Pyynikin näytös oli Masa Marsun ilotulitusta!

Helteisenä heinäkuun iltana suuntasimme koko perhe Pyynikin kesäteatteriin katsomaan Herra Hakkarainen seikkailee-kesäteatteriesitystä. Samalla uhmasimme ikärajasuositusta, sillä esitystä suositellaan yli 3-vuotiaille ja mukana oli myös 2-vuotiaamme. Uskoimme, että hän jaksaisi 50 minuuttisen esityksen katsoa.

Esitys alkoi ja taapero oli haltioissaan. Katsomo on pyörivä karuselli hän hihkui! Välillä kun se oli pidemmän hetken paikallaan, neiti kyseli miksei karuselli pyöri. Katsomo teki suuren vaikutuksen häneen ja naama oli kuin Hangon keksi, aina kun pyörähdettiin eteenpäin.

Esitys käynnistyi Masa Marsun jutuilla, jota esittää monelle tuttuakin tutumpi kasvo Pikku Kakkosesta, eli Veera Degerholm. Itse asiassa Masa Marsu veti koko esityksen läpi ja olikin yllättäen sen päähahmo, eikä itse Hakkaraista niin paljon näkynytkään. Sen sijaan oli Töhrijä-Tane, rouva Hakkarainen, poliisi, unissakävelijä neiti Kreekula ja kaikki muut hahmot vedettiin yllättävänkin sujuvasti läpi kolmella näyttelijällä, muita rooleja näyttelivät Juha Antikainen sekä Riitta Lindroos. Esitys sai alkunsa hämärätyypeistä, jotka tuhrivat kaupunkia ja sitä täytyi lähteä selvittämään.

Alle tunnin esitys eteni vauhdilla, vaikka pari matematiikan dialogia alkoivat käydä vähän puuduttaviksi pienille. Sen sijaan kohtaus, jossa jättiläishämähäkki pomppasi esiin sai taaperon jopa hätkähtämään ja kiipeämään isänsä syliin. Esikoinen innostui huutamaan mukana niissä kohdissa, joissa yleisöä oikein pyydettiin osallistumaan, erittäin suotava juttu lasten teatterissa.

Kepeä ja viihdyttävä pätkä on tämä Pyynikin kesäteatterissa pyörivä lastenesitys, jonka pääsee katsomaan vielä viikon ajan. Naapurin 7-vuotias oli todennut esityksen olevan vähän lapsellinen, eli toimi todella hyvin juuri meidän 2- ja 5-vuotiaille. Suosittelen kyllä testaamaan Pyynikin teatterin, se pyörivä katsomo on lasten mielestä huikea juttu! Ja katsomo on myös katettu, eli hellettä ei kannata pelästyä.

Kiitos myös näyttelijöille siitä, että jaksoivat helteestä huolimatta tulla moikkamaan lapsia esityksen jälkeen, vaikka selkeästi kuuma heillä oli. Ikimuistoinen hetki tuokin! Sattumalta nuorempi neiti oli halunnut ottaa mukaan Koiramäen Martan, harvemmin tuota lelua kuljettaa mukanaan. Osui vahingossa samaan genreen ja sen huomasi kyllä itse Hakkarainenkin.

Onko muita esityksen nähneitä? Mitä piditte? Tai mitä lastenteatteria suosittelisit?

*Liput saatu blogin kautta. Herra Hakkarainen seikkailee-esitys pyörii aina 5.8.2018 asti.

Anna lahjaksi aikaa – isojen tyttöjen reissulla

Kun veljeni kysyi viikonloppuna, olisiko tytöillä tai meillä miehen kanssa toiveita joululahjoista, pyysin lahjakorttia esim. HopLopiin ja sitä, että veisivät tytöt sinne, se puoli olisi sitten meidän lahja. Pieni hengähdys. En itse tiedä mitään parempaa lahjaa kuin aika esimerkiksi jonkun elämyksen myötä. Elämys voi pienille olla myös yökyläily, pulkkamäki tai muu vastaava, eli kallis sen ei tarvitse olla. Olemme mahdollisuuksien mukaan pyrkineet ostamaan kummitytölle elämyksiä lahjaksi ja käyty on mm. Särkänniemi, Muumimaailma, Disney on Ice-show, HopLop ja leffa. Uskon, että tällainen lahja jää parhaiten niin antajan kuin saajan mieleen ja turhaa tavaraa ei kerry.

Jos minulta kysytään mitä joululahjoja muistan parhaiten, niin ihan ykkönen on parin vuoden takainen lahja mieheltä, kun hän oli varannut viikonlopun reissun ja hoitanut mummin ja ukin lastenhoitoon. Ihan parasta oli se kahdenkeskeinen aika (okei, mieleen on jäänyt myös elävästi vuoden 2004 lahjassa ollut, umpijäässä ollut suihkusaippua :D :D).

Aika on pienelle tärkeää. Se, että hän saa olla huomion keskipisteenä. Moni teistäkin varmasti nyökyttelee, kun totean, että lapset ovat ”helpompia” yksinään. Sekä taapero että isompi, kun eivät joudu taistelemaan huomiosta. Siksipä lähdimme vähän varhaistetulle joululahjamatkalle, jonka innoittaja toimi Saara, yksi lukijoistani. Hän vinkkasi lokakuun teatteripostaukseeni Peppi Pitkätossu-teatterista ja minä istuin miettimään, miksen tekisi ”isojen tyttöjen reissua” esikoisen kanssa. Hän on tosiaan jo aika iso ja ihan mainiota seuraa! Tapasimme puuhata kaksin vaikka mitä hänen ollessaan ainoa ja lähdimme monesti jopa ex tempore-tyyliin junalla johonkin. Nyt hän on jäänyt vähän vauvavuoden ja uhmiksen ”jalkoihin”, joten halusin antaa hänelle aikaani. Varasin siis vinkin innoittaman liput Peppiin joulukuun alkuun sekä hotellihuoneen kylpyammeella ja ostin junaliput.

Kyllä sitä reissua sitten odotettiinkin! Lapsi kertoi jokaiselle vastaantulijalle mihin on menossa koko edeltävän viikon. Reissussa oli vielä ekstraplussa, hän näki samalla matkalla molemmat enonsa, mummin ja ukin sekä isomummon ja sai jakamattoman huomion koko suvulta.

Säästösyistä otin hotellin vähän syrjemmästä, Meilahden Cumuluksesta, mutta eipä tuo haitannut mitään. Ratikalla heilautimme paikalle ja ostimme keskustasta lupaamani Lushin kylpypommin. Tytär ei ollut ihan varma, miltä näyttää perinteinen kylpyamme ja sinistä kylpyä odotettiin jännityksellä!

cumulusmeilahti cumulus+meilahti+lapset cumulus+meilahti+ravintola+lapsetcumulus+meilahti+bistro

Kun saavuimme lauantai-iltana hotelliin, oli viereisessä huoneessa varmaan 15 henkeä etkoilemassa ja jännitin, tuleeko yöstä ihan katastrofi. Ei tullut. Saimme syödä ravintolassa melkein kaksin, kiva leikkikaveri tosin löytyi. Cumuluksen ravintolan lastenlista oli aika kiva, siitä sai kuvista valita mitä halusi ja yhdistellä niitä mielensä mukaan. Ravintolassa oli myös monipuolinen leikkipaikka, pisteet siitä!

Koska alakerrassa on synnyttäneiden potilashotelli (siellä menivät äidit nyyttiensä kanssa, olipa hassua!) siellä oli myös todella kiva leikkihuone lapsille. Vai johtuuko potilashotellista, jotenkin oletin, että on vauvojen sisaruksille suunnattu. Siellä leikimme kaksin hetken, kunnes menimme nauttimaan sinisestä kylvystä ja kylpypommista.

leikkihuone+cumulus lush+kylpypommi

Yllätyin kuinka hiljainen yö lopulta oli, vaikka olimme paikalla pikkujouluaikaan, seinät eivät olleet onneksi ihan pahvia! Aamupala oli ainoa kauhistus, se oli aika mitäänsanomaton ja hirveän ahdas, lapsen kanssa oli vaikeaa kulkea, mutta selvittiin.

Kahden ratikan taktiikalla heilahdimme Kaupunginteatterille sunnuntaina Peppiä katsomaan. Ikäsuositus oli 5+, mutta hyvin kävi hieman nuoremmallekin. Esitys oli todella hauska niin lapselle kuin aikuisellekin. Lapsen mielestä ehkä hauskinta oli pierutyynykohtaus (totta kai) ja vanhemmille oli vitsejä ja viittauksia, jotka aukesivat kyllä vain aikuisille. Lavastus oli hieno, Pepin roolissa ollut Anna-Riikka Rajanen kuin tehty Pepiksi. Pointsit myös parissakin roolissa olleelle Risto Kaskilahdelle, jota oli ilo seurata. Naurua ei esityksestä puuttunut!

peppipitkätossu+teatteri peppipitkätossu+helsinginkansallisteatteri helsinginkansallisteatteri+peppipitkätossu helsinki+teatteri+peppipitkätossu

Sain viikonlopun aikana kuulla monen monta kertaa miten ihana olen ja miten kivaa on olla joskus kaksin, joten uskon että tuo reissu painui molemmille mieleen. Esikoinen sai monta erikoisjuttuja, jopa väliajalle tilaamani donitsi oli suuri juttu (Saanko äiti muka oikeasti donitsin? Oman? Syö säkin tästä nyt!). Suosittelen muuten tilaamaan nuo väliaikatarjoilut ennakkoon, oli sellainen hulina näytöksessä!

Jos kaipaat vielä joululahjaideaa, niin lippuja Peppiin voin suositella erittäin lämpimästi, esitys viihdyttää monen ikäistä katsojaa!

Ihanaa viikonloppua muistellessa! Onko sinulla tapana antaa elämyksiä/lippuja lahjaksi?

Vavahduttava teatterikokemus ja teatteriasu

vekkihame+adidas

Minä käyn ihan hirveän harvoin teatterissa. Miksikö? No sitä yritin itsellenikin perustella. Eipä tule leffassakaan juuri käytyä, me varasimme lastenhoitajan puolimaratonin jälkeen ajatuksella, että palkitsemme itsemme leffalla. Menimme palauttavalle juoksulenkille. Niin, kai se on priorisointiakin.

Teatterissa ei muutenkaan voi käydä niin ex tempore, vaan se vaatii hieman suunnittelua. Lisäksi olen monesti lähtenyt teatterista vähän fiiliksellä ”no joo”, usein kyseessä on ollut joku kesäteatterikappale. Että tulipahan nähtyä. Viime vuoden teatterikokemuksia on huikeat kolme ja esitykset olivat Viiru ja Pesonen, Hui Kauhistus sekä Mau-ahtava Suomi. Tykkäsin kaikista kovasti, mutta ehkä lastenesityksiä kohtaan odotukset ovat vähän erilaiset? Eniten ärsyttää ne komediapätkät, joiden pitäisi naurattaa, mutta hymähtelen penkissä kyllästyneenä.

liujo+vekkihame vekkihame+frenckell

Kuukausi sitten tuli ensi-iltaan Tampereella näytelmä nimeltään Huojuva talo, joka sai niin paljon kehuja välittömästi eri kanavissa, että tuli tarve nähdä se. Kun lastenvahti saatiin, varasimme kuukauden päähän liput ja lauantaina oli vuoromme nähdä tuo esitys. Tiesin aiheen, en lukenut läpi kaikkia arvosteluja, jotten tietäisi liikaa.

Huojuva talo on Maria Jotunin modernisointi, jossa sukupuoliroolit käännetään päälaelleen. Kiltti, itsetuntonsa menettänyt Eero kohtaa baarissa valloittavan Lean, vahvan naisen, narsistin, johon rakastuu hetkessä. Nopealla tahdilla Lea imaisee Eeroa syvemmälle ansaansa, manipuloi, väheksyy, hurmaa ja lyö. Näytelmä on ahdistava, ajatuksia herättävä ja niin todellinen, että laitoin silmät kiinni kohtauksessa, jossa heiluttiin puukon kanssa. Lapsiin kohdistuvan väkivallan kohdalla itkin. Kyyneleet valuivat näytelmän aikana useammankin kerran mikä hämmensi, en oikeasti muista ikinä itkeneeni teatterissa.

Jaksoin niin väliajalla kuin jälkeenpäinkin ihmetellä Eeroa esittäneen Arttu Ratisen jaksamista. Hän vetää täysillä koko näytelmän ajan lavalla puhumattakaan raivoavaa Leaa esittävästä Anna-Maija Tuokosta. Millainen olo näyttelijöillä on näin rajun esityksen jälkeen? Suhde ja roolihahmot olivat niin uskottavia, että loppukumarruksissa sitä jo suorastaan vihasi Leaa, vaikka roolihan se vain oli. Totuus kuitenkin on, että näytelmä kertoi liian monen oikeasta arjesta ja ajatus siitä teki pahaa.

bypias+poolo poolo+vekkihame
poolo VERO MODA/ hame TFNC/ tennarit ADIDAS/ rannekoru BY PIA’S/ korvikset UHANA DESIGN/ takki ONLY

Sain siis sen, mitä tulin hakemaan. Todella vavahduttavan teatterikokemuksen, vihdoinkin. Niin väkevän, että vielä kotonakin halasin miestä ja sanoin, että tekee mieli itkeä. Esityksen jälkeen teki mieli halata Eeroa. Tai Arttuhan hän oli. Mikään helppo näytelmä ei ole kyseessä, mutta itse tykkään niin kirjoissa, leffoissa kuin teatterissa kokemuksista, jotka pysäyttävät. En usko, että tulen unohtamaan tätä esitystä ja asiaan vaikuttaa varmasti vahvasti se, ettei kyseessä ollut mikään tuulesta temmattu satu vaan todellisuus. Suosittelen erittäin lämpimästi kokemaan tämän, jos et pelkää ahdistusta.

Asukuvat ehdimme ottaa teatterin edustalla viisi minuuttia ennen esityksen alkua ja asussa viihdyin todella mainiosti koko viikonlopun teatterista messuihin. Inspiraation siihen antoi Noora, kun äkkäsin kultahamekuvat nähdessäni, että tuollaisia elementtejähän itseltänikin löytyy kaapista!

Asufiiliksiä? Kuka on nähnyt Huojuvan talon, mikä olo jäi? Tykkäätkö ylipäätään käydä teatterissa?