Tampereen parhaat (lounas)ravintolat!

Kun kysyin teiltä toiveita postauksiin, oli yksi ehdotus kertoa suosikkiravintoloitani Tampereelta. Tämä on aika haasteellinen kysymys, sillä Tampere on valtavan suuri paikka, josta löytyy ruokaa ihan kaikkeen mahdolliseen tilanteeseen ja tarpeeseen. Uusia paikkoja tulee usein, eikä niitä ehdi millään käydä testaamassa kaikkia. Tällä hetkellä elämäntilanne on sellainen, ettemme juuri harrasta iltaruokia ravintoloissa, sillä tukiverkkoja Tampereella ei ole ja uhmaikäisen kanssa ravintolassa pitkän kaavan mukaan syöminen ei nyt vain ole hirveän nautinnollista välttämättä. Kotona on niin paljon kivempi laittaa porukalla ruokaa. Vuosi sitten palkkasimme hoitajan ja kävimme syömässä pitkän kaavan mukaan Arto Rastaan Dining26-ravintolassa ja sitä olen miettinyt usein tuon kerran jälkeen, kala oli taivaallista!

Bloggaajakollega ja kaveri Janica teki juuri hyvin kattavan listauksen Tampereen ravintoloista, joka kannattaa kurkata täältä. Siitä saa inspistä ulkona syömiseen! Se taas mitä minä harrastan tällä hetkellä usein, on lounas ulkona ja usein lapset ovat matkassa. Rakastan itse syödä monipuolisia salaatteja lounaaksi ja lounaspaikka on meille sopiva, jos sieltä löytyy äidille salaatti ja lapsille esimerkiksi keittoa tai jotain kotiruokaa. Niinpä kerron suosikkejamme lounaspaikoista, pelottaa jo valmiiksi että unohdan jonkun mahtavan vaihtoehdon! Lisäksi brunssipaikat ovat olleet viime vuosina suosiossamme. Otsikot ovat linkkejä kyseisiin paikkoihin, niin löydätte tarkemmat yhteystiedot ja lounaslistat!

Sanna’s cafe
Kävimme varmaankin pari vuotta lähes joka ikinen keskiviikko täällä Laukontorin kulmalla, sillä Sannan salaatit ovat monipuolisia ja keskiviikkoisin tarjolla oli aina kalakeittoa, joka on ihan älyttömän hyvää. Esikoisen kerho oli keskiviikkoisin nurkan takana, joten menimme tähän hyvin luonnollisesti, mutta perinne katkesi viime kevään jälkeen. Ensiksi mukana oli nukkuva vauva, sitten omaa ruokaa syövä vauva ja lopulta kaksi kalakeittoa mutustavaa tyttöä. Sanna on aivan ihana tyyppi, paikka on kodikas ja rauhallinen ja salaatintäytteet valitaan itse tiskistä. Kaikki on aina superfreesiä ja tuoretta. Arkisin tarjolla on salaatteja ja keittoja, lisäksi listalla on muun muassa hurjan hyvä lämmin kanaleipä.

Cafe Nostalgia
Minusta vähän unohdettu paikka, vaikka onkin lounasaikaan täynnä. Nostalgia löytyy Finlaysonilta Siperiasta ja siellä on hinta-laatusuhde kohdillaan. Ison aamupalan rahkoineen, sämpylöineen yms. saa hintaan 6,90 euroa. Lounasaikaan tarjolla on salaatteja sekä kotiruokaa. Meidän kolmen likan seurue maksoi viimeksi lasten lämpöisistä ruoista, omasta salaatista ja teestä sekä leivistä 14 euroa. Erittäin kohtuullista sanoisin, esikoinen menee puoleen hintaan ja kuopus vielä maksutta. Paikka on rauhallinen ja kotoisa ja plussaa, kun lapset saavat heti ruoan buffasta, eikä mitään tarvitse odotella.

Tampereen Bakery Cafe
Stockmannin takana sijaitseva kahvila, jonka herkkutiski on ihan omaa laatuaan, mutta jossa minä hehkutan salaatteja. Vappu Pimiä kävi taannoin suunnittelemassa heille omia salaatintäytteitään ja salaatit ovat huippuja! Lisäksi lounasaikaan tarjolla keittoa, josta lapset ovat tykänneet, lohikeitto täälläkin ollut suosikki! Lounaan kanssa tarjolla oleva leipä on ihanaa!

Powau
Stockmannin sisällä oleva ravintola, joka ei ole taas lasten kanssa valintani, mutta yksin tykkään käydä juomassa vihermehua ja syömässä hurjan hyviä ja monipuolisia salaatteja.

Bistro Naapuri
Täällä saa myös ihania smoothieita, salaatteja ja keittoja. Paikkaan on helppo tulla lastenkin kanssa ja Pikku Kakkosen puistoon on lyhyt matka! Samalla voi tutkia sisustustarvikkeita ja nauttia jälkkäriksi raakakakkua. Kaikki raaka-aineet on aamulla pilkottu omassa keittiössä ja leipä leivottu paikan päällä. Salaatit ovat täyttäviä, tuorepuristetut mehut ihania vitaamiinipommeja ja aamiaista saa paikasta koko päivän. Uutuustuote, tyrni-tummasuklaa-raakakakku on muuten ehdottomasti maistamisen arvoinen! Puhtaita makuja, rento ja iloinen tunnelma, täällä viihtyy pitkään.

Pella’s Cafe
Koskipuiston nurkilla olevassa Pella’s cafessa on syöty useasti brunssia, mutta myös lounasta Pikku Kakkosen jälkeen. Lasten lounassuosikki on ollut uuniperuna, johon saa valita täytteet. Kaksi uuniperunaa sisältävä annos on piisannut puoliksi tytöille. Pellasin salaattivalikoima on laaja ja salaatit herkkuja, lisäksi täällä otetaan ehkä parhaiten kaupungissa huomioon niin keliaakikot kuin vegaanit, eli erityisruokavaliota noudattavat tänne!

Robert’s Coffee Ratina
Täällä on ihan älyttömän hyvä salaattibuffa, josta saa itse ottaa ja santsata. Hintaan kuuluu haudutettu tee ja keitto. Keiton voi ottaa myös erikseen. Minusta vähän sellainen paikka, johon en osaisi mennä hyvälle salaatille, mutta suosittelen lämpimästi! Salaatti- ja keittobuffa on arkisin tarjolla klo 11-15.

Luckiefun’s sushibuffet
Tämä on kohtuuhintainen sushibuffet Koskarissa, jossa myös pienin menee vielä ilmaiseksi. Esikoinen ei tykkää hirveästi sushista, 2-vuotias taas tykkää, joten valitsemme sushipaikaksi sellaisen, josta saa muutakin ruokaa. Täällä on tarjolla paljon muutakin kasviksista riisiin, nuudeleihin ja bataattiranskalaisiin. Molempien tyttöjen lemppari on kuitenkin rapusipsit! Sushit eivät ole kaupungin parhaita, mutta ehdottoman hyviä! Hintaan kuuluu jätskiä jälkkäriksi ja limpparitkin kuuluvat hintaan.

Itsudemo
Täällä onkin sitten ihan hurjan hyvät sushit ja niitä on sitä sataa sorttia. Lisäksi tarjolla on paljon muutakin, joten esikoinenkin menee tänne tyytyväisenä. Lounasaikaan on monesti hirveä ruuhka, olenkin kokenut vähän haasteelliseksi ruoan ottamisen yksin lasten kanssa ollessa, kun saan painaa edes takaisin ruuhkassa. Mutta ruoka on todella hyvää lukuun ottamatta jälkkäriksi tarjoiltavaa ohrateetä, joka on ihan hirveää, mutta annettakoon anteeksi. Limppareista erillinen maksu, lapsille on tarjolla mm. puuhakirjoja ja tikkareita.

Malabadi Tammela
Täällä on älyttömän hyvä ja monipuolinen turkkilainen lounasbuffa, josta yleensä löytyy kaikille jotain, oli sitten lapsi tai aikuinen, vege tai lihansyöjä. Välillä on ollut vähän tulista ruokaa lasten makuun (tai mausteista), mutta yleensä olemme löytäneet hyvin vaihtoehtoja kaikille. Lapset otetaan avosylin vastaan. Malabadin brunssi on myös todella laaja ja herkullinen!

Bistro Venla
Kauppakadulta löytyvä Bistro Venla oli 2000-luvun alussa ihan ykköspaikka hakea salaatteja. Kävimme monesti ystävän kanssa lenkillä ja sitten haimme salaatit matkaan. Pieni ja ystävällisellä palvelulla varustetun paikan salaattilista oli mielettömän hyvä. Mutta sitten jotain kävi ja salaattien hinta nousi ja täytteet vähenivät. Lakkasin käymästä. Kunnes kaveri ehdotti paikkaa joulukuussa lounaspaikaksi ja päätin vuosien tauon jälkeen antaa tälle mahdollisuuden. Leuka loksahti kun astuin sisään – paikka oli kolminkertainen tiloiltaan vanhaan verrattuna, kaikki oli eri näköistä, salaattilista oli täysin eri ja sinne oli ilmestynyt muun muassa nyhtökaurasalaattia. Palvelu oli nopeaa ja iloista, salaatit taas monipuolisempia ja paljon muutakin on tarjolla. Uskallan taas nostaa tämän esiin, en käynyt varmaan viiteen vuoteen täällä!

Pyymäen oma
Tuomiokirkonkadulta löytyvä Pyymäen oma on myös mielestäni varsin käypä lounaspaikka lasten kanssa, löytyy salaatteja ja löytyy keittoja. On hyvä aamiainen, brunssillakin on käyty ja herkkutiski on kattava. Kotiin on ostettu ihania tuoreita leipiä ja haudutettua teetä saa. Suosittelen!

Mama bear
Laukontorilta löytyvä puurobaari, niin hassulta kuin ehkä tuntuu syödä lounaaksi puuroa, olemme sitäkin tyttöjen kanssa usein tehneet. Paikan Kerttu-koira on ihan hitti lasten kanssa ja täällä otetaan pienet hyvin ystävällisesti vastaan. Puuro on ehdottomasti kaupungin parasta, siitä ei ole epäilystä!

Sandro Ratina
Mielettömän hyvä vastaanotto lasten kanssa ja sen kyllä huomaa lounasajan kärrymäärästä, sillä kauppakeskukseen toki helppo lasten kanssa tullakin. Hyviä kasvisvaihtoehtoja, lapset menevät maksutta ja monipuolinen lounasbuffa!

Lisäksi esimerkiksi Kauppahallista löytyy vaikka mitä ihania lounaspaikkoja ja monta muutakin ihanaa ravintolaa ja brunssipaikkaa, jotka jäivät nyt tämän listan ulkopuolelle. Lukuisia kertoja olen kirjoittanut esimerkiksi Cafe Pispalan brunssista sekä Viilun brunssiin ihastuimme myös. Tähän listaukseen pääsivät nyt mahtavimmat salaattipaikat, joissa pärjää kahden pienen kanssa yksin ja joissa olen kokenut olevani tervetullut lasten kanssa!

Toivottavasti tästä listasta on sinulle iloa suunnitellessasi esimerkiksi lounastaukoa Tampereen kuhinassa. Mikä on oma suosikkipaikkasi Tampereella, joko iltaravintola tai lounaspaikka? Herkullista tiistaita!

Helpot ja hyvät broccolini-pähkinänuudelit

Muistatteko kun marraskuussa kokkasin isänpäiväjuttuja Helsingin Sanomien Helpot ja Hyvät-kirjan avustuksella? Tykkäsin ohjeista kovasti ja olen pariinkin otteeseen tehnyt tätä nuudeliruokaa, jonka ohjeen päätin kanssanne nyt jakaa. Odotin kokkaushetkeä, jolloin ehtisin ottaa kuvia, mutta ei se onnistunut – taas ryntäilin välillä selvittämään tyttöjen tappelua ja kuvat jäivät vähiin, mutta ei se mitään, reseptistä saanee silti kiinni!

Lisäksi vähän tuunailin reseptiä. Alkuperäinen ohje on vegaaninen, minä korvasin tofun broilerilla. Lisäksi laitoin tavallista sipulia kevätsipulin tilalle. Vaikka ohje näyttää vähän ”hurjalta” pieniä lapsia ajatellen, kun siihen tulee tuoretta inkivääriä, valkosipulia ja chilikastiketta, ovat määrät niin maltillisia, että meidän tytöille on ainakin maistunut. Maistelivat kokkausvaiheessa raakana tuoretta inkivääriä – siitä vasta olisi pitänyt kuva saada!

Broccolini-pähkinänuudelit

200 g nuudeleita
250 g herkkusieniä
1 punainen paprika
250 g broccolinia
4 valkosipulinkynttä
1 rkl tuoretta inkivääriä
250 g kiinteää tofua (käytin itse broileria tämän tilalla)
2 rkl maapähkinävoita
1 rkl vettä
1 rkl seesamiöljyä
1 rkl soijakastiketta
2 tl sriracha-chilikastiketta
0,5 tl suolaa
2-3 kevätsipulia
öljyä

1. Keitä nuudelit napakan kypsiksi, valuta siivilässä ja upota jääkylmään veteen odottamaan.
2. Puhdista ja pilko sienet. Leikkaa paprika suikaileiksi. Puolita broccolinit (tein itse pienempää silppua kaikesta, jotta lasten on helpompi syödä). Kuori ja hienonna valkosipulit. Kuori ja raasta inkivääriä 1 rkl verran.
3. Kuivaa tofu ja leikkaa kuutioiksi (itse paistoin tässä vaiheessa broilerin erikseen).
4. Yhdistä pienessä kulhossa maapähkinävoi, vesi, seesamiöljy, soijakastike, sriracha-kastike ja suola. Sekoita tasaiseksi.
5. Hienonna sipulit.
6. Kuumenna öljyä pannussa tai wokissa ja paista sieniä noin 3 minuuttia. Lisää sitten paprika ja broccolini ja paista vielä noin 3 minuuttia. Lisää valkosipuli ja inkivääri ja paista noin 1-2 minuuttia.
7. Lisää tofut, maustekastike ja nuudelit. Kuumenna hyvin ja paista käännellen pari minuuttia.

Avot! Suhteellisen pikaisesti lautasilla on kasa höyryävää nuudeliruokaa, joka ei ole missään nimessä mautonta vaan ihanan mausteista ja tulisuutta saa lisää lisäämällä omaan annokseensa srirachaa. Kivan vaihteleva ohje niihin arkiohjeisiin, jotka yleensä meillä pyörii, joten toivon, että joku innostuu tästä ja nappaa arkiruokaohjeen mukaansa. Tuo kirja on ollut minusta todella kiva ja tykkään kokata kirjan kanssa. Kännykän tai läppärin kanssa on aina inhottava puljata keittiössä, kyllä vanhat kunnon kirjat ovat vielä paikallaan. Tai reseptivihkot, onko jollain vielä niitä, joihin on leikattu ja liimattu reseptejä?

Meneekö ohje testiin? Maistuvaa torstaita kaikille!

*kirja saatu blogin kautta

Linnan kuningattaren lempirafla Ventuno!

Pidimme perinteistä kiinni äitini kanssa suunnatessamme Kaija Koon Hartwall-areenan keikalle. Edellisestä kerrasta Areenalla sekä Tomi Björkin Bronda-ravintolassa oli kulunut neljä vuotta. Nyt suuntasimme ennen keikkaa syömään uudehkoon, Tomin sekä Matti Wikbergin Ventunoon, joka löytyy Designmuseon vierestä Korkeavuorenkadulta. Se sijaitsee Ohranan talossa eli tsaarin ajan salaisen poliisin rakennuksessa. Rakennus oli toiselta puolelta remontissa ja ikkunan takana hipsivät työmiehet meinasivat viedä huomioni pariin otteeseen, mutta sisäpuolella oli oikein lämmin ja niin sanotusti jämpti tunnelma. Astuimme nälkäisinä sisään jo vähän ennen viittä jolloin keittiö aukesi iltaa varten ja hipsin tutkimassa paikkaa kännykkäni kanssa. Järkkäri ei päässyt reissulle mukaan, joten pahoitteluni puhelimella otetuista kuvista.

Marraskuun illassa palavat kynttilät, ikkunan takaa suhahtava ratikka ja ihana iso napolilainen puu-uuni toivat tunnelmaa paikkaan. Aloitimme illan bellineillä ja sanoisin, että oli ehkä paras sellainen, jonka olen maistanut. Persikkapyre oli ihanaa! Päädyimme aika äkkiä ruokavalinnassamme maistelumenuhun, joita oli valittavana kaksi eri kokoista. Otimme niistä pienemmän ja sen kanssa viinipaketin, jonka sai myös jakaa. Kiva ehdotus tarjoilijalta oli puolittaa se, niin hinta ei nouse niin korkeaksi ja juotavaa ei tule niin isoa määrää yhdelle.

Ventunossakin mennään samalla periaatteella kuin muissa Björkin ravintoloissa, eli ajatus on jakaa annoksia, mutta jakamattakin pärjää. Minä skippasin punaisen lihan menussa, eli kaksi maistelumenun seitsemästä annoksesta piti muokata, mutta se ei ollut ongelma.

Sitten vain ensimmäisen ruoan kimppuun, järjestys oli eri kuin netissä löytyvässä versiossa. Ensimmäisenä äitini maisteli siis fenkolikeksiä ja mausteista makkaraa, minä sain puolestani katkarapua ja mustekalaa simpukankuoressa. Oli muuten hurjan kaunis annos, äiti puolestaan kehui kovasti makkaran makua. Illallinen jatkui ihanan maukkaalla risottopallolla ja seuraavaksi pöytään tuotiin suoraan uunista juustoinen leipä, jossa oli kolmea eri juustoa. Voitte uskoa, kuinka hyvää oli.

Olimme etukäteen miettineet kuinka pieniä tai isoja ovat maistelumenun annokset ja kaikki olivat kohtuullisen pieniä ja ihanan erilaisia makuja. Seuraavaksi saimme maistella raakaa kuningasmakrillia ja oliivia, joka omasta mielestä oli menun ehkä tylsin osio. Sitten tuli se, joka pamautti mahat kunnolla täyteen, eli pasta. Menuhun kuuluva haudutettu häränrinta oli äitini mielestä menun parhaita annoksia ja todella maukas. Minä sain puolestani sienipastaa ja jäin kyllä kaipaamaan siihen enemmän suolaa tai makua. Se oli niin ulkonäkönsä kuin makunsa puolesta aika halju. Kun kerroin asiasta tarjoijalle, hän kertoi että yleensä moittimista tulee liiasta suolasta. Äitini testasi sieniversion myös ja oli kyllä samaa mieltä mauttomuudesta.

Viimeinen lämmin ruoka oli paistettua kalaa, sinipallas frittereitä ja peruna-kaalipaistosta. Tämä annos oli taas puolestaan todella ihana. Illan kruunasi sitruunapiirakka ja karhunvatukkasorbetti, olimme molemmat annoksesta naama muikeana. Hurjan hyvää! Ja vaikka kyseessä oli jo seitsemäs ruokalaji, sen jaksoi hyvin ja sitruuna oli ihanan kevyttä ja raikasta monen ruokalajin jälkeen. Tänne kannattaa mennä jo pelkästään tämän takia! Jälkiruokaviinikään ei ollut makea ja tuhti kuten monesti, vaan punainen ja pirskahteleva, todella nappi valinta sekin!

Tarjoilijamme oli ihanan napakka ja täsmällinen, ainoa mitä jäimme kaipaamaan oli tarkempi avaus viineistä. Ne vain tulivat laseihin ilman sen tarkempia kertomuksia tai maisteluita. Toisaalta kivan rentoa. Kokonaisuus oli niin hyvä ja jälkkärikin ihan yliveto, että annoin anteeksi välissä tulleen mauttoman pastan. Seitsemän ruokalajin setin jaksaa kyllä hyvin syödä, isompi menu olisi jo tehnyt tiukkaa.

Italialaiseen keittiöön nojaava Ventuno tarjoilee kaikkea aamiaisesta illalliseen, eli siellä voi vierailla moneen vuorokauden aikaan. Remontti talossa valmistuu vuodenvaihteessa ja siihen valmistuu 60 luksusasuntoa, joten oven takana häärivät työmiehetkin ovat pian poissa. Niin ja miksi otsikoin tämän postauksen näin? Koska idea ravintolasta tuli jostain Tanssii tähtien kanssa ohjelmasta, jossa äitini oli kuullut Jaana Pelkosen sanovan Ventunon olevan hänen lemppareitaan. Itsenäisyyspäivänä Jaana puolestaan kruunattiin Linnan juhlien kuningattareksi ainakin iltapäivälehtien mukaan, joten näin me kävimme testaamassa kuningattaren lempparin.

Suosittelen lämpimästi, käy sinäkin! Ihana idea vaikka joululahjaksi istua pitkän kaavan mukaan maistelemassa! Onko kokemuksia paikasta? Ja kiitos äiti upeasta synttärilahjasta!