Suomalaiset kädentaidot huipussaan messuilla!

Eilen ne taas alkoivat, Euroopan suurimmat käsityömessut Pirkkahallissa. Minä menin paikalle viidettä tai neljättä kertaa putkeen, mutta arvatkaa mitä? Ensi kertaa yksin! Olin vähän hukassa, kun ei mennytkään aikaa superpitkään nukenvaateosastolla tai koristeita askarrellessa. Pääsin kiertämään itsekseni messuja ja paljon, paljon jäi näkemättä, vaikka paljon ehdinkin. Kerron teille muutamia tärppejä ja vinkkejä messupäivään, oletko menossa tänään tai huomenna?

Uutuutena yksi suosikeistani, Deli-halli on siirretty D-halliin, eli heti pääsisäänkäynnin viereen oikealle. Se aukeaa puoli tuntia ennen muita messuja ja tarjolla kahviossa on muun muassa riisipuuroa. Tule ajoissa ja aloita päiväsi jouluisella menolla sekä Deli-puolen ihanuuksia tutkien. Kädentaitomessut tarkoittavat kädentaitoja myös elintarvikkeissa, joten messuilta löytyy muun muassa Petri’s Chocolatea, erilaisia leivonnaisia, mehuja, juustoja ja hei – muun muassa hillan ja puolukan makuisia vaahtokarkkeja. Kurkkaa ehdottomasti nämä herkut!

Paikalle suosittelen edelleen saapumaan bussilla, bussi numero 14Y ajaa Keskustorin ja Pirkkahallin väliä. Takki narikkaan, vesipullo matkaan ja menoksi. Nähtävää riittää, joten kannattaa hieman etukäteen miettiä mitä haluaa nähdä. Itse bongailin muutamia vanhoja suosikkejani, kuten Elvarin osastolta E 500, uusia ihastuksia kuten Kanto Designin ihanine vaatteineen osastolta E 731 tai Kieton upeine korviksineen osastolta E 730. Ommellisen pisteellä loistivat värikkäät vaatteet ja kävi ihana kuhina osastolla C 821. RIEMUpuodin osastolla C 132 olleet korut olivat liian vastuttamattomia ja nappasin yhdet mukaani -50% alekorista. Suosittelen tsekkaamaan ainakin nämä osastot!

On ihanaa, että tänä digiaikana ihmiset ovat niin valtavan sankoin joukoin kiinnostuneita kädentaidoista. Heille, jotka osaavat ommella ja kutoa messuilla on tarjoushintaisia kankaita, lankoja ja esimerkiksi nahanpaloja. Askartelijoille löytyy ideoita vaikka millä mitalla. Joulukorttiideoita piisaa ja esimerkiksi joulupaketteihin voi messuilta tehdä ihania löytöjä koruista myssyihin, laukkuihin ja vaikka pokkareihin siihen kylkeen. Taitavimmat voivat käydä ompelemassa itse C-osastolla Ommel-pisteellä pipon, joka lahjoitetaan eteenpäin. Tai en tiedä tarvitseeko olla taitava, mutta itse en rohjennut kokeilla. Langat, kankaat ja ompelukoneet ovat paikalla, samoin kuin ystävälliset naiset opastamassa. Istahda siis alas ja tee hyvää messukäyntisi ohella!

Vaikken itse ole taitava käsillätekijä, olen aina saanut ideoita messuilta. Tällä kertaa sorruin pitkään viime vuonna harkitsemaani tonttuoveen, vähän tällaiseen helpotettuun versioon. Täytyy vain liimailla nappulat paikalleen ja siinä se! Osat oli käsintehtyjä ja ajattelin, että tonttuovi saa kotona lapsilta suosiota. Välillä pysähdyin katsomaan muotinäytöstä ja nauttimaan siitä valtavasta väriloistosta, jota messuilla oli tarjota marraskuun harmauden keskellä. Yllättävä uutuus oli Deafmetal kuulokorumallisto, joka voitti Suomen Kädentaidot uutuustuotekilpailun. Miettikää miten innovatiivinen idea on koristella kuulokoje! Käy kurkkimassa Nahkaamon osastolla C 229 lisää näitä koruja. Lisäksi suloista oli nähdä ”Mitä keppihevonen syö”-käsityökilpailun tulokset. Ihania ideoita!

Hauskaa, että tästä on tullut itsellenikin traditio marraskuuhun, enkä osaa enää olla ilman Kädentaitomessuja. Niiden suosio ja kävijämäärä on koko ajan kasvussa, joten varaa aikaa ja kärsivällisyyttä reissuusi, saat siitä varmasti paljon irti! On kuitenkin upeaa, että suomalainen käsityö voi näin hyvin ja suomalainen design sekä kädentaidot nostavat selkeästi arvostustaan koko ajan. Mieletöntä!

Ihanaa messuviikonloppua! Joko kävit, mitä löysit?

*pääsylippu saatu

SmileSpa – sain hymyni takaisin

*kaupallinen yhteistyö SmileSpan kanssa

Minä hymyilen mielelläni. Erityisesti valokuvissa tykkään hymyillä niin, että hampaat näkyvät. Kun syömäni nestemäinen rauta (+ tietenkin tee) alkoi kesällä hitaasti ja varmasti tummentaa hampaitani, alkoi sisälleni hiipiä epävarmuus. Mustuneet alaetuhampaat näkyivät väkisin ja yläetuhampaani, joka on rakennevirheen takia muovia, alkoi tummua saumastaan. Aloin kääntää päätäni kuvissa ja puhumaan niin, etteivät hampaani näkyisi. Pidin jopa kättä suun edessä.

Vielä isompi asia kuin ulkonäkö hampaissa on toki suun terveys, joka vaikuttaa oleellisesti hyvinvointiin. Jos suussa muhii pöpöjä ja tulehduksia, ne voivat levitä koko kehoon. Ja vanhempien suun hyvinvointi vaikuttaa oleellisesti myös lasten bakteerikantaan. Niin moni asia vaikuttaa suuhun ja hampaisiin – itse stressasin niin hirveästi ylioppilaskirjoituksia, että sain pahan ientulehduksen suuhuni jota hoidin kuukauden päivät. Kaikessa stressi voikin näkyä!

Kaksi vuotta sitten tarjosin itselleni syntymäpäivälahjaksi hammaskivenpoiston ja päätin tehdä niin joka syksy. Näin se jäisi tavaksi ja tulisi käytyä vähintään kerran vuodessa hammaslääkärissä. Kuinka ollakaan, heti viime vuonna se jäi, mutta tänä vuonna sain yhteistyöehdotuksen SmileSpalta juuri synttäreiden alla. Tartuin siihen innolla, sillä suuni todellakin kaipasi puhdistusta! Tiesin jo siitä kahden vuoden takaisesta, että pelkkä hammaskivenpoisto ja hampaiden putsauskin tekee ihmeitä purukalustolle. Valkaisua en voi edes harkita, sillä etuhampaani muovi ei valkaistu, eli sille täytyisi sitten erikseen tehdä jotain.

Puoliksi innoissani ja puoliksi vähän kauhulla astelin pari päivää synttäreiden jälkeen kohti hammaskauneushoitola SmileSpata, joka sijaitsee aivan Ratinan kauppakeskuksen vieressä (sieltä löytyy muuten hyvin parkkitilaa) Suvantokadulla. Innoissani siitä, että saisin suuni puhtaaksi ja samalla jännittäen, sattuuko joku. Minulla ei periaatteessa ole mitään hammaslääkärikammoja, sillä olen viettänyt niissä ihan hirveästi aikaa ja ovat tulleet tutuiksi. Hampaitani on vedetty irti, on ollut monenlaisia oikomishoitoja, irronneita telaketjuja, kadonneita hammasrautoja, on valettu purentakiskoa narskuttelijalle ja kaikki neljä viisuriakin piti vetämisen sijaan leikata ja tikata. Aina se silti jännittää, miltä tällä kertaa tuntuu ja mitä sieltä löytyykään.

Astuessani sisälle SmileSpahan leuka loksahti. Se kliininen haju, kovat penkit ja hammashoitoloiden tavaramerkki turkoosi väri puuttuivat täysin! Samoin kuin lapsuudesta takaraivoon jääneet erilaiset opastus- ja ”pelottelu”kuvat hampaiden hoidosta. Astuin todellakin spahan, potkaisin kengät jaloistani ja laitoin tossut tilalle. Esitietolomakkeen täytettyäni en meinannut malttaa penkkiin tulla, kun heiluin siellä ja täällä kamerani kanssa. Miten kauniisti sisustettu paikka, vessakin aiheutti sisustuksellaan huokailuja! Mietin, miksei kukaan muu käytä pinkkiä väriä hammashoitolan sisustuksessa, aivan ihastuttava värimaailma! Ratinan suvantoon ja Laukontorille avautumat näkymät olivat myös ihan omaa luokkaansa verrattuna aiempiin kokemuksiin hammashoitoloista. Hoitolassa toimii suuhygienistejä, jotka tekevät muun muassa hammaskiven poistoa, valkaisuja ja soodapuhdistusta.

Minun suuni hoiti pinkkiin paitaan pukeutunut, ihanan ystävällinen ja rauhallinen suuhygienisti Saila Kallonen, jonka äänenpaino ja juttelu oli niin rauhoittavaa, että varmasti taltuttaisi pahemmankin hammaslääkärikammon. Lopulta maltoin istahtaa pinkkiin penkkiin ja Saila alkoi käymään suutani läpi. Minullahan on todella ahdas suu, jota pitäisi ahkerammin hammaslangata ja kotihoitaa, usein jää vain hampaidenpesuun itselläni. Saila siis poisti hammaskiven, putsasi hampaidenvälit ja muistutti useaan kertaan, että tee tätä kotonakin. Hoito ei sattunut, ainoastaan se hampaiden raaputusääni aiheuttaa itselleni aikamoiset kylmänväreet. Lopuksi tehtiin vielä soodapuhdistus päälle, joka entisestään poisti tummentumia. Suurta toivoa muovihampaan tummentumien suhteen ei Saila uskaltanut antaa, koska siinä on tosiaan muovin sauma tummentunut, ei itse hammas. Soodapuhdistuksen ajaksi kasvoille laitettiin liina (koska hienojakoinen sooda pöllyää herkästi joka puolelle) ja suuhun muotti sitä levittämään. Tämä oli ehkä ”jännin” kohta, kun suu on pakotettu tiettyyn asentoon ja nenä peitossa, niin ahtaanpaikankammoiselle tulee hetkellinen ”iik en saa henkeä”-olo. No, happi tietenkin kulkee aivan hyvin ja minua ainakin rauhoitti todella paljon, kun Saila sanoi useaan otteeseen, että nostat vain käden ylös jos joku sattuu tai ahdistaa, niin lopetetaan heti. Paikassa sai olla rauhassa kaksin hänen kanssaan, eikä tarvinnut hävetä jos joku pelotti tai olisi sattunut.

Kun soodapuhdistus oli valmis, oli aika kurkata peiliin. Siellä ne kiilsivät, hampaat vailla tummentumia ja hei, se muovihammaskin oli puhdistunut! Huomannette eron ennen ja jälkeen-kuvissa. Olin kirjaimellisesti yhtä hymyä, miltä tuntui taas kehdata avata suu ja hymyillä kunnolla! Ja tietenkin poissa oli hammaskivi ja muut tulehduksia ja reikiä aiheuttavat asiat. En ole vielä yhtään reikää saanut suuhuni aikaiseksi *kopkop*, joten todistettavaa hyötyä on säännöllisellä hampaiden harjauksella sekä hammaskiven poistolla.

Seuraavanakin päivänä hymyilin aina, kun kävelin peilin ohitse. Ahdisti juoda teetä (jota ei saanut muuten muutamaan tuntiin enää sinä päivänä juoda) ja rautakuurikin jäi nyt samaan aikaan sopivasti tauolle lääkärin määräyksestä. Seuraavana päivänä hampaita vähän vihloi ja suussa tuntui, että sitä on perin pohjin ronklattu, mutta yhden päivän jälkeen sekin rauhoittui.

Lämmin suositus siis paikalle ja kiitos hymyni palauttamisesta!

Sitten tunnustuksia! Lankaatko ja harjaatko hampaasi säännöllisesti vai onko lankaaminen sinulle yhtä inhaa kuin allekirjoittaneelle? Löytyykö hammashoitopelkoisia vai menetkö mielelläsi hoitoon?

Ihanat nolot villasukkani!

Minä olen ihmisenä sellainen, joka tekee koko ajan jotain, unissaankin. Joskus aikanani jouduin ottamaan kynän ja paperia yöpöydälle, kun tuntui että nukahtaessa tuli parhaat ideat päähän, eikä voinut nukahtaa, koska ne unohtuisivat. Ja tämä oli aikana ennen lapsia, mihinköhän potenssiin tekeminen ja hösääminen onkaan heidän myötä kasvanut!

No, mutta sitten kun jotain en saa aikaiseksi, niin en myöskään saa. Jos joku ei tunnu omalta tai ole mieluista, se vain jää. En jätä väliin joulukorttikuvauksia, en influenssarokotteita ja laitan synttärikutsut matkaan viittä viikkoa etukäteen. Mutta joissain asioissa olen täysin saamaton. Niihin asioihin kuuluu mm. kaappien siivous sekä tässä tapauksessa mennä keskustaan ja ostaa pari metriä silkkinauhaa. Niin. Kun en koskaan siellä keskustassakaan käy.

Kysyin nimittäin keväällä 2017, voisiko mummoni kutoa minulle ylipolvenvillasukat. Kävin itse ostamassa langat ja etsin sukkamallin. Mummohan on tehnyt meille lapaset ja villasukat vuosikymmenet ja jälki on kuin tehtaasta. Tahti on kuitenkin ymmärrettävästi hidastunut korkean iän myötä ja hän lupasi tehdä ne, mutta hetki aikaa menisi.

Sain nuo sukat lokakuussa 2017 synttärilahjaksi. Äitini toi ne tullessaan ja sanoi, ettei mummo ehtinyt käydä ostamassa nauhaa ja tai pujottaa sitä varsiin, se minun pitäisi tehdä itse. Joo joo, toki teen, vannoin. Ajattelin, jospa pysyvät jalassa ilman nauhaa. No eivät, kyllä se täytyy olla kiristämässä. Sitten se ajatus unohtui, kun en heti ostanut. Ei koskaan kaupungilla tullut mieleen, että voisin ostaa sen nauhan. Vuotta myöhemmin äitini hermostui tähän saamattomuuteen (on muuten hänkin aika touhuntäti) ja viime lauantaina googletti, missä on Eurokangas Tampereella (en ole käynyt sen koommin kun oli Hämeenkadulla ja sitten Tullintorilla) ja näin päädyimme Ratinaan. Ostamaan kaksi metriä silkkinauhaa, hinta oli 1,5 euroa. Äiti vielä pujottikin sen, ettei vaan jää homma taas puolitiehen. Kyllä minua nolotti ja nauratti yhtä aikaa!

Laitoin sukat jalkaan ja olin niissä koko loppupäivän. Siivosinkin ne jalassa! Palelen hirveän herkästi ja sukat olivat kuin villahousut päällä. Halusin ne siis päälleni myös johonkin asukuviin, sillä olen kiitollinen mummolle, joka vaivalla ne kutoi ja äidille, joka vähän patisteli minua saamaan sukat käyttöön. Ne ovat hameen kanssa todellakin kuin villahousut, eikä kylmä varmasti tule, mutta meinaavat kengän kanssa vetää vähän kurttuun. Varmastikin siis parhaat kotisukat, saa nähdä keksinkö minkä kenkien kanssa olisivat parhaat!

Kuvaushetkikin oli jännittävä, sillä sovin ensimmäiset kuvaustreffini ikinä Kristan kanssa. Jännitti, kun kameran takana oli joku muu kuin mies ja jännitti, osaanko minä ottaa hänelle kuvia. Tuli sellainen viime hetken paniikki, etten minä osaan ja olen ihan huono ja toinen ottaa parempia kuvia jajaja.. Perinteinen minun syndroomani! Mutta hommasta jäi todella hyvä mieli ja kävimme vielä pikaiseen teellä Moro Skybarissa kuvausten jälkeen. Onneksi sain aikaiseksi toteuttaa tämän! Lähtee siis kolmelle naiselle tämän postauksen myötä kiitokset!



neulemekko ja takki VILA/ kengät DR.MARTENS/ pipo Kädentaitomessuilta/ hanskat A+ MORE/ korvikset CORUU (saatu)/ villasukat Made by grandma

Tässä on kyllä luottovaatteeni talveksi, ihanat lämpimät sukat! Voisinko vain hengailla takkatulen äärellä näissä joululauluja kuunnellen? Ei sillä että joulusta yhtään intoilen…!

Onnistuisiko itseltäsi kutoa pitkät sukat? Tai löytyykö kaapista sellaiset? Lämpöistä lokakuun viimeistä kaikille!

*kuvat minusta otti Krista