Rioni – Tampereen paras ravintolakattaus löytyy Rautatienkadulta

Heinäkuussa saimme jälleen yhden uuden ravintolan Tampereen jo entuudestaan mahtavaan ravintolavalikoimaan, kun Rautatienkadulle avattiin georgialainen ravintola Rioni. On käsittämätöntä miten mahtavia ravintoloita tuo katu onkaan saanut itselleen – on uskomattoman upea ravintola C, on mutkaton ja upea Bertha, on yllätyksellinen Kajo, varsinkin lounaspaikkana aivan ihana Onni&Leo ja nyt uutuutena georgialaisen keittiön ihme Rioni. Lokakuisena iltana kävimme vihdoin miehen kanssa testaamassa ravintolan. Rioni löytyy myös Helsingistä sekä Turusta, mutta itselleni kyseessä oli ensi kerta tässä ravintolassa missään kaupungissa.

Tampereen ravintola Rioni

Tein varuulta pöytävarauksen, sillä jatkoimme illalliselta matkaa teatteriin, eikä ollut aikaa odotella, jos olisi sattunut, että ravintola olisi ollut täynnä. Pidin tätä aika epätodennäköisenä, olihan tuiki tavallinen tiistai-ilta. Hämmennys olikin suuri, kun jokainen pöytä oli täynnä ja ennakkovaraus todellakin tarvittiin! Tästä syystä jäivät ottamatta ravintolasta ns. yleiskuvat sen ollessa täynnä ihmisiä. Joka pöydässä kävi puheensorina ja iloitsin, että ihmiset liikkuvat ravintoloissa arkenakin!

Täydestä ravintolasta huolimatta saimme palvelua heti ja meiltä käytiin kysymässä juomia ja tuomassa listat nopeasti. Olin katsellut Instagrammista parinkin ravintolassa käyneen tarinoita siitä, että annokset ovat todella suuria. Aikamme pyöriteltyämme päätimmekin tilata pöytään erilaisia alkupaloja, jotta saisimme maistaa mahdollisimman montaa erilaista makua. Huomasin vasta syödessämme, että tilasimme vain kasvisruokaa! Vaikka georgialainen keittiö tarjoaa lihavartaita ja erilaisia lihapatoja, ei ollut kyllä minkäänlaista vaikeutta tilata pelkkää kasvisruokaa.

Listalla oli myös kvevriviinejä, jotka ovat kypsytetty munanmuotoisessa saviastiassa. Vanhimmat kvevriviinit ovat perua ajalta 6000 eKr. Hurja löydös! Näitä kyllä tekisi mieli maistaa, ne jäivät tällä kertaa meiltä väliin, mutta on mahtavaa, että listalla on jotain, mitä ei todellakaan muualta löydy.

Millaista on georgilainen ruoka?

Niin, mitä me sitten tilasimme? Tässä vaiheessa on hyvä kiittää erittäin ystävällistä palvelua sekä sitä, että annokset tulivat todella nopeasti pöytään. Hämmästyimme positiivisesti!

Pöytään tilasimme kylmiä kasvispyöryköitä (Pkhali), pähkinäisiä vihannesrullia (Nigvziani Bostneuli), herkkusienitäytteisiä taikinanyyttejä (Sokos Khinkali), uunipaistettuja juustoisia sieniä (Soko ketse), paistettua maissileipää (Mchadi) sekä Adjikaa, tulista tomaatti-valkosipulikastiketta.

Miltä maistui? No hyvältä. Suosikiksemme nousivat pähkinäiset vihannesrullat, varsinkin munakoisorullat olivat taivaallisia! Juustoiset uunisienet olivat niin hyviä, että viimeiset juustonpalaset kaiveltiin leivällä matkaan. Myös kasvispyörykät olivat ihania ja tykkäsin erityisesti punajuuripyörykästä.

Sen sijaan taikinanyytit (jotka kuuluu muuten syödä käsin, pitämällä siitä nipukasta kiinni ja jättämällä sen syömättä) olivat vähän mauttomia ja vetisiä. Samoin maissileipä jäi aika mauttomaksi.

Mutta kokonaisuudessaan saimme mahan todella täyteen alkupaloilla ja moni annos jäi vielä maistamatta. Maut olivat ihanan erilaisia ja palvelu sekä nopeaa että ystävällistä. Paikan henki ihana. Ja miten värikästä ruokaa, ihanaa!

Todella kiva lisä Rautatiekadun valikoimaan, tervetuloa Manseenkin Rioni! Käykää testaamassa! Vai oletko jo käynyt, mitä pidit?

Tiedätkö mikä on Silvaner? Vielä ehdit testata!

*ruoat ja juomat saatu

Täytyy laittaa heti eilisen jälkeen perään toinen Tamperetta (tosin myös Turkua ja Helsinkiä) koskeva juttu, sillä Silvaner-viikot kestävät vain sunnuntaihin asti, eli vielä ehtii testata, jos innostuu! Itse pääsin tutustumaan Silvaneriin keskiviikkona, kun Sivumaun Janin sekä Kipparin morsian Minkan kanssa kiersimme neljä Silvaner-viikkoihin kuuluvaa ravintolaa. Mutta aloitetaan nyt siitä, mistä on edes kyse!

Mikä on Silvaner? Tai Silvaner-viikot?

Silvaner on saksalainen viini, jota on tehty jo noin 360 vuotta, mutta sen osuus saksalaisista viineistä on vain noin 7%, rieslingin ja muiden tutumpien jyrätessä edelle. Ei siis ollut minullekaan tuttu rypäle, mutta voi hurja minkä määrän tietoa kuulimme yhdessä illassa. Tampereella Silvaner-viikkoa (jatkuu 13.9.20 asti) vietetään neljässä eri ravintolassa, Winebridgessä, Henriksissä, Tuulensuussa sekä Tampellassa. Saksan viinitiedotus järjestää näitä viikkoja aina eri rypäleiden ympärille, joten kannattaa käyttää tilaisuus hyväkseen ja testata viini sekä sille suunniteltu ruoka. Viinit ovat kevyitä ja hapokkaita ja ne sopivat loistavasti kalaruoille tai esimerkiksi parsan kanssa. Kun päädyimme (olimme vähän ulalla kuulummeko sinne) tunniksi viininmaisteluiltaa Winebridgessä, saimme ihan valtavan läjäyksen tietoa Silvanerista, sitä tekevistä tiloista ja alueiden erilaisuudesta. Jos haluat saada ison määrän viinitietoutta, kannattaa kyllä buukata itsensä noihin iltoihin. Illan tirehtöörinä toiminut viinipastori Juha Rantala kertoi uskomattoman määrän tietoa lyhyessä ajassa. Ja maistelun joukossa oli mm. 50 euroa maksava pullo, joka olisi jäänyt kyllä itseltään ostamatta, eli tuollaisessa tilaisuudessa pääse maistamaan niitä arvokkaampiakin juttuja.

Tampella, Gastropub Tuulensuu sekä Henriks

Toiset kolme ravintolaa taas panostivat enemmän ruoan sekä viinin mätsäävyyteen. Aloitimme kierroksen Tampellasta Finlaysonin kupeesta, jossa on siellä(kin) pitänyt monesti käydä, tämä oli ensi visiitti. Olipa suuri mutta miellyttävä ravintola! Tampellan menu alkoi Tilsiter-kanakroketeilla, joka ei koostumukseltaan ihan lähtenyt, mutta Silvaner-menun pääruoka oli todella onnistunut! Se piti sisällään paistettua siikaa, sitruunarisottoa sekä rapuvaahtoa, todella hyvä annos, käy testaamassa Tampellassa! Sille paritettu viini oli sen verran voimakas, että maut meinasivat peittyä, siitä olimme yhtä mieltä. Jälkkärinä tarjoiltu vaniljapaahtovanukas sekä limoncellolla marinoidut marjat oli myös aivan kymppi, joskin olin vähän kauhuissani kuinka älyttömän täynnä aloin olla jo siinä vaiheessa!

Matkamme jatkui Hämeenpuistoon, jossa sijaitsee legendaarinen Gastropub Tuulensuu. Jos haluat maistella Silvaneria superrennosti, suuntaa tänne. Viikonloppuna voit vielä vierailla Hämeenpuistossa pyörivillä Kansainvälisillä markkinoilla! Meille tarjoiltiin Silvanerin kanssa bretzeliä sekä viinilautanen, joka piti sisällään juustoja ja oliivia. Erityisesti suolaiset, vielä lämpimät bretzelit ovat täydellisiä. Jos suuntaat koskaan Tuulensuuhun, ota aivan ehdottomasti lämmin bretzel juomasi kylkeen!

Winebridgessä olimmekin isommassa maistelutilaisuudessa ja sieltä matka jatkui Henriksiin, jossa meitä kohdeltiin kuin kukkaa kämmenellä. Pitkän historian omaava Henriks on suunnitellut yhden annoksen Silvanerin kylkeen ja he halusivat korostaa, etteivät valkoisista liinoista huolimatta ole paikka, jonne täytyy aina tulla syömään pitkän kaavan mukaan. He toivoisivat, että ihmiset tulevat rohkeasti testaamaan yhden annoksen ja sille paritetun viinin, josta oli tehtykin huikea pari. Henriksin keittiössä taikojaan tekee nuori ja innostunut Valtteri Hakkarainen, joka maistatti meillä muun muassa kirsikkaoluesta tehtyä jäätelöä sekä suolaliemessä muhinutta kirsikkaa. Ensimmäiselle pisteet, jälkimmäinen hämmensi.

Itse viikon annoksessa oli paistettua Vanajaveden kuhaa, perunakakkua sekä fenkolia. Erittäin toimivaa läheltä tuotua kalaa ja raikasta fenkolia, toimii todella hyvin. Suosittelen lämmöllä testaamaan, jos harkitsit käyväsi viikonloppuna ulkona syömässä!

Silvaner-viikot – helppo lähestyä uusia makuja ja makupareja

Minusta nämä Saksan viinitiedotuksen järjestämät viikot ovat tehty todella kivasti ja ne ovat helppo lähestymistapa uusiin makuihin ja makupareihin. Ei todellakaan tarvitse olla mikään asiantuntija, jos lähtee maistelemaan annoksen kuhaa ja sille paritetun lasillisen viiniä. Itsekin vähän jännitin, kun olin kierroksella kahden oikeasti ruokaa harrastavan ihmisen kanssa, että osaanko sanoa mitään viisasta, mutta homma on tehty helpoksi. Ja ruoat hyviksi ja toimiviksi.

Onko itsellesi tuttu rypäle? Ajattelitko käydä viikonloppuna ulkona syömässä?

 

Kaupungin parasta salaattia!

Kaipaatko tänään hyvää lounasta Tampereella? Tai rakastatko hyviä ja freesejä salaatteja? Minun on pakko nostaa esiin taas paikka, josta mielestäni kyllä saa Tampereen parhaimmat salaatit. Edellisen kerran olen nostanut paikan esille 1,5 vuotta sitten ja välillä on mennyt aikaa, ettei ole tullut käytyä. Viime aikoina on tullut kuitenkin käytyä useasti keskustassa ja olenkin käynyt hakemassa salaatin useasti kotiin.

Mikä tuo paikka sitten on? Se on Powau, joka löytyy Tampereella Stockmannin alakerrasta. Heiltä saa paljon muutakin kuin salaattia, mutta minä olen aina päätynyt salaattilinjalle, ne ovat niin hyviä! Kun menin pari kuukautta sitten hakemaan salaattia mukaan kauhistuin: ne maailman parhaat salaatit olivat muuttuneet buffaksi. Kyselin syytä ja buffa kuulemma vetää ihmisiä paremmin puoleensa. Olin aluksi epäileväinen, mutta aloin silti kerätä aineksia take away-astiaan. Ihastutti jo niiden monipuolisuus: edamame-papuja, bataattia, inkivääri-punajuuria (törkeän hyviä!), pinaattia, lehtikaalia, fetaa… Ja kaiken kruunaa itse tehty kastike (oletan että ovat itse tehtyjä, en ole kyllä kysynyt). Varsinkin pestokastike on mieletön!

Salaattikulhoon mahtuu itse asiassa niin runsas salaatti, että eräänä päivänä söin puolet lounaaksi ja puolet illalla. Mielettömän täyttäviä ja runsaita salaatteja ja mikä parasta, kaikki ainesosat ovat hyvin freesejä. Olen saanut miehenkin koukkuun näihin salaatteihin, sillä ne pitävät nälkää aivan todella hyvin ja ovat monipuolisia. Leipä puolestaan lienee tehty hapanleipään, todella hyvää sekin!

Ja piste i:in päälle on Powaun tyttöjen iloinen palvelu sekä hymy. He jaksavat aina palvella iloisesti ja hymyillä ja neuvoa ihmisiä. Vaikka salaatit ovat minusta kaupungin parhaat hinta-laatu-suhteensa ja makunsa puolesta, on kyllä palvelukin aika lähellä kaupungin parasta! Niin ja joka kuudennen salaatin saa puoleen hintaan salaattipassilla.

Kiitos Powaun tytöt, minä (tai me) tulemme taas!

Kuka muu yhtyy mielipiteeseen kaupungin freeseimmistä salaateista?