Mistä saat niin paljon virtaa? Näin minä syön, pidetään huolta itsestämme!

Nyt kun monelta saattavat puuttua arjen normaalirytmit ja tahti, saattaa syöminenkin olla vähän mitä sattuu. Tai sitten toisinpäin, kun vihdoin on aikaa, on aikaa myös miettiä mitä syö. Meillä alkoi viikko sämpylöiden paistamisella, oli muuten ensimmäinen kerta, kun sellaista maanantaiaamuna tein. Rapeat jääkaappisämpylät olivat ihanan helppoja tehdä!

Alun perin kun näitä kuvia otettiin maaliskuun alussa ajattelin, että haluan kirjoittaa teille siitä, miten syödä kun valmistuu pitkään suoritukseen, esimerkiksi puolimaratonille. Nyt on monet kisat ovat pitkäksi aikaa peruttu, mietin kiinnostaako teitä lukea siitä vai ylipäätään siitä, miten ainakin itse pyrin syömään? Siitä saa paljon kyselyitä ja ideoita pyydetään Instagrammissa.

KUINKA SYÖDÄ TÄYTTÄVÄ AAMIAINEN?

Oma päivän tärkein ateria on aamiainen. En tykkää syödä illalla paljoa ja herään yleensä supernälkäisenä. Aamiainen on päivän paras hetki. Se sisältää lähes aina leipää, puuroa ja teetä. Puuron päällä on aina tuoreita marjoja, hapan tyrni on aika kipakka puuron päällä, mutta sekoitettuna mansikoihin tai vadelmiin menee siellä aikamoisena superfoodina. C-vitamiinitaso on huikea tyrnissä ja se hellii myös ihoa! Suosittelen tyrniä lämpimästi.

Leivistä valitsen aina täysjyvän tai ruisleivän ja aamuun kuuluu myös huikka inkiväärijuomaa, jota meillä on aina jääkaapissa. Todella helppo valmistaa! Lisäksi aamuuni kuuluu yleensä B-vitamiinivalmiste, rautavalmiste tai tällä hetkellä monivitamiinivalmiste. Koska punainen liha uupuu ruokavaliosta, olen aina lisännyt siihen ainakin B12-vitamiinin, yleensä jotain muitakin. Rautavaje minulla on vähän aina, maha ei kestä päivittäistä rautaa, mutta ilman sitä arvot eivät pysy normaalina. Harmillinen oravanpyörä, jonka kanssa vain täytyy elää.

Lounaaksi syön hyvin usein salaatin. Pääasiassa siksi, että jos syön raskaan lounaan tai vaikka jotain pastaa lounaaksi, alkavat silmäni lurpata kolmelta iltapäivällä. Monipuolinen salaatti täyttää ja pitää nälkää pitkälle, eikä heitä verensokereita hetkessä kattoon, josta taas tullaan väsymyksen kanssa alas. Teen salaatit yleensä ns. hatusta ja heittelen niihin eri aineosia tietyn periaatteen mukaan. Aina jotain vihreää ja vitamiinipitoista (lehtikaalta, parsakaalta tms.), proteiinilähde (juusto, kana, kala), jotain herkullista (pähkinää, aurinkokuivattua tomaattia) ja sitten vain erilaisia kasviksia sekaisin. Päälle oliiviöljyä ja pippuria.

MITEN KOOSTAA HYVÄ LOUNASSALAATTI?

Perjantaina tein kasan salaattia seuraavista aineista, jos tästä saa inspiksen!
– lehtikaalta
– höyrytettyä parsakaalta
– cashew-pähkinöitä
– paistettua halloumia
– kirsikkatomaatteja
– chimichurrikanaa pannulla paistettuna

On muuten täyttävä ja pitää nälkää!

Iltaisin syön yleensä sen, mitä muukin perhe tai samaa salaattia kuin päivällä. Meillä kiertää aika pitkälti samat jutut kuin monessa lapsiperheessä: kalapuikot, pinaattiletut, makaronilaatikko kanasta tehtynä, kalakeitto, kasvissosekeitot raejuustolla, uunilohi ja uunikasvikset, kanakastike ja pastaa jne. Peruna on ainoa, mitä syödään todella harvoin.

Kun olin ensi kertaa lähdössä puolimaratonille, ajatukseni oli, että siellä menee hirveästi energiaa ja täytyy tankata. Totuus on, että 21 km ei ole vielä mikään aivan älytön matka, toki täytyy syödä hyvin, mutta täytyy syödä hyvin nimenomaan ajoissa. Ei edellisenä päivänä tai juoksupäivänä. Ensimmäisellä kerralla söin valtavan pasta-annoksen edellisenä iltana ja olin vielä aamullakin siitä täynnä. Sitten popsin pähkinöitä junassa matkalla kohti Hkin juoksua. Virhe. Pähkinät sulavat hitaasti ja alkoivat jossain vaiheessa loppujuoksusta sattua mahaan. Olin kaksinkerroin tunnin juoksun jälkeen, enkä ole sellaisesta kärsinyt kertaakaan sen jälkeen (enkä popsinut pähkinöitä juuri ennen juoksua). Nopeat hiilarit kuten banaani toimivat ja ennen kaikkea, testaa mistä oma mahasi tykkää. Kun on tankannut ruokaa ja nestettä hyvin pitkin viikkoa ennen juoksua, ei edellisenä iltana ja juoksuaamuna todellakaan kannata survoa ruokaa kaksin käsin sisään.

MITEN MINÄ JAKSAN PARHAITEN?

Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Minulta kysytään usein, miten jaksan touhuta niin paljon ja mistä saan virtaa. Usein vastaan, että ruoasta. Siitä, että syön järkevästi, en hirveitä määriä kerrallaan ja usein. Verensokeri pysyy tasaisena, virtaa riittää, ei tule mitään päiväunitarpeita ja jaksaa vaikka mitä. Syömiset vaikuttavat minusta mielialaankin ihan täysillä!

Siispä sanoisin tässä tilanteessa, että vaikka normaali arkirytmi puuttuisi, kannattaa panostaa vielä entistä enemmän siihen mitä syö ja keskittyä voimaan hyvin. Se on tärkeää kokonaisuuden kannalta, jotta selviämme tästä ajasta.

Pidetään itsestämme huoli, koitetaan jaksaa liikkua ja syödä hyvin! Askelia on piisannut lasten ollessa kotona ja koska keittiössä saa seistä koko ajan, tilasin keskiviikolle pad thait kotiin Purebitesta. Itse toimari lähtee tuomaan meille, jotka asumme Woltin kuljetuksen ulkopuolella. Mahtavaa!

Voimia kaikille uuteen viikkoon!

Postauksen kuvat MR Photo/ Marina Rotkus Photograpghy 

P.S. Kuvat otettu aikana ennen kriisiä, olkaa kilttejä ja pysykää kotona kokkailemassa, en kannusta ketään kahvilaistuskeluun!

Mahtava Anette ja Pikkubistro Kattila

*ruoat ja juomat saatu

Jatketaanpas vähän Mansen mestojen hehkutusta, nyt kun allekirjoittanutkin on vähän paremmin kartalla. Tiedättekö, tammikuussa avattiin pitkästä aikaa Tampereen Mustavuoren laskettelurinne ja menimme melkein heti avajaisten jälkeen käymään iltamäessä. Kuopuksen jo uuvahtaessa odottelimme muita kahvilassa kaakaolla ja hämmästyin kahvilan kokoa, siisteyttä ja ruokalistaa. Sehän oli oikea ravintola! Oli pastaa, hampparia, siipiä ja esimerkiksi rieskaa täytteillä. Hämmästyin todella, onpa hyvä lista, tännehän täytyy tulla ensi kerralla niin, että syödään samalla reissulla!

Vain hetki tuon laskettelureissun jälkeen sain Tampere Food Club Bloggersien kautta kutsun syömään Kattilaan. Siis täh? Mutta sehän meni konkurssiin loppuvuodesta! Niinpä meni, mutta aloin sitten ihmeissäni asiaa googlettelemaan ja selvisi, että Bistro Kattila ehti olla kiinni noin viikon päivät ja siellä taustalla hääriikin nyt Hopealinjojen ravintolatoimenjohtaja Anette Mellin. Sama upea nainen, joka loihtii esimerkiksi Viikinsaaren mielettömän brunssin kesäisin ja itse asiassa sama nainen on siellä Mustavuoren bistronkin taustalla. Laskettelukeskuksessa on käynyt paljon väkeä syömässä ilman, että ovat menneet mäkeen. Wau!

Kotiläksyni tehneenä ja vähän nolona siitä, etten ollut kartalla asioista kävelin eilen Kattilaan maistelemaan menua läpi. Pikkubistro Kattila sijaitsee kivenheiton päässä Keskustorilta, Hallituskadulla ja on nimensä mukaisesti kohtuullisen pieni ja sympaattinen paikka ja erittäin viihtyisä sellainen. Ruokafilosofia on Anetten käsissä muuttunut hieman siitä, että sen sijaan, että tehtäisiin kalliista raaka-aineista lounasta pidetään se simppelimpänä ja panostetaan enemmän iltaan. Se, mikä ilahduttaa on lähiruokaan panostaminen ja uudet ideat. Tai no se ilahdutti noin ajatuksena ensimmäiseksi, mutta voi pojat mikä menu olikaan, kyllä ilahtuivat makunystyrätkin!

Kun kuulimme mitä on tarjolla, ajattelin ensimmäisen ruokalajin kohdalla, että voi ei, unohdin ilmoittaa ruokarajoitteestani eli lihasta. Eipä haitannut mitään, mentiin kasviksilla ja kalalla! Ooh! Ainoastaan antipastossa oli hieman vasikkaa, joka oli helppo skipata. Mahtavaa, olin todella ilahtunut tästä ja niin oli muutkin pöydässä maistettuaan miten mieletöntä kasvispääruoka oli.

Ilta alkoi antipastolautasella, jossa oli selkeästi oliiveja, vitello tonnatoa, sieniä ja juustoja. Mutta hei! Oliivit olivatkin raakoja luumuja, jotka on kerätty raakana ja säilötty. Mikä idea! Ja miten hauska maku! Pointsit tällaisesta kekseliäisyydestä. ”Oliivit” eli luumut ovat kotoisin Lahtuan luomutilalta Orivedeltä ja lähiruokaa on Saloniemen juustolan juustokin. Goudaa kutun maidosta, ihan mielettömän ihanaa! Sienissä maistuu vähän joulu ja vitello tonnaton kastike ei ole tonnikalasta, vaan kotimaisesta järvikalasta. Onpa kekseliäs aloitus ja jotain ihan muuta kuin oliivit, aurinkokuivatut tomaatit ja ne… No perinteiset jutut ovat.

Ilta jatkuu mustajuurikeitolla, jonka seasta löytyy herkullinen pala Ahlmanin fetaisaa juustoa. Ahlmanin juustot ovat mielettömiä ja todellakin sitä lähiruokaa. Keitto on samettista ja sen kruunaa tuore foccacia. Alan olla hyvin vakuuttunut Anetten taidoista keittiön puolella. Simppeliä, hyvää, lähiruokaa, kasvista, ai jai!

Seuraavaksi nautimme lohta piparjuuren ja retikan kera ja sitten se on sen annoksen vuoro, joka räjäyttää pankin: kasvispääruoka. Kuvitelkaa, olen jättänyt punaisen lihan ruokavaliosta 23 vuotta sitten ja totuin siihen, että lämmitin koulun ruokalassa itselleni kuivaa kasvispihviä tai söin niin monta vuohenjuustosalaattia ravintolassa, etten halunnut enää mennä ulos syömään. Kauas on tultu siitä: edessäni on kasvispääruoka, joka hurmaa jokaisen pöydässä istujan. Annoksen saa myös vegaanisena! Siinä on pohjalla selleripyreeta, päällä vegaanisia perunagnoccheja, ruusukaalia, parmesania, haudutettua maa-artisokkaa ja annoksen kruunaa siinä maistuva tryffeliöljy. Siis järjettömän hyvät, yksinkertaiset, mutta silti niin mielettömät maut. Kylkeen tarjoiltu valkoviini Complantation Blanc 2018 Marcel Deiss sopii täydellisesti annokseen hapokkuudellaan.

Olen ihan onneni kukkuloilla, mutta Anette ei vielä päästä meitä, sillä toki on jälkiruoan vuoro. Minä en lähtökohtaisesti pidä jälkkäreistä, ne ovat usein liian makeita, niissä on viljaa tai pahimmillaan ne ovat jotain suklaakakkua, jota en todellakaan jaksa menun lopuksi. Siksi kevyt mustikkajäädyke mustikkageelillä, mehustetulla mustikoilla ja kristallsoidulla valkosuklaalla on hämmentävä: rakastan sitä. Se on kevyt, raikas, valkosuklaa rapisee ihastuttavasti suussa ja syön melkein koko annoksen. Harvassa ovat paikat, joissa saa täydellisen kasvisruoan ja jälkkärin, jonka eteen liputan.

Anette onnistui täydellisesti. Uskallan varauksetta suositella Pikkubistro Kattilan ”uusia tuulia” ja menen ehdottomasti testaamaan Mustavuorenkin listan. Päivän lounaana näyttää olevan täytettyjä paprikoita, yksi lapsuuden lemppari jota unohdan aina itse tehdä. Kehtaanko marssia päivällisen jälkeen tänään lounaalle vielä? Sympaattinen paikka sydämellisellä palvelulla, mahtavaa työtä!

Oletteko tutustuneet Pikkubistro Kattilaan ennen tai jälkeen omistajanvaihdoksen?

2 x herkullinen arkiruoka lähes samoista ainesosista

Ruoka on yksi eniten kommentoiduista asioista Instagrammini puolella. Seuraavana tulevat kaikki lapsiin liittyvät asiat sairauksista päiväkotiin, nukkumisasioihin ja harrastuksiin. Mutta ruoka kiinnostaa ja ymmärrän – varsinkin lapsiperheessä sitä saa olla laittamassa vähän koko ajan. Ja monessa perheessä kiertää samat jutut, mutta meillä saattaa pyöriä arjessa erilaiset vakkarit kuin teillä – siispä inspiroidaan toisiamme! Olette paljon toivoneet arkiruokaohjeita, joten tässäpä pari lähes samoista ainesosista tehtyä ainakin meille hyvin maistuvaa arkiruokaa. Minä kokkaan ihan älyttömän harvoin ohjeen kanssa, heittelen ruokiin kaikkea fiilispohjalla ja ehkä siksikin pyörii paljon niitä samoja vaihtoehtoja arjessa. Reseptien lukeminen ja suunnittelu tuntuu jotenkin vaivalloiselta.

Mutta ne ohjeet, toivottavasti näistä on iloa!

KANA-KASVISPASTAKASTIKE

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 kesäkurpitsa
1 suippopaprika
n. 400 g broileria
paketti fetaa
ruokakermaa (käytämme usein 3 sipulia-kermaa tai yrttikermaa)
pippuria, paprikajauhetta, mausteita fiiliksellä

pussi pastaa

Pilko sipuli ja paahda hetken pannulla hyvässä oliiviöljyssä. Laita sekaan paistumaan kanat ja kun alkavat olla kypsiä, lisää pilkottu kesäkurpitsa, paprika ja valkosipuli. Anna hautua kannen alla n. 10 min. Lisää sitten ruokakerma ja pilkottu feta sekä mausteet ja anna hautua 5-10min. Tarjoa keitetyn pastan kera, lapsille päälle ketsuppia ja parmesanraastetta. Hyvin simppeliä ja helppoa!

PESTOPASTA-LEHTIKAALI-KANASALAATTI

noin puoli pussia (about 300g) keitettyä pastaa
purkki pestoa
1 suippopaprika
muutama iso lehtikaalin lehti
puolikas kurkku
pari kourallista cashew-pähkinöitä
paketti fetaa
n. 400 g broileria

Paista broileri pannulla hyvässä oliiviöljyssä ja mausta makusi mukaan. Itse laitoin kuvan versioon mm. pippuria ja currya. Sekoita keitettyyn pastaan pestopurkki. Pilko paprika, lehtikaali, kurkku sekä feta ja sekoita pilkotut ainekset, jäähtynyt broileri sekä pähkinät sekaisin. Avot! Herkullinen, nopea ja täyttävä salaatti on valmis!

Jotenkin sitä ajattelee, että kokkaan niin järkyttävän yksinkertaisia juttuja ettei niitä kehtaa jakaa, mutta voi olla, että käytän erilaisia yhdistelmiä tai joku inspiroituu. Minusta on pääasia, että ruoassa on makua (siksi survon vähän liikaa juustoa asioihin), hyviä hiilareita, hyviä rasvoja (oliiviöljy sekä pähkinät), proteiininlähde sekä paljon kasviksia. Näiltä pohjilta sitten heittelemme pannulle tai uuniin asioita. Aika simppeliä menoa siis! Mausteita ei saa olla liikaa, jotta lapset syövät, itse syön mieluusti vähän tulistakin ruokaa.

Mutta arkiruoan on oltava nopeaa ja suht simppeliä sekä lapsille maistuvaa. Näillä aineksilla saa helposti tehtyä vanhemmille salaattia ja lapsille pastakastikkeen, jos pienimmille ei vaikka pestopasta maistu. Koko pastapussi on helppo keittää kerralla ja osa menee lasten lautasille, osa salaattiin. Helppo tehdä molemmat vaikka samalla kertaa.

Toivottavasti oli apua/inspistä teidän arkiruoan mietintään! Tässä kirjoittaessa tuli mieleen, etten ole aikoihin tehnyt meillä sosekeittoja – olkoon se seuraava arkiruokaideani tänään! Nauratti kuvat, nekin ovat hyvin autenttisia – pastakastikkeella on täytynyt illalla vauhdilla ruokkia lapset, siinä mitään kuvia oteta tai annoksia asetella, salaatin olen kokannut yksin päivällä kotona töiden teon lomassa. Ai sen huomaa? No niinpä, haha!

Toissavuonna julkaisemani useamman arkiruoan postauksen löydät täältä, josko sielläkin olisi joku joka inspiroisi!

Mikä on teidän vakkari?