Tampere pukeutui jouluasuun!

Voi hurja, liekö jääkuningattaren tekosia eilinen lumi/räntämyräkkä Tampereen joulunavauksen aikaan! Kun lähdimme kohti keskustaa, oli aurinkoinen talvikeli. Kymmenisen minuuttia ennen jouluparaatin lähtöä taivas synkkeni ja räntää alkoi tupruttaa urakalla ja tupruttikin sitten koko joulunavauksen ajan. Sitten taas illalla sää selkeni. 3-vuotias lauloi reippaasti PellePändin tahdissa Keskustorilla joululauluja vesi pitkin naamaa valuen ja esikoinen halusi ehdottomasti juuri avatulta joulutorilta niitä ihania pähkinöitä!

Mutta ihanampi se valkoinen sade oli kuin vesisade, aikamoinen jouluntuntu oli ilmassa. Keskustorille on mielestäni löydetty ihan superupea kuusi tänä vuonna ja se on hieno hetki, kun kuuseen sytytetään valot joulunavauksessa. Paraati oli iloinen ja Juhlaprinsessan Elsa sekä Anna olivat ensi kertaa esillä uusissa asuissaan. Meidän juuri päiväunilta herännyt kuopus, joka on suuri Elsa-fani, alkoi itkeä Elsan tullessa juttelemaan, miten hän saattoikin säikähtää niin! No, äiti sai Elsalta halin ja tuijotin heidän saappaitaan, miten upeat asut ja jokainen yksityiskohta mietittynä! Jono paraatin jälkeen olevaan kuvauspisteeseen olikin pitkä, kyllä edelleen löytyy ja paljon innokkaita Frozen-faneja!

Ja nyt se ihanaa tunnelmaa luovaa joulutorikin on auki! Ne tuoksut mitä siellä leijailee ovat mielettömiä, ilmassa tuoksuu niin munkki, valkosipulileipä kuin pähkinä. Joululaulut soivat, teltasta saa riisipuuroa ja glögiä ja ihania käsitöitä on taas mökeissä tarjolla. Tori on avoinna aina 22.12.2019 joka päivä klo 11-19, glögiteltta puolestaan tunnin myöhemmin klo 20 asti. Montakohan kertaa siellä ehtii käydä puurolla ja ihastelemassa tunnelmaa? Joko sinä olet käynyt?

Joulukuu ja joulunodotus saavat virallisesti alkaa! Nyt on kaksi kalenteriluukkua jo auki, nämä viikot menevät varmasti vauhdilla. Yritetään nauttia tunnelmasta ja olla stressaamatta liikaa, eikö? Kuka oli paikalla eilen jouluavauksessa? Me hipsimme pois Laura Voutilaisen upean laulun aikana, sormista alkoi mennä tunto läpimärissä hanskoissa ja kaikki valuimme vettä. Mutta iloisin mielin poistuttiin kauniista keskustasta!

Syysloma – uhka vai mahdollisuus?

Meillä eletään nyt ensi kertaa syksyä, kun ”pitäisi” tosissaan viettää syyslomaa, sillä eskarihan on toki koko viikon kiinni. Päiväkoti on puolestaan auki, ainoastaan joitain ryhmiä oli yhdistelty. En yhtään ole vielä käsittänyt, miten normaali työssäkäyvä ihminen handlaa kaikki pienten lasten lomat, kesälomakin on varmaan 10 viikkoa pitkä! Miehellä on lomaa 5 viikkoa vuodessa, joista yleensä yhden on pitänyt alkuvuodesta ja neljä kesällä. Meillä on nyt vielä onneksi helppo tilanne, sillä itse pystyn joustamaan ja tekemään sitten viikonloppuna tai iltaisin hommia, mutta miten pitkä kesäloma hoidetaan? No, ei mietitä sitä vielä.

Koin siis (totta kai, koska olen minä) huonoa omatuntoa, kun esikoinen tuli kotiin perjantaina hihkuen ”nyt alkoi syysloma!”. Sitä oli hehkutettu eskarissa ja moni oli lähdössä etelän lomalle tai kotimaan piipahduksille. Tuli kamala olo selittää, ettei meillä ole mitään lomaa ja lapset olivat rehellisesti ihmeissään, kun isi lähti normaalisti maanantaina töihin. Itseäni harmitti, että eskarissa oli niin isollaan paukutettu sitä, että kaikki ovat lomalla.

Lopulta meille järjestyi pari yhteistä lomapäivää ja kaikkea kivaa tekemistä. Viikonloppu aloitettiin Karmivalla karnevaalilla, sunnuntaina saatiin serkkutyttö yökylään, joka oli niin kivaa lapsista, että päästivät ihan itku kurkussa hänet lähtemään kotiin. Maanantain olin kolmen tytön kanssa Ideaparkissa Zones-sisähuvipuistossa ja tuntuivat nauttivan. Ihan itketti, kun näin miten onnellinen 3-vuotias oli päästessään kaikkiin laitteisiin, niihin tarvittiin juuri se metrin mitta!

Tiistaina isi vei tytöt uimaan illalla, sillä Kalevan uimahallissa on ollut syyslomalla wibit-kiipeilyrata (on muuten ainakin vielä tänään, tieto piilotettu tosi tehokkaasti tästä) ja eilen olin tyttöjen kanssa päivän kotona. Tuli siihen nyt taukoa arjesta ja eilen oli ihanaa taas olla kolmisin, olen huomaamattani kaivannut näitä ns. kotiäitipäiviä, nyt kun esikoinen lähtee joka aamu eskariin. Oli ihanaa halata heitä kovaa koko päivä.

Pari huvipuistoreissua, yökyläily ja uiminen ovat varmasti ihan tarpeeksi jos ei enemmänkin, mitä lapset odottivat syyslomalta. Jota heillä nyt onneksi oli se kaksi päivää. Ja maanantaina oli ihana päivä, meillä oli nimittäin sattumalta kylässä mummi, kolme serkkua, täti, eno, kummitäti ja ketä meitä nyt olikaan. Hetkellisesti talo ihan täynnä sukua, oli mahtavaa!

Ihanan helposti eskarilaiselle järjestyi hoitopaikka korvaavasta päiväkodista, jonne tuli opettajaksi eskariryhmän ope ja kaveriksi ainakin rakkain eskarikamu, eli mitään ongelmaa päivissä ei ole ollut. En itse edes tiedä missä tuo päiväkoti on, olen ollut niin tehokkaasti poissa nuo kolme päivää. Ja muuten, tämän viikon hoidosta ei otettu erillistä maksua, sekin oli aika upea juttu!

Mutta kyllä tämä välillä hämmentää miten ihmiset selviävät lasten pitkistä lomista. Jos isovanhemmat ovat vielä tiukasti työelämässä eivätkä edes samassa kaupungissa. Löytyykö aina joku korvaava hoitopaikka? Löytyykö sellainen vielä esimerkiksi ekaluokkalaiselle?

Miten teillä on vietetty syyslomaa, töissä ja hoidossa vai lomaillen? Iloista perjantaita!

Postauksen kuvat Saara/Studio Mimi & Nöde paitsi alin kuva Dilan/Studio Mimi & Nöde – on taas niin mahtavasti tallennettu lasten ilo ja touhotus, kiitos! <3

Ihan kuin koski olisi räjähtänyt

Eilen nähtiin Tampereella jotain ennen näkemätöntä uskaltaisin väittää. Tammerkoskessa tanssi eri värisiä vesiä Nirvanan, Lady Gagan ja Backstreet Boysin tahtiin ja ilotulitteet pamahtelivat kertosäkeissä taivaalle. Ihan mieletön maailmanluokan show sanoisin!

Mistä oikein oli kyse? Tanssivat vedet liittyivät Tampereen 240-vuotisjuhliin ja ne olivat nähtävissä eilen viimeistä kertaa. Ilotuliteshow liittyi puolestaan Tampereen Valoviikkoihin, jotka avattiin eilen upealla tavalla ja jotka jatkuvat aina maaliskuun alkuun asti. Mahtavan pitkä aika! Teoksia on nähtävissä ympäri kaupunkia ja ne syttyvät hämärän laskeutuessa ja sammuvat arkisin noin kello 23 ja viikonloppuisin kello 05. Huikea tuo yllä olevan teoksen valo, joko saat vihreät hampaat tai näyttää kuin hampaita ei olisi ollenkaan!

Koskipuisto oli eilen mustanaan ihmisiä ihastelemassa showta. Somen perusteella siellä olivat ”kaikki”, muutamia tuttuja kasvoja onnistuin bongaamaan yleisömerestä. Kävin hetkellisesti ihan ihmeellisiä tunteita läpi siinä kosken rannalla muiden tamperelaisten kanssa seistessä. Meillä ei miehen kanssa ole tässä kaupungissa juuria, ei sukulaisia, ei lapsuusmuistoja. Samalla katselin 6-vuotiastani joka tanssi biisien tahtiin ja huuteli ”huikeeta” ilotulitusten aikaan ja mietin, että heille kasvaa tänne juuret. Lapseni ovat paljasjalkalaisia manselaisia ja heille syntyy tähän kaupunkiin erilainen suhde kuin mikä itselläni on. Sen ajatteleminen pimeässä illassa ja musiikin pauhussa jotenkin herkisti. Saavat lapset olla ylpeitä kotikaupungistaan! Lapset totesivat kosken näyttäneen siltä, kuin se olisi räjähtänyt!

Kiitos Tampere eilisillasta ja kaamoksen piristämisestä näin pitkillä Valoviikoilla! Menkäähän katsomaan mitä kaikkea keskustasta löytyy!