Tankotanssia, yksisarvisia sekä karjalaisia loitsuja

Polttarit ovat ihmeellinen, jotenkin maaginen tapahtuma. Tuo yksi viikonloppu yhdistää tiukasti ihmisiä, jotka ovat monesti toisilleen entuudesta vieraita. Harvemmin koko polttariporukkaa tuntee etukäteen muut kuin morsian, mutta niin vain muutamia tunteja ensitapaamisen jälkeen voi tanssia itse keksimäänsä tanssia ja kipittää alasti järveen. Niissä on jotain taikaa ja niistä poistutaan suu leveässä hymyssä. Pikkuveljeni polttareita vietettiin pari viikkoa takaperin ja hymyilytti, kun näin miehen niistä palaavan ja kuuntelin, millä innolla hän niistä kertoi. Oli ollut ilmiselvästi ihan huikea viikonloppu heillä!

Lauantaiaamuna kuudelta starttasi sitten tulevan kälyni (kyllä, luit oikein, KUUDELTA!) polttarit. Seisoskelin Jyväskylässä vanhempieni pihalla odottelemassa kyytiä ja surruutin samalla siinä jalkakarvoja pois päivän koitoksia varten. Olipa varmaan näky, onneksi kaikki naapurit taisivat vielä nukkua. En halunnut herättää lapsiani sillä surinalla. Tulipas nyt tuikitärkeä sivujuonne tekstiin, kun höpisin asiasta Instastoriesiin, joku laittoi viestiä että oli revennyt niin että meinasi tukehtua aamukahviin. Pahoitteluni, toivottavasti vanhempieni naapureille ei käynyt samanmoista efektiä!

Siis asiaan. Kyyti saapui ja minä olin ensimmäinen, joka poimittiin kyytiin. Tuleva morsian oli ehkä maailman söpöin yksisarvispuvussaan kruunu päässä. Hänellä oli lainapuhelin, johon saapui viestejä, missä vinkattiin erilaisin keinoin seuraava noutopaikka. Hyvin hän hoksasi kaikki ja auto saatiin täyteen, kahden auton voimin suunnattiin kohti Kuopiota, josta löytyisivät loput päivän seurueesta. Matkalla syöty aamupalapiknik oli sekin ihan maaginen kokemus, olla nyt laiturinnokassa piknikillä aamuseiskalta luonnon ja ihmisten vasta hereillessä. Ihan huikea fiilis ja kaunis päivä oli tulossa! Morsianta huijattiin, että hänen tulisi hypätä telineestä kylmään järveen, hän oli ihan jo menossa, mutta hypyn suorittikin sitten joku muu hänen puolestaan. Tuossa aamupiknikillä oli oma ensimmäinen itkettää-hetkeni, oli niin kaunista ja rauhallista ja teemamme mukainen Disney-musa soi taustalla.

Kuopiossa meille oli järkätty yksityistunti tankotanssista. Olen mielestäni aika rautakanki ja suhtauduin etukäteen tankotanssiin vähän ei en halua-asenteella, mutta täytyyhän sitä heittäytyä. Lämpenin hommalle heti ekalla minuutilla, sillä ohjaaja oli valinnut teemamme mukaan Disney-biisejä! Siinä sitten aloitimme lämmittelyn Let it Gon tahdissa, kuuntelimme Leijonakuninkaan, Aladdinin, Tarzanin ja muita iki-ihania Disney-biisejä. Tiedättekin varmasti jo, että rakastan kyseistä teemaa ja hoilottelin innoissani mukana. Päivän toinen itkuhetkeni koitti Can you feel the love tonightin kohdalla, joka häissämmekin laulettiin. Ajattelin edessä olevia häitä, omiani 14 vuoden takaa ja tunsin itseni ihan prinsessaksi heiluessani siinä tangolla. Nielin vimmatusti kyyneleitä, sillä ajattelin ihmisten pitävän minua ihan pöhlönä. Kuka itkee tankotanssitunnilla? Mutta ei, seuraavana päivänä toinen kaasoista tunnusti, että meinasi itkeä kesken tunnin biisien takia. I feel you! Myös käsitykseni tankotanssista muuttui täysin, se on vaikeaa, mutta jo ekalla kerralla osasi jotain tehdä, selkä ja rintaranka kiittivät hurjasti kierroista ja seuraavana päivänä tunsi ihanan lihaskivun uusissa paikoissa. Alan googlata Tampereen tanssipaikkoja!

Päivä jatkui lounaan parissa, jonka yhteydessä oli taas tehtävä morsiamelle. Siirryimme iltapäivällä morsiamen koti-kotiin, jossa oli erilaisia rasteja hänelle suoritettavaksi (mm. Disney-aiheinen ristikko!) ja lopulta päädyimme maaseudun rauhaan mökille. Oli ihan hurjan ihana fiilis olla siellä hiljaisuudessa upeiden maisemien äärellä ihanan porukan kanssa. Mieli lepäsi.

Morsiussauna järjestettiin sellaisella pieteetillä, etten ole ennen nähnyt. Siitä otti vetovastuun toinen kälyni, joka sanoi hommaa hämmästellessäni että ”it’s all or nothing!”. No kyllä! Sauna oli viimeisen päälle koristeltu, morsian sai istua havut pepussa, oli kananmunat tukassa ja jauhot selässä ja oli sellainen karjalaista perua oleva loitsu, etten ole ennen kuullut! Meidän piti keksiä pareina loruun omat koreografiat, jotka sitten vedettiin pihalla pyyhkeet päällä yhteis”tanssina”. Hahhah mikä näky varmaan, harmi ettei tullut videolle! Meinasin kirjoittaa teille lorun tänne ylös, mutta mietin iskeekö tekstiini joku sensuuri, loru on aika… No, suorasukainen. Tietääkö kukaan mitä tarkoitan? Nauraa ainakin sai!

Pyyhkeet morsiussaunaan meille tarjosi ihana tamperelainen yritys eli Pyyhekauppa Lina ja kun hain niitä matkaan, otin kaikki 10 eri värisissä. Nämä olivat niitä vähän tiheäämpään kudottuja Harmonia-kylpypyyhkeitä, jotka ovat ihan superpehmeitä. Kiitosta porukalta sai myös pyyhkeiden koko sekä se, miten kivaa niissä oli oleskella saunomisen lomassa ja hipsutella uimaan. Olin iloinen, että sain antaa tällaisen lahjan porukalle, mutta samalla mietin, miten pääsemme päätökseen väreistä, haluavatko kaikki turkoosin tai pinkin? Järjestin siis 10 kysymyksen Disney-tietovisan, jossa parhaiten pärjännyt sai valita ekana pyyhkeen ja niin edespäin. Ja hassua kyllä, värit taisivat mennä juuri niin kuin ihmiset olisivat ne muutenkin ottaneet, kaikille löytyi oman värinen pyyhe! Olin ajatellut, että morsian saa valita ensimmäisenä ja sehän kävikin helposti, sillä hän oli ainoa, joka sai 10/10 pistettä visasta.

Siinä me ihailimme värikkäissä, ihanan luksukselta tuntuvissa pyyhkeissämme auringonlaskua ja mietin, miten hirveän iloinen olin päivästä. Pääasia tietenkin, että morsian tuntui viihtyvän, mutta miten ihaniin tyyppeihin sai tutustua ja samalla kuulla lisää ja tutustua lisää tulevaan kälyynkin. Veljeni ovat löytäneet molemmat rinnalleen ihan itsensä tyyliset, ihanat puolisot, jotka ovat rikastuttaneet omaakin elämää paljon lisää. Heistä on tullut lasteni kummitätejä, heistä on tullut tärkeitä hahmoja elämäämme, heidän molempien kanssaan on ihanaa viettää aikaa. Heistä olen saanut vähän kuin varasiskot elämääni ja heidän kanssaan yleensä sovin kaikki käytännön asiat nykyään, en veljieni. Olin tuossa hämärtyvässä illassa Harmonia-pyyhkeeni sisässä kyllä itsekin niin harmonisessa tilassa ja pidättelin päivän kolmatta itkukohtaustani. Olen hirveän onnellinen tulevan hääparin puolesta ja kiitollinen, että sain osallistua morsiamen suureen päivään. Samalla tapasin useamman hänen sukulaisen ja ystävän ja häissäkin on ihan eri fiilis, kun ei ole niin paljon vieraita naamoja vastassa.

Iik, en malta odottaa häitä! Enkä ymmärrä miten selviän ilman jatkuvaa parkumista, kun polttareissakin oli jo vaikeuksia pariin kertaan. Ihanaa hattaraa koko olo juuri nyt!

Oletko sinä ollut tänä kesänä polttareissa?

*pyyhkeet saatu blogin kautta

Hamam-ilta ja turkkilainen vaahtopesu kuopuksen kanssa

Sähköpostiini tupsahti keväällä niin hauska kutsu, että vastasin siihen varmaankin viiden minuutin sisään kyllä, olen tulossa ja ehdottomasti varaan vaahtopesun! Niin siis minkä? Vaahtopesun? Eikö kuulostakin joltain autoiluun liittyvältä touhulta? Minäpä kerron teille enemmän mitä tapahtui viime keskiviikkona, ilta oli ihan mahtava ja kotiin palasin ihan superrentoutuneena, aivot olivat aivan narikassa. Lopussa vielä pieni arvontajuttu, kurkkaa sekin!

Viime viikolla saavuin siis Tullin saunalle kuopuksen kanssa. Tilaisuus alkoi sen verran aikaisin, että nappasin neidin mukaan esikoisen ollessa kummilassa yökylässä. Ajattelin, että jos hän nyt hetken on mukana, mutta eipä tuo halunnut lähteä kesken pois ja kolme tuntia meni kuin siivillä! Tullin saunalla olemme käyneet muun muassa brunssilla, sehän löytyy kivenheiton päästä esimerkiksi Tampere-talosta, mutta sauna on jäänyt vain puheiden asteille. Oli hauskaa päästä kurkkaamaan saunaankin! Jännitin, että joku hermostuu kun otan matkaan vilkkaan neidin, mutta vielä mitä. Hyvä että olimme ovesta päässeet sisälle, kun henkilökunta huolehti jo pienelle pillimehun käteen ja oman ämpärin (jossa mm. pyyhe) matkaan.

Miksi minut sinne saunalle oli kutsuttu? Oli aika viettää pyyhekauppa Linan 5-vuotisynttäreitä. Muistatteko postaukseni tuosta Aleksanterinkadulla sijaitsevasta liikkeestä parin vuoden takaa? Meillä on ollut erityisesti ranta- ja reissukäytössä nuo pyyhkeet, niissä on lämmitelty kesäillan viiletessä ja niiden päällä on istuttu niin Yyterin kuin Kyproksen rannoilla. Yksi parhaista ominaisuuksista niissä nimittäin on, että ne kuivuvat todellakin hetkessä kesäkelissä ja kassissa ei tarvitse raahata märkää ja painavaa froteepyyhettä.

Yrityksen perustaja, Anne Caglayan teki aikanaan vahvan taustatyön ennen kuin avasi kivijalkaliikkeensä. Pyyhkeitä valmistetaan Turkissa pienissä perheyrityksissä ja Anne käy itse tasaisin väliajoin paikanpäällä tapaamassa kutojia, sillä Turkki on hänen toinen kotimaansa. Hapsulliset Linan hamam-pyyhkeet tunnistaa pyöreästä logosta ja tuosta logosta on tullut laadun tae – sen alta löydät varmasti hyviä pyyhkeitä. Ja vaikka kyse on pyyhkeistä, on käyttötarkoituksia lukuisia – niitä voi käyttää laudeliinana, pöytäliinana tai vaikka peittona. Nyt kun curly girl-metodi on räjähtänyt hurjaksi buumiksi, ovat hamam-pyyhkeet tähänkin käyttötarkoitukseen ihan ykkösiä. Ei tarvitse harrastaa ploppausvaihetta t-paidalla, hamam-pyyhe on juuri passeli!

Rentouttava ilta alkoi siis sillä, että saimme valita kylpytakit (valitsin tietenkin vaaleanpunaisen!) sekä pyyhkeet. Kuopus olisi valinnut lisää pinkkejä, mutta koska niitä meiltä löytyy, päädyimme yhteisymmärryksessä toiseen suosikkiväriin eli Frozenin innoittamaan turkoosiin. On todella kaunis kesäväri! Hymyilytti seuraavana päivänä, kun köpötin kotona vaaleanpunaisessa kylpytakissa ja esikoinen kysyi heti mikä takki tuo on, mistä tuo tuli! Käytän nimittäin aina kotona kylpytakkia ja nyt kesää kohti mennessä tämä Linan on ihanan ohut ja vilpoisa.

Sitten saunottiin. Tullin sauna on siinä mielessä ihan mahtava lasten kanssa, että siellä on puutasoa ja leikkitilaa paljon. Ja kylpyleluja. Lapsi saattoi siis leikkiä loputtomiin saunan ulkopuolella lämpöisessä suihkutilassa, sillä hän ei kovin kauaa viihtynyt kohtuullisen kipakoissa löylyissä. Naisille ja miehille on omat pukuhuoneet ja suihkut, saunoissa ollaan uikkarissa eli ne ovat sekasaunoja. Tykkään aina eniten näistä ratkaisuista, jos perheen kesken menee saunomaan. 3-vuotias innostui myös ehkä vähän railakkaasti testailemaan oliivishampoota, me saimme testata paikan päällä erilaisia Stoorlan myymiä tuotteita ja näistä oliivituotteet olivat selkeästi lapsen mielestä ykkösiä. Muuten, normaalitilanteessakin Tullin Saunalla on todella hyvä valikoima kaikkea shampoosta hoitoaineisiin, hiustenkuivaajan ja rasvoihin, joten pointsit paikalle myös tästä! Haluan niin tuoda perheeni saunomaan!

Saunomisen lomassa söimme turkkilaista ruokaa ja kuuntelimme Annen tarinaa. Tunnelmaan vaikuttaa aika paljon se, että ihmiset hengailevat paljain jaloin kylpytakeissa. Kaikki oli jotenkin superrentoa ja mukavaa. Kuopus mennä touhotti pitkin saunatiloja ja kehui kovasti turkkilaisia lihapullia. Syönnin jälkeen olikin vuorossa se jännin osuus, vaahtopesu. Kokemus oli niin hämmentävä, etten tiedä miten kuvailisin, mutta yritetään.

Vaahtopesuja tehdään turkkilaisissa kylpylöissä ja kun kyselin, mistä Suomessa saisi varattua tällaisen kokemuksen, niin ei kuulemma mistään. Oli siis aika ainutlaatuista. Ensin kuorittiin iho päästä varpaisiin erityisellä kuorintahanskalla ja apua kun sitä kuivaa ihoa lähteekin, tiedätte varmasti. Olen itse aika hyvin skippaillut kuorinnat talvella, joten näin toukokuussa kuorinta tuli erittäin hyvään saumaan. Jalkoja kuoriessa ja ja hieroessa lähti veri kiertämään tosissaan ja kiittelin, että silkkisen ihon lisäksi saan ehkä tämän viikon maratoniin tästä buustia! Sitten tuli se vaahto. Vaahto on ihan saippuavaahtoa, mutta se levitetään pussista, jolloin se putoaa iholle tosissaan vain vaahtona, ei sellaisena märkänä kuten suihkussa. Retromodernin Suvi kuvasi kokemusta pumpulipeitoksi iholla ja se olikin aika hyvä kielikuva. Mieletön pehmeys putosi iholle ja sillä vaahdolla hierottiin vielä jalat. Lähdin totaalisen makaronina penkistä, olipahan mahtavan rentouttavaa!

Päälle sai vielä pikakasvohoidon ainakin itselleni ihan vierailla Skin Regimen tuotteilla, jotka ovat tehty kiireiselle kaupunki-ihmiselle, joka elää pakokaasujen keskellä. Kasvohoidon jälkeen tuntui, että ihoni hehkui ja oli ihanan kosteutettu. Kaikki tämä saunasta ruokaan ja vaahdoista kasvohierontaan oli sellainen setti, että lähdin ihan pyörryksissä kotia kohti. Enpä muista, milloin olisin ollut niin rentoutunut! Niin kuutamolla olin, että etsin lähtiessä puhelintani – joka törötti farkkujen takataskussa, kuten minulle ystävällisesti huomautettiin. Apua, aivot olivat todellakin narikassa!

Varovasti sieltä vaahdon lomasta kyselin Annelta, miten heihin on vaikuttanut keskustan tämän hetken vaikea tilanne, kun Hämeenkatu on aikamoisen remontin kourissa. Onneksi Aleksanterinkatu ei ole niitä pahimpia paikkoja ja Anne sanoikin, että heihin tämä ei ole vaikuttanut. Oli ihanaa kuulla tämä, sillä niin moni yritys on kärsinyt keskustan tilanteesta ja juuri murehdin yhtä lopettavaa liikettä. Valutin siellä hierontapenkin uumenissa (ehkä se oli saippuaa silmässä..? ;)) pari onnenkyynelettä siitä, että pienyrittäjä voi vastata heidän voivan hyvin! Mahtavaa! Hamam-pyyhkeet ovat selkeästi löytäneet käyttäjäkuntansa.

Ja sitten hei se arvontajuttu! Halusin, että joku teistäkin pääsee testaamaan hamam-pyyhettä vaikka siihen ploppaukseen, joten Instagrammissani @optimismiakatja on pieni arvonta, josta voi voittaa käsipyyhekokoisen hamam-pyyhkeen sekä hiusnaamion. Käy osallistumassa!

Ja kaikille järjestäjille sekä mukanaolleille ja erityisesti Annelle iso kiitos illasta, olipahan jännittävä kokemus!

Oletko sinä hamam-pyyhkeiden ystävä? Onko siellä ketään, joka olisi testannut vaahtopesua? Aurinkoista alkanutta viikkoa!

*vaahtopesukuvista kiitos Suvi
*kuva minusta ja lapsesta kiitos Marina