Manselaiset merkit jyräävät Torikorttelissa!

Ihan mielettömällä paikalla Helsingissä, Kauppatorin kupeessa, vastapäätä Espan puistoa löytyvät Torikorttelit. Siihen kulmaan paraatipaikalle on avattu yhteinen liike kahdelta tamperelaiselta merkiltä, Uhana Designilta sekä Papu Storiesilta. Liike on jo ollut jonkin aikaa auki, mutta eilen vietettiin virallisia avajaisia, joihin pääsin osallistumaan ja kälyni lähti aveciksi.

Jarrutetaan tähän kohtaan. Koska nyt on pakko kertoa omaa tutustumistani noihin merkkeihin. En itse asiassa muista missä ja milloin olen tutustunut Uhanaan. Muistan, että 2015 mies osti minulle hääpäivälahjaksi ensimmäiset pisarakorvikseni. Ja siitä lähtien on mennyt muuten aika nappiin, jos ostaa Uhanaa lahjaksi. Papuun tutustumisen muistan paremmin, sillä se oli ihan sattuma. Haahuilin pitkin Sokosta vauvani kanssa vuonna 2013, taloamme rempattiin (tiedätte miksi) ja asuimme evakossa. Sokoksella oli pop up ja katselin, että onpa ihania pipoja. Ja niitä saa niin äidin kuin vauvan koossa! Näin meille kotiutui kaksi mustaa pipoa mustavalkoisella rusetilla. Papun tarina ja kasvu alkoi noista pipoista.

Vuosien aikana olen rakastunut aivan palavasti Uhanaan ja mielipiteeni Papusta on vaihdellut. Rakastin sitä aiemmin, sitten nakkikuosit hirvittivät ja viime keväänä ostin taas ihan parhaat mustat leggarit pinkeillä polvipaikoilla tytöille. Niillä on rymytty, niitä on pesty ja paljon eivätkä mene miksikään. Eilen avajaisissa sorruin Papun mekkoon (näette varmasti myöhemmin millaiseen) ja ylipäätään tykkäsin hirveästi heidän uusista kuoseistaan. Paljon somessakin näkyneet reput ovat ihania ja erittäin sopivia niin äidille kuin lapsillekin!

Mutta tärkeämpää kuin se mistä minä tykkään tai en tykkää on se, että kotimaiset, ennen kaikkea manselaiset merkit menestyvät. Voivat laajentaa niin, että avaavat liikkeen Helsinkiin. Kotimaisen designin ja tekemisen arvostus on jatkuvassa nousussa ja niin pitääkin. Nämä upeat naiset kahden merkin takana tekevät mieletöntä työtä mielettömällä intohimolla. Kehittävät brändejään jatkuvasti ja keksivät uutta. Miettikää, Uhanalta saa jo vaatteiden ja korvisten lisäksi muun muassa meikkipusseja ja lakanoita siinä missä Papulta saa aikuisten sekä lastenvaatteiden lisäksi raheja, reppuja tai vaikka leikkuulautoja! Mieletöntä kehitystä! Ja mikä lisäksi on upeaa, nämä molemmat merkit haluavat viedä eteenpäin myös syvempää sanomaa ja muuttaa maailmaa sekä asenteita. 

Saimme kurkkia tilaisuudessa syksyn uutuuskuoseja, jotka varsinkin Uhanalla poikkesivat totutusta. Itse kyllä ihastuin tuohon punasävyiseen kuosiin! Uusi Kyoto-mallisto kunnioittaa elämän keskeneräisyyttä ja sen harha-askelia. Papulla puolestaan oli syksyn kuoseissa muun muassa suloinen heppa niin aikuisille kuin lapsille!

Ihastelimme liikettä, sitä pinkin määrää ja Papun U-kirjaimen muotoisia sovituskoppeja ja kuuntelimme Annin (Mansesta, tietty) musaa. Voi että olen iloinen näiden mimmien menestyksestä, kiitos kutsusta!

Kenen muiden lemppareita? Mitä pidät uusista kuoseista?

Tampere, kotini. Tarkemmin meidän kotimme!

Kaupallinen yhteistyö: OP Koti

Mitä sinulle nousee mieleen Tampereesta? Suuri kotikaupunkini on monelle kesäkohde, jossa käydään Särkänniemessä ja Muumimuseossa, sekä Pyynikin munkeilla. Yöyvtään keskustan upeissa hotelleissa Tornista Ilvekseen ja Tammeriin, syödään brunssia ja piipahdetaan ehkä torilla syömässä vähän Tapolan mustaamakkaraa. Talvisin suunnataan Hakametsään kannattamaan joko Tapparaa tai Ilvestä ja nautitaan Tampereen valtavasti teatteritarjonnasta. Mikä itsellesi nousee ekana mieleen Mansesta? Jossa ajellaan Nyssellä ja kohta jopa ratikalla?

Kun OP Kodin kiinteistövälittäjä Heidi Koivunen listasi vinkkejä Tampereelta, hän pyysi myös minua kertomaan siitä, mikä tekee Tampereesta kodin. Tässä oli oikeastaan aika iso pysähtymisen paikka ja tilaa mietiskelylle. Täällä ei ole omia lapsuusmuistojani, mutta koska lapsemme ovat paljasjalkalaisia tamperelaisia, ovat he oppineet sanomaan moro ja istumaan rotwallin reunalla. Kuinka höpsöksi tunnenkaan itseni aina morottaessa Helsingin reissuilla! Kun lähdin pohtimaan missä Tampereen kolkissa sydämeni on, huomasin, että lapset sekä aikani kotiäitinä olivat vahvasti läsnä. Naapurusto, tutut leikkipuistot sekä lasten ystävät. Vuodesta 2001 olemme tallanneet Tampereen katuja, eli onhan meillä aika pitkä historia jo kaupungin kanssa!

Mutta avataan teille muutama ei niin itsestäänselvä vinkki Tampereelta! Mitkä jutut ovat perheemme suosikkeja? Tervetuloa mukaani virtuaalikierrokselle, jonka aloitamme Kaukajärveltä. Se on yhtä lailla kaupunginosa kuin järvi, suunnataan nyt aluksi sinne ihan järven rantaan, soutustadionille, jonka eteen vie Nysse ja jonne pääsee helposti pyörällä tai autoillen!

Olen monesti sanonut teille, että yleiset saunat ovat paikka, missä tavoittaa jotain syvää Tampereesta. Niissä näkee usein samoja kasvoja, kuulee tarinoita Tampereesta ja juttelee sellaisten saunojien kanssa, jotka ovat istuneet lauteilla vuosikymmenet. Turhaan ei ole Mansea valittu saunapääkaupungiksi, tarjonta on valtava! Kaukajärven sauna on yksi suosikkimme, se ei ole niin täynnä kuin kuuluisammat Rauhaniemi ja Rajaportti, siitä pääsee ihanasti rannasta uimaan sekä hyppimään hyppytornista.

Kaukajärven ympäri kannattaa myös pyöräillä, kävellä tai juosta. On käsittämätöntä, mihin maalaismaisemaan putoat, vaikka iso tie on lähes näköetäisyydellä ja keskustaan on alle 10 kilometriä! Aivan mieletön maisema, jota olen hölkännyt niin usein hymyssä suin menemään. Noin 8 kilometrin lenkki irrottaa sinut heti arjesta. Riihiniemen uimarannan kohdalla kannattaa vaikka vaihtaa lenkkikamat uikkariin ja jäädä uimaan, suppailemaan tai nauttimaan kioskin antimista. Hyvin lapsiystävällinen uimapaikka herkkuineen ja hurjan halpa sup-lautavuokra! Ja Kaukajärvi on muuten hurjan kirkasvetinen järvi, eli suppailemalla todellakin näkee kaikenlaista, toisin kuin monesti Suomen järvissä.

Kun on uitu ja saunottu, jatketaan muutaman kilometrin päähän kohti Nekalaa. OP Koti Pirkanmaan Heidi vinkkaa paikasta seuraavin sanoin:

”Jos haluat nähdä ihania puutarhoja, suloisia mökkejä ja kiireetöntä tunnelmaa, koe Litukan, Nekalan ja Raholan siirtolapuutarhat. Astu portista sisään, kuljeskele kujilla ja ihastele. Idyllisiä paikkoja keväästä syksyyn.”

Totta. Nekalan siirtolapuutarha on paikka, jossa on otettu usein kuvia, jossa olen vain kävellyt vaunulenkillä vauvan kanssa ja ihastellut sitä mökki-idylliä ja tunnelmaa. Tänä kesänä pääsimme osallistumaan juhliin, jotka vietettiin siirtolapuutarhan yhteistilassa, joka on vuokrattavana. Tiesittekö, että jopa Nekalan siirtolapuutarhasta löytyy yleinen sauna. Kyllä, olemme nyt seikkailulla saunapääkaupungissa. Siirtolapuutarha on ihana paikka hengähtää lähellä keskustaa ja myös sen eteen pääsee Nyssellä. Me olimme kesällä siellä nauttimassa juhlista, upeasta tunnelmasta ja ohjelmassa oli muun muassa kakkusota!

Vain kivenheiton päässä Nekalan siirtolapuutarhasta löytyy vanha helmi, Konditoria Mari. Et ole ikinä maistanut niin hyviä patonkeja, kuin heillä on, veikkaan minä. Se leipä pähkinöineen, chimichurri-kana, ympärillä leijailevat tuoksut, kaikki on täydellistä! Lounaalla saa myös keittoja ja salaatteja ja ne tarjoillaan ihastuttavasti syötävässä leipäkipossa. Käy nauttimassa ja varaudu, porukkaa on lounasaikaan varmasti paikalla! Lasten kanssa voi jatkaa päivää Marin vieressä olevassa ihanan isossa Riihipuiston leikkipuistossa, josta löytyy erikoinen keinu ja vaikka mitä vempelettä.

Kun mahat on täytetty, saattavat ajatukset hypätä liikuntahommiin. Nyt lähdetään taittamaan hieman pidempi matka ja siirrytään aina Niihaman majalle asti, joka on ihan parhaita liikunta- ja ajanviettopaikkoja perheelle. Sieltä pääsee lenkkeilemään, metsään, talvella hiihtoladut vievät pitkälle, pihassa on ulkokuntosali, napakelkka pyörii, on luistelurataa, kynttiläluistelua ja monia tapahtumia ympäri vuoden. Olemmepa olleet jopa munajahdissa Niihaman majalla pääsiäisenä! Majalla on leppoisa tunnelma ja sieltä sa ostaa ruokaa ja vaikka grillata ulkona makkaraa. Aivan täydellinen perhepäiväkohde ja aktiviteetteja riittää! Yllätyttekö, jos kerron, että Niihaman majalla on myös sauna, jossa on muun muassa lenkkisauna ja talvisin avanto auki? Niin, sanoinko jotain saunapääkaupungista!

Vien teidät vielä paikkaan, jossa on mennyt kotiäitivuosistani niin monta päivää, että harmittaa, kun en ole laskenut. Heidi OP Kodista toteaa näin:

”Tampereen keskustan ihanin leikkipuisto on Pikku Kakkosen puisto. Turvallinen ja viihtyisä puisto, joka innostaal iikkumiseen ja leikkimiseen. Viihtyisä paikka myös isommille temmeltäjille. Puisto on aidattu hyvin ja sen vierestä löytyy myös kesäkahvila.”

Legendaarinen Pikku Kakkosen puisto Koskipuistossa, jossa nimipäiväpoika ja varo heikkoja jäitä-nalle ottavat sinut vastaan. Hei ja tuossa nurkassa vilahti Tuttiritari! Niin lapsille kuin vanhemmille aisteja herättävä kuvitus, iso tila temmeltää ja paljon erilaisia kiipeilyjuttuja niin isoille kuin pienille. Olemme monesti sopineet treffit Pikku Kakkosen puistoon kavereiden kanssa, sillä sinne on helppo tulla bussilla miltä puolelta vain kaupunkia. Ja siitä on helppo (vähän liiankin helppo) jatkaa sitten Koskikeskukseen sushibuffaan syömään porukalla, kun leikit on leikitty. Puistossa pystyy olemaan lähes vuoden ympäri, olen siellä heilunut joulukuun alussa teemuki kourassa samoin kuin heti maaliskuussa auringon alkaessa lämmittää pintaa. Kovin montaa kuukautta vuodessa emme ole poissa olleet Pikku Kakkosesta! Keinut lähtevät talviteloille ja voi sitä riemua, kun hämähäkkikeinu on taas palautettu!

Voi, minä haluaisin kertoa teille Tampereesta loputtomiin. Siitä, kuinka keskustassa olleessaan ei kannata ohittaa Mansen ylpeyttä, Uhana Designin liikettä Verkatehtaankadulla. Tai kuinka kannattaa parkkeerata piknik-eväiden kanssa Lapinniemen rantaan nurmikoille, joista näkee upeasti toisella puolen Nässyä heiluvat Särkänniemen laitteet. Tai kuinka kannattaa hypätä Viikinsaaren laivaan Laukontorilta ja nauttia siellä ihanasta kesäpäivästä (ja saunasta, ei ole paikkaa Mansessa ilman yleistä saunaa!).

Ensi kerralla lisää kotikaupungista, mutta kerro sinä nyt omastasi! Sekä OP Kodin tiimi että minä palamme halusta kuulla, mikä on suosikkipaikkasi omassa kotikaupungissasi? Kerro se kommenttikenttään ja osallistut K-ryhmän 50 euron lahjakortin arvontaan. Onko meillä samoja suosikkeja Tampereelta? Laitan vinkkinne ylös ehdottomasti, tulivat ne mistäpäin Suomea vain! Osallistumisaikaa on aina 31.8.2019 asti ja arvonnan säännöt löydät täältä!

Nähdäänkö Mansessa? Vai paljastatko minulle helmen kotikaupungistasi, minne on tultava käymään?

Puputerapiassa! Toinen rakasti, toinen pelkäsi

En ole tainnut pahemmin koskaan puhua suhteestani eläimiin. Jotenkin pienet lapset ovat niin täyttäneet eläinten paikan, enkä ole edes ehtinyt ajatella, että tähän väliin hankkisi lemmikkejä. Mutta lapset ovat totta kai sitä miettineet. Isommalla on pupurahasto ja hän säästää omaan pupuun (taisin joskus kai todeta, että voidaan puhua asiasta uudelleen kun hän on 10-vuotias, laskee siis päiviäkin!).

Minulla on ollut koiran ja ponin lisäksi viisi marsua ja yksi hamsteri, eli olen ollut koko lapsuuden ja teini-iän jyrsijiöiden parissa. Tai jopa aikuisuuden, sillä viimeinen marsumme kuoli minun ollessani 26-vuotias. Ne ovat siis tutuimpia pikku piipertäjiä minulle, mutta pupuista kokemusta on itse asiassa hyvin vähän.

En tiedä miksemme ole ikinä käyneet Itsenäisyydenkadulla löytyvässä 3D Crush Cafessa. Siellä saa tehdä 3D-tulosteita, syödä pientä suolaista sekä herkkuja, ihastella akvaariota, pitää peli-iltoja ja mikä suurinta, siellä saa puputerapiaa! Neljä vuotta auki ollut kahvila on käynyt pariin otteeseen mielessä (kissakahvilaan en uskalla, jostain syystä vähän pelkään kissoja), mutta aina jäänyt. Samalla olen miettinyt, miten siellä lasten kanssa ”pärjää”, syövätkö he pupujen kanssa lattialla? Miten homma toimii, uskalletaanko?

Perjantaina lupasin lapsille, että mennään vihdoin ja testataan. Sittenpähän nähdään miten homma toimii. Astuimme sisään ja saimme hyvin perinpohjaiset ohjeet. Jokaisen pitää ostaa vähintään 4 eurolla kahvilatuotteita/henkilö, jotta pääsee huoneeseen. Siellä saa olla noin 20 minuuttia, riippuen onko jonoa vai onko tyhjää. Yläkerran huoneessa on 6 pupua ja alhaalla 3. Pupuja ei saa jahdata tai ottaa syliin, mutta jos ne itse tulevat syliin, se toki ok. Kengät pois.

Teimme tilauksemme (ihastuttavasti lähes koko lista on kasvista, otin itse vihapiirakan!) ja ostimme myös pupusalaattia. Sitten kohti huonetta. Portilla 3-vuotias teki stopit. Myönnän, että itsekin hämmennyin kuinka isoja puput ovatkaan marsuihin verrattuna ja ymmärän, että alle metrin vinkkelistä kuusi isoa pupua loikkimassa vastaan tuntuivat hurjalta. Teimme sitten niin, että 6-vuotias istui lattialla huokaillen ihastuksesta ja pienempi käpertyi syliini. Otin kuvia yhdellä kädellä lapsen heiluessa sylissä, joten ihan priimaa ei nyt niistä tullut. Mutta näette jo kuvistakin, miten pehmoisia tyyppejä! Oi joi!

Samalla kun söimme eväitä (käsienpesupiste on heti huoneen ulkopuolella, oli siis helppo pestä kädet ennen ruokailua), meille esiteltiin ketä huoneessa on (nimet ja syntymäajat ovat myös seinällä kivasti nähtävissä). Lapset menivät jo jumiin, kun oli äitiä, tytärtä, mummoa ja isomummoa, yhteensä viisi sukupolvea pupuja talossa! Meidän kaikkien suosikki oli ihana mustavalkoinen Salmari, joka hurmasi meidät ehkä persoonallisella värityksellään.

Arkoja puput eivät olleet, tulivat kyllä syliin ja söivät vauhdilla salaatit. Kuopuskin uskalsi syöttää sylistäni. Yläkerran huoneessa puput eivät hypänneet tuoleille, eli sai syödä suht rauhassa, alakerrassa näytti olevan sohvatkin aika papanoissa (yksi pupu tekee 200-300 papanaa päivässä, joten niitä on, vaikka siivotaankin usein), toisaalta papanat ovat lähinnä kuitua.

Puolen tunnin kuluttua meitä pyydettiin vaihtamaan puolta ja istuskelimme jäden kanssa sitten toisella puolella tutkien akvaariota. Kun olimme lähdössä, kuopus ihmetteli miksi täällä on vettä lattialla? Kerroin, että taisit astua pupunpissaan. MULLA ON PUPUNPISSASUKAT hän huusi hämmentyneenä kahvilassa! No, ne oli äkkiä otettu pois.

Jännittävä kokemus kerta kaikkiaan ja jälkikäteen ajateltuna ehkä kävisin terapiahuoneessa telmimässä pupujen kanssa ja sitten söisin rauhassa ulkopuolella, oli vähän kurjaa raijata eväitä edes takaisin lasten kanssa. Mutta pupukuumetta se ei esikoisella parantanut, hän oli todella ihastunut paikkaan, kiitteli monta kertaa että vein heidät ja oli entistä vakuuttuneempi siitä, että meillekin täytyy hommata joskus pupu. Tyypit veivät hänen sydämensä!

Kuka on käynyt pupujen kanssa teellä tai kissojen kanssa kahveella? Onko jossain lisää tällaisia teemakahviloita?

P.S. Huomasitteko, että kun poistuimme ovesta, kakkuja tilaamassa oli toinen bloggari, hänen kertomuksensa paikasta täällä!