Parasta kesäelämää (sisältää arvonnan!)

*kaupallinen yhteistyö Särkänniemen kanssa

Olen kertonut tämän teille sata kertaa, mutta toistan vielä kerran itseäni – mietin aina pienenä, että Tampereella asuu maailman onnellisimpia lapsia. Että voivat tosta noin vain luikahtaa Särkänniemeen, ilman matkustusta. Meillä Särkkään meno oli se yksi suunniteltu päivä kerran kesässä, joskus jäi väliin sekin. Ja kun päivä oli päätetty, sinne lähdettiin ja istuttiin kaatosateessa Troikan kyydissä, koska keliä ei voinut valita. Minulle Särkänniemi on jotenkin aina ollut ykköspuisto vaikka olenkin helsinkiläinen alkujani. Särkkään mentiin sitten Jyväskylästä käsin, kun aloin päästä moniin laitteisiin ja isäni muistelee edelleen, miten hänen oli sitten pakko välillä tulla mukaan muun muassa Korkkiruuviin. Luokkaretkellä roikuttiin loputtomasti pää ylösalaisin Cokisen kyydissä (siis mikä sen laitteen ”oikea” nimi oli?) ja lapseni hämmästyi, kun kerroin miten kauan Tukkijoki on ollut olemassa. Siinä minäkin itseni lapsena kastelin.

Vuodet ovat vierineet ja nyt on minun vuoro olla se, jota pelottaa jotkut laitteet ja lapsen kanssa pitäisi mennä. Tytöt olivat aivan liekeissä, kun kerroin heidän saavan kausikortit täksi kesäksi. Niillä poistuu se stressi, että kaikki pitäisi nähdä ja kokea ja jonottaa yhtenä päivänä, voi käydä sen muutaman tunnin ja palata vaikka seuraavana päivänä, niin kuin juhannuksena teimme. Koiramäessä on ihanaa kesätunnelmaa ja sieltä sai juhannuksena kerätä seitsemän kukkaa tyynyn alle. Harmonikka soi ja aurinko paahtoi! On jännä, miten pitkään lapset jaksaisivat muovata taikahiekkaa Koiramäessä tai ajaa vaikka Särkänniemen kärryillä laitteiden lomassa. Puuhaa riittää loputtomiin.

Kun menimme Särkkään toisena päivänä peräkkäin samalla kaavalla, aloittaen päivän Neulasen lounaasta esikoinen totesi, että ”tämä on kyllä parasta elämää”. No niin, nyt lapseni saa kokea sen, mistä haaveilin itse lapsena, useamman Särkkä-päivän! En ole muuten koskaan syönyt Näsinneulan alapuolella olevassa Neulasessa ja nyt söin kahtena päivänä peräkkäin. Lämmin suositus. Ei ruuhkaa tai jonoja, ei lokkeja (miksiköhän ne eivät sinne löydä, kun muualla Särkässä ulkona syödessä ovat aika riesa?) ja herkkuja Näsinneulan keittiöstä. Tuoremakkaraa, hyviä pitoja ja todella hyviä salaatteja. Ehkä syön siellä aina jatkossa!

Pelkäsin aluksi, miten meidän neljän kombo toimii Särkässä tänä kesänä, sillä perheen mini on 10 senttiä pienempi kuin siskonsa 3-vuotiaana. Se tarkoittaa sitä, että hyvin moni laite ei vielä aukea ja hän itse asiassa ei pääse mihinkään uuteen laitteeseen, vaan kaikkiin samoihin kuin viime kesänä. Ikää on kuitenkin yli 3-vuotta, niin se tarkoittaa, että lipputuote pitää olla ja siksi kausari oli hänellekin ihan ehdoton. Mutta ei huolta, hän on tyytynyt ”kohtaloonsa” ja oli itse asiassa hyvin onnellinen karusellissa, possujunassa ja Kantti x kantti-autoissa Pikkuhinaajasta puhumattakaan! Esikoinen sen sijaan pääsee jo lähes kaikkiin ja vaikka yksin, mutta Boomiin pitää olla aikuinen alle 140cm pitkän, mutta yli 120cm pitkän seurassa. Rohkeana he testasivat miehen kanssa sen heti toukokuussa, minulla on edelleen käymättä. Äh. Viime kesänä rohkaistuin Hypeen ja X:ään, nyt jännittää Boomin reilun 60 metrin korkeus liikaa.

Vaikka laitteissa ei kävisi, minusta on ihanaa vain hengaillakin paikan päällä. Ajattelin, että sillä mennään jos ei muualle päästä, sillä mieshän oli juhannuksen käsi kipsissä. Tuli todettua, että kipsikäsi on hidaste, ei este ja hyvin senkin kanssa saattoi mennä MotoGeehen tai Viikinki-laivaan, minun rastikseni jäi esikoisen mukaan se ihan paras laite, eli Tukkijoki. Kastua käsi ei sentään voinut. Kuvat ovat muuten sekä toukokuulta että kesäkuulta, joten tuossa MotoGee-kuvassa käsi vielä ehjä.

Särkänniemi-hetket ovat ihan parasta perheaikaa ja siellä viihtyy mielestäni niin monen ikäiset. Ehdotin miehelle vähän erilaista hääpäiväohjelmaa juhannuksena ja hän alustavasti innostui, kun meilläkin nyt kausikortit on. Nimittäin 16.8. perjantaina huvipuistosta tulee K18-alue illaksi, se on anniskelualuetta, siellä myydään erilaisia street foodeja, esiintymässä on mm. Maija Vilkkumaa ja vietetään ns. aikuisten Happy Hours-huvipuistofestareita. Enää puuttuu lapsenvahti. Kuvitelkaa, hommata nyt lastenvahti, jotta isi ja äiti pääsevät kaksi Särkänniemeen! Mutta olisi ihana tapa juhlia 14.hääpäivää Hypessä kiljuen. Onneksi puoliso innostui eikä katsonut pitkään kun ehdotin. Ja onneksi ennen sitä ehditään viettää vielä monta kivaa hetkeä Särkässä muksujenkin kanssa!

Ja hei, tämän postauksen myötä laitan arvontaan myös yhden rannekkeen (arvo 47 euroa) sekä 3 kpl herkkulippuja (arvo 3,90e/kpl). Pääset mukaan arvotaan jättämällä kommentin tähän postaukseen. Kerro kivoin Särkkä-muistosi? Tai hurjin hetkesi? Arvonta on auki aina sunnuntaihin 30.6.2019 klo 18 asti. ONNEA matkaan ja ihania kesähetkiä!

ARVONTA PÄÄTTYNYT!

Odottamattoman ihana juhannus

Juhannus tulla tupsahti vähän varkain, kun olimme vasta reissusta saapuneet. En ole mikään mökkijuhannuksien ystävä, eikä ajatus pakkailusta taas innostanut. Aiemminkin olemme viettäneet juhannuksia ihan kotona, mutta aina on saatu vieraita. Nyt oli edessä juhannus kotona ja nelistään ja koin sen aluksi vähän tylsäksi vaihtoehdoksi. Nyt sunnuntaina sanoisin, että minulla on ollut yksi parhaita juhannuksia ikinä, sitä en todellakaan odottanut!

Mitä täällä on siis puuhailtu jussina?

  • Ihmetelty tyhjiä teitä ja tyhjää keskustaa.
  • Googletettu vimmatusti lentoja, jos päästäisiin miehen kanssa pienelle reissulle kaksin.
  • Menty sekä aattona että juhannuspäivänä Särkänniemeen, kastuttu Tukkijoessa ja kuultu lasten suusta, ettei ole parempaa elämää. Todettu, että kipsikädellä pääsee niin Motogeehen kuin Viikinkilaivaan.
  • Grillattu molempina iltoina todella onnistuneet ja perinteiset setit, kalaa, halloumia, sinihomejuustosieniä ja muuta perinteistä.
  • Pesty ekat uudet perunat Potturilla, joka oikeasti toimi! Ja koska Timo-perunat maistuivat niin hyvältä, haettiin niitä lisää eilen. Kuopus söi 6 perunaa yhdeltä istumalta.
  • Maalattu terassia. Maalikin loppui ja sadetta tuli, joten tänään teen loput. Homma, johon varmaan mies olisi ryhtynyt normaalisti, mutta hyvin sujui minultakin.
  • Paljuiltu! Kysyimme varovasti, saisimmeko lämmittää naapureiden paljun, kun he olivat päiväreissulla aattona. Aamulla meitä odotti pesty ja täytetty palju, jonka sitten lämmitimme illalla. Nyt tekisi mieli keksiä joku kiitos naapureille, oli niin hieno juttu!
  • Yöpyöräilty Prismaan. Kyllä. En käsitä Hihna 247-pätkän suosiota, mutta sitä kuvattiin Prismassa perjantaina. Kurkkasin, ettei näy ketään iltakympiltä hihnalla ja pyöräilin kauppaan. Mukana oli lappu, jonka olin kirjoittanut lapsille ja mies otti kotona ruudunkaappauksen reissustani. Ihan älytön älynväläys, joka nyt oli vaan pakko toteuttaa.

  • Kerätty Koiramäestä 7 kukkaa tyynyn alle, molemmat tytöt nukkuivat ne pään alla. Eivät kuulemma toimineet, mutta jotain perinteitä edes!
  • Haettu omasta pihasta ruohosipulia munakkaaseen
  • Katseltu joka päivä useampaa pikkutyttöä pihassa leikkimässä, olipa moni kaveri kaupungissa juhannuksen!
  • Juteltu. Päivät ovat saaneet kuopuksenkin nukahtamaan kohtalaisen helposti ja me olemme miehen kanssa jutelleet vähän liian myöhälle yöhön sekä katsottu uutta meidät koukuttanutta sarjaa Loukussa Yle Areenasta. Parhaita hetkiä!

Sellainen simppeli ja samalla tosi kiva ja rento kolmipäiväinen. Mies sanoi, että tuntee olevansa lomalla, niin pitkältä kolmipäiväinen viikonloppu tuntui. Vielä tämä päivä aikaa puuhastaa pihahommia ja muuta! Huominen jännittääkin varmasti minua eniten, itse potilas on rauhallinen. Huomenna kuvataan murtunut käsi ensi kertaa Suomessa ja jos kaikki on ok, hän saa kipsin pois! Nyt on jo luovuttu kantositeestä ja käsi on ollut kuulemma ihan eri kuin esimerkiksi viikkoa aiemmin, sitä pystyy jo paremmin liikuttamaan, joten hyvältä näyttää. Sormet ja varpaat ristissä huomiselle!

Miten sinun juhannuksesi on sujunut?

Boom with Veronica – behind the scenes

Yhteistyössä Särkänniemen kanssa

Särkänniemi kutsui viime viikolla kourallisen vaikuttajia kuvaamaan videota, jossa NRJ:lta ja youtubesta tuttu mariieveronica eli Veronica Verho emännöi meille aamupäivää Särkässä. Olin heti mukana, kun sattumoisin sattui tytöillä vielä olemaan tarhapäivä. Kiinni olevassa huvipuistossa on jotain lumoavaa, puhumattakaan siitä iloisesta joukosta, jonka siellä saa ympärilleen henkilökunnan ja muiden sometyyppien myötä. Ihanaa vaihtelua yksinäisille päiville! Itse kuvauksista ei ”ollut tarkoitus” tehdä mitään postausta tai julkaista kuvia, mutta minä halusin teille tuoda ihanan iloisia ja värikkäitä fiiliksiä keskiviikkoon. Kamera on aina laukussa, joten räpsäisin muutaman kuvan aamupäivästämme, niistä voitte sitten kurkkia miltä meno näyttää verrattuna valmiiseen videoon.

Saavuin Särkkään raakkuvana tapauksena, taisi olla kevätflunssani pahin päivä. Jännitin, kuuluuko pihisevä ääneni videolla ja tsemppasin, etten yskisi ja hyvin selvittiin. Hauska, miten juttu pöydässä alkoi luistaa ihmisten kesken heti, vaikkemme kaikki toisiamme tunteneetkaan ja miten ihania uusia tyyppejä kohtasin. Heistä on mainittava iloa pursunut, ysiluokkailainen lettitaituri, Alina jonka IG-tilin löydät nimellä Moonlightbraids.

Mikä meidän tehtävä oli? Nauttia pöydän antimista, härkäpapuhodareista ja karkeista sekä jutustella. Oli hauskaa, miten itse ainakin unohdin ihan täysin kamerat ympärillä, joten tilanne oli hyvin luonteva. Pääsimme myös hurvittelemaan Hypeen (no en mennyt, viime kesän kaksi äiti-huutoa aiheuttaneet kerrat vielä mielessä) sekä heppakaruselliin. Katselin hämmentyneenä, miten tyyni ilme naamallaan Hydraulic Press Channelin Anni eli Rahkamuija halusin uudelle kiekalle Hypessa, eikä päästänyt äännähdystäkään. Minä kiljuin kesällä kurkkuni käheäksi, nyt se oli sitä jo ilman kyytiäkään.

Valitettavasti emme päässet testaamaan vielä Boomia. Sen avajaisia vietetään lauantaina ja paikalla on myös mm. Veronica. En ole vielä päättänyt, uskallanko kyytiin. Jos 45 metriä korkea Hype tuntui jäätävän korkealta, niin miltä mahtaa 68 metriä korkea Boom tuntua. HEEELP! Mutta arvatkaa mitä – lapsi on täysillä menossa. Ja 120-140cm pitkät, johon väliin esikoinenkin osuu pääsevät laitteeseen aikuisen seurassa. Joten… Mitenköhän tässä käy, onko se pakko lennättää vielä itsensä taivaalle. Maisemat ovat kuulemma vertaansa vailla koko Tampereella.

Ihan mahtavan hauskaa on päästä aina mukaan näkemään kaikkea. Oli ihanaa tavata Veronica livenä, täytyy kommentoida, että olipa hersyvän iloinen ja maanläheinen tyyppi! En tiennyt millaista tyyppiä odottaa, koska en ole hänen vloggaamistaan seurannut, mutta nainen muutti hyytävän kelin aurinkoiseksi.  Mielenkiinnolla odotin, miten kuvaajat peittävät Veronican lumisateesta valkoiseksi muuttuvan tukan. Saadaanko videoon kesäfiilistä? Ei näytä kyllä ollenkaan niin hyytävältä kuin oli! Mitä mieltä olette, tarttuuko iloinen fiilis? Olin itse ainakin todella hyvällä tuulella aamupäivän jälkeen!

Kurkkaa valmis video täältä!

Lopputuloksessa meikäläisestä näkyy ehkä nenänpää jossain lopussa, mutta oli hauskaa nähdä taas niin sanotusti kameran toiselle puolen! Lauantaina 11.5. vietetään muuten Boomin virallisia avajaisia Särkässä, joissa mukana on niin Veronica, muita tubettajia kuin muun muassa Reino Nordin. Menossa? Me odottelemme hieman lämpöisempää keliä täällä, lapset ovat hinkuneet jo kohti Särkkää monesti!

Kuka on suunnitellut menevänsä 68 metrin korkeuksiin Boomilla? Tai menitkö jo vappuna?