Ihan uusi tuttavuus Lie_mi

Tuntuu, että Tampereen keskustasta tällä hetkellä enemmän häviää liiketiloja ja ravintoloita kuin saapuu uusia, joten oli hurjan piristävää lukea, että viime viikolla Hämeenkadulle Koskipuiston kulmille avattiin uusi ravintola, Lie_mi. Rynnistimme koko perheen voimin testaamaan lounaan, sillä perjantaina oli vielä voimassa tarjous 2 lounasta yhden hinnalla. Ja hetki meidän saapumisemme jälkeen oli jono jo kadulle asti, olipa positiivista huomata miten ihmiset löysivät paikan!

Lie_mi oli itselleni ihan uusi paikka, mutta niitä löytyy muutama Helsingistä, joten siellä paikkaan tutustuneet jo odottivat kieli pitkällä Tampereen version avautumista. Aasiassa asuneelle tuli paikkaan astuessa kotoisat fiilikset, kun vastassa oli chilikastiketta, nuudelita, kuvia Aasiasta sekä aasialaisia oluita. Paikka on upean värikäs astioita myöten ja värikylläisyyttä rakastavalle näyttäytyi todella kutsuvana paikkana!

Kiireestä ja täydestä paikasta huolimatta henkilökunta pysyi ystävällisenä ja erityisesti ravintolapäällikkö Mika Pelttarin rauhallisuus ja ystävällisyys kasvavasta jonosta huolimatta jäi mieleen. Jouduimme odottelemaan jonkin aikaa, jotta paikasta vapautui neljän hengen pöytä ja se oli homman tuskaisin osuus. Tilaa odottelulle ei juuri ollut, lapsilla oli nälkä ja ravintolassa oli todella kuuma. Lisäksi musiikki oli mielestäni liian kovalla, lasten äänet ja kysymykset painuivat musiikin alle ja odotteluun käytetty vartti tuntui pitkältä. Mutta selvittiin ja se oli odotettavissa, kun kyseessä oli uusi paikka ja oli vielä lounastarjouskin.

Olin etukäteen fiilistellyt listaa (kaipaan aina Thaimaan vuosilta nuudeliruokia), mutta lounasaikaan olikin valittavissa kolme eri lounasta, todella runsas salaattipöytä ja listalta voi tilata klo 15 jälkeen. Päädyimme kaikki samaan vaihtoehtoon, tofutäytteiisin Shnaghai-tacoihin ja vegedumplingseihin. Aloitimme salaattipöydästä, joka lupasi hyvää. Kaikki oli ihanan freesiä ja maukasta ja nuudelisalaatit todella maistuvia. Pääruokaakaan ei tarvinnut kauaa odotella ja vakuutuin ensimmäisestä suupalasta. Vitsi miten maistuva annos, herkulliset dumplingsit sekä täydellinen taco! Potkua löytyi hieman, mutta tarpeeksi vähän, jotta esimerkiksi lapset tykkäsivät. Alla ollut lettu oli lasten mielestä ihan ykkönen, samoin kuin dumplingsit. Tofu oli yksi parhaita, mitä olen ikinä maistanut.

Hintaan kuuluu kahvi tai tee ja meille ystävällisesti kerrottiin tilatessa, että sen voi halutessaan ottaa myös mukaan. Jos meteli paikassa olisi ollut hieman vähäisempi, olisin antanut 10/10 lounaskokemuksellemme. Niin ja se hinta! Lounaan hinta on 10,80 ja kun niitä sai kaksi yhden hinnalla, ei ollut paha rasti.

Aivan varmasti palaamme uudelleen lounaalle tai testaamaan sen varsinaisen listan joku ilta! Lapsetkin otettiin hyvin huomioon tilatessa, heille sai annoksen pienemmällä hinnalla. Tykkäsimme! Kiva uutuus Tampereen ytimessä!

Onko itsellesi tuttu ravintola?

Tampereen pizzabattle – oliko tämä pizza parasta ikinä?

Tampereen pizzakuninkuudesta on käyty vääntöä ja yhteinäistä mielipidettä siitä, missä tehdään Tampereen parhaat pizzat ei liene löytynyt. Eilen neljän hengen pöytäseurueessamme kolme oli vahvasti yhtä mieltä siitä, että parhaat pizzat löytyvät Lucasta. Minä istuin seuraan mielenkiinnolla ja tunnustin siinä sitten suorilta, etten ole ikinä vielä maistanut Lucan pizzaa ja tähän asti ykkönen on ollut Sitkon kasvispizza.

Eilen avattiin taas Tampereen paras terassi Finlaysonilla, joka oli vakkarivalintoja jo vuosia sitten, kun paikalla oli vielä toinen ravintola. Ihana iso aurinkoterassi, jossa on kiva katsella ihmisiä. Nyt paikalla on Lucan ravintola, joka toimi ennen Hämeenkadulla ja maaliskuusta asti ravintola on sijainnut Frenckelillä. Olisiko voinut olla täydellisempää keliä terassiavajaisiin kuin eilen oli, ei tarvinnut värjötellä! Kirsikankukat ovat alkaneet kukkia terassin vieressä, pizza tuoksui järkyttävän hyvälle ja kylmät Aperol Spritzit maistuivat ihanalle. Varsinaiset avajaiset alkoivat vasta iltapäivällä esiintyjineen, mutta me nautimme rauhassa antimista jo puoliltapäivin.

Mikä tekee Lucan pizzasta niin spesiaalin? Luca on pizzamestari Roomasta ja tuonut oppinsa mukanaan Suomeen. Kaikki lähtee taikinasta. Sitä kohotetaan mahtavat 72 tuntia, jonka jälkeen pizzaa paistetaan vain 90 sekunnin ajan 400 asteisessa Scugnizzonapoletano-uunissa. Ja tuloksena on hurjan rapea pizzapohja, joka on pizzojen sydän. Ja meille luvattiin, että pizzat tehdään suurella sydämellä ja sen pitäisi niissä maistua myös!

Lucan lista on suhteellisen napakan mittainen ja tarjolla on alkupaloja, pizzoja (yllätyyyys!) sekä salaatteja. Pitkän pohdinnan ja tarjoilijan kolmatta kertaa tullessa kysymään tilaustamme pääsimme lopputulokseen – tilasimme jaettavaksi Insalata di pomodoria, Insalata verdeä sekä burrataa. Pizzoista päädyimme valitsemaan neljä, jotka olivat Think Finnish, Zucchine e prosciutto, Cheeeese sekä Patate, joista viimeinen tehtiin puoliksi ilman possunposkea ja on siksi puoliksi leikattu.

Siinä auringossa odotellessa ja höpistessä vaihdoimme muun muassa mielipiteitä erilaisista ravintoloista ja pizzoista. Söimme alkupaloja, joista burrata oli täydellisen kermaista ja pehmeää, sardini siinä ehkä tökki ainakin minua. Sen saa valita myös kinkulla tai tomaateilla. Salaatit olivat raikkaita ja valkosipulisia, mutta alkupaloista ei vielä tullut mitään tajunnanräjäyttäjäfiilistä. Kun pizzavalintamme sitten saapuivat pöytiin, oli meininki jo toisenlainen. Henkäisimme ihastuksesta, miten kauniita pizzoja! Niitä sitten kuvattiin urakalla ja samalla äkkäsimme, ettemme tilanneet yhtään tomaattipohjaista pizzaa vaan neljä valkoista pizzaa sen enempää asiaa harkitsematta. Eipä tuo haitannut.

Kimppuun. Mistä aloittaisi? Peruna pizzassa kuulosti niin eksoottiselta, että aloitin siitä. Oli hyvää, uskon, että originaaliversiona lihan kanssa vielä maukkaampi. Jatkoin superjuustoiseen neljän juuston pizzaan, joka oli aivan ihana. Sen kruunu ja herkullinen suolapala olivat päällä koristeena olleet parmesanilastut. Ihan suosikkini! Lohipizza maistui hyvältä myös ja oli ihanan esteettinen, mutta yllättäen tykkäsin myös ihan hirveästi prosciuotto-pizzasta, jota ei ollut edes tarkoitus kinkun takia maistaa. Äkkäsin kuitenkin edessäni houkuttelevan palan, johon kinkkua ei ollut osunut ollenkaan mutta kesäkurpitsoja kyllä ja suosittelen. Kurpitsoissa oli hurjan hyvä maku!

Ihan jokaista suupalaa pizzoista emme pystyneet viimeistelemään, mutta aika hyvä suoritus. Jälkkäriksi pöytään tilattiin mansikkatiramisua, joka oli hämmentävä kaikkien mielestä. Kuten seurueen sananiekka Janica totesi, ei ole oikeaa tapaa tehdä tiramisua. Tässä vaaleassa versiossa maistui mansikka ja vanukas, eli sellaisen tumman kahviin vivahtavan jälkkärin sai tämän kohdalla unohtaa. Hurjan makea jälkkäri, joka ei minulle uponnut (no, en ole kyllä jälkkärityyppejä muutenkaan), mutta toisella puolella pöytää sai kehuja.

Mikä sitten on tuomio? Mistä ne Tampereen parhaat pizzat saa? Käyn itse sen verran harvoin pizzalla, etten ole ehkä paras kertomaan, mutta luotan, kun pöytäseurueeni sanoi, että Luca on ykkönen. Eikä toisaalta ihme, pizzat ovat valittu viime kesänä Italiassa Pohjois-Euroopan parhaiksi! Tykkäsin itsekin hurjasti taikinasta eli pohjasta, joiltain täytteiltä olisin toivonut enemmän makuja, toisaalta välillä suuhun osui ihan täydellinen juuston ja basilikan liitto. Aivan ehdottomasti suosittelisin pizzaa kaipaavalle paikkaa. Sijainti on mahtava, sekä sisä- että terassitilat ovat laajat. Täydestä ravintolasta ja avajaisista huolimatta odotusajat olivat maltilliset ja palvelu toimi alkukankeuden jälkeen hyvin. Hinta-laatu-suhde on kohdillaan, pizzat maksavat 14-18 euroa kappale.

Käy testaamassa. Oiva valinta vaikka vappupizzalle. Minä kiitän kivasta iltapäivästä pöytäseuruetta, oli aika täydellinen tapa viettää lauantaita auringon lämmittäessä. Seuraavan kerran palaankin sitten koko perheen kera testaamaan, mitä he ovat mieltä, ovatko nämä ne Tampereen parhaat!

Missä on sinun mielestä (Tampereen) parhaat pizzat?

*ruoat ja juomat saatu

Maistuisiko yöllä snakki?

Tampereelle tulee kyllä niin mahtavia juttuja jatkuvalla syötöllä, ettei tosi. Ravintolatarjontaa on kaupungissa ihan valtavasti ja yksi parhaita juttuja on, miten paljon nykyään on kasvisvaihtoehtoja tarjolla. Loppuvuodesta maistamani Vegemin seitanista tehdyt siivet yllättivät rapeudeullaan ja maukkaudellaan ja ovat saatavissa Siipiweikoista nykyään. Mielettömän hyviä!

Nyt Vegem on tehnyt uuden aluevaltauksen, nimittäin yöpalat. Pakkahuoneella järjestetään jatkuvasti keikkoja ja monesti ihmiset lähtevät keikan jälkeen hakemaan yöpalaa kohti kaupunkia. Klubilla voi kuitenkin jatkaa iltaa ja nyt myös hoitaa tuon nälän samalla, sillä siellä tarjoillaan kasvisyöpalaa. AIka mahtavaa! Eilen pääsin maistelemaan chorizo-hodaria ja Klubi-hodaria, jotka olivat molemmat supermaukkaita. Klubi-hodarissa on Vegemin snakki, eli miedomman makuinen vegeversio nakista. Vegaaninen aioli on herkkua ja itse kallistuin vahvasti mausteisemman chorizon puolelle, kyllä on hodarissa makua vaikka onkin sitä niin sanottua pupunruokaa.

Niin, mites se aspekti, rokkaavat äijät keikan jälkeen pupunruoalla? Se on juuri se kulttuuri, jota Vegemin Santtu Ronkainen kertoi yrittävänsä murtaa. Kasvisruokaan on liitetty kaikenlaisia asenteita siitä, että puput syövät rehuja siihen, ettei se vie nälkää tai ole ravisevaa. Sanon, että paatuneinkin lihansyöjä hämmästyy, kun haukkaa maukasta chorizo-hodaria. Ja mielestäni hinta, 4,50 euroa on niin kohtuullinen, että jos yhdellä ei nälkä lähde, voi ottaa useamman. Ja miksi sitten kasvissyöjän pitäisi saada nakkia? Siinäpä kysymys, mihin törmää aina. Santtu totesi, että snakki on vastaus muun muassa lasten lemppariruokaan, nakkikastikkeeseen, josta saa nyt tehtyä kasvisversion.

Santtu sanoi, että hänen toiveissa on, että kasvisruoka yhdistää. Ruokahommissa pitäisi vastakkainasettelun olla ohi. Niin, että vannoutuneet pihvinpurijat sekä vegaanit voivat istua saman pöydän ääressä syömässä maukasta ruokaa. K-kaupoissa on heidän uutuutensa, kevätpaistikas odottelemassa pääsiäispöytään pääsyä. Huhtikuun lopussa puolestaan S-ryhmän kauppoihin saapuvat muun muassa chorizomakkarat parahiksi grillikauden aloitukseen.

Toissavuonna perustettu Vegem on laajentunut hurjalla tahdilla ja tuotteille riittää kysyntää. He laajenevatkin nyt koko Suomeen ja mielestäni tämä kasvutahti kertoo paljon siitä, kuinka paljon tuotteille on kysyntää. Kasvisruoka on löytänyt paikkansa ja tänä iltana minä ajattelin täyttää tortilloja seitanilla. Siinä missä itse sain kasvissyöjänä 1990-luvulla lämmittää itse kasvisruokani yläasteen koulun keittiössä, on kasvisruoka omille lapsille hyvin maistuva ateria. En muuten saanut toissapäivänä 3-vuotiastani syömään kuin yhden lihapullan, sen sijaan rinnalla olleen ruokaisan salaatin veti viimeistä itua myöden. Aikamoisen murroksen kasvisruoan parissa on saanut nähdä reilun 20 vuoden aikana!

Mutta. Jos mielit maistaa superhyviä valmiiksi tehtyä vegeannoksia, niin jää keikan jälkeen Klubille syömään tai piipahda syömässä muuten vaan. Väitän, ettet pety. Kuukauden myynnissä olleet tuotteet ovat kuulemma saaneet positiivista palautetta ja yllättyneitä ollaan oltu niiden maistuvuudesta.

Kiitos Santtu ja kumppanit kutsusta, oli älyttömän hyvää jälleen!