Miksi dyykkasin Englannissa roskia ja muita paljastuksia!

Olen tätäkin haastetta miettinyt pitkään, sillä sen myötä on oppinut ihmisistä monta uutta juttua. Tämä haastehan on pyörinyt niin facebookissa kuin blogeissa, joten nyt, kuukauden harkinnan jälkeen ajattelin pamauttaa joulukuun sillä liikkeelle. Apua, nyt on tosiaan joulukuu ja hei, se tarkoittaa sitä, että blogissa tulee avautumaan neljä kalenteriluukkua/arvontaa, yksi per viikko, jossa on tiedossa teille ihania juttuja. Samalla periaatteella siis kuin viime vuonna. Pysykää matkassa!

Mutta sitten tämä haaste, eli kuusi kertaa neljän kohdan paljastuksia. Skippasin työpaikoissa mm. ne ilmeisimmät ja uusimmat, jottei menisi liian henkilökohtaiseksi. Onko kaikki jo ihan tuttua huttua?

Neljä paikkaa, joissa olen asunut

1. Helsinki, syntymä- ja lapsuuskaupunki
2. Jyväskylä, koulukaupunkini ja henkinen kotini
3. Loughborough, Englanti, vaihto-opiskelupaikkamme, jossa asuimme miehen kanssa puhelinkaupan yläkerrassa, opimme lyömään oikeaan kohtaan lämminvesivaraajaa kun suihkuun meinasi jäätyä ja opimme, että keittiön hanaa ei avata tai vessaa vedetä jos joku on suihkussa!! Paikka, jossa kiukuissani kierrättäjäihmisenä kaivelin jopa vuokraisäntiemme, eli puhelinkauppaveljesten roskia, kun eivät viitsineet lajitella. Kaivoin siis pahveja ulos takapihan roskiksesta ja lajittelin. AHHAH! Olen vieläkin muuten aikamoinen kierrättäjänatsi, että ärsyttää jos ihmisillä ei erotella pahveja, biojätteitä yms. Mutta Englanti, henkinen kotini myös, pubikulttuuri ja juustokakkujogurtti Sainsburyssa!
4. Phuket, Thaimaa, olimme muutaman vuoden siellä töissä, asuntoja ehti olla viisi, joista kaksi samalla vuokranantajalla kerrostalossa, jonka katolla oli pooli. Siellä söin joskus aamupalan ja siellä lorvittiin joskus vapaapäiviä. Vuokra oli 200 euroa kuussa ja hintaan kuului siivous ja lakanat. Huh. Joskus parvekkeella oli käärmeen luomat nahat ja joskus hyppäsin puoli metriä ilmaan, kun hammasmukissa oli torakka. Voi Thaimaa ja muistot.

Neljä paikkaa, joissa olen työskennellyt

1. Mestarin herkku, Sokos Jyväskylä. Olin useamman kesän hyllyjen täyttäjänä ja myin mansikoita ulko-ovien edessä.
2. Hesburger. Työskentelin koko opiskeluajan, ensiksi rivityöntekijänä ja myöhemmin vuoropäällikkönä, lähes 4 vuotta väänsin burgereita. Muistan edelleen kerroshampparin reseptiikan ulkoa (lopetin 13,5 vuotta sitten), suosittelisin edelleen automaattisesti eurolla isompaa juomaa ja ranuja ja… EN OLE ELÄESSÄNI SYÖNYT YHTÄÄN KERROSHAMPPARIA liha”vammani” vuoksi. Mutta montakohan niitä ehdin tehdä ja myydä?
3. Matkaopas, Thaimaa. Elämäni rankin ja opettavaisin työ. Tarinoita piisaa ja paljon siitä ajasta!
4. Aikuisten maahanmuuttajien opettaja. Olimme kesän 2008 Suomessa Thaimaa-talvien välissä ja työskentelin maahanmuuttajien opettajana, opetin siis suomea heille. Hullun heterogeeninen ryhmä, jossa osa oppilaista ei osannut kirjoittaa omaa nimeään, osa halusi että kaikki käännetään englanniksi ja osa ei kyennyt keskittymään yhtään. Sai muuten käyttää luovuutta!

Neljä ohjelmaa, joita olen seurannut telkkarista

1. Ihan ykköset kasarilapselle: Melrose Place ja Beverly Hills 90210. Yhtään jaksoa en ole missannut.
2. Täydelliset naiset. Ai jai. Ostin piraattikopioita Thaikuista ja katsoin siellä läppäriltä sarjan loppuun. Siis niin hyvä, eikö?
3. Suoratoistosarjoista ykkösiä House of Cards, Sons of Anarchy (olen potenut karmeaa loppua kohta kaksi vuotta enkä pääse yli), OITNB
4. Tämän syksyn katsottuja Sorjonen ja Nousuvesi, tosi hyviä
(Katja, siinä luki neljä ohjelmaa, opettajatkin aina sanoivat että TIIVISTÄ nainen!)


paita FRENCH CONNECTION (second hand from REKKI)/ kaulakoru SNÖ OF SWEDEN (from REKKI)/ housut BY PIA’S/ takki VILA/ korvikset RIEMUpuoti/ kengät PALMROTH (saatu)

Neljä paikkaa, joissa olen käynyt

Miten tähän voi valita jotain? Lähtisinkö valkkaamaan vaikka erityisimpiä? Parhaita muistoja? Hmm. Yritetään.

1. Tansania. Olin ensin yksin pari viikkoa tekemässä graduhaastatteluja ja sitten mieheni lensi Kilimanjaroon, jossa kohtasimme ja olimme viikon safarilla. Aika yksin Afrikassa oli opettavaista ja vähän pelottavaakin, oli kurjaa mm. saada raju vatsatauti ja sairastaa yksin, kiipeillä majapaikassa karkuun lattialla juoksevia hiiriä ja tehdä haastatteluja kulttuuri- ja kielimuurin yli. Safariviikko oli MIELETÖN, Serengeti oli jotain sanoinkuvaamatonta, meidän opas mahtava ja kun istui telttansa edessä juomassa illan viinilasillista ja edestä juoksi seeproja – en voi kuvailla sanoin sitä tunnetta.

2. EuroDisneyland Pariisi. Kävimme ekan kerran vuonna 1992 ja se jäi lapsen mieleen ikuisiksi ajoiksi, olimme yötäkin alueella ja tutkimme valtavaa puistoa kaksi päivää. Palasin paikkaan vuonna 2006 mieheni kanssa ja joskus vielä vien lapsetkin. Olen henkeen ja vereen Disney-hupsahtanut.

3. Khao Sok, Thaimaa. Yövyimme kylässä, joka on rakennettu veden päälle. Majat olivat niin matalia, ettei mahtunut seisomaan ja ne heiluivat nukkuessa. Hampaat pestiin hökkelin edessä ja uimaan hyppäsin suoraan sängystä. Ihan käsittämätön paikka ja kokemus tämäkin.

4. Irlanti. Kävimme Braveheartin kuvausmaisemissa ja ihastuin valtavasti Irlantiin, Dubliniin ja tuohon mielettömään luontoon. Mietiskelin Mel Gibsonia kirmaamassa kummuilla ja hengittelin viileää ilmaa.

Neljä ruokaa joista pidän

1. Vuohenjuusto. A niin, ei se ole mikään ruoka. No vuohenjuustosalaatti, vuohenjuustopiirakka, vuohenjuusto paistettuna, kylmänä… Juustot nyt ylipäätään, oikein sellainen hirveän homeinen sinihome, chiligouda (ai niin, muttei nämä ole kai mitään ruokia. Kerroinpa vaan).
2. Kasvissosekeitot.
3. Sushi.
4. Täydellinen sienirisotto.

Neljä juomaa joista pidän

1. KABUM, nyt yllätytte: TEE!
2. Tykkään ja välttelen parhaani mukaan: Pepsi Max ja Zero cola.
3. Glögi (no miten tuli mieleen näin joulukuussa)
4. Skumppa. Tosi kuiva ja kupliva.

Tuliko mitään uutta? Ja hei, asussa on parikin osaa kirppikseltä, minulle uudelta tuttavuudelta, kannattaa kurkata!

Iloista joulukuun ekaa! Kertokaa, jos joku kohta yllätti!

Mikään ei muutu?

Yö meni valvoessa ja aamulla törmäsin Minnean muruja-blogin tekstiin siitä, mikä elämässä on muuttunut viidessä vuodessa. Teksti pysäytti. Hymyilytti, kun mietin, että omassa elämässä lähes kaikki. Tai jos mennään ajassa 10 vuotta takaisin, millaista elämä oli silloin? Erilaista, hyvin erilaista. Tehdään pieni aikamatka näiden asukuvien myötä, jotka otettiin matkalla ristiäisiin.

Viisi vuotta sitten, vuonna 2013

Tuo vuosi lienee muutoksen vuosista suurin, sillä minusta tuli ensi kertaa äiti. Alkuvuodesta taapersin mahani kanssa jännittäen tulevaa, purin parhaani mukaan vielä muuttolaatikoita ja pesin vauvanvaatteita. Kävin koiramme kanssa lenkillä ja jatkuvasti eläinlääkärissä. Vauva syntyi laskettuna päivänä kuin oppikirjasta ja muutti meidän elämämme täysin. Olimme olleet 12 vuotta yhdessä lapsettomina, joten arkea täytyi opetella uusiksi. Koira oli toki sitonut paljon, mutta yövalvominen oli ainakin ihan oma juttunsa! Kaksiviikkoisen vauvan kanssa olin taas eläinlääkärissä ja kun vauva oli 3 kuukautta vanha, tuli pommi, että uusi kotimme ei voi hyvin. Siinä sitten istuimme pihalla silmät ristissä valvomisesta, miettien mitä teemme jatkuvasti sairastelevalle koiralle, mitä teemme kodin kanssa ja miten tätä kaikkea jaksaa. Itkimme ja juttelimme aina yömyöhään, kun vauva oli nukahtanut.

Kesällä koiralle etsittiin uusi koti. Loppukesän myötä lopetin blogini, enkä uskonut sitä enää ikinä kaivavani esiin. Blogin nimi tuntui irvokkaalta siinä vaiheessa, kun itkin silmät päästäni koiraa, jaksoin hädin tuskin pukea, etsin meille väliaikaista kotia ja nukuin tunnin pätkiä öisin peläten miten selviämme. Syksyllä kävimme puolivuotiaan vauvan kanssa katsomassa vuokra-asuntoja. Tähän aikaan, itse asiassa 7.11. eli päivälleen viisi vuotta sitten kannoimme tavaraa varastoon ja vuokrakämppään ja muutimme takaisin keskustaan. Palkkasimme asianajajan, aloimme repiä kotia palasiksi. Koko se idylli uudesta omakotitalosta, koirasta ja vauvasta oli murentunut muutamissa kuukausissa. En jaksanut pitää ystäviin yhteyttä, olin synkkä itkuinen ihminen ja pimeä vuodenaika pahensi sitä. Pakotin itseäni vauvaharrastuksiin, jotta pysyin arjessa kiinni ja miehen kontolle jäi enemmän taloasiat. Parisuhteemme koki valtavan kovia.

Hassua siis, että tuo vuosi viisi vuotta sitten on sellainen, josta jäi päällimmäisenä kamalat muistot, vaikka se toisaalta oli elämäni onnellisin hetki, kun minusta tuli äiti. Yhtä aikaa elämään tuli paljon hyvää ja paljon pahaa. En ole koskaan ollut niin rikki ihmisenä, kuin tuona vuonna, enkä pysty ajattelemaan sitä itkemättä vieläkään. Elämä on muuttunut ja paljon viidessä vuodessa, lapsia on kaksi, kotia on korjattu ja paljon ja unet ovat palanneet, samoin kuin värit elämään.

10 vuotta sitten, 2008

Tämä muisto hymyilyttää, sillä kyseinen vuosi on niin valtavan kaukana nykyisestä tilanteestani! Olimme saaneet miehen kanssa yliopistot kasaan ja pääsääntöisesti olimme koko vuoden Phuketissa, kesällä muutaman kuukauden Suomessa. Olimme ajatelleet kokeilla yhden talven siellä asumista, mutta homma vei mennessään ja talvia kertyi kolme. Koin asiasta huonoa omatuntoa, sillä olinhan juuri valmistunut maisteriksi. Minun pitäisi suunnitella uraa ja asettua jajaja, eikä huidella maailmalla huusi omatunto. Samalla koin, että olin pitkästä, pitkästä aikaa hyvin riippumaton mistään. Ei ollut enää kouluja joihin on ”pakko” mennä, ei mitään pakkopakkoa elämässä. Miksi siis en työskentelisi ulkomailla, kun siihen oli mahdollisuus? Kotimme Tampereen keskustassa oli vuokralla ja teimme kuusipäiväistä viikkoa Thaimaassa. Palkalla tuli hyvin toimeen ja vapaapäivät sukeltelimme ja välillä piipahdimme muun muassa Kuala Lumpurissa sekä Singaporessa. Ennen kauden alkua olimme viisi päivää Similanilla sukeltamassa ja kauden jälkeen jäimme myös lomailemaan. Olen hyvin hyvin onnellinen siitä, että sain olla samassa työpaikassa mieheni kanssa ja jaamme nämä muistot. Sitä on vaikeaa selittää kenellekään, millaista elo siellä oli. Samalla tuntui, että olen maailman onnellisin ja toisaalta, että pakenen jotain ”oikeaa” elämää Suomessa ja vastuuta ja ties mitä.

Pidin tuona kesänä valmistujaisjuhlat ja ahdistelin, kun en halunnut jäädä Suomeen toimistohommiin. Molemmat meistä ajattelivat, että pitäisi, mutta kun kesäkuussa oli satanut pari viikkoa kaatamalla ja oli hirveän kylmä, tuli mieheni kesätyöpaikasta kotiin prätkällä, nappasi kypärän pois päästään ja sanoi kerrostalomme ovella ”kyllä me lähdetään takas sinne Thaimaahan”. Muistan 10 vuoden jälkeenkin tuon hetken hyvin elävästi ja missä kohtaa itse olin. Hymyilin onnesta, sitä minäkin halusin, mutta koko ajan mietin että ”emme voi”. Nyt 10 vuotta myöhemmin olen monta kertaa kiitellyt sitä, että mentiin ja koettiin kun todellakin voitiin! En vaihtaisi noita vuosia mihinkään.

Kun palasimme Suomeen kesäksi, päätin suorittaa moottoripyöräkortin, jotta selviäisin paremmin Thaikkulassa mopolla. Sitä hieroessa menikin kesällä aikaa. Lisäksi opetin maahanmuuttajille suomen kieltä ja hämmästyin, kuinka he itkien päästivät minusta irti. Lapseni leikkivät nykyään kissalla, jonka sain venäläisiltä naisilta. En ollut tajunnut, kuinka he olivat kiintyneet opettajaansa ja hämmästyin lahjojen ja halausten määrää lokakuussa lähtiessä takaisin Thaimaahan. He itkivät, toivat ruokaa, pehmoleluja ja vaatteita muistoksi ja minä häkeltyneenä kiittelin.

Kesällä 2008 kuoli myös marsumme, joka eli kunnioitettavat 7 vuotta ja oli viimeisen talven veljieni hoidettavana.

Otsikkoon siis vastaten, todellakin muuttuu, kaikki muuttuu ja koko ajan. Yksi mikä on säilynyt erilaisten vuosien ja kokemusten läpi on parisuhteemme ja siitä olen hirveän onnellinen. Että voin jakaa kaikki reissumuistot ja lasten syntymät saman ihmisen kanssa. Edelleen arkipuheessamme on jotain thai-kielen sanoja ja edelleen viittaamme 10 vuotta vanhoihin juttuihin, onneksi toinen ymmärtää ne.


paita PART TWO (saatu BY EMKASTA pari vuotta sitten)/ rannekoru SYSTER P (saatu)/ hame NOSH ORGANICS/ korvikset THE OTHER STORIES/ kengät PALMROTH (saatu)/ takki VILA

Vastuuta ja sen myötä huolta ja murehtimista on tullut elämään lisää, mutta toisaalta sen kaltaista onnea, mitä en tiennyt edes olevan. Elämä on muuttunut ja elämä on kantanut. Kiitos Minnea tästä ideasta, rakastan vanhojen muistelua!

Asu kuvattiin Hämeenlinnassa, josta a) löysin söpön vaaleanpunaisen talon b) juoksin hirveässä kiireessä lapsille ristiäisiin juhlakengät ja jouduin ottamaan molemmille liian isot. Ristiäisasuun vaihdoin sisälle korkkarit, mutta pihalla oli nämä ylipolvensaappaat, jotka kestävät rapakelejä ja joista voi taittaa varren jos haluaa vähän vaihtelua ilmeeseen! Asu koostui kahdesta kovasta kotimaisesta sekä pari vuotta vanhasta paidasta, jota rakastan, mutta joka on ollut liian vähän käytössä!

Onko oma elämäsi muuttunut rajusti viidessä tai kymmenessä vuodessa?

Matkainspiraatiota Hintakartan avulla

Yhteistyössä ebookers

Viime vuoden lopulla sain viestin sähköpostiini, jota mietin monta viikkoa. Tuossa viestissä ebookers haastoi minut kertomaan matkailusta, vaikka siitä suurimmasta seikkailusta, minkä olen reissatessa kokenut. Yritin jouluhössötyksen keskellä valehtelematta päivittäin miettiä, mikä ihme tuo suurin seikkailuni reissuilla olisi ollut. Mieleen putkahti reissuni Tansaniassa yksin, kun kone nousi ilmaan ja matkalaukut jäivät keoksi keskelle kenttää ja olin varma, etten näe tuota laukkua enää ikinä. Siinä keossa koneen alla oli suurin osa keräämästäni gradumateriaalista, enkä voinut kuin tuijottaa haikein mielin ulos koneesta.

Silmieni eteen nousi myös ilta Serengetin luonnonpuiston liepeillä, kun joimme kylmää valkoviiniä ja katselimme safarimaisemaa sekä auringonlaskua. Etelä-Afrikassa keskellä Krugerin puistoa yllätyksenä syöty illallinen, jossa ei saanut lähteä kauas pöydästä, sillä olimme keskellä eläinten valtakuntaa. Sukellus Indonesiassa, kun eteen ilmestyi yksi papukaijakala, sitten toinen ja lopulta 14 valtavaa harvinaista kalaa, samalla kun kamerasta loppui akku. Sukellus Thaimaassa, kun näin elämäni ensimmäisen mantarauskun ja tuuletin veden alla niin kovaa kuin pystyin. Oman asunnon etsimisen vaikeus Englannissa. Ambulanssireissu Thaimaassa. Elämäni paras illallinen Amsterdamissa. Kengurujen silittäminen Australiassa. Gospel-kirkon jumalanpalvelus New Yorkissa. Juhannus Barcelonassa, kun ranta oli täynnä mitä erikoisempia naamiaisasuja. Sling Shotin kyyti eli benji väärinpäin Kyproksella. Maailman hurjin taksikuski Kuala Lumpurissa. Epätoivoinen yritys ehtiä yöjunaan Venetsiassa.

ebookers+lion ebookers+khaosok ebookers+tanzania ebookers+tanzania+view ebookers+turtle

Niin. En siis ole päässyt tämän pidemmälle. Seikkailuja on valtavasti ja ulkomailla elettyjä vuosiakin kertynyt. Lukuun ottamatta viikkoja Tansaniassa yksin yksi asia yhdistää näitä muistoja – mieheni on ollut jakamassa niistä kaikki, niin pinnan alla kuin päällä. Tansaniassa treffasimme Kilimanjaron kentällä, johon minä lensin Afrikan sisäisen lennon ja hän saapui Suomesta, minä olin siis matkatavaraton tuossa vaiheessa.

Miten me sitten aina inspiroidumme siitä, mihin lähteä? Viime aikoina asiaa on sanellut aika pitkälti lapset, olemme matkanneet lapsiystävällisiin kohteisiin tai olemme saaneet pari yötä vapaaksi ja ehtoina ovat olleet muun muassa lyhyet lennot lähelle. Thaimaassa asuessa oli helppo kartoittaa lisää Aasiaa vapaapäivinään tai sesonkikauden jälkeen, häämatkan kohdalla minulla oli selkeä toive, nähdä luonto-ohjelma oikeasti. Päästä safarille.

ebookers+australia ebookers+berlin ebookers+colosseum ebookers+gondoli ebookers+paris ebookers+koala ebookers+mantaray

Monesti reissujen suunnittelu varsinkin lapsettomana alkoi siitä, kun äkkäsi jonkun mahtavan lentotarjouksen. New Yorkin lennoista pulitimme alle viisisataa – sinne ja äkkiä! Lentojen buukkauksen jälkeen alat etsiä hotellia, paikan päällä syöt ravintolassa ja äkkäät, että hei, rahaa menee monien lentojen verran yöpymiseen, syömiseen ja nähtävyyksiin. Monet kohteet yllättävät hintatasollaan, välillä positiivisesti, välillä negatiivisesti. Toisissa maassa on tinkauskulttuuri – taksia Phuketissa asuessa ottaessa tiesimme tarkkaan, paljonko mikäkin väli maksaa, mutta aina lähdettiin tuplahinnasta vääntämään alaspäin, turistilta kun näytimme.

Matkaoppaista löytyy jonkin verran hintatietoja ja puskaradio on hyvä tapa selvittää asiaa, mutta ebookers on luonut rinnalle uudenlaisen palvelun, Hintakartan, jonka avulla voit tutkia kohdemaan hintatasoa. Mitä keskimäärin maksaa hotelliyö, yksi olut, kahvi  ja niin edelleen. Hintakartan avulla voit tutkia haluamasi maan hintatasoa tai pyytää ehdotuksia maasta, joka sijaitsee Euroopassa ja on halvempi kuin Suomi. Hintakartta heittää ehdotuksia ilmaan. Siellä on myös jokerinappi, joka on aika hauska. Se arpoo jonkin kohteen ja kertoo tietoja siitä. Itse painelin sitä hyvän tovin ja ensimmäinen jokerikohde oli Kairo. Kairo! Enpä oikeasti olisi itse tullut ajatelleeksi sitä vaihtoehtoa! Siitä voi siis todellakin inspiroitua!

Kun varasimme hääpäivämatkaa viime vuoden elokuulle, toiveena oli lyhyt matka ja paikka, missä saisi vielä elokuussa nauttia lämmöstä. Arvoimme Pariisin ja Prahan välillä, molemmat olivat käytynä entuudestaan ja nuo olivat kaksi kohdetta, joihin oli sopivat lennot haluamillamme päivillä. Sen lisäksi, että Praha tuntui rauhallisemmalta vaakakupissa painoi hintataso – syöminen, juominen ja hotellit ovat huomattavasti edullisempia Prahassa kuin Pariisissa, joten sinne päädyimme. Näitä asioita pystyy hintakartasta arvioimaan etukäteen, jos kohdemaa on entuudestaan vieras.

ebookers+thailand ebookers+tuuletus eebokers+barcelona ebookers+bunaken+nightdive ebookers+tanzania+safari ebookers+diving

Keväälle olisi suunnitteilla samanmoinen reissu, piipahdus kahdestaan jossain päin Eurooppaa. Jossain lähellä siis. Käytynä on Amsterdam, Kööpenhamina, Dublin, Lontoo, Berliini, Praha ja Pariisi, jotka nousivat ensimmäisenä omaan mieleeni. Mitä sinä ehdottaisit? Keväinen Pariisi olisi kyllä valtavan ihana ajatus. Hintakartta nosti edullisena kohteena esiin muun muassa Varsovan. Siinäpä taas paikka, mitä en olisi itse ajatellut yhtään! Entä keväinen Budapest? Ajatuksissani jo juoksin aamulenkkiä tasaisilla Amsterdamin kaduilla, mutta mitä sinä suosittelisit kevään kohteeksi?

Valitsin muuten postaukseen matkakuvat ajalta ennen blogia, joten yksikään niistä ei valitettavasti ole niin laadukas kuin nykyiset kuvani. Sen sijaan toivoin, että antaisivat inspiraatiota erilaisista matkakohteista ja niistä välittyisi fiilis, mikä kuvissa on ollut. Kuvat ovat Thaimaan Khao Sokista, Phuketin vesistä, Khao Lakin vesistä,  Tansanian safarilta, Australian Brisbanesta, Berliinistä, Roomasta, Venetsiasta, Pariisista sekä Indonesian Bunakenilta, jossa tein varmasti elämäni upeimmat yösukellukset. Safarikuvassa nuo beiget housut ovat miehen, kun se laukkuni tosiaan tökötti keskellä kenttää. Hyvin passasivat!

Tutkitko itse kohdemaan hintatasoa matkaa varatessa vai menetkö lennot edellä? Mikä sinua inspiroi, kun valitset kohdetta, blogit, matkalehdet vai puskaradio? Reissusuunnitteluun saa kyllä kulumaan ihan valtavasti aikaa, kun alkaa ns. ihan nollista sitä tekemään vai mitä? Mikä on oma suurin seikkailusi reissuilla?