Uusi sushimesta Tampesterissa

Pitkään on suosikkejamme olleet lounaspaikkoina sushipaikat, joita Tampereella löytyykin ilahduttavasti. Koskikeskuksen Luckiefun’sissa olemme monesti käyneet lasten kanssa, samoin useasti on tullut käytyä Hallituskadun Itsudemossa. Ne ovat olleet lasten kanssa kaksi suosikkiamme, sillä esikoinen ei ole niin sushin perään. Näiden lounasbuffissa löytyy kuitenkin paljon muutakin ruokaa, kuten bataattiranskalaisia ja kevätkääryleitä, jotka ovat lapsemme suosikkeja.

Viikko sitten joukkoon jyräsi ketju nimeltään Konnichiwa. Se avasi ovensa Kyttälässä, Stockmannin takana sekä Bistro Naapurin naapurissa. Sijainti on siis loistava (siitä tuli hei lähinnä Pikku Kakkosen puistoakin oleva sushibuffa!), mutta miltä sen sushit maistuivat?

Astuimme sunnuntaina sisään ravintolaan vähän ennen yhtä ja se oli kohtalaisen tyhjä, mutta tuntia myöhemmin porukkaa olikin urakalla. Syöttötuoleja oli hyvin tarjolla samoin kuin tilaa, eli ravintola on helppo lähestyttävä lastenkin kanssa. Konnichiwa on sisustettu hyvin yksinkertaisesti, pöytien ja tuolien lisäksi löytyi muutamia koristeita. Se, mistä tykkäsin erityisesti, oli valon määrä, joka ravintolaan lankesi. Peittosi tässä suhteessa kaksi muuta suosikkiamme täydellisesti. Lisäksi olen usein harmitellut sitä, että Itsudemossa on kuuma sekä hirveän kova musiikki – Konnchiwassa oli viileää, valoista sekä musiikki hiljaisella. Ei tullut sellaista tuskaista sekametelioloa, jos tiedätte?

Susheja oli pitkä pöytä tarjolla, lisäksi oli muun muassa friteerattuja rapuja, kevätrullia, teryakikanaa, nuudeleita, salaatteja – sitä aika samaa kuin muuallakin, tosin rapuja en ole aiemmin syönyt buffissa ja ne olivat vielä todella hyviä! Joskus on harmittanut, ettei ruokia ole nimetty hyvin ja saa arpoa, mitäköhän tässä on, mutta Konchiwassa ei ollut sitä ongelmaa. Dumplingsien kohdalla lukenut ”paistetut nyytit” tosin jätti arvoitukseksi, ovatko nyytit kasvis- vai lihatäytteisiä.

Sushit olivat ihanan raikkaita ja tuoreita. Ne kiersivät vauhdilla, joten kovin kauaa seisonutta sushia ei tarvinnut syödä. Tarjolla oli myös raakaa kalaa ihan sellaisena, ilman riisiä tai merilevää, en muista sellaista nähneeni muissa buffissa! Hintaan kuului ruokajuomana vesi tai mehu, limpparit maksoivat euron hanasta.

Jälkkäripöydässä oli vaikka mitä porkkanakakusta suklaakekseihin, jätskiin ja tuulihattuihin. Mausta en tiedä mitään, sillä tungen napani sushibuffissa niin järisyttävän täyteen suolaisista, ettei tarvitse enää vilkaistakaan jälkkäriin päin! Lapset kyllä kehuivat porkkanakakkua kovasti!

Ensimmäisen käynnin perusteella tästä tuli kyllä suosikki. Freesit maut, rauhallinen tunnelma, valoisuus ja sijainti – sanoisin että ovat menneet aika nappiin!

Ketkä muut tykkäävät sushibuffista? Mikä on oma suosikkisi? Onko Konnichiwa tuttu?

KONNICHIWA
Tuomiokirkonkatu 24
Lounasbuffet 12 e (tarjolla muuten aina klo 17 asti!)

Manselaiset merkit jyräävät Torikorttelissa!

Ihan mielettömällä paikalla Helsingissä, Kauppatorin kupeessa, vastapäätä Espan puistoa löytyvät Torikorttelit. Siihen kulmaan paraatipaikalle on avattu yhteinen liike kahdelta tamperelaiselta merkiltä, Uhana Designilta sekä Papu Storiesilta. Liike on jo ollut jonkin aikaa auki, mutta eilen vietettiin virallisia avajaisia, joihin pääsin osallistumaan ja kälyni lähti aveciksi.

Jarrutetaan tähän kohtaan. Koska nyt on pakko kertoa omaa tutustumistani noihin merkkeihin. En itse asiassa muista missä ja milloin olen tutustunut Uhanaan. Muistan, että 2015 mies osti minulle hääpäivälahjaksi ensimmäiset pisarakorvikseni. Ja siitä lähtien on mennyt muuten aika nappiin, jos ostaa Uhanaa lahjaksi. Papuun tutustumisen muistan paremmin, sillä se oli ihan sattuma. Haahuilin pitkin Sokosta vauvani kanssa vuonna 2013, taloamme rempattiin (tiedätte miksi) ja asuimme evakossa. Sokoksella oli pop up ja katselin, että onpa ihania pipoja. Ja niitä saa niin äidin kuin vauvan koossa! Näin meille kotiutui kaksi mustaa pipoa mustavalkoisella rusetilla. Papun tarina ja kasvu alkoi noista pipoista.

Vuosien aikana olen rakastunut aivan palavasti Uhanaan ja mielipiteeni Papusta on vaihdellut. Rakastin sitä aiemmin, sitten nakkikuosit hirvittivät ja viime keväänä ostin taas ihan parhaat mustat leggarit pinkeillä polvipaikoilla tytöille. Niillä on rymytty, niitä on pesty ja paljon eivätkä mene miksikään. Eilen avajaisissa sorruin Papun mekkoon (näette varmasti myöhemmin millaiseen) ja ylipäätään tykkäsin hirveästi heidän uusista kuoseistaan. Paljon somessakin näkyneet reput ovat ihania ja erittäin sopivia niin äidille kuin lapsillekin!

Mutta tärkeämpää kuin se mistä minä tykkään tai en tykkää on se, että kotimaiset, ennen kaikkea manselaiset merkit menestyvät. Voivat laajentaa niin, että avaavat liikkeen Helsinkiin. Kotimaisen designin ja tekemisen arvostus on jatkuvassa nousussa ja niin pitääkin. Nämä upeat naiset kahden merkin takana tekevät mieletöntä työtä mielettömällä intohimolla. Kehittävät brändejään jatkuvasti ja keksivät uutta. Miettikää, Uhanalta saa jo vaatteiden ja korvisten lisäksi muun muassa meikkipusseja ja lakanoita siinä missä Papulta saa aikuisten sekä lastenvaatteiden lisäksi raheja, reppuja tai vaikka leikkuulautoja! Mieletöntä kehitystä! Ja mikä lisäksi on upeaa, nämä molemmat merkit haluavat viedä eteenpäin myös syvempää sanomaa ja muuttaa maailmaa sekä asenteita. 

Saimme kurkkia tilaisuudessa syksyn uutuuskuoseja, jotka varsinkin Uhanalla poikkesivat totutusta. Itse kyllä ihastuin tuohon punasävyiseen kuosiin! Uusi Kyoto-mallisto kunnioittaa elämän keskeneräisyyttä ja sen harha-askelia. Papulla puolestaan oli syksyn kuoseissa muun muassa suloinen heppa niin aikuisille kuin lapsille!

Ihastelimme liikettä, sitä pinkin määrää ja Papun U-kirjaimen muotoisia sovituskoppeja ja kuuntelimme Annin (Mansesta, tietty) musaa. Voi että olen iloinen näiden mimmien menestyksestä, kiitos kutsusta!

Kenen muiden lemppareita? Mitä pidät uusista kuoseista?

Tampere, kotini. Tarkemmin meidän kotimme!

Kaupallinen yhteistyö: OP Koti

Mitä sinulle nousee mieleen Tampereesta? Suuri kotikaupunkini on monelle kesäkohde, jossa käydään Särkänniemessä ja Muumimuseossa, sekä Pyynikin munkeilla. Yöyvtään keskustan upeissa hotelleissa Tornista Ilvekseen ja Tammeriin, syödään brunssia ja piipahdetaan ehkä torilla syömässä vähän Tapolan mustaamakkaraa. Talvisin suunnataan Hakametsään kannattamaan joko Tapparaa tai Ilvestä ja nautitaan Tampereen valtavasti teatteritarjonnasta. Mikä itsellesi nousee ekana mieleen Mansesta? Jossa ajellaan Nyssellä ja kohta jopa ratikalla?

Kun OP Kodin kiinteistövälittäjä Heidi Koivunen listasi vinkkejä Tampereelta, hän pyysi myös minua kertomaan siitä, mikä tekee Tampereesta kodin. Tässä oli oikeastaan aika iso pysähtymisen paikka ja tilaa mietiskelylle. Täällä ei ole omia lapsuusmuistojani, mutta koska lapsemme ovat paljasjalkalaisia tamperelaisia, ovat he oppineet sanomaan moro ja istumaan rotwallin reunalla. Kuinka höpsöksi tunnenkaan itseni aina morottaessa Helsingin reissuilla! Kun lähdin pohtimaan missä Tampereen kolkissa sydämeni on, huomasin, että lapset sekä aikani kotiäitinä olivat vahvasti läsnä. Naapurusto, tutut leikkipuistot sekä lasten ystävät. Vuodesta 2001 olemme tallanneet Tampereen katuja, eli onhan meillä aika pitkä historia jo kaupungin kanssa!

Mutta avataan teille muutama ei niin itsestäänselvä vinkki Tampereelta! Mitkä jutut ovat perheemme suosikkeja? Tervetuloa mukaani virtuaalikierrokselle, jonka aloitamme Kaukajärveltä. Se on yhtä lailla kaupunginosa kuin järvi, suunnataan nyt aluksi sinne ihan järven rantaan, soutustadionille, jonka eteen vie Nysse ja jonne pääsee helposti pyörällä tai autoillen!

Olen monesti sanonut teille, että yleiset saunat ovat paikka, missä tavoittaa jotain syvää Tampereesta. Niissä näkee usein samoja kasvoja, kuulee tarinoita Tampereesta ja juttelee sellaisten saunojien kanssa, jotka ovat istuneet lauteilla vuosikymmenet. Turhaan ei ole Mansea valittu saunapääkaupungiksi, tarjonta on valtava! Kaukajärven sauna on yksi suosikkimme, se ei ole niin täynnä kuin kuuluisammat Rauhaniemi ja Rajaportti, siitä pääsee ihanasti rannasta uimaan sekä hyppimään hyppytornista.

Kaukajärven ympäri kannattaa myös pyöräillä, kävellä tai juosta. On käsittämätöntä, mihin maalaismaisemaan putoat, vaikka iso tie on lähes näköetäisyydellä ja keskustaan on alle 10 kilometriä! Aivan mieletön maisema, jota olen hölkännyt niin usein hymyssä suin menemään. Noin 8 kilometrin lenkki irrottaa sinut heti arjesta. Riihiniemen uimarannan kohdalla kannattaa vaikka vaihtaa lenkkikamat uikkariin ja jäädä uimaan, suppailemaan tai nauttimaan kioskin antimista. Hyvin lapsiystävällinen uimapaikka herkkuineen ja hurjan halpa sup-lautavuokra! Ja Kaukajärvi on muuten hurjan kirkasvetinen järvi, eli suppailemalla todellakin näkee kaikenlaista, toisin kuin monesti Suomen järvissä.

Kun on uitu ja saunottu, jatketaan muutaman kilometrin päähän kohti Nekalaa. OP Koti Pirkanmaan Heidi vinkkaa paikasta seuraavin sanoin:

”Jos haluat nähdä ihania puutarhoja, suloisia mökkejä ja kiireetöntä tunnelmaa, koe Litukan, Nekalan ja Raholan siirtolapuutarhat. Astu portista sisään, kuljeskele kujilla ja ihastele. Idyllisiä paikkoja keväästä syksyyn.”

Totta. Nekalan siirtolapuutarha on paikka, jossa on otettu usein kuvia, jossa olen vain kävellyt vaunulenkillä vauvan kanssa ja ihastellut sitä mökki-idylliä ja tunnelmaa. Tänä kesänä pääsimme osallistumaan juhliin, jotka vietettiin siirtolapuutarhan yhteistilassa, joka on vuokrattavana. Tiesittekö, että jopa Nekalan siirtolapuutarhasta löytyy yleinen sauna. Kyllä, olemme nyt seikkailulla saunapääkaupungissa. Siirtolapuutarha on ihana paikka hengähtää lähellä keskustaa ja myös sen eteen pääsee Nyssellä. Me olimme kesällä siellä nauttimassa juhlista, upeasta tunnelmasta ja ohjelmassa oli muun muassa kakkusota!

Vain kivenheiton päässä Nekalan siirtolapuutarhasta löytyy vanha helmi, Konditoria Mari. Et ole ikinä maistanut niin hyviä patonkeja, kuin heillä on, veikkaan minä. Se leipä pähkinöineen, chimichurri-kana, ympärillä leijailevat tuoksut, kaikki on täydellistä! Lounaalla saa myös keittoja ja salaatteja ja ne tarjoillaan ihastuttavasti syötävässä leipäkipossa. Käy nauttimassa ja varaudu, porukkaa on lounasaikaan varmasti paikalla! Lasten kanssa voi jatkaa päivää Marin vieressä olevassa ihanan isossa Riihipuiston leikkipuistossa, josta löytyy erikoinen keinu ja vaikka mitä vempelettä.

Kun mahat on täytetty, saattavat ajatukset hypätä liikuntahommiin. Nyt lähdetään taittamaan hieman pidempi matka ja siirrytään aina Niihaman majalle asti, joka on ihan parhaita liikunta- ja ajanviettopaikkoja perheelle. Sieltä pääsee lenkkeilemään, metsään, talvella hiihtoladut vievät pitkälle, pihassa on ulkokuntosali, napakelkka pyörii, on luistelurataa, kynttiläluistelua ja monia tapahtumia ympäri vuoden. Olemmepa olleet jopa munajahdissa Niihaman majalla pääsiäisenä! Majalla on leppoisa tunnelma ja sieltä sa ostaa ruokaa ja vaikka grillata ulkona makkaraa. Aivan täydellinen perhepäiväkohde ja aktiviteetteja riittää! Yllätyttekö, jos kerron, että Niihaman majalla on myös sauna, jossa on muun muassa lenkkisauna ja talvisin avanto auki? Niin, sanoinko jotain saunapääkaupungista!

Vien teidät vielä paikkaan, jossa on mennyt kotiäitivuosistani niin monta päivää, että harmittaa, kun en ole laskenut. Heidi OP Kodista toteaa näin:

”Tampereen keskustan ihanin leikkipuisto on Pikku Kakkosen puisto. Turvallinen ja viihtyisä puisto, joka innostaal iikkumiseen ja leikkimiseen. Viihtyisä paikka myös isommille temmeltäjille. Puisto on aidattu hyvin ja sen vierestä löytyy myös kesäkahvila.”

Legendaarinen Pikku Kakkosen puisto Koskipuistossa, jossa nimipäiväpoika ja varo heikkoja jäitä-nalle ottavat sinut vastaan. Hei ja tuossa nurkassa vilahti Tuttiritari! Niin lapsille kuin vanhemmille aisteja herättävä kuvitus, iso tila temmeltää ja paljon erilaisia kiipeilyjuttuja niin isoille kuin pienille. Olemme monesti sopineet treffit Pikku Kakkosen puistoon kavereiden kanssa, sillä sinne on helppo tulla bussilla miltä puolelta vain kaupunkia. Ja siitä on helppo (vähän liiankin helppo) jatkaa sitten Koskikeskukseen sushibuffaan syömään porukalla, kun leikit on leikitty. Puistossa pystyy olemaan lähes vuoden ympäri, olen siellä heilunut joulukuun alussa teemuki kourassa samoin kuin heti maaliskuussa auringon alkaessa lämmittää pintaa. Kovin montaa kuukautta vuodessa emme ole poissa olleet Pikku Kakkosesta! Keinut lähtevät talviteloille ja voi sitä riemua, kun hämähäkkikeinu on taas palautettu!

Voi, minä haluaisin kertoa teille Tampereesta loputtomiin. Siitä, kuinka keskustassa olleessaan ei kannata ohittaa Mansen ylpeyttä, Uhana Designin liikettä Verkatehtaankadulla. Tai kuinka kannattaa parkkeerata piknik-eväiden kanssa Lapinniemen rantaan nurmikoille, joista näkee upeasti toisella puolen Nässyä heiluvat Särkänniemen laitteet. Tai kuinka kannattaa hypätä Viikinsaaren laivaan Laukontorilta ja nauttia siellä ihanasta kesäpäivästä (ja saunasta, ei ole paikkaa Mansessa ilman yleistä saunaa!).

Ensi kerralla lisää kotikaupungista, mutta kerro sinä nyt omastasi! Sekä OP Kodin tiimi että minä palamme halusta kuulla, mikä on suosikkipaikkasi omassa kotikaupungissasi? Kerro se kommenttikenttään ja osallistut K-ryhmän 50 euron lahjakortin arvontaan. Onko meillä samoja suosikkeja Tampereelta? Laitan vinkkinne ylös ehdottomasti, tulivat ne mistäpäin Suomea vain! Osallistumisaikaa on aina 31.8.2019 asti ja arvonnan säännöt löydät täältä!

Nähdäänkö Mansessa? Vai paljastatko minulle helmen kotikaupungistasi, minne on tultava käymään?