Proto ja muut tärpit lasten kanssa Tallinnassa

Viime viikon Tallinnan reissusta ei ole viikkoakaan, mutta voi hurja miten tuntuu pitkältä ajalta, niin tapahtumarikasta menoa on taas ollut. Kirjoitan kuitenkin teille ylös muutaman vinkin Tallinnasta, jos olette lähdössä lasten kanssa reissuun. Vinkit toimivat ihan ympäri vuoden, eli ajankohdalla ei sinällään väliä!

Olen halunnut kovasti käydä Keksintötehdas Protossa, jonka ohi olen mennyt Noblessnerin alueella vieraillessa. Entinen sukellusvenetehdas antaa komeat puitteet keksintötehtaalle, jonka ajattelin olevan vähän lasten juttu, ehkä minä en innostuisi. Paikkaan on noin kaksi kilometriä keskustasta matkaa, menimme sinne päin taksilla ja kävelin takaisin kärryjen kanssa.

Olimme reippaina tyttöinä oven takana ennen kello kymmentä aamulla ja paikka aukeaa kello 11! Apua oho! Kannattaa siis tarkistaa näköjään aukioloajatkin. Hipsimmekin Noblessnerin alueelta löytyvään Shishiin, josta löytyy aivan mieletön joulukoristevalkoima syksyisin. Tässä postauksessa pieni pala joulun loistoa. Nyt tilalla on kukkia, vaaseja ja monenlaisia keväisiä koristeita. Lapset olivat ihan haltioissaan tuosta kauneudesta ja viihtyivät hyvin, äiti osti (ehkä) pari joulukoristetta outletin puolelta, joka on vähän piilossa rakennuksen takana.

Proto aukesi ja sinne oli ihan jonoa ainakin näin hiihtoloma-aikaan. Laskimme, että vaikka 3-vuotias ei maksa, meille silti edullisin vaihtoehto oli ottaa perhelippu, joka kustansi 28 euroa. En oikein tiennyt mitä odottaa seinän takana ja siellähän oli valtava määrä erilaisia virtuaalisia todellisuuksia. Sai ajaa junaa, polkea pyörällä taivaalla, ohjata kuumailmapalloa ja pääsi kuulemma niin hurjaan näytökseen, että kiljunta pääsi (vain mummi ja esikoinen kävivät sen). Ulospäin näyttää hassulta, miten ihmiset eläytyvät virtuaalitodellisuuksiin, mutta auta armias kun niitä kokeilee. Apua miten todellisia! Varsinkin se, missä poljetaan pyörällä ja pyörä leijailee taivaalla. Siinä pisti vaistomaisesti silmänsä kiinni, kun ajoi päin puuta. Mummista lähti kiljunta, esikoinen polki loputtomiin pitäen sitä superhauskana ja hyvä huuto lähti lapsesta, kun ohjasi virtuaalitodellisuudessa junaa ja pikkusisko sai pumpata vauhtia. Ihan mielettömän hauska paikka, jossa saa kyllä aikaa menemään. Pienin jo uuvahti koviin ääniin, mutta eskari-ikäinen olisi ollut siellä koko päivän! Kahvilakin on näkemisen arvoinen ja laskiaistiistaina sieltä sai myös hernekeittoa ja laskiaispullia – enpä tiennyt että Virossa on niin samat traditiot!

Me emme jääneet Protoon syömään vaan hipsimme viereisessä tehtaassa, taidekeskus Kain kyljessä olevaan Lore bistroon. Olen siellä muutaman kerran käynyt ja tykännyt niin ruoista kuin palvelusta. Nyt ontui palvelu ja asiat sai tilata kahteen kertaan. Otin päivän lounasvaihtoehdon, punajuuritartaria ja annoksen hinta (6 euroa) oli erittäin käypä ja tartat todella hyvää, mutta hirveää kasaa perunaa en jaksanut syödä. Lapsille tuotiin väritettävät ruokalistat ja kasa värikyniä ja niiden kanssa viihtyivätkin mainiosti. Itse lasten lista oli hieman suppea ja kanapastaa oli valtavat läjät pienille – yksi annos puoliksi olisi hyvin riittänyt, vaikka olikin lasten listalta!

Illalla, kaikkien Kalev Spassa tehtyjen hoitojen ja uimisen jälkeen (niin tykättiin kyseisestä paikasta!) oli taas aika etsiä ruokaa. Kello oli aika paljon ja mietimme, kuinka lapset jaksavat, mutta päätimme silti suunnata kohti vanhaa kaupunkia, joka on aivan Kalev Span vieressä. Äitini oli bongannut jostain, että ravintola Spot on kiva myös lasten kanssa. Minulla oli jäänyt syksyllä kyseisestä paikasta vähän keskinkertainen kuva, erityisesti palvelun osalta ja kävelimme kaupungilla kurkkien, mikä olisi kiva. Hyvin pian Spot tuli kohdalle ja kauniin näköinen ikkuna sekä tyhjä ravintola houkuttelivat. Menimme sisälle.

Jonkinlainen helpotus oli, kun vain yhdet ihmiset lisäksemme olivat paikalla. Siitä häviää tietty stressi, kun mukana on hieman väsyneet lapset. Kävi vielä niin, että käyttäytyivät kuin prinsessat konsanaan. Mutustivat kehuen alkuun tuotua leipää ja tilasivat lastenlistalta nuggetteja sekä lihapullat. Olin hyvin ilahtunut annosten koosta – sen sijaan, että yrittäisin syödä jämiään, molemmilla oli kaksi lihapullaa tai nuggettia ja oikein kunnon pottuvoita sekä salaattia. Lihapullat olivat itse tehtyjä, nuggetit ihan filettä, eivät mitään mössöä ja muussi ihanaa. Tytöt söivät kaiken, vaikka leipää oli alla ja halusivat jälkkärin. Kerrankin paikka, jossa oli järkevän kokoiset lastenannokset!

Lasten kysellessä jälkkäriä tarjoilija ehdotti, että ottaisivat puoliksi aikuisten listalta yhden. Molemille saapui talon omaa Oreo-jätskiä (taivaallista) kauniilla koristeluilla. Oli muuten onnistunut palvelu sekä ateriakokonaisuus neideillä! Niin ja rouvillakin! Minulla oli ihanan mausteista linssicurrya ja äiti kehui kovasti ankkaansa, että se oli taidolla tehty. Palvelu oli ystävällistä ja nopeaa ja olin niin iloinen, että menimme. Paikka nosti tasoaan todella edelliskerrasta ja saimme todella kivan illan. Voin suositella!

Kun kävelimme toista reittiä pitkin vanhaa kaupunkia takaisin kohti Kalevia, antoi kukkamyyjä lapsille yllättäen vaaleanpunaiset ruusut. Mikä ihana päätös todella onnistuneelle tyttöjen illalliselle! Nuo ruusut ovat edelleen viikon jälkeen kotona lasissa, upeasti kestivät vielä matkankin.

Kyllä Tallinnassa riittää vaikka mitä kivaa lapsille, monta muutakin juttua olisin halunnut heille näyttää, mutta aika oli rajallista ja oli ihanaa antaa lasten nauttia myös uimisesta sekä suklaahieronnasta. Lämmöllä muistelemme reissuamme! Ja muuten, ylitys kannattaa tehdä Megastarilla, ainakin niin kesä- ja hiihtolomalla siellä on nyt saanut upeat kasvomaalaukset! Saakohan niitä aina?

Onko tuttuja kohteita itsellesi tai omia suosikkejasi? Mitä ravintoloita suosittelet lasten kanssa Tallinnassa?

Tallinnan paras kylpylä niin lasten kuin aikuistenkin kanssa!

Terveisiä Tallinnasta, jossa vietimme parin yön tyttöjen reissun äitini ja lasteni kanssa. Vaikken ole monia kylpylöitä Tallinnassa kolunnut, niin uskallan nyt suositella ihan täysillä sitä, jossa kaksi yötä vietimme. Sijainti, uimapuolen monipuolisuus, hoidot, leikkipaikka, lasten huomioon ottaminen… Kaikki olivat todella kohdillaan Kalev Spassa, joka on viime aikoina läpikäynyt ison remontinkin. Nurkan takaa alkaa vanha kaupunki ja satamasta on helppo kävelymatka, jonka 6-vuotiaskin jaksoi hyvin. Itse asiassa kävelin myös pienemmän kanssa myös Noblessnerin alueelta takaisin hotellille hänen ottaessaan päiväunia kärryissä, joten todella moneen paikkaan pääsee ihan jalankin. Eilen nappasimme kuitenkin taksin matkalla satamaan, sillä Tallinnaan saapui talven ensimmäinen lumi ja vitsi että sitä tulikin paljon ja vaakatasossa!

Tallinnassa olen testannut mm. Tallink Span, mutta Suomessa olemme kolunneet lukuisia kylpylöitä perheen kesken. Yksikään ei ole ollut näin monipuolinen kuin Kalev Spa ja palvellut niin monessa tarkoituksessa. On kunnon uimaradat kuntouimareille (Kalev Spahan toimii myös paikallisena uimahallina), on huimapäille kolme vauhdikasta vesiliukumäkeä, on ihanan iso lastenallas, on huima virta-allas, jossa lapseni pyörivät loputtomiin ja on kiva allasbaarikin, josta saa vaikka mitä salaateista jätskeihin. Uimapuolella voi lämmitellä höyrysaunassa, josta näkee suoraan ulos ja suihkujen puolelta löytyy tavallisia saunoja. Kaikki on hyvin siistiä ja vaikka kyseessä on iso uimahalli, ei alkanut välittömästi palella! Se on monesti ainakin minun vilukissan ongelma, että jäädyn.

Lisäksi Kalev spasta löytyy sauna Oasis, jonne on ikäraja 18 vuotta. Siellä on kuumia altaita, erilaisia saunoja (hei kuinka ihana oli ns. viidakkosauna, jossa istuttiin tuoleilla trooppisten kasvien ympäröimänä ja viidakon ääniä kuunnellen!). Lisäksi ylhäällä saa rentoutua tekemällä vaikka jalkakylvyn, istuskelemalla lökötuoleissa ja ottamalla lasin samppanjaa. Aikuisten puoli maksaa erikseen, mutta takaa kyllä upean rentoutumisen, vaikka lasin takana kiljutaan vesiliukumäessä.

Siellä me pyörimme loputtomiin huimassa virrassa, olimme äitini kanssa vuorotellen Oasiksen puolella ja kolusimme saunoja. Iltaisin meno oli selkeästi vauhdikkaampaa, sillä hallissa oli paljon treenivuoroja ja ihmisiä. Aamusta taas hiljaisempi aika. Hyvin silti mahtui ja suihkuun tms. ei tarvinnut ikinä jonottaa. Loputtomiin jaksoi 3-vuotiaskin huudattaa meitä leikillään ”tulkaa lapset kotiin” ”millä tavalla” ja sitten sukellettiin, mentiin karhukävelyä, rintauintipotkua ja ties mitä, mitä hän käskytti.

Yksi tylsä piirre kylpylähommissa oli. Hotelli on iso ja käytäviä riittää. Jos olet lähellä kylpylää majoittumassa, on aamiaiselle ja hoitolaan pitkä matka. Meillä taas oli hoitola vieressä, mutta käytäviä sai kävellä pitkään päästäkseen uimaan. Ja ehdottomasti olisi pitänyt ottaa omat läpsyt, niitä ei ollut tarjolla ja oli tylsää vetää maiharit jalkaan matkoille. Lisäksi harvassa paikassa tuntuu olevan lasten kylpytakkeja, eli sellaiset kannattaa kyllä myös napata mukaan!

Kalev Spasta löytyy myös iso kuntosali ja paljon jumppia sekä tilava hoitola, jonne menimme kaikki neljä hierontaan. Lapsille oli varattu suklaahieronta ja minusta on ihan mahtavaa katsoa, miten pienetkin lapset nauttivat hieronnasta. 3-vuotias halusi, että istun huoneessa mukana, mutta kun yritin kysellä miltä tuntuu ja onko kaikki hyvin, hän pyysi olemaan hiljaa. Halusi kuulemma rentoutua. Sitten hiljenin ja hymyilin, kun näin lapsen nautinnon. Ihanaa! Lapset saivat hieronnan päätteeksi tikkarit. Ja heille oli seuraavana päivänä vielä kampaaja-ajat varattuna, tuli oikein uudistuneet tytöt takaisin kotiin!

Leikkihuonekin on Kalev Spassa uusi ja iso ja siellä sai olla aika lailla itsekseen koko ajan. Tytöthän olisivat viihtyneet pelkästään siellä pitkään! Aamiainen tarjoillaan puolestaan uudistetussa Allee-ravintolassa, josta on nätit näkymät ulos. Valikoima oli hyvä, kaikkea löytyi smoothiesta puuroon ja laskiaispulliin (enpä muistanut, että on laskiaistiistai), tosin aamiaisella riitti ruuhkaakin. Ensimmäisenä iltana söimme myös illallisen hotellin ravintolassa ja tuo ilta oli puolestaan Viron itsenäisyyspäivä. Ennen meitä oli ollut kuulemma syömässä 50 hengen seurue ja tarjoilijat juoksivat ja pahoittelivat illan kulua. Lasten alkuruoka unohtui, jälkkäritilaus meni väärin, minulle tuotiin pääruoka kesken alkupalan ja tarjoilijat olivat selkeästi vähän hätää kärsimässä. Itse ruoissa ei ollut mitään valittamista makunsa puolesta, mutta tuo ilta oli selkeästi haasteellinen. Muistakin pöydistä palautettiin vääriä tilauksia.

Kaiken kaikkiaan viihdyimme todella hyvin ja uskon, että palaamme myös mies matkassamme tänne. Niin monesti olemme kaivanneet kylpylää, jossa hän saisi kiskoa radalla menemään ja meillä muilla riittäisi erilaisia saunoja ja altaita kierrettäväksi. Kuopus väänsi itkua, kun sanoin, että huone on luovutettava ja kysyi, voidaanko tulla huomenna uudestaan. Ihan huomista en voinut luvata, mutta puhetta oli jo, että uusitaanko ensi kevään hiihtoloman aikaan.

Kaikkea muutakin kivaa löysimme Tallinnasta, joita voin lasten kanssa lämpimästi suositella, mutta jätän ne erilliseen postaukseen.

Kiitämme ja kumarramme Kalev Spa kivasta minilomasta! Onko paikka sinulle tuttu?

* hoidoista ja hotellin ravintolasta saatu alennusta näkyvyyttä vastaan, Oasis-saunapuoli saatu veloituksetta

Luovan työn inspiraatio (+ helmet joulupukilta)

Mitä enemmän on luovaa työtä tehnyt, sitä enemmän on huomannut, kuinka se tarvitsee tilaa. Väsynyt ja stressaantunut mieli ei ole luova. Luova hetki ei kulje kello kaulassa – on monesti todella vaikeaa sopia vaikka viikonlopusta tyhjää hetkeä miehen kanssa, jolloin pitäisi kirjoittaa. Jos sillä hetkellä ei irtoa, niin ei irtoa, tekstiä ei voi pakottaa tulemaan.

Sitten on niitä hetkiä, jolloin kello juoksee aivan liian kovaa eteenpäin ja olisi inspiraatiota loputtomiin niin tekstin kuin kuvien kanssa, mutta aika loppuu kesken. Monesti junassa se iskee. Tiistaina pendolinosta sammuivat valot, kun minä vielä näpytin tekstiä loppuun. Apua, ollaanko perillä, ei vielä! Liikunta ja luonto auttavat myös valtavasti luovuutta kehittymään – lenkeillä syntyy sata ja yksi ideaa, jotka melkein tekisi mieli istua kirjoittamaan ylös. Monesti kotiin palatessani kirjoitankin ideoita paperille ranskalaisin viivoin hien vielä tippuessa nenän päästä.

Ja yöt, ne vasta pahoja ovat! Miten ihmeessä kaikki hyvät ideat tulevat sillä hetkellä, kun aivot alkavat nukahtaa! Kai se on tutkitustikin aika luova hetki, mutta kun haluaisi nukahtaa ja samalla taistelee itseään hereille – pakko kirjata ajatukset ylös, mitä jos unohdan ne yöllä! Kun viime viikolla työskentelin yhden yön, hämmästyin miten paljon nautin siitä pimeydestä ja hiljaisuudesta. Olipa helppo tehdä hommia!

Yksi asia, mikä yrittäjyydessä on vaikeaa (tai kai siinä monikin asia on), on osaamisensa ja palvelujensa myyminen. Se rohkeus ja varmuus, että minä osaan ja pystyn ja voin olla avuksi tälle ja tälle firmalle. Kun yksin pähkää, sitä menee monesti ajatustensa kanssa ihan solmuunkin. Tiistai-illan vietinkin Helsingissä Sannan Walleniuksen sekä Rosanna Marilan pitämässä koulutuksessa Mediaduunareille. Ihanan intiimi tila, ihanan inspiroivat naiset ja ennen kaikkea se ideointi ja innostuminen. Sitä todellakin kaipaa usein tässä yksin puuhatessa! Oli jotenkin silmiä avaavaa, kun Sanna sanoi, että alkoi yrittäjyyden myötä nähdä potentiaalisia asiakkaita kaikkialla. Niin, totta. Sitä hyvin helposti ei näe metsää puilta ja sainkin siinä istuessani monta ideaa, joita jatkojalostaa. Matoja vaan koukkuun niin sanotusti! Inspiroiduin naisista ja illasta valtavasti ja mietin, että tällaisen henkisen buustauksen kaipaisi kyllä todellakin useammin! Ja miten mahtavaa olisi itse päästä kouluttamaan ja inspiroimaan toisia!


paita VERO MODA/ hame H&M/ kengät DR.MARTENS/ korvikset INGA CECILIA

Jonkinlaisen inspiksen puolestaan tukastani oli saanut joulupukki (aka kälyni), joka oli hommanut minulle joululahjaksi nämä kuvassa näkyvät korvikset. Ihan helmet ja valittu hiusvärieni mukaan. Todella kauniit ja Inga Cecilia minulle uusi merkki. Arvatkaa haluaisinko monet muutkin, kun tuolla sivustolla kävin. Mitä karkkeja! Kiitokset siis kälyn suuntaan, nämä ovat olleet ahkerassa käytössä! Onko itsellesi tuttu koruvalmistaja? Olen jo monelle vastannutkin IGssa mitkä nämä korvikset ovat, eli ovat erottuneet selkeästi edukseen! Uskoisitteko, että ovat tehty kierrätysKANKAASTA? Näyttävät ihan kiviltä vai mitä?

Kuinka moni tekee luovaa työtä siellä ruudun takana? Mikä on itsellesi paras inspiraatio? Pystytkö esimerkiksi inspiroitumaan hälyisässä tilassa vai tarvitsetko yön ja hiljaisuuden ympärillesi? Inspiroivaa torstaita kaikille!