Huoli ihmisten hyvinvoinnista ja mieletön syysloma

Vikaa syyslomaviikon päivää viedään! Tytöillä oli mielettömän onnistunut ensimmäinen virallinen syysloma, itse sain töitä tehtyä ties missä väleissä ja hassuihin kellonaikoihin ja kaikki nautittiin lomautusviikolla olleen miehen läsnäolosta. Mietin joskus kesällä, että mitenköhän koulujen syyslomakin menee, miten saan viihdytettyä lapsia ja hoidettua työt samalla, kun olen heidän kanssaan viikon yksin. Lopulta kävikin niin, että olimme perheenä viisi päivää Rukalla, pääsimme kaikki Karmivaan karnevaaliin, sain uuden tukan, kävin yksin teatterissa (olikohan muuten eka kerta ikinä) ja esikoinen oli vielä yökylässä koulukaverillaan. Maskin käytöstä on tullut tällä viikolla arkea, kun se päässä on istunut niin teatterissa kuin kampaajallakin ja käynyt kaupassa aina maski päässä. Enää se ei tunnu hullulta, enemmän nolottaisi istua esimerkiksi teatterissa ilman maskia!

Talvi tuli syyslomalla

Jos vietät syyslomaasi alkavalla viikolla, on Rukallakin jo talvi. Sinne on satanut eilen kymmenisen senttiä lunta! Me arvoimme lähtiessä, pärjäämmekö kesärenkailla ja päätimme olla vaihtamatta renkaita. Lähtöpäivänä, jolloin nämä kuvat on otettu tuli ensimmäiset hiutaleet taivaalta, auton ikkuna oli jäässä ja ja lämpötila alkoi painua pakkasen puolelle. Lähdimme sillä hetkellä, kun sinne alkoi tulla talvi! Se on jännä, miten näistä maisemista on tullut ihan hirveän rakkaita. Rinteet ovat tulleet tutuiksi ja erilaisia metsiä on valloitettu. Paikassa on aina ollut luonamme jonkinlainen rauha ja hyvä olo, pelkästään näitä kuvia katselemalla suuni kääntyy hymyyn. Voi milloin sitä pääsisi taas palaamaan!

Syyslomalla tuli juostua, pyöräiltyä, vaellettua metsässä, hiihdettyä ja lautailtua – en muista tällaista viikkoa olleen, että pääsisi kaikkea harrastamaan!

Luovuus pääsee valloilleen, kun vaihtaa maisemaa

Sen lisäksi, että oli ihanaa olla perheen kanssa, sujuivat kirjoitustyöni paremmin kuin aikoihin. Rukalla läsnä ollut hyvä olo ja luonnossa liikkuminen saivat luovuuteni palaamaan. Ennen monet tekstit syntyivät junamatkoilla Helsinkiin, jotenkin läppäri vain sauhusi maisemien vilistessä. Nyt kun junassa ei ole istunut yli puoleen vuoteen, on tekstin tuottaminen välillä ollut aikamoista pusertamista kotona. Siihen auttaa heti esimerkiksi juoksulenkki – aivot saavat happea ja teksti alkaa syntyä päässä juostessa. Mutta välillä samat lenkkimaisematkin puuduttavat. Pyöräillessäni Rukalla kaksi tuntia syntyi päässäni viisi eri tekstiä – olin todella iloinen, sillä kirjoittaminen on henkireikäni ja välillä sitä tuntee olonsa ahdistuneeksi, kun tekstiä ei vain synny keittiönpöydän äärellä. Tiedättekö tunteen muut kirjoittavat?

Koronan aiheuttama ahdistus sekä arvontavoittaja

Pahoitteluni, että sain aikaiseksi arpoa voittajan keskiviikkona sulkeutuneeseen arvontaan vasta nyt! On ollut aikamoista haipakkaa tämä viikko ja se on jäänyt. Lueskelin ajatuksen kanssa vastauksianne arvontapostaukseen ja nieleskelin. Toki siellä oli niitäkin vastauksia joissa luki, että hyvin menee, mutta hyvin monesta vastauksesta paistoi ahdistuneisuus tai väsymys pandemiaa kohtaan. Epävarmuus töistä ja ikävä sosiaalisia kontakteja. Minä niin ymmärrän. Olisin halunnut halata jokaista vastaajaa, kiitos kun kerroitte fiiliksiänne. Päätin arpoa ison hyvinvointipaketin myös marraskuun alussa, lokakuun asuäänestyksessä, jotta voisin ilahduttaa jälleen. Arpoja kertyi yhteensä blogissa ja Instagrammissa reilut 400 kappaletta, joten tuntuu suorastaan väärältä arpoa vain yksi paketti. Ensi kuussa sitten toinen!


mekko ja takki VILA/ huivi SILVERJUNGLE/ sukkikset KAIKO/ korvikset MAANANTAIMALLI/ pipo EVEREST/ kengät PALMROTH (saatu)

Kiitos kun vastasitten ja avasitte mietteitänne. Minulle tuli jotenkin entistä isompi huoli ihmisten hyvinvoinnista ja jaksamisesta. On silti aina ilahduttavaa lukea kommentteja, niitä tulee nykyään niin hirveän vähän. On ihanaa huomata, että kyllä teitä siellä on ja ei ole noloa kertoa olevansa epävarma ja ahdistunut tilanteesta, niin moni jakaa fiilikset. Kyllä me tästä selviämme, eikö!

Voittajaksi random.org arpoi lopulta nimimerkin Inka H, onnea! Olen laittanut sinulle sähköpostia!

Olisi kivaa kuulla miten siellä meni syysloma, jos sellaista teillä vietettiin, vai alkoiko se juuri? Aurinkoista sunnuntaita jokaiselle!

Näppilän kesähaaste!

Eikö nyt ole oikea aika laittaa kesä pakettiin, kun syysmyrsky on täällä ja tämän vuoden Blossa on julkistettu. Tiesittekö sen maistuvan mintulta ja vihreältä teeltä? Kuulostaapa muuten jännältä glögimaulta! Tällä viikolla on vielä saanut juosta lenkkinsä t-paidassa ja viime viikolla menin paljain säärin hameessa, mutta nyt taitaa alkaa kelkka kääntyä syksyyn. Lueskelin pitkästä aikaa blogeja ja Nooran blogista bongasin tämän kesähaasteen, jolla aion summata kuluneen, erilaisen kesän. Kuvat ovat muuten otettu entisen keskustakotimme takapihalla, se oli sitten ihana koti, joka meillä oli 8 vuotta ja jonka pihalle päädyimme täysin vahingossa ottamaan näitä kuvia!

Siispä kesä 2020 pakettiin, tämä haaste oli minusta muuten aika vaikea, niin paljon kuitenkin muutamassa kuukaudessa ehtii tapahtua!

Kesä 2020 kahdella sanalla.


Kotimainen uima-allaskesä.

Kesän huumaavin auringonlasku?

Tuli nähtyä monta ihanaa, mutta mummilassa Jyväskylässä näin kahteen otteeseen ihan mielettömän taivas on liekeissä auringonlaskun. Kahdella eri kyläilykerralla, molemmilla kerroilla muiden mentyä nukkumaan juoksin hakemaan kameraa, kun taivas oli niin upeasti tulessa. Liekö mummilan sijainti sellainen, että sinne näkyy upeimmat auringonlaskut?

Kesän itkettävin hetki?

Ehkä tihuuttelin eniten sille, miten esikoinen kasvoi jotenkin silmissä eskarilaisesta koululaiseksi. Hommattiin reppu ja iso pyörä ja hän innoissaan koulua odotti.

Kesän hurmaavin herkkuhetki?

Nyt on paha. En ole mikään leivosihminen ja minulle eniten herkkua on yleensä suolaiset jutut. Jätskejä söin kesän aikana tasan 0, yksiäkään juhlia ei kesällä ollut missä olisin syönyt herkkuja, help! Vastaan tähän, että tuoreet marjat. Ne lukuisat mansikat joita meni pakkaseenkin 30 kg, oman pihan vatut ja omput, jotka meinasivat viedä järjen. Mikä omenavuosi! Metsästä suoraan syödyt mustikat!

Kesän kikatuttavin automatka?

En tiedä naurattiko vanhempia enää niin, mutta lapsilla tuli ihan yli äyräiden jutut Kuusamo-Jyväskylä välillä. Se takapenkin kikatus ja hepulointi naurattaa aluksi, mutta pidemmän päälle edessä olevat 200 km ja hirveä hysteerinen hepuli saavat auton tuntumaan aika pieneltä. Oli myös ihanaa ajella miehen kanssa kaksin Hankoon ja takaisin, rauhallista juttelua ja upea ajokeli. Omassa rinnassa pulppuaa aina eniten, kun ollaan matkalla johonkin – Kuusamoon, mummilaan, Hankoon tai mihin vain. Se kotimatka on sitten se mälsä pakollinen paha.

Kesän ikimuistoisin järvipulahdus?

Taisi olla Ähtärissä tässä majoituksessa. Ihana puulämmitteinen sauna ilman suihkua, joka sai kuopuksen järkyttymään ja kyselemään miksi täällä on niin paljon oksennusvateja, missä suihku? Oli ihanaa pulahdella saunasta uimaan isovanhempien kanssa, sitä herkkua on niin harvoin tarjolla!

Kesän lempparilook?

Siis en edes kehtaa kertoa. Olin eniten tänä kesänä vanhoissa, noin 5 vuotta sitten ostetuissa harmaissa farkkushortseissa, bikineissä ja välillä vedin päälle Gina Tricotin reikäpaidan. Tuon paidan ja shortsit olen joskus 4 vuotta sitten jopa kuvannut tänne, hetkineeen… Täällä! Kun oli niin paljon kotona, niin tuli oltua kotipihassa tässä univormussa.

Kesän tunnelmallisin tuokio?

Ehkä se hetki, kun saavuttiin Rukalle ja ajettiin suoraan tunturiin, rinteen päälle. Ihasteltiin koko perheen kanssa paikkaa ja mietittiin, että vastahan tästä laskettiin laudalla alas. Lapset ihastelivat kilvan maisemaa, pitkä ajomatka oli takana, ensimmäiset porot nähty ja kaikki oli todella kaunista ja ihanaa. Meinasin alkaa itkeä, kun mieleen tulvi se maaliskuinen viikko siellä, kun korona ”räjähti” ihmisten tietoisuuteen. Että pääsimme takaisin ja saimme nähdä paikan kauneuden kesälläkin. Siitä hetkestä ovat nämä kuvat.

Toinen ihana hetki oli saapuminen Hankoon ja tähän ihanaan majoitukseen. Kävelimme rannalle ja istuimme siinä rauhassa kylki kyljessä. Se oli kivaa.


paita AMAZING TAMPERE (saatu)/ takki ONLY/ hame LINDEX/ korvikset UHANA DESIGN/ tennarit CONVERSE/ panta INVISIBOBBLE (saatu)

Tuntuu yks kaks kauhean kaukaiselta kesä kun katselee ulkona viuhuvaa myrskyä, mutta tämän päivän jälkeen onkin taas luvattu lämpöisempiä kesiä. Olisiko sinun helppo vastata näihin kysymyksiin? Mitä jäi eniten kuluneesta kesästä mieleen?

Otetaan varovasti myrskyssä, onko teillä ollut jo myrskytuhoja? Itse yritin äsken soittaa ja haloota tuli toisessa päästä, eli jokin yhteys ainakin pätkii.

P.S. On jäänyt julkaisematta elokuun asuäänestyksen voittaja, vaikka pakettikin on varmasti (toivottavasti!) jo perillä. Palkinto lähti nimimerkille saya ja teidän lemppari elokuun asuista oli asu nro 1 eli tässä postauksessa ollut asu, jossa kerroin miksi blogin nimi on tällainen tai nimimerkkini Instassa. Kiitos osallistuneille! 

Outoja aikoja sekä IGn inboksin räjäyttänyt mekko!

Keskiviikkoa kaikki! Täällä on kyllä niin sanotusti menty vähän syvälle viimeisen vuorokauden aikana, kun olen elänyt erikoisia aikoja, siis ollut yksin kotona ensi kertaa viiteen kuukauteen. Sitä on istunut miettimään, millaisia kaverisuhteita elämässä oikeastaan on ja huomannut, että apua, onpa sitä oikeastaan ulalla kun on yksin viiden kuukauden jälkeen. Tuntunut ihan hurjalta! Ja hei, kuvien mekko räjäytti Instagrammin inboksini, toivottavasti löysitte sen ketkä silloin kyselitte ja ihastuitte. Sain noin 40 viestiä mekosta matkalla Rukalle! Kurkkaa lopusta linkki siihen!

Koronakeväänä kaipasi omaa aikaa ja nyt sitten…!

Kun koronakevät alkoi ja kaikki jumiutuivat kotiin, oli todella hämmentynyt fiilis aluksi. Vähän ahdistunutkin, kun ei tiennyt kuinka loputtomiin ollaan kotona. Se normaali arki, missä kaikki viuhtovat aamulla hommiinsa ja minäkin kävin lähes joka viikko junalla Helsingissä loppui. Silloin välähti mielessä muun muassa se, että haaveilin jostain pienestä reissusta miehen kanssa kaksin kesälomalla – mutta olemmekohan vielä kesänkin vain kotona? Kaipasi niin kovasti sitä, että pääsisi jumppaan, pääsisi johonkin yksin, pääsisi junalla Helsinkiin.

Juhannuksena sovimme isovanhempien kanssa heinäkuulle neljän yön pätkän, jolloin lapset menevät mummilaan ja me menemme käymään Hangossa miehen kanssa kaksin. Kun he starttasivat eilen kohti mummilaa ja jäin itse tekemään töitä ja siivoilemaan kotiin, tuli ihan hätääntynyt olo. Se aluksi epänormaalilta tuntunut kotiarki on muuttunut jo niin normiksi, että olin aivan ihmeissäni jäädessäni päiväksi yksin kotiin. Emme ole olleet miehen kanssa eri kaupungeissa sitten maaliskuun ekan viikon edes hetkeä. Joka paikkaa on menty nelikkona tai kaksin. Tai kolmisin. Jollain perhekombolla. En osannutkaan yhtäkkiä nauttia ajasta yksin vaan tuli välitön ikävä. Samalla mietin, että tämä tekee varmasti kaikille ihan hyvää – täytyy opetella olemaan yksin ja uni, vitsi unta on ikävä! Kuopus valvoskeli jälleen viime yön ja oli hyvin levoton, vaikka otin kainaloon ja mies meni sohvalle. Syytä emme keksineet.

Ystävyyssuhteiden merkitys korona-aikana

Nyt huomaan, miten vähän olen ylläpitänyt ystävyyssuhteita tai miten kiire monella on tässä ruuhkavuosiajassa. Olen ajoittain pyytänyt ystäviä esimerkiksi lounastreffeille ravintolaan, joka tietenkin putosi nyt pois kuvioista. Olen saattanut nähdä pääkaupunkiseudulla ystävää siellä usein käydessäni. Helsingissä en ole käynyt viiteen kuukauteen. Olen pressitilaisuuksissa höpötellyt monen tutun naaman kanssa montakin kertaa viikossa, mutta tilaisuuksia ei ole tietenkään nyt ollut eivätkä ne ihmiset ole sellaisia, kenen kanssa soiteltaisiin kuulumisia. Yks kaks havahduin miehen ja lasten lähtiessä, etten ole nähnyt ketään yksin koko kevään aikana. En yhtään ystävää. Olen nähnyt kälyä ja pikkuveljeä, vanhempiani ja anoppia ja viikko sitten kuopuksen kummit tulivat kylään. Myös toinen ystäväperhe kävi illallisella. Yksin en ole nähnyt yhtään ystävää viiteen kuukauteen, enkä myöskään soittanut kenellekään. Tuli vähän kauhistunut olo – miten käy syksyllä, entä ensi viikolla kun mies palaa toimistolle viiden kuukauden jälkeen?

En vieläkään osaa pyytää meille sisälle ketään (läheiset poikkeuksena) tai osaa kysyä keneltäkään, saisiko teille tulla. Tuntuu, ettei saa vielä kyläillä. Olen vähän jäissä näiden rajoitusten kanssa ja pelkään kauheasti, ettei kukaan enää ikinä kutsu kylään. Toisaalta on ollut kyllä paljon kivaa puuhaa ihan perheen kesken!

Näihin ajatuksiin jumiuduin eilen ollessani hurjat 10 tuntia yksin. Teki ihan hyvää. Edessä on vielä 4 viikkoa kuopuksellakin lomaa, kun taas sohlaan lounaat, työt, leikit ja vessareissut yksinäni. Silloin ehkä mietin, miten siistiä oli käydä yksin rauhassa lounaalla tai nukkua hyvä yö. Mutta kaipaan kyllä ystäviäkin ns. takaisin. Mistä sitä osaisi aloittaa kutsumisen kylään tai lounaalle? Muita jotka ovat pyörineet samojen ajatusten kanssa?


mekko KAPPAHL (mielestäni tämä, mutta miksi hihat näyttävät noin lyhyiltä, minulla pitkä? Eikä ole kyllä beige vaan valkoinen)/ kengät CONVERSE/ hattu LINDEX/ korvikset PINJAPUU

Mutta nyt yritämme nauttia parista parisuhdepäivästä pienestä ikävästä huolimatta, vaikka jälleen joudun vähän töitäkin niihin työntämään. Minulle ilo, mutta täytyy keskittyä täysillä jutteluun ja olemiseenkin. Harmiksemme kelit muuttuvat nyt aika kurjiksi ajatellen Hangon rantoja, suppailua ja terasseja, mutta koska minua vielä taudit kauhistuttaa ajattelin asian toisin – kylmällä terassit ovat tyhjempiä, pyöräillä voi sateessakin ja hei, meillä on lapsilta kielletty majoitus. Sinne siis! 

Saitteko kiinni fiiliksistä? Kyllä sitä tällaisessakin ajassa ihminen muuttaa käyttäytymistään, rutiinejaan ja muuta, mikä oli ennen niin normaalia! Toivottavasti kuvista välittyi fiilis siitä, miten onnellinen olin kun päästiin Rukan huipulle ja aurinko paistoi. Ihana paikka. <3