Huvipuistattava päivä, josta tuli aivan erityinen!

*kaupallinen yhteistyö Särkänniemen kanssa

Eilen se alkoi, Särkänniemen jo syyslomaperinteeksi muodostunut Karmiva karnevaali. Sade loppui kuin sovitusti puiston ovien auetessa ja sisään vaelsi monenlaista naamiaisasua ja taidokkaita kasvomaalauksia. Ruska ja pilvien takaa kimmeltävä aurinko värjäsi upeasti puistoa ja sen puita, kun suuntasimme tutkimaan miltä karnevaali tänä vuonna näyttää. Ja mikä päivä siitä tulikaan, saatte nyt hurjan määrän kuvia kun en osannut valita, tunnelma oli niin ihana! Päivällä oli ihan eri tunnelma kuin hämärtyvässä illassa, jossa valohattara vilkkui ja chilisuklaa-kaakao lämmitti ihanasti pihalla vietetyn päivän jälkeen. Henkilökunta heilui luurankopuvuissa ja erilaiset esitykset virittivät karnevaali-päivään.

Se tunnelma on ihan mahdotonta kuvailla sanoin. Jätskiä syövät helleasuiset ihmiset ovat poissa. Maassa on lehtiä, laitteissa hämähäkinseittejä, koristuksena pääkalloja ja kummituksia. Musiikki on erilaista kuin kesällä, illan hämärtyessä huvipuisto niin sanotusti herää eloon. Laitteiden valot, jotka kesällä jäävät näkemättä näyttävät upeilta ja jokainen nurkka on koristeltu ja mietitty. Oma suosikkikohtani on ns. Kuolleiden kaupunki Angry Birds-puiston ympärillä. Se väriloisto, musiikki ja tunnelma vievät hetkessä ajatukset jonnekin aivan muualle kuin lokakuiseen Tampereeseen! Paikka on aivan erilainen kuin kesällä ja syksyn fiilikset kannattaa käydä aistimassa!

Tuolta puiston nurkilta mekin aloitimme iltapäivämme, sillä Angry Birds-shopista saa kasvomaalauksia. Esikoinen otti kaverinsa kanssa oikein kunnon maalaukset, jotka näyttivät hienolta iltapäivän teemassa. Kuopus valitsi poskeensa kurpitsan ja molemmat olivat hyvin pahoillaan, kun maalaukset jouduttiin pesemään pois illalla. Olipa hurjan näköisiä tyttöjä kyllä!

Keskityimme kiertämään laitteita, joihin lapset halusivat ja he aloittivat perinteisesti kierroksen possujunasta sekä heppakarusellista. Jonoja ei juuri pienten laitteisiin ollut eilen, joten saivat painaa niin paljon kuin jaksoivat. Jossain vaiheessa tajusin tarkastaa, josko kuopuksella olisi tullut metri pituudessa täyteen. Kesällä sitä ei saatu vielä rikki ja häntä harmitti monesti, ettei päässyt esimerkiksi Vauhtimatoon, Teekuppeihin tai moneen muuhun mihin sisko meni. ”Pipo pois”, kuului mittausohje ja jännitin, rajoilla mentiin. ”Kyllä se juuri metri on” oli tuomio. Sen jälkeen kuopus huusi laitteissa ”OLEN METRIN!” ja jonotti heti Vauhtimatoon, meni Taikapyörään ja Teekuppeihin. En ole hetkeen nähnyt niin onnellista naamaa, miltä 3-vuotias näytti Vauhtimadon kyydissä. Kotimatkalla selitys kävi siitä, että isojen tyttöjen laitteet aukesivat. Hurjapää kun on, kyseli pääsisikö Boominkin kyytiin, mutta ihan siihen ei metri riittänyt. Kyyneleet silmissä katselin toisen iloa ja mietin, että hänelle tästä syksyn huvipuistoreissusta tulikin ihan erityinen. Mahtavaa!

Välillä syötiin Riemu-ravintolassa buffa ja jatkettiin taas laitteesta toiseen. Riemun kulmilla on tämän syksyn uutuus, CREEPS-kauhukuja, jonne ikäraja on K16. Sinne on erillinen pääsymaksu ja olisin halunnut kurkata sinne, mutta… En rehellisesti sanottuna uskaltanut! Olisi pitänyt mennä yksin ja korvaan kuiskivat zombiet saivat karvat pystyyn jo ajatuksen tasolla. Jäi testaamatta! Kuka kävi, oliko superkauhea?

Huvipuiston päädyssä oleva zombie-alue piti käydä tutkimassa pariin kertaan, sillä olisimme halunneet nähdä morsian-zombien, mutta häntä emme onnistuneet bongaamaan. Menin alueelle tyttöjen kaverin kanssa, sillä esikoinen ei halua zombeilla ja kuopus kävi kurkkaamassa ja totesi, ettei halua enempää. Alue on onneksi hyvin rajattu päätyyn, joten zombeja ei todellakaan ole pakko nähdä koko reissulla, jos ne pienempiä hirvittävät. MIelestäni tyypit olivat jotenkin leppoisampia kuin aiempina vuosina, tulivat kanssani selfieen ja osa jopa jutteli. Ehkä heistä oli tehty hieman leppoisampia ja suurin kauhu jätetty sinne Kauhukujalle! Mielettömät maskeeraukset heillä on ja uutuutena oli muun muassa Tapparan ja Ilveksen joukkueesta karanneet zombiet. Ystävällinen professori kysyi haluammeko yhteiskuvan ja ystävällinen ääni kuulosti hullulta katsoessaan hänen ulkonäköään. Älä anna ulkonäön hämätä, kivoja kavereita ovat!

Minusta tuntuu, että nautin melkein eniten siitä tunnelmasta, koristeista ja väriloistosta, kesällä tuli juostua niin monet laitteet useasti läpi. Ja tullaan muuten käymään ensi kesänäkin, sillä kausarit on päivitetty! Nyt ei tarvitse varata uutta kuvaa Kausikorttiin, sillä vanhan saa päivitettyä Näsinneulan aulassa. Näin säästää vaivaa kuvien etsimisessä, eikä tarvitse käyttää uutta muovia. Päivitetyllä Kausikortilla pääsee rajattomasti Karmivaan karnevaaliin ja seuraavaksi sillä pääsee nauttimaan Koiramäen joulusta ennen ensi kesän huvitteluja. Kausikortti on myös ennakkohintaisena halvempi, päivitys maksaa 119 euroa.

Voi olla, että täytyy vielä käydä ensi viikon aikana uudelleen aistimassa Karmivaa karnevaalia. Kukakohan lähtisi kanssani Creepsiin? Vai haluanko edes sinne? Apua, aikuisenkin on vaikeaa hokea itselleen, että näyttelijöitä ovat vain. Karmivaan karnevaaliin pääsee huvittelemaan tänään sunnuntaina ja ensi viikolla tiistaita lauantaihin, maanantai on lepopäivä.

Kiitämme kovasti eilisestä huvipuistattavasta päivästä, hymyilin aamulla miettiessäni pienen onnellista naamaa ja esikoinenkin kiitti kivasta eilisestä. Painui muistoihin!

Kuka on menossa tai oli jo eilen? Eikö ole huikeasti maskeerattuja zombieita?

Toivepostaus: Härdelli-perjantai

Olette aina toivoneet minun päiväni-juttuja, kun olen kysynyt postaustoiveita. Olen ajatellut, että Instasta näkee niin paljon arjestamme, ettei tällainen enää kiinnosta, mutta toisaalta kaikki eivät ole siellä, eivät katso kaikkea ja onhan se vähän sekavaa settiä välillä. Ne storiesit.

Tallensin siis pitkästä, pitkästä aikaa kameralla päivämme. En tiedä miksi valitsin näin erikoisen päivän, sillä normaali arkipäivä kun kökötän koneen ääressä ja lapset ovat hoidossa on aika erilainen. Tämä päivä oli myös hyvin poikkeuksellinen, sillä en urheillut pahemmin. Ja eskarilainen sai melkein vaparin. Hämmennyin tallentaessani tätä päivää, sillä tuli aika hössötyshärdellipäivä tästä. Niin vauhdikas, etten ehtinyt paljon miettiä kuvia, eli nyt mennään ihan vauhdikkailla räpsyillä!

Mutta pidemmittä puheitta, tervetuloa perjantaihimme mukaan!

6.45 Kello soittaa. Hipsin alas keittämään puuroa ja teelle, näppäilen parit sähköpostit. Ehdin vaihtaa pari sanaa miehen kanssa, joka on juuri lähdössä töihin.

7.15 Lapset heräävät. Syömme yhdessä puuroa, kuopus istuu sylissä. Sitten pukemiset, siistiytymiset ja muut tarkemmin kuin yleensä, sillä tytöillä on edessä Viikarin vuoden syyskuun kuvaukset. Tuntuu, ettemme voi ehtiä.

9.00 Olemme tasan ysiltä eskarissa. Mies on tullut sinne myös kesken työpäivän, sillä on koulun avoin päivä. Ajattelimme sen tarkoittavan jotain ohjelmaa, mutta vanhemmille ei edes puhuta. Saamme siis vaan hengata taustalla. No, 3-vuotiaalle se ei sovi ja aika pian olemme ulkona hiekkalaatikolla ja mies palaa töihin.

10.00 Muut eskarit lähtevät ulkoilemaan, me tutkimme kolmisin esikoisen eskariluokkaa. Ovat tehneet muun muassa pituusmitan, neiti on toiseksi pisin. Tutkitaan askarteluja. Tytöt leikkivät pingviiniä käytävällä.

10.30 Kurvaamme Tallipihalle yhtä aikaa kuvaajan kanssa. Viikarin vuosi kuvaukset ovat aina joka kuun toinen lauantai, mutta nyt olemme olleet jo neljä kuukautta poissa ne lauantait! Korvauskertoja järjestetään aina yksi, nyt se oli keskellä arkipäivää, joten eskarilainen sai sen varjolla lähes vaparin. Kuvat otetaan, tytöt ovat suloisia.

11.00 Treffaamme Tallipihan kahvilassa opiskelukaverini. Syömme nelistään lounasta ”prinsessasalissa”, kuten lapset sitä kutsuvat. Sitten mennään tutkimaan, mitä kaikkea löytyykään Suklaapuodista, apua! Vadelma-balsamico-tummasuklaa on järjettömän hyvää! Tapasin muuten tällä viikolla kolmea ystävää lounaan tai kyläilyn merkeissä. Ihan enkat! Mahtavaa, jäi hyvä mieli.

12.30 Saavumme Särkänniemeen päivittämään kausikorttejamme ja hakemaan muun muassa arvontaan tavaraa (Särkän lippuarvonnat pyörivät IGn ja FBn puolella, käy osallistumassa!). Tapaamme aulassa Koiramäen joulupukin (nykyään tunnistan hänet ilman partaa). Tytöt kyselevät kenelle juttelin. JES! He eivät tunnistaneet!

13.30 Saavumme kotiin. Ajan Särkästä suoraan postiin ja haen sieltä Muita Ihania-blogin Tiinan lähettämän julisteen. Taitava Tiina! Saan sähköpostiini jo kuvat aamupäivän kuvauksesta ja valkkaan niistä mieluisimmat, keitän teetä ja maistelemme esikoisen kanssa pari suklaata kuopuksen nukkuessa autossa. Laitan lakanat koneeseen ja heittelen petivaatteet ulos.

14.15 Kuopus herää, värittelemme kolmisin.

15.30 Mies tulee töistä yleensä aikaisin perjantaisin. Pyydän ottamaan yhden kuvan yhteistyöhön, kuvaan Särkkä-arvonnat, tytöt hakevat pihalta lehtiä kuvia varten ja toimivat assareina.

16.00 Mies lähtee lasten kanssa ulkoilemaan. Minä laitan puhtaat lakanat sänkyyn (jotenkin Muumituttaa), teen iltaruoan ja viesti pamahtaa, että postissa on paketti. ÄH! Juurihan kävin! Mietin, että lauantaille ei ole ruokaa, joten päätän polkea pyörällä 7 kilometriä, käyn kaupassa ja haen postista uutuskirjan, joka paketissa on. Haluan niin lukea sen ja pian, ilmestyy ensi viikolla! Ja eihän sitä nyt täysin voi olla urheilematta voi olla, sainpahan pienen pyöräilyn!

17.30 Palaan kaupasta, muu perhe on syönyt. Teen vauhdilla lauantaille valmiiksi kalakeiton (siitä tuli hurjan hyvää kiitos kylmäsavulohen), mies tekee meille inkiväärishottia valmiiksi. Kaupassa oli ohjeita ja minä innostuin, joten litra juomaa inkivääristä, sitruunasta, hunajasta ja vedestä syntyy. Sitä sitten shotteina juodaan. Mies ottaa kännykällä kuvan kaverilleen, joka intoilee myös inkiväärituotteista. Näky on niin harvinainen (siis mies kuvaamassa ruokaa), että nappaan kameran ja otan kuvan tilanteesta.

18.30 Esikoisen kaveri tulee hakemaan. Nappaamme hänet myös autoon ja hurautamme katsomaan tanssivia vesiä, joista postasin eilen. Kotona olemme aika pian, koska esitys kestää vain 7 minuuttia.

20.00 Tytöt tulevat sisälle pihalta, kaveri menee kotiinsa. Laitan pyykit koneeseen, vien tytöt iltapesulle, mies on kuntosalilla. Siirrymme iltapalalle, samalla kun syövät teen seuraavan päivän synttäreille pakettia.

20.30 Hammaspyykki, iltasatu ja iltalaulut. Meillä on toiminut tosi hyvin se, että toinen lapsista valitsee sadun parittomina, toinen parillisina päivinä. Ei enää iltavääntöä! Hoilottaessani pimeässä antaumuksella Päivänsädettä ja Menninkäistä tulee mies salilta ja ehtii sanoa lapsille hyvät yöt.

21.15 Tulen itse suihkusta, teen iltapalaa (unohdin syödä päivällisen) ja sytytän kynttilöitä. Nyt löllöilyä! Mies tulee alakerrasta lakanoiden ja silitysraudan kera. Apua, pitääkö vielä vetää ne! Minä näpytän tunnin läppäriä, mies silittää päivällä pesemäni lakanat.

22.20 Onko liian myöhä vai katsotaanko jakso Handmade’s talea? Katsotaan. Jakso lipsahtaa kahdeksi. Esikoinen herää ja valittaa ettei saa unta. Otan syliin ja katsomme toisen jakson loppuun. Hän nukahtaa syliini vauva-asentoon. Tunnen ihan hirveän syvää rakkautta häntä kohtaan ja totean, että tässä samassa kohdassa katselimme kolmisin telkkaria 6,5 vuotta sitten alun imetysmaratonien myötä. Samaan asentoon nukahti, on nyt sellaiset 80 senttiä pidempi tyyppi vain. <3

00.15 Mies kantaa lapsen takaisin omaan sänkyynsä, kaadun sänkyyn hammaspesun kautta. Jotain puhuin miehelle, mutten jaksa enää muistaa seuraavana päivänä mitä, aivot eivät tallentaneet.

Sellainen härdellipäivä! Tähän olisikin hyvä laittaa rinnalle sellainen kökin koneella 7 tuntia putkeen päivä! Arkea rehellisimmillään, meidän elämää aidoimmillaan. Kuka tykkää näistä postauksista, paljon niitä toivotaan ja nyt pitkästä aikaa toteutettu!

Mitä pidit? Huikkaa jos olet itse tallentanut tällaisen lähiaikoina blogiisi, tulen lukemaan!

Parasta kesäelämää (sisältää arvonnan!)

*kaupallinen yhteistyö Särkänniemen kanssa

Olen kertonut tämän teille sata kertaa, mutta toistan vielä kerran itseäni – mietin aina pienenä, että Tampereella asuu maailman onnellisimpia lapsia. Että voivat tosta noin vain luikahtaa Särkänniemeen, ilman matkustusta. Meillä Särkkään meno oli se yksi suunniteltu päivä kerran kesässä, joskus jäi väliin sekin. Ja kun päivä oli päätetty, sinne lähdettiin ja istuttiin kaatosateessa Troikan kyydissä, koska keliä ei voinut valita. Minulle Särkänniemi on jotenkin aina ollut ykköspuisto vaikka olenkin helsinkiläinen alkujani. Särkkään mentiin sitten Jyväskylästä käsin, kun aloin päästä moniin laitteisiin ja isäni muistelee edelleen, miten hänen oli sitten pakko välillä tulla mukaan muun muassa Korkkiruuviin. Luokkaretkellä roikuttiin loputtomasti pää ylösalaisin Cokisen kyydissä (siis mikä sen laitteen ”oikea” nimi oli?) ja lapseni hämmästyi, kun kerroin miten kauan Tukkijoki on ollut olemassa. Siinä minäkin itseni lapsena kastelin.

Vuodet ovat vierineet ja nyt on minun vuoro olla se, jota pelottaa jotkut laitteet ja lapsen kanssa pitäisi mennä. Tytöt olivat aivan liekeissä, kun kerroin heidän saavan kausikortit täksi kesäksi. Niillä poistuu se stressi, että kaikki pitäisi nähdä ja kokea ja jonottaa yhtenä päivänä, voi käydä sen muutaman tunnin ja palata vaikka seuraavana päivänä, niin kuin juhannuksena teimme. Koiramäessä on ihanaa kesätunnelmaa ja sieltä sai juhannuksena kerätä seitsemän kukkaa tyynyn alle. Harmonikka soi ja aurinko paahtoi! On jännä, miten pitkään lapset jaksaisivat muovata taikahiekkaa Koiramäessä tai ajaa vaikka Särkänniemen kärryillä laitteiden lomassa. Puuhaa riittää loputtomiin.

Kun menimme Särkkään toisena päivänä peräkkäin samalla kaavalla, aloittaen päivän Neulasen lounaasta esikoinen totesi, että ”tämä on kyllä parasta elämää”. No niin, nyt lapseni saa kokea sen, mistä haaveilin itse lapsena, useamman Särkkä-päivän! En ole muuten koskaan syönyt Näsinneulan alapuolella olevassa Neulasessa ja nyt söin kahtena päivänä peräkkäin. Lämmin suositus. Ei ruuhkaa tai jonoja, ei lokkeja (miksiköhän ne eivät sinne löydä, kun muualla Särkässä ulkona syödessä ovat aika riesa?) ja herkkuja Näsinneulan keittiöstä. Tuoremakkaraa, hyviä pitoja ja todella hyviä salaatteja. Ehkä syön siellä aina jatkossa!

Pelkäsin aluksi, miten meidän neljän kombo toimii Särkässä tänä kesänä, sillä perheen mini on 10 senttiä pienempi kuin siskonsa 3-vuotiaana. Se tarkoittaa sitä, että hyvin moni laite ei vielä aukea ja hän itse asiassa ei pääse mihinkään uuteen laitteeseen, vaan kaikkiin samoihin kuin viime kesänä. Ikää on kuitenkin yli 3-vuotta, niin se tarkoittaa, että lipputuote pitää olla ja siksi kausari oli hänellekin ihan ehdoton. Mutta ei huolta, hän on tyytynyt ”kohtaloonsa” ja oli itse asiassa hyvin onnellinen karusellissa, possujunassa ja Kantti x kantti-autoissa Pikkuhinaajasta puhumattakaan! Esikoinen sen sijaan pääsee jo lähes kaikkiin ja vaikka yksin, mutta Boomiin pitää olla aikuinen alle 140cm pitkän, mutta yli 120cm pitkän seurassa. Rohkeana he testasivat miehen kanssa sen heti toukokuussa, minulla on edelleen käymättä. Äh. Viime kesänä rohkaistuin Hypeen ja X:ään, nyt jännittää Boomin reilun 60 metrin korkeus liikaa.

Vaikka laitteissa ei kävisi, minusta on ihanaa vain hengaillakin paikan päällä. Ajattelin, että sillä mennään jos ei muualle päästä, sillä mieshän oli juhannuksen käsi kipsissä. Tuli todettua, että kipsikäsi on hidaste, ei este ja hyvin senkin kanssa saattoi mennä MotoGeehen tai Viikinki-laivaan, minun rastikseni jäi esikoisen mukaan se ihan paras laite, eli Tukkijoki. Kastua käsi ei sentään voinut. Kuvat ovat muuten sekä toukokuulta että kesäkuulta, joten tuossa MotoGee-kuvassa käsi vielä ehjä.

Särkänniemi-hetket ovat ihan parasta perheaikaa ja siellä viihtyy mielestäni niin monen ikäiset. Ehdotin miehelle vähän erilaista hääpäiväohjelmaa juhannuksena ja hän alustavasti innostui, kun meilläkin nyt kausikortit on. Nimittäin 16.8. perjantaina huvipuistosta tulee K18-alue illaksi, se on anniskelualuetta, siellä myydään erilaisia street foodeja, esiintymässä on mm. Maija Vilkkumaa ja vietetään ns. aikuisten Happy Hours-huvipuistofestareita. Enää puuttuu lapsenvahti. Kuvitelkaa, hommata nyt lastenvahti, jotta isi ja äiti pääsevät kaksi Särkänniemeen! Mutta olisi ihana tapa juhlia 14.hääpäivää Hypessä kiljuen. Onneksi puoliso innostui eikä katsonut pitkään kun ehdotin. Ja onneksi ennen sitä ehditään viettää vielä monta kivaa hetkeä Särkässä muksujenkin kanssa!

Ja hei, tämän postauksen myötä laitan arvontaan myös yhden rannekkeen (arvo 47 euroa) sekä 3 kpl herkkulippuja (arvo 3,90e/kpl). Pääset mukaan arvotaan jättämällä kommentin tähän postaukseen. Kerro kivoin Särkkä-muistosi? Tai hurjin hetkesi? Arvonta on auki aina sunnuntaihin 30.6.2019 klo 18 asti. ONNEA matkaan ja ihania kesähetkiä!

ARVONTA PÄÄTTYNYT!