Kouluportti aukesi viimeisenä päivänä!

Voi sitä riemua eilen! Viimeistä päivää kun lapseni oli vielä kuusivuotias, nappasi isänsä toisen etuhampaan siimalla irti ja siinä se oli. KOULUPORTTI! Ja siis oikeasti en ollut kuullutkaan tällaisesta sanonnasta, kuulin sen joltain seuraajistani. Kiitos siis siitä! Mahtava sanonta!

Aamulla oli kulunut tasan 7 vuotta siitä, kun minusta tuli äiti. En unohda varmaan ikinä sitä hämmennystä ja samalla suurta onnea. En tiennyt lastenhoidosta hölkäsen pöläystä ja ajattelin, ettemme kyllä selviä tästä. Mutta hyvin on selvitty. Kai. Ollaan me!

Seitsemän vuotta sitten mies oli pistänyt minut tarpomaan hankilenkkiä. Oli valtavan korkeat nietokset tuolloin, joskin päivällä jo vähän pehmeät. Upposin polviani myöten hankeen ja kiroilin, viikkoja oli 39+9. Haenko auton ja tulen hakemaan, jos istut tässä odottamassa? No et varmana hae, minähän en kyllä luovuta!

En luovuttanut ja tehokkaan lenkin palkinto alkoi syntyä seuraavana yönä. Samalla kun aamu valkeni, olin kauniin tyttövauvan äiti. Tuijotin miestä, jonka kanssa olimme talsineet 12 vuotta yhdessä. Tuijotin vain hiljaa kun hän istui keinutuolissa selkeästi hyvin jäykin hartioiden jännittäen. Ei meillä ollut kokemusta ollenkaan vauvoista, pelotti käsitellä pientä myttyä ja mietin, että en kyllä opi koskaan sanomaan itseäni äidiksi. Tai miestäni isäksi!

Mutta todellakin opin. Muistan hyvin elävästi kun lapseni täytti 6kk. Silloin hän hymyili levää hymyä päiväunien jälkeen ja kiskoin minua tukasta. Ajattelin, että nyt me tunnemme jo toisiamme. Pahimmasta alkuhämmennyksestä on selvitty.

Ja mihin vuodet juoksevatkaan. Nyt on kouluportti auki ja vuosia kasassa seitsemän. Hän on mielettömän upea, kaunis ja hyvin lempeä tyttö. Niin sosiaalinen ja ystävällinen, että hämmästyn jatkuvasti. Reipas ja rehellinen. Kehitys vuosien 6 ja 7 välissä on ollut järisyttävä ja kavereista on tullut entistä tärkeämpiä eskarin myötä. Se tyttö, joka vuosi sitten hiihtäessä heitti huutamaan väsyessään, hiihti nyt Kuusamossa 1,5 tuntia (äidin moka, vein liian pitkälle lenkille) ja mutisi mennessään itselleen ”et kyllä luovuta, et kyllä luovuta”. Eikä luovuttanut. Nauratti salaa sisälläni, kuka jupisi hangessa samalla tavalla lapsen ollessa vielä siellä sisäpuolella. Sisulla mennään!

Seitsemänvuotiaat ovat mielettömässä iässä. Heillä on hyvin paljon ymmärrystä maailmasta ja asioista, mutta silti vielä suuri kaipuu olla myös vanhempiensa kanssa. He oppivat tällä hetkellä hirveästi asioista. Heidän kanssaan voi jutella ja harrastaa jo vaikka mitä. Eskarista erotessaan ovat valtavan suloinen tyttölauma, kun kaikkia pitää halata.

Synttärijuhlien piti olla vähän erilaiset, tänään ne vietettiin perheen kesken. Kummien lahja, kännykkä saapui juuri ajoissa postissa ja teimme yhdessä kakun. En ollut tehnyt täytekakkua 15 vuoteen ja oikeasti miten hyvä tuli, joskaan ei niin kaunis. Sain itse ihan kiksit onnistumisesta! Pala on noussut kurkkuun kaverien viesteistä puhelimeen ja video-onnitteluista. Toivottavasti päästään vielä jossain välissä juhlimaan.

Miten upea oletkaan esikoistyttöni. Miten paljon oletkaan kasvattanut meitä vanhempia ja opettanut siskollesi. Rakastamme sinua valtavasti. Onnea. <3 Tänään ei ole puhuttanut korona. <3

Syntymäpäivä joka jää historiaan.

Voi mitä aikoja elimmekään neljä vuotta sitten. Raskas odotus oli päättymässä ja viikolta 32 asti maailmaan pyrkinyt lapsi oli luvattu käynnistää perjantaiaamuna. Ruuhkaa kuitenkin oli ja emme päässeet aamusta sairaalaan. Puolilta päivin tuli lupa tulla, saliin mahtuu. Lähdimme kohti sairaalaa. Kahdelta minulla oli vauva sylissä. Tiesin hänen tullessa ensi kertaa syliini, että tahtonaisia. Mikä voima olikaan hänen puristuksessaan. Mikä tahto meillä onkin jytissyt! <3

Hänen nelivuotispäivänsä jää historiaan. Päivänä kun koulut sulkivat ja olemme kaikki ihan uuden edessä. Pienen alahuuli väpätti synttäreiden siirtämisestä, mutta mikä hymy levisi kasvoille, kun äidin puhelimeen tuli ääniviesti parhaalta ystävältä. Hän lauloi onnittelut ja sanoi, että älä murehdi synttäreiden siirtämistä, juhlitaan isosti myöhemmin. Se ilme mikä kasvoille levisi meni jotenkin tunteisiin, aloin itkeä. Kiitos muistamisesta! <3

Neljä vuotta tuplaäitinä. Elämäni onnellisinta aikaa. Kuopus on persoonana ihan mielettömän mainio, tekstiä ja ajatuksia riittää. Samalla niin ihanan pieni vielä, kun käpertyy syliin tai kainaloon.

Kysyin, miltä syntymäpäiväsi tuntuu. Hyvältä, hän vastasi. Isosisko askarteli illalla upean kortin ja teki aamulla prinsessalinnan. Olin pakannut Kuusamoon tyllimekon joka piti laittaa päälle. Vastapäisestä leipomosta hain eilen kakkua. Kaikki on hänen elämässään niin kuin kuuluikin, eikä pieni osaa murehtia menetettyjä asioita.

Voi rakas prinsessani. Kun hän tietäisi, miten suuri merkitys juuri tällä hetkellä on siitä ilosta, joka lapsesta kuplii. Siitä kun hän nauraa naama väkkyrällä hangen päällä. Hän laski eilen, viimeisenä päivänään 3 veenä yksin ison Rukan rinteen alas. Äiti oli yhtä aikaa äärettömän ylpeä (ja vähän kauhuissaan). Mitä lämmöntunnetta saan tuntea joka aamu, kun hän herää tummat kulmat kurtussa ja töpöttää kainaloon huokaisten ”äiti on ihana”. Niin olet sinäkin. Ihan täydellinen tyyppi. Kiitos kun tulit elämäämme.

Hyvää keskiviikkoa kaikille ja tsemppiä kotikouluihin yms. tilanteisiin! <3 

*kuvat MR Photo/Marina Rotkus photography

Tammikuiset + upeat 8v synttäriarvonnat

Helmikuun kuudetta viedään ja nyt on aika vihdoin blogisynttäreiden kunniaksi järkättävien arvontojen! Blogihan otti ja täytti jo huikeat 8 vuotta viime viikolla tammikuun lopulla ja on todella hämmentävää ajatella, mitä kaikkea tähän aikaan on mahtunut. Kuinka salassa häveten tein hommaa aluksi, olin lapseton, asuin toisessa kodissa ja jotenkin monella tapaa olin monella tapaa erilainen, toisaalta taas ihan sama tyyppi. Miten paljon uusia tuttavuuksia elämään on tullut näiden vuosien myötä, toisaalta juurikin bloggaamisen ansiosta, toisaalta taas lasten myötä. Juuri eilen kyläilimme kaveriperheessä, joiden kanssa ystävyys sai alkunsa perhekerhosta. Ihanaa!

Jos kahdeksan vuotta tuntuu pitkältä, niin entä sitten pelkkä tammikuu! Minusta tuntuu, että pieni iäisyys on loppiaisen aikaan tehdystä Tallinnan matkasta ja siellä otetuista asukuvista. Tammikuulle mahtui Tallinnan juttujen lisäksi maailman paras kiharrin, ruokaohjeita useampikin, joista tämä ruusukaalisalaatti oma suosikkini ja sain jakaa ihanan uutisen, että saan toimia HCRDn juoksutiimissä. Katsokaa mikä määrä tykkäyksiä jutussa, kiitos kun elätte mukana!

Tammikuussa tuli julkaistua kuudet asukuvat ja koneella odottaa useammat harkintaa, pääsevätkö päivänvaloon. En ole jaksanut viikonloppuisin laittautua, vaan painanut urheilukuteissa menemään ja asukuvat ovat vähän jääneet. Mutta tässä nyt ne kuudet tammikuiset!

Ja sitten ne synttäriarvonnat. Arvontaan lähtee kaksi eri pakettia, joissa omia suosikkijuttujani. Paketti nro 1 sisältää vireydelle tärkeää nestemäistä B-vitamiinia, The Body Shopin vanilja-kuorinta-ainetta, luumuhuulirasvaa sekä luumuista vartalovoidetta, Essencen ihanan luomiväripaletin, irtoripsiä sekä kynsilakkoja.

Paketti 2 puolestaan sisältää nestemäistä rautaa (nestemäinen rauta on ainoa mitä oma vatsani kestää), The Body Shopin vanilja-vartalovoidetta, käsirasvaa ja hamppu- suihkugeeliä, Essencen highlighter-paletin, kynsilakkoja sekä irtoripsiä.

Ja ne arvonnan säännöt tulevat tässä:

  1. Huikkaa postaukseen tammikuun suosikkiasusi sekä kumpi paketti olisi mieluisampi, saat yhden arvan.
  2. Toinen arpa napsahtaa, jos tykkäät Instagrammissa (@optimismiakatja) kuvasta.
  3. Arvonta on auki aina 12.2.2020 klo 18 asti. Onnea matkaan!

Kiitos kun olette mukana, monet niin pitkänkin ajan takaa! Aurinkoista torstaita!

* vitamiinit sponssasi Sugar ja kosmetiikan Why not PR. KIITOS!