Syysloma – uhka vai mahdollisuus?

Meillä eletään nyt ensi kertaa syksyä, kun ”pitäisi” tosissaan viettää syyslomaa, sillä eskarihan on toki koko viikon kiinni. Päiväkoti on puolestaan auki, ainoastaan joitain ryhmiä oli yhdistelty. En yhtään ole vielä käsittänyt, miten normaali työssäkäyvä ihminen handlaa kaikki pienten lasten lomat, kesälomakin on varmaan 10 viikkoa pitkä! Miehellä on lomaa 5 viikkoa vuodessa, joista yleensä yhden on pitänyt alkuvuodesta ja neljä kesällä. Meillä on nyt vielä onneksi helppo tilanne, sillä itse pystyn joustamaan ja tekemään sitten viikonloppuna tai iltaisin hommia, mutta miten pitkä kesäloma hoidetaan? No, ei mietitä sitä vielä.

Koin siis (totta kai, koska olen minä) huonoa omatuntoa, kun esikoinen tuli kotiin perjantaina hihkuen ”nyt alkoi syysloma!”. Sitä oli hehkutettu eskarissa ja moni oli lähdössä etelän lomalle tai kotimaan piipahduksille. Tuli kamala olo selittää, ettei meillä ole mitään lomaa ja lapset olivat rehellisesti ihmeissään, kun isi lähti normaalisti maanantaina töihin. Itseäni harmitti, että eskarissa oli niin isollaan paukutettu sitä, että kaikki ovat lomalla.

Lopulta meille järjestyi pari yhteistä lomapäivää ja kaikkea kivaa tekemistä. Viikonloppu aloitettiin Karmivalla karnevaalilla, sunnuntaina saatiin serkkutyttö yökylään, joka oli niin kivaa lapsista, että päästivät ihan itku kurkussa hänet lähtemään kotiin. Maanantain olin kolmen tytön kanssa Ideaparkissa Zones-sisähuvipuistossa ja tuntuivat nauttivan. Ihan itketti, kun näin miten onnellinen 3-vuotias oli päästessään kaikkiin laitteisiin, niihin tarvittiin juuri se metrin mitta!

Tiistaina isi vei tytöt uimaan illalla, sillä Kalevan uimahallissa on ollut syyslomalla wibit-kiipeilyrata (on muuten ainakin vielä tänään, tieto piilotettu tosi tehokkaasti tästä) ja eilen olin tyttöjen kanssa päivän kotona. Tuli siihen nyt taukoa arjesta ja eilen oli ihanaa taas olla kolmisin, olen huomaamattani kaivannut näitä ns. kotiäitipäiviä, nyt kun esikoinen lähtee joka aamu eskariin. Oli ihanaa halata heitä kovaa koko päivä.

Pari huvipuistoreissua, yökyläily ja uiminen ovat varmasti ihan tarpeeksi jos ei enemmänkin, mitä lapset odottivat syyslomalta. Jota heillä nyt onneksi oli se kaksi päivää. Ja maanantaina oli ihana päivä, meillä oli nimittäin sattumalta kylässä mummi, kolme serkkua, täti, eno, kummitäti ja ketä meitä nyt olikaan. Hetkellisesti talo ihan täynnä sukua, oli mahtavaa!

Ihanan helposti eskarilaiselle järjestyi hoitopaikka korvaavasta päiväkodista, jonne tuli opettajaksi eskariryhmän ope ja kaveriksi ainakin rakkain eskarikamu, eli mitään ongelmaa päivissä ei ole ollut. En itse edes tiedä missä tuo päiväkoti on, olen ollut niin tehokkaasti poissa nuo kolme päivää. Ja muuten, tämän viikon hoidosta ei otettu erillistä maksua, sekin oli aika upea juttu!

Mutta kyllä tämä välillä hämmentää miten ihmiset selviävät lasten pitkistä lomista. Jos isovanhemmat ovat vielä tiukasti työelämässä eivätkä edes samassa kaupungissa. Löytyykö aina joku korvaava hoitopaikka? Löytyykö sellainen vielä esimerkiksi ekaluokkalaiselle?

Miten teillä on vietetty syyslomaa, töissä ja hoidossa vai lomaillen? Iloista perjantaita!

Postauksen kuvat Saara/Studio Mimi & Nöde paitsi alin kuva Dilan/Studio Mimi & Nöde – on taas niin mahtavasti tallennettu lasten ilo ja touhotus, kiitos! <3

Ihan kuin koski olisi räjähtänyt

Eilen nähtiin Tampereella jotain ennen näkemätöntä uskaltaisin väittää. Tammerkoskessa tanssi eri värisiä vesiä Nirvanan, Lady Gagan ja Backstreet Boysin tahtiin ja ilotulitteet pamahtelivat kertosäkeissä taivaalle. Ihan mieletön maailmanluokan show sanoisin!

Mistä oikein oli kyse? Tanssivat vedet liittyivät Tampereen 240-vuotisjuhliin ja ne olivat nähtävissä eilen viimeistä kertaa. Ilotuliteshow liittyi puolestaan Tampereen Valoviikkoihin, jotka avattiin eilen upealla tavalla ja jotka jatkuvat aina maaliskuun alkuun asti. Mahtavan pitkä aika! Teoksia on nähtävissä ympäri kaupunkia ja ne syttyvät hämärän laskeutuessa ja sammuvat arkisin noin kello 23 ja viikonloppuisin kello 05. Huikea tuo yllä olevan teoksen valo, joko saat vihreät hampaat tai näyttää kuin hampaita ei olisi ollenkaan!

Koskipuisto oli eilen mustanaan ihmisiä ihastelemassa showta. Somen perusteella siellä olivat ”kaikki”, muutamia tuttuja kasvoja onnistuin bongaamaan yleisömerestä. Kävin hetkellisesti ihan ihmeellisiä tunteita läpi siinä kosken rannalla muiden tamperelaisten kanssa seistessä. Meillä ei miehen kanssa ole tässä kaupungissa juuria, ei sukulaisia, ei lapsuusmuistoja. Samalla katselin 6-vuotiastani joka tanssi biisien tahtiin ja huuteli ”huikeeta” ilotulitusten aikaan ja mietin, että heille kasvaa tänne juuret. Lapseni ovat paljasjalkalaisia manselaisia ja heille syntyy tähän kaupunkiin erilainen suhde kuin mikä itselläni on. Sen ajatteleminen pimeässä illassa ja musiikin pauhussa jotenkin herkisti. Saavat lapset olla ylpeitä kotikaupungistaan! Lapset totesivat kosken näyttäneen siltä, kuin se olisi räjähtänyt!

Kiitos Tampere eilisillasta ja kaamoksen piristämisestä näin pitkillä Valoviikoilla! Menkäähän katsomaan mitä kaikkea keskustasta löytyy!

Dancing Fountain – käy katsomassa!

Onhan se nyt jotenkin ihan huikeaa. Seistä tönöttää Tammerkosken rannalla monen muun kanssa ja odottaa, että koskessa alkaa Suomen ensimmäinen tanssivat vedet-näytös. 1.10.1779 perustettu Tampere juhlii viikon verran 240-vuotiskemujaan ja ohjelmaa on järjestetty valtavasti. Yksi ihan must see-juttu itselleni oli nähdä Tanssivat vedet koskessa. Ensimmäinen näytös oli eilen kello 19 ja näytöksiä on kolme illassa, kello 19, 20 ja 21 aina 5.10.2019 asti.

Siellä me sitten odotimme kolmen tamperelaisen likan kanssa. Hehkutin heille, että nyt tehdään tytöt historiaa ja esikoinen kyseli, onko näytös samanlainen kuin Kyproksen lomalla nähty. Sitten se alkoi. Komea musiikki täytti tienoon ja vedet alkoivat tanssia. Lasten mielestä hieman pelottavaltakin kuulostanut Pähkinänsärkijä kumisi komeasti legendaarisen kosken yllä, jossa teekkareitakin kastetaan. Mahtavaa tunnelmaa.

Jotenkin liikutti, miten innoissaan uusi tamperelainen sukupolvi oli tästä näytöksestä ja erityisesti 3-vuotiaamme sanoi kaiken olleen hyvin kaunista. ”Katsoin niin naama isossa hymyssä, että silmät meni sikkuralle” hän kertoi jälkikäteen. Ihanaa, miten aito innostus! Laskeva aurinko ja taustalla näkyvä Finlayson antoi ihan oman tunnelmansa hommalle. Mahtava historia on kotikaupungillamme! Itsekin tuli taputettua esitykselle, kunnes alkoi miettiä, kuuleeko kukaan taputuksia, mistä tätä ohjataan? Ihmiset kyllä tempautuivat täysillä mukaan.

Liian pian esitys oli ohi. Koska se näyttää varmasti erilaiselta kello 20 tai kello 21, olisi houkutus mennä se katsomaan vielä uudelleenkin. Esikoinen hämmästeli lyhyttä kestoa ja otti taas Kyproksen version puheisiinsa, mutta selitin, että sinne oli kalliit liput, tämä on huikea panostus kaupungilta ja maksuton yleisölle! JA! Illan viimeinen esitys on pisin ja kestää noin vartin verran. Vedet ja valot ovat varmasti upeita pimeässä, eli ehkä täytyy viimeistään ensi viikonloppuna sinnitellä lasten kanssa sinne iltaysiin ja käydä katsomassa vielä se versio! Näytti aika mahtavalta kun somesta kurkin pimeän versioita, meillä jo nukuttiin ysiltä. Mutta josko jaksetaan vielä joku ilta, onneksi on viikko aikaa!

Ihan mahtavia juttuja muutenkin tarjolla koko viikon. Sunnuntaina pääsee vaikka mihin museoihin, tänään on rastirataa Kauppahallissa ja 2019 ilmaista leivosta jaossa Keskustorin ratikkakahvilassa. Noin pari juttua mainitakseni, niitä on valtavasti muitakin. Muun muassa täältä voi kurkkia mitä kaikkea tapahtuu Mansessa. Vinkkaa mihin sinä olet menossa? Viime vuonna olimme pyöräsuunnistuksessa koko perheen voimin, sitä en nyt löytänyt valitettavasti! Bongaako joku muu, menikö vain minulta ohi?

Onnea Tampere 240 vuotta, mahtavat bileet olet järkännyt!