Edullista kesätekemistä Tampereella vol.2!

Kesä eikä mitään tekemistä? Muistatteko postaukseni kolmen vuoden takaa, jossa vinkkasin edullisista kesäpuuhista Tampereella? Tuo lista pitää edelleen paikkansa vinkkeineen, kaikki ovat erittäin toimivia juttuja. Mutta! Haluan vinkata teille yhden todella edullisen kesätekemisen, joka muutti tavallisen arki-illan lomaillaksi. Meillä ei ole mökkiä tai venettä ja veneily on jäänyt todella nollakertoihin kesäisin. Viime kesänä taidettiin kerran lainata naapurin venettä ja käydä soutelemassa, mutta hänkin on jo myynyt kyseisen paatin.

Riihiniemen uimaranta Kaukajärvellä ja venevuokra

Kaukajärvellä sijaitseva uimaranta Riihiniemi on kokenut tänä kesänä oikean kasvojen kohotuksen. Ennenkin löytyi liukumäki veteen, leikkipaikka ja jätskikiska, mutta nyt paikan päältä saa ihan ruokaakin! Ruokakoju on avattu rannalle ja jos eväät jäivät matkasta ei huolta – kiska palvelee.

Olemme vuokranneet SUP-lautoja rannalla aiemminkin, hinta on hyvin edullinen 8 euroa/tunti, mutta venettä emme ole koskaan vuokranneet. Kun ekaluokkalaisille jaettiin mato-onkia ilmaiseksi Motonetissä, kävimme sellaisen heti noutamassa. Näitä voi muuten noutaa vielä ensi sunnuntaihin asti! Huomaa, että jaossa on vain vapa, siima ja koho pitää hommata lisäksi.

Kun onki oli saatu, pitihän sitä päästä testaamaan. Niinpä menimme Riihiniemen rantaan ja vuokrasimme veneen, vuokra on 4 euroa/tunti ja koko viikonlopuksi, siis yön yli lainaankin veneen saa 30 eurolla. Mielettömän edullinen vuokra, pelastusliivit saa matkaan myös ja palvelu oli erittäin ystävällistä!

Ja mikä onni, kun tunnin kuluessa loppuun alkoi vapa nykiä ja sieltä tuli ensimmäinen oma kala, ahven. Oli kuulkaa iso juttu viedä se kotiin ja paistaa pannulla. Pää vietiin vielä kissojen ruoaksi. Maistui erityisen hyvältä tämä ahven!

Suosittelen siis lämpimästi käyttämään hyväksi tätä venevuokraa, niin edullinen se on! Ja käykää ekaluokan lopettaneet hakemassa onki, vielä ehtii! Aurinkoista perjantaita!

Ensimmäisinä Tampereen ratikan kyydissä

Tai no, melkein ensimmäisenä. Viime viikon maanantaina oli ensimmäinen päivä, kun ratikkaan sai ostaa lipun (tai leimata Nysse-kortilla = bussilipulla matkansa). Me olimme lasten kanssa innokkaina ensimmäisenä päivänä kyydissä, emme ensimmäisten joukossa vaan iltapäivällä neljän ratikassa. Olihan se pakko päästä kokemaan, kun 4,5 vuotta on katseltu ratikan rakentumista pitkin kaupunkia ja ihmetelty aina uusia reittejä, joita on pitänyt hakea niin jalan, bussilla kuin autolla. Nyt homma alkaa olla paketissa ja ratikka pääsi kiitämään Pyynikintorilta Hervantaan. Vielä tällä viikolla pääsee ajelemaan, paikka pitää varata täältä, jos mielii mukaan!

Tampereen ratikka

Vuonna 2016 alkoi Tampereen ratikan rakennus ja ensimmäinen linja välillä Pyynikintori-Etelä-Hervanta on valmistunut ja se saatiin kasaan lähes 30 miljoonaa budjetoitua halvemmalla! Aika huimaa, harvoin missään rakentamisessa käy näin. 9.elokuuta ratikan on tarkoitus lähteä viralliseen liikenteeseen ja tuolloin bussilinjat muuttuvat myös. Vaunujen vuoroväli on elokuusta alkaen 7,5 minuuttia ja lisäksi aukeaa linja Sorin aukiolta Taysiin. Tällä hetkellä Hatanpään valtatien pätkä on vielä kesken.

On muuten olemassa äärettömän harvoja kaupunkeja, joihin rakennetaan ratikka, jos sitä ei alkuperäisessä infrastruktuurissa ollut – Tampere tekee siis osaltaan aikamoista historiaa. Lisäksi raitiovaunu on 37,3 metriä pitkä, 3,6 metriä korkea ja 2,65 metriä leveä ja sen paino on ilman matkustajia 56,8 tonnia, mikä tekee siitä Euroopan suurimman ratikan! Huippunopeus on 70km/tunnissa, mikä tuntui myös aika yllättävältä, kun on tottunut Helsingin ratikkaan, joka lipuu keskustan ruuhkissa suhteellisen hiljaa.

Ensimmäinen ajo ratikalla

Valitettavasti ratikka ei tuo kotiin, joten en voi valita sitä lähtökohtaisesti liikkumisvälineeksi, toki keskustan alueella sillä voi esimerkiksi siirtyä. Siksi halusimme olla testaamassa ensimmäisten joukossa, miltä se ratikkakyyti nyt tuntuu ja maisemat näyttävät ratikan kyydistä. Lähdimme kolmistaan lasten kanssa ajelulle miehen jäädessä kotiin. Hän käveli lokakuussa 2016 ainutlaatuisena päivänä lasten kanssa (toki yksi nukkui vielä koko reissun) Rantatunnelin päästä päähän ja sanoi, että siinä oli hänen historiallinen tekonsa. Itse odottelin tuolloin kotona, sillä kahden kilometrin tunnelikävely oli ahtaanpaikankammoiselle liikaa.

Mutta valoisan ratikan halusin testata! Väljää oli koeajolla ja ratikasta huomasi heti, että se on huomattavasti suurempi kuin esimerkiksi Helsingin vastaavat ja samalla todella pitkä. Tilaa ja penkkejä piisaa valtavasti! Tuli olo, kuin olisi ollut ennemminkin metrossa.

Kun ratikkaa alettiin rakentaa, meillä oli vastasyntynyt vauva kotona ja useasti kärryjen kanssa pitikin hakea uusia reittejä ratikkatyömaan niitä muuttaessa. Nyt tuo vauva on viisivuotias ja istui kuin kuninkaallinen kärryssään ja vilkutti ohikulkijoille. Hymyilytti, tämähän tosiaan on aika historiallinen ajelu! Otin kuvia toisiinsa nojailevista siskoksista ensiajelulla ja mietin, vieläkö he aikuisena asuvat Tampereella ja ajelevat jo niin normaaliksi käyneellä ratikalla.

Ratikka oli kookas, ilmava ja todella valoisa. Ikkunoihin oli laitettu kivoja runotekstejä ja pysäkit kuulutettiin. Kyyti oli todella tasaista, liekö pääsee liukumaan pidempiä pätkiä kuin Helsingissä vai uusi kalustoko sen tekee, pääkaupunkiseudun ratikassa meno on paljon töksähtelevämpää. Kun ratikka kiihdytti Muotialan pysäkiltä kohti Hallillaa, sitä hämmästyi itsekin, että vau, tämähän tosiaan lentää suht lujaa! Tuli katsottua Hervannan valtaväylääkin ihan uudesta vinkkelistä!

Että on se hieno. Harmi, ettei sillä pääse jatkossa suoraan kotiin! Mutta monelle se avaa kyllä hienon reitin kotiovelta eteenpäin, kannattaa testata! Et pety!

All time ruokahaaste! Mitä inhoan, mitä rakastan, mistä Tampereen paras lounas?

Ruoka. Se puhututtaa, sillä sitä tarvitsee lapsiperheessä koko ajan. Rakastan syömistä ja ruokaa ja itse asiassa yllätyin, kun tajusin miten paljon ruoka-aiheisia kuvia minulla on IGssa. Tykkäsimme kokkailla miehen kanssa jo ennen lapsia ja nykyään on monta hetkeä arkena, kun meinaa homma tympäistä ja sitten taas monta hetkeä kun kokeilee jotain uutta ja ihanaa. Tai saa täydellisesti savustettua kalaa kuten viikonloppuna. Minulta kyselläänkin ruoasta ihan todella paljon, seuraajissani on paljon mm. lapsiperheellisiä ja ymmärrän, että ideat ovat välillä vähissä ja aihe kiinnostaa.

Niinpä bongatessani Nuorgamin Emmin IG-stooreista kivan kuuloisen ruokahaasteen, joka on ilmeisesti alkujaa Karoliinan blogista, oli minun pakko tarttua aiheeseen. All time ruokajuttuja! Miten vastaisit näihin itse? Ovatko helppoja? Ja entä lopussa olevat Tampere-suositikit, samaa vai eri mieltä?

Kinkku alle vai päälle, elämän peruskysymyksiä

Leivän ala- vai yläpuoli? Yläpuoli on parempi, alapuoli kestää paremmin esim. painavan avokadon päällisenä. En siis osannut vastata edes ekaan, hyvin lähti!

Kevytjuusto- vai normi? Söin kevyttuotteita ekaan raskauteen asti. Kevytjogurttia, juustoa ja ties mitä. Odotusaikana aloin syödä mahdollisimman puhtaasti ja lapsilta on kielletty kaikki kevytasiat (he oikeasti luulevat siis, että on olemassa mm. aikuisten Cokis ja lasten Cokis, koska aspartaami eli Zero-Colat ja Pepsi maxit on heiltä pannassa). Normituotteet siis nykyään, tuota omaa colatouhuani lukuun ottamatta.

Pizza ananaksella vai ilman? Yleensä ilman. En karsasta ananasta, mutta lempparipizzaani se ei kuulu.

Maito vai korvaava ”maito”? Kaapista löytyy aina normaali luomumaito, mutten minä kyllä juo maitoa. Koko lapsuuden join väkisin kun oli luiden takia kuulemma pakko, sitten olen ottanut ruokajuomaksi veden. Syön paljon (liikaa) juustoa, jogurttia, maitoon tehtyä puuroa yms., eli en ole osannut olla huolissani kalsiumista. Lapsille puhtainta, siksi luomumaito.

Hedelmäkarkit vai salmiakki? Hedelmäkarkit ehdottomasti! Salmiakkikin kyllä hyvää. En välitä yhtään pullista, kakuista tai leivonnaisista (tämä oli muuten hauska, viikonloppuna lapsi kattoi kakkulautasia ja sanoi, että sinulle ei varmaan äiti kateta. Ne ovat oppineet). Sen sijaan karkit ovat ehdoton heikkous ja monesti olen syönyt lasten leffakarkit ja joutunut hakemaan uudet. Ups.

Jäätelö vai leivonnaiset? Tämä on nyt todella paha, sillä en tykkää kummastakaan. Vastaan kuitenkin jäde, vaikka söin niitä kuluvana kesänä tasan 0. Joku ihana pehmis hellepäivänä ja tai joku täydellinen mehujää Kyproksen 35 asteen lämmössä viilentämässä.

Hernekeitto vai maksalaatikko? Meillä ei syödä kumpaakaan. Tykkäisin kasvishernarista, mutta hernari on yksi harvoista ruoista, joita lapset eivät syö ollenkaan. TÄH! Maksalaatikosta tykkäsin kovasti pienenä ja olen kerran sitä ostanut kotiin, olikohan jopa ihan elokuussa. Lapset söivät ihan ok. Ykköseines on kuitenkin pinaattikeitto kananmunalla!

Ravintola- vai kotiruoka? Tykkään todella paljon erilaisista ravintoloiden lounassalaateista, mutta koska syön usein ja vähän kerrallaan, en tykkää sellaisista kolmen ruokalajin illallisista, joissa olen ähkyssä alkuruoan jälkeen. Kotiruoka siis yleensä, mutta lounaana ravintolaruoka on ihanaa.

Kokkaaminen vai leipominen? Kokkaaminen, leivon äärimmäisen harvoin. Lähinnä sämpylöitä tulee pyöriteltyä!

Aina (jää)kaapissa? Jogurttia, luomumaitoa, itse tehtyä inkiväärishottia, mummin tekemää punaherukkamehua, juustoa (yleensä neljää eri, rakastan juustoja!), rasvaa, kananmunia, kalkkunaleikettä, yleensä ovessa se liian pitkään auki oleva Pepsi Max, josta hörppään toisinaan.

Lempikasvis? Olen sellainen kasvisten puputtaja, ettei voi valita! Lehtikaali on makuhermojani kutkuttava, rakastan uunissa kypsyneitä oliiviöljyllä ja hunajalla maustettuja punajuuria. Rakastan ruusukaalia, palsternakkaranskiksia, bataattia, paprikaa, munakoisoa, porkkanaa, retiisejä, herneitä…! Siis olisi helpompi vastata joku kasvis mistä en tykkää! Mutten keksi kyllä sellaistakaan!

Inhokkikasvis? Oho. Se olikin seuraava kysymys. En oikeasti tiedä. Inhoan korianteria, ei se mikään kasvis ole, mutta inhoan. Selleriä inhosin vielä joskus, nykyään rakastan dipata selleriä homejuustosoosiin. AAH…. Hei ei kun keksin! En kauheasti välitä tomaatista, siitä tulee outo suutuntuma. Ykkösinhokki on lämpimät tomaatit, jossain grillivartaassa lilluvat. YÄK! Se tunne mikä tulee suuhun on ihmeellinen.

Lempihedelmä? Tämä on vaikea myös, siinä missä syön hirveästi vihanneksia, syön tosi vähän hedelmiä. Thaikuissa asuessa sai päivittäin puoli-ilmaista täydellistä ananasta, mutta eihän se siltä maistu Suomessa. Täydellinen ananas! Avokadoja tulee syötyä, eli ehkä myös se.

Inhokkihedelmä? Koska en keksinyt mitään, googlasin paha hedelmä, jos saisin idean. En saanut kuin Apiksen biisin Paha Hedelmä tulokseksi, laulan sitä nyt sitten täällä. Kipu on ystävä – Paha hedelmä :D Olen vähän laiska kuorimaan, eli appelsiini vie monesti hermot, samoin kuin tiukat satsumat.

Lempiruoka? Savukala, täydellinen kasvissosekeitto, salaatit todella monessa muodossaan.

Jos vettä ei lasketa, lempijuoma? Inkiväärikombucha, kuohari, Pepsi Max, TEEEEE mustana ja irtona kiitos.

Lempimauste? Kyllä minä käytän ihan hurjasti basilikaa, eli varmastikin se. Persilja myös. Ovatko ne mausteita vai yrttejä? Hmmm… No pippuri!

Paras ateria? Jostain syystä mieleen on jäänyt lähtemättömästi vuonna 2004 Kreikassa syöty neljän juuston pasta. Enää vatsani ei tykkää pastasta tai isoista hiilarimätöistä, mutta muistan miten täydelliseltä se maistui. Myös vuohenjuustosalaatti miehen tekemänä oli täydellistä, kun palasin synnäriltä esikoisen kanssa. Hyvät sushit, miehen paistamat kampasimpukat. Thaikuissa täydelliset chiliset grillatut jättiravut. Tänä kesänä miehen loihtima munakoiso-halloumihamppari!

Karmein ruokakokemus? Nyt äiti kyllä suuttuu, mutta olen kai sanonut tämän aiemminkin. Vähän ennen kuin lopetin punaisen lihan syönnin, joskus ysärillä äiti teki itse maksalaatikkoa. Halpaa ja rautapitoista. Mutta se maistui niin raudalle verrattuna Saarioisten versioon, etten meinannut selvitä. Hukutin annokseni puolukkaan, vedin purkillisen mummon tekemää puolukkahilloa aina sen kanssa.

Ruoka, jota et ole koskaan ostanut ruokakaupasta? Koska lopetin sen punaisen lihan jo 15-vuotiaana, en ole koskaan hoitanut ruokaostoksia niin, että ostaisin jotain pihviä tiskistä tai sitten muita esimerkiksi lehmän tai possun osia.

Peruslounas? Edellisen illan jämiä kotona tai salaatti jostain kaupasta tai lounasravintolasta.

Woltin top 3? Olen tilannut kahdesti, sillä tulee toimitusmaksu päälle. Joskus korona-aikaan tilasin sushia, mitäköhän ekalla kerralla..? En raaski käyttää.

Bravuuri keittiössä? Kaveri on kehunut salaattejani maasta taivaisiin, lapsilta eniten kiitosta on tainnut saada lasagne, jonka yleensä teen kananjauhelihasta.

Keittiömoka? Teen tosi paljon ruokaa ilman reseptiä ja maustan vähän miten sattuu. Viimeksi eilen tuli palaute että liikaa pippuria. Tykkäämme miehen kanssa chilistä ja mausteista varsinkin Thaimaassa asumisen jälkeen kun niihin tottui, esikoinen on tosi herkkä mausteille, välillä vaikeaa luovia niin, että kaikki tykkäisivät.

Random-aatos ruuasta. Se pyörittää aika pitkälle elämää. Mennään ulos syömään, käydään kaupassa, istutaan pöydässä kun esikoisen ruokailu saattaa höpötyksen ja haaveilun myötä kestää tunnin, taistellaan kuopukselle aamupuuroa… Joskus olisi kivaa olla pari päivää syömättä tai laittamatta ruokaa! :D

Tampereen suosikkiravintolat (johon voit vastata oman kotipaikkasi mukaan):

Sitko, Luca vai Napoli (kun kyseessä on pitsa)? Mä en syö pizzaa ikinä. Se olo on hirveä. Mutta näistä kolmesta olen maistanut parasta pizzaa Sitkossa. Paremmat ovat kyllä Kalevan Evinissä, söin kesällä sieltä ihan hurjan hyvän munakoiso-kasvispizzan sekä Il Postossa! Eli ei mikään noista kolmesta ole paras.

Paras brunssi? Tampereella on niin monta kovaa! Herkullisimpia on ollut Lillanissa (onkohan vielä brunsseja, edellisestä aikaa), sekä Muusassa. Kesäisin Viikinsaaressa saa ihanaa brunssia!

Paras seisovapöytä? Ratinan Sandron lounas on kova. Edelleen testaamatta Onni ja Leo, jonka lounasta on kehuttu todella paljon! Ensi viikolla ehkä vihdoin? Myös Tammelan Malabadin lounas on kova!

Paras kahvila? Ehdottomasti Pella’s Cafe, siellä on kokonaisuus hallussa. Hyvät brunssit, mielettömät leivonnaiset, pienet suolaiset, mahtavat salaatit ja uuniperunat, täydellisesti haudutetut teet. Löytyy jokaiselle jotakin.

Paras makea? Tumma (noin 70% kaakaota) minttusuklaa.

Siis tuli ihan hirveä nälkä. Minulla on kyllä kone aivan täynnä erilaisia ruokakuvia tuli taas huomattua! Olisin voinut tunkea niitä tähän juttuun loputtomiin! Oliko jotain ylläreitä, samoja suosikkeja, samoja inhokkeja?