Odottamattoman ihana juhannus

Juhannus tulla tupsahti vähän varkain, kun olimme vasta reissusta saapuneet. En ole mikään mökkijuhannuksien ystävä, eikä ajatus pakkailusta taas innostanut. Aiemminkin olemme viettäneet juhannuksia ihan kotona, mutta aina on saatu vieraita. Nyt oli edessä juhannus kotona ja nelistään ja koin sen aluksi vähän tylsäksi vaihtoehdoksi. Nyt sunnuntaina sanoisin, että minulla on ollut yksi parhaita juhannuksia ikinä, sitä en todellakaan odottanut!

Mitä täällä on siis puuhailtu jussina?

  • Ihmetelty tyhjiä teitä ja tyhjää keskustaa.
  • Googletettu vimmatusti lentoja, jos päästäisiin miehen kanssa pienelle reissulle kaksin.
  • Menty sekä aattona että juhannuspäivänä Särkänniemeen, kastuttu Tukkijoessa ja kuultu lasten suusta, ettei ole parempaa elämää. Todettu, että kipsikädellä pääsee niin Motogeehen kuin Viikinkilaivaan.
  • Grillattu molempina iltoina todella onnistuneet ja perinteiset setit, kalaa, halloumia, sinihomejuustosieniä ja muuta perinteistä.
  • Pesty ekat uudet perunat Potturilla, joka oikeasti toimi! Ja koska Timo-perunat maistuivat niin hyvältä, haettiin niitä lisää eilen. Kuopus söi 6 perunaa yhdeltä istumalta.
  • Maalattu terassia. Maalikin loppui ja sadetta tuli, joten tänään teen loput. Homma, johon varmaan mies olisi ryhtynyt normaalisti, mutta hyvin sujui minultakin.
  • Paljuiltu! Kysyimme varovasti, saisimmeko lämmittää naapureiden paljun, kun he olivat päiväreissulla aattona. Aamulla meitä odotti pesty ja täytetty palju, jonka sitten lämmitimme illalla. Nyt tekisi mieli keksiä joku kiitos naapureille, oli niin hieno juttu!
  • Yöpyöräilty Prismaan. Kyllä. En käsitä Hihna 247-pätkän suosiota, mutta sitä kuvattiin Prismassa perjantaina. Kurkkasin, ettei näy ketään iltakympiltä hihnalla ja pyöräilin kauppaan. Mukana oli lappu, jonka olin kirjoittanut lapsille ja mies otti kotona ruudunkaappauksen reissustani. Ihan älytön älynväläys, joka nyt oli vaan pakko toteuttaa.

  • Kerätty Koiramäestä 7 kukkaa tyynyn alle, molemmat tytöt nukkuivat ne pään alla. Eivät kuulemma toimineet, mutta jotain perinteitä edes!
  • Haettu omasta pihasta ruohosipulia munakkaaseen
  • Katseltu joka päivä useampaa pikkutyttöä pihassa leikkimässä, olipa moni kaveri kaupungissa juhannuksen!
  • Juteltu. Päivät ovat saaneet kuopuksenkin nukahtamaan kohtalaisen helposti ja me olemme miehen kanssa jutelleet vähän liian myöhälle yöhön sekä katsottu uutta meidät koukuttanutta sarjaa Loukussa Yle Areenasta. Parhaita hetkiä!

Sellainen simppeli ja samalla tosi kiva ja rento kolmipäiväinen. Mies sanoi, että tuntee olevansa lomalla, niin pitkältä kolmipäiväinen viikonloppu tuntui. Vielä tämä päivä aikaa puuhastaa pihahommia ja muuta! Huominen jännittääkin varmasti minua eniten, itse potilas on rauhallinen. Huomenna kuvataan murtunut käsi ensi kertaa Suomessa ja jos kaikki on ok, hän saa kipsin pois! Nyt on jo luovuttu kantositeestä ja käsi on ollut kuulemma ihan eri kuin esimerkiksi viikkoa aiemmin, sitä pystyy jo paremmin liikuttamaan, joten hyvältä näyttää. Sormet ja varpaat ristissä huomiselle!

Miten sinun juhannuksesi on sujunut?

Boom with Veronica – behind the scenes

Yhteistyössä Särkänniemen kanssa

Särkänniemi kutsui viime viikolla kourallisen vaikuttajia kuvaamaan videota, jossa NRJ:lta ja youtubesta tuttu mariieveronica eli Veronica Verho emännöi meille aamupäivää Särkässä. Olin heti mukana, kun sattumoisin sattui tytöillä vielä olemaan tarhapäivä. Kiinni olevassa huvipuistossa on jotain lumoavaa, puhumattakaan siitä iloisesta joukosta, jonka siellä saa ympärilleen henkilökunnan ja muiden sometyyppien myötä. Ihanaa vaihtelua yksinäisille päiville! Itse kuvauksista ei ”ollut tarkoitus” tehdä mitään postausta tai julkaista kuvia, mutta minä halusin teille tuoda ihanan iloisia ja värikkäitä fiiliksiä keskiviikkoon. Kamera on aina laukussa, joten räpsäisin muutaman kuvan aamupäivästämme, niistä voitte sitten kurkkia miltä meno näyttää verrattuna valmiiseen videoon.

Saavuin Särkkään raakkuvana tapauksena, taisi olla kevätflunssani pahin päivä. Jännitin, kuuluuko pihisevä ääneni videolla ja tsemppasin, etten yskisi ja hyvin selvittiin. Hauska, miten juttu pöydässä alkoi luistaa ihmisten kesken heti, vaikkemme kaikki toisiamme tunteneetkaan ja miten ihania uusia tyyppejä kohtasin. Heistä on mainittava iloa pursunut, ysiluokkailainen lettitaituri, Alina jonka IG-tilin löydät nimellä Moonlightbraids.

Mikä meidän tehtävä oli? Nauttia pöydän antimista, härkäpapuhodareista ja karkeista sekä jutustella. Oli hauskaa, miten itse ainakin unohdin ihan täysin kamerat ympärillä, joten tilanne oli hyvin luonteva. Pääsimme myös hurvittelemaan Hypeen (no en mennyt, viime kesän kaksi äiti-huutoa aiheuttaneet kerrat vielä mielessä) sekä heppakaruselliin. Katselin hämmentyneenä, miten tyyni ilme naamallaan Hydraulic Press Channelin Anni eli Rahkamuija halusin uudelle kiekalle Hypessa, eikä päästänyt äännähdystäkään. Minä kiljuin kesällä kurkkuni käheäksi, nyt se oli sitä jo ilman kyytiäkään.

Valitettavasti emme päässet testaamaan vielä Boomia. Sen avajaisia vietetään lauantaina ja paikalla on myös mm. Veronica. En ole vielä päättänyt, uskallanko kyytiin. Jos 45 metriä korkea Hype tuntui jäätävän korkealta, niin miltä mahtaa 68 metriä korkea Boom tuntua. HEEELP! Mutta arvatkaa mitä – lapsi on täysillä menossa. Ja 120-140cm pitkät, johon väliin esikoinenkin osuu pääsevät laitteeseen aikuisen seurassa. Joten… Mitenköhän tässä käy, onko se pakko lennättää vielä itsensä taivaalle. Maisemat ovat kuulemma vertaansa vailla koko Tampereella.

Ihan mahtavan hauskaa on päästä aina mukaan näkemään kaikkea. Oli ihanaa tavata Veronica livenä, täytyy kommentoida, että olipa hersyvän iloinen ja maanläheinen tyyppi! En tiennyt millaista tyyppiä odottaa, koska en ole hänen vloggaamistaan seurannut, mutta nainen muutti hyytävän kelin aurinkoiseksi.  Mielenkiinnolla odotin, miten kuvaajat peittävät Veronican lumisateesta valkoiseksi muuttuvan tukan. Saadaanko videoon kesäfiilistä? Ei näytä kyllä ollenkaan niin hyytävältä kuin oli! Mitä mieltä olette, tarttuuko iloinen fiilis? Olin itse ainakin todella hyvällä tuulella aamupäivän jälkeen!

Kurkkaa valmis video täältä!

Lopputuloksessa meikäläisestä näkyy ehkä nenänpää jossain lopussa, mutta oli hauskaa nähdä taas niin sanotusti kameran toiselle puolen! Lauantaina 11.5. vietetään muuten Boomin virallisia avajaisia Särkässä, joissa mukana on niin Veronica, muita tubettajia kuin muun muassa Reino Nordin. Menossa? Me odottelemme hieman lämpöisempää keliä täällä, lapset ovat hinkuneet jo kohti Särkkää monesti!

Kuka on suunnitellut menevänsä 68 metrin korkeuksiin Boomilla? Tai menitkö jo vappuna?

Koiramäen joulu ja ainoa oikea pukki (sisältää arvonnan!)

*kaupallinen yhteistyö Särkänniemen kanssa

Äiti, tämä ei ole se oikea joulupukki, oikea joulupukki on Särkänniemen Koiramäessä” esikoiseni julisti tavatessaan kauppakeskuksessa joulupukin. ”Milloin me mennään Koiramäkeen, minun täytyy kertoa oikealle pukille lahjatoiveet!”.

Eilen koitti odotettu päivä, kun pääsimme nauttimaan Koiramäen joulusta. Keli oli kaikkea muuta kuin jouluinen ja pimeys suorastaan imaisi sisäänsä, mutta Koiramäessä joulumieli tarttui ja sisätiloissa suorastaan unohti, että pihalla vihmoi vesisade. Tilta oli vastaanottamassa meitä portilla ja esikoinen syöksyi koiran syliin kuin näkisi vanhan tutun. Tai no, sehän Tilta jo onkin, Koiramäessä on vierailtu useasti ja nyt tutkimme joulun antia neljättä kertaa. Määrätietoisesti neiti juoksi kahvilan päätyyn ja kurkkasi ikkunasta sisään parahtaen ”pukki ei ole täällä!”. Joka joulu pukki on löytynyt Guggelböön päädystä ja oletimme, että näin tällakin kertaa, emmekä tutkineet asiaa etukäteen. Pieni tarkastelu onneksi selvensi, että pukki on vaihtanut paikkaa Prännärin rakennukseen onginnan viereen, eli ei hätää.

Jännitin, muistaako pukki taas lapseni nimen, sillä tämä on vaikuttanut minut joka joulu. Tai no, totta kai pukki muistaa, mutta ehkä joskus vuoden aikana saattaisi joku nimi unhoittua. Lämmin olo valtasi niin lapsen kuin äidin, kun pukki huikkasi esikoisen luokseen nimellä, käsittämätön on hänen muistinsa. Muisti kysellä pikkusiskoakin ja molemmat pääsivät höpöttämään lahjatoiveensa perille. Kuinka odotettu juttu, nyt ne on kerrottu oikealle pukille!

Niin ja siellä Guggelböön kahvilan päädyssä olikin tällä kertaa joulukalenterilaatikoita, joita sai tutkia. Lisäksi meidän neljän lapsen kööri innostui kovasti leikkimään koulua tilassa. Oli hellyttävä näky, kun kaksivuotiaat nököttivät kiltisti pulpetissa ja viittasivat vai isosisarusten antaessa luvan. Guggelböön riisipuurot maistuivat, tee lämmitti ihanasti viileässä säässä ja lapset innostuivat leikkimään, joten me aikuiset otimme hetkestä kaiken irti ja höpisimme siinä urakalla kuulumisia. Guggelböössä oli muuten tänä vuonna myös aiempaa enemmän kaikkia jouluisia ihania herkkuja, kannattaa kurkata! No niin kävi, että siinä höpistessä missasimme jouluparaatin, jota oli tarkoitus katsella, mutta leikkitila osottautui huipuksi. Mitäpä tuosta, kaikilla oli kivaa.

Vaikka neljä tuntia tuntuu aluksi pitkältä ajalta viettää Koiramäessä, se menee lopulta todella sukkelaan. Me paahdoimme vaahtokarkkeja, katselimme villasikojen pakettileikkiä (lapsista oli äärimmäisen jännää, kun he saivat suklaakalenterit!) ja koristelimme perinteisesti pipareita. Tytöt kävivät poniratsastuksessa ja 2-vuotias kävi itse asiassa kaksi kertaa ilmoittaen, että se oli parasta ja hänestä tulee heppatyttö. Ponia taluttanut poikatonttu oli muuten aivan huippu, seurailin perässä kamerani kanssa kuunnellen hänen juttujaan. Hän kertoi matkalla joka kohdassa lapselle, mitä missäkin voi tehdä ja mietin, että poniratsastus oli vähän kuin kiertoajelu samalla, ei pelkkää hiljaa taluttamista. Todella kiva, kiitos tästä ja palautetta tuolle ihanalle tonttupojalle!

Ilta päättyi Fireladyn tulishow’hun, joka oli jälleen hieno ja joululaulut ihastuttivat niin, että pakko oli päästä isin harteilta tanssimaan. Katselimme pimeydessä loimuavia tulia ja taidokasta esitystä Näsinneulan edessä, josta yksi seurueemme pienistä totesi ”huvipuiston piippu näkyy”. Valaistu Näsinneula näyttää kyllä ehkä etäisesti piipulta, totta.

Poronpolku oli myös lapsista huippu, vaikkei ihan kaikkia ovia muistettukaan kurkata. Aina löytyi joku uusi leikki navetasta lehmää lypsien tai keppihevosilla kirmaten, joten loppukirjaimet sitten arvattiin. Tropista ja Nekusta saa paperin, johon on merkitty poronpolkuovien paikat. Niistä etsitään kirjaimet, täytetään lappuun ja palautetaan yhteystiedoilla varustettuna portille. Portilta sai yllärin matkaansa ja lisäksi osallistuu ensi kesän lippuarvontaan. Äidin kassiin yllärit päätyivät, sillä lapset kirmasivat jo kikattaen kavereidensa kanssa kaukana, kun minä palauttelin lappuja portilla.

Kiitos jälleen kerran Särkänniemi ja Koiramäen iloinen porukka, musta ja vesisateinen sunnuntai vaihtoi suuntaa, kun pääsimme iloitsemaan kaikesta kivasta tekemisestä kanssanne!

Ja koska tänään on maanantai, aukeaa myös blogin joulukalenterin toinen luukku. Siellä on mahdollisuus voittaa kaksi lippua Koiramäen jouluun! Aukioloajat näet täältä, Koiramäkeen pääsee iloittemaan vielä aaton jälkeenkin! Alle 3-vuotiaat pääsevät paikalle ilmaiseksi.

Pääset mukaan arvontaan, kuin jätät kommentin tähän postaukseen ja kerrot, kenen kanssa suuntaisit Koiramäkeen. Toiset kaksi lippua lähtee arvottavaksi Instagrammin puolella (@optimismiakatja), joten osallistu ihmeessä molempiin arvontoihin!

Ja koska seuraava mahdollisuus päästä Koiramäkeen on jo viikonloppuna, en pidä tätä arvontaa kauaa auki, jotta liput ehtivät voittajalle vielä viikonloppuun mennessä. Arvonta sulkeutuu siis keskiviikkoaamuna 12.12.2018 klo 10! Jos haluat saada vielä tällä viikolla liput, tarkkaile sähköpostiasi, huikkaan heti keskiviikkona henkilökohtaisesti voittajan sähköpostiin voitosta!

Sitten vain arpaonnea ja ihania hetkiä Koiramäessä!