Lapsuuden muistot ja Silverjunglen kevätuutuudet (mukana alekoodi ja arvonta!)

Kaupallinen yhteistyö Silverjungle

Muistatteko vielä sen tunteen lapsuudesta, kun aurinko alkoi keväisin lämmittää, välitunnilla sai alkaa heittää takkia pois ja mielessä alkoi välähdellä upean pitkä kesäloma ja huolettomuus? Kun ensimmäistä kertaa oli niin lämmin, että pärjäsi ilman takkia ja käveli lähikioskille ostamaan jäätelöä? Istuskeli siinä kioskin edessä lämmössä sen syömässä. Se tunne on edelleenkin itselläni käsinkosketeltavissa kun mietin lapsuuden keväitä, ihanan huoletonta aikaa. Muistan kun kerran kävelin 1-vuotias veljeni rattaissa Leenan kioskille (meidän lähikioskimme lapsuudessa) ja hän sanoi veljeni olevan niin söpö, että haluaa antaa tälle ilmaisen pienen irtojäden! Saako? Hmm vastasin. No joo kai. Työnsin veljen takaisin kotiin, hän söi rattaissa sitä varmasti elämänsä ensimmäistä jätskiä ja minä omaani. Kotipihassa käännyin katsomaan miten kävi ja palautin äidille erittäin yltä päältä jädessä olleet kärryt ja lapsen. Ihania muistoja!

Kevätuutuuksia Silverjunglelta äidille ja lapsille

Se fiilis oli jotenkin mukana viime viikonloppuna. Aurinko paistoi ja lapset olisivat halunneet kulkea tyyliin t-paidoissa, samaan aikaan tuuli oli vielä kylmä ja lumipenkkojakin jäljellä. Haettiin kevään ekat ulkojätskit kaupasta ja esikoinen laski, kuinka pitkään on vielä koulua jäljellä ja sitten on piiiiitkä loma. Pihassamme ruoho vihertää jo paikka paikoin ja yhtäkkiä huomaa, että se kohta missä täysillä hiihteli maaliskuussa, on täysin lumeton ja keväinen. Sieltä se kesä tulee!

Oli hauskaa, että samalla viikolla vedin täysissä toppavaatteissa Rukalla ja loppuviikossa tennareissa ja kevätvaatteissa Tampereella. Vetäisimme päälle viikonloppuna Silverjunglen uutuustunikat, joiden kukkakuosi on ihastuttava. Huput kiehtovat meitä kaikkia kolmea, istun todella useasti koneen äärellä huppu päässä kotona. Samoin tunikan taskut viehättivät itseäni kovasti. Mekon kuosi muistuttaa minua toisesta Silverjunglen mekosta, joka on ollut vuosia suosikkini. Muistatteko tämän upean keltaisen maksin? On varmaan edelleen yhdet lempikuvistani ikinä. Tuo iltapäivä patsaspuistossa oli muutenkin todella hauska!

Tämä tunika (tai käytän ihan mekkona sukkisten kanssa) on ollut päällä joka päivä viikon ajan. Meni heittämällä lemppareihin, tytötkin tykkäsivät omistaan. Koska ekaluokkalainen ei suostu enää juurikaan mekkoihin, hänellä on vähän lyhyempänä oma versionsa, tunikaan suostuu. Minun tunikani on kokoa S (olen 172cm pitkä), esikoisen kokoa 134/140 (hän on noin 138cm pitkä) ja kuopuksen tunika kokoa 110/116cm (lapsen pituus noin 108cm). Näistä saatte ehkä osviittaa kokoihin, jos innostutte tilaamaan!

Mikä on Silverjungle? Alekoodi ja arvonta!

Onko Silverjungle uusi merkki sinulle? Täältä, täältä ja täältä näet muun muassa aiempia kirjoituksiani ja mallistoja. Tuntuupa hullulta, että olen kirjoittanut tuossa keskimmäisessä jutussa koon 110/116cm olevan esikoiselle reilu. Minusta nuo kuvat otettiin vasta äsken!

Silverjungle on siis myös kotikutsuilta ponnistanut merkki, jolta meillä on ollut vaikka mitä kivoja käyttövaatteita tunikoista maksimekkoihin, hameisiin, toppeihin, neuleisiin ja kaksi jumpsuitiakin minulla on heiltä! Tuotteiden suunnittelu, mitoitus ja kaavoitus tapahtuu Suomessa. Tuotteet valmistetaan pääosin Portugalissa. Kaikki tuotteet ovat joko Global Organic Textiles -standardit täyttäviä tai/ja Ökotex-sertifioituja. Itse toimipaikka sijaitsee Hyvinkäällä. Näissä vaatteissa on mukavaa olla, mutta silti ne ovat todella tyylikkäitä. Muistatteko tämän kotiäidin pikkumustan? Edelleen yksi kesän suosikkivaatteita! Sanoisin siis, että pitkäikäisiä ja ajattomia vaatteita Silverjunglelta saa ja tytötkin ovat aina niistä tykänneet.

Täältä löytyy tuo päällämme oleva tunika lasten koossa ja täällä naisten versio. Kevään uutuudet löydät täältä. Jos vaatekaappisi kaipaa kevätpiristystä tai lapset ovat venyneet omista vaatteistaan ulos, nyt kannattaa tilata, sillä koodilla KATJA15 saat 15% alennusta kaikista normaalihintaisista tuotteista. Koodi on voimassa aina 9.5.21 asti.

JA! Saan myös arpoa teille yhden vapaavalintaisen tuotteen! Mukaan arvontaan pääset, kun kerrot minkä tuotteen valitsisit Silverjunglen sivuilta! Saa siis olla naisten tai lasten, ihan mikä vain! Arvonta on auki aina tiistaihin 20.4.21 klo 12 asti.

Ollaanko siellä ihan kevätfiiliksissä? Onnea arvontaan kaikille!

Äidin ja lasten kevätuutuudet ja ihana kuvaushetki!

*kaupallinen yhteistyö Silverjunglen kanssa

Lastenvaatteet ovat vähän tauoton työmaa, vai mitä tuumitte? Saa olla koko ajan miettimässä onko niin säähän kuin kokoon sopivia kenkiä, kurahousuja ja muuta kaapissa ja sen lisäksi pitää esillä niin topat kuin välikausivaatteet vielä näin huhtikuussa. Lastenvaatteissa on ehdottomasti parasta se, että niissä on hyvä olla ja toinen, että ne kestäisivät mahdollisimman pitkään. Etenkin leggareiden kanssa tuntuu moni tuskailevan, kun ulkohousut otetaan pois ja kaadutaan asfalttiin…. No, tiedätte.

Leikki on lasten työtä ja siksi esimerkiksi leggarit, tunikat, colleget ja muut pehmeät ja joustavat materiaalit ovat ihan parhaita leikkitouhuihin. Ei saa puristaa, ei saa kutittaa – toisaalta, kuka aikuinenkaan tykkää jos kutittaa tai puristaa, mutta lapset eivät siedä epämiellyttävyyttä yhtään. Heti tulee noottia. Kaikkein hankalimmiksi olen kokenut esimerkiksi farkkuhaalarit tai liivimekot, kun ne vain valahtavat sieltä olkapäältä ne henkselit pienillä. Sen sijaan ihan nappeja ovat olleet pitkät paidat/tunikat/mekot, jotka saattavat mennä kaksikin vuotta putkeen. Muuttuvat vain pitkästä mekosta lyhyemmäksi. Juuri eilen meillä oli päällä mekko, joka on otettu käyttöön elokuussa 2017!

Silverjungle on meille tuttu kotimainen merkki jo monen vuoden takaa ja muun muassa raskausajan käytin heidän pehmeitä toppejaan tauotta. Ulkomaan reissuille on jo monesti lähtenyt mukaan pitkä keltainen maksimekko, joka on superihana vaate! Tuotteet ovat eettisesti ja ekologisesti valmistettu ja niiden suunnittelu, mitoitus ja kaavoitus tapahtuu Suomessa. Vaatteet ommellaan pääosin Portugalissa ja niitä voi ostaa niin verkosta kuin kotikutsuiltakin, olen itsekin järkännyt Silverjunglen kotikutsut. Kaikki tuotteet ovat joko Global Organic Textiles -standardit täyttäviä tai/ja Ökotex-sertifioituja.

Tämän kevään uutuudet ovat ihan täydellisiä väreiltään. Tiedätte, miten paljon rakastan vaaleanpunaista ja se uppoaa myös tytöille, mutta Frozenin myötä myös turkoosi on yksi ehdottomia lempivärejä heillä. Tytöt saivat synttärilahjaksi Silverjunglen kevätuutuusleggarit ja mietin yhteistyön myötä, että nuo mintut collegehupparit ovat niiden kanssa ihan täydelliset. Ovat muuten hyvässä alessa juuri nyt, jos innostut! Minä näin huppareissa juuri sen pitkäikäisyyden, veikkaan niiden olevan käytössä pitkään. Ja kun katselin lapsia mintunvärisissä huppareissa, tuumasin värin sopivan myös heidän kasvoilleen täydellisesti. Olivat ihan supersöpöjä! Jäi kaivelemaan itsellenikin tuo samainen huppari!

Esikoinen valitsi kuitenkin suosikikseen bomberin, kuosi on hänen mielestään ihana ja bomber on lämmin ja pehmeä. Se menee takistakin noilla keleillä, joita viikonloppuna oli. Oli neiti kiivennyt yökylässä puuhun bomberissaan ja kun pakotin laittaamaan pesuun, itku tuli kun sitä ei saanutkaan eilen päälle päiväkotiin. Ehdoton suosikki siis.

Minä sain puolestani yhteistyön myötä samaisen bomberin, vaaleanpunaisen mekon ja samat leggarit kuin tytöillä. Veikkaan, että mekosta tulee kesällä erittäin pidetty vaate, se on helppo ja mukava ja rakastan sen taskuja. Se on myös samanhenkinen kuin paljon käyttämäni Silverjunglen jumpsuit, joka on yksi mukavimpia lämpöisen kelin vaatteita.

Loppuviikosta oli lähes kesäinen keli ja me kuvasimme vaatteita lasten nauttiessa. He hihkuivat jo kesäfiilistä ja olivat maailman onnellisimpia, kun ei tarvinnut laittaa pipoa! Tunnistan itsekin tuon fiiliksen, voi kuinka askel rullaa juoksulenkillä yks kaks, kun ei ole lunta maassa, saa laittaa kevyemmät trikoot ja jättää pipon varastoon. Elämä on yhtäkkiä kevyempää! Otamme vähän takapakkia nyt sään suhteen, mutta ei se kevät kaukana ole. Luonto on vielä aika rujo talven jäljiltä, mutta olen huomannut, että juuri siksi on tullut vedettyä päälle viime aikoina keltaista ja pinkkiä – pakko saada värejä maisemaan! Ja miten alastomalta tuntui laittaa ekaa kertaa Converset jalkaan tänä keväänä, huh!

Kuvaushetki oli kyllä täynnä naurua, en pystynyt olemaan vakava kun katselin lasteni menoa ja onnea. Kaikki ehdotukseni ”ollaanko käsi kädessä” tms. olivat kuopukselle EI, joka meni menojaan ja sai muut kolme nauramaan. Mahtavat tytöt, olipa hauska hetki!

Mitä tykkäät näistä väreistä, iskeekö itsellesi hempeän keväiset setit? Iloista tiistaita lumisateesta huolimatta, ensi viikolla viimeistään taas paistaa!

Tyttöjen leggarit saatu synttärilahjaksi, muut yhteistyön kautta. Meillä kuvissa seuraavat Silverjunglen tuotteet, minulla koossa XS, kuopuksella koko 98/104 ja esikoisella koko 122/128, eli reiluhkoja ovat!

leggarit (alessa!)
collegehuppari (alessa!)
bomber
tunika

Rohkea minä?

Sunnuntaita ystävät! Minulla on jäänyt pitkästä aikaa blogi ihan ”unholaan” monestakin syystä. Luulin jo saaneeni loppuviikosta oksennustaudin, kunnes se muuttui flunssaksi ja äänen menetykseksi. Kuulin apteekissa käydessäni, että tätä on liikkeellä, pahasta olosta alkavaa flunssaa. Taistelin loppuviikon siis karmeassa olossa ja makasin kyydissä, kun suuntasimme Disney on Iceen perjantaina. Viikonlopun ajan meillä on ollut veljeni perhe sekä isovanhemmat kylässä ja aika on mennyt perheen kesken. Apua mikä vauvakuume on iskenyt veljen nyyttiä katsellessa! Ja samalla surettanut, että kuopuksen vauvavuosi meni niin vauhdilla ja esikoisen kanssa puuhatessa, etten saa oikein palautettua mieliin aikaa, kun hän oli viisikuinen!

No, mutta täältä lenssun keskeltä ponnistan nyt virtuaaliääntä kuuluviin, kun oma ääni lähtee. En ole muuten vuoteen sairastanut flunssaa, tämä olotila on ihan uusi! Ja aina kun sairastan, olen äänetön – siitä lienee kiittäminen sitä, että minulta puuttuu sekä kita- että nielurisat. Ja tiedättekö, olemme varmaan vuoden puhuneet myös miehen kanssa, että pitäisi mennä leffaan, mutta aina se kääntyy juoksulenkiksi, jos yhteistä aikaa tulee. Flunssan se vaati, että leffaliput saatiin varattua!

Mutta virtuaaliäänellä minun piti tulla kiittämään teitä lukuisista viesteistä, jotka sain koskien Changen yhteistyötä. Te sanoitte kuvien olevan kauniita (kiitos rakas mieheni!) ja minun olevan rohkea. Eilen pyyhin jopa kyyneleitä, kun liikutuin niin viesteistänne Instagrammin puolella. Kiitos ihmiset. Kerroinkin teille Instassa ja olen monesti aiemminkin avannut elämääni sen suhteen, miten vaikeaa itseni hyväksyminen on minulle. Olen ollut koulukiusattu ylipainosta ja jopa terveydenhoitaja lähetti kotiin lapun, että painoa pitäisi tarkkailla ja sitä on liikaa. Olin tuolloin 8-vuotias. Muistan painon ja pituuden tuosta lapusta edelleen. Minut jätettiin ekaluokkalaisena käytävään istumaan, kun läskiä ei päästetty luokkaan. Kasvoin kiinni ajatukseen, että olen vääränlainen ja lihava. Olen omissani silmissäni edelleen huono ja vartaloni jollain tapaa aina se läski.

Olen opetellut kovasti sitä, että tykkäisin itsestäni. Esimerkiksi urheiluun liittyvät suoritukset tuovat onnistumisen oloa ja kasvattavat sitä, että tykkään itsestäni. Työnhaku puolestaan ei kasvata sitä, sätin itseäni siitä, että olen höpöhöpömaisteri enkä ole edennyt urallani, enkä kelpaa mihinkään. Äitiyden myötä olen lopettanut joka aamuisen vaa’alla käynnin, painon kyttäämisen niin neuroottisesti ja opetellut olemaan reippaasti esimerkiksi alasti uimahalleissa. Haluan kasvattaa tytöistäni mahdollisimman iloisesti ja lempeästi itseensä suhtautuvia tyttöjä, enkä siirtää omia traumojani heille. Mutta myönnän, että nyt flunssan aikana on todella vaikeaa syödä, kun ei voi liikkua.


paita LEVIS/ farkut ja neuletakki ONLY/ takki VILA/ kengät PALMROTH (saatu) / korvikset CORUU (saatu)/ huivi ja pipo SILVERJUNGLE

Te sanoitte, että olen rohkea, kun poseerasin alusvaatekuvissa. Viestien määrä yllätti minut, sillä monesti olen hyppelehtinyt kuvissa bikineissä – onko se jotenkin neutraalimpaa, sillä silloin viestejä ei ole sadellut. Enkä tiedä oliko siinä mitään rohkeaa, mutta itselleni se oli suurempi teko, kuin mitä ehkä ulospäin näkyy. Opettelen niin paljon hyväksymään oman vartaloni ja näkemään siinä hyviä puolia. Pakotan itseni heittäytymään ja yritän unohtaa epävarmuuteeni itseni suhteen. Itkin, kun joku sanoi minulla olevan täydellinen vartalo – se on kaukana täydellisestä, mutta sen pitäisi olla ystävä eikä vihollinen, kuten monesti sen koen olevan. Se jaksaa, se on antanut kaksi upeaa lasta ja se on osa minua. Niin kovin vaikeaa on muuttaa identiteettiä, kun on kasvanut ajatukseen huonommuudesta ja läski-haukkumisista.

Siksi tuo edellinen postaus itketti, nostatti hikikarpaloita ja jännitti. Kiitos hirveästi viesteistänne, ne merkitsivät minulle paljon. Muistetaan rakastaa itseämme. Onko sinun vaikeaa hyväksyä itsesi?

Leppoisaa sunnuntain jatkoa kaikille!