Smoothieinnostukseni jatkuu. Olen pitkään halunnut testata Hallituskadulla vuoden verran sijainneen Pikku Paratiisin, joka myy erilaisia smoothieita, teetä ja kahvia sekä raakakakkuja. Se on vaan aina jäänyt. Nyt kun innostukseni on huipussaan, olen käynyt siellä kahdesti tällä viikolla. Supersmoothie on kyllä myös superhyvää, nam! Kuvassa näkyvä Young’n Healthy maistui ihanasti inkiväärille ja aiemmin testaamaani Seasonal Special oli ihanan kirpsakka pihlajan ansiosta. Juotuani eilen smoothien ennen jumppaan menoa, tuntui että hyppäsin siellä korkeammalle eli selkeästi siitä sai aamuun boostia! Supersmoothieiden lisäksi valikoimissa on tavallisemmat smoothiet, menuta voi käydä kurkkimassa Internet-sivuilta.
Pikku Paratiisi on todellakin nimensä veroinen koossaan. Siellä on 8 asiakaspaikkaa, mutta tuotteita saa helposti myös mukaan. Tarjolla on myös brunssia sunnuntaisin ja menu koostuu seuraavista tuotteista:
Brunssisetti:
Juomat: – Porkkana-appelsiini tuoremehu 2dl
– Smoothie 2dl (tuotevalikoimastamme)
– luomukahvi/ aromaattinen tee lasitermoksesta
Suolainen: – pala tomaattibasilikapiirakkaa salaattipedillä
Makea: – pala raakakakkua tuotevalikoimastamme
– raakasuklaa / -toffee / -palloset buffeena
Juomat: – Porkkana-appelsiini tuoremehu 2dl
– Smoothie 2dl (tuotevalikoimastamme)
– luomukahvi/ aromaattinen tee lasitermoksesta
Suolainen: – pala tomaattibasilikapiirakkaa salaattipedillä
Makea: – pala raakakakkua tuotevalikoimastamme
– raakasuklaa / -toffee / -palloset buffeena
Tämä pitäisi ehdottomasti testata! Kattauksia on neljä, mutta tuotteet voi ottaa mukaansakin.
Halusin testata myös After Eight-raakakakun, sillä olin kuullut siitä kehuja. Koska smoothie ja kakku olivat hieman liikaa ennen jumppaa, otin kakun mukaan ja söin kotona taaperon päiväuniaikaan. Taisi muuten olla ensimmäinen raakakakkupala ikinä! Raakasuklaasta en ole oikein välittänyt, joten epäilys kakkua kohtaan oli kova, mutta se oli mielettömän hyvää. Harmitti kun olin yksin kotona, olisi tehnyt mieli kysellä tarkemmin mitä kaikkea se sisälsi. Ihana mintun maku siinä ainakin oli!
Herttainen Pikku Paratiisi löytyy ydinkeskustasta heti Sokoksen takaa, mutta tällä hetkellä se jää rakennustyömaan taakse harmillisesti piiloon. Mutta sieltä se löytyy vanerien takaa, pikku pala paratiisia loistavine smoothieineen!
Pikku Paratiisi
Hallituskatu 9
Avoinna:
ma-pe 10-18
la -su 12-16
Näiden ihanien herkkujen myötä toivotan jokaiselle pirteää viikonloppua!
Savuava blenderi ja muita komelluksia – aloittelijan smoothiet
Minä olen kärsinyt viime aikoina aika kovasta stressistä sekä huonoista unista. Lisäksi imetys, hormonimuutokset yms. parin vuoden sisään mahtuneet muutokset ovat tehneet sen, että hiuksia on katkeillut viime aikoina valtavasti. Olen kuukauden ajan syönyt Priorin-valmistetta ja jatkan nyt Puhdas+ valmisteella, joka sisältää kollageenia, biotiinia sekä sinkkiä ja vaikuttaa niin hiusten kuin ihon hyvinvointiin. B-vitamiinia syön jatkuvasti purkista sen vuoksi, että ruokavalio on kasvispainotteinen.
Tässä smoothiessa oli appelsiinia, banaania, mangoa ja mustikkaa.
Sinänsä hassua, etten usein koe jaksamisessani olevan vikaa, jos alla on ok yö. Paahdan tukka putkella jumpassa, enkä ole sairastanut puoleen vuoteen (arvatkaa olenko huomenna kipeä kun sanon tämän ääneen….). Mutta silti tuntui, että jotain voisi tehdä.
Jupistuani blogissa pari viikkoa sitten blenderin tuskaisesta käyttämisestä, päätin maanantaina kokeilla sitä smoothien tekoa. Smoothiet ovat olleet viime vuosien hitti ja Internet on täynnä niiden ohjeita, joten minä olen selkeästi vähän myöhään herännyt tähän. Innostuin tästä erityisesti lapsen myötä, kerron kohta miksi. Halusin jakaa smoothiekokemukseni, koska olin niin ehdoton ”en jaksa kaivaa masiinaa esille”-tyyppi. Käänsin kelkkani.
Aloitin helposta, eli pakastin kiiviä sekä banaania ja surautin ne mössöksi. Kiiviä siksi, että luin sen monista plussista Susannan blogista ja halusin heti lisätä sitä ruokavalioon. Sellaisenaan se kutittaa kurkkua, mutta ei smoothiessa! Tämä ohje oli parin viikon takaisessa MeNaisissa, joten idea tuli sieltä. Tosin alun perin tämän nimi oli sorbetti, johon olisi pitänyt lisätä päälle marenkia.
Smoothien teko lähti hyvin käyntiin. Laitoin johdon seinään huomaamatta, että blenderi oli ”päällä” ja se lähti huutaen surisemaan, onneksi se oli vielä tyhjä. Kiljuin järkytyksestä ja revin johdon seinästä, taapero nauroi ääneen käsi suun edessä ”äiti säikähti”. Heh, niin teki. Uusi yritys onnistui paremmin.
Markkinoin juoman taaperolle herkkuna. Hän joi kaksi lasillista vauhdilla. Seuraavana päivänä hän jo pyysi herkkua ja surautin smoothien tuoreesta ananaksesta sekä lehtikaalista, omaan versioon tuli lisäksi tuoretta inkivääriä. Taas meni kaksi lasillista. ”Hyvää heeekkua äiti, lisää”.
Tässä vaiheessa tunsin itseni vuosisadan voittajaksi. Jos 2-vuotias lapseni pitää lehtikaalia herkkuna, niin en voi sanoa kuin JEEE! Tähän väliin täytyy kommentoida, että lapsi on yritetty kasvattaa mahdollisimman pitkälti ilman sokeria; meille ei osteta maustettuja jugurtteja, ei sokerimuroja ja mehu kuuluu erityistilanteisiin. Tietysti on poikkeukset kuten synttärijuhlat (tai pääsiäinen, buah!). Siksi olinkin onnellinen, että taapero piti lehtikaalia herkkuna. Asiasta kukkapurkkiin, luin muuten Aamulehdestä viime viikolla kirja-arvostelun kirjasta Sokerimyrkytys. Kirjassa kerrotaan, että lapsi syö yksillä synttäreillä keskimäärin 28 palaa sokeria. HUH!
Kolmantena päivänä smoothie syntyi mantelimaidosta, Puhdistamon smoothiejauheesta, mansikoista ja mustikoista. Heekkua.
Kovin kauniisti blenderi ei ole esillä, mutta sen putsaaminen ei ole ollenkaan haastavaa (tiedä mitä sitten muistelin). Minusta tuntuu, että muutamien päivien jälkeen olen saanut vielä entistä enemmän energiaa, kun en syö välipalana esim. leipäpalaa. Taapero saa salaattinsa juotavana ja satsista olemme säästäneet isille annoksen, kun hän palaa töistä. Juuri kun innostukseni oli huipussaan, laitoin blenderiin pääsiäisenä ehkä vähän liian jäisiä kiivejä ja banaaninpaloja ja masiina teki kovasti töitä. Lopputuloksena se savusi ja kynnys jatkaa sen käyttöä oli aika suuri. Mies väitti ettei se hajonnut, mutta itseäni hirvittää se epämääräinen tuoksu, mikä laitteesta lähtee. Nyt ymmärrän, miksi on olemassa superkalliita satojen eurojen blendereitä hurjine hevosvoimineen. Tosin sain myös kuulla, ettei sitä saa ränkyttää päälle ja pois, eli ehkä vika oli minussa.
Olen siis erittäin tyytyväinen tästä kokeilusta, nyt vaan tarvitsisi pitää innostusta yllä (ja ehkä hommata uusi masiina)! Kohta ollaan täynnä puhtia koko perhe! Heittäkää jotain ”helppoja” ohjeita kehiin, mikä on suosikkisi? Helpolla tarkoitan sellaista, mihin ei tarvitse tyhjentää luontaistuotekauppaa erilaisista jauheista, jos ymmärrätte mitä tarkoitan? :)
Pirtsakkaa torstaita kaikki!
Vihreä perjantaiherkku
Onpahan ollut viikko. Nyt kun perjantaina mietin mitä kaikkea olemme taaperon kanssa touhunneet maanantain jälkeen, niin maanantai tuntuu todella kaukaiselta. Harrastukset, kaupunkireissuja, kahden lastenvaatekutsut, synttärikorttien tekoa, lounastreffejä, lukuisia kyläilyjä ja pitkiä ajeluja. Ilmeisesti tämä on näkynyt niin äidissä kuin tyttäressä niin, ettei meillä ole oikein tällä viikolla(kaan) nukuttu. Vastoinkäymiset ovat tuntuneet ylitsepääsemättömillä väsymyksen lyödessä maahan ja kaiken kukkuraksi tuli tämä keli. Vielä eilen sinnikkäästi ulkoilimme tyhjässä puistossa ja yritin sydän kurkussa pysyä lapsen perässä, sillä joka puolella on peilikirkasta jäätä. Ei helmikuussa kuulu olla tällainen keli, ahdistavaa! Tänään vesisateen ropistessa aloitettiinkin päivä todella hitaasti, hihitellen kaksin kotona ja tehden lehtikaalisipsejä. Paljon kivaakin tähän viikkoon on mahtunut ja jännintä ovat yhdyssanat! Niitä putoilee nyt koko ajan lisää, eilisen suloisin uutuus oli kypälämyssy. :D
Minä tutustuin lehtikaaliin kymmenisen (?) vuotta sitten anoppini myötä, joka sitä kasvattaa kasvimaallaan. Tykkäsin saman tien sen voimakkaasta mausta ja edesmennyt marsumme hullaantui siitä kovasti! Raskausaikana himosin kaikkia kaaleja (öh, no, on kai sitä huonompiakin mielitekoja) ja söin lehtikaalia niin haudutettuna kasvispadassa kuin salaateissa. On ihanaa kun se on tullut kauppoihin ja saamme lehtikaalia talvellakin!
Hämmästyinkin, kun lehtikaalista tuli joitakin vuosia sitten oikea trendiruoka. Anoppini eli aikaansa edellä, kun kertoi minulle lehtikaalin salat jo kauan ennen kuin se ryöppysi jokaisesta some-kanavasta. Lehtikaalissa on paljon rautaa ja vitamiineja ja huomattavasti enemmän proteiinia kuin esimerkiksi keräkaalissa. C-vitamiinia siinä on tuplasti verrattuna appelsiinin. Anteeksi anoppini, olet kertonut siitä vaikka mitä muutakin, mitä en enää muista.
Lehtikaalisipsejä on moni kehunut, mutta minä olen yleensä syönyt kaalini sellaisenaan salaatissa. Tänä aamuna päätin kuitenkin kokeilla sipsejä, sillä voimakkaan makuinen kaali ei ole pudonnut lapselle sellaisenaan. Sipsien valmistaminen oli ehkä maailman yksinkertaisinta, revittiin kaalista sopivia paloja, pyöräytettiin öljyssä ja paistettiin 150 asteessa 25 minuuttia. Valmiit sipsit maustoin Nizzasta tuodulla mausteseoksella, jonka sisältöä en enää muista, mutta hyvin se toimi!
Ja tittidittidiii! Tiedättekö kuka söi innoissaan ja pyysi lisää? JEEE! Täytyy sanoa, että itse syön edelleen mieluiten kaalini kaalina, mutta kyllähän tämä terveellisestä herkusta menee. Liioittelin ekassa satsissa öljyn määrässä, näistä saa nyt sitten rasvaiset sormet ja nassun. Mutta onpahan kokeiltu!
Viikonloppu, voimaa lehtikaalista, perinteinen perjantain bodyattack nurkan takana… Josko väsymys taas voitettaisiin!
Löytyykö ruudun takaa lehtikaalifaneja? Leppoisaa perjantaita itse kullekin!