Laadukasta kesäteatteria!

Eilen iltapäivällä nähtiin tämän kesän Pyynikin kesäteatterin lastenteatterin ensi-ilta, sillä Tatun ja Patun Suomi tärähti lavalle täynnä intoa ja energiaa. Me olimme paikalla tyttöjeni kanssa ja odotin mielenkiinnolla esitystä, sillä viime kesän Herra Hakkarainen sekä toissakesän Katti Matikaisen kesäteatterit ovat olleet tykättyjä ja lapset niistä puhuneet pitkään. Tatu ja Patu on meillä kohtalaisen harvinainen tuttavuus – leffa on katsottu sekä paria kirjaa luettu. Olen huomannut kirjojen kohdalla, että monesti vanhempia on naurattanut enemmän ja jouluna leffaa katsoessa, että tyttöjen ukki taisi olla se, joka nauroi eniten ääneen. Odotin siis, että tämä esitys saattaisi upota aikuisiinkin. Me emme ole lukeneet Tatun ja Patun Suomi-kirjaa, joka oli muuten vuoden 2007 myydyin lastenkirja, joten moni varmasti on! Olimme muuten saapuneet paikalle bussilla numero 25, en tiennyt että klo 13.15 Keskustorilta lähtevä linja vie teatterin ovelle!

Näytelmä lähti vauhdikkaasti käyntiin ja perheemme kuopus oli jo viime kesästä unohtanut, että näyttämö pyörii. Hän hihkui innosta aina, kun näyttämö lähti liikkeelle! Näytelmässä käytiin nimensä mukaisesti läpi Suomea – luontoa, kieltä, ihmeellisyyksiä saunasta ruisleipään, Suomen kansallisurheilulajeja ja maantiedettä. Sekä tyypillistä kesäsäätä, kun ulkona on +6 astetta ja vesi on nolla-asteista ja hullut suomalaiset menevät uimaan.

Alusta asti varsinkin 6-vuotias nauroi ääneen ja eli mukana. Näytelmä innosti nauramaan, taputtamaan ja saimmepa hokea mukana kielemme pisintä yhdyssanaakin. Kenelläkään ei varmasti ollut hetkeäkään tylsää 50 minuuttisen esityksen aikana. Lapset huusivat ja nauroivat iästä huolimatta. Näytelmässä oli myös paljon viittauksia, jotka eivät auenneet lapsille, kuten puheet Helena Petäistöstä tai Antero Mertarannasta. Myös ajankohtaisuus oli otettu huomioon ja näytelmässä hehkutettiin Mörköä, joka oli meidän lapsille ihan outo juttu, kun emme seuraa jääkiekkoa. Kun puheet siirtyivät missiin ja Armi Kuuselaan, esikoinen halusi tietää mikä on missi. Hämmentävää, siitä vasta tajusin että hän ei tosiaan tiedä! Me saimme paljon keskustelun aihetta näytelmästä ja lapset oppivat uutta. Myös ulkohuussi oli vähän outo käsite, opinpahan, että nyt mennään mökille ja huussiin!

Näytelmän jälkeen kävimme tutkimassa Suomen karttaa, joka oli viimeinen oppimisen paikka, sillä Tampere oli todellakin hukassa. Jäimme sitten kyytiä odotellessa juttelemaan enemmänkin Suomen kartan eteen missä suunnilleen on mummila, missä on Kuusamo ja Ruka, missä Turku ja missä me asumme. Karttaan piti merkitä kotipaikkansa ja hui, joku oli tullut paikalle ihan käsivarren perukoilta asti! Wau! Siinä lapset pohtivat, että varmaan täytyy jäädä yökylään kun sieltä asti tulee!

Entä sitten pääosien näyttelijät, Samuel Kujala sekä Verneri Lilja? Ihan huikeita. Jätkät vetivät ihan täysillä eläytyen ja saivat porukan nauttimaan. Monen monta roolia vnäytellet Jenni Helenius sekä Inke Koskinen olivat myös upeita ja vetivät täysillä roolinsa niin norppana kuin morsiamena. Mahtava pieni porukka!

Tämä oli ehdottomasti suosikkimme kolmesta nähdystä lasten kesäteatterista ja ehdottomasti se, joka antoi eniten eri ikäisille. Kiitos!

Kysyttäessä lapsilta näytelmän parasta kohtaa molemmat ovat kuitenkin sitä mieltä, että paras oli pierukohtaus. Tietenkin. Hah!

Oletko menossa katsomaan, onko Tatu ja Patu suosikkeja teillä?

*liput näytemään saatu