Sorsapuiston saunakeidas – tämä on koettava!

Me koimme eilen jotain niin kivaa (ja kunnioitettavaa), että oli pakko tulla kertomaan teille heti! Menimme illan suussa kohti Sorsapuistoa ja Tampere-talon edessä olevaa saunakeidasta. Rakastan saunomista, mutta heitin vitsillä miehelle, että olemme täällä varmasti viimeisinä kun paikka sulkee kello 23. Ja näin kävi, vielä 23.20 juttelimme yhtenä yrittäjistä toimivan Pyryn kanssa muiden jo mentyä kotiin. Luulisi kolme tuntia saunomista riittävän, mutta ei! Siellähän olisi viihtynyt loputtomiin! Kaksi naista, jotka lähtivät kotiin yhdeksän aikoihin kertoivat saunoneensa kuusi tuntia. Samoin oli tehnyt eräs vanhempi rouva, joka kehui paikkaa vuolaasti ja sanoi tulevansa varmasti uudelleen. Mistä siis on kyse, mikä paikasta tekee niin ihanan?

Hamppusauna, tervasauna ja allassauna Tampere-talon pihassa

Paikka on ihastuttava – olet aivan keskellä Tamperetta, Tampere-talon pihalla, mutta paikassa vallitsee rauha. Sisäpiha on ihanan intiimi ja tuntuu, kuin olisit jossain aivan muualla kuin keskustassa. Selkeästi kiinnostusta paikkaan riitti ja lenkkeilijät kurkkivat pusikoista mikä juttu tämä on, rohkeasti mukaan vain! Saunakeitaasta löydät hamppusaunan, jossa on todella pehmeät löylyt, tervasaunan, josta tuoksuu oikeastikin hyvin terva ja allassaunan, jonka katolta voit pulahtaa uimaan ja allas näkyy saunaan. Hamppusauna hengittää koko seinän matkalta ja se tekee löylyistä happirikasta. Lisäksi on avantoallas ja poreallas. Keskellä keidasta on vilvoittelupaikkoja ja Tuhdosta saa ostaa paikkaan juomia. Löylyt ovat niin pehmeät ja pihallakin viihtyy, että siellä saa kyllä tunteja kulumaan. Makkaraa grillataan haluaville ilman lisämaksua!

Tapasimme eilen myös saunan rakentajat, Lehtisen kaksosveljet ja kuulimme heiltä lisää miten näihin saunoihin oli tullut ideoita. Mahtava elämys, saunoa keskellä kaupunkia ja näinkin erilaisissa saunoissa. Paikasta löytyy lukolliset pukukaapit, suihkut miehille ja naisille sekä vessa.

Hinta on 29 euroa ja sillä saa olla rajattomasti paikalla, saunakeidas on auki kello 15-23. Ikäraja on 18 vuotta ja vanhemman seurassa 15 vuotta, mutta suunnitteilla on kuulemma muun muassa perhesunnuntai. Veikkaan, että omatkin lapset rakastaisivat paikkaa, eli aion kärkkyä kyllä tuota perhesunnuntaita!

Nuoret yrittäjät saunakeitaan takana

Sen lisäksi, että rakastin paikkaa, saunoja, tunnelmaa ja ihan kaikkea, ihastuin näihin yrittäjäpoikiin tosissani. Minkälaista työtä he tekevät! Saunakeitaan takana on viisi nuorta, jotka opiskelevat ammattikorkeassa yrittäjyyttä ja he laittoivat viime talvena pystyyn jääsaunan nopealla tempolla. Siellä jääsaunahommissa olivat tutustuneet Lehtisen veljeksiin, kokkolalaisiin Ariin ja Jariin, jotka rakentavat saunoja. Pojat saivat idean, josko soittaisivat kesällä Lehtisille ja pistäisivät Tampere-talon pihaan saunakeitaan pystyyn. Mikä idea! Ja hurjalla tahdilla keidas nousi paikalle verrattuna siihen, mitä kaikkia lupiakin tällaisen pyörittäminen vaatii. Siinä nuoret yrittäjät sitten pyörittävät hommaa kesän (näillä näkymin heinäkuun loppuun ainakin) ja toivon, että mahdollisimman moni löytää paikalle. Mikä into ja ilo heillä tehdä tätä, mahtavaa yrittäjähenkeä!

Kun olimme lähdössä, Pyry pyysi vielä meitä kirjoittamaan nimemme tauluun, joka on keitaan edessä. Kuulemma ovat saaneet niin monelta taholta tukea, että haluavat laittaa hyvän kiertämään ja lahjoittavat jokaista nimmaria vastaan euron hyväntekeväisyyteen. Minä vähän nieleskelin. Miten rehtiä ja kunnioitettavaa toimintaa koko heidän yrityksensä, nostan hattua!

Turhaan ei ole Tamperetta kruunattu maamme saunapääkaupungiksi. Tämä on mahtava kesälisä yleisten saunojen joukkoon ja lempeämpi löylyiltään. Vihreät ruohomatot tuovat ihanaa ylellisyyttä jalan alle ja lempeä hellepäivän ilta oli mainio istuskella ulkosalla. Joku ulkosuihku olisi kiva, sillä altaaseen täytyy aina mennä suihkun kautta ja sitten piti kiertää kontin kautta, mutta ymmärrettävästi olisi vaikeaa toteuttaa.

On pakko päästä vielä uudelleen. Ja se rauha, saimme olla saunoissa aina kaksin! 

Innostuitko? Käy ihmeessä testaamassa! Vai onko joku jo käynyt?

*liput saatu

Stars on Stage – maailmanluokan tähdet Tampere-talossa

Tänä kesänä ei mennä massatapahtumiin ja mielettömiin maailmanluokan konsertteihin. Muistan jo joulukuussa, kun kävimme Tukholmassa ja näin siellä Green Dayn keikan mainokset, että sanoin miehelle – tuonne mennään alkukesästä! Olin siis menossa Tukholman keikalle, mutta huomasin, että bändi tulee Suomeenkin. Olen nähnyt Green Dayn viimeksi elokuussa 1995 Helsingissä (siis voitteko kuvitella, 25 vuotta sitten!), eikä mikään ole ollut niin hienoa, kuin tuo kokemus. Olin 13-vuotias ja pääsin päiväreissulle näkemään fanittamani bändin, kummisetäni osti lipun. Olen aina rakastanut musiikkia ja keikkoja, festareita, hallikeikkoja, vesisateessa tampattuja keikkoja. Maailmanluokan tähdillä, kuten Pinkillä on olleet mielettömät showtkin mukana menossa, puhumattakaan kotimaisista tähdistä kuten Kaija Koosta tai Apulannan hallikeikoista. Mutta nyt niitä ei pääse kokemaan, tämä poikkeuksellinen aika vei meiltä sen mahdollisuuden.

Stars on Stage – tähdet Tampere-talossa

Tänä kesänä artisteja pääsee kuitenkin ihailemaan Tampere-talossa. Eilen olin Stars on Stage-näyttelyn ennakkoavajaisissa ja se oli jotenkin haikean ihanaa. Kukaan ei arvannut näyttelyä buukatessa, että siitä tulee kesän keikkakokemus. Maailmankuulu kiertuevalokuvaaja Ralph Larmann on tuonut näyttelynsä Tampereelle ja sitä pääsee ihailemaan aina 18.8.20 asti. Eilen hän kertoikin avajaisissa, että Suomi on hänen toinen kotinsa – ja totta tosiaan, näyttelystä voi bongata muun muassa Cheekin tai Helsingin oopperan! Tyylilajeja on monenlaisia ja kuvia 60 erilaista. Niitä voi muuten jopa tilata ja ostaa itselleen, ne lähetetään sitten näyttelyn päätyttyä. Minä jähmetyin Kaija Koon kuvan eteen – olen tuolla, ei vitsi! Nenä taulussa kiinni sitten tihrustin, sillä kyllä, olimme äitini kanssa tuolla Hartwall-areenan keikalla, löysin vielä kohdankin missä istuimme, mutta se oli liian kaukana tarkennuspisteestä, en ollut varma mikä pää oli minun ja mikä äidin. Mutta olipa hämmentävää ajatella melkein olevansa maailmankuulun valokuvaajan teoksessa!

Ensimmäinen näyttely, joka on tehty täysin itse

Ralph Larmann kertoi meille eilen kongin kumeasti soitua avajaisten merkiksi, että tämä näyttely on ainoa laatuaan, hän ei ole koskaan tehnyt kaikkea ihan itse. Tällä kertaa hän on kuvaamisen lisäksi hoitanut myös printit itse ja näin ollen tämä on hänellekin aivan uusi kokemus. Kaikki ympärillämme näkemä on miehen pitkän uran tekosia, hän on aloittanut jo 1980-luvulla. Sen lisäksi, että kuvat olivat minusta upeita (se värimaailma!) on mieskin ihan omaa luokkaansa. Hän sanoi haluavansa vangita aina sen YEAH-hetken kameralle. Sen, kun artisti antaa kaikkensa yleisölle ja se näkyy kuvasta. Upeita ilmeitä ja lähikuvia oli myös paljon. Tosin hän muisti mainita, että Tampere-talon porukka on tehnyt valtavan upean työn valaistuksessa ja esillepanossa. Totta!

Jos vaikutuin miehen töistä Tampere-talossa, niin vaikutuin kyllä eilen lukemastani Aamulehden henkilökuvastakin. Hän kertoi siinä olevansa täydellisen onnellinen mies, jopa maailman onnellisin mies. Tuo yksi lause kertoo jo paljon siitä, kuinka paljon mies rakastaa työtään ja millä intohimolla hän sitä edelleen tekee, vaikka kuvausvuosia ja valokuvia on jo aikamoinen määrä takana.

Maailmanluokan keikkatunnelmaa Tampere-talossa

Jos Kaija Koon kuva pysäytti minut etsimään äitiä, niin kyllä pysäytti Green Daynkin keikkakuva muutaman vuoden takaa. Tuijotin sitä samalla vähän kuin hypnotisoituna kuin surumielisenäkin. Kuinka moni artisti jatkaa vielä pandemian jälkeen? Voi kuinka olisin halunnut nähdä bändin nyt kesällä! Hämärässä tunnelmassa, savukoneen pöhistessä päässäni alkoi soida Basket Case, tuo ikisuosikkini. Tuijotin Billie Joen kasvoja lavalla hoilottaen päässäni biisiä ja olin kuin hetken aikaa sillä keikalla, jota ei sitten tullut. Ja itse asiassa monikin biisi soi päässäni jälkikäteen, sillä kajareista tulee esillä olevien artistien musiikkia. Kotiin lompsiessa päässäni soi Depeche Moden Personal Jesus ja silmissä näkyi upea lähikuva heidän keikaltaan.

Jos rakastat värikkäitä valokuvia, keikkatunnelmaa ja upeita hetkiä eri puolilta maailmaa, käy ihmeessä katsomassa Larmannin näyttely tänä kesänä! Lippu näyttelyyn maksaa 12 euroa, joten ei ole minusta paha hinta. Tässä teille muutama maistiaispala kuvista, mutta ne täytyy kyllä nähdä läheltä!

Kuka pääsi keikkatunnelmaan? Onkohan näyttelyssä oma lempparisi?

Näyttely avoinna 30.6.-18.8. tiistaista sunnuntaihin klo 10-17 Tampere-talossa.