Sunnuntaina se alkaa!

Kuinka paljon tätä päivää onkaan odotettu, sunnuntaina se vihdoin koittaa! Nimittäin ekat joulukalenteriluukut saa avata! Lapset ovat laskeneet päiviä hommaan, sillä tuntuu, että osa kalentereista myydään niin superaikaisin loppuun, että niitä saa olla hommaamassakin todella ajoissa. Sitten ne ”kiusaavat” kuukauden päivät valmiina odottelemassa. Kuukausi on lapselle (ja lapsenmielisille, hih!) pitkä aika!

Minkälaisia kalentereita meille päätyi tänä vuonna? Viime vuonna oli kummitädin itse tekemä kalenteri sekä Ryhmä Hau-kalenteri lapsilla. Olen itsekin tehnyt jonain vuonna itse kalenterin, mutta tuntuu, että on ihan maailman haastavinta keksiä niihin sisälle jotain! Tarrat ja hiuspinnit pyörivät sitten niistä vuodesta toiseen, tosin kyllähän lapset niistä tykkäävätkin.

Tänä vuonna mennään ihan ostokalentereilla, viisastuen aiempien vuosien kalentereista. Viime vuonna minulla oli ihastuttava irtoteetä sisältänyt Teeleidin kalenteri, mutta niinhän siinä kävi, että edelleenkin rooibokset ja vihreät teet odottelevat juojaansa – totesin, ettei ole järkeä näin krantun mustan teen juojan ostaa teekalenteria. Sama monissa kosmetiikkakalentereissa – edelleen jotkut turhat tuotteet pyörivät kaapeissa.

Parhaita ovatkin mielestäni syötävät kalenterit, vaikka toki sokeria lapset saavat joulukuuussa muutenkin aikamoisen määrän. Tänä vuonna mennään minun synttärilahjaksi saamalla lakukalenterilla, samanlainen oli viime vuonna. Muistaakseni jokaisessa luukussa oli kaksi lakupalloa, eli meni hyvin minun ja miehen yhteisenä kalenterina. Lisäksi sain laskujeni mukaan noin 23. kerran nimpparilahjaksi Veikkauksen joulukalenterin äidiltä. Joitain perinteitä ei voi rikkoa!

Lapset ihastuivat heppakalenteriin. Heillä on jo Schleichin heppoja ja talli ja kalenterista pitäisi tulla sinne pari heppaa ja tarvikkeita, joten tuntui ihan hyvältä ajatukselta. Mummilta pyysivät, mummi suostui. <3 Lisäksi toin Tallinnasta tuliaiseksi Kalevin kalenterin, näin heillä on molemmilla joka aamu avattavana joku kalenteri ja Kalevista tulee herkkuja, joita eivät ole ennen maistaneet. Muuten asiasta kukkapurkkiin – kun saavuin tuo kalenteri kainalossa junalla Tampereelle, juttelin siitä jonkun naisen kanssa. Hän sanoi, ettei kestä laktoosia muuten, mutta pystyy syömään monia Kalevin juttuja. Jäi kiinnostamaan tämä asia, oletteko muut törmänneet tällaiseen kokemukseen/todenneet itse?

Ylivoimaisesti söpöin on Taikaviitan myymä minijoulukalenteri, joka löytyi Hohde-joulukaupan goodie bagista. Tuo 6 euroa maksava kalenteri sisältää myös kuoren, joten sellaisen voi vaikka postittaa ystävälle tai pitää käsilaukussa ilahduttamassa ja avata bussissa matkalla töihin uuden luukun. Eikö ole suloinen? Saakohan tällainen paksusormi noita miniluukkuja auki, kohta sekin selviää!

Ja sunnuntaina laitan auki ekan luukun myös blogin joulukalenterista, jonne kerään perinteisesti luukun ja arvonnan jokaiselle adventille. Neljä arvontaa ja luukkua siis tiedossa joulukuussa, muistakaa käydä joka sunnuntai kurkkimassa! Minulle on tullut siitä niin hyvä mieli, että haluan jatkaa vieläkin!

Tällaisilla mennään meillä tänä vuonna! Millaisia siellä availlaan? 

Kiire vaihtui ihanaan jouluoloon Hohde-kaupassa

Glögi ja hyasintit tuoksuivat ja jouluvalot kimmelsivät pimeässä, kun hiippailin tyhjällä Tallipihalla kohti Hohde-joulukauppaa eilen. Huomenna se avaa taas kuukaudeksi ovensa nyt neljättä kertaa peräkkäin, eli viimeistä kertaa kauppa on auki aatonaattona. Hämmästyin tästä faktasta, sillä siitä on tullut meidän jouluperinne, vastako kolmesti siellä olemme käyneet! Olin ajanut paikalle hieman stressissä, sillä kaupungissa tuntui liikenne olevan ihan jumissa ja nitkutin ruuhkassa muutaman minuutin myöhässä paikalle – ja fiilikseni vaihtuivat kerta heitolla.

Astuessani sisään henkäisin ihastuksesta. Juustoja ja glögiä, hedelmiä ja… määkivä tervetulotoivotus! Kyllä, vanhassa tallissa sijaitsevan kaupan perällä on perinteisesti lampaita. Tänä vuonna kolmikolla on poikien nimet, mutta viime hetkessä pojat vaihtuivat tyttölampaisiin. Lämminhenkinen joulutunnelma sai unohtamaan hetkessä mustana sateesta kiiltävän kaupungin ja ruuhkat.

Hohde-joulukaupan takana on ideoita ja iloa pursuava Noora Nooran Putiikin takana sekä Jutta Pienet ihmeet-sisustuspalvelun takana. Tapetit seinällä ovat Seinäruususta, aulassa olevat ihanat joulukukat ja asetelmat ovat floristi Marja Forsmanin käsialaa Kukkien-firman takana. Olen useasti ostanut äidilleni jouluksi jonkin hyasintin tai jouluasetelman tallista viemisiksi Jyväskylään. Tallipihalta on löytynyt myös kauneimmat kranssit ulko-oveen jouluksi ilahduttamaan. Hohde-joulukaupasta löytyy erilaisia joulukoristeita ja paljon erilaisten kotimaisten tekijöiden tuotteita joululahjoiksi tai omaksi iloksi.

Olemme useasti käyneet Tallipihalla useamman kerran fiilistelemässä, ajelemassa vanhan ajan karusellilla ja syömässä kahvilassa riisipuuroa. Kuten olen aiemminkin paikasta kirjoittanut, tuolla keitaassa keskellä keskustaa on ihan omassa maailmassaan ja jouluolo tarttuu väkisinkin. Hohde-kaupan eteiseen tulee myös Joulupuu-keräyspiste, jonne voi viedä joulumuistamisen vähävaraisille perheille vaikka koko perheen voimin. Siinä myös yksi meidän oma joulutraditio, olemme aina osallistuneet Joulupuu-keräykseen!

Perinteisiin kuuluu myös käydä Suklaapuodissa, missä käykin aikamoinen kuhina joulunaikaan. Olen mielestäni maistanut hyvin montaa heidän suklaataan ja tunnen monet maut, mutta vitsi miten surkea olin eilisessä suklaanmaistelukisassa! Yksi ainoa helppo ja varma maku, puolukka löytyi, mutta esimerkiksi samppanja-suklaan kohdalle veikkaisin Baileysia. Sitruunan kohdalle omenaa. Hmm. On oikeasti yllättävän vaikeaa keksiä makua, vaikka se tuntuisi suussa tutulle, se ei vaan tule ulos. Ei tullut siis voittoa kisassa tällä kertaa, se oli kyllä kaikille haastava. Tarvitsen lisää harjoitusta ja suklaanmaistelua selkeästi!

Huomisesta eteenpäin Hohde on avoinna ja joulufiilistely voi alkaa! Kenen perinteisiin kuuluu Tallipihalla piipahdus? Suosittelen lämpimästi tutustumaan ja tukemaan pienyrittäjä joulumuistamisia miettiessä!

Kiitos illasta, jäipä ihana fiilis!

Toivepostaus: Härdelli-perjantai

Olette aina toivoneet minun päiväni-juttuja, kun olen kysynyt postaustoiveita. Olen ajatellut, että Instasta näkee niin paljon arjestamme, ettei tällainen enää kiinnosta, mutta toisaalta kaikki eivät ole siellä, eivät katso kaikkea ja onhan se vähän sekavaa settiä välillä. Ne storiesit.

Tallensin siis pitkästä, pitkästä aikaa kameralla päivämme. En tiedä miksi valitsin näin erikoisen päivän, sillä normaali arkipäivä kun kökötän koneen ääressä ja lapset ovat hoidossa on aika erilainen. Tämä päivä oli myös hyvin poikkeuksellinen, sillä en urheillut pahemmin. Ja eskarilainen sai melkein vaparin. Hämmennyin tallentaessani tätä päivää, sillä tuli aika hössötyshärdellipäivä tästä. Niin vauhdikas, etten ehtinyt paljon miettiä kuvia, eli nyt mennään ihan vauhdikkailla räpsyillä!

Mutta pidemmittä puheitta, tervetuloa perjantaihimme mukaan!

6.45 Kello soittaa. Hipsin alas keittämään puuroa ja teelle, näppäilen parit sähköpostit. Ehdin vaihtaa pari sanaa miehen kanssa, joka on juuri lähdössä töihin.

7.15 Lapset heräävät. Syömme yhdessä puuroa, kuopus istuu sylissä. Sitten pukemiset, siistiytymiset ja muut tarkemmin kuin yleensä, sillä tytöillä on edessä Viikarin vuoden syyskuun kuvaukset. Tuntuu, ettemme voi ehtiä.

9.00 Olemme tasan ysiltä eskarissa. Mies on tullut sinne myös kesken työpäivän, sillä on koulun avoin päivä. Ajattelimme sen tarkoittavan jotain ohjelmaa, mutta vanhemmille ei edes puhuta. Saamme siis vaan hengata taustalla. No, 3-vuotiaalle se ei sovi ja aika pian olemme ulkona hiekkalaatikolla ja mies palaa töihin.

10.00 Muut eskarit lähtevät ulkoilemaan, me tutkimme kolmisin esikoisen eskariluokkaa. Ovat tehneet muun muassa pituusmitan, neiti on toiseksi pisin. Tutkitaan askarteluja. Tytöt leikkivät pingviiniä käytävällä.

10.30 Kurvaamme Tallipihalle yhtä aikaa kuvaajan kanssa. Viikarin vuosi kuvaukset ovat aina joka kuun toinen lauantai, mutta nyt olemme olleet jo neljä kuukautta poissa ne lauantait! Korvauskertoja järjestetään aina yksi, nyt se oli keskellä arkipäivää, joten eskarilainen sai sen varjolla lähes vaparin. Kuvat otetaan, tytöt ovat suloisia.

11.00 Treffaamme Tallipihan kahvilassa opiskelukaverini. Syömme nelistään lounasta ”prinsessasalissa”, kuten lapset sitä kutsuvat. Sitten mennään tutkimaan, mitä kaikkea löytyykään Suklaapuodista, apua! Vadelma-balsamico-tummasuklaa on järjettömän hyvää! Tapasin muuten tällä viikolla kolmea ystävää lounaan tai kyläilyn merkeissä. Ihan enkat! Mahtavaa, jäi hyvä mieli.

12.30 Saavumme Särkänniemeen päivittämään kausikorttejamme ja hakemaan muun muassa arvontaan tavaraa (Särkän lippuarvonnat pyörivät IGn ja FBn puolella, käy osallistumassa!). Tapaamme aulassa Koiramäen joulupukin (nykyään tunnistan hänet ilman partaa). Tytöt kyselevät kenelle juttelin. JES! He eivät tunnistaneet!

13.30 Saavumme kotiin. Ajan Särkästä suoraan postiin ja haen sieltä Muita Ihania-blogin Tiinan lähettämän julisteen. Taitava Tiina! Saan sähköpostiini jo kuvat aamupäivän kuvauksesta ja valkkaan niistä mieluisimmat, keitän teetä ja maistelemme esikoisen kanssa pari suklaata kuopuksen nukkuessa autossa. Laitan lakanat koneeseen ja heittelen petivaatteet ulos.

14.15 Kuopus herää, värittelemme kolmisin.

15.30 Mies tulee töistä yleensä aikaisin perjantaisin. Pyydän ottamaan yhden kuvan yhteistyöhön, kuvaan Särkkä-arvonnat, tytöt hakevat pihalta lehtiä kuvia varten ja toimivat assareina.

16.00 Mies lähtee lasten kanssa ulkoilemaan. Minä laitan puhtaat lakanat sänkyyn (jotenkin Muumituttaa), teen iltaruoan ja viesti pamahtaa, että postissa on paketti. ÄH! Juurihan kävin! Mietin, että lauantaille ei ole ruokaa, joten päätän polkea pyörällä 7 kilometriä, käyn kaupassa ja haen postista uutuskirjan, joka paketissa on. Haluan niin lukea sen ja pian, ilmestyy ensi viikolla! Ja eihän sitä nyt täysin voi olla urheilematta voi olla, sainpahan pienen pyöräilyn!

17.30 Palaan kaupasta, muu perhe on syönyt. Teen vauhdilla lauantaille valmiiksi kalakeiton (siitä tuli hurjan hyvää kiitos kylmäsavulohen), mies tekee meille inkiväärishottia valmiiksi. Kaupassa oli ohjeita ja minä innostuin, joten litra juomaa inkivääristä, sitruunasta, hunajasta ja vedestä syntyy. Sitä sitten shotteina juodaan. Mies ottaa kännykällä kuvan kaverilleen, joka intoilee myös inkiväärituotteista. Näky on niin harvinainen (siis mies kuvaamassa ruokaa), että nappaan kameran ja otan kuvan tilanteesta.

18.30 Esikoisen kaveri tulee hakemaan. Nappaamme hänet myös autoon ja hurautamme katsomaan tanssivia vesiä, joista postasin eilen. Kotona olemme aika pian, koska esitys kestää vain 7 minuuttia.

20.00 Tytöt tulevat sisälle pihalta, kaveri menee kotiinsa. Laitan pyykit koneeseen, vien tytöt iltapesulle, mies on kuntosalilla. Siirrymme iltapalalle, samalla kun syövät teen seuraavan päivän synttäreille pakettia.

20.30 Hammaspyykki, iltasatu ja iltalaulut. Meillä on toiminut tosi hyvin se, että toinen lapsista valitsee sadun parittomina, toinen parillisina päivinä. Ei enää iltavääntöä! Hoilottaessani pimeässä antaumuksella Päivänsädettä ja Menninkäistä tulee mies salilta ja ehtii sanoa lapsille hyvät yöt.

21.15 Tulen itse suihkusta, teen iltapalaa (unohdin syödä päivällisen) ja sytytän kynttilöitä. Nyt löllöilyä! Mies tulee alakerrasta lakanoiden ja silitysraudan kera. Apua, pitääkö vielä vetää ne! Minä näpytän tunnin läppäriä, mies silittää päivällä pesemäni lakanat.

22.20 Onko liian myöhä vai katsotaanko jakso Handmade’s talea? Katsotaan. Jakso lipsahtaa kahdeksi. Esikoinen herää ja valittaa ettei saa unta. Otan syliin ja katsomme toisen jakson loppuun. Hän nukahtaa syliini vauva-asentoon. Tunnen ihan hirveän syvää rakkautta häntä kohtaan ja totean, että tässä samassa kohdassa katselimme kolmisin telkkaria 6,5 vuotta sitten alun imetysmaratonien myötä. Samaan asentoon nukahti, on nyt sellaiset 80 senttiä pidempi tyyppi vain. <3

00.15 Mies kantaa lapsen takaisin omaan sänkyynsä, kaadun sänkyyn hammaspesun kautta. Jotain puhuin miehelle, mutten jaksa enää muistaa seuraavana päivänä mitä, aivot eivät tallentaneet.

Sellainen härdellipäivä! Tähän olisikin hyvä laittaa rinnalle sellainen kökin koneella 7 tuntia putkeen päivä! Arkea rehellisimmillään, meidän elämää aidoimmillaan. Kuka tykkää näistä postauksista, paljon niitä toivotaan ja nyt pitkästä aikaa toteutettu!

Mitä pidit? Huikkaa jos olet itse tallentanut tällaisen lähiaikoina blogiisi, tulen lukemaan!