All time ruokahaaste! Mitä inhoan, mitä rakastan, mistä Tampereen paras lounas?

Ruoka. Se puhututtaa, sillä sitä tarvitsee lapsiperheessä koko ajan. Rakastan syömistä ja ruokaa ja itse asiassa yllätyin, kun tajusin miten paljon ruoka-aiheisia kuvia minulla on IGssa. Tykkäsimme kokkailla miehen kanssa jo ennen lapsia ja nykyään on monta hetkeä arkena, kun meinaa homma tympäistä ja sitten taas monta hetkeä kun kokeilee jotain uutta ja ihanaa. Tai saa täydellisesti savustettua kalaa kuten viikonloppuna. Minulta kyselläänkin ruoasta ihan todella paljon, seuraajissani on paljon mm. lapsiperheellisiä ja ymmärrän, että ideat ovat välillä vähissä ja aihe kiinnostaa.

Niinpä bongatessani Nuorgamin Emmin IG-stooreista kivan kuuloisen ruokahaasteen, joka on ilmeisesti alkujaa Karoliinan blogista, oli minun pakko tarttua aiheeseen. All time ruokajuttuja! Miten vastaisit näihin itse? Ovatko helppoja? Ja entä lopussa olevat Tampere-suositikit, samaa vai eri mieltä?

Kinkku alle vai päälle, elämän peruskysymyksiä

Leivän ala- vai yläpuoli? Yläpuoli on parempi, alapuoli kestää paremmin esim. painavan avokadon päällisenä. En siis osannut vastata edes ekaan, hyvin lähti!

Kevytjuusto- vai normi? Söin kevyttuotteita ekaan raskauteen asti. Kevytjogurttia, juustoa ja ties mitä. Odotusaikana aloin syödä mahdollisimman puhtaasti ja lapsilta on kielletty kaikki kevytasiat (he oikeasti luulevat siis, että on olemassa mm. aikuisten Cokis ja lasten Cokis, koska aspartaami eli Zero-Colat ja Pepsi maxit on heiltä pannassa). Normituotteet siis nykyään, tuota omaa colatouhuani lukuun ottamatta.

Pizza ananaksella vai ilman? Yleensä ilman. En karsasta ananasta, mutta lempparipizzaani se ei kuulu.

Maito vai korvaava ”maito”? Kaapista löytyy aina normaali luomumaito, mutten minä kyllä juo maitoa. Koko lapsuuden join väkisin kun oli luiden takia kuulemma pakko, sitten olen ottanut ruokajuomaksi veden. Syön paljon (liikaa) juustoa, jogurttia, maitoon tehtyä puuroa yms., eli en ole osannut olla huolissani kalsiumista. Lapsille puhtainta, siksi luomumaito.

Hedelmäkarkit vai salmiakki? Hedelmäkarkit ehdottomasti! Salmiakkikin kyllä hyvää. En välitä yhtään pullista, kakuista tai leivonnaisista (tämä oli muuten hauska, viikonloppuna lapsi kattoi kakkulautasia ja sanoi, että sinulle ei varmaan äiti kateta. Ne ovat oppineet). Sen sijaan karkit ovat ehdoton heikkous ja monesti olen syönyt lasten leffakarkit ja joutunut hakemaan uudet. Ups.

Jäätelö vai leivonnaiset? Tämä on nyt todella paha, sillä en tykkää kummastakaan. Vastaan kuitenkin jäde, vaikka söin niitä kuluvana kesänä tasan 0. Joku ihana pehmis hellepäivänä ja tai joku täydellinen mehujää Kyproksen 35 asteen lämmössä viilentämässä.

Hernekeitto vai maksalaatikko? Meillä ei syödä kumpaakaan. Tykkäisin kasvishernarista, mutta hernari on yksi harvoista ruoista, joita lapset eivät syö ollenkaan. TÄH! Maksalaatikosta tykkäsin kovasti pienenä ja olen kerran sitä ostanut kotiin, olikohan jopa ihan elokuussa. Lapset söivät ihan ok. Ykköseines on kuitenkin pinaattikeitto kananmunalla!

Ravintola- vai kotiruoka? Tykkään todella paljon erilaisista ravintoloiden lounassalaateista, mutta koska syön usein ja vähän kerrallaan, en tykkää sellaisista kolmen ruokalajin illallisista, joissa olen ähkyssä alkuruoan jälkeen. Kotiruoka siis yleensä, mutta lounaana ravintolaruoka on ihanaa.

Kokkaaminen vai leipominen? Kokkaaminen, leivon äärimmäisen harvoin. Lähinnä sämpylöitä tulee pyöriteltyä!

Aina (jää)kaapissa? Jogurttia, luomumaitoa, itse tehtyä inkiväärishottia, mummin tekemää punaherukkamehua, juustoa (yleensä neljää eri, rakastan juustoja!), rasvaa, kananmunia, kalkkunaleikettä, yleensä ovessa se liian pitkään auki oleva Pepsi Max, josta hörppään toisinaan.

Lempikasvis? Olen sellainen kasvisten puputtaja, ettei voi valita! Lehtikaali on makuhermojani kutkuttava, rakastan uunissa kypsyneitä oliiviöljyllä ja hunajalla maustettuja punajuuria. Rakastan ruusukaalia, palsternakkaranskiksia, bataattia, paprikaa, munakoisoa, porkkanaa, retiisejä, herneitä…! Siis olisi helpompi vastata joku kasvis mistä en tykkää! Mutten keksi kyllä sellaistakaan!

Inhokkikasvis? Oho. Se olikin seuraava kysymys. En oikeasti tiedä. Inhoan korianteria, ei se mikään kasvis ole, mutta inhoan. Selleriä inhosin vielä joskus, nykyään rakastan dipata selleriä homejuustosoosiin. AAH…. Hei ei kun keksin! En kauheasti välitä tomaatista, siitä tulee outo suutuntuma. Ykkösinhokki on lämpimät tomaatit, jossain grillivartaassa lilluvat. YÄK! Se tunne mikä tulee suuhun on ihmeellinen.

Lempihedelmä? Tämä on vaikea myös, siinä missä syön hirveästi vihanneksia, syön tosi vähän hedelmiä. Thaikuissa asuessa sai päivittäin puoli-ilmaista täydellistä ananasta, mutta eihän se siltä maistu Suomessa. Täydellinen ananas! Avokadoja tulee syötyä, eli ehkä myös se.

Inhokkihedelmä? Koska en keksinyt mitään, googlasin paha hedelmä, jos saisin idean. En saanut kuin Apiksen biisin Paha Hedelmä tulokseksi, laulan sitä nyt sitten täällä. Kipu on ystävä – Paha hedelmä :D Olen vähän laiska kuorimaan, eli appelsiini vie monesti hermot, samoin kuin tiukat satsumat.

Lempiruoka? Savukala, täydellinen kasvissosekeitto, salaatit todella monessa muodossaan.

Jos vettä ei lasketa, lempijuoma? Inkiväärikombucha, kuohari, Pepsi Max, TEEEEE mustana ja irtona kiitos.

Lempimauste? Kyllä minä käytän ihan hurjasti basilikaa, eli varmastikin se. Persilja myös. Ovatko ne mausteita vai yrttejä? Hmmm… No pippuri!

Paras ateria? Jostain syystä mieleen on jäänyt lähtemättömästi vuonna 2004 Kreikassa syöty neljän juuston pasta. Enää vatsani ei tykkää pastasta tai isoista hiilarimätöistä, mutta muistan miten täydelliseltä se maistui. Myös vuohenjuustosalaatti miehen tekemänä oli täydellistä, kun palasin synnäriltä esikoisen kanssa. Hyvät sushit, miehen paistamat kampasimpukat. Thaikuissa täydelliset chiliset grillatut jättiravut. Tänä kesänä miehen loihtima munakoiso-halloumihamppari!

Karmein ruokakokemus? Nyt äiti kyllä suuttuu, mutta olen kai sanonut tämän aiemminkin. Vähän ennen kuin lopetin punaisen lihan syönnin, joskus ysärillä äiti teki itse maksalaatikkoa. Halpaa ja rautapitoista. Mutta se maistui niin raudalle verrattuna Saarioisten versioon, etten meinannut selvitä. Hukutin annokseni puolukkaan, vedin purkillisen mummon tekemää puolukkahilloa aina sen kanssa.

Ruoka, jota et ole koskaan ostanut ruokakaupasta? Koska lopetin sen punaisen lihan jo 15-vuotiaana, en ole koskaan hoitanut ruokaostoksia niin, että ostaisin jotain pihviä tiskistä tai sitten muita esimerkiksi lehmän tai possun osia.

Peruslounas? Edellisen illan jämiä kotona tai salaatti jostain kaupasta tai lounasravintolasta.

Woltin top 3? Olen tilannut kahdesti, sillä tulee toimitusmaksu päälle. Joskus korona-aikaan tilasin sushia, mitäköhän ekalla kerralla..? En raaski käyttää.

Bravuuri keittiössä? Kaveri on kehunut salaattejani maasta taivaisiin, lapsilta eniten kiitosta on tainnut saada lasagne, jonka yleensä teen kananjauhelihasta.

Keittiömoka? Teen tosi paljon ruokaa ilman reseptiä ja maustan vähän miten sattuu. Viimeksi eilen tuli palaute että liikaa pippuria. Tykkäämme miehen kanssa chilistä ja mausteista varsinkin Thaimaassa asumisen jälkeen kun niihin tottui, esikoinen on tosi herkkä mausteille, välillä vaikeaa luovia niin, että kaikki tykkäisivät.

Random-aatos ruuasta. Se pyörittää aika pitkälle elämää. Mennään ulos syömään, käydään kaupassa, istutaan pöydässä kun esikoisen ruokailu saattaa höpötyksen ja haaveilun myötä kestää tunnin, taistellaan kuopukselle aamupuuroa… Joskus olisi kivaa olla pari päivää syömättä tai laittamatta ruokaa! :D

Tampereen suosikkiravintolat (johon voit vastata oman kotipaikkasi mukaan):

Sitko, Luca vai Napoli (kun kyseessä on pitsa)? Mä en syö pizzaa ikinä. Se olo on hirveä. Mutta näistä kolmesta olen maistanut parasta pizzaa Sitkossa. Paremmat ovat kyllä Kalevan Evinissä, söin kesällä sieltä ihan hurjan hyvän munakoiso-kasvispizzan sekä Il Postossa! Eli ei mikään noista kolmesta ole paras.

Paras brunssi? Tampereella on niin monta kovaa! Herkullisimpia on ollut Lillanissa (onkohan vielä brunsseja, edellisestä aikaa), sekä Muusassa. Kesäisin Viikinsaaressa saa ihanaa brunssia!

Paras seisovapöytä? Ratinan Sandron lounas on kova. Edelleen testaamatta Onni ja Leo, jonka lounasta on kehuttu todella paljon! Ensi viikolla ehkä vihdoin? Myös Tammelan Malabadin lounas on kova!

Paras kahvila? Ehdottomasti Pella’s Cafe, siellä on kokonaisuus hallussa. Hyvät brunssit, mielettömät leivonnaiset, pienet suolaiset, mahtavat salaatit ja uuniperunat, täydellisesti haudutetut teet. Löytyy jokaiselle jotakin.

Paras makea? Tumma (noin 70% kaakaota) minttusuklaa.

Siis tuli ihan hirveä nälkä. Minulla on kyllä kone aivan täynnä erilaisia ruokakuvia tuli taas huomattua! Olisin voinut tunkea niitä tähän juttuun loputtomiin! Oliko jotain ylläreitä, samoja suosikkeja, samoja inhokkeja?

19 vuotta sitten – uusi elämä vieraassa kaupungissa

Väkisin se nousee aina mieleen syyskuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna. Aika 19 vuotta sitten. Kun saavuin suureen ja vähän pelottavaankin kaupunkiin, josta en tuntenut ketään tai jossa ei ollut suuria suunnitelmia tiedossa. Päätin vian lähteä Tampereelle, sillä halusin pitää kiinni miehestä, jonka kanssa olin viettänyt kesän yhdessä. Ja täällä ollaan edelleen ja meillä on kaksi manselaista tytärtä – paremmin ei olisi ehkä voinut käydä, mutta ei alku helppoa ollut!

Syyskuu 2001 ja muutto Tampereelle

Kävin itse lukion 3,5 vuodessa, joten näihin aikoihin vietiin vikoja yo-kirjoituksia. Perjantaina oli vuorossa matemaatikankirjoitukset ja se oli sitten siinä. Vähän haikein fiiliksin kävelin pitkin lukion käytävää ja törmäsin ranskan opettajaan, joka kysyi mitä meinaan tulevaisuudessa tehdä. Sattumoisin tuo opettaja oli myös miehen ryhmänvalvoja ja totesin hänelle, että muutan huomenna Tampereelle ryhmässäsi olleen miehen luokse. Muistan opettajan ilmeen, hän oikein hätkähti ”enpä tiennyt että olette yhdessä, onnea matkaan vaan”. Mietiskelin siinä, olikohan järkevä ratkaisu, mutta nyt en enää peru.

Vanhempani taisivat pitää ratkaisua myös vähän erikoisena tai ehkä se tuli heillekin yllätyksenä, että parin kuukauden seurustelun jälkeen häipyisin Manseen. Äiti totesi, että jätä nyt joku osoite, sen kirjoitin lapulle ja sitten mentiin. Kohti Hervannan kaksiota, jota olimme käyneet kesän mittaan vähän maalailemassa ja siivoamassa.

Yksin Tampereella, vailla töitä ja ystäviä

Mies tuli Tampereelle opiskelupaikan perässä, mutta minä hyppäsin aika tyhjän päälle. Aloitin kasvatustieteen opinnot avoimessa yliopistossa ja kirjoitin vimmatusti työhakemuksia. Minulla ei ollut edes sähköpostia, muistan kuinka kirjoitin tylsyyksissäni kirjeitä kavereille, muun muassa kuopuksen kummitädille. Kirjeitä! Kuinka antiikkiselta se tuntuukaan nyt! Miehen ollessa opinnoissa minulla oli aika yksinäisiä ja pitkiä päiviä ja menin muun muassa Nälkäpäivän kerääjäksi keskustaan, jotta olisi tekemistä. Kävelin vähän hädissäni Hämeenkadulla, en tuntenut kaupunkia ollenkaan ja pelkäsin eksyväni. Kaikki oli niin suurta. Hirveän vahvasti se tunne on edelleen mielessä. Mietin, että haluan kotiin, mitä minä täällä teen. Aamulla kysyin mieheltä, juoko hän aamuisin kahvia vai mitä? En tuntenut edes häntä kovin hyvin. Kävin lenkillä Hervannan metsissä ja kerran eksyinkin ja lenkkini kesti aika monta tuntia lopulta. Kun olimme viikonlopun Jyväskylässä, en olisi halunnut lähteä takaisin Tampereelle, mutta ylpeyteni ei antanut periksi sanoa että haluan takaisin kotiin.

Elämä kantaa – löytyi töitä, opiskelupaikka ja ystäviä

Olin ehtinyt olla Tampereella kolmisen viikkoa, kun työpaikka aukesi. Pääsin vääntämään hamppareita ja olinkin tuossa työpaikassa lopulta neljä vuotta. Siellä oli ihan todella ihania ihmisiä, joista tuli ystäviä kenen kanssa käytiin Apulannan keikoilla, urheilemassa ja illanvietoissa. Muistan hyvin, kun yksi työkaveri pyysi hakemaan hänelle rievän kun kävin ravintolan vieressä olleessa kaupassa. Mikä se on kysyin. Arinarievä, legendaarinen tamperelainen leipä, etkö tiedä? No en todellakaan. Mutta opin päivä päivältä lisää manselaisuutta.

Opiskelin avoimessa yliopistossa, kävin töissä ja keväällä aloin lukea pääsykokeisiin. Syksyllä 2002 minulla olikin jo ystäviä, työpaikka ja opiskelupaikka yliopistossa. Muutimme vuoden jälkeen pois Hervannasta ja viihdyin keskusta-asunnossamme älyttömän hyvin. Työmatka lyheni, yliopistolle oli helppo kulkea ja kävellen sekä pyörällä pääsi joka paikkaan. Mieskin alkoi jo tuntua tutulta ja en enää kaivannut tauotta takaisin Jyväskylään. Aloin löytää paikkaani Tampereella.

Vaikka muutostani on jo 19 vuotta, en unohda sitä hukassa olemisen tunnetta. Se tulee aina mieleen syyskuun lopussa. Äitini totesi joskus, että arvasi minun olevan niin itsepäinen, että kun kerran lähden, en varmasti palaa takaisin. Näin kävi, vaikka äiti kyllä sanoi, että aina saa tulla takaisin. Tampereesta on tullut tuttuakin tutumpi paikka, lapseni ovat juurtuneet tänne ja puhuvat manselaisittain. En osaa enää ajatella, että vaihtaisimme kaupunkia, vaikka ikävöin kyllä usein perheenjäseniä Jyväskylässä ja Helsingissä. Elämä kantoi kun siihen vain luotti, vaikka olihan se vähän ehkä uhkarohkea hyppy aikanaan. Mutta kannatti! Olen saanut aivan ihanan perheen enkä enää eksy juoksulenkeillä. Hah!


paita NOSH ORGANICS/ hame GARCIA JEANS/ kengät CONVERSE/ korvikset UHANA DEISGN/ takki VERO MODA

Oletko itse aloittanut elämää ihan vieraassa kaupungissa? Miltä se tuntui?

Flow Park, kattokiipeily, Kuuma sekä Kajo – Upea adrenaliinintäyteinen staycation Tampereella

*kaupallinen yhteistyö Visit Tampereen kanssa

”Täytyy myöntää, että mullakin vähän tuntuu jaloissa” ”No hei jes, mulla ne ovat ihan makaronia!”

Näistä fiilksistä alkoi meidän suhteellisen lyhyt, mutta sitäkin elämysrikkaampi staycation Tampereella. Se on ihan uskomatonta, miten omasta kotikaupungista voi aina vaan löytää paikkoja, joissa ei ole käynyt. Monia juttuja on ollut tarkoitus testata, mutta ne monesti vaan jäävät. Saimme siis läjän elämyksiä parilla adrenaliinipiikillä (tai ei edes niin parilla, huih) varustettuna ihanilla ruoilla ja superhiljaisella nukkumapaikalla. Olimme niin täynnä Tampere-energiaa tämän reissun jälkeen että! Hyppää mukaan viime viikonlopun seikkailuumme ja nappaa parhaat vinkit mukaasi, kun tulet Tampereelle vierailulle tai lähdet tutkimaan uusin silmin kotikaupunkiasi. Aloitetaan yhdeltä Tampereen parhaista lounaspaikoista, jonka kuitenkin moni ohittaa liian usein. Sit lähretään Manse-kiekalle!

Kauppahalli sekä 4 vuodenaikaa

Kauppahalli on Tampereen ydin, ihan mieletön paikka täynnä makuja ja historiaa. Siellä voi syödä munkin, nauttia Tampereen parhaan burgerin, ostaa mukaansa kalaherkkuja tai istua juustoille ja viinille tai vaikkapa sushille. Ja siinä oli vain pari esimerkkiä. Kauppahallin soisi pysyvän pystyssä, se on ollut vähän vaikeassa raossa viime vuosina, mutta voi vitsit miten ilahduttavaa oli nähdä se perjantaina. Täynnä elämää ja puheensorinaa! Jouduimme hetken jonottamaan lounasta yhdessä ihanimmista lounaspaikoista, 4 vuodenajassa ja mieskin vaan totesi, että tämä jos mikä on positiivinen ongelma.

4 vuodenaikaa tarjoilee maistuvia makuja ja vaihtuvan lounaslistan, mutta todella moni on ylistänyt maasta taivaaseen heidän bouillabassensa sekä aamiaisen, eli nekin kannattaa testata! Tällä kertaa pöytiin ohjattiin, jotta saatiin aina varmistettua puhdistettu paikka asiakkaille (kuinka huolellista!) ja alkusalaatti ihanan leivän kera tuli hetkessä. Päädyimme ottamaan lounaslistalta jokirapu+lohisalaatit ja jälkkäriksi maistelimme pieniä makeita. Erittäin toimivaa ja erittäin täydellinen miljöö aloittaa Tampereen staycation!

Iltapäivän sykkeen nostatus – Flowpark Varala

Kohti korkeuksia! Iltapäivällä kurvasimme Varalaan, josta löytyy kiipeilypuisto Flowpark. Nolona tunnustan, etten ole tässä kiipeilypuistossa käynyt sitten ikinä. Kesällä piti mennä lasten kanssa ja kävimme jo pihassa, mutta oli ruuhkaa ja meillä liian vähän aikaa. Nyt syksyllä ruuhkat ovat ohi ja puistossa on todella hyvin tilaa kiipeillä, lämmin suositus! Mutta silti aikaa saa kyllä palamaan ihan huolella, jos haluaa käydä paljon ratoja läpi.

Aluksi saimme hyvän ja selkeän opastuksen valjaista ja niiden käytöstä radoilla ja pääsimme testaamaan itse testiradan. Olimme viime vuonna Hyvinkäällä kiipeilemässä, joten tekniikka on tuttua, mutta Varalan radat uusia. Ne on jaettu vihreisiin, sinisiin, punaisiin sekä mustaan vaikeusasteensa mukaan. Testiradan jälkeen aloitimme lähimmältä siniseltä, jonka ajattelimme olevan sellainen helppo alkupala. Radoille on pituusrajoituksia, eli kuopuksemme ei pääsisi kuin lasten radalle, mutta esikoinen pääsisi puolestaan jo aika vaativillekin radoille. Täytyy testata heidänkin kanssaan!

Fyysisestihän se sininen rata ei ollut haastava, mutta apua miten korkealle se meni yhdestä kohdasta! Varala on vielä rinteessä, joten se korostaa korkeutta. Siellä ison puun latvassa katselin alas, kun joku vieras nainen innostui vilkuttelemaan ja tunsin hetkellisesti aikamoista korkeanpaikankammoa. Kun totesin jalkojeni olevan makaronia korkeudesta, mies myönsi, että hänelläkin tuntuu korkeus. Hahaa, oikeastiko! Mahtavaa, yleensä häntä ei pelota mikään. Tai no, olihan siinä fyysisestikin tasapainoilua, konttaamista putkesta ja liukua, mutta korkeus oli itselleni hurjinta!

Minusta vihreäkin rata antoi jo haastetta (vaikka siinä luki erikseen ettei ole korkea, hih!) ja itse jumitin vihreisiin sekä sinisiin miehen mennessä myös punaiseen, mustat saavat odottaa ensi kertaa. Syksyn raikkaassa ilmassa pitävät hanskat kädessä oli upeaa kiivetä muuten, mutta onnistui se sade yllättämään lyhyellä, mutta sitäkin runsaammalla kuurolla. Kypärät märkänä ja naamat hymyssä kuitenkin jatkettiin matkaa kuuron jälkeen. Oli kyllä pari kohtaa missä tuli ylitettyä itsensä, oli hauskaa, sai kunnon adrenaliinipiikin kehoonsa ja oli tällaisille aktiivisuuspörheltäjille juuri oikeaa puuhaa. Se on jännä, miten korkeus alkaa tuntua, vaikka pää tietää, ettei putoamaan pääse valjaista. Jos jää jumiin radalle, aina autetaan pois. Todella mukava fiilis jäi paikasta ja sitä pyörittävistä ihmisistä!

My Home Tampere – täynnä paikallisia merkkejä ja Manse-energiaa

Varalasta ajoimme Kalevan perukoille Forenomin uuteen kerrostaloon, josta löytyy My Home Tampere. Kiipeilyn jälkeen oli kosteat vaatteet ja vähän nälkä, joten nappasimme viereisestä S-Marketista pari homejuustoa ja keksejä matkaan ja suuntasimme asunnolle. No hei miten mukava se oli! Ihastuin valtavasti sen kodikkuuteen sekä siihen, miten Tampere oli tuotu joka kulmassa esiin. Oli Finlaysonin tekstiilejä, paikallista kahvia, Muumeja niin tauluissa, mukeissa kuin torkkupeitossa, oli Tapparan mukia ja ties mitä.

Mies hihkaisi tajutessaan, että telkkarin vieressä ovat Genelecin kotimaiset kajarit. Pantiin poppi soimaan (on muuten mieletön äänentoisto kyseisissä vermeissä, wau!) ja kaapista löytyi korkkaamaton Nähdään kosken rannassa-lautapeli. Apua! Korkkaamaton lautapeli! Me rakastamme tietovisoja, joten innoissani avasin kuoret ja aloimme arvuutella kysymyksiä. Hämmästyttävän hyvin tunnemme jo Tampereen, ei kai sinällään yllätys 19 vuoden jälkeen, mutta yllätyin itsekin mitä kaikkea kaupungista on oppinut. Menee joulupukin toiveisiin tuo peli, vähänkö kivoja kysymyksiä ainakin näin paikallisen näkökulmasta! Siinä kun istuit torkkupeiton alla pelailemassa sateen rummuttaessa ikkunoita meinasi tulla pieni hoppu illalliselle, mutta akateeminen vartti tai jotain… Ja muuten, yöunet olivat todella makoisat, asunto on aivan pilkkopimeä ja hiljainen, vitsi miten hyvin nukuimme!

Yllättäviä kotimaisia makuja – illallinen Kajossa

Rautatienkadulla Tampereella on nykyään aikamoinen keskittymä Tampereen parhaita ravintoloita. Sieltä löytyy myös ravintola Kajo, joka lupaa sivuillaan keittiön olevan luova ja pohjaavan luonnon makuihin. En itse ole koskaan käynyt Kajossa (monestiko on pitänyt!), joten menin innolla sitä testaamaan. Eilen muuten juttelin erään ruokaa harrastavan pariskunnan kanssa, joka kertoi, että Kajossa oli ennen erilaiset jaetut annokset, mutta tänä vuonna ravintola on vaihtanut tilalle menun, jota saa neljällä tai kuudella ruokalajilla. He sanoivat, että Kajo tekee nyt parasta ruokaa ikinä, mutta samalla hinta on noussut entisestä.

Fiilikseltään ja sisustukseltaan Kajo on rento ja ilmapiiri mukava, kuten oli myös pöytäämme hoitanut Juuso. Ihana tyyppi, joka ei häkeltynyt mistään. Kuuden ruokalajin menu viineineen alkoi lupaavasti maidolla leikatulla aperetiivilla sekä keittiön tervehdyksellä. Mielenkiintoinen oli myös seuraava ruokalaji, umami-kulho. Sen pohjalla oli sienivanukasta, päällä kyssäkaalikermaa ja juomana oranssi viini. Oli kyllä sellaista makujen sinfoniaa, ettei tiennyt mitä ajatella. Seuraava annos oli myös aikamoinen makujen sekoitus, joita en olisi ikinä itse osannut yhdistellä – oli hernettä, mätiä ja purjoa. Kasvimaa kuten sanottiin! Ainoa annos joka meillä oli erilainen oli seuraava possua sisältänyt annos, itse sain täydellisesti kypsytettyä punajuurta. Välissä suu raikastettiin niin yrteillä kuin kuukauden suolaliemessä kypsetyllä kirsikkatomaatilla. Luovuutta ja ajatuksia ja omia ideoita ravintolalla kyllä on!

Loppua kohden tahti hidastui ja perunaa saimme odottaa 40 minuuttia, samalla kun sen kanssa tarkoitettu viini lämpeni lasissa sen 40 minuuttia. Se oli vähän liian pitkä odotus. Samoin jälkkärinä tarjoiltu teevanukas ei saanut pisteitä minulta, kun menussa oli jo sienivanukaskin. Se rakenne ei vaan lähde. Muuten maut olivat kekseliäitä, viinit nappeja ja tarjoilu ensiluokkaista. Aikaa saa ruokailuun varata, kolmisen tuntia meni vauhdilla! Sitten porhalsimme takaisin Kalevaan unille valmiina seuraavan päivän aktiviteetteihin.

Hotelli Tammer, Tampereen ylpeys ja mainio aamiainen

Aamiaisen nautimme hotelli Tammerissa, joka kohoaa ylväänä Koskipuiston kupeessa. Kuulimme muuten seuraavalla aktiviteetilla kattokävelyllämme todella mielenkiintoisia faktoja Tammerista, mutten ehkä paljasta niitä, niin saatte kävelystä kaiken irti jos sinne menette! 1920-luvulla rakennettu Tammer on arvokas ja kaunis rakennus, jossa olemme pari kertaa yöpyneet. Siihen liittyy kiva muisto, sillä uskalsimme mennä sinne brunssille, kun esikoinen oli 2 viikkoa vanha. Muistan, kuinka jännää oli olla ensi kertaa vauvan kanssa niin sanotusti ihmisten ilmoilla ja hyvin meni! Sittemmin olemme käyneet aamiaisella nelistäänkin, Tammerin aamiainen on ensiluokkainen ja juhlava sali antaa ihanan arvokkaat puitteet aamiaiselle.

Meitä ihastutti raikas tyrnishotti, joita oli tiskillä saatavilla. Buffetista löytyi totta kai mustaamakkaraa ja leipäosastolla en tiennyt minkä valitsisin, ihania! Sain viestiä Instagrammin puolella, missä kyseltiin onko aamiainen suppeampi rajoitusten myötä, sellaista on puhuttu, mutta en kyllä huomannut! Ainoa ero oli se, ettei pöytiin tarjoiltu kahvia ja teetä, vaan ne tuli itse hakea. Loistava startti päivälle, tänne kannattaa paikallistenkin mennä!

Uudelleen korkeuksissa – Cafe Katto ja roof walk

Muistatteko kun olen kirjoittanut Cafe Katosta, joka avattiin kesällä? Olemme käyneet siellä muutaman kerran kesän aikana ja kävelleet sen kattokierroksen, johon pääsee ilman valjaita. Lauantaina oli edessä koko rakennuksen kiertävä kattokävely, jossa puetaan valjaat ja kiinnitetään vaijeri metallitankoon varmistamaan. Ajattelin etukäteen, että taas mennään, Katja ja makaronijalat, mutta ei! Vaikka olimme paljon korkeammalla kuin puussa, jalkojen alla oli koko ajan katto eikä suoraan alas nähnyt, eikä minua ainakaan huimannut yhtään. Oppaamme Miisa oli aivan ihana ja kyseli jatkuvasti onko kaikki hyvin. Oli! Faktat kuultiin korvanapin kautta, joten ei ollut ongelmaa, ettei selostusta kuulisi. Miten kauniiksi kelikin muuttui!

Cafe Katto on ihastuttava kahvila, josta saa mm. salaatteja sekä leivonnaisia ja ihania drinkkejä. Sisään pääsee kosken lähellä olevasta ovesta, jossa vielä yökerhon kyltit näkyvät. Siitä lattiaan liimatut opastetarrat johdattavat hissille ja ylös. Kuulimme kierroksella todella monta mielenkiintoista juttua Tampereesta – voitteko kuvitella, että Tampereen maamerkki koski on ollut suunnitteilla laittaa tunneliin aikanaan? Miten erilainen kaupunkikuva olisikaan! Ja miten erilaiselta kaupunki näyttää yläilmoista, sain kotikaupungista monta uutta faktaa ja perspektiiviä esiin. Lämmin suositus ja sopii hyvin vaikka olisi vähän korkeanpaikankammo. Miten upealta Tampere näytti!

Savusauna keskellä keskustaa – Saunaravintola Kuuma

Mitä olisi näiden saunahullujen staycation ilman löylyä! Ei mitään! Suuntasimme katolta suoraan saunaan, Saunaravintola Kuuma löytyy Laukontorin laidalta, eli oikeasti Finlaysonilta voit kävellä suoraan kohti Pyhäjärveä ja olet perillä. Tai siis yritimme mennä suoraan – netissä lukenut kello 12 ei pitänytkään paikkaansa, vaan sauna avautui kello 13. Odottelimme torilla aukeamista ja ryntäsimme heti sisään.

Kuuma tarjoilee niin ruokaa, iltaelämää kuin kaksi sekasaunaa, eli uikkarit mukaan! Olemme saunoneet paikassa kerran, kun se oli juuri avattu ja pulahdusallas oli vielä kiinni. Koska olimme avaushetkellä paikalla ja päiväsaunassa, saimme olla koko saunapuolella ihan kaksin! Hei kuinka luksusta! Toinen Kuuman saunoista on savusauna ja toinen tavallinen, istuskelimme molemmissa ja kävimme välillä pulahtamassa Pyhäjärvessä ja keinumassa terassilla, johon saa ravintolan puolelta ostaa halutessaan juomia. Miten täydellinen päätös Tampereen staycationille tuo saunahetki Kuumassa olikaan! Tiesittehän, että Tampere on Suomen virallinen Sauna capital, täällä on ihan älyttömän monta ihanaa yleistä saunaa Rajaportista omaan vakkariimme eli Kaukajärven saunaan. Testatkaa!

Huih, tulipas pitkä juttu ja paljon Tampere-asiaa. Mutta huomaatteko miten innoissani olen omasta kotikaupungistani ja paljonko saimme siitä uutta irti? Ihan mahtavaa, vieläkin aivan fiiliksissä kaikesta. Onko itsellesi tuttuja juttuja? Mikä on Tampereella parasta?

P.S. Lauantai jatkui vielä teatterin ensi-illalla, jota voin sitäkin lämpimästi suositella Tampereen reissun ohjelmanumeroksi!