Werneri-pupun koulussa oppi maistui!

Ehdimme käydä esikoisen kanssa tänä talvena kaksi kertaa kokeilemassa laskettelua ennen vesikelejä. Kuten kerroin, olemme miehen kanssa lautalaskijoita, mutta sinnikkäästi mies opetti lasta ja vuokrasi itselleenkin sukset. Oli mätkähdyksiä, mutta oli suuri into eikä hermostumisia. Totesimme, että hänen ikänsä on mainio rinnetouhuja varten ja varasimme kahden päivän Wernerin laskettelukoulun. Vuokatin hiihtokoulu tarjoaa Lumiwerneri 1-kurssia 4-6-vuotiaille lapsille, jotka eivät ole ennen laskeneet. Ilmoittauduimme sinne ja saavuimme maanantaiaamuna rinteisiin innostuneen lapsen kanssa.

Tähdet olivat erittäin kohdillaan kaiken kanssa. Oli maanantaiaamu, pakkasta -1, eikä loma-aika. Rinteet olivat tyhjät, keli optimaalinen ja ryhmään osui kolme hyvin samantasoista ja reipasta lasta. Vuokraamosta autettiin matkaan välineet (kuuluvat muuten kurssihintaan kahdeksi päiväksi, eli harjoittelua voi jatkaa kurssin ulkopuolella iltaisin) ja opettajana toiminut Oskari esitteli itsensä lapsille. Sitten mentiin! Niin! Sitten mentiin! Minä hermoilin, että miten yksi opettaja pärjää kun kolme lasta menee eri suuntiin rinteessä, mutta tuntui tietävän mitä tekee. Todellakin.

hiihtokoulu+lastenmäki+vuokatti+werneri hiihtokoulu+lapset+vuokatti+werneri hiihtokoulu9+vuokatti+werneri hiihtokoulu8+vuokatti+werneri

Kurssi aloitettiin opettelemalla laittamaan sukset jalkaan. Harjoiteltiin tasaisella hiihtämistä laskettelusuksilla. Mentiin reippaasti mattohissiin. Tultiin alas. Joka ikisessä käänteessä, minkä minä ehdin kuulemaan, Oskari kannusti, kehui ja heitti ylävitosia. Odotti ja oli kärsivällinen. Tästä minä olin todella ilahtunut, oli turvallinen olo päästää lapsi hänen kanssaan mäkeen.

Kunnes sitten! He lähtivätkin hyvin pian isompaan rinteeseen. Sompahissillä, jossa kaikki menevät tietenkin yksin. Minä mietiskelin alhaalla, että miten tuo pakka hoidetaan, kun yksi kaatuu hississä, yksi on ylhäällä ja niin edelleen. Näköjään hyvin. Kiltisti aina ylhäällä ollut odotti, kaatunut nousi ja Oskari opasti ja odotti. Hämmästyin, miten sinnikkäitä ja reippaita 4-5-vuotiaat lapset ovatkaan ja tsemppaavat varmasti vielä eri tavalla vieraassa seurassa. En uskonut, että tuo isin kanssa monesti viikko sitten rinteessä kaatunut tyttö oli sama, kuin se, joka meni sompahissillä yksinään ylös ja laski kaatumatta ison mäen alas.

hiihtokoulu7+vuokatti+werneri hiihtokoulu3+vuokatti hiihtokoulu6+vuokattiuus hiihtokoulu5+vuokatti hiihtokoulu4+vuokatti

Siinä vaiheessa, kun lapsella oli aika paljon vauhtia alas tullessaan ja rinne täynnä aikuisempia hiihtokoululaisia ajattelin, että laitan silmät kiinni. Alkoi niin jännittää, miten hän ja miten opettaja hallitsee homman. Turha oli pelko, kaikki meni hyvin. Into oli valtava ja lapsi tuli pois tunnilta ilmoittaen ”tänään laskettiin vihreää ja sinistä rinnettä, huomenna meen punaseen”. OIKEASTI?

Seuraavana päivänä selvisi, että ei punaiseen, sillä opettajalla ei riittäisi kädet auttaa esimerkiksi tuolihississä montaa pientä. Mutta kahden päivän laskemisen jälkeen hän sanoi, että lapsilla olisi kyllä jo hyvin siihen taidot. Kahden päivän kurssin (2 x 100 minuuttia) jälkeen lapsesta oli kuoriutunut jo aika taitava laskija, enkä usko, että olisimme häntä osanneet itse näin opettaa.

Kurssilta odotimme lapselle konkreettisia vinkkejä ja niitä tuli. He vähän leikin varjolla laskivat seuraa johtajaa-tyylillä, menivät sompahissiin, johon itse en olisi osannut vielä lasta laittaa ja keräsivät tötsiä rinteestä mutkitellen. Laskivat jopa takaperin (!), harjoittelivat kaatumista ja rinnesääntöjä. Saivat matkaansa hauskan Wernerin rinnepassin, johon kirjoitettiin mitä on opittu. Kurssin jälkeen lapsi viuhtoi menemään mäessä ja suuntasi hyppyriinkin. Kehitys oli niin valtava lyhyessä ajassa, että en voinut kuin hämmästellä.

hiihtokoulu2+vuokatti hiihtokoulu+vuokatti+vuokatinrinteet hiihtokoulu+vuokatti

Sen lisäksi, että opettaja osaa antaa hyviä vinkkejä, lapset rohkaistuvat hiihtokoulussa ihan eri tavalla ja tekevät itse. Nousevat itse ja hiihtävät itse, siinä missä vanhemman seurassa voisivat jäädä makaamaan ja odottaa, että nostetaan. Parin päivän kurssi nosti laskuintoa ja kohotti lapsen itsetuntoa laskijana selkeästi.

Kurssilaisen omat sanat olivat ”kannatti mennä, kaikki oli kivaa, minusta tulee isona laskettelija ja uimari, Werneri-pupua emme kyllä nähneet”. NIin ja erityiskiitos upeassa kunnossa oleville vuokraamon kamoille sekä rinteille!

Tästä on hyvä jatkaa lasku-uraa ja esikoisen laskettelukoulu innosti meitä muitakin sellaisiin suorituksiin, että niistä täytynee kirjoittaa oma postauksensa!

*hiihtokoulu yhteistyössä Vuokatin hiihtokoulun kanssa

Runsaudenpula Vuokatin talvilomalla

Kun olin lapsi, me teimme perheen kanssa aina reissun pohjoisempaan kevättalvella. Vikaa kertaa taisin olla mukana ollessani 17-vuotias . Nuo lomaviikot pienempänä hiihdin, isompana asuin lumilauta kainalossa rinteessä. Emme matkustaneet hiihtolomalla vaan aina hiljaisemmalla kaudella välttääksemme ruuhkia.

Sitten tuli opiskelut, Thaimaan vuodet, työt. Työskentelin koko opiskeluaikani, eikä talvisin ollut lomia. Tuli raskaus, remontti ja muutot. MIehellä ei ollut lomia. Esikoisen ollessa vuoden piipahdimme Lontoossa, mutta lähinnä elämämme oli sitä remppaa.

Nyt tajusin meidän olevan ensimmäistä kertaa aikoihin tilanteessa, että miehellä on isyyslomia, minulla ei ole mitään pakkolepoja ja remppaakaan ei ole. Ehdotin syksyllä, että lähdettäisiinkö esimerkiksi Vuokattiin lomalle ja mies innostui välittömästi.

Me olemme suhteellisen aktiivinen perhe ja mietiskelin, miksemme ole ennen tulleet tällaiselle lomalle. No, vastasinkin itselleni jo, elämäntilanne ei ole oikein sitä sallinut. Kuusi päivää Vuokatissa oli oikea unelmien täyttymys. Oli lautailua, hiihtoa, bodyattackia ja bodystepiä, uimista, lenkkeilyä, pulkkailua, issikkavaellusta, huskysafaria ja ylipäätään mahtavista ulkoilukeleistä nauttimista. Oli luonto lähellä, hiljaisuus ja täydellisiä auringonpaisteita. Piponi oli löysemmällä kuin aikoihin ja tajusin, miten mielettömästi nautinkaan siitä, että saan jatkuvasti liikkua ja ulkoilla. Kotimurheet jäivät ja perhe oli yhdessä.

vuokatti6vuokatti11 vuokatti8

Valitsimme loma-ajankohdaksi mahdollisimman hiljaisen kauden, kun joululomat ovat ohi ja hiihtolomia ei vielä pyöri. Näin päädyimme lomailemaan tammikuun lopulla. Mietimme, että huonolla tuurilla pakkasta on -25 astetta koko viikon ja olemme sitten vain uimassa, jumpissa ja Angry birds-sisäpuistossa. Toisin kävi, alkulomasta mittari pyöri nollassa kiristyen parin päivän jälkeen -7 asteeseen, joka oli auringonpaisteessa ihan täydellinen keli. Etelän talven ovat nykyään niin onnettomia, että oli ihanaa nauttia viikko ”ihan oikeasta” talvesta, kun lunta riitti ja hanget kimmelsivät. Fiilis on kyllä keleistäkin kiinni ja ne menivät tällä kertaa enemmän kuin nappiin.

Vähän säätämistähän se on, kun on kaksi pientä lasta ja kaksi aikuista. Lasten nukkuessa päiväunia minä bloggailin tai luin ja mies kävi kuntouimassa. Minä kävin lasten kanssa Sotkamossa shoppailemassa sillä aikaa kun mies hiihti. Mies lautaili kun minä olin pulkkamäessä lasten kanssa. Minä hyppäsin autosta 5 kilometriä ennen majoitustamme ja lenkkeilin miehen jatkaessa lasten kanssa. Mies meni uimaan tyttöjen kanssa kun minä hypin bodyattackissa (attack + pump eli 1,5h jumppaa kustantaa muuten 8e/osakkailta 6e). Ja niin edelleen. Lähtöaamuna testasimme lastenhoidon, joka löytyy kylpylähotellin aulasta ja kävimme miehen kanssa kaksin juoksemassa. Lastenhoito oli niin kiva pallomerta myöten, että itkevän ”en halua lähteä”-lapsen jouduimme sieltä hakemaan! Paljon saimme yhdessäkin tehtyä ja esimerkiksi uinti ja huskysafari olivat sellaisia, missä pystyimme olemaan kaikki yhtä aikaa. Kylpylä oli auki klo 20 asti, joten monesti poistuimme vasta nukkumaanmenoaikaan uimapuuhista. Saimme hyödynnettyä myös iltamäen hinnan lautailussa, sillä tammikuun ajan klo 17-19 lippu maksoi vain 10 euroa. Arvatkaa minä päivänä mies oli mäessä? Kyllä, 31.1. Tuli hyödynnettyä!

katinkulta7 vuokatti9

Täytyy sanoa, että meille iski melkeinpä runsaudenpula. Aika ei meinannut kaikkeen riittää. Kylpylä oli meillä käytössä koko viikon ja sinne pääsi tosiaan kuntouimaankin, joten mies oli siellä päivittäin, lähes joka päivä me muutkin, esikoinen vaati aina uimaan ja uintitaidotkin kehittyivät silmissä viikon aikana. Mikä kiljunta lähti kun hän laski yksin vesiliukumäkeä! Hiihtoladut lähtivät puolestaan takapihalta, joten oli helppo hypätä siitä suoraan sivakoimaan. Pulkkamäkiä saimme vähän hakea, mutta Vuokatin urheiluopiston luota löysimmekin sitten hurjan mäen, sehän oli kuin laskettelurinne. Joka päivä olisi ollut tarjolla jotain jumppaakin, minä kävin niissäkin pari kertaa, sillä edellinen viikko meni lenssussa ja oli kova jumppaamisen tarve.

vuokatti13 vuokatti12 vuokatti7

Majoitukseksi valitsimme loma-asunnon, joka oli kyllä monessa mielessä oikea lapsiperheen unelma. Kaksikerroksisessa paritaloasunnossa pystyi helposti pienempi nukkumaan kärryissä päikkäreitä, oli astianpesukoneet ja pyykinpesukoneet, jopa pyykkipulverit, eli sain pestyä pyykkiäkin viikon aikana. Kolme makkaria ja kuusi sänkyä takasivat sen, että huonouninen äitikin löysi nukkumapaikan, emmekä olleet ahtautuneet yhteen hotellihuoneeseen viikoksi. Sängyt ja tyynyt olivat hyviä ja olin hurjan onnellinen pimeydestä ja hiljaisuudesta. Nukuin älyttömän hyvin! No, osansa tietysti teki sen, kun on päivän ulkoillut, jumpannut ja uinut, kaikki olivat iltaisin aika töttöröö. Asunnolta oli Katinkullan vastaanottoon ja kylpylä/jumppahommiin matkaa noin kilometrin verran.

vuokatti1 katinkulta2 vuokatti2 vuokatti3

Pikku kakkonen näkyi suoraan ruokapöydästä ja annoimme välillä telkkarin olla päällä syödessä, lomalla saa lipsua. ;) Takka oli mahtava ja lämmitimme sen päivittäin. Miinukseksi tuli takan kuumuus, se oli polttava ulospäin, eli lämmitimme sen yleensä vasta kun lapset nukkuivat. Myös kaappitilaa vaatteille oli ihmeellisen vähän, neljän ihmisen toppavaatteet olivat vähän hujan hajan sitten. Keittiö oli täysin varusteltu ja tyttären mielestä oli kotoisaa, kun murokuppi oli identtinen kotona olevan kanssa. Oli kaikki viinipullonavaajasta raastinrautaan ja salaattiottimiin, kierrätyksen kanssa olimme vähän ihmeissämme. Ohjeissa käskettiin kierrättämään, mutta pihalla oli tasan normiroskis, joten kannoimme biojätteemme kilometrin päähän Katinkullan kylpylän lähelle, jossa oli biojäte.

Jos mietit hiihtolomareissua, niin meillä ei jäänyt paikasta ja sen rauhasta muuta huonoa sanottavaa, kuin että kylpylä kaipaisi pientä remppaa. Ajomatkakin oli ihan kohtuullinen ja 500 kilometriä Tampereelta kahden pienen kanssa pääsimme taittamaan kahdella stopilla. Takaisintulosta en sanokaan sitten mitään, mutta kerrottakoon, että kuopuksen korvatulehdus uusi ja 130 km huutaen on aika pitkä matka… ;) Aktiviteetteja piisaa kyllä vaikka millä mitalla Vuokatissa, mielestäni ei tarvitse pohjoiseen asti painaa jos niitä kaipaa.

Postauksen Vuokatin issikkavaelluksesta löydät täältä ja huskysafarista puolestaan täältä.

Onko kokemuksia Vuokatista ja Katinkullasta? Mitä mieltä? Mukavaa talvista viikonloppua!

*loma saatu alennettuun hintaan blogin kautta, kylpylärannekkeet saatu