Huoli ihmisten hyvinvoinnista ja mieletön syysloma

Vikaa syyslomaviikon päivää viedään! Tytöillä oli mielettömän onnistunut ensimmäinen virallinen syysloma, itse sain töitä tehtyä ties missä väleissä ja hassuihin kellonaikoihin ja kaikki nautittiin lomautusviikolla olleen miehen läsnäolosta. Mietin joskus kesällä, että mitenköhän koulujen syyslomakin menee, miten saan viihdytettyä lapsia ja hoidettua työt samalla, kun olen heidän kanssaan viikon yksin. Lopulta kävikin niin, että olimme perheenä viisi päivää Rukalla, pääsimme kaikki Karmivaan karnevaaliin, sain uuden tukan, kävin yksin teatterissa (olikohan muuten eka kerta ikinä) ja esikoinen oli vielä yökylässä koulukaverillaan. Maskin käytöstä on tullut tällä viikolla arkea, kun se päässä on istunut niin teatterissa kuin kampaajallakin ja käynyt kaupassa aina maski päässä. Enää se ei tunnu hullulta, enemmän nolottaisi istua esimerkiksi teatterissa ilman maskia!

Talvi tuli syyslomalla

Jos vietät syyslomaasi alkavalla viikolla, on Rukallakin jo talvi. Sinne on satanut eilen kymmenisen senttiä lunta! Me arvoimme lähtiessä, pärjäämmekö kesärenkailla ja päätimme olla vaihtamatta renkaita. Lähtöpäivänä, jolloin nämä kuvat on otettu tuli ensimmäiset hiutaleet taivaalta, auton ikkuna oli jäässä ja ja lämpötila alkoi painua pakkasen puolelle. Lähdimme sillä hetkellä, kun sinne alkoi tulla talvi! Se on jännä, miten näistä maisemista on tullut ihan hirveän rakkaita. Rinteet ovat tulleet tutuiksi ja erilaisia metsiä on valloitettu. Paikassa on aina ollut luonamme jonkinlainen rauha ja hyvä olo, pelkästään näitä kuvia katselemalla suuni kääntyy hymyyn. Voi milloin sitä pääsisi taas palaamaan!

Syyslomalla tuli juostua, pyöräiltyä, vaellettua metsässä, hiihdettyä ja lautailtua – en muista tällaista viikkoa olleen, että pääsisi kaikkea harrastamaan!

Luovuus pääsee valloilleen, kun vaihtaa maisemaa

Sen lisäksi, että oli ihanaa olla perheen kanssa, sujuivat kirjoitustyöni paremmin kuin aikoihin. Rukalla läsnä ollut hyvä olo ja luonnossa liikkuminen saivat luovuuteni palaamaan. Ennen monet tekstit syntyivät junamatkoilla Helsinkiin, jotenkin läppäri vain sauhusi maisemien vilistessä. Nyt kun junassa ei ole istunut yli puoleen vuoteen, on tekstin tuottaminen välillä ollut aikamoista pusertamista kotona. Siihen auttaa heti esimerkiksi juoksulenkki – aivot saavat happea ja teksti alkaa syntyä päässä juostessa. Mutta välillä samat lenkkimaisematkin puuduttavat. Pyöräillessäni Rukalla kaksi tuntia syntyi päässäni viisi eri tekstiä – olin todella iloinen, sillä kirjoittaminen on henkireikäni ja välillä sitä tuntee olonsa ahdistuneeksi, kun tekstiä ei vain synny keittiönpöydän äärellä. Tiedättekö tunteen muut kirjoittavat?

Koronan aiheuttama ahdistus sekä arvontavoittaja

Pahoitteluni, että sain aikaiseksi arpoa voittajan keskiviikkona sulkeutuneeseen arvontaan vasta nyt! On ollut aikamoista haipakkaa tämä viikko ja se on jäänyt. Lueskelin ajatuksen kanssa vastauksianne arvontapostaukseen ja nieleskelin. Toki siellä oli niitäkin vastauksia joissa luki, että hyvin menee, mutta hyvin monesta vastauksesta paistoi ahdistuneisuus tai väsymys pandemiaa kohtaan. Epävarmuus töistä ja ikävä sosiaalisia kontakteja. Minä niin ymmärrän. Olisin halunnut halata jokaista vastaajaa, kiitos kun kerroitte fiiliksiänne. Päätin arpoa ison hyvinvointipaketin myös marraskuun alussa, lokakuun asuäänestyksessä, jotta voisin ilahduttaa jälleen. Arpoja kertyi yhteensä blogissa ja Instagrammissa reilut 400 kappaletta, joten tuntuu suorastaan väärältä arpoa vain yksi paketti. Ensi kuussa sitten toinen!


mekko ja takki VILA/ huivi SILVERJUNGLE/ sukkikset KAIKO/ korvikset MAANANTAIMALLI/ pipo EVEREST/ kengät PALMROTH (saatu)

Kiitos kun vastasitten ja avasitte mietteitänne. Minulle tuli jotenkin entistä isompi huoli ihmisten hyvinvoinnista ja jaksamisesta. On silti aina ilahduttavaa lukea kommentteja, niitä tulee nykyään niin hirveän vähän. On ihanaa huomata, että kyllä teitä siellä on ja ei ole noloa kertoa olevansa epävarma ja ahdistunut tilanteesta, niin moni jakaa fiilikset. Kyllä me tästä selviämme, eikö!

Voittajaksi random.org arpoi lopulta nimimerkin Inka H, onnea! Olen laittanut sinulle sähköpostia!

Olisi kivaa kuulla miten siellä meni syysloma, jos sellaista teillä vietettiin, vai alkoiko se juuri? Aurinkoista sunnuntaita jokaiselle!

Syysloma – uhka vai mahdollisuus?

Meillä eletään nyt ensi kertaa syksyä, kun ”pitäisi” tosissaan viettää syyslomaa, sillä eskarihan on toki koko viikon kiinni. Päiväkoti on puolestaan auki, ainoastaan joitain ryhmiä oli yhdistelty. En yhtään ole vielä käsittänyt, miten normaali työssäkäyvä ihminen handlaa kaikki pienten lasten lomat, kesälomakin on varmaan 10 viikkoa pitkä! Miehellä on lomaa 5 viikkoa vuodessa, joista yleensä yhden on pitänyt alkuvuodesta ja neljä kesällä. Meillä on nyt vielä onneksi helppo tilanne, sillä itse pystyn joustamaan ja tekemään sitten viikonloppuna tai iltaisin hommia, mutta miten pitkä kesäloma hoidetaan? No, ei mietitä sitä vielä.

Koin siis (totta kai, koska olen minä) huonoa omatuntoa, kun esikoinen tuli kotiin perjantaina hihkuen ”nyt alkoi syysloma!”. Sitä oli hehkutettu eskarissa ja moni oli lähdössä etelän lomalle tai kotimaan piipahduksille. Tuli kamala olo selittää, ettei meillä ole mitään lomaa ja lapset olivat rehellisesti ihmeissään, kun isi lähti normaalisti maanantaina töihin. Itseäni harmitti, että eskarissa oli niin isollaan paukutettu sitä, että kaikki ovat lomalla.

Lopulta meille järjestyi pari yhteistä lomapäivää ja kaikkea kivaa tekemistä. Viikonloppu aloitettiin Karmivalla karnevaalilla, sunnuntaina saatiin serkkutyttö yökylään, joka oli niin kivaa lapsista, että päästivät ihan itku kurkussa hänet lähtemään kotiin. Maanantain olin kolmen tytön kanssa Ideaparkissa Zones-sisähuvipuistossa ja tuntuivat nauttivan. Ihan itketti, kun näin miten onnellinen 3-vuotias oli päästessään kaikkiin laitteisiin, niihin tarvittiin juuri se metrin mitta!

Tiistaina isi vei tytöt uimaan illalla, sillä Kalevan uimahallissa on ollut syyslomalla wibit-kiipeilyrata (on muuten ainakin vielä tänään, tieto piilotettu tosi tehokkaasti tästä) ja eilen olin tyttöjen kanssa päivän kotona. Tuli siihen nyt taukoa arjesta ja eilen oli ihanaa taas olla kolmisin, olen huomaamattani kaivannut näitä ns. kotiäitipäiviä, nyt kun esikoinen lähtee joka aamu eskariin. Oli ihanaa halata heitä kovaa koko päivä.

Pari huvipuistoreissua, yökyläily ja uiminen ovat varmasti ihan tarpeeksi jos ei enemmänkin, mitä lapset odottivat syyslomalta. Jota heillä nyt onneksi oli se kaksi päivää. Ja maanantaina oli ihana päivä, meillä oli nimittäin sattumalta kylässä mummi, kolme serkkua, täti, eno, kummitäti ja ketä meitä nyt olikaan. Hetkellisesti talo ihan täynnä sukua, oli mahtavaa!

Ihanan helposti eskarilaiselle järjestyi hoitopaikka korvaavasta päiväkodista, jonne tuli opettajaksi eskariryhmän ope ja kaveriksi ainakin rakkain eskarikamu, eli mitään ongelmaa päivissä ei ole ollut. En itse edes tiedä missä tuo päiväkoti on, olen ollut niin tehokkaasti poissa nuo kolme päivää. Ja muuten, tämän viikon hoidosta ei otettu erillistä maksua, sekin oli aika upea juttu!

Mutta kyllä tämä välillä hämmentää miten ihmiset selviävät lasten pitkistä lomista. Jos isovanhemmat ovat vielä tiukasti työelämässä eivätkä edes samassa kaupungissa. Löytyykö aina joku korvaava hoitopaikka? Löytyykö sellainen vielä esimerkiksi ekaluokkalaiselle?

Miten teillä on vietetty syyslomaa, töissä ja hoidossa vai lomaillen? Iloista perjantaita!

Postauksen kuvat Saara/Studio Mimi & Nöde paitsi alin kuva Dilan/Studio Mimi & Nöde – on taas niin mahtavasti tallennettu lasten ilo ja touhotus, kiitos! <3

Huvipuistattava päivä, josta tuli aivan erityinen!

*kaupallinen yhteistyö Särkänniemen kanssa

Eilen se alkoi, Särkänniemen jo syyslomaperinteeksi muodostunut Karmiva karnevaali. Sade loppui kuin sovitusti puiston ovien auetessa ja sisään vaelsi monenlaista naamiaisasua ja taidokkaita kasvomaalauksia. Ruska ja pilvien takaa kimmeltävä aurinko värjäsi upeasti puistoa ja sen puita, kun suuntasimme tutkimaan miltä karnevaali tänä vuonna näyttää. Ja mikä päivä siitä tulikaan, saatte nyt hurjan määrän kuvia kun en osannut valita, tunnelma oli niin ihana! Päivällä oli ihan eri tunnelma kuin hämärtyvässä illassa, jossa valohattara vilkkui ja chilisuklaa-kaakao lämmitti ihanasti pihalla vietetyn päivän jälkeen. Henkilökunta heilui luurankopuvuissa ja erilaiset esitykset virittivät karnevaali-päivään.

Särkänniemen mystinen tunnelma ja kuopuksen suuri hetki!

Se tunnelma on ihan mahdotonta kuvailla sanoin. Jätskiä syövät helleasuiset ihmiset ovat poissa. Maassa on lehtiä, laitteissa hämähäkinseittejä, koristuksena pääkalloja ja kummituksia. Musiikki on erilaista kuin kesällä, illan hämärtyessä huvipuisto niin sanotusti herää eloon. Laitteiden valot, jotka kesällä jäävät näkemättä näyttävät upeilta ja jokainen nurkka on koristeltu ja mietitty. Oma suosikkikohtani on ns. Kuolleiden kaupunki Angry Birds-puiston ympärillä. Se väriloisto, musiikki ja tunnelma vievät hetkessä ajatukset jonnekin aivan muualle kuin lokakuiseen Tampereeseen! Paikka on aivan erilainen kuin kesällä ja syksyn fiilikset kannattaa käydä aistimassa!

Tuolta puiston nurkilta mekin aloitimme iltapäivämme, sillä Angry Birds-shopista saa kasvomaalauksia. Esikoinen otti kaverinsa kanssa oikein kunnon maalaukset, jotka näyttivät hienolta iltapäivän teemassa. Kuopus valitsi poskeensa kurpitsan ja molemmat olivat hyvin pahoillaan, kun maalaukset jouduttiin pesemään pois illalla. Olipa hurjan näköisiä tyttöjä kyllä!

Keskityimme kiertämään laitteita, joihin lapset halusivat ja he aloittivat perinteisesti kierroksen possujunasta sekä heppakarusellista. Jonoja ei juuri pienten laitteisiin ollut eilen, joten saivat painaa niin paljon kuin jaksoivat. Jossain vaiheessa tajusin tarkastaa, josko kuopuksella olisi tullut metri pituudessa täyteen. Kesällä sitä ei saatu vielä rikki ja häntä harmitti monesti, ettei päässyt esimerkiksi Vauhtimatoon, Teekuppeihin tai moneen muuhun mihin sisko meni. ”Pipo pois”, kuului mittausohje ja jännitin, rajoilla mentiin. ”Kyllä se juuri metri on” oli tuomio. Sen jälkeen kuopus huusi laitteissa ”OLEN METRIN!” ja jonotti heti Vauhtimatoon, meni Taikapyörään ja Teekuppeihin. En ole hetkeen nähnyt niin onnellista naamaa, miltä 3-vuotias näytti Vauhtimadon kyydissä. Kotimatkalla selitys kävi siitä, että isojen tyttöjen laitteet aukesivat. Hurjapää kun on, kyseli pääsisikö Boominkin kyytiin, mutta ihan siihen ei metri riittänyt. Kyyneleet silmissä katselin toisen iloa ja mietin, että hänelle tästä syksyn huvipuistoreissusta tulikin ihan erityinen. Mahtavaa!

Entä se zombie-alue ja pienet lapset?

Välillä syötiin Riemu-ravintolassa buffa ja jatkettiin taas laitteesta toiseen. Riemun kulmilla on tämän syksyn uutuus, CREEPS-kauhukuja, jonne ikäraja on K16. Sinne on erillinen pääsymaksu ja olisin halunnut kurkata sinne, mutta… En rehellisesti sanottuna uskaltanut! Olisi pitänyt mennä yksin ja korvaan kuiskivat zombiet saivat karvat pystyyn jo ajatuksen tasolla. Jäi testaamatta! Kuka kävi, oliko superkauhea?

Huvipuiston päädyssä oleva zombie-alue piti käydä tutkimassa pariin kertaan, sillä olisimme halunneet nähdä morsian-zombien, mutta häntä emme onnistuneet bongaamaan. Menin alueelle tyttöjen kaverin kanssa, sillä esikoinen ei halua zombeilla ja kuopus kävi kurkkaamassa ja totesi, ettei halua enempää. Alue on onneksi hyvin rajattu päätyyn, joten zombeja ei todellakaan ole pakko nähdä koko reissulla, jos ne pienempiä hirvittävät. MIelestäni tyypit olivat jotenkin leppoisampia kuin aiempina vuosina, tulivat kanssani selfieen ja osa jopa jutteli. Ehkä heistä oli tehty hieman leppoisampia ja suurin kauhu jätetty sinne Kauhukujalle! Mielettömät maskeeraukset heillä on ja uutuutena oli muun muassa Tapparan ja Ilveksen joukkueesta karanneet zombiet. Ystävällinen professori kysyi haluammeko yhteiskuvan ja ystävällinen ääni kuulosti hullulta katsoessaan hänen ulkonäköään. Älä anna ulkonäön hämätä, kivoja kavereita ovat!

Minusta tuntuu, että nautin melkein eniten siitä tunnelmasta, koristeista ja väriloistosta, kesällä tuli juostua niin monet laitteet useasti läpi. Ja tullaan muuten käymään ensi kesänäkin, sillä kausarit on päivitetty! Nyt ei tarvitse varata uutta kuvaa Kausikorttiin, sillä vanhan saa päivitettyä Näsinneulan aulassa. Näin säästää vaivaa kuvien etsimisessä, eikä tarvitse käyttää uutta muovia. Päivitetyllä Kausikortilla pääsee rajattomasti Karmivaan karnevaaliin ja seuraavaksi sillä pääsee nauttimaan Koiramäen joulusta ennen ensi kesän huvitteluja. Kausikortti on myös ennakkohintaisena halvempi, päivitys maksaa 119 euroa.

Voi olla, että täytyy vielä käydä ensi viikon aikana uudelleen aistimassa Karmivaa karnevaalia. Kukakohan lähtisi kanssani Creepsiin? Vai haluanko edes sinne? Apua, aikuisenkin on vaikeaa hokea itselleen, että näyttelijöitä ovat vain. Karmivaan karnevaaliin pääsee huvittelemaan tänään sunnuntaina ja ensi viikolla tiistaita lauantaihin, maanantai on lepopäivä.

Kiitämme kovasti eilisestä huvipuistattavasta päivästä, hymyilin aamulla miettiessäni pienen onnellista naamaa ja esikoinenkin kiitti kivasta eilisestä. Painui muistoihin!

Kuka on menossa tai oli jo eilen? Eikö ole huikeasti maskeerattuja zombieita?