Anna lahjaksi aikaa – isojen tyttöjen reissulla

Kun veljeni kysyi viikonloppuna, olisiko tytöillä tai meillä miehen kanssa toiveita joululahjoista, pyysin lahjakorttia esim. HopLopiin ja sitä, että veisivät tytöt sinne, se puoli olisi sitten meidän lahja. Pieni hengähdys. En itse tiedä mitään parempaa lahjaa kuin aika esimerkiksi jonkun elämyksen myötä. Elämys voi pienille olla myös yökyläily, pulkkamäki tai muu vastaava, eli kallis sen ei tarvitse olla. Olemme mahdollisuuksien mukaan pyrkineet ostamaan kummitytölle elämyksiä lahjaksi ja käyty on mm. Särkänniemi, Muumimaailma, Disney on Ice-show, HopLop ja leffa. Uskon, että tällainen lahja jää parhaiten niin antajan kuin saajan mieleen ja turhaa tavaraa ei kerry.

Jos minulta kysytään mitä joululahjoja muistan parhaiten, niin ihan ykkönen on parin vuoden takainen lahja mieheltä, kun hän oli varannut viikonlopun reissun ja hoitanut mummin ja ukin lastenhoitoon. Ihan parasta oli se kahdenkeskeinen aika (okei, mieleen on jäänyt myös elävästi vuoden 2004 lahjassa ollut, umpijäässä ollut suihkusaippua :D :D).

Aika on pienelle tärkeää. Se, että hän saa olla huomion keskipisteenä. Moni teistäkin varmasti nyökyttelee, kun totean, että lapset ovat ”helpompia” yksinään. Sekä taapero että isompi, kun eivät joudu taistelemaan huomiosta. Siksipä lähdimme vähän varhaistetulle joululahjamatkalle, jonka innoittaja toimi Saara, yksi lukijoistani. Hän vinkkasi lokakuun teatteripostaukseeni Peppi Pitkätossu-teatterista ja minä istuin miettimään, miksen tekisi ”isojen tyttöjen reissua” esikoisen kanssa. Hän on tosiaan jo aika iso ja ihan mainiota seuraa! Tapasimme puuhata kaksin vaikka mitä hänen ollessaan ainoa ja lähdimme monesti jopa ex tempore-tyyliin junalla johonkin. Nyt hän on jäänyt vähän vauvavuoden ja uhmiksen ”jalkoihin”, joten halusin antaa hänelle aikaani. Varasin siis vinkin innoittaman liput Peppiin joulukuun alkuun sekä hotellihuoneen kylpyammeella ja ostin junaliput.

Kyllä sitä reissua sitten odotettiinkin! Lapsi kertoi jokaiselle vastaantulijalle mihin on menossa koko edeltävän viikon. Reissussa oli vielä ekstraplussa, hän näki samalla matkalla molemmat enonsa, mummin ja ukin sekä isomummon ja sai jakamattoman huomion koko suvulta.

Säästösyistä otin hotellin vähän syrjemmästä, Meilahden Cumuluksesta, mutta eipä tuo haitannut mitään. Ratikalla heilautimme paikalle ja ostimme keskustasta lupaamani Lushin kylpypommin. Tytär ei ollut ihan varma, miltä näyttää perinteinen kylpyamme ja sinistä kylpyä odotettiin jännityksellä!

cumulusmeilahti cumulus+meilahti+lapset cumulus+meilahti+ravintola+lapsetcumulus+meilahti+bistro

Kun saavuimme lauantai-iltana hotelliin, oli viereisessä huoneessa varmaan 15 henkeä etkoilemassa ja jännitin, tuleeko yöstä ihan katastrofi. Ei tullut. Saimme syödä ravintolassa melkein kaksin, kiva leikkikaveri tosin löytyi. Cumuluksen ravintolan lastenlista oli aika kiva, siitä sai kuvista valita mitä halusi ja yhdistellä niitä mielensä mukaan. Ravintolassa oli myös monipuolinen leikkipaikka, pisteet siitä!

Koska alakerrassa on synnyttäneiden potilashotelli (siellä menivät äidit nyyttiensä kanssa, olipa hassua!) siellä oli myös todella kiva leikkihuone lapsille. Vai johtuuko potilashotellista, jotenkin oletin, että on vauvojen sisaruksille suunnattu. Siellä leikimme kaksin hetken, kunnes menimme nauttimaan sinisestä kylvystä ja kylpypommista.

leikkihuone+cumulus lush+kylpypommi

Yllätyin kuinka hiljainen yö lopulta oli, vaikka olimme paikalla pikkujouluaikaan, seinät eivät olleet onneksi ihan pahvia! Aamupala oli ainoa kauhistus, se oli aika mitäänsanomaton ja hirveän ahdas, lapsen kanssa oli vaikeaa kulkea, mutta selvittiin.

Kahden ratikan taktiikalla heilahdimme Kaupunginteatterille sunnuntaina Peppiä katsomaan. Ikäsuositus oli 5+, mutta hyvin kävi hieman nuoremmallekin. Esitys oli todella hauska niin lapselle kuin aikuisellekin. Lapsen mielestä ehkä hauskinta oli pierutyynykohtaus (totta kai) ja vanhemmille oli vitsejä ja viittauksia, jotka aukesivat kyllä vain aikuisille. Lavastus oli hieno, Pepin roolissa ollut Anna-Riikka Rajanen kuin tehty Pepiksi. Pointsit myös parissakin roolissa olleelle Risto Kaskilahdelle, jota oli ilo seurata. Naurua ei esityksestä puuttunut!

peppipitkätossu+teatteri peppipitkätossu+helsinginkansallisteatteri helsinginkansallisteatteri+peppipitkätossu helsinki+teatteri+peppipitkätossu

Sain viikonlopun aikana kuulla monen monta kertaa miten ihana olen ja miten kivaa on olla joskus kaksin, joten uskon että tuo reissu painui molemmille mieleen. Esikoinen sai monta erikoisjuttuja, jopa väliajalle tilaamani donitsi oli suuri juttu (Saanko äiti muka oikeasti donitsin? Oman? Syö säkin tästä nyt!). Suosittelen muuten tilaamaan nuo väliaikatarjoilut ennakkoon, oli sellainen hulina näytöksessä!

Jos kaipaat vielä joululahjaideaa, niin lippuja Peppiin voin suositella erittäin lämpimästi, esitys viihdyttää monen ikäistä katsojaa!

Ihanaa viikonloppua muistellessa! Onko sinulla tapana antaa elämyksiä/lippuja lahjaksi?

Vavahduttava teatterikokemus ja teatteriasu

vekkihame+adidas

Minä käyn ihan hirveän harvoin teatterissa. Miksikö? No sitä yritin itsellenikin perustella. Eipä tule leffassakaan juuri käytyä, me varasimme lastenhoitajan puolimaratonin jälkeen ajatuksella, että palkitsemme itsemme leffalla. Menimme palauttavalle juoksulenkille. Niin, kai se on priorisointiakin.

Teatterissa ei muutenkaan voi käydä niin ex tempore, vaan se vaatii hieman suunnittelua. Lisäksi olen monesti lähtenyt teatterista vähän fiiliksellä ”no joo”, usein kyseessä on ollut joku kesäteatterikappale. Että tulipahan nähtyä. Viime vuoden teatterikokemuksia on huikeat kolme ja esitykset olivat Viiru ja Pesonen, Hui Kauhistus sekä Mau-ahtava Suomi. Tykkäsin kaikista kovasti, mutta ehkä lastenesityksiä kohtaan odotukset ovat vähän erilaiset? Eniten ärsyttää ne komediapätkät, joiden pitäisi naurattaa, mutta hymähtelen penkissä kyllästyneenä.

liujo+vekkihame vekkihame+frenckell

Kuukausi sitten tuli ensi-iltaan Tampereella näytelmä nimeltään Huojuva talo, joka sai niin paljon kehuja välittömästi eri kanavissa, että tuli tarve nähdä se. Kun lastenvahti saatiin, varasimme kuukauden päähän liput ja lauantaina oli vuoromme nähdä tuo esitys. Tiesin aiheen, en lukenut läpi kaikkia arvosteluja, jotten tietäisi liikaa.

Huojuva talo on Maria Jotunin modernisointi, jossa sukupuoliroolit käännetään päälaelleen. Kiltti, itsetuntonsa menettänyt Eero kohtaa baarissa valloittavan Lean, vahvan naisen, narsistin, johon rakastuu hetkessä. Nopealla tahdilla Lea imaisee Eeroa syvemmälle ansaansa, manipuloi, väheksyy, hurmaa ja lyö. Näytelmä on ahdistava, ajatuksia herättävä ja niin todellinen, että laitoin silmät kiinni kohtauksessa, jossa heiluttiin puukon kanssa. Lapsiin kohdistuvan väkivallan kohdalla itkin. Kyyneleet valuivat näytelmän aikana useammankin kerran mikä hämmensi, en oikeasti muista ikinä itkeneeni teatterissa.

Jaksoin niin väliajalla kuin jälkeenpäinkin ihmetellä Eeroa esittäneen Arttu Ratisen jaksamista. Hän vetää täysillä koko näytelmän ajan lavalla puhumattakaan raivoavaa Leaa esittävästä Anna-Maija Tuokosta. Millainen olo näyttelijöillä on näin rajun esityksen jälkeen? Suhde ja roolihahmot olivat niin uskottavia, että loppukumarruksissa sitä jo suorastaan vihasi Leaa, vaikka roolihan se vain oli. Totuus kuitenkin on, että näytelmä kertoi liian monen oikeasta arjesta ja ajatus siitä teki pahaa.

bypias+poolo poolo+vekkihame
poolo VERO MODA/ hame TFNC/ tennarit ADIDAS/ rannekoru BY PIA’S/ korvikset UHANA DESIGN/ takki ONLY

Sain siis sen, mitä tulin hakemaan. Todella vavahduttavan teatterikokemuksen, vihdoinkin. Niin väkevän, että vielä kotonakin halasin miestä ja sanoin, että tekee mieli itkeä. Esityksen jälkeen teki mieli halata Eeroa. Tai Arttuhan hän oli. Mikään helppo näytelmä ei ole kyseessä, mutta itse tykkään niin kirjoissa, leffoissa kuin teatterissa kokemuksista, jotka pysäyttävät. En usko, että tulen unohtamaan tätä esitystä ja asiaan vaikuttaa varmasti vahvasti se, ettei kyseessä ollut mikään tuulesta temmattu satu vaan todellisuus. Suosittelen erittäin lämpimästi kokemaan tämän, jos et pelkää ahdistusta.

Asukuvat ehdimme ottaa teatterin edustalla viisi minuuttia ennen esityksen alkua ja asussa viihdyin todella mainiosti koko viikonlopun teatterista messuihin. Inspiraation siihen antoi Noora, kun äkkäsin kultahamekuvat nähdessäni, että tuollaisia elementtejähän itseltänikin löytyy kaapista!

Asufiiliksiä? Kuka on nähnyt Huojuvan talon, mikä olo jäi? Tykkäätkö ylipäätään käydä teatterissa?

Koe tämä äkkiä: Mau-ahtava Suomi!

Myönnetään. Olen käynyt Pyynikin kesäteatterissa ehkä kerran. Ja tällä viikolla toisen kerran. Yritin juuri ennen tätä tekstiä perustella itselleni syytä tähän, enkä keksinyt. Sitä ei vaan saa aikaiseksi lähteä teatteriin, mikä on todella sääli. Pyynikin kesäteatteri on niin kauniissa miljöössä ja hieno, että siellä pitäisi ehdottomasti vierailla edes kerran kesässä!

Onnekseni siis sain kutsun Katti Matikainen ja Mau-ahtava Suomi-näytelmän ensi iltaan, joka koettiin tiistaina. Menin paikalle nelivuotiaamme kanssa ja tykkäsimme molemmat kovasti. Minä ihailin välittömästi sitä vehreyttä joka teatterista näkyy, lapsi innostui lavasteista ennen näytöksen alkua. Kun katsomo sitten lähti liikkeelle, pieni ihan hätkähti, vaikka olin asiasta kertonut. Onhan se hieno ominaisuus, tuo pyörivä katsomo ja kun maisemat vaihtuvat!

mauahtavasuomi+kattimatikainen kesäteatteri+ensiilta mauahtavasuomi+kesäteatteri

Lavasteet olivat hienot ja 45 minuuttia kestävä esitys eteni hienosti ja vauhdikkaasti. Minäkin olen ehkä vähän levoton istumaan paikallani, joten tuo esityksen mitta oli täydellinen niin äidille kuin tyttärelle! Tai no, tytär kysyi sen päättyessä, voidaanko tulla uudelleen, joko se loppui?

Näytelmässä Katti Matikainen ja  Nakkirakki osallistuvat Humppakerhon kotimaan kesäkiertueelle. Laulavien eläkeläisten matkassa kaverukset pääsevät kokeilemaan niin maatilamatkailua, metsäretkeilyä kuin festarielämääkin. Minä sanoin miehelle esityksen jälkeen, että nuo laulavat eläkeläiset olivat kyllä ehkä herttaisinta esityksessä, katsoin heitä koko ajan hymyillen. Terveisiä vaan Lempäälän mieskuoro sekä Laulu-Siskot kuoro, olitte ihania!

pyynikinkesäteatteri+tampere kattimatikainen+nakkirakki pyynikinkesäteatteri+katsomo

Esityksessä oli kohtia, joissa lapsi ihan hätkähti ja kohtia, joissa aikuinen nauroi sanaleikeille ja nelivuotiaalta ne menivät ohi. Oli puujaloilla kävelevä taiteilija (ÄITI, miten toi voi mahtua sen kotiin?!) sekä aivan hulvaton Raija-vuohi, oli mäntymittari ja paljon laulua.

Se oli siis hyvinkin viihdyttävä koko perheen teatteriesitys (suositusikä on 3v ylöspäin). En tiedä saiko lapsi ihan juonesta kiinni, sillä jo sana festivaalihan on hänelle vieras, mutta eipä tuo haitannut mitään. Kerroimme molemmat suu vaahdossa esityksestä meitä hakemaan tulleelle miehelle, minä hehkutin laulavia eläkeläisiä, lapsi puolestaan kertoi Matikaisen mummon shortseista. Keskustelu mummon shortseista jatkui siihen, että väittelimme kotipihassa olivatko ne mummokalsarit vai shortsit ja mitkä ovat mummokalsarit… Keskustelua herättävä näytös siis!

pyynikinkesäteatteri kattimatikainen+pyynikinkesäteatteri

Minä olen todella iloinen, että pääsimme tämän kokemaan. Sanoin miehelle kotona, että kesän haaveeksi jää päästä kaksin aikuisten teatteriin, kyllä Pyynikin kauneus täytyisi kokea hänenkin kanssa. Suosittelemme kyllä lämpimästi kokemaan tämän esityksen, jos olet Tampereella lasten kanssa. Pian, sillä esitys pyörii vain heinäkuun, tarkemmat esitysajat näet täältä. Sadekaan ei haittaa, sillä katsomo on katettu!

Onko suunnitelmissa mennä Pyynikin kesäteatteriin tähän tai johonkin muuhun esitykseen? Aurinkoista alkavaa viikonloppua kaikille!

*liput esitykseen saatu blogin kautta