Varttikarjalalainen vauhdissa – kiitos mummo ja äiti!

Joskus vuosia sitten luin lehdestä, että olen varttikarjalainen. En ole tuota asiaa sen kummemmin ajatellut, mutta sen lukiessani tunsin ylpeyttä juuristani. Toiselta puolelta juuret tulevat Lapista. Ja sitten taas omilta vanhemmiltani Helsingistä. Ehkä siinä on juuri sekoitettuna se omakin olo, rakastan suurkaupungin sykettä, mutta yhtä lailla rakastan olla hiljaa metsässä.

Joka tapauksessa evakkoon Karjalasta lähtenyt mummoni on ollut aina hirveän kova leipomaan. Tekemään hilloja, säilömään marjoja, leipomaan pullaa, sämpylöitä ja tietenkin niitä karjalanpiirakoita. En tiedä mitään parempaa kuin mummon tekemä tuore bostonkakku. Kun hän asui ihan kivenheiton päässä meiltä Jyväskylässä, tulin usein kotiin koulusta ja hän oli siellä. Oven avatessa oli vastassa tuore pullan tuoksu tai monesti paistoimme myös yhdessä lettuja. Luin Akkaria, söin tuoretta pullaa kylmän maidon kanssa ja mietin, että olen kyllä onnellisin tyttö päällä maan.

Nyt kun korona-aikana on ollut aikaa heilua keittiössä, olen toteuttanut monen monta unholassa ollutta ruokaa. Ollut keittiössä rauhassa ja ajatuksella, en vaan mäiskinyt vauhdilla pastaa kiehumaan kun jotain pitää olla. Kertonut lapsille omista makumuistoista. Se on hassua, miten moni tunne ja ajatus lapsuudesta liittyy ruokaan. Olen kiittänyt mielessäni monen monta kertaa äitiäni, joka jaksoi aina seisoa keittiössä ja tehdä ruokaa monipuolisesti. En monia asioita lapsena arvostanut, kotitekoinen maksalaatikko, maksapihvit tai silakkapihvit eivät varsinaisesti kuuluneet lemppareihin, mutta kaikki syötiin ja uusia makuja oli paljon. Opin siihen, että aina pitää maistaa vaikkei tykkäisi. Aina oli kasviksia ja aina oli salaatti rinnalla. Aina oli myös äidin tekemää sinappista salaatinkastiketta ja lähes aina oli pakkasessa mummon pullia tai sämpylöitä. Sienet ja marjat kerättiin talteen ja eineksiä ei syöty.

Se mikä oli lapsena normaalia, on nyt nostanut päätään arvostusasteikossani ihan eri tavalla. Että rohkenen laittaa erilaisia ruokia usein ilman reseptiä ja vaikken ole vuosikausiin leiponut juuri mitään, uskallan yrittää. Olen yhtäkkiä paljon kiitollisempi lapsuuden opeista ja makumuistoista ja ensi kertaa siirrän niitä jotenkin täydessä rauhassa arkipäivisin myös lapsilleni.

Eilen leivoimme Aamulehden ohjeella rieskoja perunamuussista. En kauhean usein tee muussia, sillä oma mahani ei ole perunan paras ystävä, mutta tällä viikolla tein pitkästä aikaa ison satsin muussia. Voita ja kevytmaitoa sekaan ja ah. Kun vastaan tuli rieskaohje, päätin kokeilla. En muista, olenko koskaan lapsuuden jälkeen tehnyt tällaistakaan, muussirieskoja. Lasten kanssa teimme ja olikin superhelppo ohje ja ihan sairaan hyviä! Ohjetta kyseltiin IGssa, joten se on tässä, olkaa hyvät. En usko, että voi epäonnistua, varsinkin jos muussi pohjalla on hyvää!

PERUNARIESKAT (itse suurensin määriä kun kerran lähdettiin tekemään)

3 dl perunamuussia
1 tl suolaa
1 muna
3 dl vehnäjauhoja

Notkista perunamuussi tarvittaessa vedellä tai maidolla. Lisää muut ainekset ja sekoita. Nostele taikina kokkareiksi leivinpaperin päälle lusikalla. Ripottele jokaisen pinnalle jauhoja ja taputtele litteiksi ja pyöreiksi. Pistele haarukalla. Paista 250-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Eilen soitin mummolleni ihan tohkeissani ja luettelin mitä kaikkea olenkaan nyt poikkeusaikoina leiponut. Kuulin hänen äänessään ylpeyttä ja hymyilin toisessa päässä. Muistelimme aikoja, kun lapsi ja paistettiin yhdessä lettuja. Juteltiin mummon jaksamisesta. Pääsimme jopa niihin sota-aikoihin, kun heidän piti jättää kotinsa ja lähteä. Vaikka mummoni on kokenut tuon järkyttävän ajan ja uhkan, hän sanoi tämän uhkan tuntuvan hyvin erilaiselta. Ehkä juuri siksi, että tällä hetkellä meitä vaaniva uhka on niin ”näkymätön”. Se tuntuu hyvin erilaiselta, kun ympärillä viuhtovat pommit. Mummo sanoi, että Suomessa on ollut kaikki niin pitkään hyvin, että siihen on jo tuudittautunut.

Kun päätimme puhelua, mummoni sanoi, ettei ole saanut tänään oikein mitään aikaiseksi. Että on laiskotellut ja innostui lukemaan. ”Minä olen sellainen lukija, että kun aloitan en malta lopettaa, on niin mukavaa. Mutta voi en ole saanut mitään aikaiseksi”. Hymähdin. Geeneissä se on, aikaan saaminen. Minä luin tämän vuoden ekana päivänä kirjan kannesta kanteen ja samalla kun mietin miten parasta lukeminen on, soimasin itseäni siitä etten saa mitään aikaiseksi.

Onneksi mummoni ovat elossa ja itse asiassa nyt tulee juteltua paljon pidempiä puheluita heidän kanssaan kuin arjessa. Tänään soitan Helsinkiin päin kuulumisia. Vaikka elämme kamalan ahdistavaa aikaa, on jännä, miten päätään ovat nostaneet ihan uudet muistot ja ajatukset. Miten tärkeänä pidän näitä viikkoja, kun on leivottu ja touhuttu keittiössä yhdessä. Miten kiitollinen olen mummoistani, vaikken voi heitä nyt nähdä.

Perheemme whatsapp-ketjussa on viuhunut paljon reseptejä ja kuvia ruoista. Kun me teimme kesäkurpitsavuokaa ja laitoin siitä kuvan, tuli toiselta veljeltä viesti nachopellistä linsseillä ja heti perään toiselta kuva kasvissosekeitosta yrttiöljyllä (olikohan näin?. Kaikki teimme vegeruokaa yhtä aikaa. Äitini katseli kuvia ja kommentoi ketjuun, että on ylpeä kun lapset kokkaavat menemään. Mutta kukaan meistä ei tainnut muistaa kiittää, mistä tämä innostus ja rohkeus on lähtöisin. <3

Oletko itse alkanut leipoa enemmän korona-aikojen myötä tai kokeillut uusia reseptejä?

Ideoita ruokapöytään

Ruoka-aiheet ovat kasvaneet omassa Instagrammissani koko ajan kotikokkailun myötä ja ne tuntuvat olevan myös se aihe, mikä monia kiinnostaa. Ruokapöytään on kivaa saada uusia ideoita nyt, kun kotona saa olla kokkaamassa useamman kerran päivässä. Ajattelinkin jakaa muutamia juttuja, joita ollaan kokkailtu viime aikoina, jos näistä joku olisi sellainen, mitä teillä ei ole tehty tai tehty ainakaan hetkeen. Uudet ideat piristävät ruokapöydässä! Ja mielelläni kuulen teiltäkin vinkkejä, mikä on arjen ykkösruoka, meinaa välillä ideat ehtyä.

Pääsiäisenä meillä on tehty mm. iso satsi makaronilaatikkoa, tein kilon pussista makaronia ja nyt on ruokaa pakkasessakin läjä. Laitan makaronilaatikkoon aina jotain kasvista sekaan ja tämä on kuulemma pyhäinhäväistys (sain oikeasti tällaisen viestin IGssa, naurattaa vieläkin), mutta kohtuu helpolla saa lisättyä kasvisten määrää. Kesäkurpitsa menee hyvin makaronilaatikon seassa.

Pääsiäisenä tehtiin myös halloumisalaattia sekä somehittiä, Natan limonello pastaa. Aikuisten mielestä ihan superhyvää, mutta yllättäen suht kaikkiruokaiset lapset sanoivat ei kiitos tästä sitruunapastasta. Onko teillä tehty tätä, upposiko lapsiin?

Usein teen ruokaisia salaatteja, yhdestä tuli otettua kuvakin. Siinä on lehtikaalta, salaattia, höyrytettyä parsakaalia, kanaa ja halloumia.

Blogiohjeita on tullut kokeiltua viime aikoina enemmänkin, viikko sitten tein ensi kertaa Lähiömutsin kesäkurpitsavuokaa joka oli todella hyvää ja pääsiäisenä rohkenin kokeilla uunibataatteja, jotka olivat myös todella maittavia. Esikoinen oli aivan onnessaan tästä ruoasta, rakastaa bataattia, mutten ole sitä vuosiin tehnyt kotona kuopuksen allergian vuoksi. Selvittiin oireitta, kun pidettiin kaikki bataattiastiat ja välineet hänestä kaukana! Mifu lihan korvikkeena sai myös hurjan määrän kehuja lapselta. Kuulemma uunibataatit olivat yksi maailman parhaista ruoista! Tosin bataatit vaativat tupla-ajan kypsentämisessä vaikka eivät edes olleet hurjan isoja.

Lisäksi pääsiäisenä on syntynyt muun muassa nachovuoka. Päälle tuli tällä kertaa kanaa, paprikaa, tomaattia, avokadoa, juustoraastetta ja puolelle pellille aurinkokuivattua tomaattia sekä jalapenoja. Tämä on kyllä tylsä ruoka säilyttää jääkaapissa, maistuu ehdottomasti parhaalta juuri tehtynä.

Hyvä, jostain syystä unohdettu ruoka joka myös kuului viime viikon ruokiin on Nizzan salaatti. Siinä on hyvässä suhteessa mielestäni hiilareita, proteiinia sekä vihreää. Pitää nälkää todella kauan. Täällä hyvä perusohje, meillä tehdään kyllä ilman anjovista. Entä muut, teetkö anjoviksella vai ilman?

Hyvin usein teemme läjän uunikasviksia, kuoritaan ja pilkotaan kasvikset pellille, oliiviöljyä, suolaa, pippuria ja yrttejä mausteeksi ja uuniin. Kasvisten kanssa popsitaan esimerkiksi kanaa tai kalaa. Tähän läjään meni punajuurta, kesäkurpitsaa, ruusukaalia, kukkakaalia sekä eri värisiä paprikoita. Helppoa ja hyvää!

Nyt meillä on tapahtunut sellainenkin ihme, että aamiaisella on ollut tuoreita sämpylöitä! Annin ohje jääkaappisämpylöistä on ihana, kun taikinan saa mäiskiä pellille, eikä tarvitse pyöritellä sämpylöitä. Lämmin suositus, ihanan rapsakka kuori!

Pääsiäisen listalla oli vielä kasvissosekeitto sekä uunilohi ja perunamuussi, mutta edellisiäkään ei ole vielä syöty, joten ne jäävät odottelemaan arkea. Ruoanlaittoa saa harrastaa urakalla ja juurekset onneksi säilyvät hyvin samoin kuin lohi pakkasessa.

Toivottavasti joku näistä antoi uuden idean arkiruokiin! Ja hei, otan mielelläni ideoita vastaan, mitä teillä on syöty pääsiäisenä? Meillä ei syödä punaista lihaa, joten lampaat jäävät aina meillä pääsiäisenä välistä. Kokkasitko lammasta?

Tsemppiä ja intoa kotikeittiöihin!

Mistä saat niin paljon virtaa? Näin minä syön, pidetään huolta itsestämme!

Nyt kun monelta saattavat puuttua arjen normaalirytmit ja tahti, saattaa syöminenkin olla vähän mitä sattuu. Tai sitten toisinpäin, kun vihdoin on aikaa, on aikaa myös miettiä mitä syö. Meillä alkoi viikko sämpylöiden paistamisella, oli muuten ensimmäinen kerta, kun sellaista maanantaiaamuna tein. Rapeat jääkaappisämpylät olivat ihanan helppoja tehdä!

Alun perin kun näitä kuvia otettiin maaliskuun alussa ajattelin, että haluan kirjoittaa teille siitä, miten syödä kun valmistuu pitkään suoritukseen, esimerkiksi puolimaratonille. Nyt on monet kisat ovat pitkäksi aikaa peruttu, mietin kiinnostaako teitä lukea siitä vai ylipäätään siitä, miten ainakin itse pyrin syömään? Siitä saa paljon kyselyitä ja ideoita pyydetään Instagrammissa.

KUINKA SYÖDÄ TÄYTTÄVÄ AAMIAINEN?

Oma päivän tärkein ateria on aamiainen. En tykkää syödä illalla paljoa ja herään yleensä supernälkäisenä. Aamiainen on päivän paras hetki. Se sisältää lähes aina leipää, puuroa ja teetä. Puuron päällä on aina tuoreita marjoja, hapan tyrni on aika kipakka puuron päällä, mutta sekoitettuna mansikoihin tai vadelmiin menee siellä aikamoisena superfoodina. C-vitamiinitaso on huikea tyrnissä ja se hellii myös ihoa! Suosittelen tyrniä lämpimästi.

Leivistä valitsen aina täysjyvän tai ruisleivän ja aamuun kuuluu myös huikka inkiväärijuomaa, jota meillä on aina jääkaapissa. Todella helppo valmistaa! Lisäksi aamuuni kuuluu yleensä B-vitamiinivalmiste, rautavalmiste tai tällä hetkellä monivitamiinivalmiste. Koska punainen liha uupuu ruokavaliosta, olen aina lisännyt siihen ainakin B12-vitamiinin, yleensä jotain muitakin. Rautavaje minulla on vähän aina, maha ei kestä päivittäistä rautaa, mutta ilman sitä arvot eivät pysy normaalina. Harmillinen oravanpyörä, jonka kanssa vain täytyy elää.

Lounaaksi syön hyvin usein salaatin. Pääasiassa siksi, että jos syön raskaan lounaan tai vaikka jotain pastaa lounaaksi, alkavat silmäni lurpata kolmelta iltapäivällä. Monipuolinen salaatti täyttää ja pitää nälkää pitkälle, eikä heitä verensokereita hetkessä kattoon, josta taas tullaan väsymyksen kanssa alas. Teen salaatit yleensä ns. hatusta ja heittelen niihin eri aineosia tietyn periaatteen mukaan. Aina jotain vihreää ja vitamiinipitoista (lehtikaalta, parsakaalta tms.), proteiinilähde (juusto, kana, kala), jotain herkullista (pähkinää, aurinkokuivattua tomaattia) ja sitten vain erilaisia kasviksia sekaisin. Päälle oliiviöljyä ja pippuria.

MITEN KOOSTAA HYVÄ LOUNASSALAATTI?

Perjantaina tein kasan salaattia seuraavista aineista, jos tästä saa inspiksen!
– lehtikaalta
– höyrytettyä parsakaalta
– cashew-pähkinöitä
– paistettua halloumia
– kirsikkatomaatteja
– chimichurrikanaa pannulla paistettuna

On muuten täyttävä ja pitää nälkää!

Iltaisin syön yleensä sen, mitä muukin perhe tai samaa salaattia kuin päivällä. Meillä kiertää aika pitkälti samat jutut kuin monessa lapsiperheessä: kalapuikot, pinaattiletut, makaronilaatikko kanasta tehtynä, kalakeitto, kasvissosekeitot raejuustolla, uunilohi ja uunikasvikset, kanakastike ja pastaa jne. Peruna on ainoa, mitä syödään todella harvoin.

Kun olin ensi kertaa lähdössä puolimaratonille, ajatukseni oli, että siellä menee hirveästi energiaa ja täytyy tankata. Totuus on, että 21 km ei ole vielä mikään aivan älytön matka, toki täytyy syödä hyvin, mutta täytyy syödä hyvin nimenomaan ajoissa. Ei edellisenä päivänä tai juoksupäivänä. Ensimmäisellä kerralla söin valtavan pasta-annoksen edellisenä iltana ja olin vielä aamullakin siitä täynnä. Sitten popsin pähkinöitä junassa matkalla kohti Hkin juoksua. Virhe. Pähkinät sulavat hitaasti ja alkoivat jossain vaiheessa loppujuoksusta sattua mahaan. Olin kaksinkerroin tunnin juoksun jälkeen, enkä ole sellaisesta kärsinyt kertaakaan sen jälkeen (enkä popsinut pähkinöitä juuri ennen juoksua). Nopeat hiilarit kuten banaani toimivat ja ennen kaikkea, testaa mistä oma mahasi tykkää. Kun on tankannut ruokaa ja nestettä hyvin pitkin viikkoa ennen juoksua, ei edellisenä iltana ja juoksuaamuna todellakaan kannata survoa ruokaa kaksin käsin sisään.

MITEN MINÄ JAKSAN PARHAITEN?

Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Minulta kysytään usein, miten jaksan touhuta niin paljon ja mistä saan virtaa. Usein vastaan, että ruoasta. Siitä, että syön järkevästi, en hirveitä määriä kerrallaan ja usein. Verensokeri pysyy tasaisena, virtaa riittää, ei tule mitään päiväunitarpeita ja jaksaa vaikka mitä. Syömiset vaikuttavat minusta mielialaankin ihan täysillä!

Siispä sanoisin tässä tilanteessa, että vaikka normaali arkirytmi puuttuisi, kannattaa panostaa vielä entistä enemmän siihen mitä syö ja keskittyä voimaan hyvin. Se on tärkeää kokonaisuuden kannalta, jotta selviämme tästä ajasta.

Pidetään itsestämme huoli, koitetaan jaksaa liikkua ja syödä hyvin! Askelia on piisannut lasten ollessa kotona ja koska keittiössä saa seistä koko ajan, tilasin keskiviikolle pad thait kotiin Purebitesta. Itse toimari lähtee tuomaan meille, jotka asumme Woltin kuljetuksen ulkopuolella. Mahtavaa!

Voimia kaikille uuteen viikkoon!

Postauksen kuvat MR Photo/ Marina Rotkus Photograpghy 

P.S. Kuvat otettu aikana ennen kriisiä, olkaa kilttejä ja pysykää kotona kokkailemassa, en kannusta ketään kahvilaistuskeluun!