Hämmentävä viikonloppu

Iloista maaliskuuta kaikille! Se alkaakin aika keväisissä ja aurinkoisissa merkeissä, mutta ainakin vielä Tampereella onnistui hiihto, vaikka lorina ympärillä käykin jo vauhdikkaana. Meidän neitomme aloittivat loman leikkitreffeillä naapurissa ja koska maaliskuu on ehkä yksi suurimmista synttärikuukausista, on iltapäivällä luokkakaverin pienet synttärijuhlatkin luvassa. Miten ihanaa oli herätä kikattavien lapsen leikkimiseen, kyllä he taitavat nauttia lomasta täysillä!

Viikonloppu kun ”unohdin” koronan

Eihän se oikeasti ikinä unohdu vaan jyllää takaraivossa, mutta viikonlopussa oli paljon hetkiä, kun keskityin elämään enkä murehtimaan maailman menoa ja harmillisia uutisia. Mitä kaikkea viikonloppuna tapahtuikaan?

  • Perjantaina tuli valitettava tieto, että hiihtomaraton jolle tähtäsin alkuvuoden on peruttu. Harmitti tosi paljon monestakin syystä.
  • Lähdin ihan kiukuissani perheeni kanssa laskemaan Pohjois-Himokseen, joka on yleensä tyhjempi kuin Länsi. Halusimme testata onnistuuko tuolihissi kuopukselta jo. Rinteet olivat todella tyhjät vaikka pelkäsimme ruuhkaa ja tuolihissi meni erittäin hyvin lapselta, samoin kuin punaiset rinteet tulivat helposti alas.
  • Tuolihissi sulkikin yllättäen jo kello 17, joten vaihtoehdoksi jäi ankkuri. Mietimme miten selviämme siitä, kun kuopus on niin lyhyt, ettei aikuisen kanssa laudalla meno oikein onnistu. Tytöt menivät sitten kaksin. Miten ammattimaisesti he osasivatkaan homman ja me tulimme isänsä kanssa perästä hissillä. Ihan huikeaa!
  • Yhtäkkiä alkoi kaatosade. Vettä tuli tosissaan, olimme monesti ainoat ihmiset rinteessä, mutta sehän ei haitannut mitään. Vaihdettiin autolla välillä kuivat hanskat ja nautittiin tyhjästä mäestä. Onneksi emme olleet katsoneet ennustuksia!

  • Lauantaina olimme kylässä 5 tuntia ystävillä (koronaturvallisuutta ajateltu kyllä, en avaa tätä enempää julkisesti) ja miten mahtavaa se oli! Olemme olleet viimeksi kylässä jossain muualla kuin vanhemmillani elokuussa. Emme ole nähneet lainkaan ystäviä puoleen vuoteen, joten teki ihan hullun hyvää!
  • Esikoinen on kysellyt jo eskarista alkaen korviksia ja sanoin joskus, että olisiko 8 vuotta hyvä ikä. Tuumasta toimeen yks kaks ja lauantaina haimme hänelle korvikset. Voi miten ison näköinen hänestä tuli!
  • Sunnuntaiaamuna heräsin ja juttelin kuopuksen kanssa. Näytti aivan siltä, kun häneltä puuttuisi hammas. Toden totta, niin puuttuikin! Hän kertoi, että illalla oli kivi suussa, hän sylkäisi sen ulos, piilotti tyynyn alle ja alkoi nukkua. Ja tyynyn alta löytyikin pikkuinen hammas. Hih! Emme olleet huomanneet edes heilumista ja isosiskolta lähti eka hammas melkein kaksi vuotta vanhempana, joten yllätyimme kovin. Se oli todella suuri juttu hänelle!

Ikävät koronauutiset sunnuntaille

Toki se ahdisti, kun sunnuntaina luit otsikosta, että Himoksella ja Tampereella on voinut altistua, ainoat paikat missä olen ollut. Himoksen altistus oli jo muutama päivä ennen reissuamme ja Tampereen ravintoloissa en ole käynyt, missä altistumisia on tullut. Mutta illalla ahdisti kovasti tuo otsikko. Olin jotenkin pari päivää niin iloisissa jutuissa kiinni ja hengittäminen oli helpompaa, että säikäytti. Tosin, minusta on ihan ihmeellistä että voidaan edes sanoa altistuksen olleen rinteessä. Ihmisethän ovat kaukana toisistaan ja rinteitä todella monta. Toki oloaan on hyvä tarkkailla ihan jokaisen.


paita MARIMEKKO (second hand)/ farkut LIDL/ kengät DR.MARTENS (seond hand)/ villatakki VILA/ korvikset IHAN PIHKASSA

Mutta olipa hämmentävän tavallinen ja samalla supererikoinen ja erityinen viikonloppu! Ja milloin olisi päässyt Mansessa hiihtämään +7 keleillä, olihan sekin nyt aika erityistä!

Tästä polkaistaan siis maaliskuu hyvillä mielin ja samalla pienoisessa jännityksessä tulevasta käyntiin, kuvissa on löytöni Mielan Preloved-osastolta! Ja huomaatteko, pääsen muuttumaan takaisin vaaleaksi pikku hiljaa, rautatankkaus alkaa näkymään hiuksissa. Ihan mahtavaa!

Miten oma viikonloppusi sujui? Moni varmasti lomailee tällä viikolla, miten teillä? Millaisia suunnitelmia maaliskuulle?

P.S. Kuvissa takana näkyvä Villa Lullan on juuri avattu Air bnb-majoitusta varten. Sitä pitää ihana Outi ja lämmin suositus, jos etsit majoitusta Mansesta! Maarit oli ensimmäinen vieras ja sitä testasi, täältä voi lukea.

Käytettyjä aarteita tarjolla edullisesti!

*yhteistyössä Miela Prelovedin kanssa

Muistatteko kirjoitukseni Miela Designroomista, joka löytyy Tampereen keskustastasta Kuninkaankadulta (virallinen osoite Hämeenkatu, mutta käynti Kuninkaankadun puolelta)? Nuorten yrittäjien pitämä kauppa on sellainen karkkikauppa, ettei paremmasta väliä. Siellä on kaikki rakastamani suomalaismerkit edustettuna ja myynnissä on vaatteita sekä asusteita. Ovesta sisälle astuessaan henkäisee ihastuksesta! Siellä on myynnissä mm. Aarrekidia, Kaikoa ja Maanantaimallin upeita korviksia. Ihastuttava kauppa ja intohimoiset nuoret yrittäjät sen takana. Kun maailmantilanne on mikä on, voi ostoksia onneksi tehdä myös heidän verkkokaupassaan!

Viime vuonna lanseerattiin kivijalkamyymälään myös Preloved-osasto, eli paikka kirppiskamoille. Sinne voi viedä helposti omia aarteitaan myytäväksi ja ne saa hinnoitella itse tai valita palvelupaketin, jossa vaatteet ja asusteet hinnoitellaankin puolestasi. Myyntijaksot ovat 1 kuukauden mittaisia. Palkkioksi tuotteista menee myyntiprovisio, eli erillistä maksua myyntipaikasta ei mene.

Kun minulla oli sovittu huhtikuulle myyntijakso, ajattelin automaattisesti, että se varmasti peruuntuu. Mutta ei peruuntunutkaan! Sillä myös kirppistuotteet päätyvät nyt verkkomyyntiin, ihan mahtavaa! Olen siis vienyt 15 kappaletta kaappini aarteita myyntiin, joista muutama löytyy jo täältä verkkokaupasta ja loput ovat tulossa pian. Käy klikkailemassa! Sieltä löytyy muun muassa seuraavia mekkoja, hameita tai neuleita, joita blogissa on nähty ja useita vielä tulossa. Näissä kuvissa Marc o’Polon mekko (reilu koko, sopii monen kokoiselle), Noshin mekko, Desigualin mekko ja Oasiksen neule.

Kierrätys on päivän sana, mutta olen ainakin itse todella huono kiertämään kirppiksiä. Niissä on valtava tarjonta ja pitäisi jaksaa tutkia ja kaivella ja kun jotain kivaa löytyy, se on monesti väärää kokoa. Siksi olen aina suosinut nettikirppiksiä, niin omissa kuin lastenvaatteissa. Olen postitellut ja vastaanottanut kymmeniä lastenvaatepaketteja, nekin kiertävät valtavan hyvin. Paras ehkä oli, kun olimme pari vuotta sitten viikon reissussa ja lastenvaatekirppiksellä oli juuri ollut jotkut hulinat ja naapuri järkyttyi postilaatikkoa tyhjentäessään, miksi meille kolisee paketteja joka päivä. Se on niin helppoa, kun koon näkee helposti ja kuntokin vaatteissa on yleensä todella priima, siihen voit luottaa näissä Mielankin kirppiksellä myynnissä olevien vaatteiden kohdalla!

Klikkaa itsesi siis verkko-ostoksille ja käy uudestaan ensi viikolla, silloin tulee lisää omiakin aarteitani myyntiin. Ja apua, piti vain myydä tuotteita, mutta kirppikseltä löytyvä Papun neuletakki alkoi nyt kyllä huudella aika pahasti… Näin siinä aina käy!

Oletko itse kirppistelijä? Mistä teet parhaat löytösi?

Mä tein sen! Miten päädyin yrittäjäksi?

Huh heijaa kun ovat fiilikset heitelleet riemusta kauhuun. Miten ihmeessä minusta tuli yrittäjä? Sillä sitä nyt virallisesti olen. Perjantaina katkesi työttömyyteni, kun torstaina sain myönteisen päätöksen starttirahasta.  Sitten sain Y-tunnuksen. Olin ensiksi ihan hyppiä riemusta, seuraavassa hetkessä haukoin kauhusta henkeäni. Mitä olen tekemässä! En minä ole mikään piinkova bisneslady, päinvastoin, olen herkkä ja vähän liikaa stressaava. Miten päädyin tähän tilanteeseen?

Ja tiedättekö muuten mitä – odottelin vain kiltisti, että saan päätöksen starttirahaan ja kyllästyin odottamaan. Piti saada selkoa asiaan, sillä olin jo saanut tulevalle yritykselle yhden koko syksyn kestävän projektin, joka pitäisi saada käyntiin. Tämä siis liittyen viestintään, mutta täysin esimerkiksi blogin ulkopuolella oleva työ. Palattuani Pärnusta soittelin torstaina Työkkäriin starttirahan perään. Sieltä käskettiin soittaa yrityspuolelle. Sieltä annettiin starttirahakäsitellijöiden numeroita kaksi. Toisesta numerosta vastasi nainen, joka kysyi onko hänen hakemuskäsittelijäni. Ööö, mistäs sen tietäisin? Selvisi, ettei ole. Hän jätti soittopyynnön sille, joka on käsittelijäni. Joka soitti tietenkin, kun olin lapsen kanssa lääkärissä. Sitten soittelin takaisin. Ja selvisi, että hakemukseni on kuitattu vastaanotetuksi, mutta hukattu sen jälkeen. Se ei olisi ikinä tullut käsittelyyn ilman soittorumbaani sen perään. Oikeasti, argh. Käsittelijä kysyi voiko palata asiaan ensi viikolla. Pidin pintani ja sanoin, ettei se oikein käy, etten menetä töitä ja sain sitten haastattelun jälkeen myönteisen päätöksen starttirahaan. JES! On joku pieni turva siellä pohjalla sitten.

Miten tähän tilanteeseen on päädytty? Varmaankin omien valintojen sekä nykyisen työelämän myötä. Kun valmistuin yliopistosta yli 10 vuotta sitten kasvatustieteiden maisteriksi, valitsin lähteä Thaimaahan puuhaamaan kaikkea muuta. Tässä vaiheessa elämää en missään nimessä kadu, enkä vaihtaisi noita vuosia ulkomailla mihinkään, mutta eihän se ollut paras startti työelämälle. Silti se oli parasta, mitä voin muistojeni pankkiin tallettaa toimistossa istumisen sijaan ja suosittelen ehdottomasti kaikille! Haikailemme tasaisin väliajoin miehen kanssa takaisin edelleen.

Niin, aiheeseen taas. Sitten työelämä oli pätkiä erilaisissa paikoissa, joissa viimeinen tiedottajan pesti päättyi, kun olin yli puolivälissä raskaana. Jatko oli selvä, jäin odottelemaan perheenlisäystä. Kävin lapsen ollessa 1,5-vuotias vuoden kestävät muotitoimittajaopinnot ja sitten kuopus ilmoitti jo tulostaan.

Viime syksystä lähtien olen tasaisin väliajoin pusertanut työhakemuksia pääsemättä edes työhaastatteluun. Olin niin iloinen, kun pääsin haastatteluun reilu viikko sitten, vihdoin! Työ olisi siis ollut yrittäjänä tehtävää työtä yhdistystoiminnassa ja näin ollen tuntitaksalla laskutettavaa. Starttirahan iloa himmensi myös se, että yhtä aikaa sen kanssa sain kuulla olleeni toisen hakijan kanssa tosi pätevä, mutta valitsivat sen toisen. ÄRRRR. Ehkä raastavinta olla kakkonen, niin lähellä ja silti niin kaukana! Harmitti ihan silmittömän paljon!

Olen kuitenkin todennut, että kun olen puuhaillut some- yms. hommia nämä vuodet, alkaa olla helpompi myydä osaamistani sisällöntuottajana, copywriting-hommissa, blogiyhteistöissä ja kaikkeen viestintään liittyvässä sen sijaan, että painaisin kohti kasvatustieteiden töitä. Ja mitä nekin oikein ovat edes? Itse asiassa luin enemmän hallintotieteitä ja tiedotusoppia yliopistossa kuin kasvatustieteitä, joten tuo tittelikin on todella hämäävä.

Näin päädyin kokeilemaan siipiäni yrittäjänä. Tässä sitä sitten ollaan, ensimmäistä kertaa SEITSEMÄÄN vuoteen en ole virallisesti työtön, kevytyrittäjä tai muuta vastaavaa, vaan ”ihan oikea” yrittäjä. Edessä on hirveästi opeteltavaa liittyen kirjanpitoon ja verotukseen sekä yhtä tärkeisiin juttuihin, nimittäin siihen myymiseen ja verkostoitumiseen. Minä olen luonut verkostoja paljonkin pääkaupunkiseudulle, mutta Tampereella tunnen olevani vielä aika hukassa. Lisäksi se töiden saaminen ja myyminen vähän jännittää. Yrittäjäkurssin voi käydä kuka vaan (se tarjottiin muuten ilmaiseksi työttömille korkeakoulutetuille, mahtavaa!) ja starttirahahakemuskaan ei ollut niin haastava tehdä kuin pelkäsin. Toiminimen perustaminenkin on suhteellisen yksinkertaista. Mutta sen jälkeen alkaakin vasta se totinen työ, eli hommata riittävästi töitä, jakaa aikansa järkevästi, verkostoitua, kouluttautua, pitää osaamista yllä ja… Huh!

Eli kaikki te, jotka olette yrittäjiä, olette joskus olleet tai miettineet sitä, heittäkää vinkkejä kehiin! Otan kaiken tiedon ilolla vastaan. Tästä tämä lähtee toivottavasti! Tällä hetkellä yrittäjyydessä yhtä lailla kiehtoo ja jännittää se, että asioita saa tehdä koko ajan. Tein useamman palasen taas viikonloppuna, mutta sitten taas voin lähteä arkena tunniksi lenkille keskellä päivää. Työteho on yksinään välillä huomattavasti parempi, kun aikaa ei mene lounaisiin, avotoimistossa höpöttelyyn tai teehetkiin. Näin ollen päivisin jää aikaa sitten vaikka urheilulle. Ja joustaahan tämä homma sitten kun lapsi sairastaa ja antaa siimaa sille, ettei kuopuksen tarvitse olla vielä kokopäivähoidossa. Samalla se on juuri se haaste, osata olla välillä tekemättä yhtään mitään. Ihan loma-lomalla on ollut jo pitkään mahdoton olla, ehkä siis tavoitteissa joku kännykätön viikko perheen kanssa vielä! Yrittäjyydessä kiehtoo myös se, että kun tekee niitä asioita mistä tykkää, ne tekee ilolla, täysillä, huolellisesti ja mielellään.


mekko & OTHER STORIES (second hand, Magicpoksin kirppiskamoista) / takki H&M (second hand)/ kengät DR. MARTENS/ korvikset LINDEX/ hiuspanta VALKAMA ACCESSORIES

Ja tiedättekö mitä. Väkisin puristui silmästä lääkärissä pari kyyneltä ollessani niin huolissani lapsesta ja kuullessani diagnoosin, mutta siinä lääkärin kysellessä kuka lasta voi hoitaa ja tarvitseeko kirjoittaa töihin todistuksia sanoin ensimmäistä kertaa ääneen, että olen yksityisyrittäjä. Sen sijaan että olisin ”vaan kotona”, ”työtön”, ”kotiäiti” tms. Olipa jännää! Se jotenkin nosti omaa ihmisarvoani (vaikkei näin pitäisi olla, ehkä tämä on oman pään sisäistä, kun olen niin pitkään ollut työtön ja selittänyt ihmisille tilannettani auki sataan kertaan).

Vinkkejä ja onnenpotkuja kehiin siis, toivottavasti saa työllistettyä itseni tarpeeksi tehokkaasti! Iloista uutta viikkoa kaikille! Sanoinko jo, että viikko on eka seitsemään vuoteen, etten joudu kutsumaan itseäni virallisesti työttömäksi? Sanoinhan? Hih!