12 vuotta – kuinka vuodet näkyvät?

Facebookin 10 years challenge on pyörinyt ympäri maailmaa niin kiivaana, etten tiedä montaa, jotka eivät olisi haastetta tehneet. Mieheni, jolla on ollut ehkä yksi profiilikuva ikinä ei ole kyllä ainakaan tähän osallistunut! Itselleni tuli mieleen, että olisiko tämä kiva bloggausaihe ja näköjään näin ajatteli moni muukin, haaste on näkynyt myös blogeissa. Olen mielenkiinnolla tutkinut ihmisten kuvia ja tutustunut varsinkin sellaisiin tyyppeihin, joita ei tuntenut 10 vuotta takaperin. Miten paljon elämästä voivat profiilikuvat kertoa tai siitä elämänvaiheesta, jota silloin elettiin. Itselläni yhdessä profiilikuvassa on päässäni työmaamerkki, siis sellainen tötterö ja se on otettu joskus aamuyöllä palatessa Tammerfesteiltä. Tulisikohan nyt 10 vuotta myöhemmin mieleen laittaa sellainen profiilikuva…? Tai työntää se tötterö päähän? Tai että ylipäätään olisin aamuneljältä jossain, hah!

Minähän olen itse profiilikuvien kanssa ihan toivoton. Vaihtelen niitä edes takaisin, kyllästyn hetkessä kuviin, haluan että profiilikuva on vuodenajan mukainen, jos siinä näkyy taustaa ja ja ja. Ei merikuvaa voi joulukuussa pitää! Tai omenankukkakuvaa! Ja kahden päivän jälkeen se liikennemerkkipääkin näyttää aika… Ehkä hölmöltä. Siksipä olen tehnyt jonkun ennätyksen profiilikuvien määrässä, veikkaan. Viimeiset vuodet ne ovat olleet hyvin pitkälti blogia varten otettuja kuvia.

Mutta miten kuvat ovat kehittyneet 12 vuodessa ja miten minä rypistynyt, kurkataan!

2007

Silloin liityin Facebookiin ja silloin tapahtui paljon muutakin. Ensimmäinen kuva on otettu Barcelonassa, jossa olimme viettämässä juhannusta. Kaverimme joutui melkein lähtemään yksin, sillä kello soi klo 02 yöllä jolloin piti lähteä bussiin ja nukuimme pommiin. Onneksi heräsimme jostain syystä tarpeeksi ja menimme autolla kentälle vauhdilla. Toka kuva on otettu elokuussa Tansaniassa, jossa olin pari viikkoa yksin tekemässä graduhaastatteluja. Lensin Kilimanjaron kentälle, jossa mieheni odotteli minua, oli lentänyt sinne Suomesta ja olimme vielä viikon safarilla. Ikimuistoinen juttu! Olin ottanut haastatteluviikkojen aikana pikkuletit, joiden teko maksoi muistaakseni 5 euroa. Pakkohan sitä oli kokeilla! Syksyllä muutimmekin Thaimaahan kun gradu oli paketissa, vauhdikas vuosi.

2008

Profiilikuvissa on Thaimaa-tunnelmia. Kuva miehen kanssa on otettu pomomme häissä, joita juhlittiin Patongilla. Kesällä sain päähäni ajaa prätkäkortin ja kyllä sitä pitikin tahkota, jessus kuinka vaikeaa! Ja sitten kuva on joku ”laitan kypärää päähän huoltsikan pihassa”-räpsy. Ei päätyisi profiilikuvaksi enää, mutta olin niin ylpeä, että pystyin pärräkorttiin ja minulla oli oma prätkä!

2009

Thaimaassa asuminen jatkui, olimme pinnan alla kaikki vapaapäivät (tai no, mies oli siellä työkseenkin). Muistan vieläkin hirveän hyvin jostain syystä tuon kuvan sukelluksen Shark Pointilla, jäimme ennen safety stopia poseeraamaan miehen kanssa hetkeksi. Väittäisin, että muistan sukelluksen hyvin juurikin kuvien ansiosta. Loikkimiskuva on otettu Rayan saarella, joka oli vlelä 10 vuotta sitten kohtalaisen tyhjä paratiisi, toista on nykyään.

2010

Eka kuva on otettu Singaporessa, missä jumituin onnistuneesti karuselliin. Toinen vaan hekotteli ja otti kuvaa kun en saa vyötä auki, julmaa. Olemme aina kiertäneet huvipuistot paikassa kuin paikassa, vaikkei lapsia vielä ollut. Keväällä 2010 saavutin oman ennätyspainoni, oppaan työssä oli vähän aina töissä, ehti huonosti kuntoilla ja ravintoloissakin sai syödä ilmaiseksi. Örf.

Keskimmäisessä kuvassa sukellamme Indonesiassa Gili-saarilla ja muistan nieleskelleeni tuolloin tuijottaessani valkoisia koralleja, jotka kuolivat liian lämpöisessä merivedessä. Silloin ahdisti todella ja ilmastonlämpeneminen iski lujaa tajuntaan. Tuolta reissulta sain tuliaisiksi denguekuumeen, joka puhkesi onneksi vasta kotona Thaimaassa ja sain hyvää hoitoa, hirvein tauti ikinä ja 8 päivää makasin tipassa.

Vika kuva on syksyltä 2010, olimme palanneet ja jääneet Suomeen ja ottaneet koiran.

2011

Tämän vuoden profiilikuvat ovat ihan tylsiä. Elämä oli aika harmaata jotenkin. Pääsin hyvään duuniin Tampereen ulkopuolelle ja päivät menivät töissä, koiran kanssa ja jumpissa. Useamman ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen piti tosissaan etsiä paikkaansa. Tuntui, että monista kavereista oli erkaantunut, Thaimaan porukka jäi sinne kauas, muutimme pois Tampereen keskustasta ja ei voinut enää kävellä kaupungille. Vaihdoin sen takia jumppasalia ja hain paikkaani ihan joka paikassa. Uudessa kodissa, uudessa työyhteisössä, uudella jumppasalilla, uutena koiranomistajana uusilla lenkkipoluilla. Tajusin vasta paljon myöhemmin, kuinka vaikea vuosi 2011 oli. Ensimmäinen talvi iski päälle vuosikausien auringon jälkeen ja ajattelin, etten selviä hengissä pimeydestä. Pesin itkuisena kuraista koiraa aamuisin ja kaipasin järjettömän paljon takaisin aurinkoon. Asiaa ei helpottanut yhtään se, ettei miehen fiilikset olleet paljon paremmat Suomeen paluusta. Nappasin tuolta vuodelta vain yhden kuvan, joka on otettu syyskuun alussa Firenzessä. Nätisti poseerasin siinä noin keskellä keskustaa.

2012

Toinen ihan hirveä etsikkovuosi. Tältäkin on ties mitä kuvia, nappasin nämä kaksi. Kävimme toukokuussa New Yorkissa, joka otti vastaan +26 asteen lämmöllä niin keväällä. Huikeaa! Huikeat kaksi viikkoa pörräsimme siellä, yksi parhaista jutuista oli pyöräillä Keskuspuistoa ympäri. Päädyin lisäksi mainoskuviin, joita käytetään vieläkin (!) ja niitä varten kökötin tuolla uima-altaassa. Sain kiitokseksi 10 kerran uimalipun, joista en ole käyttänyt 7 vuoden aikana yhtäkään. AHHAH! Että vielä tunnustin tämän!

Jotenkin lähestyvä 30 ikävuotta ahdisti, olin ihan hukassa ja vähän ennen kuin määräaikainen sopparini töissä oli päättymässä, äkkäsin olevani raskaana. Loppuvuoden kuvissa onkin jo maha.

2013

Vuoden teema on arvattavissa. Olihan se nyt ihan huikeista huikein juttu, tulla äidiksi. Upeaa, pelottavaa, ihan hurjaa heittäytymistä vaativaa hommaa. Olin ihan huuli pyöreänä koko vuoden. Profiilikuvat olivat monesti vauvahenkisiä. Heinäkuussa teimme ekan ulkomaanmatkan, neiti täytti 4kk reissussa ja oli ihan superonnistunut viikko Kreikassa, näin vanhaa opaskaveriakin paikan päällä.

2014

Vuoden päästä tepastelin jo yhdessä lapsen kanssa rannalle. Hui! Miten se ehti noin kasvaa! Kävimme muun muassa Kroatiassa. Aloitin muotitoimittajaopinnot, minä myötä blogikuvien stailaaminen alkoi kiinnostaa vähän enemmän ja halusin istua lehtikasaan. Yksi lempikuvia edelleen!

2015

Kevään kuva on Indiedaysin gaalasta, johon mieheni lähti aveciksi. Olikin muuten eka ja vika kerta kun on ollut missään blogitouhuissa! Innostui siis valtavasti. Otettiin 2v kuvia toukokuussa ja oli järkkykylmä, lasta piti lämmittää välillä. Loppuvuodesta kuviin ilmestyi taas maha.

2016

Vuoden teema: pikkusisko. Tuossa ekassa kuvassa olen vikaa päivää raskaana. Mietin, että onneksi ne otettiin, sillä olin vikaa päivää ja varmaankin vikaa kertaa ikinä raskaana. Seuraavana aamuna menimme käynnistykseen ja ekassa vauvakuvassa kuopus on kuusi päivää vanha. Toukokuussa vietimme ristiäisiä, päivää ennen äitienpäivää kuten esikoisenkin kanssa ja heinäkuussa lähdimme Kreikkaan, aivan kuten esikoisenkin kanssa. Kun kerran syntyivät samalla viikolla, piti sitten tehdä kaikki muukin samalla tavalla! Näissä kaikissa profiilikuvissa oli vahvasti mukana tunne. En noissa aurinkoisena torstaina otetuissa kuvissa miettinyt mitään muuta kuin sitä, että tapaan tyttäreni huomenna. Itketti ja mietitytti, synnytys jännitti. Näkyy varmasti katseesta. Pienenä kuriositeettina: tytöt ovat tosiaan syntyneet samalla viikolla ja kun lähdin esikoista synnyttämään, tarvoin koiran kanssa hangessa polvia myöten. Kuopuksen kohdalla lumet ovat hävinneet ja oli todella lämmin tuona päivänä! Viime vuonna hänen 2-vuotispäivänään hiihdimme ja olimme rinteessä. On talvissa eroja!

2017

Tästä eteenpäin kaikki profiilikuvat on nähty blogissakin, joten nappasin vain pari suosikkia Kyprokselta.

2018

Kirsikankukat toukokuussa ja kännykkäräpsy pari päivää ennen joulua. Onnellisia hetkiä.

Pikakelauksella 12 vuotta ja hyvin erilaisia tunnelmia. Pahoitteluni kuvien koosta, ne ovat kopioituja niin eivät ihan täysillä suurentuneet blogiin. Eikö ole hassua, paljonko muistoja ja ajatuksia kertyy yhden kuvan taakse, mitä kaikkea näistäkin tuli mieleen! Ja olipa hassua huomata, kuinka älyttömän moni profiilikuva on otettu ulkomailla!

Oletko sinä osallistunut tähän haasteeseen Instassa tai Facebookissa? Oletko tykännyt katsella muiden vanhoja kuvia?

Tätä harmautta ei ainakaan kukaan kaipaa!

Keskiviikko valkeni täydellisen harmaana päivänä ainakin Tampereella. Kaupasta ulos astuessaan ei voinut oikein arvioida, onko yö vai päivä ja pilvet roikkuivat raskaina taivaalla. Tihuutti vettä ja kaikki näytti harmaalta. Tätä puolta ei kukaan varmasti Suomesta kaipaisi? Lähestyvä itsenäisyyspäivä sai ainakin itseni miettimään, mitä sitä Suomesta oikein kaipaakaan ja mitkä asiat meillä ovat paremmin kuin hyvin. Eilen ajellessani lapsen kanssa lääkäriin mietin, että olin saanut lääkäriajan erikoislääkärille vartissa, pääsen sinne heti ja matkalla kuuntelin Radio Novan 101 faktaa Suomesta-listaa. Meillä on muun muassa pienin imeväisyyskuolleisuus, tiesittekö sitä?

Olen itse asunut joitakin vuosia ulkomailta ja oliko harmaus se, mitä kaipasin? En ehkä ensi sijassa, mutta harmaus kuuluu pakettiin ja maahan, jossa asumisesta voimme olla hurjan ylpeitä. Mitä asioita eniten kaipasin?

  • Englannissa kaipasin talvea. Jos meillä on harmaa marraskuu, niin siellä samassa harmaudessa ja märässä rämmittiin myös tammi, helmi- ja osa maaliskuuta. Meillä monesti on upea kevättalvi!
  • Asioiden hoito. Yrittäkääpä avata pankkitiliä Englannissa. Tai hoitaa jotain vuokraan liittyviä asioita. Siinä mennään lappu kädessä tiskiltä toiselle, mikään ei ollut ainakaan silloin sähköistä ja kaikki jotenkin ihan kivikautista Suomen jälkeen.
  • Suihku. Opimme lyömään kämmenen tietyllä osalla suihkuun, jotta sieltä tuli lämmin vesi. Vessaa ei saanut vetää jos toinen oli suihkussa tai erehtyä tiskaamaan keittiössä. Jos asia unohtui, kylppäristä kuuluva kiljunta muistutti hyvin pian, että kahdesta hanasta ei voi saada yhtä aikaa lämmintä vettä.
  • Lämmitys. Se on itse asiassa yksi Suomessa eniten luonnonvaroja kuluttava osio ja jokaisen olisi hyvä miettiä, kuinka lämpöisenä tupaansa pitää. Mutta Englannin systeemi, se vasta mielenkiintoinen olikin. Lämmitystä pidetään pari tuntia iltaisin ja aamuisin päällä. Tuloksena nukuin pipo päässä välillä, uaah sitä kylmyyttä.

  • Thaimaassa asuessa kaipasin happea. Kun lämpötila on jatkuvasti kuuma ja kostea, on lenkkeily hikisyyden lisäksi välillä todella tukalaa hommaa. Jos ei jaksanut nousta lenkille aamuseiskalta, kannatti homma unohtaa siltä päivältä. Suomessa on ihan mielettömän raikas ja puhdas ilma, sitä ei voi olla arvostamatta!
  • Turvallisuus. Thaimaassa juostessa valoisaankin aikaan sai monesti lauman räksyttäviä kulkukoiria peräänsä. Pelkäsimme kaverin kanssa kerran ihan hulluna, että saamme hampaat pohkeeseen, enkä koirien vuoksi uskaltanut yksin kyseiselle lenkille koskaan, kaveri otti koirat aina paremmin vastaan. Toiset lenkkeilivät kepin kanssa. Pimeällä… Niin, silloin lenkkeilen tasan Phuketin päädyssä, Chalongissa olevaa 700 metriä pitkää laituria edestakaisin, sillä se oli valaistu.
  • Siisteys ja puhtaus. Katselin syksyllä kirjoituksia, kun Tampereella yhdessä ravintolassa oli useampi ihminen saanut vatsataudin. Ravintola riepoteltiin medioissa ja osa porukasta ilmoitti, ettei mene sinne enää. Itse sain tasaisin väliajoin vatsataudin Thaimaassa, monesti syötyäni vakkariravintolassa. Välillä käytiin sairaalasta hakemasta vauhtia, kun taudit eivät loppuneet. Syödessä saattoi hyvin nähdä rotan ravintolassa, öisin roskikset kuhisivat rottia ja muuta kansaa. Söin siellä silti, ruoka oli hyvää ja kaikki työporukastamme saivat välillä vatsataudin, kuului hei pakettiin.
  • Liikenne. Itse koen, että Suomessa liikenteen suurimpia ongelmia on itsekeskeisyys, monesti kiilataan ja painetaan vanhoilla vihreillä menemään välittämättä seurauksista. Mutta sitten kun sitä liikennettä tulee joka puolelta, mopojen päällä on kissat ja koirat ja vauvat ilman kypärää sitä alkaa hiljentyä. Vaikka itse ajoit kuinka varovasti Thaimaassa, oli aina riski, että joku tekee jonkun aivan villin liikkeen. Välillä mopo saattoi hoippua edessäsi laidasta laitaan kun kuski oli ihan töttöröö. Hyvin yleistä oli, että kun liikenteeseen ei päässyt liittymään, ajettiin ensin pientaretta pitkin vastapalloon ja sieltä yks kaks puikattiin muutaman kaistan yli sopivaan väliin. Ajoimme päivittäin mopolla ja olen onnellinen, että selvisimme ehjin nahoin. Monta pahaa mopo-kolaria tuli nähtyä liiankin läheltä. Se prosentti, joka esimerkiksi Thaimaassa kuolee päivittäin liikenteessä on hurja. Että ehkä se meidän ratikkatyömaa ei olekaan niin hirveä.
  • Liikenteeseen liittyen julkinen liikenne. Täällä pääsee ja lähes mihin vain julkisella. Auta armias jos bussi on viisi minuuttia myöhässä. Muualla se ei olisi tullut koskaan.
  • Puhdas vesi. Se, ettei tarvitse kantaa pulloja kotiin, vaan vettä saa hanasta. Sillä voi pestä hedelmät ja vihannekset.
  • Luonto ja eläimet. En nyt varsinaisesti ikävöi käärmeen nahkoja parvekkeellani.
  • Virkavalta. Vaikka Suomessakin korruptiota on ja Aarnio on pyöritetty mediassa ympäri ämpäri, ollaan täällä aika lintukodossa vielä. Kaikesta ei selviä maksamalla. Kerran meidät pysäytti liikennepoliisi ja koska mopomme oli vuokramopo, pitäisi sen vuokraajan hoitaa verotarran maksu. Ei ollut hoitanut ja poliisi otti ja nappasi matkaansa miehen ajokortin. Siinä oli ihan turha solkata mitään. Ahdisti, saammeko sitä enää takaisin, onneksi hoitui lopulta. Selittelemään ei jäänyt.
  • Leipä. En kaivannut niinkään mitään Fazerin sinistä, vaan erilaisia leipiä. Rakastan leipää, eikä sitä pullahöttöä kestä kukaan.


mekko ja takki VILA/ hattu UHANA DESIGN/ huivi SYSTER P (saatu)/ korvikset CORUU (saatu)/ hanskat A+ MORE/ rannekoru BY PIA’S/ kengät PRAHASTA

Nämä listat voisivat olla loputtomia ja näitä voisi tehdä toisinkin päin. Mistä taas Thaimaassa nautin ja mitä en kaivannut. Mutta pääasiassa olen hyvin kiitollinen, että olen saanut syntyä Suomeen ja saanut turvallisesti synnyttää sairaalassa kaksi omaa tytärtä maahan, jossa tyttölasten on aika helppo kasvaa moneen muuhun maahan verrattuna. Toivottavasti saamme pitää neljä vuodenaikaamme jatkossakin, joihin kuuluu se harmauskin. Juosta heinäpellossa ja uida järvessä. Nauttia hiihtolenkistä ja luistelusta järven jäällä. Syödä puhdasta ruokaa ja juoda puhdasta vettä. Meillä on asiat hirveän hyvin, vaikka välillä harmaata onkin.

Harmaan päivän asussa on neljän upean suomalaisen yrityksen juttuja asusteissa, pipo, hanskat, koru ja korvikset ovat suomalaisten yritysten. Mieletöntä, että suomalainen käsityö on tajuttu nostaa arvoonsa ja sitä vaalitaan entistä paremmin. Hyvä meidän kotimaa, vai mitä?

Oletko itse asunut ulkomailla? Mitä kaipasit Suomesta eniten?

Miksi dyykkasin Englannissa roskia ja muita paljastuksia!

Olen tätäkin haastetta miettinyt pitkään, sillä sen myötä on oppinut ihmisistä monta uutta juttua. Tämä haastehan on pyörinyt niin facebookissa kuin blogeissa, joten nyt, kuukauden harkinnan jälkeen ajattelin pamauttaa joulukuun sillä liikkeelle. Apua, nyt on tosiaan joulukuu ja hei, se tarkoittaa sitä, että blogissa tulee avautumaan neljä kalenteriluukkua/arvontaa, yksi per viikko, jossa on tiedossa teille ihania juttuja. Samalla periaatteella siis kuin viime vuonna. Pysykää matkassa!

Mutta sitten tämä haaste, eli kuusi kertaa neljän kohdan paljastuksia. Skippasin työpaikoissa mm. ne ilmeisimmät ja uusimmat, jottei menisi liian henkilökohtaiseksi. Onko kaikki jo ihan tuttua huttua?

Neljä paikkaa, joissa olen asunut

1. Helsinki, syntymä- ja lapsuuskaupunki
2. Jyväskylä, koulukaupunkini ja henkinen kotini
3. Loughborough, Englanti, vaihto-opiskelupaikkamme, jossa asuimme miehen kanssa puhelinkaupan yläkerrassa, opimme lyömään oikeaan kohtaan lämminvesivaraajaa kun suihkuun meinasi jäätyä ja opimme, että keittiön hanaa ei avata tai vessaa vedetä jos joku on suihkussa!! Paikka, jossa kiukuissani kierrättäjäihmisenä kaivelin jopa vuokraisäntiemme, eli puhelinkauppaveljesten roskia, kun eivät viitsineet lajitella. Kaivoin siis pahveja ulos takapihan roskiksesta ja lajittelin. AHHAH! Olen vieläkin muuten aikamoinen kierrättäjänatsi, että ärsyttää jos ihmisillä ei erotella pahveja, biojätteitä yms. Mutta Englanti, henkinen kotini myös, pubikulttuuri ja juustokakkujogurtti Sainsburyssa!
4. Phuket, Thaimaa, olimme muutaman vuoden siellä töissä, asuntoja ehti olla viisi, joista kaksi samalla vuokranantajalla kerrostalossa, jonka katolla oli pooli. Siellä söin joskus aamupalan ja siellä lorvittiin joskus vapaapäiviä. Vuokra oli 200 euroa kuussa ja hintaan kuului siivous ja lakanat. Huh. Joskus parvekkeella oli käärmeen luomat nahat ja joskus hyppäsin puoli metriä ilmaan, kun hammasmukissa oli torakka. Voi Thaimaa ja muistot.

Neljä paikkaa, joissa olen työskennellyt

1. Mestarin herkku, Sokos Jyväskylä. Olin useamman kesän hyllyjen täyttäjänä ja myin mansikoita ulko-ovien edessä.
2. Hesburger. Työskentelin koko opiskeluajan, ensiksi rivityöntekijänä ja myöhemmin vuoropäällikkönä, lähes 4 vuotta väänsin burgereita. Muistan edelleen kerroshampparin reseptiikan ulkoa (lopetin 13,5 vuotta sitten), suosittelisin edelleen automaattisesti eurolla isompaa juomaa ja ranuja ja… EN OLE ELÄESSÄNI SYÖNYT YHTÄÄN KERROSHAMPPARIA liha”vammani” vuoksi. Mutta montakohan niitä ehdin tehdä ja myydä?
3. Matkaopas, Thaimaa. Elämäni rankin ja opettavaisin työ. Tarinoita piisaa ja paljon siitä ajasta!
4. Aikuisten maahanmuuttajien opettaja. Olimme kesän 2008 Suomessa Thaimaa-talvien välissä ja työskentelin maahanmuuttajien opettajana, opetin siis suomea heille. Hullun heterogeeninen ryhmä, jossa osa oppilaista ei osannut kirjoittaa omaa nimeään, osa halusi että kaikki käännetään englanniksi ja osa ei kyennyt keskittymään yhtään. Sai muuten käyttää luovuutta!

Neljä ohjelmaa, joita olen seurannut telkkarista

1. Ihan ykköset kasarilapselle: Melrose Place ja Beverly Hills 90210. Yhtään jaksoa en ole missannut.
2. Täydelliset naiset. Ai jai. Ostin piraattikopioita Thaikuista ja katsoin siellä läppäriltä sarjan loppuun. Siis niin hyvä, eikö?
3. Suoratoistosarjoista ykkösiä House of Cards, Sons of Anarchy (olen potenut karmeaa loppua kohta kaksi vuotta enkä pääse yli), OITNB
4. Tämän syksyn katsottuja Sorjonen ja Nousuvesi, tosi hyviä
(Katja, siinä luki neljä ohjelmaa, opettajatkin aina sanoivat että TIIVISTÄ nainen!)


paita FRENCH CONNECTION (second hand from REKKI)/ kaulakoru SNÖ OF SWEDEN (from REKKI)/ housut BY PIA’S/ takki VILA/ korvikset RIEMUpuoti/ kengät PALMROTH (saatu)

Neljä paikkaa, joissa olen käynyt

Miten tähän voi valita jotain? Lähtisinkö valkkaamaan vaikka erityisimpiä? Parhaita muistoja? Hmm. Yritetään.

1. Tansania. Olin ensin yksin pari viikkoa tekemässä graduhaastatteluja ja sitten mieheni lensi Kilimanjaroon, jossa kohtasimme ja olimme viikon safarilla. Aika yksin Afrikassa oli opettavaista ja vähän pelottavaakin, oli kurjaa mm. saada raju vatsatauti ja sairastaa yksin, kiipeillä majapaikassa karkuun lattialla juoksevia hiiriä ja tehdä haastatteluja kulttuuri- ja kielimuurin yli. Safariviikko oli MIELETÖN, Serengeti oli jotain sanoinkuvaamatonta, meidän opas mahtava ja kun istui telttansa edessä juomassa illan viinilasillista ja edestä juoksi seeproja – en voi kuvailla sanoin sitä tunnetta.

2. EuroDisneyland Pariisi. Kävimme ekan kerran vuonna 1992 ja se jäi lapsen mieleen ikuisiksi ajoiksi, olimme yötäkin alueella ja tutkimme valtavaa puistoa kaksi päivää. Palasin paikkaan vuonna 2006 mieheni kanssa ja joskus vielä vien lapsetkin. Olen henkeen ja vereen Disney-hupsahtanut.

3. Khao Sok, Thaimaa. Yövyimme kylässä, joka on rakennettu veden päälle. Majat olivat niin matalia, ettei mahtunut seisomaan ja ne heiluivat nukkuessa. Hampaat pestiin hökkelin edessä ja uimaan hyppäsin suoraan sängystä. Ihan käsittämätön paikka ja kokemus tämäkin.

4. Irlanti. Kävimme Braveheartin kuvausmaisemissa ja ihastuin valtavasti Irlantiin, Dubliniin ja tuohon mielettömään luontoon. Mietiskelin Mel Gibsonia kirmaamassa kummuilla ja hengittelin viileää ilmaa.

Neljä ruokaa joista pidän

1. Vuohenjuusto. A niin, ei se ole mikään ruoka. No vuohenjuustosalaatti, vuohenjuustopiirakka, vuohenjuusto paistettuna, kylmänä… Juustot nyt ylipäätään, oikein sellainen hirveän homeinen sinihome, chiligouda (ai niin, muttei nämä ole kai mitään ruokia. Kerroinpa vaan).
2. Kasvissosekeitot.
3. Sushi.
4. Täydellinen sienirisotto.

Neljä juomaa joista pidän

1. KABUM, nyt yllätytte: TEE!
2. Tykkään ja välttelen parhaani mukaan: Pepsi Max ja Zero cola.
3. Glögi (no miten tuli mieleen näin joulukuussa)
4. Skumppa. Tosi kuiva ja kupliva.

Tuliko mitään uutta? Ja hei, asussa on parikin osaa kirppikseltä, minulle uudelta tuttavuudelta, kannattaa kurkata!

Iloista joulukuun ekaa! Kertokaa, jos joku kohta yllätti!