Rautainfuusio, kaksi lehtijuttuja sekä seuraajani uskomaton ele – mikä viikko!

Nyt on kyllä havaittavissa aikamoista yleistä väsymystä niin somessa kuin muutenkin ihmisissä. Pimeys ja lumettomuus ja tämä pyörittely mitä uskaltaa tehdä ja miten viettää joulu alkaa selkeästi näkyä aika kärkkäinäkin keskusteluina somessa.

Minultakin pyydettiin postausta meidän joulupuuhista, mutta olen ollut vähän sillä kannalla, että tiedämme varmaan aatonaattona missä joulu menee. Mutta voinhan postata siitä toki, miten joulu on yleensä mennyt ja niistä perinteistä! Vaikka tätäkin on kritisoitu, että paljonko joulusta saa höhkätä somessa ja onko se joku päälleliimattu juttu, minä olen ainakin nauttinut kovin kaikesta. Kun suunnitelmat ovat peruttu, niin on ollut aikaa leipoa, katsoa kotisohvalta joulukonsertteja ja poltella kynttilöitä.

Joulun ihme: rautainfuusio!

Viime viikolla kirjoittelin taustaani anemiasta ja siitä, miten paljon jännitti mennä lääkäriin. Hipsin kohti Mehiläistä illan pimetessä ja haistelin joulutorin tuoksuja matkalla. Lääkäri otti minut vastaan ja pelkäsin kamalasti miten suhtautuu juttuihini. En ollut kauaakaan ollut vastaanotolla, kun lääkäri totesi, että nyt on kyllä niin pitkän ajan näyttö tästä aneemisuudesta, että kyllä hän kirjoittaisi sinulle infuusion. Rautavarastoni ovat niin tyhjät, ettei niitä voi edes mitata. Ylläpitoa voisi sitten tehdä tällä uudella valmisteella, joka imeytyy ohutsuolessa eikä sen pitäisi niin rasittaa mahaa. Kyselin ihan vimmatusti kaikista sivuoireista ja infuusion vaarallisuudesta, mutta lääkäri suhtautui siihen hyvin rauhallisin mielin. Lähete lähti ja kutsu sairaalaan tulee sitten joskus. Vallitseva pandemia saattaa ehkä viivästyttää näitä ei kiireellisiä, mutta odotellaan!

Leijuin itkien pois lääkäristä. Vaikka infuusio jännittää, maksaa ja vähän jopa pelottaa, olin käsittämättömän huojentunut siitä, miten suhtautui minuun. Ei todellakaan nauranut! Oli sitä mieltä, että eihän näillä arvoilla voi loputtomiin painaa. Enemmän innoissani olin suorastaan siitä, kuinka kohteli minua ja vaivaani kuin siitä, että sain lähetteen. Viestitin miehelle aivan innoissani, että mä sain lähetteen! Joulun ihme!

Lisää ihmeitä: seuraajani teko, joka hämmensi täysin

Olin tuona päivänä ihan vain todennut (ei siis ollut mitään ns. ajatuksia taustalla, kunhan kerroin) lopettaneeni kaikki lehtitilaukset, jotta saan karsittua ylimääräiset menot ja pantua kaikki säästöön infuusiota varten, jos sellaisen saan. Olen tilannut muun muassa Kodin Kuvalehteä ja viime viikon numero ruokaohjeineen ja haastatteluineen oli aivan huippu!

Illalla sain viestiä yhdeltä seuraajaltani Instagrammissa, että hän haluaa tilata minulle joululahjaksi sen lehden. Sanoin, etten voi ottaa sellaista vastaan ja on niin monia, jotka tarvitsevat enemmän kuin minä, mutta hän ei luovuttanut. Sanoi, että piristän hänen päiviään ja haluaa muistaa minua. Annoin siis periksi ja minulle tulee ensi vuonna sitten lahjalehtenä Kodin Kuvalehti. Olin aivan häkeltynyt tästä ystävällisyydestä, en osaa ikinä ottaa mitään apua tai muutakaan vastaan ja kun tämä tapahtui sen lääkärikäynnin jälkeen… Ajattelin että pakahdun, todellakin jotain jouluihmeitä tapahtuu. Kiitos, kun olit niin ystävällinen, en varmasti unohda tekoasi koskaan ja mietin sitä aina lehteä lukiessani.

Artikkeli Iltalehdessä sekä Aamulehdessä

Viime viikkoon mahtui vielä kaksi lehtihaastattelua ja sunnuntaina olin kahdessa lehdessä, Iltalehdessä sekä Aamulehdessä. Aamulehti teki jutun hyväntekeväisyystempauksestamme (valitettavasti maksumuurin takana) ja Iltalehti puolestaan kyseli minulta kotimaan matkailusta, kun tänä vuonna ei ole ulkomaille lähdetty. Molemmat haastattelut tehtiin puhelimitse ja minä olen ihan toivottoman kova puhumaan. Oli pitkä lista asioista, joita halusin nostaa Iltalehteen esiin, mutta ennen kuin pääsin turisemaan esimerkiksi Ähtärissä olevasta Vanhasta Pappilasta, totesi toimittaja, että alkaakin olla materiaalia aika paljon ja voisimme lopetella. Puhelu oli kestänyt 8 minuuttia! Taidan tosiaan horista aika paljon, mutta juttu oli minusta kiva ja siinä oli positiivinen sävy. Kommenttikenttä sen sijaan ei ole kovin iloinen, mutta se ei tainnut olla yllätys.


paita VILA/ hame H&M/ kengät DR.MARTEN’S (second hand)/ korvikset SAMASKORU

Lisäksi sain pari puhelua viime viikolla, jotka olivat niin kivoja, että nyt jännittää kuinka asiat päättyvät. Onneksi joskus on näin ihania viikkoja, kun vuosi on ollut paikka paikoin yhtä rämpimistä. Miten ihania ihmisiä riittää ja miten paljon palautetta olemme saaneet tuosta Ensi- ja turvakodille keräämästämme lahjoituksesta, kuinka se kosketti ihmisiä. Kyllä tässä on tullut sellainen olo, kuten yksi seuraajani Instaan kirjoitti ”Pistä hyvä kiertämään ja saat sen kaksinkertaisena takaisin”. Mielettömiä fiiliksiä nostatti viime viikko!

Toivon teille kaikille hyvää viikkoa ja stressitöntä sellaista, vaikka joulu tulla jolkottaa. Huomasitko lehtijuttuja viikonloppuna? Osaatko itse ottaa apua vastaan herkästi?

Joulukauppa Hohde avaa huomenna – sukella satumaiseen joulutunnelmaan!

Siis onko tuo, onko? Nyt kuvittelen, ei kyllä ne ovat lumihiutaleita! Suuni vetäytyi hymyyn ja tuijotin illan pimeydessä katulampun valossa heijastuvia lumihiutaleita. Kyynel nousi silmänkulmaan – miten se onkin aina niin taianomaista nähdä ne niin odotetut pienet hiutaleet ilmassa? Kun sydän on täynnä iloa ja riemua ja joulumieltä, sopivat nuo hiutaleet hetkeen täydellisesti.

Olin matkalla kotiin Joulukauppa Hohteen tilaisuudesta. Muistatteko viime vuodelta postaukseni tuosta Tallipihan kaupasta? Tarvitsee siirtyä vain puolisen kilometriä keskustasta Finlaysonin vanhoihin maisemiin ja pääsee astumaan sisälle Tallipihalle. Sen uumenissa unohtuu aika ja paikka, vuosituhat ja kiireet. Siellä vanhan ajan tunnelma kietoo sinut tiiviisti vanhaan aikaan ja johdattaa monet meistä lapsuuden muistoihin. Tallipiha on asia, joka kuuluu ehdottomasti joulun odotukseen, jossa aasi ja poni tervehtivät sinua ja Suklaapuodin antimet saavat huokaisemaan ihastuksesta. Suklaapuodin vierestä löydät tallin ja astu sisään iltahämärässä – olet saapunut joulun satumaahan!

Joulukauppa Hohde pursuaa erilaisia koristeita sekä kotimaista käsityötä

Upeat naiset, Nooran putiikin Noora, Qujeen Outi, Mari Wuoti sekä Seinäruusun Virpi ovat tehneet uskomattoman työn luodessaan joulukauppaa Tallipihalle. Se on niin täynnä yksityiskohtia, että pää menee pyörälle niitä tutkiessa – kaiken haluaisi vaan kuvata! Hohteen sisuksissa pääsee todellakin irtautumaan arjesta ja ihastelemaan porukan kätten jälkiä. Eteinen on pyhitetty erilaisille kukka-asetelmille sekä kransseille, joiden takaa löytyy niin Kukkien Tmi kuin Minna June, kukkakursseja järjestävä yrittäjä. Tästä aulasta olen vienyt tuliaiseksi huumaavan tuoksuisia hyasintteja ja sieltä saa myös persoonallisen kranssin matkaansa. Paikalla oli eilen muuten myös Mimi & Nöden Saara ja totesin hänelle, että kranssit olisivat ihania studiokuvissa. Hetkeä myöhemmin pari kranssia lähti Saaran kanssa ovesta ulos, eli ihanaa taustaa kuviin tiedossa!

Ihmisiä, herkkuja, joulujuttuja ja hei vinkki mistä ostaa joulujuustot!

Oli ehkä maailman parasta nähdä kourallinen ihmisiä. Puhua kasvotusten, kuulla äänenpainot ja ajatukset. Koko vuosi on mennyt pitäen ihmisiin kirjoittaen somessa yhteyttä, joten nautin äärettömän paljon lämpimästä tunnelmasta ja jutustelusta. Putiikin pitäjän Nooran äiti oli tehnyt hurjan työn laittaessaan meille tarjottavat esille tapettitötteröistä, jotta jokainen sai koskea omaan tötteröönsä ja syödä rauhassa. Herkkuja niiden sisään oli lahjoittanut KSM Ratina ja siinä on muuten sellainen kauppa ja kauppias Marko, että käy jos et ole käynyt. Ei mikään tusinakauppa, sieltä löytyy vaikka mitä! Ostin viime jouluna joulujuustomme heidän tiskistään ja yhdessä tötterössä oli niin ihanaa juustoa (tietenkin unohdin mitä, jotain brandy-juustoa!), että pakko saada jouluksi.

Tötteröistä löytyi myös Suklaapuodin suklaita, tällä kertaa ihan ilman arvailuja nautittavana. Viime vuonnahan meillä oli avajaisissa suklaanmaistelukisa, jossa olin ihan fiiliksissä, että nyt osaan ja jossa en oikeasti pärjännyt yhtään! Hah!

Joulupuodista löydät vähän persoonallisemmat joulukoristeet (merihevonen lähti Thaimaan asujan matkaan, en voinut vastustaa!), kauniita koruja, asusteita, joulukoristeita, kukkia, saippuaa ja esimerkiksi Kiedo nahkavöitä, jotka ovat upeita asusteita. Kannattaa ihailla Tuula Pajun koruja, viedä tuliaisiksi Elman kotimaista hunajaa (jos teette yhtä usein tätä inkiväärijuomaa kuin me, niin tiedätte, että hunajaa kuluu!) tai ostaa Valkeakoskelaisen Kirjosillan heijastava koru rakkaalle turvaksi.

Vanhanajan koristeita kaipaavalle löytyy ihania juttuja Taikaviitan puolelta ja Original by Elma-merkin takana on luonnonmukaisia tuotteita kuten soijavahakynttilöitä. Ja tässä oli vain pari esimerkkiä! Käy ihastumassa!

Hohde joulukaupan aukioloajat sekä korona-aika

Hohde joulukauppa aukeaa huomenna eli lauantaina 21.11.2020  ja on avoinna aina aatonaattoon 23.12.20. Kauppa on auki päivittäin kello 10-19, paitsi aatonaattona ovet sulkeutuvat jo kello 17. Maskia on suositeltavaa käyttää samoin kuin käsidesiä ja arkisin päivällä on tietenkin vähemmän ruuhkaa kuin viikonloppuna. Lampaat eivät tällä kertaa ole tallissa poikkeusaikojen vuoksi, mutta aasi ja poni löytyvät pihalta.

Nyt on paras aika tukea kotimaisia yrittäjiä ja käsityötä ja käydä irrottautumassa arjen hulinasta sekä velvollisuuksista joulun satumaassa. Suosittelen lämmöllä, upeaa naiset kun saitte jälleen joulukaupan pystyyn! Ja miten sieltä löytyykin aina uutta sekä ennen näkemätöntä, wau!

Kuuluuko Tallipihan joulu ehdottomasti omaan joulun odotukseesi? Tunnelmallista alkavaa viikonloppua!

Sunnuntaina se alkaa!

Kuinka paljon tätä päivää onkaan odotettu, sunnuntaina se vihdoin koittaa! Nimittäin ekat joulukalenteriluukut saa avata! Lapset ovat laskeneet päiviä hommaan, sillä tuntuu, että osa kalentereista myydään niin superaikaisin loppuun, että niitä saa olla hommaamassakin todella ajoissa. Sitten ne ”kiusaavat” kuukauden päivät valmiina odottelemassa. Kuukausi on lapselle (ja lapsenmielisille, hih!) pitkä aika!

Minkälaisia kalentereita meille päätyi tänä vuonna? Viime vuonna oli kummitädin itse tekemä kalenteri sekä Ryhmä Hau-kalenteri lapsilla. Olen itsekin tehnyt jonain vuonna itse kalenterin, mutta tuntuu, että on ihan maailman haastavinta keksiä niihin sisälle jotain! Tarrat ja hiuspinnit pyörivät sitten niistä vuodesta toiseen, tosin kyllähän lapset niistä tykkäävätkin.

Tänä vuonna mennään ihan ostokalentereilla, viisastuen aiempien vuosien kalentereista. Viime vuonna minulla oli ihastuttava irtoteetä sisältänyt Teeleidin kalenteri, mutta niinhän siinä kävi, että edelleenkin rooibokset ja vihreät teet odottelevat juojaansa – totesin, ettei ole järkeä näin krantun mustan teen juojan ostaa teekalenteria. Sama monissa kosmetiikkakalentereissa – edelleen jotkut turhat tuotteet pyörivät kaapeissa.

Parhaita ovatkin mielestäni syötävät kalenterit, vaikka toki sokeria lapset saavat joulukuuussa muutenkin aikamoisen määrän. Tänä vuonna mennään minun synttärilahjaksi saamalla lakukalenterilla, samanlainen oli viime vuonna. Muistaakseni jokaisessa luukussa oli kaksi lakupalloa, eli meni hyvin minun ja miehen yhteisenä kalenterina. Lisäksi sain laskujeni mukaan noin 23. kerran nimpparilahjaksi Veikkauksen joulukalenterin äidiltä. Joitain perinteitä ei voi rikkoa!

Lapset ihastuivat heppakalenteriin. Heillä on jo Schleichin heppoja ja talli ja kalenterista pitäisi tulla sinne pari heppaa ja tarvikkeita, joten tuntui ihan hyvältä ajatukselta. Mummilta pyysivät, mummi suostui. <3 Lisäksi toin Tallinnasta tuliaiseksi Kalevin kalenterin, näin heillä on molemmilla joka aamu avattavana joku kalenteri ja Kalevista tulee herkkuja, joita eivät ole ennen maistaneet. Muuten asiasta kukkapurkkiin – kun saavuin tuo kalenteri kainalossa junalla Tampereelle, juttelin siitä jonkun naisen kanssa. Hän sanoi, ettei kestä laktoosia muuten, mutta pystyy syömään monia Kalevin juttuja. Jäi kiinnostamaan tämä asia, oletteko muut törmänneet tällaiseen kokemukseen/todenneet itse?

Ylivoimaisesti söpöin on Taikaviitan myymä minijoulukalenteri, joka löytyi Hohde-joulukaupan goodie bagista. Tuo 6 euroa maksava kalenteri sisältää myös kuoren, joten sellaisen voi vaikka postittaa ystävälle tai pitää käsilaukussa ilahduttamassa ja avata bussissa matkalla töihin uuden luukun. Eikö ole suloinen? Saakohan tällainen paksusormi noita miniluukkuja auki, kohta sekin selviää!

Ja sunnuntaina laitan auki ekan luukun myös blogin joulukalenterista, jonne kerään perinteisesti luukun ja arvonnan jokaiselle adventille. Neljä arvontaa ja luukkua siis tiedossa joulukuussa, muistakaa käydä joka sunnuntai kurkkimassa! Minulle on tullut siitä niin hyvä mieli, että haluan jatkaa vieläkin!

Tällaisilla mennään meillä tänä vuonna! Millaisia siellä availlaan?