Mutkattoman kiva Huurre

Joskus ihmisellä käy mäihä. Kuten loppuvuodesta, kun voitin käyttämällä #hungryfortampere neljän hengen illallisen Public House Huurteeseen. Hommaan kuului ruoan lisäksi panimokierros, joten vähän aikaa piti säätää, jotta saatiin hoidettua lastenvahtihommat ja sovittua sellainen ilta, että siinä onnistuu järjestää myös panimokierros. Helmikuu tuntui niin kaukaiselta viime vuonna, mutta odotettu lauantai-ilta tuli nopeammin kuin arvasinkaan!

Me olemme puhuneet miehen kanssa pitkään, että pitäisi testata Huurretta, joka löytyy keskeltä Kalevaa. Kai olemme odottaneet jotain iltaa, että pääsisimme kaksin, mutta miksi, Huurre oli kyllä niin mutkaton ja mukava paikka, että sinne voisi alkuillasta varsin hyvin suunnata lasten kanssa. Itse asiassa tämä käydään lasten kanssa jäi kutkuttelemaan takaraivoon, täytyy toteuttaa vaikka jonain sunnuntaina!

Public House Huurre toimii Sammonkadulla ja samassa rakennuksessa seinän takana on heidän panimonsa. Pieni 130 neliön tila, mutta tarpeeksi toimiva tila, jotta sieltä lähtee mahtavia paikallisia oluita myyntiin. Mikropanimot ovat ainoa kasvava panimoala tällä hetkellä, enkä ihmettele, sillä onhan se nyt eri asia ostaa Tam ja Pere-oluita kuin sitä iänikuista Lapin kultaa. Tiedätte, tuon nimiset leijonat olivat aikanaan Sorsapuistossa ja nyt Tampere-talosta saa leijonankuvilla varustettuja Kaleva Brewing oluita. Omaksi suosikikseni maistellessa nousi Kuru-olut. Juha Kanniston mukaan kierros kestää noin puolisen tuntia, mutta kyllä meidän kyselyiässä olevalla poppoolla taisi lipsahtaa tupla-aika!

Sitten siirryttiin seinän toiselle puolelle syömään ja tutkimaan listaa. Vege-annoksia oli useampi, mistä kiitos ja ruoka oli mutkatonta, mutta silti vähän parempaa pubiruokaa. Pöytään päätyi kaksi erilaista burgeria bataattiranuilla (jotka olivat todella hyviä!), halloumilla täytetty lettu sekä flank steak. Mies kehui pihviä ja talon omaa salsa verdeä kovasti ja kaikki taisivat olla ruokiinsa tyytyväisiä.

Kuten sanoin, paikka oli mutkattoman helppo ja varmasti monen opiskelijan olohuone, mutta monenikäistä porukkaa näkyi lauantai-illan aluksi. Hanasta löytyy vähintään kolmea panimon omaa olutta kerrallaan ja ruoan hinta-laatu suhde oli minusta kohdillaan. Oma lättyannokseni kustantaa 12,90 euroa, eli ei paha!

Oli todella kivaa päästä vihdoin tutustumaan tänne ja tutustua sitten kerralla kunnolla. Panimokierroksia järjestetään maksua ja varausta vastaan, eli jos kiinnostaa tutustua tamperelaiseen pienpanimoon, suuntaa tänne! Minä lupasin jättää kameran mukaan, mutta en sitten malttanutkaan ja räpsäisin muutaman kuvan, sillä halusin tulla jakamaan kokemuksen kanssanne, jos ilta olisi onnistunut. Ja olihan se, erittäin. Kiitos Juha kun pääsimme tutustumaan!

Onko Huurre sinulle tuttu paikka?

Seitania Tampereen pyhimmässä

Eräänä lauantaiaamuna pitkää lenkkiä juostessamme kävimme miehen kanssa perinteistä keskustelua ja suunnittelua seuraavasta viikosta. Viiden kilometrin kohdalla sanoin, että ”menen sitten tiistaina suoraan junasta syömään niitä kasviswingsejä”. ”Siis menet syömään mitä, miksi pitää olla kasviswingsejä? Onko niihin tungettu joitain luita vai miten niistä tehdään wingsejä?” vastasi mies. Vaikka hän on itsekin ollut aikanaan kasvissyöjä ja on hyvin kasvismyönteinen, melkein suutuin kesken lenkin puolustamaan ideaa kasvis- eli seitanwingseistä. Suurimmaksi pointiksi esitin sen, että kasvissyöjäkin pystyy ruokailemaan missä vain, eikä porukan tarvitse jättää menemättä Siipiweikkoihin yhden takia. Siihen, miten seitanista tehdään wingsejä en osannut sanoa mitään, siksi meninkin niin mielenkiinnolla maistelemaan niitä Tampereen yhteen pyhimpään ja legendaarisimpaan ravintolaan, eli Siipiweikkoihin.

Wingsit eli kanansiivet ovat jonkinlainen käsite Tampereella samoin kuin Siipiweikot. Nyt seuraa tunnustus: olen syönyt Siipiweikoissa kerran, 14 vuotta sitten. En itse tykkää jäystää lihaa luiden ympäriltä (syön siis kanaa ja kalaa), enkä tykkää olla sormet soosissa. Hirveä vaiva, vähän ruokaa. Parasta ne sellerit annoksessa oli oma tuomioni. Ajattelinkin, olenko ihan väärässä paikassa kun lähden maistelemaan seitanwingsejä, mutta uteliaisuus voitti.

Astuin hämyiseen ravintolaan tiistai-iltana ja imin sisääni tunnelmaa. Siipiweikot on nimittäin miljöönä ja paikkana aivan ihana ja sen sijainti nappi. Käsite siivistä ja yksi Tampereen legendaarisimmista siipipaikoista – voisiko tähän tulla sorkkimaan kasvisversiollaan? Samaa oli miettinyt Vegemin Santtu Ronkainen. Hän kertoi miettineensä, pitäisikö sinne seitanwingsiin lisätä jotenkin luita, kenties laittaa hammastikkuja? Mieheni ei siis ollutkaan ihan hakoteillä? Lopulta oli päädytty luuttomaan seitaniin, joka paistetaan ja tarjoillaan siipikastikkeen kera. Vegem on vuonna 2017 perustettu tamperelainen yritys, jonka seitan-kebabit on myyty nopeasti kaupoista loppuun. Tuotteet valmistetaan Raholassa, eli seitan tulee läheltä ja taistelee omalla panoksellaan muun muassa ilmastonmuutosta vastaan. Marraskuussa maistoin myös heidän vegeversiotaan kinkusta, eli joulukunkkua, joka on seitanpaisti. Oli todella hyvää.

Reippaasti aloimme siis maistella seitanwingsejä, meitä olikin ravintolassa aika sekalainen seurue lapsista äijänköriläisiin. Kaikki maistelivat hyväksyvästi seitaneita ja jokainen oli sitä mieltä, että oli parempaa, kuin oli odottanut. Kylkeen sai muun muassa vegaanista dippiä, joka sekin on tulossa valikoimiin. Itse olin aivan haltioissani – rapsakka seitanpala oli hurjan hyvää ja mikä parasta, sen sai syödä kokonaan tuskailematta luita! Ihanaa! Aivan varmasti menisin näitä syömään ensi vuonna!

Tuote yllätti siis positiivisesti ja koko tamperelainen seurue joka paikalla oli, hehkutti wingsejä. Toivottavasti kukaan ei loukkaannu, että Tampereen pyhimpään tuodaan tällainen vaihtoehto, sitä kannattaa ehdottomasti ennakkoluulottomasti testata! Seitanwingsit ovat näillä näkymin tulossa tammikuussa Siipiweikkoihin samoin kuin vegaaninen dippi!

Onko itselläsi kokemuksia seitanista tai oletko wingsien suuri ystävä?

Linnan kuningattaren lempirafla Ventuno!

Pidimme perinteistä kiinni äitini kanssa suunnatessamme Kaija Koon Hartwall-areenan keikalle. Edellisestä kerrasta Areenalla sekä Tomi Björkin Bronda-ravintolassa oli kulunut neljä vuotta. Nyt suuntasimme ennen keikkaa syömään uudehkoon, Tomin sekä Matti Wikbergin Ventunoon, joka löytyy Designmuseon vierestä Korkeavuorenkadulta. Se sijaitsee Ohranan talossa eli tsaarin ajan salaisen poliisin rakennuksessa. Rakennus oli toiselta puolelta remontissa ja ikkunan takana hipsivät työmiehet meinasivat viedä huomioni pariin otteeseen, mutta sisäpuolella oli oikein lämmin ja niin sanotusti jämpti tunnelma. Astuimme nälkäisinä sisään jo vähän ennen viittä jolloin keittiö aukesi iltaa varten ja hipsin tutkimassa paikkaa kännykkäni kanssa. Järkkäri ei päässyt reissulle mukaan, joten pahoitteluni puhelimella otetuista kuvista.

Marraskuun illassa palavat kynttilät, ikkunan takaa suhahtava ratikka ja ihana iso napolilainen puu-uuni toivat tunnelmaa paikkaan. Aloitimme illan bellineillä ja sanoisin, että oli ehkä paras sellainen, jonka olen maistanut. Persikkapyre oli ihanaa! Päädyimme aika äkkiä ruokavalinnassamme maistelumenuhun, joita oli valittavana kaksi eri kokoista. Otimme niistä pienemmän ja sen kanssa viinipaketin, jonka sai myös jakaa. Kiva ehdotus tarjoilijalta oli puolittaa se, niin hinta ei nouse niin korkeaksi ja juotavaa ei tule niin isoa määrää yhdelle.

Ventunossakin mennään samalla periaatteella kuin muissa Björkin ravintoloissa, eli ajatus on jakaa annoksia, mutta jakamattakin pärjää. Minä skippasin punaisen lihan menussa, eli kaksi maistelumenun seitsemästä annoksesta piti muokata, mutta se ei ollut ongelma.

Sitten vain ensimmäisen ruoan kimppuun, järjestys oli eri kuin netissä löytyvässä versiossa. Ensimmäisenä äitini maisteli siis fenkolikeksiä ja mausteista makkaraa, minä sain puolestani katkarapua ja mustekalaa simpukankuoressa. Oli muuten hurjan kaunis annos, äiti puolestaan kehui kovasti makkaran makua. Illallinen jatkui ihanan maukkaalla risottopallolla ja seuraavaksi pöytään tuotiin suoraan uunista juustoinen leipä, jossa oli kolmea eri juustoa. Voitte uskoa, kuinka hyvää oli.

Olimme etukäteen miettineet kuinka pieniä tai isoja ovat maistelumenun annokset ja kaikki olivat kohtuullisen pieniä ja ihanan erilaisia makuja. Seuraavaksi saimme maistella raakaa kuningasmakrillia ja oliivia, joka omasta mielestä oli menun ehkä tylsin osio. Sitten tuli se, joka pamautti mahat kunnolla täyteen, eli pasta. Menuhun kuuluva haudutettu häränrinta oli äitini mielestä menun parhaita annoksia ja todella maukas. Minä sain puolestani sienipastaa ja jäin kyllä kaipaamaan siihen enemmän suolaa tai makua. Se oli niin ulkonäkönsä kuin makunsa puolesta aika halju. Kun kerroin asiasta tarjoijalle, hän kertoi että yleensä moittimista tulee liiasta suolasta. Äitini testasi sieniversion myös ja oli kyllä samaa mieltä mauttomuudesta.

Viimeinen lämmin ruoka oli paistettua kalaa, sinipallas frittereitä ja peruna-kaalipaistosta. Tämä annos oli taas puolestaan todella ihana. Illan kruunasi sitruunapiirakka ja karhunvatukkasorbetti, olimme molemmat annoksesta naama muikeana. Hurjan hyvää! Ja vaikka kyseessä oli jo seitsemäs ruokalaji, sen jaksoi hyvin ja sitruuna oli ihanan kevyttä ja raikasta monen ruokalajin jälkeen. Tänne kannattaa mennä jo pelkästään tämän takia! Jälkiruokaviinikään ei ollut makea ja tuhti kuten monesti, vaan punainen ja pirskahteleva, todella nappi valinta sekin!

Tarjoilijamme oli ihanan napakka ja täsmällinen, ainoa mitä jäimme kaipaamaan oli tarkempi avaus viineistä. Ne vain tulivat laseihin ilman sen tarkempia kertomuksia tai maisteluita. Toisaalta kivan rentoa. Kokonaisuus oli niin hyvä ja jälkkärikin ihan yliveto, että annoin anteeksi välissä tulleen mauttoman pastan. Seitsemän ruokalajin setin jaksaa kyllä hyvin syödä, isompi menu olisi jo tehnyt tiukkaa.

Italialaiseen keittiöön nojaava Ventuno tarjoilee kaikkea aamiaisesta illalliseen, eli siellä voi vierailla moneen vuorokauden aikaan. Remontti talossa valmistuu vuodenvaihteessa ja siihen valmistuu 60 luksusasuntoa, joten oven takana häärivät työmiehetkin ovat pian poissa. Niin ja miksi otsikoin tämän postauksen näin? Koska idea ravintolasta tuli jostain Tanssii tähtien kanssa ohjelmasta, jossa äitini oli kuullut Jaana Pelkosen sanovan Ventunon olevan hänen lemppareitaan. Itsenäisyyspäivänä Jaana puolestaan kruunattiin Linnan juhlien kuningattareksi ainakin iltapäivälehtien mukaan, joten näin me kävimme testaamassa kuningattaren lempparin.

Suosittelen lämpimästi, käy sinäkin! Ihana idea vaikka joululahjaksi istua pitkän kaavan mukaan maistelemassa! Onko kokemuksia paikasta? Ja kiitos äiti upeasta synttärilahjasta!