Äidin ja lasten kevätuutuudet ja ihana kuvaushetki!

*kaupallinen yhteistyö Silverjunglen kanssa

Lastenvaatteet ovat vähän tauoton työmaa, vai mitä tuumitte? Saa olla koko ajan miettimässä onko niin säähän kuin kokoon sopivia kenkiä, kurahousuja ja muuta kaapissa ja sen lisäksi pitää esillä niin topat kuin välikausivaatteet vielä näin huhtikuussa. Lastenvaatteissa on ehdottomasti parasta se, että niissä on hyvä olla ja toinen, että ne kestäisivät mahdollisimman pitkään. Etenkin leggareiden kanssa tuntuu moni tuskailevan, kun ulkohousut otetaan pois ja kaadutaan asfalttiin…. No, tiedätte.

Leikki on lasten työtä ja siksi esimerkiksi leggarit, tunikat, colleget ja muut pehmeät ja joustavat materiaalit ovat ihan parhaita leikkitouhuihin. Ei saa puristaa, ei saa kutittaa – toisaalta, kuka aikuinenkaan tykkää jos kutittaa tai puristaa, mutta lapset eivät siedä epämiellyttävyyttä yhtään. Heti tulee noottia. Kaikkein hankalimmiksi olen kokenut esimerkiksi farkkuhaalarit tai liivimekot, kun ne vain valahtavat sieltä olkapäältä ne henkselit pienillä. Sen sijaan ihan nappeja ovat olleet pitkät paidat/tunikat/mekot, jotka saattavat mennä kaksikin vuotta putkeen. Muuttuvat vain pitkästä mekosta lyhyemmäksi. Juuri eilen meillä oli päällä mekko, joka on otettu käyttöön elokuussa 2017!

Silverjungle on meille tuttu kotimainen merkki jo monen vuoden takaa ja muun muassa raskausajan käytin heidän pehmeitä toppejaan tauotta. Ulkomaan reissuille on jo monesti lähtenyt mukaan pitkä keltainen maksimekko, joka on superihana vaate! Tuotteet ovat eettisesti ja ekologisesti valmistettu ja niiden suunnittelu, mitoitus ja kaavoitus tapahtuu Suomessa. Vaatteet ommellaan pääosin Portugalissa ja niitä voi ostaa niin verkosta kuin kotikutsuiltakin, olen itsekin järkännyt Silverjunglen kotikutsut. Kaikki tuotteet ovat joko Global Organic Textiles -standardit täyttäviä tai/ja Ökotex-sertifioituja.

Tämän kevään uutuudet ovat ihan täydellisiä väreiltään. Tiedätte, miten paljon rakastan vaaleanpunaista ja se uppoaa myös tytöille, mutta Frozenin myötä myös turkoosi on yksi ehdottomia lempivärejä heillä. Tytöt saivat synttärilahjaksi Silverjunglen kevätuutuusleggarit ja mietin yhteistyön myötä, että nuo mintut collegehupparit ovat niiden kanssa ihan täydelliset. Ovat muuten hyvässä alessa juuri nyt, jos innostut! Minä näin huppareissa juuri sen pitkäikäisyyden, veikkaan niiden olevan käytössä pitkään. Ja kun katselin lapsia mintunvärisissä huppareissa, tuumasin värin sopivan myös heidän kasvoilleen täydellisesti. Olivat ihan supersöpöjä! Jäi kaivelemaan itsellenikin tuo samainen huppari!

Esikoinen valitsi kuitenkin suosikikseen bomberin, kuosi on hänen mielestään ihana ja bomber on lämmin ja pehmeä. Se menee takistakin noilla keleillä, joita viikonloppuna oli. Oli neiti kiivennyt yökylässä puuhun bomberissaan ja kun pakotin laittaamaan pesuun, itku tuli kun sitä ei saanutkaan eilen päälle päiväkotiin. Ehdoton suosikki siis.

Minä sain puolestani yhteistyön myötä samaisen bomberin, vaaleanpunaisen mekon ja samat leggarit kuin tytöillä. Veikkaan, että mekosta tulee kesällä erittäin pidetty vaate, se on helppo ja mukava ja rakastan sen taskuja. Se on myös samanhenkinen kuin paljon käyttämäni Silverjunglen jumpsuit, joka on yksi mukavimpia lämpöisen kelin vaatteita.

Loppuviikosta oli lähes kesäinen keli ja me kuvasimme vaatteita lasten nauttiessa. He hihkuivat jo kesäfiilistä ja olivat maailman onnellisimpia, kun ei tarvinnut laittaa pipoa! Tunnistan itsekin tuon fiiliksen, voi kuinka askel rullaa juoksulenkillä yks kaks, kun ei ole lunta maassa, saa laittaa kevyemmät trikoot ja jättää pipon varastoon. Elämä on yhtäkkiä kevyempää! Otamme vähän takapakkia nyt sään suhteen, mutta ei se kevät kaukana ole. Luonto on vielä aika rujo talven jäljiltä, mutta olen huomannut, että juuri siksi on tullut vedettyä päälle viime aikoina keltaista ja pinkkiä – pakko saada värejä maisemaan! Ja miten alastomalta tuntui laittaa ekaa kertaa Converset jalkaan tänä keväänä, huh!

Kuvaushetki oli kyllä täynnä naurua, en pystynyt olemaan vakava kun katselin lasteni menoa ja onnea. Kaikki ehdotukseni ”ollaanko käsi kädessä” tms. olivat kuopukselle EI, joka meni menojaan ja sai muut kolme nauramaan. Mahtavat tytöt, olipa hauska hetki!

Mitä tykkäät näistä väreistä, iskeekö itsellesi hempeän keväiset setit? Iloista tiistaita lumisateesta huolimatta, ensi viikolla viimeistään taas paistaa!

Tyttöjen leggarit saatu synttärilahjaksi, muut yhteistyön kautta. Meillä kuvissa seuraavat Silverjunglen tuotteet, minulla koossa XS, kuopuksella koko 98/104 ja esikoisella koko 122/128, eli reiluhkoja ovat!

leggarit (alessa!)
collegehuppari (alessa!)
bomber
tunika

Rohkea minä?

Sunnuntaita ystävät! Minulla on jäänyt pitkästä aikaa blogi ihan ”unholaan” monestakin syystä. Luulin jo saaneeni loppuviikosta oksennustaudin, kunnes se muuttui flunssaksi ja äänen menetykseksi. Kuulin apteekissa käydessäni, että tätä on liikkeellä, pahasta olosta alkavaa flunssaa. Taistelin loppuviikon siis karmeassa olossa ja makasin kyydissä, kun suuntasimme Disney on Iceen perjantaina. Viikonlopun ajan meillä on ollut veljeni perhe sekä isovanhemmat kylässä ja aika on mennyt perheen kesken. Apua mikä vauvakuume on iskenyt veljen nyyttiä katsellessa! Ja samalla surettanut, että kuopuksen vauvavuosi meni niin vauhdilla ja esikoisen kanssa puuhatessa, etten saa oikein palautettua mieliin aikaa, kun hän oli viisikuinen!

No, mutta täältä lenssun keskeltä ponnistan nyt virtuaaliääntä kuuluviin, kun oma ääni lähtee. En ole muuten vuoteen sairastanut flunssaa, tämä olotila on ihan uusi! Ja aina kun sairastan, olen äänetön – siitä lienee kiittäminen sitä, että minulta puuttuu sekä kita- että nielurisat. Ja tiedättekö, olemme varmaan vuoden puhuneet myös miehen kanssa, että pitäisi mennä leffaan, mutta aina se kääntyy juoksulenkiksi, jos yhteistä aikaa tulee. Flunssan se vaati, että leffaliput saatiin varattua!

Mutta virtuaaliäänellä minun piti tulla kiittämään teitä lukuisista viesteistä, jotka sain koskien Changen yhteistyötä. Te sanoitte kuvien olevan kauniita (kiitos rakas mieheni!) ja minun olevan rohkea. Eilen pyyhin jopa kyyneleitä, kun liikutuin niin viesteistänne Instagrammin puolella. Kiitos ihmiset. Kerroinkin teille Instassa ja olen monesti aiemminkin avannut elämääni sen suhteen, miten vaikeaa itseni hyväksyminen on minulle. Olen ollut koulukiusattu ylipainosta ja jopa terveydenhoitaja lähetti kotiin lapun, että painoa pitäisi tarkkailla ja sitä on liikaa. Olin tuolloin 8-vuotias. Muistan painon ja pituuden tuosta lapusta edelleen. Minut jätettiin ekaluokkalaisena käytävään istumaan, kun läskiä ei päästetty luokkaan. Kasvoin kiinni ajatukseen, että olen vääränlainen ja lihava. Olen omissani silmissäni edelleen huono ja vartaloni jollain tapaa aina se läski.

Olen opetellut kovasti sitä, että tykkäisin itsestäni. Esimerkiksi urheiluun liittyvät suoritukset tuovat onnistumisen oloa ja kasvattavat sitä, että tykkään itsestäni. Työnhaku puolestaan ei kasvata sitä, sätin itseäni siitä, että olen höpöhöpömaisteri enkä ole edennyt urallani, enkä kelpaa mihinkään. Äitiyden myötä olen lopettanut joka aamuisen vaa’alla käynnin, painon kyttäämisen niin neuroottisesti ja opetellut olemaan reippaasti esimerkiksi alasti uimahalleissa. Haluan kasvattaa tytöistäni mahdollisimman iloisesti ja lempeästi itseensä suhtautuvia tyttöjä, enkä siirtää omia traumojani heille. Mutta myönnän, että nyt flunssan aikana on todella vaikeaa syödä, kun ei voi liikkua.


paita LEVIS/ farkut ja neuletakki ONLY/ takki VILA/ kengät PALMROTH (saatu) / korvikset CORUU (saatu)/ huivi ja pipo SILVERJUNGLE

Te sanoitte, että olen rohkea, kun poseerasin alusvaatekuvissa. Viestien määrä yllätti minut, sillä monesti olen hyppelehtinyt kuvissa bikineissä – onko se jotenkin neutraalimpaa, sillä silloin viestejä ei ole sadellut. Enkä tiedä oliko siinä mitään rohkeaa, mutta itselleni se oli suurempi teko, kuin mitä ehkä ulospäin näkyy. Opettelen niin paljon hyväksymään oman vartaloni ja näkemään siinä hyviä puolia. Pakotan itseni heittäytymään ja yritän unohtaa epävarmuuteeni itseni suhteen. Itkin, kun joku sanoi minulla olevan täydellinen vartalo – se on kaukana täydellisestä, mutta sen pitäisi olla ystävä eikä vihollinen, kuten monesti sen koen olevan. Se jaksaa, se on antanut kaksi upeaa lasta ja se on osa minua. Niin kovin vaikeaa on muuttaa identiteettiä, kun on kasvanut ajatukseen huonommuudesta ja läski-haukkumisista.

Siksi tuo edellinen postaus itketti, nostatti hikikarpaloita ja jännitti. Kiitos hirveästi viesteistänne, ne merkitsivät minulle paljon. Muistetaan rakastaa itseämme. Onko sinun vaikeaa hyväksyä itsesi?

Leppoisaa sunnuntain jatkoa kaikille!

Aina käy näin

Olen elämäni aikana matkustanut kohtalaisen paljon ja aina, ihan aina pakkaan liikaa. Joskus Provinssirockissa minua kyllä kiiteltiin, kun bajamajasta oli paperi loppu ja Katja oli rinkassaan kantanut jopa vessapaperia mukaan. Kotiin kannettiin festareilta avaamattomia ruokapakkauksia, oli kuulkaa jopa Rantarockissa kattila mukana, että menen keittelemään leirintäalueelle ruokaa. Jep.

Näin kävi tälläkin kertaa. Olimme viikon Kuusamossa ja käytin paria hassua vaatetta koko viikon. Teknistä merinovillatreenipaitaa ja trikoita, niiden päällä pakkasen määrästä riippuen vähän kerroksia ja toppakuteita. Pipoja ja Sorelin saappaita. Välillä hei uikkaria sentään! Purkamatta laukusta jäi suurin osa vaatteista ja lastenkin vaatteet pesin kerran paikan päällä, joten niitäkin olisi voinut olla puolet vähemmän mukana.
Olin ajatellut, että otamme varmasti jossain välissä asukuvia, kun Vuokatissakin olemme ottaneet. Mutta kun lapsilta puuttuu nykyään päiväunet, matkat olivat Kuusamon sisällä vähän pidempiä ja huitelimme koko ajan johonkin, huomasin ettei mitään väliä asukuville tullut. Tai ne kuvat olisivat aina olleet kuvia siitä samasta toppa-asusta. Tukalle en tehnyt mitään koko viikolla. Totesin, että sen sijaan että käyttäisin aikaa laittautumiseen ja asukuviin, nautin täysillä luonnosta, ulkoilusta ja urheilusta. Ihmettelimme monta kertaa mihin kaikki aika oikeastaan menikään, sillä en myöskään lukenut ollenkaan kirjoja, en tehnyt kuin yhden blogipostauksen ja niin edelleen.
Aika vaan lensi. Menimme paikasta toiseen, uimme, hiihdimme, lumikenkäilimme, pulkkailimme, laskettelimme, napakelkkailimme, poroajeltiin ja saunottiin joka ikinen päivä. Pimeyskin tuli muuten jo kolmen jälkeen, sitä taas hämmästyi kun tietää valokuvauksen puolesta kuinka pitkään Tampereella voi kuvata! Kuvausaika oli aika lyhyt, kun aamutkin olivat hämäriä pilvisinä päivinä.


neule ONLY/ farkut LIDL by HEIDI KLUM (saatu)/ huivi ja pipo SILVERJUNGLE/ takki ESPRIT/ kengät Prahasta

Aina siis käy näin, kamaa on puolet liikaa matkassa. Aina myös käy niin, että lasten kanssa saattaa käydä jotain yllättävää. Olen alkanut ihan kammoamaan tauteja reissussa, kerran käytettiin pienin Rukalla lääkärissä ja eilen paluumatkalla oksennettiin Oulun kohdalla. Toivottavasti oli vain jotain limaiseen yskään eikä kierrä meitä kaikkia. Pienin rassu oli vähän koko viikon kränäinen ja nukkumaanmeno vaikeaa. Mutta aika pienillä selvittiin, saatiin kuitenkin nauttia supermonesta aktiviteetista! Uskon, että pienin myös vähän uuvahti kaikesta uudesta menosta.

Nämä siis ovat ainoat asukuvat upeista maisemista ja nämäkin ovat Oulusta! Pysähdyimme menomatkalla Oivapolulle, mihin lie tuo polku olisi johtanut. Tietääkö joku? Aurinko alkoi laskea ja sanoin, että otetaan kuvat jossain ennen sitä, joten oiva Oivapolku oli tuolloin sopiva kohta. Henkäilin jo tässä vaiheessa tykkylumisia puita ja luonnon kauneutta. Paljonko mahdatte jaksaa näitä maisemien ja lumikuvien hehkutusta? Talvi on kyllä superihana vuodenaika, silloin kun se on tällainen kunnon talvi!

Me palailemme tänään Tampereelle ja aloitamme kassien purun ja kaikkien turhien kamojen palauttamisen kaappiin. Turhien kamojen lisäksi sen sijaan kiittelin itseäni kovasti, kun nappasin mummilasta teepannun matkaan! Olipa luksusta juoda lomalla joka aamu irtoteetä pussien sijaan.
Kyllä arkeen astuminen on viikonkin jälkeen hämmentävää, mutta tästä se lähtee, parin tuhannen otetun kuvan järjestely ja ajatusten suuntaaminen arkeen.

Muita ”super”pakkaajia ruudun takana?

P.S. Muistatteko, että tänään päättyy niin synttärikilpailu kuin Puotilan arvonnan kilpailu Instagrammin (@optimismiakatja) puolella!