Voi riemua!

Tänään se sitten tapahtuu – Jaakko tulee ja heittää kylmän kiven veteen. Olen odotellut, milloin järvivesi olisi sen lämpöistä, että siinä olisi helppo uida ja rannalla voisi sen jälkeen istuskella jäätymättä. Eilen se päivä vihdoin koitti! Kesän ensimmäinen rantapäivä! Voi onnea ja iloa ja riemua.

Neljä tuntia hurahti kuin siivillä, joista kaksi mieskin oli osallisena huolimatta siitä, ettei lomalla ole. Tuli töistä suoraan rantsuun, heitti uimahousut jalkaan, käveli vuokraamaan suppilaudan ja sanoi ottavansa molemmat tytöt mukaan (olin kai, siis kai, sadatellut hänelle jotain tappelun määrää). Ihmettelin, että molemmat yhtä aikaa, eihän se nyt onnistu, mutta sinne menivät. Edelleen ajattelin, että vähän kokeilevat ja mietiskelin puoli tuntia myöhemmin, pitäisikö huolestua, kun heitä ei näkynyt. Totesin, että ihmismäärä oli niin suuri järven joka kolkassa, että ehkä joku huomaisi, jos heillä olisi joku ongelmana. Tunnin päästä seurue lipui rantaan. Lasten hattu oli vaihtunut isän päähän, sillä esikoinen oli pomppinut uimaan suppilaudalta (!!), olivat löytäneet rantapallon matkalta samoin kuin poimineet lumpeenkukan ja elohiiremme istunut kiltisti kyydissä tunnin. En ymmärrä, ihme porukka. Välillä tuntuu, että olen hermoheikkouteni ja pelkojeni kanssa ihan eri planeetalta kuin muu perheeni! Kuopus oli hyvin ylpeä ensimmäisestä suppailureissustaan!

Kaukajärven vesi Tampereella on superkirkasta, siitä voi helposti bongailla kaloja. Kuulemma pari ahventakin matkalla näkyi ja ihan rannassakin voi pikkukaloja nähdä. Riihiniemen rannalla on kioskit, pukkarit, liukumäki, leikkipuisto ja iso läjä suppilautoja vuokrattavana, joten voin sitä lämmöllä suositella. Ja vuokra on 8 euroa tunnissa, ei paha! Mietiskelin, miten ihmeessä voivat saada vastinetta rahoilleen, kun yksi lauta maksaa satoja euroja ja tällaisenä viileämpänä kesänä laudat ovat varmasti olleet paljon käyttämättä. Mutta ainakin neljä kesää laudat ovat olleet siellä vuokralla samaan hintaan, joten ehkä homma kannattaa.

Iloinen melske rannalla, hiekka varpaissa, aurinkorasvan tuoksu, hiekkaleikit ja hyvät eväät, niistä on kesä tehty. Rakastan eväitä ja ilman niitä ei ole kunnon rantapäivää. Eilen meillä oli matkassa muun muassa mansikoita, porkkanalettuja ja karjalanpiirakoita. Niin ja niitä pakatessani kylmälaukkuun löysin sieltä viime kesän jonkun homeisen ruoantähteen. Argh, onpa ollut hyvä siivous vikalla rantakerralla, tänä kesänä se sitten paremmin.

Tänään lienee pakko toteuttaa vielä samaa settiä, sillä ensi viikolla helteet näyttävät loppuvan. Mutta voi riemua, että saatiin niitä hetkeksi!

Kuka muu on onnessaan rannalla? Tänään menossa? Aurinkoista torstaipäivää!

Hurlumhei-oloa ja kesämenoa

Parissa päivässä ollaan taas menty sinne sun tänne ja samalla ei minnekään, kun on oltu kotona ja saatu luoksemme veli perheineen pariksi päiväksi. Julkaisin sunnuntaina postauksen kesäkavereista ja tuntuu, että jo sata asiaa tapahtui sen jälkeen. Mutta kerron teille pari juttuja, joita olen tehnyt viimeisten päivien aikana ja joita suosittelen lämpimästi! Ja pari tylsempää, jotka on vain pakko tehdä.

  • Jälleen yksi Särkkä-reissu heitetty. Sain kunnian viedä tädin pienen ensi kertaa huvipuistolaitteeseen, nimittäin legendaariseen heppakaruselliin. Särkkä on aina yhtä ihana, vaikka heinäkuussa jonot ovat kyllä ihan eri luokkaa kuin kesä- tai elokuussa. Sieltä saa muuten lakupehmistä, joka on parasta mitä olen ikinä maistanut (en tykkää jätskistä yleensä, mutta tämä!)
  • Kävimme myös katujuna-ajelulla, jossa saa kivan läpileikkauksen Tampereen ytimestä ja voi jäädä jollain pysäkillä pois ja jatkaa taas seuraavalla kiekalla matkaa. Juna kiertää Särkän, Tampereen torit, Torni-hotellin yms. Hinta on aikuisilta 7 euroa, lapsilta 5 euroa, ei kovin paha. Olin ylpeä, kun tädin pieni nukahti ajelulla syliin. On ihanaa ottaa tämä tädin rooli, kun ei tarvitse esimerkiksi hoitaa yövalvomisia. Ymmärrän isovanhempia!
  • Laukontorilla syöty niin vohvelia kuin Ilopillerin salaattia. Suosittelen, Laukontorilla on hurjan ihanat ruoat!
  • Kuuman brunssi testattu. Se on aivan erilainen kuin vuosi sitten (jos satut lukemaan viime kesän kirjoitukseni blogista), mutta todella hyvä. Paahdettu selleri ja kebab-kastike, suolainen pannari, muikut, lohi, salaatit… Kaikki todella hyvää ja vähän erilaista! Ja jälkkärinä chia-vanukasta, tykkään!
  • Marjoja ahmittu. En nyt oikein ymmärrä miten olen aiempina vuosina niin määrätietoisesti kerännyt pihamme vatut pakkaseen. Nyt tungen kaikki suuhun tai puuroon, ei niitä malta pakastaa!
  • Rannalla käyty. Olikin sitten kylmä, mutta lapset uivat ja tädin pieni innostui selkeästi vedestä! Montako kertaa olen jo maininnut tuon pienen tytön?
  • Viime yönä perhe jaettu kahtia. Isä ja tytär menivät telttaan ihan kotipihalle ja me kuopuksen kanssa parisänkyyn. Teltassa tuntuivat nukkuvan paremmin, meillä vähän ilta sisällä venähti. Mutta tytöt olivat molemmat innoissaan saadessaan huomiota ja 6-vuotias ei kaivannut sen ihmeempää telttailua. Se oli hänelle luvattu, mutta jäi miehen loman aikana toteuttamatta, pihatelttailu onnistuu työviikollakin. Suosittelen! Tai no, en minä siellä teltassa nukkunut, mutta tuntuivat olevan tyytyväisiä.

Sitten niitä perusarkeen kuuluvia juttuja:

  • Parin päivän aikana jolkotettu 17 kilometriä ja pyöräilty kovaa 8 kilometriä. Kun ensin lomailee aika vähillä urheiluilla ja sitten rykäisee, tuntuu kroppa olevan vähän ihmeissään. No, tästä se isompi urheilumäärä taas lähtee! Ja ehkä syyskuun puolimaratoni?
  • Pyykkiä pesty 5 koneellista päivän aikana. Kun oli paljon yövieraita, tuli paljon lakanapyykkiä ja kaikki pyyhkeetkin uusin. Mutta kuulkaa, lakanat kuivuvat tällä kelillä ulkona tunnissa! Näin viime yönä unta (joo, hurjat unet), että pesin onnessani vielä täkit ja tyynyt. Ehkä sekin pitäisi taas tehdä! Pienet on ilot!
  • Marjoja täytyisi pakastaa lisää. Laitoimme 20kg mansikkaa ja yksi rasia jo syöty, veikkaan, ettei tuo määrä riitä puoleenkaan talveen.
  • Olen matkakuvia plärätessä ja viikko Kroatian jälkeen kärsinyt matkakuumeesta. Mmmm. Sitten olen miettinyt, että ihmisen täytyy ammentaa arjestaan ja keskittyä siihen. Miten aina veri vetää reissuun ja sitä jaksaa paremmin, kun vaikka kuukausienkin päässä on reissu odottamassa? Seuraavasta ei tietoa, mutta yritän nyt ammentaa siitä arjesta.
  • Olen alkanut valmistella puhetta pikkuveljeni häihin. Hänen, joka oli itse naimisiin mennessäni 14-vuotias. Sama kirkko ja juhlapaikka kuin meillä 14 vuotta sitten, pelkästään sen kirkon ajattelu saa itkemään. Puheen aloittaminen on saanut itkemään. Toivon, että tässä käy niin kuin toisen veljen häissä pitämässäni puheessa – luin sen kotona itsekseni niin monta kertaa parkuen, että kyyneleet olivat jotenkin jo ehtyneet ja selvisin hääpäivänä esiintymisestä vain hieman nieleskellen!
  • Miehen käsi. Mietin häntä eilen juostessani koko ajan ja kaipasin kovasti yhteisiä lenkkejämme. Kädessä on vielä kova työ, jotta se esim. jonain päivänä vielä suoristuu ja täryytys on saanut sen vielä särkemään, vaikka leikkauksesta tulee kohta 7 viikkoa. Voi että, toivottavasti päästään pian lenkille yhdessä!
  • Tajusin veljeni puheiden myötä, että ensi viikolla on elokuu. Tuli vähän puskista. Joten jonottelin sinnikkäästi kasvatus- ja opetuspalveluihin selvittääkseni, olenko ilmoittanut, että kuopus on 10 päivän sijaan jatkossa 15 päivää päiväkodissa. Sehän alkaa ihan juuri! Ja asia oli kunnossa, turhaan hätäilin.
  • Olen kilpailuttanut puhelinliittymääni. Olen maksanut ihan tyhmästä liittymästä ylihintaa vuoden ja ihmetellyt, kun ulkomaan paketti loppuu heti. Äh! Nyt saa kyllä DNA jäädä!
  • Olen tilannut Wilkakselta ekat leggarit ja pitkähihaiset lapsille syksyä ajattelen. Viimeistä lastenvaatekokoa 134/140cm viedään esikoisella. APUA!

Ja ne jännemmät parin päivän tapahtumat:

  • Esikoiselle ostettu koulureppu. Oi voi. Lupasin hänelle pari päivää kaksin elokuussa, kun pienemmällä alkaa jo päiväkoti. Saa valita mitä tehdään. Kuulemma Särkkään ja vain hurjiin laitteisiin ainakin! Ei enää ikinä possujunaa! :D
  • Kuopus kokenut kovaa mustasukkaisuutta. Jotenkin ajattelin, ettei lapsi joka on aina tottunut jakamaan olisi niin mustasukkainen kuin esikoinen, mutta apua. Hän itki lohduttomasti, ettei äiti saa pitää serkkuvauvaa koko ajan sylissä ja selitti vieraiden lähdettyä, että oli pakko olla mustasukkainen, jotta saisi äidin ja isän kanssa omaa elämää. Halusi kuulemma olla vauva. Vielä viime viikolla suuttui, jos vauvattelin. <3
  • On saanut olla ilman sukkia! Sandaaleissa! Minulla on edelleen näitä sekä Kreetan että Kroatian asukuvia ties kuinka. Suomessakin on yhdet otettu mm. juhannuksena, eli kuukausi (!!) sitten, mutta juurikaan ei ole Tampereella kuvattu koko kesänä. Pelkään että osa kuvista jää koneen uumeniin, eihän näitä kehtaa enää syyskuussa käyttää. Mutta nyt on helleeeeeee!


toppi VILA/ shortsit CUBUS/ kengät ja hattu H&M/ arskat LE SPECS/ korvikset LINDEX

Ajattelin aloittaa tänään aamun jumpalla ja lapsiparkilla, mutta katsottuani että tämä olisi ainoa helleviikko ja lasten vikoja lomaviikkoja, päätin antaa olla. Juoksen sitten taas illalla, kun aurinko laskee, se on parasta! Nyt saa yrittäjyyshommatkin odottaa sen hetken, kun lapset ovat kotosalla, nyt nautitaan lämmöstä, yhdessäolosta ja marjoista. Uskaltaisikohan sitä uimaan, olen käynyt kerran järvessä ja senkin saunasta tänä kesänä.

Oliko tuttuja juttuja? Miten sinä meinaat käyttää tämän viikon hellepäivät, mitä suosittelisit?

Hyvä italialainen hakusessa? Tsekkaa uusi Il Posto!

*söimme ja joimme veloituksetta

Myönnetään heti alkuun, etten ole mikään vuosisadan pizza-asiantuntija. Kyllähän hyvän pizzan tunnistaa kun sellaista syö, mutta sitten siihen liittyy niin monta makukysymystäkin. Pitääkö pizzan reunojen olla rapeita vai pehmeitä? Itse tykkään pehmeämmistä versioista ja sellaista sainkin maistaa uudessa, HERVANTAAN avatussa Il Posto-ravintolassa. Oli täysi yllätys, että toukokuussa Insinöörinkadulle, ihan Hervannan keskustaan ja lähelle ratikkatyömaita on perustettu uusi Trattoria, josta saa laadukasta pizzaa. Kun kutsu kävi ja ravintoloitsija Yusef Alush kutsui meidät syömään, mehän menimme. Hän toimi itse kokkina lähes 500-asteisen pizzauunin vieressä, jossa paistaminen vie vain 45 sekuntia! Kylmänä heinäkuisena iltana uuni lämmitti myös ihanasti tyylikkäästi sisustettua, joskin tosiaan hieman viileää ravintolaa.

Pizzoissa käytetään samoja jauhoja kuin napolilaisissakin pizzoissa ja taikina tehdään alusta asti itse. Se on hyvää. Ilahduttavin pizzapohjasta tehty ylläri löytyi vuohenjuustosalaatin reunalta. Pohjasta oli tehty ”leivänpala”, jonka keskellä oli juustoa ja valkosipulin paloja. Palat oli käytetty uunissa, ne olivat lämpimiä ja juusto sulanut. Ihan sairaan hyviä!

Il Poston lista koostuu pääasiassa pizzoissa, lisäksi on pari alkuruoat sekä muutama salaatti ja pasta. Päädyimme tilaamaan pizzaa sekä yhden salaatin, joka oli mielestäni todella hyvä salaattigenressä! Alkuun antipasto Miston, jossa oli niin hyvää Provolone-juustoa, että tytöt ihastuivat kovasti. Lisäksi savustettu miekkakala hävisi lasten suihin vauhdilla, todella hyvää! Sen sijaan toinen alkuruoka tomaateista ja mozzareilloista oli perinteinen, mutta ehkä vähän tylsä.

Pizzoista valitsimme Parman, Margheritan sekä vegaanisen pizzan erikoislistalta. Parmankinkkua sisältänyt Parma nousi muun porukan suosikiksi, minä ihastuin vegaaniseen pizzaan, jossa oli munakoisopyrettä eikä se ollut niin valtavan tuhti. Siinä oli ihanasti vihreää ja muun muassa granaattiomenansiemeniä, hyvää! Tosin parin suupalan jälkeen tajusin, että listassa lukeneet saksanpähkinät uupuivat annoksesta ja ne tuotiin erillisessä kipossa. Pizzat olivat maltillisen kokoisia ja saimme hyvin muutaman pizzan tuhottua. Maut olivat freesejä ja reuna pehmeää ja ihan superherkkua itse tehdyn chiliöljyn kanssa. Vitsi siinä öljyssä maistui mm.valkosipuli, nam!

Rouheasti sisustettu ja tyylikäs trattoria on aika oiva lisä Hervannan ravintolatarjontaan. Ruoat olivat maukkaita ja uskallan ehdottomasti suositella paikkaa pizzan ystäville! Lounaskin on tarjolla arkisin! Tarjoilu ehkä vähän junnasi, emmekä mm. ikinä saaneet alkupalojen kanssa pyytämiämme lisälautasia, eikä mitään suositeltu listalta tms. Siinä puolessa vielä selkeästi alkukankeutta. Jäi myös mietityttämään, löytääkö ravintola asiakaskuntaansa ratikkatyömaan keskeltä hieman kalliimmilla (mutta toki laadukkaammilla) pizzoilla, kuin peruspizzeriat tarjoavat. Toivottavasti, oli suositeltava paikka! Tytöt kehuivat ruokia kovasti ja erityisesti ihastuivat kalaan!

Oletko ehtinyt testaamaan? Minkälainen on lempparipizzasi? Kiitos kaunis kutsusta!