Lämmin suositus: Sappee Chalets

Kyllähän siinä niin kävi, että veri vain veti edelleen rinteeseen, vaikka omalla pihalla oli jo t-paitakelit viikonloppuna. Sappeessa Pälkäneellä olivat lähes kaikki rinteet vielä viikonlopun auki ja sunnuntaina laskukausi lopetettiin siellä. Kun on todistanut todella huonojakin talvia, ei voi olla käyttämättä hyväkseen sitä, että huhtikuun puolivälin jälkeen pääsee näillä leveyksillä hyväkuntoisiin rinteisiin! Bongasimme viimeisen viikonlopun tarjouksen Sappee Chaletista, joka on todellakin aivan kiinni rinteessä. 129 euroa kahdesta yöstä kuulosti niin vähältä, että nappasimme viikonlopuksi majoituksen ja menimme perjantaina lähimatkailemaan Pälkäneelle.

Sappee Chalets Pälkäneellä – huikea varustelutaso yllätti!

Olin varannut meille kaksion, sillä yksiöt ja kaksiot olivat saman hintaisia viikonlopulle. Paitsi että en ollutkaan. Jotain töppäsin verkkokaupassa asioidessani ja meille olikin varattu yksiö. Hetken aikaa perheeni mulkoili minua ja lapset kyselivät missä he nukkuvat, mutta ei hätää – yksiöönkin mahtui hyvin 4 henkeä kiitos avattavan vuodesohvan! Soittelin varuiksi, että voiko huonetta vaihtaa, mutta hotelli oli loppuunmyyty. Saimme kuitenkin lakanat ja pyyhkeet ilman lisäveloitusta.

Ja miten valtava kylppäri ja sauna voi yksiössä olla, samoin kuin erillinen wc. Keittiöstä löytyi vaikka mitkä astiastot ja kaikki mahdolliset lasit, oli vedenkeittimet, leivänpaahtimet, uunit, pakastimet ja muut. Kylppäristä löytyi myös kuivauskaappi. Todella hyvin varusteltu huone ja yksiöksi hurjan tilava! Hyvin meni yksi yö siinä, lauantaina ajelimme viemään lapset takaisin kotiin isovanhempien kanssa ja laskimme vielä seuraavan päivän kaksin.

Sappee – helppoa lähilomaa

Sappeesta on tullut meille vähän toinen koti tänä talvena, sillä lastenalue on todella kiva hyppyreineen ja mattohisseineen, siinä riitti varsinkin alkutalvesta hyvin laskettavaa lautailemaan opettelevalle kuopukselle. Olemme suosineet arkipäiviä välttääksemme ruuhkaat ja monesti hyödynnetty kymppitiistait, jolloin liput maksavat 5 euroa tunti. Alle tunnissa ajaa Tampereelta Sappeelle ja kuten lapsetkin sanoivat, aivan kuin olisimme olleet tosi kaukana kotoa. Ravintola Huipusta sai hakea take awayta, hissimiehet olivat pukeutuneet vikan viikonlopun kunniaksi mm. yksisarvis- ja Nalle Puh-asuihin ja silti ruuhkat puuttuivat, vaikka muuten meno oli kuin isommissakin keskuksissa.

Sappeessa riittää hyvin laskettavaa juurikin viikonloppulomalle, ehkä viikoksi ei rinteissä riittäisi tutkittavaa, mutta onhan siellä paljon muutakin! Lapset pääsivät vihdoin leikkipuistoon, joka on jäänyt aina laskureissuilla testaamatta. Huoneesta käveli rinteeseen alle minuutin ja pääsi heti laskemaan. Avaimen saa koodilla haettua ilman kontakteja ja suksivarasto löytyy alakerrasta. Erittäin toimivaa lähilomaa sanoisin!

Ja missään, ei siis missään saa hissihenkilökunnalta sellaista palvelua kuin Sappeessa. He ovat äärettömän avuliaita ja mukavia ja olemme jo kiitelleet asiasta naamatusten, mutta sanon nyt vielä kerran: aivan huikeaa palvelua. Ilolla palaa takaisin jo senkin vuoksi!

Ja palaammekin, pakkohan se oli napata ensi talvelle kausarit tarjoushinnalla. Mutta ennen sitä Sappeeseen avaa bike park, joka on miehen suosikki ja heinäkuussa valmistuu myös seikkailupuisto perheille. Pitäisiköhän siis tehdä lähilomareissu kesälläkin ja testata uutuuspuisto!

Olikohan tämä nyt tässä? Josko vielä kerran käymään vaikka Himoksessa? Ei osaa luovuttaa, onko muilla samaa ongelmaa?

Talvi vei mennessään!

Elä kuin viimeistä talvipäivää! Näin täällä on tehty, nyt kun saimme upean, kunnollisen talven. Liian hyvin on mielessä viime talvi ja se pitkääkin pidempi huhtikuu ja kevät, kun kaikki pyörivät kotona ja keli oli ulkona surkea aina vaan.

Joten nyt kun on lunta, ei meinaa malttaa olla sisällä ollenkaan. Töiden vuoksi on toki oltava, mutta aina jos mahdollista, karkaan valoisaan aikaan lenkille, hiihtämään, Sappeen kymppitiistaihin (hissiliput 5e/tunti). Iltaisin on menty lähimäkeen tai luisteltu lähipuiston jäällä. Hirmuisen suloisia oli eräänä iltana kolme muutaman viikon sisällä aikanaan syntynyttä päikkykaveria, jotka viuhtoivat -14 asteen pakkasessa jäällä. Täsmälleen saman kokoisia tappeja ja viuhtoivat niin, että hirveä hiki tuli ja alkoivat väkisin riisumaan hanskoja.

Aikaa ulkoilulle – ihana alkutalvi 2021

Olemmekin pyhittäneet kaiken liikenevän ajan ulkoilulle. Loppuvuodesta varasimme lapsille kaksi harrastusta/viikko, halusivat ehdottomasti jatkaa uimista ja lisäksi varasimme heille paikat temppukerhosta/parkourista. Kun huomasimme miten lunta alkoi tulla ja lasten innostus rinteeseen, luisteluun ja ulkona olemiseen tuli vahvasti esille, päätimme perua toisen harrastuksen ennen kuin ehti alkaa. Näin säästyy iltoja ulkohommille ja rahaa samoin. Itse asiassa todella jotenkin helpottavaa, kun on vain yksi täysin aikataulutettu harrastus molemmilla. Ei meillä syksylläkään ollut kuin kaksi, mutta jo kaksikin arki-iltaa aikatauluilla tuntui tiukalta. Nyt kun esikoisen uinti on viikonlopulla, se jättää kaikki arki-illat vapaiksi hänelle ja se tuntuu aika kivalta!

Helmikuun ekat laskiaspullat – Konditoria Mari

Joten täällä mennään ulkona minkä ehditään ja eilen korkattiin ensimmäiset laskiaispullatkin. Legendaarinen Konditoria Mari Nekalassa tekee kyllä aivan parhaita leivonnaisia ja saa sieltä salaatteja sekä keittoakin. Lämmin suositus ihan jokaiselle, joka asuu tai kyläilee Mansessa! Mies toi aamusalireissultaan pullat vattu- ja mansikkahillolla sekä kinuskilla ja kyllä vadelma oli koko perheen mielestä aivan paras.

Ja tiedättekö mikä on vienyt minut myös aivan mennessään nyt alkuvuonna? Lukeminen! Kirjastossa odottaa kolme saapunutta varausta ja illat venyvät pitkiksi, kun ei malta lopettaa. Ihan parasta!

Mutta nyt treenien pariin ja kohti torstaita! Toivottavasti sielläkin on torstai toivoa täynnä! <3 Oletko itse hurahtanut ulkolajien pariin?

Täsmälleen 3 vuotta sitten uskalsin taas sekä vinkki mistä ihana lautailutakki!

Siitä on tänään tasan kolme vuotta. Esikoisemme opetteli laskettelemaan ja olimme Hervannan nyt jo lopetetussa laskettelukeskuksessa. Olin lähinnä kuopuksen kanssa pulkkamäessä esikoisen ja isänsä laskiessa ja totesin, että minulla on ikävä sitä tunnetta, jonka lautailusta sain. Mies sanoi, että vuokraa lauta ja kokeile. NO EN! Edellisestä kerrasta on 14 vuotta, en pysyisi sekuntiakaan pystyssä. No kokeile, kyllä sä osaat mies rohkaisi.

Polvet vetelinä menin vuokraamoon, pyysin kenkiä ja lautaa ja kävelin (joo ei todellakaan puhettakaan, että olisin aloittanut jollain naruhississä roikkumisella) lastenrinteen päälle, joka ei kummoinen töppyrä ollut. Laitoin laudan jalkoihin, mietiskelin hetken ja lähdin jollain epämääräisellä tyylillä alas. Pääsin alas, toistin saman muutamia kertoja. Lauta kääntyi toiseen suuntaan, mutta toiseen suuntaan mutkittelu meinasi olla mahdotonta. Mutta pääsin alas! Pääsin! Oli aika totaalinen voittajafiilis!

Miten aloittaa lautailu? Mistä oma lautailuni lähti?

Oma lautailukipinäni syttyi vuonna 1995 Iso-Syötteellä. Laudat olivat aika harvinaisia tuolloin, mutta tuntui, etten saa laskettelusta mitään irti. Se ei vaan sytytä. Menin äidin kanssa vuokraamoon ja vuokrasimme laudan ja otin yksityistunnin opetusta. Se oli järkyttävän vaikeaa. Siis aivan hirveän vaikeaa. Aluksi laskin vielä laskettelumonot jalassa, mikä oli virhe. Laji helpottuu kengillä huomattavasti.

Kenkiin vaihdoin ja sinnikkäänä itsekseni hinkkasin koko viikon alas rinteitä laudalla. Kaaduin tuhat kertaa ja usein niin suorin jaloin, että niskat retkahtivat. Muistan edelleen äärettömän vahvasti, kun palasimme lomalta kotiin ja kouluun ja itkin opettajalle, etten pysty tekemään kuperkeikkaa, niskoihin sattuu hirveästi. ”Älä valita, mitä se sellainen lautailu edes on, älä yritä keksiä tekosyitä”. Terve. Lautailu jäi siihen viikkoon silloin, sillä oli jo huhtikuun loppu ja Jyväskylä lumeton siltä talvelta.

Lautailin jonkin verran talvisin, mutta yksin oli tylsää lähteä rinteeseen. Keväisin olimme viikon Iso-Syötteellä ja nuo viikot laskin, mutta aika vähän kävin Jyväskylässä rinteessä. Kunnes tutustuin erääseen rinnakkaisluokkaiseen lukiossa, joka kysyi, lähtisinkö hänen kanssa rinteeseen, hänellä on kausikortti. Vaihdoimme numerot, koskaan en lähtenyt mukaansa lautailemaan, mutta tuolla lautailuun liittyvällä numeroiden vaihdolla oli aika pitkäkantoiset vaikutukset, kuten avioliitto ja kaksi tytärtä. <3

Miten päästä takaisin laudalle?

Kävimme aika vähän miehen kanssa laskemassa. Tyhmää, miksi emme käyneet enemmän! Joskus Laajavuoressa, joskus Riihivuoressa, kerran Tahkolla. Sitten se vaan jotenkin jäi. Muutimme Thaimaahan ja talvet menivät ohi ja harrastusta ei tullut jatkettua. Kuitenkin mielessä kummitteli se fiilis, joka kevätauringon paisteessa oli ollut Iso-Syötteellä. Se flow, se täydellinen keskittyminen tekemiseen, se onni siellä puuterissa suihkiessa.

Päätin siis nousta takaisin laudalle. Hervannan kokeilun jälkeen lähdimme Vuokattiin lomalle. Kaivoin oman lautani naftaliinista ja laskin siellä mäkeä, johon pääsi mattohissillä. Lapset olivat niin pieniä, että meidän piti laskea vuorotellen, enkä rohjennut lähteä yksin hisseihin tai isompiin mäkiin.

Vuotta myöhemmin oli ensimmäinen Rukan reissumme. Kokeilin vähän lasten mäessä. Palasimme keväthangille huhtikuussa ja silloin se syttyi, se kipinä, jonka olin kadottanut 15 vuodeksi. Pehmeät kevätrinteet, pitkät rinteet ja siirtymät, se onni! Palkkasimme lastenhoitajan muutamaksi tunniksi eräänä päivänä ja valloitimme rinteet miehen kanssa kaksin. Hänen avullaan uskasin taas ankkurihissiin ja tuolihissiin. En olisi lähtenyt rinteestä kulumallakaan.

Tämän talven lautailureissut sekä ihana Dopen Akin-lautailutakki

Viimeisen kuukauden sisään olemme laskujeni mukaan ollut rinteessä yhdeksän kertaa. Himoksella, Mustavuoressa, Laajavuoressa sekä tiistaina Sappeessa. Se on hyvä määrä. Ja se näkyy kaikkien laskemisessa. Mitä enemmän teet, sitä luonnollisempaa se on. Olin ihan hirveän ylpeä Sappeessa tiistaina – miehen jäädessä kuopuksen kanssa lasten alueelle, me esikoisen kanssa valloitimme niin siniset kuin punaiset rinteet, ankkurihissi meni jo vailla tuskanhikeä ja alastulo oli nautinto. Nyt on kamala kipinä pitää yllä tätä fiilistä ja se vaatii toistoja. Sappeen lastenrinne, jota arastellen laskin kaksi talvea sitten tuntui aivan liian pieneltä ja oli kiire isompiin. Sieltä se löytyi, se kipinä, se taito (en minä mikään mestari ole edelleenkään), se flow ja ilo. En saa samalaista tunnetta missään muussa lajissa kuin lautailussa. En löydä juostessa sitä tilaa, mikä rinteessä tulee. En joudu haastaamaan omaa uskallustani missään muussa lajissa samalla tapaa, joten sitä suurta onnistumistakaan ei tule.

Tällä viikolla testasin ekaa kertaa tilaamaani Dopen anorakkia, mallin nimi on Akin. Se teki lajista vielä himpun verran ihanampaa (liikkuminen on aivan ihanan helppoa!) ja takissa on hyvä olla! Haaveilen pastellisävystä, mutta ne olivat myyty loppuun. Takissa on aivan valtava määrä erilaisia taskuja, on hihataskuja, rintataskuja, on vetskareita joista voi tuulettaa hien iskiessä pintaan, on huppu ja superkorkea kaulus viimaa vastaan. Olen älyttömän tyytyväinen hankintaan! Dopella on paljon kuoritakki-tyylisiä takkeja, mutta en jaksa kerrospukeutua ja halusin ehdottomasti kovana palelijana toppamallin, jollainen Akin on. Selkeästi tehty tähän lajiin! Ridestorelta takki tuli kotiovelle viikossa. Kypärän hommasin jonain vuonna käytettynä Sappeen vuokraamosta ja lasit olen ostanut Rukalta. Pinkit toppikset ovat 10 vuotta sitten -70% alesta ostetut. Näkyy hyvin rinteessä niissä!

Saatteko fiiliksestä kiinni muut lautailijat ja laskettelijat? Toki se flow-fiilis voi tulla muussakin lajissa tai tekemisessä, mikä on sinun ehdoton lajisi saada ajatukset irti arjesta?