Näppilän kesähaaste!

Eikö nyt ole oikea aika laittaa kesä pakettiin, kun syysmyrsky on täällä ja tämän vuoden Blossa on julkistettu. Tiesittekö sen maistuvan mintulta ja vihreältä teeltä? Kuulostaapa muuten jännältä glögimaulta! Tällä viikolla on vielä saanut juosta lenkkinsä t-paidassa ja viime viikolla menin paljain säärin hameessa, mutta nyt taitaa alkaa kelkka kääntyä syksyyn. Lueskelin pitkästä aikaa blogeja ja Nooran blogista bongasin tämän kesähaasteen, jolla aion summata kuluneen, erilaisen kesän. Kuvat ovat muuten otettu entisen keskustakotimme takapihalla, se oli sitten ihana koti, joka meillä oli 8 vuotta ja jonka pihalle päädyimme täysin vahingossa ottamaan näitä kuvia!

Siispä kesä 2020 pakettiin, tämä haaste oli minusta muuten aika vaikea, niin paljon kuitenkin muutamassa kuukaudessa ehtii tapahtua!

Kesä 2020 kahdella sanalla.


Kotimainen uima-allaskesä.

Kesän huumaavin auringonlasku?

Tuli nähtyä monta ihanaa, mutta mummilassa Jyväskylässä näin kahteen otteeseen ihan mielettömän taivas on liekeissä auringonlaskun. Kahdella eri kyläilykerralla, molemmilla kerroilla muiden mentyä nukkumaan juoksin hakemaan kameraa, kun taivas oli niin upeasti tulessa. Liekö mummilan sijainti sellainen, että sinne näkyy upeimmat auringonlaskut?

Kesän itkettävin hetki?

Ehkä tihuuttelin eniten sille, miten esikoinen kasvoi jotenkin silmissä eskarilaisesta koululaiseksi. Hommattiin reppu ja iso pyörä ja hän innoissaan koulua odotti.

Kesän hurmaavin herkkuhetki?

Nyt on paha. En ole mikään leivosihminen ja minulle eniten herkkua on yleensä suolaiset jutut. Jätskejä söin kesän aikana tasan 0, yksiäkään juhlia ei kesällä ollut missä olisin syönyt herkkuja, help! Vastaan tähän, että tuoreet marjat. Ne lukuisat mansikat joita meni pakkaseenkin 30 kg, oman pihan vatut ja omput, jotka meinasivat viedä järjen. Mikä omenavuosi! Metsästä suoraan syödyt mustikat!

Kesän kikatuttavin automatka?

En tiedä naurattiko vanhempia enää niin, mutta lapsilla tuli ihan yli äyräiden jutut Kuusamo-Jyväskylä välillä. Se takapenkin kikatus ja hepulointi naurattaa aluksi, mutta pidemmän päälle edessä olevat 200 km ja hirveä hysteerinen hepuli saavat auton tuntumaan aika pieneltä. Oli myös ihanaa ajella miehen kanssa kaksin Hankoon ja takaisin, rauhallista juttelua ja upea ajokeli. Omassa rinnassa pulppuaa aina eniten, kun ollaan matkalla johonkin – Kuusamoon, mummilaan, Hankoon tai mihin vain. Se kotimatka on sitten se mälsä pakollinen paha.

Kesän ikimuistoisin järvipulahdus?

Taisi olla Ähtärissä tässä majoituksessa. Ihana puulämmitteinen sauna ilman suihkua, joka sai kuopuksen järkyttymään ja kyselemään miksi täällä on niin paljon oksennusvateja, missä suihku? Oli ihanaa pulahdella saunasta uimaan isovanhempien kanssa, sitä herkkua on niin harvoin tarjolla!

Kesän lempparilook?

Siis en edes kehtaa kertoa. Olin eniten tänä kesänä vanhoissa, noin 5 vuotta sitten ostetuissa harmaissa farkkushortseissa, bikineissä ja välillä vedin päälle Gina Tricotin reikäpaidan. Tuon paidan ja shortsit olen joskus 4 vuotta sitten jopa kuvannut tänne, hetkineeen… Täällä! Kun oli niin paljon kotona, niin tuli oltua kotipihassa tässä univormussa.

Kesän tunnelmallisin tuokio?

Ehkä se hetki, kun saavuttiin Rukalle ja ajettiin suoraan tunturiin, rinteen päälle. Ihasteltiin koko perheen kanssa paikkaa ja mietittiin, että vastahan tästä laskettiin laudalla alas. Lapset ihastelivat kilvan maisemaa, pitkä ajomatka oli takana, ensimmäiset porot nähty ja kaikki oli todella kaunista ja ihanaa. Meinasin alkaa itkeä, kun mieleen tulvi se maaliskuinen viikko siellä, kun korona ”räjähti” ihmisten tietoisuuteen. Että pääsimme takaisin ja saimme nähdä paikan kauneuden kesälläkin. Siitä hetkestä ovat nämä kuvat.

Toinen ihana hetki oli saapuminen Hankoon ja tähän ihanaan majoitukseen. Kävelimme rannalle ja istuimme siinä rauhassa kylki kyljessä. Se oli kivaa.


paita AMAZING TAMPERE (saatu)/ takki ONLY/ hame LINDEX/ korvikset UHANA DESIGN/ tennarit CONVERSE/ panta INVISIBOBBLE (saatu)

Tuntuu yks kaks kauhean kaukaiselta kesä kun katselee ulkona viuhuvaa myrskyä, mutta tämän päivän jälkeen onkin taas luvattu lämpöisempiä kesiä. Olisiko sinun helppo vastata näihin kysymyksiin? Mitä jäi eniten kuluneesta kesästä mieleen?

Otetaan varovasti myrskyssä, onko teillä ollut jo myrskytuhoja? Itse yritin äsken soittaa ja haloota tuli toisessa päästä, eli jokin yhteys ainakin pätkii.

P.S. On jäänyt julkaisematta elokuun asuäänestyksen voittaja, vaikka pakettikin on varmasti (toivottavasti!) jo perillä. Palkinto lähti nimimerkille saya ja teidän lemppari elokuun asuista oli asu nro 1 eli tässä postauksessa ollut asu, jossa kerroin miksi blogin nimi on tällainen tai nimimerkkini Instassa. Kiitos osallistuneille! 

Outoja aikoja sekä IGn inboksin räjäyttänyt mekko!

Keskiviikkoa kaikki! Täällä on kyllä niin sanotusti menty vähän syvälle viimeisen vuorokauden aikana, kun olen elänyt erikoisia aikoja, siis ollut yksin kotona ensi kertaa viiteen kuukauteen. Sitä on istunut miettimään, millaisia kaverisuhteita elämässä oikeastaan on ja huomannut, että apua, onpa sitä oikeastaan ulalla kun on yksin viiden kuukauden jälkeen. Tuntunut ihan hurjalta! Ja hei, kuvien mekko räjäytti Instagrammin inboksini, toivottavasti löysitte sen ketkä silloin kyselitte ja ihastuitte. Sain noin 40 viestiä mekosta matkalla Rukalle! Kurkkaa lopusta linkki siihen!

Koronakeväänä kaipasi omaa aikaa ja nyt sitten…!

Kun koronakevät alkoi ja kaikki jumiutuivat kotiin, oli todella hämmentynyt fiilis aluksi. Vähän ahdistunutkin, kun ei tiennyt kuinka loputtomiin ollaan kotona. Se normaali arki, missä kaikki viuhtovat aamulla hommiinsa ja minäkin kävin lähes joka viikko junalla Helsingissä loppui. Silloin välähti mielessä muun muassa se, että haaveilin jostain pienestä reissusta miehen kanssa kaksin kesälomalla – mutta olemmekohan vielä kesänkin vain kotona? Kaipasi niin kovasti sitä, että pääsisi jumppaan, pääsisi johonkin yksin, pääsisi junalla Helsinkiin.

Juhannuksena sovimme isovanhempien kanssa heinäkuulle neljän yön pätkän, jolloin lapset menevät mummilaan ja me menemme käymään Hangossa miehen kanssa kaksin. Kun he starttasivat eilen kohti mummilaa ja jäin itse tekemään töitä ja siivoilemaan kotiin, tuli ihan hätääntynyt olo. Se aluksi epänormaalilta tuntunut kotiarki on muuttunut jo niin normiksi, että olin aivan ihmeissäni jäädessäni päiväksi yksin kotiin. Emme ole olleet miehen kanssa eri kaupungeissa sitten maaliskuun ekan viikon edes hetkeä. Joka paikkaa on menty nelikkona tai kaksin. Tai kolmisin. Jollain perhekombolla. En osannutkaan yhtäkkiä nauttia ajasta yksin vaan tuli välitön ikävä. Samalla mietin, että tämä tekee varmasti kaikille ihan hyvää – täytyy opetella olemaan yksin ja uni, vitsi unta on ikävä! Kuopus valvoskeli jälleen viime yön ja oli hyvin levoton, vaikka otin kainaloon ja mies meni sohvalle. Syytä emme keksineet.

Ystävyyssuhteiden merkitys korona-aikana

Nyt huomaan, miten vähän olen ylläpitänyt ystävyyssuhteita tai miten kiire monella on tässä ruuhkavuosiajassa. Olen ajoittain pyytänyt ystäviä esimerkiksi lounastreffeille ravintolaan, joka tietenkin putosi nyt pois kuvioista. Olen saattanut nähdä pääkaupunkiseudulla ystävää siellä usein käydessäni. Helsingissä en ole käynyt viiteen kuukauteen. Olen pressitilaisuuksissa höpötellyt monen tutun naaman kanssa montakin kertaa viikossa, mutta tilaisuuksia ei ole tietenkään nyt ollut eivätkä ne ihmiset ole sellaisia, kenen kanssa soiteltaisiin kuulumisia. Yks kaks havahduin miehen ja lasten lähtiessä, etten ole nähnyt ketään yksin koko kevään aikana. En yhtään ystävää. Olen nähnyt kälyä ja pikkuveljeä, vanhempiani ja anoppia ja viikko sitten kuopuksen kummit tulivat kylään. Myös toinen ystäväperhe kävi illallisella. Yksin en ole nähnyt yhtään ystävää viiteen kuukauteen, enkä myöskään soittanut kenellekään. Tuli vähän kauhistunut olo – miten käy syksyllä, entä ensi viikolla kun mies palaa toimistolle viiden kuukauden jälkeen?

En vieläkään osaa pyytää meille sisälle ketään (läheiset poikkeuksena) tai osaa kysyä keneltäkään, saisiko teille tulla. Tuntuu, ettei saa vielä kyläillä. Olen vähän jäissä näiden rajoitusten kanssa ja pelkään kauheasti, ettei kukaan enää ikinä kutsu kylään. Toisaalta on ollut kyllä paljon kivaa puuhaa ihan perheen kesken!

Näihin ajatuksiin jumiuduin eilen ollessani hurjat 10 tuntia yksin. Teki ihan hyvää. Edessä on vielä 4 viikkoa kuopuksellakin lomaa, kun taas sohlaan lounaat, työt, leikit ja vessareissut yksinäni. Silloin ehkä mietin, miten siistiä oli käydä yksin rauhassa lounaalla tai nukkua hyvä yö. Mutta kaipaan kyllä ystäviäkin ns. takaisin. Mistä sitä osaisi aloittaa kutsumisen kylään tai lounaalle? Muita jotka ovat pyörineet samojen ajatusten kanssa?


mekko KAPPAHL (mielestäni tämä, mutta miksi hihat näyttävät noin lyhyiltä, minulla pitkä? Eikä ole kyllä beige vaan valkoinen)/ kengät CONVERSE/ hattu LINDEX/ korvikset PINJAPUU

Mutta nyt yritämme nauttia parista parisuhdepäivästä pienestä ikävästä huolimatta, vaikka jälleen joudun vähän töitäkin niihin työntämään. Minulle ilo, mutta täytyy keskittyä täysillä jutteluun ja olemiseenkin. Harmiksemme kelit muuttuvat nyt aika kurjiksi ajatellen Hangon rantoja, suppailua ja terasseja, mutta koska minua vielä taudit kauhistuttaa ajattelin asian toisin – kylmällä terassit ovat tyhjempiä, pyöräillä voi sateessakin ja hei, meillä on lapsilta kielletty majoitus. Sinne siis! 

Saitteko kiinni fiiliksistä? Kyllä sitä tällaisessakin ajassa ihminen muuttaa käyttäytymistään, rutiinejaan ja muuta, mikä oli ennen niin normaalia! Toivottavasti kuvista välittyi fiilis siitä, miten onnellinen olin kun päästiin Rukan huipulle ja aurinko paistoi. Ihana paikka. <3

Parhaat vinkit ja reitit kesä-Rukalle sekä Kuusamoon

”Me ollaan maailman onnellisimpia lapsia” tyttäreni hihkuivat kun kipittivät ympäri Rukan tunturia. Ajoimme suoraan tunturin päälle ihailemaan ja ottamaan kuvia, sillä sääennustus näytti, että loppulomasta tulisi kohtuu sateinen. Ja kyllä kannatti! Olin itsekin aivan sydän sykkyrällä maisemasta, kelistä ja lasten onnesta. He rakensivat kivikasaa (otathan huomioon, että tätä ei saa kansallispuistossa tehdä, mutta laskettelurinnettä möyrytään muutenkin) ja mietin, että meillä kaikilla on todella onnellisia muistoja paikasta talvelta – olihan se upeaa nähdä kesälläkin. Mitä kaikkea kivaa Rukalla ja Kuusamossa voikaan kesällä tehdä? Saimme itse idean lähteä Rukalle viikkoa ennen reissua ja mietimme onko järkeä ajella tuo pitkä matka vain muutamaksi päiväksi – no todellakin oli. Samana päivänä kun palasimme Tampereelle, varasimme samanlaiset muutaman päivän syyslomalle Kuusamoon. Siitä on tullut perheemme happy place.

Pysähdy matkalla Hiljaisen kansan äärellä

Meidän mielestä Kuopion ja Kajaanin kautta kulkeva reitti on paljon mukavampi kuin Oulun reitti ja siitä ajoimme nytkin molempiin suuntiin. Olemme pysähtyneet Suomussalmella olevan teoksen luona tammikuussa -30 keleissä, mutta lapset olivat vähissä vaatteissa autossa emmekä jaksaneet heitä pukea piipahdusta varten. Oli siis lähinnä aikuisten piipahdus. Keväthangilla puolestaan upposin polveani myöten teoksen ”sisään” ja rämmin sieltä pois pitkän aikaa. Nyt +20 kelissä oli ihan paras aika piipahtaa tuolla ja helppoa lasten kanssa, tosin se ainoa mäkärä joka turvotti lapsen silmän umpeen pisti tuolla. Eipä tullut varottua kun vähän vaan piipahdamme. Niittykahvilasta, joka on kesäisin auki, saa nokipannukahvia ja yrttiteetä sekä muurikkalettuja, jotka näyttivät aikamoisen ihanilta! Lisäksi ostin jo siitä menomatkalla pari paikallista tuotetta kotiin tuliaisiksi.

Hiljainen kansa käsittää noin 1000 turvepäistä hahmoa, joita vaatetetaan pari kertaa vuodessa – nyt hahmoilla oli mm. koronasuojia, kuten lapset maskeja kutsuvat.

Mitä Rukalla on auki kesällä?

Hämmästyimme miten moni ravintola esimerkiksi on kesällä kiinni Rukalla – tosin en tiedä onko aina, vai oliko nyt niin, ettei joitain kannattanut avata poikkeusolojen jälkeen. Rukakylän isoin matkamuistomyymälä on avoinna, samoin kuin suosikkimme RUOK burger, josta haimme mökille matkaamme halloumisalaattia, pari burgeria sekä bataattiranskalaisia. Ihanat maut heidän tuotteissaan! Älä missaa paikkaa Rukalla ollessasi!

Minetin jäätelökioski rinteiden alla oli myös ykkönen – mikäs sen ihanampaa kun olet ekaa kertaa jaksanut polkea pitkän mäen kylään asti ja saat herkullisen minttusuklaajäden ylhäällä! Esikoinen oli hyvin onnellinen.

Ja Kuusamon juustot, ne ovat ihan parhaita! Maista!

En jotenkaan ollut tajunnut, että on alennusaika. Rukastoren -40% alennukset houkuttelivat niin, että ostin lumilaudan. Edellinen on vuodelta 1996 ja käytettynä ostettu, oli todellinen once in a lifetime-haksahdus. Kannattaa piipahtaa myymälässä ehdottomasti, jos kaipaa talviurheiluvälineitä!

Rukan kelkkarata – älä jätä väliin!

Kesällä Rukalla on auki kelkkarata, jonne mennään Rukakylästä tuolihissillä. Rata on auki päivittäin kello 10-20 ja nousu sekä lasku kustantaa aikuiselta 11 euroa ja lapselta 7 euroa. Koska olimme ensi kertaa ikinä yötä ihan rinteiden kupeessa, Ruka Ski-Inn majoituksessa, meidän majoitukseemme kuului lippu/yö eli neljästä yöstä saimme siis liput kaikille. Pelkäsimme, että jäävät käyttämättä, sillä kelkka ei ole sateella auki ja se avautuu noin 1-2h sateen jälkeen. Tuntui, että sade taukosi aina hetkeksi, muttei koskaan kokonaan. Sitten tulikin pidempi kuiva pätkä ja suorastaan juoksimme kohti tuolihissiä. Luulin, että kelkka menee hurjaa vauhtia ja jarrutin vähän liikaakin aluksi, joudin kiskomaan itselleni ja kuopukselle reunoista vauhtia kun se hiipui. Älä siis jarruta liikaa!

Niinhän siinä kävi, että kun viimeinen päivä oli todella aurinkoinen ja esikoinen hinkusi, että haluaa laskea yksin kelkalla (eka kerran tulimme kahdella kelkalla, molemmissa kaksi päällä), niin kävimme sitten toisenkin kerran kelkkailemassa. Periaatteessa ikäraja on 8 vuotta, mutta vastuu on laskijalla ja esikoinen ei ole hirveän kaukana 8 vuodesta, niin hissimies päästi hänet. Onni oli suuri, kun sai itse valloittaa kilometrin radan. On se aikamoisen hauska tapa kokea rinne, jota olet laudalla normaalisti tullut alas!

Pyöräile ja patikoi Rukan huipulle

Ehdottomasti kannattaa myös ihan kävellä rinteitä ylös maisemia ihailemaan. Lapsetkin jaksoivat yllättävän hyvin. Mies puolestaan oli maastopyöräreittien perässä ja kävi pyörällä mm. Valtavaaran huipulla. Näytti aikamoiselta se liejussa pitkospuilla pyöräily, en olisi onnistunut, mutta hän oli onnessaan. Toisena iltana suuntana oli Valkeisenvaara, joka oli profiililtaan kuulemma helpompi.

Perheenä päätimme pyöräillä Kivilammen reitin, josta löytyy myös mäen päältä todella kiva ja uudehko laavu. Siihen tuli pyörällä vain pari kilometriä mökiltä, sen jälkeen parin kilometrin Kivilammen reitti ja sitten takaisin mökille (eli käytännössä pari kilometriä pelkkää ylämäkeä). Ajattelimme, etteivät lapset jaksa ja menimme autolla parkkipaikalle, josta pääsee Kivilammen reitille. Se on suht helppo reitti, tosin 14 tuumaisella pyörällä kivet aika isoja ja kuopus luovuttikin jossain vaiheessa ja meni ns. isin hinaukseen, mutta polki kyllä siinäkin vimmatusti! Laavulla keli oli upea ja paikalla toinen mukava perhe, joiden kanssa juttu luisti – istuimme varmaan tunnin siinä. Ei ollut ruuhkaa. Ja niinhän siinä kävi, että kun olimme takaisin parkkiksella, ei esikoinen suostunut lopettamaan vaan polki takaisin Rukakylään asti, me muut perässä. Miehen piti sitten lähteä erikseen hakemaan se auto metsästä. Aliarvioimme lasten jaksamisen siis!

Porot ja Porokello-sovellus

Me ei nyt sitten varmaan nähdä enää yhtään poroa, sanoin, kun kaksi ensimmäistä matkalla jäi kuvaamatta. Haha, olinpa niin väärässä kuin voi olla! Niitä oli ensinnäkin pitkin Rukaa, rinteessä, Intersportin edessä ja parvekkeemme alla, mutta sen lisäksi emme päässeet yhtään siirtymää autolla ilman, että poroja olisi ollut tiellä. Niitä oli todellakin joka puolella. Ja lapsista se oli yksi reissun parhaista jutuista! Vaikka olemme talvisin käyneet poroja katsomassa ja rekiajelulla, onhan se erilaista nähdä ne luonnossa ja yllättyä aina mistä kaikkialta niitä tuleekaan.

Luin, että vuosittain tapahtuu 3000-5000 porokolaria. Porot eivät onneksi yleensä hyppää puskasta eteen kuten hirvet, vaan möllöttävät rauhassa keskellä tietä tai laiduntavat tien varressa ja näin valoisaan aikaan ne näki aina hyvinkin pitkältä. Vastaantulijat vilkuttivat välillä valojaan ja latasimme puhelimeen Porokello-sovelluksen. Sinne autoilijat voivat merkata missä näkevät poroja ja varoitus on päällä 30 minuutin ajan. Sen kerran kuin kello kalkatti luurissa, ei kyllä enää poroja näkynyt. Ainoa huih-tilanne tuli ajaessamme pois Karhunkierrokselta, pienellä tiellä ei vauhti ollut kova, mutta nurkan takana oli keskellä tietä kolme kunnioitettavan kokoisilla sarvilla varustettua poroa.

Kuusamon suurpetokeskus

Mietin, että kannattaako täällä käydä, mutta lasten into nähdä karhu oli niin suuri, että ajattelin ihan niiden takia mennä. Toisaalta katselin itse 1990-luvulla telkkarista Suloa ja Juuso-karhua ja minusta on ihan käsittämätöntä, että siellä ne kaksi edelleen porhaltavat. Käyvät joskus metsäretkillä ja mitä kaikkea. Karhu voi elää tarhassa jopa 40-vuotiaaksi! Olin siis jotenkin vaikuttunut, että siinä se nyt on, the Juuso, jota katselin uutisissa noin 25 vuotta sitten. Vihdoin tapasin! Juuso on tiettävästi Euroopan suurin karhu ja painaa tyhjällä vatsalla noin 483 kiloa. Ja käy metsäretkillä tarhan pitäjän kanssa. Aika ajatus. Niin kunnioitettavan kokoinen kontio, ettei voinut kuin tuijottaa.

Ja itse asiassa lapset kuuntelivat ihan älyttömän tarkkaan oppaan puheet eläimistä. He selittivät niitä mummille ja ukille palattuamme juurta jaksain. Heitä vähän järkytti se, että emokarhulla oli ollut kolme poikasta, joista yksi kuriton löytyi aamulla tarhasta kuolleena ja on nyt täytettynä kahvilan puolella. Siitä puhuimme ja paljon ja puhumme edelleen! Lisäksi kämmenen kokoisena löytynyt ilves, jolta puuttui toinen silmä ja koirasudet olivat aika ihmeellinen juttu. Sanoisin kierroksen ja käynnin olleen hyvin opettavainen elämys lapsille ja suosittelen lämmöllä! Kuusamon suurpetokeskus on avoinna joka päivä kello 10-17 ja liput maksavat aikuisilta 15 euroa ja lapsilta 10 euroa. Päivän viimeinen opastettu kierros lähtee kello 16, yksin paikassa ei saa liikkua.

Huh! Mitä vielä kertoisin? Olimme niin innostuneita ja vaikuttuneita ihan kaikesta, että unohdimme täysin sateen. Tai oikeastaan luovimme aika hyvin sen ohi, mennessä Suurpetokeskukseenkin satoi kaatamalla, muttei paikan päällä ollenkaan. Suosittelen ihan älyttömästi (ehkä huomasittekin jo!) Rukaa ja Kuusamoa kesällä lapsiperheen kohteeksi. Syyslomaa odotellessa, toivottavasti maailmantilanne sallii silloinkin kotimaan matkailun.

Olisi ollut vielä hirvittävä läjä kuvia ja hehkutusta luonnon upeudesta, mutta etteköhän tästäkin saa pääkohdat irti. Niin ja pari päivää sitten tein postauksen Karhunkierroksesta lasten kanssa, kurkkaa sekin jos Kuusamoon matkaat!

Kuka on menossa vielä tänä kesänä tai ollut kesäisin? Mitkä ovat omat tärppisi?