Onpa ollut vaikeaa päivittää blogia viime aikoina! Tuntuu, että joka puolelta tulevat niin vahvasti sotauutiset esiin, ettei niitä mielellään enää pyöritä blogissaan. Samalla tuntuu, että jos ei pyöritä, vaikuttaa siltä, kuin ei välittäisi. Näin ei missään nimessä ole. Tänään lahjoitin Sunnuntaiserviisin keräykseen summan. En suuren suuren, mutta jotain. Eilen perustettu keräys on jo kasvattanut huiman potin, hienoa!
Koska kaikki varmasti seuraavat uutisia ja kuvia sekä videoita piisaa tilanteesta, en käsittele asiaa nyt enempää täällä. Sen sijaan jotain on sanottava kuluneesta viikosta, joka oli ihan älytön tunnemyrskyiltään.
Talvilomaviikon kaksi vauvakohtaamista
Koulujen lomaviikot ovat aina vähän hankalia, sillä välttämättä siinä välissä ei itse pysty lomailemaan. Päiväkotiin pitää ilmoittaa jo tammikuussa, tarvitseeko hoitopaikkaa ja usein ei vielä tiedä yhtään mitään omista töistään tuolloin. Ilmoitin, että kuopuskin on lomalla ja painoin vähän kovempaa lomaa edeltävän viikon. Usein läppäri meni kiinni kello 22.30 ja viikonloppunakin puuhastelin hommia kasaan. Mutta se kannatti. Keskiviikkona pystyin suuntamaan kohti Jyväskylää ja pitämään suht vapaata muutaman päivän.
Talviloma alkoi reissulla Helsinkiin, jossa tapasimme lasten uusimman serkun. Hyvin suloisen pienen ihmisenalun. Olin jotenkin aivan rakkautta täynnä. Viikko jatkui oopperalla, kuopuksen hartaasti odottamalla yökyläilyllä kaverillaan, luistelulla ja päiväleffalla. Jyväskylässä vuorossa oli hiihtoa, lautailua (Riihivuoressa ensi kertaa sitten vuoden 2003!), uimahallireissu lapsille, pari lounasta keskustassa, toinen kuopuksen kanssa ja toinen miehen kanssa kaksin. Esikoinen pääsi yllärinä luokkakaverinsa kanssa lounaalle Pöllöwaariin ja minä kävin äitini kanssa elokuvissa katsomassa Huonot naiset (aika hyvä muuten!). Tapasimme isomummoa ja lapset näkivät toisenkin puolen serkkuja.
Mutta sitten se suurin tunnemyrsky – lapset tapasivat toisenkin uuden serkun saman viikon aikana. Pääsin pitämään pienokaista sylissä vuorokauden ikäisenä. Voi apua. Meni ihan sisuskalut mykkyrälle tästä onnesta. Kaksi ihanaa uutta pientä suvussa! Olen nähnyt vauvaunia ja saanut jonkinsortin vauvakuumeen aikaiseksi näistä palleroisista. Hurja onni, hurjan iloinen veljieni puolesta!
Arki Tampereella jatkuu
Eilen palasimme Keski-Suomesta ja kyllähän sitä aina kotona huomaa, miten valtavan hyvää huolta äiti pitää. Aina on ruokahuoltoa ja apuja lasten kanssa. Ihan valtavan kiitollinen näistä päivistä Keski-Suomessa.
Saa nähdä, käsitelläänkö koulussa ja miten tätä vallitsevaa tilannetta. Sehän alkoi suunnilleen samaan aikaan kuin talvilomakin, eli kouluissa ei vielä asiaa tuotu esille. Lapset on pidetty meillä televisiouutisista erossa, mutta esimerkiksi lehteä lukiessa aamulla ovat kyselleet sodasta, missä se on, mitä siellä tapahtuu ja olemmeko me vanhemmat kokeneet sotaa. Asiaa on käyty lapsentasoisesti läpi ja yritetty huolestuttaa heitä mahdollisimman vähän. Mutta aikamoinen myrsky on ollut esimerkiksi isomummolle, joka on sodan kokenut ja joutunut kotinsa jättämään evakkoon lähtiessään. Hän oli suhteellisen järkyttynyt ja minä vähän sanaton sanomaan mitään järkevää.
mekko ONLY/ villapaita LUHTA/ pipo PAJUKNITS/ korvikset PINJAPUU/ kengät PALMROTH (saatu)/ takki By PIA’S
Oli siis hämmentävä viikko, kun perhepiirissä koettiin niin suurta onnea ja iloa. Hiihtokelit olivat täydelliset ja sukulaisia nähtiin enemmän kuin kahteen vuoteen. Samalla puheissa pyöri hätä ja hämmennys. Tällaisia tunteita varmasti teillä monilla?
Toivon, että lomat sujuivat hyvin ja mukavaa lomaa teille, kenellä se vasta alkaa. Toivoa uuteen viikkoon kaikille!
