Blogin huikea 7v arvonta!

Näin ollaan taas tammikuun lopussa. Seitsemän vuotta sitten päätin hetken päähänpistosta perustaa blogin. En ollut edes lukenut blogeja juurikaan, ajatusta koko hommasta oli hyvin vähän ja työkaverin kysymys ”pidätkö vaatteistasi jotain blogia?” sai tarttumaan illalla läppäriin. Ähersin bloggeriin sivut, kirjoitin ekan tekstin ja keksin blogini nimen parissa minuutissa. Sittemmin otsikko ”Optimismia ja energiaa vaatteilla” on vähän lyhentynyt ja monesti olen toivonut nimen olevan jokin muu, mutta näillä mennään. Se oli sellainen päähänpisto, joka on kantanut seitsemän pitkää vuotta. Vienyt minut moniin upeisiin tilaisuuksiin, tuonut ihan todella ison määrän uusia kontakteja ja tuttuja, tutustuttanut erilaisiin yrityksiin. Luonut paineita, vienyt ihan hirveästi aikaa ja vaivaa, ollut vähän koko ajan mielessä.

Blogista on tullut vähän kuin elämäntapa. Joskus toivoisin, että voisin unohtaa sen vaikka viikoksi, mutta ei ole helppoa. Sitten taas, kun tuntuu ettei mikään onnistu, en osaa mitään enkä kelpaa mihinkään työpaikkaan, on hyvä mieli, kun on tämä oma pieni tekele olemassa. Se on ollut huikeaa vastapainoa kotiäitiydelle, enkä ole hetkeäkään niin sanotusti ollut ”vain kotona”, vaan olen aina puuhannut jotain omaa. Pitkälle se onkin vienyt ja kun eka blogista saatu palkka aikoinaan kolahti tilille neljä vuotta sitten, olihan se hämmentävä tunne. Mihin tuo päähänpisto johtikaan!

Niin kuin olen aina sanonut, ei tämä olisi mitään ilman teitä siellä ruudun takana. Te pidätte blogini hengissä, annatte syyn tehdä sitä, keksitte välilä kirjoitusaiheita ja laitatte kommentteja, joista saa ajattelemisen aihetta. Olen kiitollinen ihan joka ikisestä lukijasta ja tiedän, että siellä on jopa niitä, jotka olette olleet mukana koko seitsemän vuotta. Nähneet ne ekat hassut postaukset, joissa kuvat olivat päättömiä ja nimeni Amanda. Paljon on muuttunut noista ajoista. Tai siitä, että aloitin touhun lapsettomana! Nyt lapset ovat vähän joka kohdassa mukana.

Kiitän tuhannesti, että olette jaksaneet pysyä mukana ja olleet mukana niin iloissa kuin suruissakin. Teille lukijoille tätä teen (okei, vähän itsellenikin) ja teitä haluan blogin synttäriarvonnalla muistaa. Koska joulun aikaan The Body Shopin arvonta sai niin kovasti innostusta, päätin jatkaa sillä teemalla myös synttäripostauksessa. Yhdelle teistä lähteekin tämä hauska uuden vuoden setti, jossa on pieniä tuotteita rasioissa joulun ja uuden vuoden päivien välille. Ne päivät tosin menivät jo, mutta uusi vuosi oli vasta, joten ajattelin, että tämä setti ja sen tähtimuoto sopivat teemaan. Lisäksi mukana on tuo karkkikeppi-suihkugeeli, jota tytöt jaksavat aina suihkussa ihastella, tuoksu on todellakin karkkinen!

Ja kuinka pääset arvontaan mukaan? Voit osallistua joko blogissa JA/TAI Instagrammissa. Jos osallistut molemmissa, saat TUPLA-ARVAN. Jos vain toisessa kanavassa, olet mukana yhdellä arvalla. Blogissa pääset mukaan jättämällä kommentin tähän postaukseen (kuulisin mielelläni miten kauan olet ollut mukana tai onko jokin postaus jäänyt vahvasti mieleesi). Instassa puolestaan pääset mukaan seuraamalla tiliäni @optimismiakatja ja tägäämällä arvontaan ystäväsi.

Arvontaa pidän auki viikon loppuun, eli 3.2.2019 klo 18 arvon voittajan.

KIITOS kun olette mukana ja onnea arvontaan!

Synttärimuisteloita vuosien varrelta

Minä sitten rakastan syntymäpäiviä! Nyt on juhlat juhlittu ja päivä oli kyllä kokonaisuudessaan aivan ihana. Alkoi hyvällä aamiaisella, jatkui juoksulenkillä juoksumatolla (kiitos lapsiparkin, jonne muksut menivät innoissaan), lounaalla Kauppahallissa ja päättyi sushiin, kakkuun sekä Apulannan keikkaan. Keikka olikin sitten ihan huikea! Festarikeikat ovat monesti sitä samaa hittipoljentoa, mutta Pakkahuoneen keikalla muistettiin vanhoja faneja soittamalla läpi 20 vuotta vanhaa levyä. Ah! Lauantaina jatkettiin vielä niin hyvällä brunssilla, että siitä kerron teille erikseen omassa postauksessaan.

Mutta! Synttäreitä miettiessä mietin myös vanhoja juhlapäiviä ja ajattelin kertoa teille, mitkä synttärit ovat jääneet mieleen ja miksi. Itse asiassa muistan ne kaikki lukuun ottamatta muutamia ensimmäisiä, mutta listasta tulisi tällä iällä jo liian pitkä, joten mennään vähän tiivistetyllä versiolla. Mitä onkaan tapahtunut lokakuussa synttäriaikaan?

6v: äitini teki aina hienot kakut ja tarjoilut juhliin, mutta 6 veet juhlittiin Mäkkärissä. Jätimme kaksi päivää synttäreideni jälkeen taaksemme Helsingin sekä kaikki ne kaverit, ketkä juhlissa olivat, joten synttäreitä ei järkätty muuttolaatikoiden keskellä. Oli kamalaa kun ei ollut kakkua vaan jätskiä!

12v: pidin pyjamabileet. Nukuttiin siskopedeillä huoneessani kavereiden kanssa ja kikatettiin puoli yötä.

17v: sain lahjaksi videot omaan huoneeseeni, jossa oli jo telkkari. Olen miettinyt tätä monesti, maailma on muuttunut kahdessakymmenessä vuodessa. Videosoitinta ei ole enää kenelläkään!

23v: halin koalaa Australiassa. Ensimmäinen synttäri uudella sukunimellä, olimme olleet pari kuukautta naimisissa.

24v: olin yliopistolla harjoittelussa ja leivoin porukalle Pätkis-kakun. Porukan ehkä ”ilkein” tyyppi alkoi syömään sitä ja kiukkuisena ilmoitti minulle, että hänen palassaan on hius. Hävetti, mutta mietin, että miten sattuikin hänen palaansa.

25v: mieheni onnitteli minua vääränä päivänä ja olin aivan järkyttynyt. Hän oli jo Thaimaassa, jonne lähti kaksi viikkoa ennen minua. Minä pauoin graduni kasaan ja siinä sitä oikolukiessa tuli onnittelut mieheltä. Päivää etukäteen. Annettakoon anteeksi, aikaero ja elämänmuutos ja… Muutama päivä synttäriden jälkeen lensin perässä Thaimaahan ja samana päivänä kun lento oli, palautin kymmenet kirjat yliopiston kirjastoon, gradu oli valmis!

26v: olimme liveaboardilla ennen töiden alkua. Siis asumme viisi päivää ja neljä yötä laivassa Similanilla ja sukelluksia oli yleensä neljä päivässä. Synttäriaamuna sain hytissä lahjan, uuden kännykän ja thaimaalainen henkilökunta oli tehnyt kakun ja kaikki lauloivat minulle. Mahtavaa! Pinnan alla nähtiin muun muassa kilppareita.

28v: ekat synttärit Pispalan uudessa kodissa. Rakastin sitä asuntoa!

30v: varsinaisena päivänä allekirjoitimme kauppakirjat nykyisestä kodistamme. Siitä lähtikin sitten aika rumba! Mutta juhlat vietettiin yllärinä, mies vei minut Flamingoon ja uima-altaassa vastaan tuli kaksi parhainta kaveriani miehineen. Juttu oli toki järjestetty, mutta hetki meni ymmärtäessä ketä edessäni on. Illalla hotellissa nukkumaanmennessä esikoinen potki ensimmäistä kertaa niin, että se tuntui mahan läpi ja mies tunsi sen myös. Olipa aika lahja! Lokakuun alussa teimme 30v matkan Barcelonaan kaveripariskunnan kanssa, joka oli sovittu ennakkoon ja joka oli vähän vaikea, olin alkuraskaudesta vielä niin väsynyt ja huonovointinen.

32v: ensimmäistä kertaa Indiedaysin tilaisuudessa! Jännitti hirveästi olla siellä ns. oikeiden bloggareiden seassa. Oli ihan epätodellista nähdä heitä livenä! Illaksi kurvasin kotiin synttäribileisiin lähes yhtä aikaa vieraiden kanssa. Mies oli vienyt tytöt edellisenä iltana mummilaan ja tehnyt siellä kakun yllärinä.

33v: ahdistusmuisto, sillä olin taas n. 17 viikolla raskaana ja kärsin verenvuodosta koko päivän. Itkin, pelkäsin ja rukoilin pimeässä yksin. Kirjoitin jonkun ahdistavan postauksenkin. Odotus oli haastava, onneksi hän on täydellinen pieni neiti! Viikonloppuna olimme äitini kanssa Tampere-talossa Kaija koon keikalla ja mahaneiti tykkäsi musasta, potkut tuntuivat villinä!

35v: ihanat bileet ystävien kanssa, joihin Anna teki huikean kakun ja oli ilmapallot ja kaikkea!

Sellaisia muistoja synttäreiltä! Mitkä ovat omat ikimuistoisimmat synttärisi, tykkäätkö juhlia niitä?


paita LINDEX/ hame ZARA/ kengät DR. MARTENS/ rannekoru SYSTER P (saatu)/ korvikset THE OTHER STORIES

Ja niin kuin sanottu, aina sataa jotain töhnää kun minä vanhenen. Niin myös eilen. Mukavuudenhalu voitti ja kuvat räpsittiin sisällä. Miten se onkin aina jotenkin vaivaannuttavampaa kuin ulkona! Tuoli on se Eveliinan talon roosa tuoli, josta teille kerroin. Bongasin sen tavaroiden alta eikä ollut myytävänä, mutta oli minusta niin valloittava, että päätin saada sen. Ja näette kuinka kävi! Ihana tuoli! Sen piti muuttaa makkariin, mutta en raaski viedä sitä sinne ”piiloon”. Saas nähdä mihin asettuu lopulta. Tuo ihastuttava jouluinen tuikku on myös Eveliinan talosta!

Kiitän kovasti eri reittejä kautta tulleista synttärimuistamisista! Kiitos viesteistänne ja ihastuttavaa sunnuntaita! Kertokaahan synttärimuistojanne! Koska minuakin lahjottiin, halusin lahjoa lukijoita ja fbn puolella arvonta käynnissä, klik!

*skumpat saatu blogin kautta, kakku yhteistyössä Tampereen kauppahallin ja Hakasen leipomon kanssa

Viimeinen kuukausi

Missä tai mitä? No kolmevitosena. Se ajatus iski aamulla ensimmäisenä päähän. Herään joka aamu miettien, kenen syntymäpäivä tai nimipäivä tänään on. Määrä vaan lisääntyy, kun ajatuksiin tulee ihmisten lapsia. Muistan jotenkin todella hämmentävästi päivämääriä ja välillä yllätyn, kun ihmiset eivät tiedä edes omaa nimipäiväänsä.

Kerron pari hassua esimerkkiä: muistan blogikollegani Nooran ÄIDIN syntymäpäivän. Muistan kaikkien läheisten kaverien lasten synttärit, oli heitä perheessä yksi tai kolme. Tänään kun heräsin, päätin onnitella erästä vähän puolituttua, jonka synttärit ovat tänään. Muistan, että hän on tasan kuukauden vanhempi kuin minä. Mutta olikin ilmeisesti lähtenyt facebookista ja onnittelut jäivät! Eilen haahutessani Helsingissä etsien järkevää reittiä veljeni asunnolle, törmäsin Thaimaan työkaveriin, jota en ollut nähnyt… Kahdeksaan vuoteen? Hän kärräsi vauvaansa vaunuissa ja tiesin, että sekä tuolla työkaverilla sekä vaunuissa olevalla vauvalla on synttärit maaliskuussa, lähellä omien tyttöjeni synttäreitä. En kehdannut sanoa sitä ääneen, kun hän asiasta kertoi, olisin vaikuttanut hullulta. Synttärit vaan jäävät mieleen! Tarpeeksi omituista oli, että sattumalta törmäsin heihin, kun olin vähän eksyksissä lähiöissä.

Mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän tulee paniikki, että täytyisi saavuttaa jotain suurta. Ja mitähän sekin sitten olisi? Sen suurempaa ei ehkä voikaan saavuttaa kuin omat lapset, mutta jotain muutakin ehkä pitäisi tehdä, nyt kun kasvavat. Nieleskelin, kun luin tämän aamun lehdestä 32-vuotiaasta kunnanjohtajasta. Hänkin päässyt jo niin pitkälle! Sitten mietin, mitä oletin saavuttavani tänä vuonna, kun ikä raksahtaa lähemmäs neljääkymppiä. Oliko tavoitteita? Suurin tavoitteeni on ollut olla hyvä äiti, läsnä lapsille, pitää parisuhde pystyssä ja elää jokainen päivä täysillä. Ottaa jokaisesta päivästä kaikki irti. Vaikka ne olisivat pieniä juttuja, kuten hyvä juoksulenkki, onnistunut puolimaraton, puhtaat lakanat sängyssä tai leipominen viikonloppuna, ne ovat isoja juttuja loppupeleissä. En tainnut edes tähdätä kunnanjohtajaksi, mutta silti tuli ahdistus – minullakin on taskussa läjä hallintotieteen opintoja yliopistossa, pitäisikö niillä saada ”vähän enemmän” aikaiseksi?

On tänä vuonna tapahtunut ihan mahtaviakin juttuja. Keski-ikäistyvä minä alkoi hiihtää ensimmäistä kertaa sitten teiniaikojen ja hei, eilen näin tämän vuoden synttärisankarin, veljentyttäreni ensimmäistä kertaa. Katselin häntä sylissäni ja mietin, että tunsin ihan erilaisia fiiliksiä näin tätinä. Hän oli heti perhettä ja tulen varmaan jatkossakin haahuamaan siellä Helsingissä aika paljon, hän vei kyllä tädin sydämen. Menin siis ensi kertaa julkisilla veljeni luokse ja onnistuin jäämään väärällä juna-asemalla pois. No, lopulta pääsin perille, mutta kyllä siinä kesti!


paita ja hame LINDEX/ kengät ILSE JACOBSEN/ rannekoru BY PIA’S/ korvikset ja hattu H&M/ arskat KAPP AHL

Olen siis ihan ikäkriisissä jo kuukautta ennen synttäreitä, joten selviän varmaan itse syntymäpäivästä helposti. Ehkä ensi vuonna minusta tulee jotain ”suurempaa”? Vai tarvitseeko toisista tulla ikinä? Ehkä siitäkin selviää?

Postauksen kuvat ovat vähän lämpöisemmältä keliltä kuin tänään, mutta tämäkin asu taipuisi saappailla ja neuleella tähän keliin sopivaksi. En sitten vielä tähän ikään mennessä ollut oppinut pukeutumaan aktiviteetin mukaisesti, piti ottaa pyöräilyä varten housutkin mukaan, mutten pakannut yksiäkään housuja. Siinä sitten sidoin hametta useampaan kertaan ettei mene Budapestin kaduilla pyöräillessä pinnojen väliin…. Mutta selvisin!

Onko muita synttärihulluja?