Tiedätkö mikä on Silvaner? Vielä ehdit testata!

*ruoat ja juomat saatu

Täytyy laittaa heti eilisen jälkeen perään toinen Tamperetta (tosin myös Turkua ja Helsinkiä) koskeva juttu, sillä Silvaner-viikot kestävät vain sunnuntaihin asti, eli vielä ehtii testata, jos innostuu! Itse pääsin tutustumaan Silvaneriin keskiviikkona, kun Sivumaun Janin sekä Kipparin morsian Minkan kanssa kiersimme neljä Silvaner-viikkoihin kuuluvaa ravintolaa. Mutta aloitetaan nyt siitä, mistä on edes kyse!

Mikä on Silvaner? Tai Silvaner-viikot?

Silvaner on saksalainen viini, jota on tehty jo noin 360 vuotta, mutta sen osuus saksalaisista viineistä on vain noin 7%, rieslingin ja muiden tutumpien jyrätessä edelle. Ei siis ollut minullekaan tuttu rypäle, mutta voi hurja minkä määrän tietoa kuulimme yhdessä illassa. Tampereella Silvaner-viikkoa (jatkuu 13.9.20 asti) vietetään neljässä eri ravintolassa, Winebridgessä, Henriksissä, Tuulensuussa sekä Tampellassa. Saksan viinitiedotus järjestää näitä viikkoja aina eri rypäleiden ympärille, joten kannattaa käyttää tilaisuus hyväkseen ja testata viini sekä sille suunniteltu ruoka. Viinit ovat kevyitä ja hapokkaita ja ne sopivat loistavasti kalaruoille tai esimerkiksi parsan kanssa. Kun päädyimme (olimme vähän ulalla kuulummeko sinne) tunniksi viininmaisteluiltaa Winebridgessä, saimme ihan valtavan läjäyksen tietoa Silvanerista, sitä tekevistä tiloista ja alueiden erilaisuudesta. Jos haluat saada ison määrän viinitietoutta, kannattaa kyllä buukata itsensä noihin iltoihin. Illan tirehtöörinä toiminut viinipastori Juha Rantala kertoi uskomattoman määrän tietoa lyhyessä ajassa. Ja maistelun joukossa oli mm. 50 euroa maksava pullo, joka olisi jäänyt kyllä itseltään ostamatta, eli tuollaisessa tilaisuudessa pääse maistamaan niitä arvokkaampiakin juttuja.

Tampella, Gastropub Tuulensuu sekä Henriks

Toiset kolme ravintolaa taas panostivat enemmän ruoan sekä viinin mätsäävyyteen. Aloitimme kierroksen Tampellasta Finlaysonin kupeesta, jossa on siellä(kin) pitänyt monesti käydä, tämä oli ensi visiitti. Olipa suuri mutta miellyttävä ravintola! Tampellan menu alkoi Tilsiter-kanakroketeilla, joka ei koostumukseltaan ihan lähtenyt, mutta Silvaner-menun pääruoka oli todella onnistunut! Se piti sisällään paistettua siikaa, sitruunarisottoa sekä rapuvaahtoa, todella hyvä annos, käy testaamassa Tampellassa! Sille paritettu viini oli sen verran voimakas, että maut meinasivat peittyä, siitä olimme yhtä mieltä. Jälkkärinä tarjoiltu vaniljapaahtovanukas sekä limoncellolla marinoidut marjat oli myös aivan kymppi, joskin olin vähän kauhuissani kuinka älyttömän täynnä aloin olla jo siinä vaiheessa!

Matkamme jatkui Hämeenpuistoon, jossa sijaitsee legendaarinen Gastropub Tuulensuu. Jos haluat maistella Silvaneria superrennosti, suuntaa tänne. Viikonloppuna voit vielä vierailla Hämeenpuistossa pyörivillä Kansainvälisillä markkinoilla! Meille tarjoiltiin Silvanerin kanssa bretzeliä sekä viinilautanen, joka piti sisällään juustoja ja oliivia. Erityisesti suolaiset, vielä lämpimät bretzelit ovat täydellisiä. Jos suuntaat koskaan Tuulensuuhun, ota aivan ehdottomasti lämmin bretzel juomasi kylkeen!

Winebridgessä olimmekin isommassa maistelutilaisuudessa ja sieltä matka jatkui Henriksiin, jossa meitä kohdeltiin kuin kukkaa kämmenellä. Pitkän historian omaava Henriks on suunnitellut yhden annoksen Silvanerin kylkeen ja he halusivat korostaa, etteivät valkoisista liinoista huolimatta ole paikka, jonne täytyy aina tulla syömään pitkän kaavan mukaan. He toivoisivat, että ihmiset tulevat rohkeasti testaamaan yhden annoksen ja sille paritetun viinin, josta oli tehtykin huikea pari. Henriksin keittiössä taikojaan tekee nuori ja innostunut Valtteri Hakkarainen, joka maistatti meillä muun muassa kirsikkaoluesta tehtyä jäätelöä sekä suolaliemessä muhinutta kirsikkaa. Ensimmäiselle pisteet, jälkimmäinen hämmensi.

Itse viikon annoksessa oli paistettua Vanajaveden kuhaa, perunakakkua sekä fenkolia. Erittäin toimivaa läheltä tuotua kalaa ja raikasta fenkolia, toimii todella hyvin. Suosittelen lämmöllä testaamaan, jos harkitsit käyväsi viikonloppuna ulkona syömässä!

Silvaner-viikot – helppo lähestyä uusia makuja ja makupareja

Minusta nämä Saksan viinitiedotuksen järjestämät viikot ovat tehty todella kivasti ja ne ovat helppo lähestymistapa uusiin makuihin ja makupareihin. Ei todellakaan tarvitse olla mikään asiantuntija, jos lähtee maistelemaan annoksen kuhaa ja sille paritetun lasillisen viiniä. Itsekin vähän jännitin, kun olin kierroksella kahden oikeasti ruokaa harrastavan ihmisen kanssa, että osaanko sanoa mitään viisasta, mutta homma on tehty helpoksi. Ja ruoat hyviksi ja toimiviksi.

Onko itsellesi tuttu rypäle? Ajattelitko käydä viikonloppuna ulkona syömässä?

 

Kaupungin parasta salaattia!

Kaipaatko tänään hyvää lounasta Tampereella? Tai rakastatko hyviä ja freesejä salaatteja? Minun on pakko nostaa esiin taas paikka, josta mielestäni kyllä saa Tampereen parhaimmat salaatit. Edellisen kerran olen nostanut paikan esille 1,5 vuotta sitten ja välillä on mennyt aikaa, ettei ole tullut käytyä. Viime aikoina on tullut kuitenkin käytyä useasti keskustassa ja olenkin käynyt hakemassa salaatin useasti kotiin.

Mikä tuo paikka sitten on? Se on Powau, joka löytyy Tampereella Stockmannin alakerrasta. Heiltä saa paljon muutakin kuin salaattia, mutta minä olen aina päätynyt salaattilinjalle, ne ovat niin hyviä! Kun menin pari kuukautta sitten hakemaan salaattia mukaan kauhistuin: ne maailman parhaat salaatit olivat muuttuneet buffaksi. Kyselin syytä ja buffa kuulemma vetää ihmisiä paremmin puoleensa. Olin aluksi epäileväinen, mutta aloin silti kerätä aineksia take away-astiaan. Ihastutti jo niiden monipuolisuus: edamame-papuja, bataattia, inkivääri-punajuuria (törkeän hyviä!), pinaattia, lehtikaalia, fetaa… Ja kaiken kruunaa itse tehty kastike (oletan että ovat itse tehtyjä, en ole kyllä kysynyt). Varsinkin pestokastike on mieletön!

Salaattikulhoon mahtuu itse asiassa niin runsas salaatti, että eräänä päivänä söin puolet lounaaksi ja puolet illalla. Mielettömän täyttäviä ja runsaita salaatteja ja mikä parasta, kaikki ainesosat ovat hyvin freesejä. Olen saanut miehenkin koukkuun näihin salaatteihin, sillä ne pitävät nälkää aivan todella hyvin ja ovat monipuolisia. Leipä puolestaan lienee tehty hapanleipään, todella hyvää sekin!

Ja piste i:in päälle on Powaun tyttöjen iloinen palvelu sekä hymy. He jaksavat aina palvella iloisesti ja hymyillä ja neuvoa ihmisiä. Vaikka salaatit ovat minusta kaupungin parhaat hinta-laatu-suhteensa ja makunsa puolesta, on kyllä palvelukin aika lähellä kaupungin parasta! Niin ja joka kuudennen salaatin saa puoleen hintaan salaattipassilla.

Kiitos Powaun tytöt, minä (tai me) tulemme taas!

Kuka muu yhtyy mielipiteeseen kaupungin freeseimmistä salaateista?

Mahtava Anette ja Pikkubistro Kattila

*ruoat ja juomat saatu

Jatketaanpas vähän Mansen mestojen hehkutusta, nyt kun allekirjoittanutkin on vähän paremmin kartalla. Tiedättekö, tammikuussa avattiin pitkästä aikaa Tampereen Mustavuoren laskettelurinne ja menimme melkein heti avajaisten jälkeen käymään iltamäessä. Kuopuksen jo uuvahtaessa odottelimme muita kahvilassa kaakaolla ja hämmästyin kahvilan kokoa, siisteyttä ja ruokalistaa. Sehän oli oikea ravintola! Oli pastaa, hampparia, siipiä ja esimerkiksi rieskaa täytteillä. Hämmästyin todella, onpa hyvä lista, tännehän täytyy tulla ensi kerralla niin, että syödään samalla reissulla!

Vain hetki tuon laskettelureissun jälkeen sain Tampere Food Club Bloggersien kautta kutsun syömään Kattilaan. Siis täh? Mutta sehän meni konkurssiin loppuvuodesta! Niinpä meni, mutta aloin sitten ihmeissäni asiaa googlettelemaan ja selvisi, että Bistro Kattila ehti olla kiinni noin viikon päivät ja siellä taustalla hääriikin nyt Hopealinjojen ravintolatoimenjohtaja Anette Mellin. Sama upea nainen, joka loihtii esimerkiksi Viikinsaaren mielettömän brunssin kesäisin ja itse asiassa sama nainen on siellä Mustavuoren bistronkin taustalla. Laskettelukeskuksessa on käynyt paljon väkeä syömässä ilman, että ovat menneet mäkeen. Wau!

Kotiläksyni tehneenä ja vähän nolona siitä, etten ollut kartalla asioista kävelin eilen Kattilaan maistelemaan menua läpi. Pikkubistro Kattila sijaitsee kivenheiton päässä Keskustorilta, Hallituskadulla ja on nimensä mukaisesti kohtuullisen pieni ja sympaattinen paikka ja erittäin viihtyisä sellainen. Ruokafilosofia on Anetten käsissä muuttunut hieman siitä, että sen sijaan, että tehtäisiin kalliista raaka-aineista lounasta pidetään se simppelimpänä ja panostetaan enemmän iltaan. Se, mikä ilahduttaa on lähiruokaan panostaminen ja uudet ideat. Tai no se ilahdutti noin ajatuksena ensimmäiseksi, mutta voi pojat mikä menu olikaan, kyllä ilahtuivat makunystyrätkin!

Kun kuulimme mitä on tarjolla, ajattelin ensimmäisen ruokalajin kohdalla, että voi ei, unohdin ilmoittaa ruokarajoitteestani eli lihasta. Eipä haitannut mitään, mentiin kasviksilla ja kalalla! Ooh! Ainoastaan antipastossa oli hieman vasikkaa, joka oli helppo skipata. Mahtavaa, olin todella ilahtunut tästä ja niin oli muutkin pöydässä maistettuaan miten mieletöntä kasvispääruoka oli.

Ilta alkoi antipastolautasella, jossa oli selkeästi oliiveja, vitello tonnatoa, sieniä ja juustoja. Mutta hei! Oliivit olivatkin raakoja luumuja, jotka on kerätty raakana ja säilötty. Mikä idea! Ja miten hauska maku! Pointsit tällaisesta kekseliäisyydestä. ”Oliivit” eli luumut ovat kotoisin Lahtuan luomutilalta Orivedeltä ja lähiruokaa on Saloniemen juustolan juustokin. Goudaa kutun maidosta, ihan mielettömän ihanaa! Sienissä maistuu vähän joulu ja vitello tonnaton kastike ei ole tonnikalasta, vaan kotimaisesta järvikalasta. Onpa kekseliäs aloitus ja jotain ihan muuta kuin oliivit, aurinkokuivatut tomaatit ja ne… No perinteiset jutut ovat.

Ilta jatkuu mustajuurikeitolla, jonka seasta löytyy herkullinen pala Ahlmanin fetaisaa juustoa. Ahlmanin juustot ovat mielettömiä ja todellakin sitä lähiruokaa. Keitto on samettista ja sen kruunaa tuore foccacia. Alan olla hyvin vakuuttunut Anetten taidoista keittiön puolella. Simppeliä, hyvää, lähiruokaa, kasvista, ai jai!

Seuraavaksi nautimme lohta piparjuuren ja retikan kera ja sitten se on sen annoksen vuoro, joka räjäyttää pankin: kasvispääruoka. Kuvitelkaa, olen jättänyt punaisen lihan ruokavaliosta 23 vuotta sitten ja totuin siihen, että lämmitin koulun ruokalassa itselleni kuivaa kasvispihviä tai söin niin monta vuohenjuustosalaattia ravintolassa, etten halunnut enää mennä ulos syömään. Kauas on tultu siitä: edessäni on kasvispääruoka, joka hurmaa jokaisen pöydässä istujan. Annoksen saa myös vegaanisena! Siinä on pohjalla selleripyreeta, päällä vegaanisia perunagnoccheja, ruusukaalia, parmesania, haudutettua maa-artisokkaa ja annoksen kruunaa siinä maistuva tryffeliöljy. Siis järjettömän hyvät, yksinkertaiset, mutta silti niin mielettömät maut. Kylkeen tarjoiltu valkoviini Complantation Blanc 2018 Marcel Deiss sopii täydellisesti annokseen hapokkuudellaan.

Olen ihan onneni kukkuloilla, mutta Anette ei vielä päästä meitä, sillä toki on jälkiruoan vuoro. Minä en lähtökohtaisesti pidä jälkkäreistä, ne ovat usein liian makeita, niissä on viljaa tai pahimmillaan ne ovat jotain suklaakakkua, jota en todellakaan jaksa menun lopuksi. Siksi kevyt mustikkajäädyke mustikkageelillä, mehustetulla mustikoilla ja kristallsoidulla valkosuklaalla on hämmentävä: rakastan sitä. Se on kevyt, raikas, valkosuklaa rapisee ihastuttavasti suussa ja syön melkein koko annoksen. Harvassa ovat paikat, joissa saa täydellisen kasvisruoan ja jälkkärin, jonka eteen liputan.

Anette onnistui täydellisesti. Uskallan varauksetta suositella Pikkubistro Kattilan ”uusia tuulia” ja menen ehdottomasti testaamaan Mustavuorenkin listan. Päivän lounaana näyttää olevan täytettyjä paprikoita, yksi lapsuuden lemppari jota unohdan aina itse tehdä. Kehtaanko marssia päivällisen jälkeen tänään lounaalle vielä? Sympaattinen paikka sydämellisellä palvelulla, mahtavaa työtä!

Oletteko tutustuneet Pikkubistro Kattilaan ennen tai jälkeen omistajanvaihdoksen?