Yksi kotini häpeäpilkuista

Istahdin ennen pölyjen pyyhkimistä (iih inhokkihommaa) rustaamaan teille yhdestä kotini häpeäpilkuista. Välttelen selkeästi seuraavaa siivoushommaa niin paljon, että teen poikkeuksellisesti iltapostauksen! Niitä luetaan jostain syystä paljon vähemmän kuin aamulla tehtyjä, mutta kokeillaan nyt tätä.

Ja siis näitä häpeäpilkkujahan riittää, voi veljet! Minä olen kova siivoamaan monia näkyviä asioita, mutta esimerkiksi kaappeihini ei kannata kurkkia. Elämässä on tietyt prioriteetit, kuten liikunta, perhe ja työt ja kaappien järjestely ei todellakaan kuulu niihin. Ja pikkulapsiperheessä saa sitä näkyvää sotkua, keittiötä, leluja, vaatteita lattialla, pyykkiä, tiskiä ja muuta siivota joka päivä, niin isommat siivousprojektit jää. Ja totuushan on, etteivät ne monesti ole edes niin isoja kuin luulee, mutta ei vain tule aloitettua. Yritän nyt selitellä ja puolustella tätä rytöläjää selkeästi kaikin tavoin!

Olin luvannut itselleni siivota viikonloppuna yhden läjän, joka ei ole edes kaappi vaan näkyvillä, mutta paikassa missä eivät esim. vieraat käy. Alakerrassa vaatekaappien välissä on tila, johon lähes kuusi vuotta sitten iskin tavaroita ”väliaikaisesti”. Siihen meni vanha pyykkikori, joka oli täynnä vanhoja laukkuja. Sellaisia, joita ei juuri enää käytä, mutta koska en omista merkkilaukkuja myös sellaisia, joista ei oikein ole eteenpäin myytäväksi. Siihen viereen alkoi muodostua keko. Itsestään ja pikku hiljaa. Keossa oli neljä eri aamutakkia, josta kiskaisen illalla päälle ja heitän siihen aamulla, läjä villasukkia, reilun vuoden yltä päältä kurassa ollut reppu päivältä, kun ajoin rapakelillä pyörällä ilman lokasuojia ja… Siinä oli vähän kaikkea.

Loppujen lopuksi tuon pinon läpikäyminen oli mielenkiintoinen kokemus. Löysin kauan kadoksissa olleen hyvän luomiväripaletin yhdestä laukusta. Löysin hyvät sormikkaat juoksuun edellisten mennessä puhki. Muutaman vaipan, hirveän kasan kuitteja. Löysin salikassista jopa HOUSUT, joita tuijotin hämmentyneenä. Ovatko ne minun? Kivan näköiset kesähousut, siistiä. Pesin sen kurarepun (olipa sekin nyt muka iso homma) ja koko homma ei edes vienyt kauhean kauaa aikaa.

Koko ajatus lähti siitä, kun mummolaa laitetaan nyt myyntiin ja äitini kysyi haluaisinko jotain siellä vielä olevista huonekaluista. Toivoin saavani makkarin tuolit, jotka ovat todella kauniit ja ajattelin laittaa ne tähän ns. tyhjään koloon. Äiti ottikin niistä toisen, eli minulle tuli yksi tuoli ja kun isäni toi sen perjantaina, totesin etten haluakaan laittaa sitä piiloon, on niin ihana. Joten alas päätyi vuoden päivät ruokapöydän vieressä ollut tuoli ja tuo muisto mummolasta saa olla näkyvillä jossain, katsotaan mistä se löytää paikkansa. Kyllä sitä katsoessa sydän läikähtää, en halunnut piilottaa kaunista ja muistorikasta tuolia kellariin!

Mutta vitsi mikä määrä pölyä lähti tuossa operaatiossa ja löytyi kaikkea jännää. Olipa taas rankempi juttu ajatuksen tasolla kuin käytännössä. Ehkä tästä voimaantuneena lähden kohti inhokkipuuhaani eli sitä pölyrättiä!

Millaisia kasoja teiltä löytyy? Vai löytyykö? Eikö ole kaunis mummolan valkoinen tuoli?

Tee jotain kivaa valokuvistasi!

Minä pähkäsin pääni puhki, kun Studio Mimi & Nöden kanssa tehdyt 12 Viikarin vuosi kuvausta oli ohitse – mitä tehdä niillä kuvilla? Mieleen tuli tietenkin automaattisesti kuvakalenteri, jollaisen isovanhemmille teinkin, mutta miten niistä saisi kivoimman muiston omaan kotiin? Tai ylipäätään valokuvista? Suomessa yleisimmin käytetyt valokuvapalvelut kuten Ifolor ja Smartphoto tarjoavat minusta vähän ankeita vaihtoehtoja nauttia kuvista. Kuvakirjat ovat toki ihania, mutta miten saisi vaikka canvas-taulun seinälle noista 12 kuvasta?

Tutkiessani asiaa, totesin, että ainoa vaihtoehto taitaa olla askarrella itse 12 kuvasta yksi kuva kuvankäsittelyllä ja sen kautta teettää yksi iso kuva/taulu. Ajattelin, että teen tämän sitten joskus kun ehdin, mutta sitten Instagram-mainos auttoikin minua päätöksessä. Yritys nimeltään LALALAB mainosti, että he tekevät erilaisia printtejä ja vaikka julisteita monesta kuvasta. Hei jes! Menin tutkimaan asiaa ja 18,90 maksoi juliste, johon saisi vain klikkailtua nuo 12 kuvaa. Vähän arastelen aina tilailla jostain vieraista firmoista, mutta vaikutti luotettavalta ja IG-sivut jatkuvasti päivittyvältä joten päätin kokeilla.

Tilaus oli superhelppo – sen kun nappailit kuvat koneelta julisteeseen, jossa sai mm. niiden rajausta vähän säädettyä ja homma tilaukseen. Tilasin kaksi, ajattelin toista joululahjaksi, sillä tilailin tuotteet ennen joulukuun puoliväliä. Kun loppiainen tuli ja meni ja julisteita ei vieläkään näkynyt, ajattelin että taas olen tullut huijatuksi, tuleekohan niitä ikinä! Vahvistussähköpostin mukaan ne olivat lähteneet matkaan Ranskasta.

Laitoin siis loppiaisen jälkeen sähköpostia, johon vastattiin heti ja sanottiin, että tilauksessa tuli joku ongelma, he tulostavat julisteet uudelleen ja lähettävät. Alle viikossa tuosta viestistä julisteet olivat minulla – tosi paketissa oli teksti Happy Holidays, joten ovatko ne ne alkuperäiset? Tuleeko myöhemmin vielä kaksi julistetta lisää? Tuotte oli pakattu siististi rullalle, josta ne oikenivat yhdessä yössä.

Joka tapauksessa julisteet ovat mielestäni laadultaan todella hyviä, asiakaspalveluun vastattiin vartissa ja hoidettiin asia vauhdilla. Voi siis olla, että joulun aikaan täytyy vaan varautua pitkään toimitukseen, mutta odotuksesta huolimatta palvelu oli ensiluokkaista ja tuotteet hyviä. Miksei tällaisia vaihtoehtoja ole suomalaisissa nettifirmoissa?


Uskallan siis suositella, jos haluat jotain uudenlaista teettää kuvistasi. Miten kiva muisto vuodesta, voihan tällaisen toteuttaa niinkin, että nappaa yhden kuvan kuussa jostain maisemista vuoden ajan tms. Ideoita on loputtomiin ja vuodesta jää todella kiva muisto.

Hymyilyttää, kun katson tätä julistetta. Siinä näkee, miten valtavasti lapset kasvavat vuodessa. Miten äkkiä se vuosi meni. Mitä tunteita noihin kuvaustilanteisiin liittyi ja mitä muistoja koko vuoteen. Ihana taulu!

Sisustetaanko teillä paljon valokuvilla? Mitä kaikkea olet keksinyt kuvistasi teettää?

*kaikki kuvat Studio Mimi & Nöden käsialaa

Skandinaavista harmoniaa ja sisustuseksperttejä

*yhteistyössä Isku

Myönnetään, en ole mikään sisustajanainen. On ollut maailman parhaita päätöksiä turvautua ammattilaisiin, kun pakon edessä kotimme meni uusiksi. En tiedä muistatteko, että Ihastus Designin Noora teki isot suunnitelmat kotiimme kun se piti aikanaan purkaa ja olen mielessäni kiittänyt Nooraa sata ja yksi miljoonaa tsiljoonaa kertaa ratkaisuista, joihin en olisi itse pystynyt. En olisi älynnyt että kapea käytävä on vallan hyvä väli laittaa pesukoneet ja kodinhoitotaso, en olisi älynnyt valita kylppärin lattiaan laattaa, joka oli oikeasti tarkoitettu koristelaataksi. Tuo karhea laattaa on ollut pienten lasten kanssa pelastus ja he eivät ole liukastelleet kertaakaan kylpyhuoneessa. Myös sen nurkkaan seinällä erotettu vessanpönttö on niin pelastus, kun pienillä tulee saunassa pissahätä. Kaikki toimii niin hyvin!

Aina koti ei toki mene pintoja ja kaikkea myöten uusiksi, mutta yhdenkin huoneen uusiksi sisustaminen piristää ilmettä hurjasti. Olen tuijottanut kulunutta sohvaamme ja kesäisiä tyynyjä siinä vähän voimattomana. Haluan uuden sohvan, haluan jotkut syksyiset tai jouluiset tyynyt (ja kun kirjoitin tämän, pälkähti päähäni että minulla on varastossa sellaiset, täytyy vaan jaksaa vaihtaa!) mutta aikaa ja rahaa ei nyt ole ollut sisustamiseen. Kodissani täytyy ehdottomasti näkyä värit ja persoona, mutta ehkä juuri siksi, että oma koti on välillä sellainen ns. tavarakasa ja väripommi, on rauhoittavaa käydä tutustumassa koteihin, joissa on vaaleampi, harmoninen sisustus.

Viime viikolla Isku ystäväni kanssa järjesti Pirkkalan Pereessä sisustusillan, jossa Iskun tavaroilla oli stailattu Välke-kerrostalon kaksio. Upealla paikalla luonnon ja veden läheisyydessä sijaitseva talo oli varustettu suurilla parvekkeilla ja heti ikkunan takana ei tuijottanut naapuri. Koska en päässyt illalla paikalle, järjesti ystäväni ja Iskun Tampereen sisustussuunnittelija Jenni Hantula minulle pääsyn paikalle jo päivällä.

Jenni tarjoaa siis Iskulla sisustussuunnittelua, haluaa sitten toteuttaa isompia tai pienempiä kokonaisuuksia kodissaan. Hänelle voi kertoa budjetin, speksit (onko lemmikkieläimiä, pieniä lapsia tms.) ja mitä erityisesti kaipaa. Jenni tekee sitten suunnitelmaa ja tarjoaa Iskulta erilaisia tuotteita pakettiin. Kuulostaa ihanalta eikö?

Pereessä sijaitsevan kaksion Jenni oli sisustanut maanläheisesti inspiroituen lähellä olevasta luonnosta. Skandinaavinen ja rauhallinen tyyli näytti ihanalta ja juuri siltä, mitä ei omassa kodissa näe, joten oli rauhoittavaa katsella ympärilleen siellä. Ihanan iso parveke rottinkituoleilla, kynttilät, pörrömatot ja kauniit maljakot loivat kivaa tunnelmaa asuntoon. Kalustetalo Seppäsen ja Pohjanmaan kalusteen huonekalut olivat nähtävissä ja muutenkin kotimaisuus korostui kivasti.

Asunnossa oli sekä Annon että Adora Helsingin mattoja, jotka nekin löytyvät molemmat Iskun valikoimista. Lundian lamppuun ihastuin kovin, sillä jonkun lukulampun haluaisin meidänkin olohuoneeseen. Pelkäsin pitkään ettei sellainen kestä taaperoita, mutta nyt se ehkä jo pärjäisi meillä! Tanskalaista tunnelmaa ja hyggeilyä kohteeseen toivat Nokialta löytyvän MyKotosan tuotteet. Itse ihastuin tuohon kauniiseen harmaaseen ruokapöydällä olevaan maljakkoon kovasti!

Meillähän on ollut muun muassa Iskun keittiö, johon olin kovin tyytyväinen, keittiöpuolta heillä ei enää ole. Lisäksi meiltä löytyy Pohjanmaan kalusteen ruokapöytä, joka on palvellut järjettömän hyvin. Kyllä laadukkaat kalusteet kestävät aikaa ja lapsiperhettä todella mainiosti!

Millainen on oma sisustustyylisi, tällainen skandinaavisen hillitty vai väri-iloittelu niin kuin meillä? Oletko käyttänyt koskaan sisustussuunnittelijan palveluja? Mitä tykkäsit tästä asunnosta, eikö ole aika kutsuva?