Aladdin ja taikalamppu – maailman paras teatteri

*liput saatu

Siis äiti, tämä oli maailman paras teatteri mitä olen nähnyt” julisti kuopukseni eilen illalla. Tampereen Komediateatterissa uusinta ensi-iltansa saanut Aladdin ja taikalamppu upposi siis 5-vuotiaaseen täysillä. Tykkäsin kyllä itsekin ja ylistän kovasti nuorisoa lavalla. Heistä ei paistanut mitenkään se, että ovat vielä opiskelijoita!

Aladdin ja taikalamppu Komediateatterissa

Kyseinen esitys pyöri viime vuonna jo Komediateatterissa, mutta muun muassa kaikki koululaisesitykset jouduttiin perumaan pandemian vuoksi. Eilen esitys saikin uuden ensi-illan ja näyttelijäporukka on vaihtunut. Rooleissa nähdään nyt Suomen Teatteriopiston Näyttelijätyön Jatkolinjan opiskelijoita. Porukka, jota en osaa ylistää tarpeeksi, he olivat huikeita! Ajattelin ensiksi, että ylistän velhon roolissa loistanutta Sonja Haapamäkeä. Sitten ihastuin sulttaanina kumiankalleen jutustelevaan Harry Mäkisaloon. Seuraavaksi kolme lampunhengen roolissa loistanutta naista ihastutti energisyydellään. Iisa Lehtinen, Sofia Rajamäki ja Sanni Saikkonen putkahtelivat ympäri näyttämöä saaden lapset hihittämään. Lopulta totesin, että koko joukko on aivan loistava, mahtava porukka!

Aladdin ja taikalamppu noudattaa esikuvaansa Tuhannen ja yhden yön tarinoista jonkin verran, mutta hyvin paljon uuttakin on saatu mukaan. Sanailu on Komediateatterille luontaista ja lapset kikattivat useampaan otteeseen yleisössä. Christian Lindroosin kirjoittama ja Panu Raipian ohjaama esitys tempaisee mukaansa niin lapsen kuin vanhemman ja on kestoltaan 1,5 tuntisena väliaikoineen juuri sellainen, että pienetkin sen jaksavat istua.

Jännittävä luola ja henget

Esityksen ikäsuositus on yli 3-vuotiaille ja sanoisin tämän riippuvan pitkälti lapsesta. Meidän lähempänä kuutta oleva neiti nimittäin säpsähti pari kertaa ja eläytyi niin täysillä, että yhdessä kohdassa täytyi ottaa äitiä kädestä kiinni. Sen verran hurja oli velho ja savu näyttämöllä. Siitä kuitenkin kiitos, että kovia ääniä tai räpsyviä valoja ei ollut lainkaan.

Puvustus ja lavastus oli tehty täydellisesti Tuhannen ja yhden yön henkeen ja viritti meidät loistavasti tunnelmaan. Lasta mietitytti ennen esitystä kovasti miltä henki näyttää, onkohan se sininen. Olihan se tai ne, sillä henkiä oli kolme. Ei kuitenkaan mikään Will Smith-kopio, kuten näytelmässäkin sanottiin. Lapselle ei muuten auennut, että henkiä oli kolme, sen verran samalta näyttivät ja putkahtelivat sujuvasti näyttämölle eri aikaan.

Ihastuttava näytelmä kiitos aiheen, sitä esittävän porukan ja tyylin. Lämmin suositus äidiltäkin ja lapselta toteamus parhaasta teatterista ikinä!

Hotelli Satuhahmo – hulvaton kesän 2021 koko perheen musikaali!

Voi että miltä tuntui eilen taputtaa teatterissa! Käsiin vain sattui, kun hakkasin niitä yhteen. Viimeisen biisin kohdalla ihmiset alkoivat taputtaa biisin tahdissa ja se oli jotenkin tunteellinen hetki. Vihdoin taas teatterissa, porukassa, jossa vieraiden ihmisten kanssa taputamme biisin tahtiin. Näyttelijöistäkin paistoi riemu ihan selkeästi. Upea kesäilta ja hikinen urakka roolivaatteissa oli ohi ja Hotelli Satuhahmon ensi-ilta oli purkissa. Se ei jättänyt ketään kylmäksi lauseen monessakin merkityksessä.

Hotelli Satuhahmo – koko perheen musikaali

Eilen koin Hotelli Satuhahmon ensi-illan kolmen pikkunaisen kera, kriitikkoni olivat iältään 5-, 8- ja 9-vuotiaita. Oli ihanaa päästä kesäteatteriin, sanoin juuri miehelle, että olen istunut kesäteatterissa niin kaatosateessa kuin toppatakissa – eilen fiilisteltiin kuumaa, ostettiin vesipulloja ja jätskejä. Tampereen Komediateatterin kesäteatterin ensi-illassa olivat ihmiset hyvällä tuulella, mutta yhtä lailla tilaa oli todella hyvin, eli turvavälit katsomossa oli helppo säilyttää.

Hotelli Satuhahmo oli aivan mahtavan iloinen hyvänmielen esitys ja sen musiikit on säveltänyt Costello Hautamäki. Ohjauksesta vastaa puolestaan Panu Raipia. Jotain popedamaista biiseissä oli, niitä olisi laulanut mukana jos olisi osannut sanat. Erittäin tarttuvia ja iloisia biisejä.

Musikaali kertoo hotellista, joka on satuhahmojen suuri salaisuus, sinne mennään lomalle, eikä sinne saa tulla muita ihmisiä kuin kaksi työntekijää. Siitä on oltava hiljaa! Paniikki iskee, kun itse vuokraisäntä, rakennuksen omistaja on tulossa tarkastamaan mikä tämä homma oikein onkaan. Satuhahmot ovat hädissään ja siitähän syntyy kaikenlaista kohellusta. Mukana on muuten aika hauskoja viitteitä erilaisiin vain aikuisille aukeaviin juttuihin kuten Marilyn Monroeen, eli kannattaa mennä ihan koko poppoolla katsomaan tämä!

Röllinä puuhaavaa Tuukka Huttunen ihastutti valtavasti

Eniten tilaa esityksessä saa ehkä Rölli, jota esittää Tuukka Huttunen. Uskon, että moni muukin nelikymppinen on Allu Tuppuraisen Röllit katsonut tarkkaan lapsuudessa ja ilahduin valtavasti, kun huomasin miten Huttunen on harjoitellut Röllin tyylin puhua. Meni aivan täydestä! Röllin eleet, ilmeet, habitus, kaikki olivat aivan nappisuoritus ja hyvä etten tirauttanut kyyneltä, kun tuli niin oma lapsuus mieleen. Aivan huikea hahmo! Kuten huomaatte loppukumarruksista, rooli ei pudonnut päältä niissäkään. Rölli murjotti kun ei saanut ruusua ensimmäisten joukossa.

Laulua, naurua, jännitystä, tanssia – kaikkea mahtui reilun 1,5 tunnin esitykseen (väliaika mukaan laskettuna). Kaikki lapset jaksoivat hyvin seurata esityksen. Minusta kesäteatteri on ihana, kun hahmot ovat siinä jotenkin lähempänä ja yleisö ei istu pimeässä. Lapset saavat katsoa heitä silmästä silmään ihan eri tavalla kuin talvella teatterissa. Komediateatterin ulkonäyttämö on muutenkin valtavan kiva, se on katettu, eli toimii kelillä kuin kelillä ja samalla katsomo on tehty niin, että jokaiselta paikalta näkee hyvin.

Toivon todella, että mahdollisimman moni pääsee tämän kesällä näkemään, niin kiva esitys oli. Lapsetkin tykkäsivät kovasti. Kurkkaa täältä esitysajat, esityksiä on heinä-elokuussa!

Niin ja mitä muita hahmoja oli mukana? No muun muassa Näkymätön mies, joka löi lapset ällikällä!

Tykkäätkö käydä lasten kanssa teatterissa?

*liput saatu

Miten Fingerporista saa teatteriesityksen? Ja oma fingerporityylinen lipsahdukseni!

*lippu esitykseen saatu

Kaikki varmasti tietävät mikä on Fingerpori, tuo Pertti Jarlan luoma suomenkielen sananvääntelyn kuningassarjakuva, jolle nelivuotiaammekin nauraa nykyään. Onhan se isinkin suosikki, joka naurattaa, joten pienikin hihkuu sille vaikka taitaa mennä vähän ohi vielä sananvääntely. Mutta tarkkaan se meillä aamulehdestä tankataan!

Minusta tuntuu, että Fingerpori on ollut meillä suosikki ”aina”, 13 vuotta sitä on nyt julkaistu. Muistan nimittäin erittäin hyvin, kun hieman väsyksissä kahdeksan vuotta sitten esikoista odottaessa kuulin uutisissa sanottavan ”riippumaton tutkimus” ja ehdin sanoa ääneen miehelle, miksi tutkijat tutkivat riippumattoa, kunnes välähti mistä on kyse. Mies on nauranut vuosia aivopierulleni ja taisi lähettää sen juttuvinkiksikin Jarlalle. Sellainen sarjis on muuten julkaistu, ehkä tekijä oli keksinyt sen itsekin, mutta hymyilytti kun riippumaton tutkimus oli Aamulehdessä. Mutta miten lyhyet sarjakuvastripit voivat taipua teatterinäytökseksi? Siitä lähdin ottamaan viikonloppuna selvää Tampereen Komediateatteriin Lapintielle.

Petja Lähteen kirjoittama ja Panu Raipian ohjaama teos osuu naurusuoneen

Petja Lähde on käsikirjoittanut esityksen, jota esitetään samalla juonella eri kaupungeissa, viime vuonna se nähtiin Helsingissä, aiemmin Turussa ja tänä vuonna muun muassa Tampereella ja Raumalla. Alussa Fingerporissa on kaikki hyvin, kunnes kaupunginjohtaja Homelius kutsuu Heimo Vesan puheilleen – on hätätilanne, Fingerpori aiotaan pakkoliittää Tampereeseen ja kaupunginjohtaja tarvitsee Heimo Vesan apua tilanteeseen. Jo alkuasetelma pistää naurattamaan kovasti, sillä Homeliusta esittävä Aku Sajakorpi on ihan hulvaton Homelius ja täydellinen kopio sarjakuvista. Pelkkä se olemus naurattaa, saatikka jutut. Ihan sama mitä kaupunginjohtaja sanoo, se päätyy lööppeihin ja moni lausahdus onkin tuttu sarjakuvista. Aku sai kyllä itsestäni isoimmat naurut esityksen aikana irti! Kun Tampereesta on kyse, mukana on myös paikallisia julkkishahmoja ja rakennuksia – uppoaa kuin häkä!

Homma etenee vauhdilla ja varsinkin toinen osio väliajan jälkeen on hulvaton. Kaikki näyttelijät vetävät aika täysillä, sillä kuvitelkaa, 5 näyttelijää vetää 71 roolihahmoa näytöksen aikana. Ihan hervotonta tahtia vaihtuvat lennosta hahmot, hatunnosto näyttelijöille! Toinen naurunpurskahduksia aiheuttava hahmo on Jere Riihisen esittämä Asko Vilenius puhumattakaan kaikista muista Riihisen esittämistä hahmoista Mikki Hiireen asti. Uskomattoman hyvin käydään läpi mieletön määrä henkilöhhahmoja Jarlan sarjakuvasta ja tyrskähdyksiä piisaa. Pakko myös nostaa esiin Tuukka Huttusen esittämät imitaatiopätkät Suomen julkimoista, kyllä osui ja upposi, mieletön ammattitaito!

Tampereen Komediateatteri poikkeusaikana

Tämä on asia, joka varmasti mietityttää tällä hetkellä teatterissa kävijöitä – uskaltaako mennä teatteriin? Hyvin ensiluokkaisesti kaikesta oli pidetty huolta komediateatterissa. Jos oma maski oli unohtunut, sellaisen sai ostaa eurolla paikan päältä. Näytöksiin myydään vähemmän paikkoja eli kenenkään vieressä ei tarvitse istua ja paikkanumeroita ei ole. Visiirillä varustettu henkilökunta ohjaa ihmiset rauhassa vuorollaan istumaan ja katsoo, että välit ovat kunnossa. Vielä ennen esitystä annettiin ohjeet siitä, että rivi kerrallaan pääsee väliajalle, joka on kyllä tarpeeksi pitkä. Lisäksi kysyttiin, ovatko kaikki tyytyväisiä paikkoihinsa, nyt voi vielä vaihtaa.

Käsidesiä oli tarjolla ja ainakin näin päivänäytöksessä ei ollut pienintäkään ruuhkaa missään vaiheessa. Koska kyseessä oli päivänäytös ja sali oli suhteellisen väljä, jäi jotain pientä ehkä puuttumaan siitä, kuinka isompi yleisö lähtisi enemmän mukaan taputuksiin tai heistä lähtisi isompi naurunremakka. Itseäni ei haitannut, mutta mietin tuntuiko näyttelijöistä erilaiselta esittää tyhjemmälle salille.

Fingerporin huumori – täydellinen lepo aivoille tässä tilanteessa

Itse koin, että Fingerpori oli parasta, mitä saatoin käydä katsomassa tässä syksyn epävarmassa tilanteessa. Tuntui todella hyvältä katsoa ei niin vakavaa esitystä ja nauraa sekä hymyillä. Unohdin täysin miettiä maskia naamalla tai vallitsevaa maailmantilannetta, Fingerpori vei pariksi tunniksi muihin tunnelmiin. Jos yhtään kiristää tai väsyttää loputtomat uutiset, ota suunnaksi Komediateatteri – takaan että rentoudut ja pääset nauramaan!

Kulttuuriala on ollut tänä vuonna aikamoisissa vaikeuksissa, joten toivon ihmisten mahdollisuuksien mukaan lähtevän esityksiin mukaan jatkossakin. Kyllä nämä ihmiset ovat yleisönsä ansainneet, mieletöntä hahmojen ilotulitusta toinen toisensa perään ja yllättäviä hetkiä fingerporilaisella räävittömyydellä. Syksyn hauskinta antia, jos yhtään kyseiset sanamuunnokset ja hahmot uppoavat!

Oletko nähnyt Tampereella tai muualla FIngerporin? Mitä pidit? Mikä on syksyn teatterisuosikkisi?