Luovan työn inspiraatio (+ helmet joulupukilta)

Mitä enemmän on luovaa työtä tehnyt, sitä enemmän on huomannut, kuinka se tarvitsee tilaa. Väsynyt ja stressaantunut mieli ei ole luova. Luova hetki ei kulje kello kaulassa – on monesti todella vaikeaa sopia vaikka viikonlopusta tyhjää hetkeä miehen kanssa, jolloin pitäisi kirjoittaa. Jos sillä hetkellä ei irtoa, niin ei irtoa, tekstiä ei voi pakottaa tulemaan.

Sitten on niitä hetkiä, jolloin kello juoksee aivan liian kovaa eteenpäin ja olisi inspiraatiota loputtomiin niin tekstin kuin kuvien kanssa, mutta aika loppuu kesken. Monesti junassa se iskee. Tiistaina pendolinosta sammuivat valot, kun minä vielä näpytin tekstiä loppuun. Apua, ollaanko perillä, ei vielä! Liikunta ja luonto auttavat myös valtavasti luovuutta kehittymään – lenkeillä syntyy sata ja yksi ideaa, jotka melkein tekisi mieli istua kirjoittamaan ylös. Monesti kotiin palatessani kirjoitankin ideoita paperille ranskalaisin viivoin hien vielä tippuessa nenän päästä.

Ja yöt, ne vasta pahoja ovat! Miten ihmeessä kaikki hyvät ideat tulevat sillä hetkellä, kun aivot alkavat nukahtaa! Kai se on tutkitustikin aika luova hetki, mutta kun haluaisi nukahtaa ja samalla taistelee itseään hereille – pakko kirjata ajatukset ylös, mitä jos unohdan ne yöllä! Kun viime viikolla työskentelin yhden yön, hämmästyin miten paljon nautin siitä pimeydestä ja hiljaisuudesta. Olipa helppo tehdä hommia!

Yksi asia, mikä yrittäjyydessä on vaikeaa (tai kai siinä monikin asia on), on osaamisensa ja palvelujensa myyminen. Se rohkeus ja varmuus, että minä osaan ja pystyn ja voin olla avuksi tälle ja tälle firmalle. Kun yksin pähkää, sitä menee monesti ajatustensa kanssa ihan solmuunkin. Tiistai-illan vietinkin Helsingissä Sannan Walleniuksen sekä Rosanna Marilan pitämässä koulutuksessa Mediaduunareille. Ihanan intiimi tila, ihanan inspiroivat naiset ja ennen kaikkea se ideointi ja innostuminen. Sitä todellakin kaipaa usein tässä yksin puuhatessa! Oli jotenkin silmiä avaavaa, kun Sanna sanoi, että alkoi yrittäjyyden myötä nähdä potentiaalisia asiakkaita kaikkialla. Niin, totta. Sitä hyvin helposti ei näe metsää puilta ja sainkin siinä istuessani monta ideaa, joita jatkojalostaa. Matoja vaan koukkuun niin sanotusti! Inspiroiduin naisista ja illasta valtavasti ja mietin, että tällaisen henkisen buustauksen kaipaisi kyllä todellakin useammin! Ja miten mahtavaa olisi itse päästä kouluttamaan ja inspiroimaan toisia!


paita VERO MODA/ hame H&M/ kengät DR.MARTENS/ korvikset INGA CECILIA

Jonkinlaisen inspiksen puolestaan tukastani oli saanut joulupukki (aka kälyni), joka oli hommanut minulle joululahjaksi nämä kuvassa näkyvät korvikset. Ihan helmet ja valittu hiusvärieni mukaan. Todella kauniit ja Inga Cecilia minulle uusi merkki. Arvatkaa haluaisinko monet muutkin, kun tuolla sivustolla kävin. Mitä karkkeja! Kiitokset siis kälyn suuntaan, nämä ovat olleet ahkerassa käytössä! Onko itsellesi tuttu koruvalmistaja? Olen jo monelle vastannutkin IGssa mitkä nämä korvikset ovat, eli ovat erottuneet selkeästi edukseen! Uskoisitteko, että ovat tehty kierrätysKANKAASTA? Näyttävät ihan kiviltä vai mitä?

Kuinka moni tekee luovaa työtä siellä ruudun takana? Mikä on itsellesi paras inspiraatio? Pystytkö esimerkiksi inspiroitumaan hälyisässä tilassa vai tarvitsetko yön ja hiljaisuuden ympärillesi? Inspiroivaa torstaita kaikille!

Rakkausviikonloppu Tallinnassa ja kaikki muut viime ajan Viron reissut!

Pitkästä pitkästä aikaa tulee vuosi, kun en ajan- ja rahanpuutteen vuoksi suuntaa Matkamessuille. Oletko menossa? Tämä Matkamessuviikko on herättänyt matkakuumeen selkeästi muillakin kuin minulla – perhehotelleista on kysytty vinkkejä useamman kerran, joten ajattelinkin, että voisin niistä tehdä jonkinlaisen koosteen.

Mutta entä sitten kovassa nosteessa oleva Viro ja sen pääkaupunki Tallinna? Visit Estonia on tämän vuoden messujen virallinen yhteistyökumppani ja Viron matkailu kovassa nosteessa. Enkä ihmettele. Enemmän ihmettelen sitä, että edelleen löytyy hyvin paljon heitä, jotka käyvät vain satamassa lastaamassa juomia autoon. Kun varttia ennen lautan lähtöä itse lastasimme matkalaukkuun juhliin lupaamiamme skumppia ajattelin, että mikä minä olen sanomaan, hah! Mutta kun satamaan asti on päässyt, kannattaa ehdottomasti mennä pidemmällekin!

Minä olen käynyt kahdesti Pärnussa, kerran kesällä ja kerran syksyllä ja ihastunut siihen todella. Varsinkin syksyllä rannan autioituessa, mutta meriveden vielä lämmittäessä se oli hurjan ihastuttava! Pärnun reissuista voit lukea täältä sekä täältä, Pärnun ruokavinkkejä puolestaan tässä postauksessa.

Jos aikaa ei ole paljon, Tallinna on mitä mahtavin matkakohde. Vain kaksi tuntia yli lautalla ja tarjolla on ravintoloita, nähtävyyksiä, shoppailtavaa, taidetta ja kulttuuria. On aika huikeaa, että uusin Fotografiska päätyi juuri Tallinnaan ohi isojen kaupunkien, vai mitä?

Meillä oli loppiaisviikonloppuna aikaa olla perillä reilu vuorokausi, tarkalleen noin 27 tuntia. Josta nukuimme 11. Oikeastaan emme olisi kaivanneet mitään ohjelmaa, sillä niin luksusta on ihan vain olla ja höpöttää ummet ja lammet kaksin reissussa. Mutta kun nyt Tallinnassa oltiin, kävimme tekemässä pari juttua, jotka halusin miehelle näyttää.

Ensiksi suuntasimme Mall of Tallinn-ostoskeskuksen (eli T1-keskuksen, taksit tunnistavat tuon nimen paremmin!) katolle Sky Wheeliin. En uskaltanut mennä siihen pressireissulla (ahtaanpaikankammoinen kun olen), mutta päätin, että miehen kanssa uskallan. Ja itse asiassa se pyörii kolmen kierroksen aikana aika vauhdilla pysähtyen vain kerran, joten ahdisti paljon vähemmän kuin luulin. Tallinnan Skywheel on korkeudeltaan 120 metriä merenpinnasta mitattuna, sillä se on ostoskeskuksen katolla ja keskuskin kukkulan päällä. Tuossa hetkessä, minkä se pyörii tuli ihan hätä pyöriä ympäri sinne tänne ja kurkkia näkymiä. Ja Katjan tuurimatkat olivat kyllä sekuntilleen oikeaan aikaan suunnanneet sinne – ne hetket kun aurinko katosi näkyvistä, me olimme kyydissä. Wau!

Olin kehunut miehelle myös ostoskeskuksen restaurant Helkin simpukoita, joita sain pressireissulla. Minä en todellakaan ole simpukoiden ystävä, joten jos niitä innostun kehumaan, herättää se aikamoista mielenkiintoa asiaan. Menimmekin siis syömään puoliksi simpukka-annoksen, jota mieskin kehui vuolaasti. Chiliä sisältävä soosi on mielettömän hyvää! Helk löytyy pari kerrosta Skywheelin alapuolelta.

Mielettömät aletkin olisi olleet T1-keskuksessa ja yritimme hetken katsoa miehelle farkkuja, muttei se innostanut. Lapset saivat Benettonin alesta puoleen hintaan alessa olevat mekot ja me suuntasimme joulutorille, joka sulki 7.1. Toivoin, että saisimme vielä loppiaisena kiinni joulun tunnelmasta, mutta voi ei – ei se oikein lähtenyt! Glögin haju tympäisi jo, joulupukin esitys tuntui suorastaan oudolta tammikuussa ja se odotus ja kutkutus oli poissa. Muuten kyllä tykkään joulutorista, mutta kyllä siellä on käytävä ennen joulua!

Siirryimme siis Maideliin, jonka pihvejä kaikki kehuivat pressireissulla. Viron ensimmäinen orgaaninen ravintola oli ihastuttanut minuakin ja halusin kuulla miehen mielipiteen pihvistä, kun en sitä itse syö. Hän kehui sen myös todella hyväksi, eli uskottava on, se on hyvää! Myös oma sienirisottoni oli suussa sulavaa ja siinä oli todella hyvä sekä vahva sienen maku!

Seuraavana päivänä meidän oli tarkoitus kävästä Pohjala Breweryssa Noblessnerin alueella. Siis kävästä. Noblessner, joka oli ennen sukellusvenetelakka on uusi the place to be Tallinnassa ja meinasin viedä miehen Proto-keksintötehtaaseen ja itse käydä iiiihanan joulukauppa Shishin alessa. No ei ne tuurimatkatkaan aina onnistu. Ensinnäkin Shishi oli sunnuntaisin kiinni. ARGH! Juuri kun suunnittelin marssivani laivaan muovikuusi kainalossa. Toisekseen Pohjalan kanssa tuurimatkat toimi – sunnuntaisin siellä tarjoiltiin all day breakfastia, joka veti paikan ihan täyteen puolen päivän jälkeen. Pakko oli testata. Söimmekin ihan hurjan hyvät munakkaat ja katselimme, kun naapuripöytään tuli maistelulautanen, siis viisi eri pientä olutta. Ai tuollaisiakin saa? Jäimme siis jumittamaan sinne, otimme maistelulautasen (hanoista löytyy 24 eri vaihtoehtoa) ja istuimme pulisemassa. Koska keskintötehtaalle oli muutenkin vähän tiukka väli ja koska olen menossa helmikuussa lasten kanssa Tallinnaan, annettiin homman olla. Oli kuitenkin kaikkein parasta kaksin ollessa istua ja jutella.

Siirryimme munakkaiden jälkeen vielä syömään ihanaan Lore Bistroon, jonne on kävelymatka Pohjalasta. Heidän sommelier on aivan ykkönen, ihastuin häneen pressireissulla ja mietin, onko aina tuollainen. No nyt tuli testattua, on. Murrettua suomea tauotta höpöttelevä iloinen Tarvo on paikan sydän. Juttelimme miehen kanssa, että palvelu on niin mielettömän hyvää ja iloista, että vaikka ruoka olisi vähän huonompaakin, sen unohtaa, kun fiilis on niin kohdillaan! Ja ruokahan ei missään nimessä huonoa Loressa ole. Koska olimme vielä suht täynnä munakkaista, otimme jaettavaksi kehumani purjoannoksen, lisäksi tonnikala-sashimia sekä bataattiranskalaisia. Kaikki aivan ihania, varsinkin se purjo. Älä jätä maistamatta jos käyt Loressa!

Äkkiä meidän rakkausviikonloppu olikin vailla kotiinlähtöä, mutta onnistunut viikonloppu oli! Tässä postauksessa olikin ihastuttava yöpaikkamme ja taksivinkkini Tallinnaan. Ja jos haluat suosituksen kauneushoitolasta, jälkkäripaikasta tai muista majoituksista, klikkaile linkeistä vanhoihin juttuihin! Joulutorifiiliksiä on enemmänkin postauksessa kolmen vuoden takaiselta reissulta, aika samalta näyttää enemmän.Tallinna on kyllä vienyt sydämeni mahtavalla tarjonnallaan, helmikuussa mennään sitten lasten kanssa katselemaan paikkoja taas vähän eri vinkkelistä.

Onko tuttuja juttuja sinulle? Mitkä ovat omat Tallinnan tai Viron lempparisi? Suosituksia edessä olevalle lapsireissulle?

Upea sekä edullinen majoitus Tallinnasta

Käväisimme viikonloppuna miehen kanssa kaksin Tallinnassa lunastamassa hänen joululahjansa. Tuohon reissuun halusin jotain pientä spesiaalia, joka tällä kertaa toteutui vähän erilaisen majoituksen muodossa. Pressireissuilla emäntänämme useasti toiminut Evelin oli kertonut Estonishing Stay-majoituksesta sekä näyttänyt kuvia erilaisista, upeasti sisustetuista asunnoista. Alkoi kiinnostaa, tuota haluaisin kokeilla, asunnot näyttivät hurjan kauniilta! Rakastan tuota punaista tiiliseinää!

Millainen majoitus on siis kyseessä? Kun kuvailin taloa isälleni eilen kertoen, että oviin saa jokainen henkilökohtaisen koodin ja sisällä on asuntoja, hän kysyi, että onko kyseessä vähän kuin Omena-hotelli. No konsepti on hieman samanlainen, mutta Omput ovat kaukana siitä, miten upea tämä talo on! Yli 100 vuotta vanha talo on muutama vuosi sitten remontoitu täysin ja sisällä olevia asuntoja hallitsee eri yhtiöt, joista yksi on Estonishing Stay. Heillä kaikki huoneet ovat eri kokoisia ja eri tavalla sisustettu – ja se onkin paikan rikkaus. Talon sijanti on Narva maantiellä ja edestä kulkee niin julkisia kuin takseja, mutta asuntomme sisäpihan puolella oli hyvin hiljainen. Saimme kaikessa rauhassa kiskoa 11 tunnin unet – arvatkaa kuinka tarpeeseen tuli!

Majoitus löytyy parin kilometrin päästä keskustasta ja Evelin kehui minulle useita ravintoloita Kadriorigin alueella, jossa majoitus sijaitsee. Meillä oli kuitenkin alle vuorokausi aikaa ja pöytävarauksia keskustaan, joten lähialue jäi tällä kertaa tutkimatta. Muuten, liikuimme aika paljon taksilla ja kun soitin sen Viron taksista, minulle vastattiin heti ja taksi tuli aika viidessä minuutissa. Hintaa kyydille majoituksesta Noblessnerin alueelle (4,6 km) tuli 4,60 euroa. Summa, jolla ei kannatta edes lähteä ristikkäisliikennettä julkisilla yrittämään, kun aikaa on hyvin rajallisesti. Sen sijaan kun nappasimme taksin lennosta (niitä suositeltuja keltaisia) tuli kyydille hintaa 16 euroa. Kannattaa siis ehdottomasti soittaa tuonne Viron taksiin, googletin ja nappasin ensimmäisenä esiin tulleen numeron!

Jos aikaa on käytettävissä enemmän ja on esimerkiksi kesä, on asunnossa yhteinen kattoterassi, iso pyykkitupa, yhteinen kuntosali sekä lukollinen pyöräkellari, jos saapuu pyöräreissulle Viroon. Ylipäätään majoituksessa parasta oli pienet, tarkkaan harkitut yksityiskohdat. Sanoin miehelle, että Evelin on ainakin hyvin visuaalinen ihminen ja mies totesi, että sen kyllä huomaa. Kaikki ”laput”, joissa kerrottiin mm. voiko hanavettä juoda tai mikä on wifin salasana olivat kauniissa tauluissa. Sängyn vieressä oli bluetooth-kaiutin, jonka kautta soitimme musaa huoneessa ollessa. Oli pumpulipuikkoja, kahvia ja irtoteetä (!), kahvinkeitin, silitysrauta, hiustenkuivaaja ja kauniit astiat. Jokaisesta asunnosta löytyy myös keittolevy sekä jääkaappi, joten esimerkiksi aamiaisen voi valmistaa itse.

Ja se hinta! Sen kokoisessa asunnossa kuin meillä oli, yö maksaa viikonloppuna keskimäärin 79 euroa. Ei minusta ollenkaan paha hinta, kun asunnot ovat luksustasoa ja käytössä on myös kuntosali. Oli todellakin pieni arjen luksus ja irtiotto, jota kaipasimme. Eikä yhtään juoksevia askelia käytävillä tai muuta mekkalaa yöllä, parasta!

Oletko tutustunut tällaiseen majoitusvaihtoehtoon jo?