Teemabrunssi, jonne palaamme ehdottomasti!

Olen viime aikoina haikaillut tyhjien viikonloppujen perään. Tuntuu, että joulunalusviikonlopuista asti on ollut hurjasti kaverisynttäreitä, reissuja, keikkareissuja, vieraita meillä tai koko ajan jotain pientä ja viikonloput ovat vähän lentäneet ohitse. Mietin aikaa, kun kävimme aina lauantaisin vauvauinnissa ja sen päälle aamiaisella jossain. Ihania aamuja olivat! Miksemme muka enää koskaan ehdi brunssille!

Sitten äkkäsin, että nyt saattaisimme ehtiä. Tullin saunan teemabrunssit järjestetään lauantaisin ja kaikki, oikeasti kaikki teemat ovat tuntuneet minusta mielenkiintoisilta. Vaan kun ei ehdi. Ja sitten hei, myönnän nolona, etten ole _ikinä_ edes käynyt Tullin saunalla! Toki Mansen blogiskeneä seuraavana olen huomannut, että moni paikallinen somevaikuttaja palaa sinne yhä uudelleen ja uudelleen esimerkiksi lounaalle. Paikassa täytyy siis olla jotain! Olemme perheenä käyneet monissa yleisissä saunoissakin ja rakastaneet reissuja esimerkiksi Kaukajärven saunalle, miksi tämä Tullin sauna on testaamatta! Aiomme petrata ja saunoa porukalla lähiaikoina!

Mutta niin, se brunssi. Siitä siis aloitimme eilen tutustumisemme Tullin saunaan ja sen ruokatarjontaan. Astuimme sisälle paikkaan ja yllätyin ensinnäkin sen kokoa ja lisäksi väkimäärää – ei ole lainkaan liioiteltua tehdä brunssille varausta, varsinkin jos teitä on yhtään isompi poppoo menossa! Onneksi saimme pöydän ja mahduimme sekaan kuitenkin.

Eilen teemana oli All American, maaliskuussa teemoissa on muun muassa vegebrunssi, aasialainen brunssi ja fast food-brunssi. Olisi ihanaa testata nuo kaikki! Amerikkalainen brunssi piti sisällään esimerkiksi coleslawta, avocadolevitettä, mac ’n’ cheeseä, pekoni-muna-muffinsseja ja tietysti poppareita, pannareita sekä juustokakkua. Minä tykkäsin eniten mausteisesta kanasta (jonka nimeä en nyt tietenkään muista) ja tytöt vetäisivät ensimmäisenä lautasiltaan nuo pekoni-munamuffinsit. Jälkkäreistä ihan ykkönen oli juustokakku, ihanaa. Jäätee sai myös paljon kehuja lapsilta! Äiti tää on tosi hyvää kehui pienin. Itse olisin kaivannut (ja lapsiakin ajatellen) pöytään tarjolle vähän jotain freesejä kaiken majohomman rinnalle, siis hedelmiä tai kasviksia. Muuten ei moitteita!

Paikkana Tullin sauna oli mutkaton ja mukava, sinne oli helppo mennä. Lapset otettiin vastaan ilolla ja heidän kanssaan oli siellä helppo olla. Ja hei mikä parasta, lasten ruokailu ei maksanut mitään, lapset menevät 7-vuotiaaksi asti maksutta! Sama saunan kanssa. Ihanaa, kun oli poissa se stressi, jos niille ei maistukaan mikään ja pyydetään silti maksamaan 12 euroa. Mutta ei, maksutta menivät. Kiitos siitä!

Paikkahan on ihan ainutlaatuinen, sillä keskellä keskustaa harvemmin pääsee hirsisaunaan. Lounasta tarjoillaan arkena ja lisäksi löytyy a la carte-lista. Työtilojakin paikassa on! Siis mitä! Se oli ihan yllätys itselleni. Saunaan pääsee kello 23 asti samoin kuin saa ruokaa. Nyt sunnuntaiaamuna kannattaa käydä vaikka aamiaisella, jota saa aina kello 11 asti. Mielettömän monipuolinen paikka siis vastapäätä Tampere-taloa, ihan keskustan kupeessa!

Kertokaa kokemuksianne paikasta? Lounaasta, saunasta, brunsseista, mistä vain! Tai innostuitko testaamaan?

Mutkattoman kiva Huurre

Joskus ihmisellä käy mäihä. Kuten loppuvuodesta, kun voitin käyttämällä #hungryfortampere neljän hengen illallisen Public House Huurteeseen. Hommaan kuului ruoan lisäksi panimokierros, joten vähän aikaa piti säätää, jotta saatiin hoidettua lastenvahtihommat ja sovittua sellainen ilta, että siinä onnistuu järjestää myös panimokierros. Helmikuu tuntui niin kaukaiselta viime vuonna, mutta odotettu lauantai-ilta tuli nopeammin kuin arvasinkaan!

Me olemme puhuneet miehen kanssa pitkään, että pitäisi testata Huurretta, joka löytyy keskeltä Kalevaa. Kai olemme odottaneet jotain iltaa, että pääsisimme kaksin, mutta miksi, Huurre oli kyllä niin mutkaton ja mukava paikka, että sinne voisi alkuillasta varsin hyvin suunnata lasten kanssa. Itse asiassa tämä käydään lasten kanssa jäi kutkuttelemaan takaraivoon, täytyy toteuttaa vaikka jonain sunnuntaina!

Public House Huurre toimii Sammonkadulla ja samassa rakennuksessa seinän takana on heidän panimonsa. Pieni 130 neliön tila, mutta tarpeeksi toimiva tila, jotta sieltä lähtee mahtavia paikallisia oluita myyntiin. Mikropanimot ovat ainoa kasvava panimoala tällä hetkellä, enkä ihmettele, sillä onhan se nyt eri asia ostaa Tam ja Pere-oluita kuin sitä iänikuista Lapin kultaa. Tiedätte, tuon nimiset leijonat olivat aikanaan Sorsapuistossa ja nyt Tampere-talosta saa leijonankuvilla varustettuja Kaleva Brewing oluita. Omaksi suosikikseni maistellessa nousi Kuru-olut. Juha Kanniston mukaan kierros kestää noin puolisen tuntia, mutta kyllä meidän kyselyiässä olevalla poppoolla taisi lipsahtaa tupla-aika!

Sitten siirryttiin seinän toiselle puolelle syömään ja tutkimaan listaa. Vege-annoksia oli useampi, mistä kiitos ja ruoka oli mutkatonta, mutta silti vähän parempaa pubiruokaa. Pöytään päätyi kaksi erilaista burgeria bataattiranuilla (jotka olivat todella hyviä!), halloumilla täytetty lettu sekä flank steak. Mies kehui pihviä ja talon omaa salsa verdeä kovasti ja kaikki taisivat olla ruokiinsa tyytyväisiä.

Kuten sanoin, paikka oli mutkattoman helppo ja varmasti monen opiskelijan olohuone, mutta monenikäistä porukkaa näkyi lauantai-illan aluksi. Hanasta löytyy vähintään kolmea panimon omaa olutta kerrallaan ja ruoan hinta-laatu suhde oli minusta kohdillaan. Oma lättyannokseni kustantaa 12,90 euroa, eli ei paha!

Oli todella kivaa päästä vihdoin tutustumaan tänne ja tutustua sitten kerralla kunnolla. Panimokierroksia järjestetään maksua ja varausta vastaan, eli jos kiinnostaa tutustua tamperelaiseen pienpanimoon, suuntaa tänne! Minä lupasin jättää kameran mukaan, mutta en sitten malttanutkaan ja räpsäisin muutaman kuvan, sillä halusin tulla jakamaan kokemuksen kanssanne, jos ilta olisi onnistunut. Ja olihan se, erittäin. Kiitos Juha kun pääsimme tutustumaan!

Onko Huurre sinulle tuttu paikka?

Seitania Tampereen pyhimmässä

Eräänä lauantaiaamuna pitkää lenkkiä juostessamme kävimme miehen kanssa perinteistä keskustelua ja suunnittelua seuraavasta viikosta. Viiden kilometrin kohdalla sanoin, että ”menen sitten tiistaina suoraan junasta syömään niitä kasviswingsejä”. ”Siis menet syömään mitä, miksi pitää olla kasviswingsejä? Onko niihin tungettu joitain luita vai miten niistä tehdään wingsejä?” vastasi mies. Vaikka hän on itsekin ollut aikanaan kasvissyöjä ja on hyvin kasvismyönteinen, melkein suutuin kesken lenkin puolustamaan ideaa kasvis- eli seitanwingseistä. Suurimmaksi pointiksi esitin sen, että kasvissyöjäkin pystyy ruokailemaan missä vain, eikä porukan tarvitse jättää menemättä Siipiweikkoihin yhden takia. Siihen, miten seitanista tehdään wingsejä en osannut sanoa mitään, siksi meninkin niin mielenkiinnolla maistelemaan niitä Tampereen yhteen pyhimpään ja legendaarisimpaan ravintolaan, eli Siipiweikkoihin.

Wingsit eli kanansiivet ovat jonkinlainen käsite Tampereella samoin kuin Siipiweikot. Nyt seuraa tunnustus: olen syönyt Siipiweikoissa kerran, 14 vuotta sitten. En itse tykkää jäystää lihaa luiden ympäriltä (syön siis kanaa ja kalaa), enkä tykkää olla sormet soosissa. Hirveä vaiva, vähän ruokaa. Parasta ne sellerit annoksessa oli oma tuomioni. Ajattelinkin, olenko ihan väärässä paikassa kun lähden maistelemaan seitanwingsejä, mutta uteliaisuus voitti.

Astuin hämyiseen ravintolaan tiistai-iltana ja imin sisääni tunnelmaa. Siipiweikot on nimittäin miljöönä ja paikkana aivan ihana ja sen sijainti nappi. Käsite siivistä ja yksi Tampereen legendaarisimmista siipipaikoista – voisiko tähän tulla sorkkimaan kasvisversiollaan? Samaa oli miettinyt Vegemin Santtu Ronkainen. Hän kertoi miettineensä, pitäisikö sinne seitanwingsiin lisätä jotenkin luita, kenties laittaa hammastikkuja? Mieheni ei siis ollutkaan ihan hakoteillä? Lopulta oli päädytty luuttomaan seitaniin, joka paistetaan ja tarjoillaan siipikastikkeen kera. Vegem on vuonna 2017 perustettu tamperelainen yritys, jonka seitan-kebabit on myyty nopeasti kaupoista loppuun. Tuotteet valmistetaan Raholassa, eli seitan tulee läheltä ja taistelee omalla panoksellaan muun muassa ilmastonmuutosta vastaan. Marraskuussa maistoin myös heidän vegeversiotaan kinkusta, eli joulukunkkua, joka on seitanpaisti. Oli todella hyvää.

Reippaasti aloimme siis maistella seitanwingsejä, meitä olikin ravintolassa aika sekalainen seurue lapsista äijänköriläisiin. Kaikki maistelivat hyväksyvästi seitaneita ja jokainen oli sitä mieltä, että oli parempaa, kuin oli odottanut. Kylkeen sai muun muassa vegaanista dippiä, joka sekin on tulossa valikoimiin. Itse olin aivan haltioissani – rapsakka seitanpala oli hurjan hyvää ja mikä parasta, sen sai syödä kokonaan tuskailematta luita! Ihanaa! Aivan varmasti menisin näitä syömään ensi vuonna!

Tuote yllätti siis positiivisesti ja koko tamperelainen seurue joka paikalla oli, hehkutti wingsejä. Toivottavasti kukaan ei loukkaannu, että Tampereen pyhimpään tuodaan tällainen vaihtoehto, sitä kannattaa ehdottomasti ennakkoluulottomasti testata! Seitanwingsit ovat näillä näkymin tulossa tammikuussa Siipiweikkoihin samoin kuin vegaaninen dippi!

Onko itselläsi kokemuksia seitanista tai oletko wingsien suuri ystävä?