Koiramäen joulu ja ainoa oikea pukki (sisältää arvonnan!)

*kaupallinen yhteistyö Särkänniemen kanssa

Äiti, tämä ei ole se oikea joulupukki, oikea joulupukki on Särkänniemen Koiramäessä” esikoiseni julisti tavatessaan kauppakeskuksessa joulupukin. ”Milloin me mennään Koiramäkeen, minun täytyy kertoa oikealle pukille lahjatoiveet!”.

Eilen koitti odotettu päivä, kun pääsimme nauttimaan Koiramäen joulusta. Keli oli kaikkea muuta kuin jouluinen ja pimeys suorastaan imaisi sisäänsä, mutta Koiramäessä joulumieli tarttui ja sisätiloissa suorastaan unohti, että pihalla vihmoi vesisade. Tilta oli vastaanottamassa meitä portilla ja esikoinen syöksyi koiran syliin kuin näkisi vanhan tutun. Tai no, sehän Tilta jo onkin, Koiramäessä on vierailtu useasti ja nyt tutkimme joulun antia neljättä kertaa. Määrätietoisesti neiti juoksi kahvilan päätyyn ja kurkkasi ikkunasta sisään parahtaen ”pukki ei ole täällä!”. Joka joulu pukki on löytynyt Guggelböön päädystä ja oletimme, että näin tällakin kertaa, emmekä tutkineet asiaa etukäteen. Pieni tarkastelu onneksi selvensi, että pukki on vaihtanut paikkaa Prännärin rakennukseen onginnan viereen, eli ei hätää.

Jännitin, muistaako pukki taas lapseni nimen, sillä tämä on vaikuttanut minut joka joulu. Tai no, totta kai pukki muistaa, mutta ehkä joskus vuoden aikana saattaisi joku nimi unhoittua. Lämmin olo valtasi niin lapsen kuin äidin, kun pukki huikkasi esikoisen luokseen nimellä, käsittämätön on hänen muistinsa. Muisti kysellä pikkusiskoakin ja molemmat pääsivät höpöttämään lahjatoiveensa perille. Kuinka odotettu juttu, nyt ne on kerrottu oikealle pukille!

Niin ja siellä Guggelböön kahvilan päädyssä olikin tällä kertaa joulukalenterilaatikoita, joita sai tutkia. Lisäksi meidän neljän lapsen kööri innostui kovasti leikkimään koulua tilassa. Oli hellyttävä näky, kun kaksivuotiaat nököttivät kiltisti pulpetissa ja viittasivat vai isosisarusten antaessa luvan. Guggelböön riisipuurot maistuivat, tee lämmitti ihanasti viileässä säässä ja lapset innostuivat leikkimään, joten me aikuiset otimme hetkestä kaiken irti ja höpisimme siinä urakalla kuulumisia. Guggelböössä oli muuten tänä vuonna myös aiempaa enemmän kaikkia jouluisia ihania herkkuja, kannattaa kurkata! No niin kävi, että siinä höpistessä missasimme jouluparaatin, jota oli tarkoitus katsella, mutta leikkitila osottautui huipuksi. Mitäpä tuosta, kaikilla oli kivaa.

Vaikka neljä tuntia tuntuu aluksi pitkältä ajalta viettää Koiramäessä, se menee lopulta todella sukkelaan. Me paahdoimme vaahtokarkkeja, katselimme villasikojen pakettileikkiä (lapsista oli äärimmäisen jännää, kun he saivat suklaakalenterit!) ja koristelimme perinteisesti pipareita. Tytöt kävivät poniratsastuksessa ja 2-vuotias kävi itse asiassa kaksi kertaa ilmoittaen, että se oli parasta ja hänestä tulee heppatyttö. Ponia taluttanut poikatonttu oli muuten aivan huippu, seurailin perässä kamerani kanssa kuunnellen hänen juttujaan. Hän kertoi matkalla joka kohdassa lapselle, mitä missäkin voi tehdä ja mietin, että poniratsastus oli vähän kuin kiertoajelu samalla, ei pelkkää hiljaa taluttamista. Todella kiva, kiitos tästä ja palautetta tuolle ihanalle tonttupojalle!

Ilta päättyi Fireladyn tulishow’hun, joka oli jälleen hieno ja joululaulut ihastuttivat niin, että pakko oli päästä isin harteilta tanssimaan. Katselimme pimeydessä loimuavia tulia ja taidokasta esitystä Näsinneulan edessä, josta yksi seurueemme pienistä totesi ”huvipuiston piippu näkyy”. Valaistu Näsinneula näyttää kyllä ehkä etäisesti piipulta, totta.

Poronpolku oli myös lapsista huippu, vaikkei ihan kaikkia ovia muistettukaan kurkata. Aina löytyi joku uusi leikki navetasta lehmää lypsien tai keppihevosilla kirmaten, joten loppukirjaimet sitten arvattiin. Tropista ja Nekusta saa paperin, johon on merkitty poronpolkuovien paikat. Niistä etsitään kirjaimet, täytetään lappuun ja palautetaan yhteystiedoilla varustettuna portille. Portilta sai yllärin matkaansa ja lisäksi osallistuu ensi kesän lippuarvontaan. Äidin kassiin yllärit päätyivät, sillä lapset kirmasivat jo kikattaen kavereidensa kanssa kaukana, kun minä palauttelin lappuja portilla.

Kiitos jälleen kerran Särkänniemi ja Koiramäen iloinen porukka, musta ja vesisateinen sunnuntai vaihtoi suuntaa, kun pääsimme iloitsemaan kaikesta kivasta tekemisestä kanssanne!

Ja koska tänään on maanantai, aukeaa myös blogin joulukalenterin toinen luukku. Siellä on mahdollisuus voittaa kaksi lippua Koiramäen jouluun! Aukioloajat näet täältä, Koiramäkeen pääsee iloittemaan vielä aaton jälkeenkin! Alle 3-vuotiaat pääsevät paikalle ilmaiseksi.

Pääset mukaan arvontaan, kuin jätät kommentin tähän postaukseen ja kerrot, kenen kanssa suuntaisit Koiramäkeen. Toiset kaksi lippua lähtee arvottavaksi Instagrammin puolella (@optimismiakatja), joten osallistu ihmeessä molempiin arvontoihin!

Ja koska seuraava mahdollisuus päästä Koiramäkeen on jo viikonloppuna, en pidä tätä arvontaa kauaa auki, jotta liput ehtivät voittajalle vielä viikonloppuun mennessä. Arvonta sulkeutuu siis keskiviikkoaamuna 12.12.2018 klo 10! Jos haluat saada vielä tällä viikolla liput, tarkkaile sähköpostiasi, huikkaan heti keskiviikkona henkilökohtaisesti voittajan sähköpostiin voitosta!

Sitten vain arpaonnea ja ihania hetkiä Koiramäessä! 

Karmivaa ja upean kaunista!

*kaupallinen yhteistyö Särkänniemen kanssa

Kyllä eilistä päivää oli odotettu! Viime vuonna Särkänniemessä ensi kertaa vietetty Karmiva karnevaali kuuluu tänäkin vuonna syyslomaohjelmaan ja kävimme eilen ystäväperheen kanssa katsomassa, miltä karnevaali näyttää tänä vuonna. Ja ne zombiet! Viime vuonna heitä ei niin jännitetty, mutta tänä vuonna esikoinen jännitti ajatusta zombeista. Kuopus sen sijaan istui rattaissa zombie-alueella ja kyseli, missä niitä menee. Niin monella huvipuistovieraallakin oli maalauksia tai naamiaisasuja, ettei pienin hoksannut jännittää erikseen zombeja. Ja kannattaa pukeutuakin, portilla saa pienen yllätyksen, jos on pukeutunut!

Karmiva karnevaali tuo syyslomaviikon ajaksi Särkänniemeen eksoottista karnevaalitunnelmaa sekä iltativolihenkeä. Emme viime vuonna jääneet paikalle pimeään aikaan 1-vuotiaan ollessa niin pieni, mutta suosittelen lämpimästi kokemaan Särkänniemen myös pimeällä. Valaitus oli upea, metsä loisti punaisena sekä violettina, laitteiden valot toivat aivan omanlaisensa tunnelman ja olin elämäni ensi kertaa Tornadon kyydissä pimeällä. Koska ystäväperhe oli mukana, pääsimme miehen kanssa pimeydessä kipitämään kaksin Tornadoon. Myös Angry Birds-puiston vieressä oleva Majakka kannattaa testata pimeällä. Vaikkei laite mene edes hirveän korkealle, sieltä pystyi upeasti ihailemaan puistoa iltavalaistuksessa. Upea tunnelma!

Saavuimme paikalle iltapäivällä ja erikoislämmin lokakuun sää oli houkuttanut paikalle paljon väkeä paikalle. Musiikki ja porteilla oleva sirkusväki virittävät hyvin karnevaalitunnelmaan lasten lähtiessä juoksujalkaa valloittamaan laitteita. Esikoisella on kesän aikana mennyt maaginen 120cm rikki, joten hän puhkui intoa ja juoksi kaverin kanssa laitteisiin, mihin ei vielä kesällä päässyt. Karnevaali on tänä vuonna vielä viime vuotta laajempi ja ulottuu Taikarannan sekä Järvikarusellin alueelle. Myös ravintola Riemu palvelee, useammat myyntipisteet ovat auki ja estradilla on paljon ohjelmaa. Katselimme illan pimeydessä muun muassa Fireladyn tulishowta.

Porukkamme meinasi mennä välillä sataan suuntaan, kun viidellä lapsella oli vähän eri intressejä. Kuopus sai ajella yksinään possujunassa, sillä 5-vuotias kuittasi sen olevan vauvojen laite. Sen sijaan karusellissa ja Angry Birdseissa viihtyivät kaikki, samoin kuin Karkki vai Kepponen-kierroksella. Portilta saa ostettua 7 euroa maksavan pussin, joka sisältää neljä eri karkki vai kepponen-pistettä. Ankkalammen onginta oli näistä ehkä jännin. Sieltä matkaamme lähti pääkalloin koristeltuja hiuspompuloita sekä pinnejä!

Illan tullen kaikille iski nälkä ja päätimme mennä testaamaan hampurilaiset X-BRGRiin, sillä tiedossa oli vaikka minkälaisia erikoisannoksia teeman mukaisesti. Ainoa ongelma oli, että tuo ravintola sijaitsee zombiealueella. Ratkaisimme asian niin, että hän meni kärryihin kuomun alle piiloon ja kipitimme ravintolaan. Tai no, mies ja ystävät menivät vauhdikkaammin, minä jäi kuvailemaan zombeja. Puistoonhan voi mennä aivan rauhassa pientenkin kanssa, sillä zombiet on rajattu puiston päätyyn ja alueelle jää yhden ravintolan lisäksi muutamia laitteita. Eli ei huolta, jos zombiet jännittävät, heitä ei tarvitse edes nähdä karnevaalin aikana. Omasta mielestäni varsinkin pelle-zombie oli itse asiassa kovin herttainen ja suostui kanssani selfieen. Puistohan on jaettu erilaisiin alueisiin, on Zombie Zone, Skelenaario, Twisted Tivoli ja Dia de Los Muertos-alueet. Itse ravintola oli muuten viimeisen päälle teeman mukaisesti somistettu ja oikeasti aika karmiva! Hamppareita sai mustana ja omani välissä oli muun muassa bataattia sekä vuohenjuustoja, oli herkku!

Kun kerran olimme zombiealueella, luikahdimme ravintolan taakse Tyrskyyn. Sinne asti eivät zombiet tule ja se on yksi laitteista, jonne pääsy aukeaa yli 120-senttiselle. Yllätyin mitkä rekvisiitat alueelle olikaan tehty, wau! Isommat lapset juoksivat kolme kertaa putkeen Tyrskyssä pienimmän tutkiessa uteliaana, onko täällä kummituksiaaaa! Hymyilytti, ettei häntä vielä pelottanut yhtään vaan tutki innoissaan kummituksia ja totesi, ettei siellä ketään ole.

Illan tullen paikka sai ylleen ihan toisenlaisen fiiliksen. Muiden aikuisten halutessa Hypeen, minä suostuin jäämään viisipäisen lapsilauman kanssa (puntit tutisivat vielä kesän kahdesta Hype-kyydistä). Kuikuilin tiukkaan etten hukkaisi ketään, kun paikalle tuli yhtäkkiä kymmeniä tanssijoita. Hetken kuluttua kaiuttimista kajahti Michael Jacksonin Thriller ja tanssijatytöt vetivät niin kiehtovan tanssin Hypen edessä, että lapset jähmettyivät paikalleen. Hahaa, sattuipas sopivasti ja pärjäsin hukkaamatta ketään!

Kuusi tuntia hurahti kuin siivillä ja poistuimme puistosta kun se sulkeutui. Useampaan tuttuunkin tuli törmättyä, ihanasti oli ihmisiä liikenteessä. Panostus karnevaaliin on huikea, ne maskeeraukset, koristeet, musiikki ja joka puolelta puistoa löytyvät teeman mukaiset rekvisiitat sekä valot ovat jo näkemisen arvoisia. Mietin, että voisin tulla puistoon pimeällä vai ihmettelemään ja kuvaamaankin, niin upea karnevaali on. Se näky kun lähdimme ulos, maassa oli paljon pudonneita lehtiä, valot kimmelsivät pimeydessä ja tivolihahmot kulkivat punaisessa valossa. Siinä on jotain todella vangitsevaa sekä maagista!

Kiitos siis Särkänniemi tästä elämyksestä! Puisto on avoinna vielä tiistaista 16.10. lauantaihin 20.10. asti. Kuka meinaa mennä aistimaan tunnelmaa vai kävitkö jo?

Hurjin reissu ikinä Särkänniemeen (sis. arvonnan!)

Maanantaina piti olla hurja sadepäivä, kun katsoimme ennustuksia. Aiemmin oli sovittu tuolle päivälle Särkkä-reissu ja aloimme miettimään homman perumista. Reissu oli kuitenkin sovittu kauempaa saapuvien pikkuveljen ja kälyn kanssa, joten siitä pidettiin kiinni ja todettiin, että sittenpähän ei tarvitse jonotella, kun olemme puistossa sateella! Koko edellisen yön valvoskelin ja jännitin, mutta en sadetta vaan jotain muuta.

Maanantaiaamu valkeni, aurinko paistoi ja odotettu seuramme saapui. Kuopus ilmoitti menevänsä possujunaan ja teeastioihin, esikoinen odotti Tukkijokea. Aloitimme päivämme Näsinneulasta, sillä huvilaitteet eivät olleet vielä auki. Kälyn ensi kerta muuten tuolla tornissa, jo oli aikakin nähdä Tampere tuosta upeasta vinkkelistä! Kello 12 laitteet aukesivat ja ryntäsimme aloittamaan turneemme. Kaikki piti saada käytyä. Ja tässä oli se syy, miksi valvoskelin.

Minä olen nimittäin pienestä pitäen kiertänyt kaikki laitteet Särkässä. Mieluiten noin 10 kertaa putkeen. Kun uutuus on avattu, se on juostu heti testaamaan. Vedoten ikääni, lapsiin ja muuhun mahdolliseen olen kuitenkin skipannut kaksi uutuutta, Hypen sekä X:n. Mies on testannut molemmat ja houkutellut minua matkaan. Viime syksynä jäi oikein harmittamaan, etten muka pysty, kun rakastan niin kieppua laitteissa. Hypen korkeus vei jalat alta pelkästään katsoessa. Olin päättänyt, että tällä reissulla käyn ne kaikki laitteet, myös nuo kaksi liian hurjaa. Polvet tutisivat, kun katselin Hypeä, joka syöksyy 46 metrin korkeuteen 100 kilometrin tuntivauhtia.

Mutta hätä ei ollut tämän näköinen, sillä Hype oli vuorossa vasta viimeisenä! Mies oli nimittäin luvannut tulla suoraan töistä viemään minut noihin hurjiin laitteisiin, joten koko päivä oli aikaa jännittää ja kiertää kaikki muut! Tytöt aloittivat kierroksensa karusellista sekä perinteisestä possujunasta ja seisoessani kaksimetrisen veljeni vieressä muistelin, kuinka mekin ajelimme 1990-luvulla tuolla legendaarisella laitteella. Nyt hän tuntui innostuvan jo karusellissa ja oli myös päättänyt käydä Hypessä, en tiedä kumpaa jännitti enemmän.

Kiersimme laitteita järjestyksessä auringon paistaessa ja jonoja oli maanantaiaamuna ihanan vähän. Muutos viime vuodesta oli hurja: esikoinen jäi pari senttiä alle 120 cm:n maagisen rajan, eikä näin päässyt odottamaansa Moto Geehen, mutta samalla hän kieltäytyi menemästä lällyjuttuihin siskon kanssa, kuten Leppäkerttuihin. Hän kyseli jatkuvasti mihin pääsee yksin ja kun sanoin, että esimerkiksi Kantti X Kantti-autoihin, naama loistaen hän totesi ”WAU!”. Sitten eno ajeli pikkusiskon kanssa eri autossa kuin esikoinen, joka halusi mennä ehdottomasti YKSIN kaikkeen mihin pääsi. Ensi kesänä onkin sitten jo hurja meno! Viikinkilaivassakin 5-vuotias enää vain hymyili, siinä missä pari vuotta sitten kirkui pää sylissäni. Pikkusisko kävi kaikki mihin pääsi alle metrin mitassaan ja hymyillen nautti niistä, mutta kyllä ne kasvavat äkkiä!

Kiertäessämme laitteita tunnista toiseen iski nälkä ja olisin halunnut testata uuden buffet-ravintola Riemun, mutta sweet and sour-kana ja tonnikalaperunat eivät innostaneet lapsia, joten päädyin ensimmäistä kertaa ikinä Pellen Pizzeriaan. Miten on mahdollista, ettemme ole käyneet siellä ikinä! Pizzabuffa yllätti positiivisesti ja vegaaninen Vebab-pizza oli sekä minun että kälyn suosikki, todella maukas! Ja voin vinkata, että pizzerian vieressä oleva Trombi ei ollut ihan ykköslaite syömisen jälkeen, mutisimme veljeni kanssa siinä mahallamme maatessamme, käyköhän tässä huonosti.

Nautimme päivästä hurjasti, söimme pehmikset, juoksimme kaikki laitteet ja itse kiinnitin huomiota Särkänniemen yleisilmeeseen, joka on todella onnistunut. Värejä on lisätty hurjasti ja alue on todella hieno Hypen ympärillä. Kukkaisviikot tekivät ilmeeseen ihan oman lisänsä ja perhospenkit sekä istutukset ovat kauniita!

Sitten tulikin yks kaks se iltapäivä ja mieskin saapui paikalle. Hypeen ei tarvinnut jonottaa kuin yhden kierroksen verran ja kävellessäni kohti vaunua tunsin aitoa, ihan hirveän kovaa pelkoa ja jalkani olivat makaronia. Huusin suunnilleen jo silloin, kun laite oli vielä paikallaan. Pelkäsin eniten sitä korkeutta. Ja sitä, etten tiedä miltä homma tuntuu, kyllä on hurjaa heittäytyä tuntemattomaan. Laitteen ampaistessa matkaan huusin kuin syötävä ja sen ollessa korkeimmalla kohdalla jalat olivat velliä. Kun se ampaisi alamäkeen huusin äitiä. Aikamoinen alkukantainen reaktio. Ja hetkessä kaikki oli ohi, nauroin ihan hepulissa noustessani kyydistä ja totesin, että pakko mennä uudelleen, meni ihan hepuliin koko reissu. Ja niin me mentiin miehen kanssa etupenkkeihin ja uudelleen taivaalle. Toisella kertaa katselin jo ympärilleni, en huutanut äitiä, mummoa tai muitakaan sukulaisia ja jopa nautin kyydistä. Korkeus on pelottavaa, mutta kyyti pehmeä.

Sen jälkeen voitettiin sitten X ja se tuntui jo matalalta Hypen jälkeen ja jotenkin leppoisalta, enkä kirkunut niin kuin olin luullut, vaan katselin yläilmoista alhaalla temppuilevia lapsiani. Fiilis oli ihan huikea, kun oli voittanut pelkonsa ja saanut aikamoisen adrenaliinipiikin!

Päivä päätettiin Tukkijokeen viisi minuuttia ennen sulkemista ja yhtäkkiä se kahdeksan tuntia puistossa oli kulunut. Mieletön päivä taas, eikä oltaisi poistuttu, jos ei olisi ollut pakko. Sain muuten juttua kirjoittaessani kiinni siitä tutinasta, minkä jännitys aiheutti ja hymyilytti, kun ajattelin fiilistä Hypen jälkeen. Huikeaa!

Jos sinä haluat testata huikean Hypen tai X:n tai vaan nauttia päivästä kauniissa Särkässä pehmistä nautiskellen, jätä tähän postaukseen kommentti ja olet mukana kahden Särkänniemi-rannekkeen arvonnassa (arvo 92e). Arvonta on auki aina 27.6.2018 klo 18 asti, eli hyvin aikaa osallistua! Kommentoi alle vaikka mikä on kaikkien aikojen lempparilaitteesi ja muista jättää sähköpostiosoite, se näkyy vain minulle.

Onnea arvontaan ja aurinkoista keskiviikkoa!

P.S. Muista myös vielä muutaman päivän auki oleva Zones by Särkänniemi-rannekearvonta, sekä blogin että facebookin puolella! Molemmissa arvotaan kaksi ranneketta sisähuvipuistoon!

*yhteistyössä Särkänniemi