Talviloman yritys nro 2: pääsiäisviikko Rukalla. Kannattaako?

Kerroinkin teille aiemmin, miten talvilomamme kävi tässä postauksessa. Ehdimme Jyväskylään asti, kun lauantaiaamuna pamahti Wilma-viestillä tieto, että lapsi on karanteenissa. Ei auttanut kuin palata kotiin. Aloimme heti viikonlopun aikana järjestellä asioita ja miehen esimies vastasi viikonloppuna ja sanoi, että on täysin ok siirtää talviloma ja olla etätöissä karanteeniviikko. Tunsin valtavaa kiitollisuutta siitä! Että vastasi edes viikonloppuna! Soitin Rukalle ja tiedustelin, saako majoitusta siirtää ja sai maksutta, perumisestakin olisi pitänyt maksaa vain 46 euroa toimistokuluja, kun oli virallinen karanteenilappu. Samaa majoitusta ei ollut vapaana, joten vaihdoimme toiseen ja jouduimme maksamaan vähän väliä. Puheluiden jälkeen palasimme kotiin.

Karanteenijännitys ja vapaaehtoinen karanteeni

Päätimme sitten nollata myös kaikki kontaktit, jotta emme muut ainakaan altistu enää. Emme käyneet salilla, olimme kotona töissä ja otimme kuopuksenkin pois päiväkodista, ettei vain tule altistuksia. Karanteeniaika on jotenkin kyllä pelottavaa, joka päivä sitä miettii onko kurkku kipeänä ja säikähtää kun lapsi aivastaa.

Emme purkaneet pakkailuja pesupusseja enempää, vaan kannoimme kaiken kellariin odottamaan. Siinä ne sitten tuijottelivat 10 päivää ja mietin, tuleeko niille käyttöä.

Emme puhuneet edes lapsille, että siirsimme loman. En halunnut tuottaa heille pettymystä. Koulusta ei tarvinnut juurikaan anoa lomaa, sillä Tampereella on viikon pääsiäisloma ja lapsi osallistui karanteenissa etäkouluun, eli koulun puolesta toimii jopa paremmin tämä ajankohta.

Lapset suunnittelivat mitä tekisivät huomenna, että menisivätkö vaikka kepparoimaan ja me täräytimme ”nyt lähdetään Rukalle”. Siis mitä? Oletteko pakanneet? No ei, pakattiin 1,5 viikkoa sitten jo. Heidän innostus oli aivan valtava ja hehkuivat onnesta kun kerroimme uutisen.

Pääsiäinen Rukalla – miten pärjää ruuhkassa? Onko niitä?

Ehdimme laskea kaksi päivää ennen pääsiäistä täällä ja ei ollut yhtään jonoja. Nyt pitkäperjantaina väkimäärän lisääntymisen huomaa, mutta tänäänkin rinteet ovat auki klo 8-23, eli aamusta oli aivan tyhjää. Olemmekin laskeneet aamut ja illat ja toimii hyvin näin.

Paikan päälle tulimme jo perinteisin keinon: omin eväin autossa syöden ja puskapissoin. Ei tullut kontakteja matkalla. Ostimme kasan ruokaa kerralla ja toimme jopa pakastettuja ruokia kotoa.

Meillä on rinnemajoitus, eli samalla käytävällä on muutama muu hotellihuone. En ole kuitenkaan kolmessa päivässä törmännyt kehenkään tuolla käytävällä, eli on saatu olla vapaana kontakteista.

Ihmiset tuntuvat todella hyvin käyttävän maskia ja ravintolathan ovat kiinni, niissä ei pyöritä. Ainoa ruuhkan paikka ovat nyt viikonloppuna hissijonot. Uskon, että täällä voi lomailla vastuullisesti ja toivon, että kaikki sen tekevät. Kyllä mekin mietimme todella pitkään haluammeko tänne pääsiäisviikolla, ihan sen ihmismassan ja hinnankin vuoksi.

Nyt kun on nähnyt lasten riemun rinteessä, ei voi kuin olla iloinen ja kiitollinen siitä, että pääsimme. Oli muuten aikamoinen myrsky vielä pari päivää sitten, on satanut kaikkea vedestä rakeisiin ja nyt kun pääsiäinen tuli, ensimmäinen aurinkoinen ja mielettömän upea päivä.

Tiedän, että pääsiäisenä matkustaminen herättää tunteita, mutta juuri nyt tuntuu siltä, että koulussa Pirkanmaalla on ns. enemmän riskissä. Ainakaan emme tuoneet tullessamme mitään kiitos karanteenin ja yritetään olla mahdollisimman varovaisia täälläkin.

Ihanaa pääsiäistä kaikille!

Talviloman parhaat Jyvässeudulla (lapsella tai ilman, lumella tai ilman!)

*kaupallinen yhteistyö Visit Jyväskylän kanssa

Loma tulossa eikä mitään tekemistä? Viikonloppu, että haluaisit ottaa irtioton johonkin, ei liian kauas, ehkä lähimatkailua suosien? Minulla on ilo jakaa teille nyt iiiiso läjä suosituksia Jyvässeudulta kiitos viime viikonlopun. Suurin osa paikoista on sellaisia, että toimivat myös vaikka pariskuntana ilman lapsia ja ihan kaikki kohteet ovat lapsiperheen unelmakohteita, varsinkin jos on touhunpesiä perheessä! Lisäksi näitä on siitä kivaa jakaa, että toimivat jos on kaunis luminen talvipäivä, mutta jos taivaalta roikaa vettä ei hätää – monta vinkkiä niillekin päiville löytyy!

Meillä oli odotettu viime viikonlopun reissua todella hartaasti. Esikoinen odotti ehkä eniten aikaa kaksin äidin kanssa, mutta myös suosikkilajejaan laskettelua ja uimista. Hän hoki koko viikon voi kun olisi perjantai ja minä mielessäni hiljaa ”anna hänen säilyä terveenä”. Ja matkaan päästiin! Tervetuloa reissutunnelmiin mukaan, napatkaan teidän lomaan sopivia vinkkejä!

BEACH JUMP & PARK

Perjantai aloitettiin Beach & Jump Parkista, josta löytyy trampoliineja, hiekkakenttä jossa voi pelata vaikka lentopalloa ja pienimuotoinen kuntosali, jossa voi vanhempi treenata lasten pomppiessa. Kiva idea! Jo ensimmäisessä kohteessa lapseni totesi, että ihanaa kun reissusta saa uusia kavereita ja alkoi mennä ja touhuta Yli pyykkivuorten Hannan tyttären kanssa. Suloiset tytöt! Trampoliiniparkki on Seppälänkankaalla, noin 7 kilometrin päässä Jyväskylän keskustasta.

PEURUNKA

Kun on tarpeeksi saatu hiekkaa varpaisiin on aika siirtyä uimaan. Siirryimme siis Peurunkaan Laukaaseen, jossa meitä odotti illallinen sekä tietenkin kylpyläpuoli. Peurungasta olen useasti teille kertonutkin, se on oikea pieni aktiviteettiparatiisi mistä löytyy lenkkimaastot, hiihtoladut, fatbiket, jumpat ja kuntosalit, mutta toisaalta myös hemmottelupaikka, josta löytyy kauneushoitola, infrapunasauna ja porealtaita. Yllättäen lapseni ei suostunut juoksemaan Suomen pisintä vesiliukumäkeä ylös ja alas, vaan siirtyi kavereiden kanssa leikkimään kun äitinsä yritti rikkoa ennätystään. Kisasin itseäni vastaan, eikä muuten ollut eka kerta kun teen näin Peurungassa! Wibit-rata on myös hitti, siinä on kivaa niin äidin kuin lapsen kiipeillä. Siirryimme kylpytakeissa huoneeseen, jossa lakkasimme varpaankynnet turkooseiksi ja söimme parit matkaan ostetut karkit. Lapsi vaikutti ihan superonnelliselta (ja väsyneeltä, käväisin vessassa ja vastassa oli nukkuva tyttö <3).

Peurungassa oli ihan hurjan hiljaista ja ihanaa nukkua ja tein jotkut omat nukkumisennätykset tuona yönä. Siltä pohjalta olikin hyvä ponnistaa seuraavaan aktiviteettiin kohti Laajavuorta! Laajavuori eli Laajis on ihan huikea paikka monesta syystä – siellä on hyvät rinteet niin pienille kuin isoille, hyvä vuokraamo ja sijainti on mieletön, vain nelisen kilometriä keskustasta. Paikallisella Linkillä pääsee suoraan eteen hetkessä! Hiihtoladut lähtevät suoraan rinteen alta, jos osa poppoosta haluaa mäkeen ja toiset ladulle.

LAAJIS

Olen laskenut Laajiksessa monet kerrat ysärillä, mutta noista ajoista keskus on kehittynyt hurjasti. Kahvilassa on todella kiva lasten leikkipaikka, kesällä Laajiksessa toimii seikkailupuisto ja lapsille on niin naru- kuin mattohissi. Muistan kuinka kaiuttimista soi isollaan Neon 2-bändin Kemiaa, kun olimme koulun kanssa rinteessä ja hymyilytti, kun nyt radiosta soi isollaan No Doubtin iso 1990-luvun hitti Don’t Speak, kun laskin alas. Ihanat muistot tulvahtivat mieleeni!

Laajikseen saapuivat meidän kanssamme laskemaan myös mies ja kuopus ja olimme erinäisillä kokoonpanoilla rinteessä. Anoppi otti kuopuksen hoiteisiinsa kahvilan leikkipaikalla kun hän väsyi ja pääsimme kolmistaankin mäkeen. Rinteet olivat niin upeassa kunnossa, ettei parempaa olisi voinut toivoa. Oli todella ihanaa olla pitkästä aikaa laskemassa ja älyttömän hyvä idea olla siellä sillä hetkellä, kun rinteet aukeavat. Ei jonoja ja koskematonta lunta piisasi! Lapset saivat Laajis-pipot muistoksi ja muuta pipoa esikoinen ei ole tällä viikolla eskarissa pitänyt!

AALTO ALVARI

Posket punaisina ulkoilusta ja suupielet ruskeina kaakaosta siirryimme Aalto Alvariin, joka sijaitsee noin kilometrin päässä Jyväskylän keskustasta. Vuonna 1955 avattu Aalto Alvari oli yksi Suomen ensimmäisistä uimahalleista. 1991 sinne avattiin kylpyläpuoli ja täytyy sanoa, että kokonaisuus on huikea. On aaltoallas, vesiliukumäki, uimaratoja, koskiallas, poreita ja hyppypaikkoja. Vastikään rempatut pesutilat ansaitsevat hatun noston siisteydestään – jopa sunnuntaina siistijä kävi paikalla jatkuvasti! Kun lapsena pääsin koulun kanssa aina uimaan tähän kaupungin uimahalliin, luulin, että kaupungin uimahallit ovat näin upeita aina. Hämmästyin kun tajusin Tampereella, että kaupungin halleissahan on monesti vain ne perusaltaat. Aalto Alvari on lapsenkin mielestä huippupaikka, olemme siellä välillä mummilan reissuilla käyneet.

ALEXANDRA + FRANS & SANDRA

Laskettelu ja uinti uuvuttivat ja mietin, jaksaako lapsi illallista. Siirryimme keskustaan hotelli Alexandraan, jossa meitä odotti hotellin tervehdys, smoothieta ja karkkeja. Ja hotellissa näkyi Disney junior-kanava! Uutta virtaa tuli hetkessä, kun sai pötkötellä ja juoda smoothien. Lapsi huudahti ovelta, että äiti täällä on vain yksi sänky ja luulin, että se on huono juttu. ”Lohduttelin”, että ei hätää, kyllä me siinä pärjäämme ja hän totesi, että ei kun se on IHANAA! Voi pientä!

Illallisen söimme alakerran Frans&Sandrassa, jossa oli jälleen ihan mielettömän ihana palvelu ja herkullinen ruoka. Lapsi tykkäsi erityisesti lastenlistan alkuruoasta friteeratuista kukkakaaleista ja kaikki kehuivat annoksiaan. Allergiat otettiin upeasti huomioon ja illallinen oli todella onnistunut.

Ajattelin, ettei lapsi jaksaisi enää mitään, mutta niin me vetäisimme kylpytakit niskaan ja menimme vielä Alexandran saunaan. Siellä ei ollut ketään ja tiesin sen olevan todella ihana, joten halusin näyttää paikan lapselle. Saunassa on todella hyvät löylyt, siellä on Lumenen hoitotuotteita ja lainauikkareita. Saunan ulkopuolella on poreammeet, hedelmiä ja vettä. Ihan luksuspaikka hotellin saunaksi, käy ehdottomasti jos yövyt siellä!

Tarviiko sanoa, että kaaduimme sänkyyn päivän jälkeen ja nukuimme jälleen todella sikeästi? Alexandran aamiainen on kaupungin parhaita – millaista oli aloittaa sunnuntai vihersmoothiella, haudutetulla teellä, mielettömän hyvällä puurolla ja lähituottajien leivillä? Lapset halusivat olla yhdessä lasten pöydässä, joten nautin aamiaiseni rauhassa lehtiä lukien. Ihan mahtava sunnuntain startti!

HUTUNKI

Startin jälkeen suuntasimme kohti Vaajakoskea ja Hutunkia, joka sijaitsee noin 10 kilometrin päässä keskustasta. Aivan käsittämätöntä, etten ole ikinä siellä käynyt. Vannoin innostuneena, että tulen isovanhempien ja lasten kanssa ainakin keilaamaan, miten kivaa! Hutungissa voi keilata, pelata salibandya, sulkapalloa, kiipeillä, pelata hohtominigolfia ja jumppiakin näytti olevan. Kiipeilyseinä nousi aina 15 metriin asti ja sai minun polveni lyömään loukkua, kun katsoinkin ylöspäin. Wau! En ole koskaan tajunnut, että Hutunki on niin korkea. Keilakenkiä löytyi jopa koossa 26, joten ehdottomasti haluaisin perheen kanssa keilailemaan. Keilarata tunniksi, mihin nelihenkinen perhe hyvin mahtuu maksaa 22 euroa. Ei paha!

HÄKÄRINTEET

Keilailu jäi vähän kesken, kun aika oli jo jatkaa matkaa Hankasalmelle ja Häkärinteille, noin 50 kilometrin päähän Jyväskylästä. Olen käynyt siellä kerran 1990-luvulla, enkä muistanut paikasta enää paljoa. Siellä olikin alkamassa Dumle-laskukisa, jossa tarkoitus oli laskea kaksi kierrosta mahdollisimman samaan aikaan ja kaikki lapset innostuivat osallistumaan! Hissejä löytyi sompahissistä naruhissiin ja ankkureihin. Ja ruoka! Se yllätti! Häkärinteillä on lähi- ja luomuruokaa buffassa tarjolla ja se oli todella hyvää. Paikan omistaja Jukka kertoi, että heillä on paljon erilaisia tempauksia keskusessa – lauantaina oli ollut hiihtokoulu kympillä, sunnuntaina sitten Dumle-kisa. Hän näytti luotsaavan Häkärinteitä täydestä sydämestä!

Dumle-tikkari suussa sanoimme heipat rinteille ja iloisena lapseni kyseli ”mihin sitten mennään?”. Jouduin kertomaan reissun olevan ohi ja hän oli todella pettynyt, intoa olisi vielä piisannut. Kun olen yrittänyt kysellä mikä oli kivointa, ei yhtä suosikkia ole noussut. Kaikki oli kuulemma ihan mielettömän kivaa. No niin oli minustakin!

Ja tiedättekö mitä? Tämä viikko on ollut jotenkin erilainen. Lapsi on lähestynyt minua ihan eri tavalla. Jutellut jotenkin eri tavalla. Pitänyt enemmän kädestä. Tuo viikonloppu kaksin lähensi meitä niin paljon ja avasi silmiäni, että täytyy ottaa jollain tapaa tavaksi. Sillä oli niin valtavan suuri merkitys, kun isompi on jäänyt uhmailujen keskellä vähän paitsioon, etten etukäteen osannut arvata. Ehkä paras blogireissu minkä olen ikinä tehnyt. Korvaamaton. Se hetki kun kaikki oli ohitse ja lapselta pääsi itku.

Toivottavasti saitte inspiraatiota Jyväskylän seudulle matkaamiseen ja ideoita mitä kaikkea siellä voi puuhata! Onko suunnitelmissa talvilomaa Keski-Suomessa?

Kiitos seurasta bloggaakollegat ja minityypit! Reissulla oli mukana Yli pyykkivuorten, Ready Steady Flow, Valkoisen vuoren rinteillä sekä Outdoor family-bloggaajat lapsineen. Täältä voit lukea toisen jo ilmestyneen jutun reissustamme, jonka Johanna ehti kirjoittamaan!

Werneri-pupun koulussa oppi maistui!

Ehdimme käydä esikoisen kanssa tänä talvena kaksi kertaa kokeilemassa laskettelua ennen vesikelejä. Kuten kerroin, olemme miehen kanssa lautalaskijoita, mutta sinnikkäästi mies opetti lasta ja vuokrasi itselleenkin sukset. Oli mätkähdyksiä, mutta oli suuri into eikä hermostumisia. Totesimme, että hänen ikänsä on mainio rinnetouhuja varten ja varasimme kahden päivän Wernerin laskettelukoulun. Vuokatin hiihtokoulu tarjoaa Lumiwerneri 1-kurssia 4-6-vuotiaille lapsille, jotka eivät ole ennen laskeneet. Ilmoittauduimme sinne ja saavuimme maanantaiaamuna rinteisiin innostuneen lapsen kanssa.

Tähdet olivat erittäin kohdillaan kaiken kanssa. Oli maanantaiaamu, pakkasta -1, eikä loma-aika. Rinteet olivat tyhjät, keli optimaalinen ja ryhmään osui kolme hyvin samantasoista ja reipasta lasta. Vuokraamosta autettiin matkaan välineet (kuuluvat muuten kurssihintaan kahdeksi päiväksi, eli harjoittelua voi jatkaa kurssin ulkopuolella iltaisin) ja opettajana toiminut Oskari esitteli itsensä lapsille. Sitten mentiin! Niin! Sitten mentiin! Minä hermoilin, että miten yksi opettaja pärjää kun kolme lasta menee eri suuntiin rinteessä, mutta tuntui tietävän mitä tekee. Todellakin.

hiihtokoulu+lastenmäki+vuokatti+werneri hiihtokoulu+lapset+vuokatti+werneri hiihtokoulu9+vuokatti+werneri hiihtokoulu8+vuokatti+werneri

Kurssi aloitettiin opettelemalla laittamaan sukset jalkaan. Harjoiteltiin tasaisella hiihtämistä laskettelusuksilla. Mentiin reippaasti mattohissiin. Tultiin alas. Joka ikisessä käänteessä, minkä minä ehdin kuulemaan, Oskari kannusti, kehui ja heitti ylävitosia. Odotti ja oli kärsivällinen. Tästä minä olin todella ilahtunut, oli turvallinen olo päästää lapsi hänen kanssaan mäkeen.

Kunnes sitten! He lähtivätkin hyvin pian isompaan rinteeseen. Sompahissillä, jossa kaikki menevät tietenkin yksin. Minä mietiskelin alhaalla, että miten tuo pakka hoidetaan, kun yksi kaatuu hississä, yksi on ylhäällä ja niin edelleen. Näköjään hyvin. Kiltisti aina ylhäällä ollut odotti, kaatunut nousi ja Oskari opasti ja odotti. Hämmästyin, miten sinnikkäitä ja reippaita 4-5-vuotiaat lapset ovatkaan ja tsemppaavat varmasti vielä eri tavalla vieraassa seurassa. En uskonut, että tuo isin kanssa monesti viikko sitten rinteessä kaatunut tyttö oli sama, kuin se, joka meni sompahissillä yksinään ylös ja laski kaatumatta ison mäen alas.

hiihtokoulu7+vuokatti+werneri hiihtokoulu3+vuokatti hiihtokoulu6+vuokattiuus hiihtokoulu5+vuokatti hiihtokoulu4+vuokatti

Siinä vaiheessa, kun lapsella oli aika paljon vauhtia alas tullessaan ja rinne täynnä aikuisempia hiihtokoululaisia ajattelin, että laitan silmät kiinni. Alkoi niin jännittää, miten hän ja miten opettaja hallitsee homman. Turha oli pelko, kaikki meni hyvin. Into oli valtava ja lapsi tuli pois tunnilta ilmoittaen ”tänään laskettiin vihreää ja sinistä rinnettä, huomenna meen punaseen”. OIKEASTI?

Seuraavana päivänä selvisi, että ei punaiseen, sillä opettajalla ei riittäisi kädet auttaa esimerkiksi tuolihississä montaa pientä. Mutta kahden päivän laskemisen jälkeen hän sanoi, että lapsilla olisi kyllä jo hyvin siihen taidot. Kahden päivän kurssin (2 x 100 minuuttia) jälkeen lapsesta oli kuoriutunut jo aika taitava laskija, enkä usko, että olisimme häntä osanneet itse näin opettaa.

Kurssilta odotimme lapselle konkreettisia vinkkejä ja niitä tuli. He vähän leikin varjolla laskivat seuraa johtajaa-tyylillä, menivät sompahissiin, johon itse en olisi osannut vielä lasta laittaa ja keräsivät tötsiä rinteestä mutkitellen. Laskivat jopa takaperin (!), harjoittelivat kaatumista ja rinnesääntöjä. Saivat matkaansa hauskan Wernerin rinnepassin, johon kirjoitettiin mitä on opittu. Kurssin jälkeen lapsi viuhtoi menemään mäessä ja suuntasi hyppyriinkin. Kehitys oli niin valtava lyhyessä ajassa, että en voinut kuin hämmästellä.

hiihtokoulu2+vuokatti hiihtokoulu+vuokatti+vuokatinrinteet hiihtokoulu+vuokatti

Sen lisäksi, että opettaja osaa antaa hyviä vinkkejä, lapset rohkaistuvat hiihtokoulussa ihan eri tavalla ja tekevät itse. Nousevat itse ja hiihtävät itse, siinä missä vanhemman seurassa voisivat jäädä makaamaan ja odottaa, että nostetaan. Parin päivän kurssi nosti laskuintoa ja kohotti lapsen itsetuntoa laskijana selkeästi.

Kurssilaisen omat sanat olivat ”kannatti mennä, kaikki oli kivaa, minusta tulee isona laskettelija ja uimari, Werneri-pupua emme kyllä nähneet”. NIin ja erityiskiitos upeassa kunnossa oleville vuokraamon kamoille sekä rinteille!

Tästä on hyvä jatkaa lasku-uraa ja esikoisen laskettelukoulu innosti meitä muitakin sellaisiin suorituksiin, että niistä täytynee kirjoittaa oma postauksensa!

*hiihtokoulu yhteistyössä Vuokatin hiihtokoulun kanssa