Tätä harmautta ei ainakaan kukaan kaipaa!

Keskiviikko valkeni täydellisen harmaana päivänä ainakin Tampereella. Kaupasta ulos astuessaan ei voinut oikein arvioida, onko yö vai päivä ja pilvet roikkuivat raskaina taivaalla. Tihuutti vettä ja kaikki näytti harmaalta. Tätä puolta ei kukaan varmasti Suomesta kaipaisi? Lähestyvä itsenäisyyspäivä sai ainakin itseni miettimään, mitä sitä Suomesta oikein kaipaakaan ja mitkä asiat meillä ovat paremmin kuin hyvin. Eilen ajellessani lapsen kanssa lääkäriin mietin, että olin saanut lääkäriajan erikoislääkärille vartissa, pääsen sinne heti ja matkalla kuuntelin Radio Novan 101 faktaa Suomesta-listaa. Meillä on muun muassa pienin imeväisyyskuolleisuus, tiesittekö sitä?

Olen itse asunut joitakin vuosia ulkomailta ja oliko harmaus se, mitä kaipasin? En ehkä ensi sijassa, mutta harmaus kuuluu pakettiin ja maahan, jossa asumisesta voimme olla hurjan ylpeitä. Mitä asioita eniten kaipasin?

  • Englannissa kaipasin talvea. Jos meillä on harmaa marraskuu, niin siellä samassa harmaudessa ja märässä rämmittiin myös tammi, helmi- ja osa maaliskuuta. Meillä monesti on upea kevättalvi!
  • Asioiden hoito. Yrittäkääpä avata pankkitiliä Englannissa. Tai hoitaa jotain vuokraan liittyviä asioita. Siinä mennään lappu kädessä tiskiltä toiselle, mikään ei ollut ainakaan silloin sähköistä ja kaikki jotenkin ihan kivikautista Suomen jälkeen.
  • Suihku. Opimme lyömään kämmenen tietyllä osalla suihkuun, jotta sieltä tuli lämmin vesi. Vessaa ei saanut vetää jos toinen oli suihkussa tai erehtyä tiskaamaan keittiössä. Jos asia unohtui, kylppäristä kuuluva kiljunta muistutti hyvin pian, että kahdesta hanasta ei voi saada yhtä aikaa lämmintä vettä.
  • Lämmitys. Se on itse asiassa yksi Suomessa eniten luonnonvaroja kuluttava osio ja jokaisen olisi hyvä miettiä, kuinka lämpöisenä tupaansa pitää. Mutta Englannin systeemi, se vasta mielenkiintoinen olikin. Lämmitystä pidetään pari tuntia iltaisin ja aamuisin päällä. Tuloksena nukuin pipo päässä välillä, uaah sitä kylmyyttä.

  • Thaimaassa asuessa kaipasin happea. Kun lämpötila on jatkuvasti kuuma ja kostea, on lenkkeily hikisyyden lisäksi välillä todella tukalaa hommaa. Jos ei jaksanut nousta lenkille aamuseiskalta, kannatti homma unohtaa siltä päivältä. Suomessa on ihan mielettömän raikas ja puhdas ilma, sitä ei voi olla arvostamatta!
  • Turvallisuus. Thaimaassa juostessa valoisaankin aikaan sai monesti lauman räksyttäviä kulkukoiria peräänsä. Pelkäsimme kaverin kanssa kerran ihan hulluna, että saamme hampaat pohkeeseen, enkä koirien vuoksi uskaltanut yksin kyseiselle lenkille koskaan, kaveri otti koirat aina paremmin vastaan. Toiset lenkkeilivät kepin kanssa. Pimeällä… Niin, silloin lenkkeilen tasan Phuketin päädyssä, Chalongissa olevaa 700 metriä pitkää laituria edestakaisin, sillä se oli valaistu.
  • Siisteys ja puhtaus. Katselin syksyllä kirjoituksia, kun Tampereella yhdessä ravintolassa oli useampi ihminen saanut vatsataudin. Ravintola riepoteltiin medioissa ja osa porukasta ilmoitti, ettei mene sinne enää. Itse sain tasaisin väliajoin vatsataudin Thaimaassa, monesti syötyäni vakkariravintolassa. Välillä käytiin sairaalasta hakemasta vauhtia, kun taudit eivät loppuneet. Syödessä saattoi hyvin nähdä rotan ravintolassa, öisin roskikset kuhisivat rottia ja muuta kansaa. Söin siellä silti, ruoka oli hyvää ja kaikki työporukastamme saivat välillä vatsataudin, kuului hei pakettiin.
  • Liikenne. Itse koen, että Suomessa liikenteen suurimpia ongelmia on itsekeskeisyys, monesti kiilataan ja painetaan vanhoilla vihreillä menemään välittämättä seurauksista. Mutta sitten kun sitä liikennettä tulee joka puolelta, mopojen päällä on kissat ja koirat ja vauvat ilman kypärää sitä alkaa hiljentyä. Vaikka itse ajoit kuinka varovasti Thaimaassa, oli aina riski, että joku tekee jonkun aivan villin liikkeen. Välillä mopo saattoi hoippua edessäsi laidasta laitaan kun kuski oli ihan töttöröö. Hyvin yleistä oli, että kun liikenteeseen ei päässyt liittymään, ajettiin ensin pientaretta pitkin vastapalloon ja sieltä yks kaks puikattiin muutaman kaistan yli sopivaan väliin. Ajoimme päivittäin mopolla ja olen onnellinen, että selvisimme ehjin nahoin. Monta pahaa mopo-kolaria tuli nähtyä liiankin läheltä. Se prosentti, joka esimerkiksi Thaimaassa kuolee päivittäin liikenteessä on hurja. Että ehkä se meidän ratikkatyömaa ei olekaan niin hirveä.
  • Liikenteeseen liittyen julkinen liikenne. Täällä pääsee ja lähes mihin vain julkisella. Auta armias jos bussi on viisi minuuttia myöhässä. Muualla se ei olisi tullut koskaan.
  • Puhdas vesi. Se, ettei tarvitse kantaa pulloja kotiin, vaan vettä saa hanasta. Sillä voi pestä hedelmät ja vihannekset.
  • Luonto ja eläimet. En nyt varsinaisesti ikävöi käärmeen nahkoja parvekkeellani.
  • Virkavalta. Vaikka Suomessakin korruptiota on ja Aarnio on pyöritetty mediassa ympäri ämpäri, ollaan täällä aika lintukodossa vielä. Kaikesta ei selviä maksamalla. Kerran meidät pysäytti liikennepoliisi ja koska mopomme oli vuokramopo, pitäisi sen vuokraajan hoitaa verotarran maksu. Ei ollut hoitanut ja poliisi otti ja nappasi matkaansa miehen ajokortin. Siinä oli ihan turha solkata mitään. Ahdisti, saammeko sitä enää takaisin, onneksi hoitui lopulta. Selittelemään ei jäänyt.
  • Leipä. En kaivannut niinkään mitään Fazerin sinistä, vaan erilaisia leipiä. Rakastan leipää, eikä sitä pullahöttöä kestä kukaan.


mekko ja takki VILA/ hattu UHANA DESIGN/ huivi SYSTER P (saatu)/ korvikset CORUU (saatu)/ hanskat A+ MORE/ rannekoru BY PIA’S/ kengät PRAHASTA

Nämä listat voisivat olla loputtomia ja näitä voisi tehdä toisinkin päin. Mistä taas Thaimaassa nautin ja mitä en kaivannut. Mutta pääasiassa olen hyvin kiitollinen, että olen saanut syntyä Suomeen ja saanut turvallisesti synnyttää sairaalassa kaksi omaa tytärtä maahan, jossa tyttölasten on aika helppo kasvaa moneen muuhun maahan verrattuna. Toivottavasti saamme pitää neljä vuodenaikaamme jatkossakin, joihin kuuluu se harmauskin. Juosta heinäpellossa ja uida järvessä. Nauttia hiihtolenkistä ja luistelusta järven jäällä. Syödä puhdasta ruokaa ja juoda puhdasta vettä. Meillä on asiat hirveän hyvin, vaikka välillä harmaata onkin.

Harmaan päivän asussa on neljän upean suomalaisen yrityksen juttuja asusteissa, pipo, hanskat, koru ja korvikset ovat suomalaisten yritysten. Mieletöntä, että suomalainen käsityö on tajuttu nostaa arvoonsa ja sitä vaalitaan entistä paremmin. Hyvä meidän kotimaa, vai mitä?

Oletko itse asunut ulkomailla? Mitä kaipasit Suomesta eniten?

Miksi dyykkasin Englannissa roskia ja muita paljastuksia!

Olen tätäkin haastetta miettinyt pitkään, sillä sen myötä on oppinut ihmisistä monta uutta juttua. Tämä haastehan on pyörinyt niin facebookissa kuin blogeissa, joten nyt, kuukauden harkinnan jälkeen ajattelin pamauttaa joulukuun sillä liikkeelle. Apua, nyt on tosiaan joulukuu ja hei, se tarkoittaa sitä, että blogissa tulee avautumaan neljä kalenteriluukkua/arvontaa, yksi per viikko, jossa on tiedossa teille ihania juttuja. Samalla periaatteella siis kuin viime vuonna. Pysykää matkassa!

Mutta sitten tämä haaste, eli kuusi kertaa neljän kohdan paljastuksia. Skippasin työpaikoissa mm. ne ilmeisimmät ja uusimmat, jottei menisi liian henkilökohtaiseksi. Onko kaikki jo ihan tuttua huttua?

Neljä paikkaa, joissa olen asunut

1. Helsinki, syntymä- ja lapsuuskaupunki
2. Jyväskylä, koulukaupunkini ja henkinen kotini
3. Loughborough, Englanti, vaihto-opiskelupaikkamme, jossa asuimme miehen kanssa puhelinkaupan yläkerrassa, opimme lyömään oikeaan kohtaan lämminvesivaraajaa kun suihkuun meinasi jäätyä ja opimme, että keittiön hanaa ei avata tai vessaa vedetä jos joku on suihkussa!! Paikka, jossa kiukuissani kierrättäjäihmisenä kaivelin jopa vuokraisäntiemme, eli puhelinkauppaveljesten roskia, kun eivät viitsineet lajitella. Kaivoin siis pahveja ulos takapihan roskiksesta ja lajittelin. AHHAH! Olen vieläkin muuten aikamoinen kierrättäjänatsi, että ärsyttää jos ihmisillä ei erotella pahveja, biojätteitä yms. Mutta Englanti, henkinen kotini myös, pubikulttuuri ja juustokakkujogurtti Sainsburyssa!
4. Phuket, Thaimaa, olimme muutaman vuoden siellä töissä, asuntoja ehti olla viisi, joista kaksi samalla vuokranantajalla kerrostalossa, jonka katolla oli pooli. Siellä söin joskus aamupalan ja siellä lorvittiin joskus vapaapäiviä. Vuokra oli 200 euroa kuussa ja hintaan kuului siivous ja lakanat. Huh. Joskus parvekkeella oli käärmeen luomat nahat ja joskus hyppäsin puoli metriä ilmaan, kun hammasmukissa oli torakka. Voi Thaimaa ja muistot.

Neljä paikkaa, joissa olen työskennellyt

1. Mestarin herkku, Sokos Jyväskylä. Olin useamman kesän hyllyjen täyttäjänä ja myin mansikoita ulko-ovien edessä.
2. Hesburger. Työskentelin koko opiskeluajan, ensiksi rivityöntekijänä ja myöhemmin vuoropäällikkönä, lähes 4 vuotta väänsin burgereita. Muistan edelleen kerroshampparin reseptiikan ulkoa (lopetin 13,5 vuotta sitten), suosittelisin edelleen automaattisesti eurolla isompaa juomaa ja ranuja ja… EN OLE ELÄESSÄNI SYÖNYT YHTÄÄN KERROSHAMPPARIA liha”vammani” vuoksi. Mutta montakohan niitä ehdin tehdä ja myydä?
3. Matkaopas, Thaimaa. Elämäni rankin ja opettavaisin työ. Tarinoita piisaa ja paljon siitä ajasta!
4. Aikuisten maahanmuuttajien opettaja. Olimme kesän 2008 Suomessa Thaimaa-talvien välissä ja työskentelin maahanmuuttajien opettajana, opetin siis suomea heille. Hullun heterogeeninen ryhmä, jossa osa oppilaista ei osannut kirjoittaa omaa nimeään, osa halusi että kaikki käännetään englanniksi ja osa ei kyennyt keskittymään yhtään. Sai muuten käyttää luovuutta!

Neljä ohjelmaa, joita olen seurannut telkkarista

1. Ihan ykköset kasarilapselle: Melrose Place ja Beverly Hills 90210. Yhtään jaksoa en ole missannut.
2. Täydelliset naiset. Ai jai. Ostin piraattikopioita Thaikuista ja katsoin siellä läppäriltä sarjan loppuun. Siis niin hyvä, eikö?
3. Suoratoistosarjoista ykkösiä House of Cards, Sons of Anarchy (olen potenut karmeaa loppua kohta kaksi vuotta enkä pääse yli), OITNB
4. Tämän syksyn katsottuja Sorjonen ja Nousuvesi, tosi hyviä
(Katja, siinä luki neljä ohjelmaa, opettajatkin aina sanoivat että TIIVISTÄ nainen!)


paita FRENCH CONNECTION (second hand from REKKI)/ kaulakoru SNÖ OF SWEDEN (from REKKI)/ housut BY PIA’S/ takki VILA/ korvikset RIEMUpuoti/ kengät PALMROTH (saatu)

Neljä paikkaa, joissa olen käynyt

Miten tähän voi valita jotain? Lähtisinkö valkkaamaan vaikka erityisimpiä? Parhaita muistoja? Hmm. Yritetään.

1. Tansania. Olin ensin yksin pari viikkoa tekemässä graduhaastatteluja ja sitten mieheni lensi Kilimanjaroon, jossa kohtasimme ja olimme viikon safarilla. Aika yksin Afrikassa oli opettavaista ja vähän pelottavaakin, oli kurjaa mm. saada raju vatsatauti ja sairastaa yksin, kiipeillä majapaikassa karkuun lattialla juoksevia hiiriä ja tehdä haastatteluja kulttuuri- ja kielimuurin yli. Safariviikko oli MIELETÖN, Serengeti oli jotain sanoinkuvaamatonta, meidän opas mahtava ja kun istui telttansa edessä juomassa illan viinilasillista ja edestä juoksi seeproja – en voi kuvailla sanoin sitä tunnetta.

2. EuroDisneyland Pariisi. Kävimme ekan kerran vuonna 1992 ja se jäi lapsen mieleen ikuisiksi ajoiksi, olimme yötäkin alueella ja tutkimme valtavaa puistoa kaksi päivää. Palasin paikkaan vuonna 2006 mieheni kanssa ja joskus vielä vien lapsetkin. Olen henkeen ja vereen Disney-hupsahtanut.

3. Khao Sok, Thaimaa. Yövyimme kylässä, joka on rakennettu veden päälle. Majat olivat niin matalia, ettei mahtunut seisomaan ja ne heiluivat nukkuessa. Hampaat pestiin hökkelin edessä ja uimaan hyppäsin suoraan sängystä. Ihan käsittämätön paikka ja kokemus tämäkin.

4. Irlanti. Kävimme Braveheartin kuvausmaisemissa ja ihastuin valtavasti Irlantiin, Dubliniin ja tuohon mielettömään luontoon. Mietiskelin Mel Gibsonia kirmaamassa kummuilla ja hengittelin viileää ilmaa.

Neljä ruokaa joista pidän

1. Vuohenjuusto. A niin, ei se ole mikään ruoka. No vuohenjuustosalaatti, vuohenjuustopiirakka, vuohenjuusto paistettuna, kylmänä… Juustot nyt ylipäätään, oikein sellainen hirveän homeinen sinihome, chiligouda (ai niin, muttei nämä ole kai mitään ruokia. Kerroinpa vaan).
2. Kasvissosekeitot.
3. Sushi.
4. Täydellinen sienirisotto.

Neljä juomaa joista pidän

1. KABUM, nyt yllätytte: TEE!
2. Tykkään ja välttelen parhaani mukaan: Pepsi Max ja Zero cola.
3. Glögi (no miten tuli mieleen näin joulukuussa)
4. Skumppa. Tosi kuiva ja kupliva.

Tuliko mitään uutta? Ja hei, asussa on parikin osaa kirppikseltä, minulle uudelta tuttavuudelta, kannattaa kurkata!

Iloista joulukuun ekaa! Kertokaa, jos joku kohta yllätti!

Mikään ei muutu?

Yö meni valvoessa ja aamulla törmäsin Minnean muruja-blogin tekstiin siitä, mikä elämässä on muuttunut viidessä vuodessa. Teksti pysäytti. Hymyilytti, kun mietin, että omassa elämässä lähes kaikki. Tai jos mennään ajassa 10 vuotta takaisin, millaista elämä oli silloin? Erilaista, hyvin erilaista. Tehdään pieni aikamatka näiden asukuvien myötä, jotka otettiin matkalla ristiäisiin.

Viisi vuotta sitten, vuonna 2013

Tuo vuosi lienee muutoksen vuosista suurin, sillä minusta tuli ensi kertaa äiti. Alkuvuodesta taapersin mahani kanssa jännittäen tulevaa, purin parhaani mukaan vielä muuttolaatikoita ja pesin vauvanvaatteita. Kävin koiramme kanssa lenkillä ja jatkuvasti eläinlääkärissä. Vauva syntyi laskettuna päivänä kuin oppikirjasta ja muutti meidän elämämme täysin. Olimme olleet 12 vuotta yhdessä lapsettomina, joten arkea täytyi opetella uusiksi. Koira oli toki sitonut paljon, mutta yövalvominen oli ainakin ihan oma juttunsa! Kaksiviikkoisen vauvan kanssa olin taas eläinlääkärissä ja kun vauva oli 3 kuukautta vanha, tuli pommi, että uusi kotimme ei voi hyvin. Siinä sitten istuimme pihalla silmät ristissä valvomisesta, miettien mitä teemme jatkuvasti sairastelevalle koiralle, mitä teemme kodin kanssa ja miten tätä kaikkea jaksaa. Itkimme ja juttelimme aina yömyöhään, kun vauva oli nukahtanut.

Kesällä koiralle etsittiin uusi koti. Loppukesän myötä lopetin blogini, enkä uskonut sitä enää ikinä kaivavani esiin. Blogin nimi tuntui irvokkaalta siinä vaiheessa, kun itkin silmät päästäni koiraa, jaksoin hädin tuskin pukea, etsin meille väliaikaista kotia ja nukuin tunnin pätkiä öisin peläten miten selviämme. Syksyllä kävimme puolivuotiaan vauvan kanssa katsomassa vuokra-asuntoja. Tähän aikaan, itse asiassa 7.11. eli päivälleen viisi vuotta sitten kannoimme tavaraa varastoon ja vuokrakämppään ja muutimme takaisin keskustaan. Palkkasimme asianajajan, aloimme repiä kotia palasiksi. Koko se idylli uudesta omakotitalosta, koirasta ja vauvasta oli murentunut muutamissa kuukausissa. En jaksanut pitää ystäviin yhteyttä, olin synkkä itkuinen ihminen ja pimeä vuodenaika pahensi sitä. Pakotin itseäni vauvaharrastuksiin, jotta pysyin arjessa kiinni ja miehen kontolle jäi enemmän taloasiat. Parisuhteemme koki valtavan kovia.

Hassua siis, että tuo vuosi viisi vuotta sitten on sellainen, josta jäi päällimmäisenä kamalat muistot, vaikka se toisaalta oli elämäni onnellisin hetki, kun minusta tuli äiti. Yhtä aikaa elämään tuli paljon hyvää ja paljon pahaa. En ole koskaan ollut niin rikki ihmisenä, kuin tuona vuonna, enkä pysty ajattelemaan sitä itkemättä vieläkään. Elämä on muuttunut ja paljon viidessä vuodessa, lapsia on kaksi, kotia on korjattu ja paljon ja unet ovat palanneet, samoin kuin värit elämään.

10 vuotta sitten, 2008

Tämä muisto hymyilyttää, sillä kyseinen vuosi on niin valtavan kaukana nykyisestä tilanteestani! Olimme saaneet miehen kanssa yliopistot kasaan ja pääsääntöisesti olimme koko vuoden Phuketissa, kesällä muutaman kuukauden Suomessa. Olimme ajatelleet kokeilla yhden talven siellä asumista, mutta homma vei mennessään ja talvia kertyi kolme. Koin asiasta huonoa omatuntoa, sillä olinhan juuri valmistunut maisteriksi. Minun pitäisi suunnitella uraa ja asettua jajaja, eikä huidella maailmalla huusi omatunto. Samalla koin, että olin pitkästä, pitkästä aikaa hyvin riippumaton mistään. Ei ollut enää kouluja joihin on ”pakko” mennä, ei mitään pakkopakkoa elämässä. Miksi siis en työskentelisi ulkomailla, kun siihen oli mahdollisuus? Kotimme Tampereen keskustassa oli vuokralla ja teimme kuusipäiväistä viikkoa Thaimaassa. Palkalla tuli hyvin toimeen ja vapaapäivät sukeltelimme ja välillä piipahdimme muun muassa Kuala Lumpurissa sekä Singaporessa. Ennen kauden alkua olimme viisi päivää Similanilla sukeltamassa ja kauden jälkeen jäimme myös lomailemaan. Olen hyvin hyvin onnellinen siitä, että sain olla samassa työpaikassa mieheni kanssa ja jaamme nämä muistot. Sitä on vaikeaa selittää kenellekään, millaista elo siellä oli. Samalla tuntui, että olen maailman onnellisin ja toisaalta, että pakenen jotain ”oikeaa” elämää Suomessa ja vastuuta ja ties mitä.

Pidin tuona kesänä valmistujaisjuhlat ja ahdistelin, kun en halunnut jäädä Suomeen toimistohommiin. Molemmat meistä ajattelivat, että pitäisi, mutta kun kesäkuussa oli satanut pari viikkoa kaatamalla ja oli hirveän kylmä, tuli mieheni kesätyöpaikasta kotiin prätkällä, nappasi kypärän pois päästään ja sanoi kerrostalomme ovella ”kyllä me lähdetään takas sinne Thaimaahan”. Muistan 10 vuoden jälkeenkin tuon hetken hyvin elävästi ja missä kohtaa itse olin. Hymyilin onnesta, sitä minäkin halusin, mutta koko ajan mietin että ”emme voi”. Nyt 10 vuotta myöhemmin olen monta kertaa kiitellyt sitä, että mentiin ja koettiin kun todellakin voitiin! En vaihtaisi noita vuosia mihinkään.

Kun palasimme Suomeen kesäksi, päätin suorittaa moottoripyöräkortin, jotta selviäisin paremmin Thaikkulassa mopolla. Sitä hieroessa menikin kesällä aikaa. Lisäksi opetin maahanmuuttajille suomen kieltä ja hämmästyin, kuinka he itkien päästivät minusta irti. Lapseni leikkivät nykyään kissalla, jonka sain venäläisiltä naisilta. En ollut tajunnut, kuinka he olivat kiintyneet opettajaansa ja hämmästyin lahjojen ja halausten määrää lokakuussa lähtiessä takaisin Thaimaahan. He itkivät, toivat ruokaa, pehmoleluja ja vaatteita muistoksi ja minä häkeltyneenä kiittelin.

Kesällä 2008 kuoli myös marsumme, joka eli kunnioitettavat 7 vuotta ja oli viimeisen talven veljieni hoidettavana.

Otsikkoon siis vastaten, todellakin muuttuu, kaikki muuttuu ja koko ajan. Yksi mikä on säilynyt erilaisten vuosien ja kokemusten läpi on parisuhteemme ja siitä olen hirveän onnellinen. Että voin jakaa kaikki reissumuistot ja lasten syntymät saman ihmisen kanssa. Edelleen arkipuheessamme on jotain thai-kielen sanoja ja edelleen viittaamme 10 vuotta vanhoihin juttuihin, onneksi toinen ymmärtää ne.


paita PART TWO (saatu BY EMKASTA pari vuotta sitten)/ rannekoru SYSTER P (saatu)/ hame NOSH ORGANICS/ korvikset THE OTHER STORIES/ kengät PALMROTH (saatu)/ takki VILA

Vastuuta ja sen myötä huolta ja murehtimista on tullut elämään lisää, mutta toisaalta sen kaltaista onnea, mitä en tiennyt edes olevan. Elämä on muuttunut ja elämä on kantanut. Kiitos Minnea tästä ideasta, rakastan vanhojen muistelua!

Asu kuvattiin Hämeenlinnassa, josta a) löysin söpön vaaleanpunaisen talon b) juoksin hirveässä kiireessä lapsille ristiäisiin juhlakengät ja jouduin ottamaan molemmille liian isot. Ristiäisasuun vaihdoin sisälle korkkarit, mutta pihalla oli nämä ylipolvensaappaat, jotka kestävät rapakelejä ja joista voi taittaa varren jos haluaa vähän vaihtelua ilmeeseen! Asu koostui kahdesta kovasta kotimaisesta sekä pari vuotta vanhasta paidasta, jota rakastan, mutta joka on ollut liian vähän käytössä!

Onko oma elämäsi muuttunut rajusti viidessä tai kymmenessä vuodessa?