Yvette x Martina on ulkona!

Eilen oli kyllä ihan mahtava naisenergiaa sisältänyt aamu! Hipsin aamuvarhain kohti Kattilahallia Helsingissä, jossa oli mediatilaisuus Martinan ja Yvetten treenivaatteista. Uusi mallisto lanseerattiin eilen isollaan, aamulla meitä oli kourallinen mediaa paikalla, päivällä tupa täynnä treenaajia ja illalla levitettiin punainen matto esiin ja väkeä oli somen perusteella hurjasti paikalla.

Minä nautin kovasti aamusta, kun söimme Oh My Goodnessin herkullista aamupalaa ja oli aikaa jutella niin mallistosta kuin tuttujen paikalla olleiden kasvojen kanssa. Samalla sai tutustua kolmeen naiseen Yvette Suomen takana, olin jotenkin luullut, että siellä puuhaa isompi taustatiimi. Yritys on iso, mutta Suomessa sitä pyörittävät nämä kolme sydämellistä naista. Tuli juteltua niin heidän kuin bloggaajakollegoiden kuten Elinan ja Jennyn kanssa. Arvatkaa puhuimmeko ja kuinka paljon lauantain juoksusta. Ilmassa oli jännitystä, naisilla on edessä täysmaraton, minulla vain puolikas, mutta kaikki miettivät yhtä lailla lauantain keliä, valmistautumista ja muuta jännää. Oli ihanaa irroittautua jännityksestä treenivaatteiden lanseeraukseen, joka kuitenkin sopi täydellisesti teemaan, jännittää juoksukisaa treenivaatteiden keskellä.

Olen seurannut Martinaa Instagrammissa pitkään, sillä hänen kunnianhimonsa ja pitkäjänteisyytensä työnteossa viehättää minua. Lisäksi olemme syntyneet samana vuonna ja molemmat kahden tyttölapsen äitejä, joten häntä on ollut siitäkin syystä mielenkiintoista seurata. Ei voi kuin ihailla sitä tarmoa ja valtavaa treenimäärää, jonka tuo nainen jaksaa! Seurasin Instagrammista myös, kun näitä uuden Yvette x Martina-malliston tuotekuvia otettiin Karibialla. Upeita kuvia, siitä ei pääse mihinkään ja mielettömät maisemat!

Nyt oli aika lanseerata tuo mallisto. Yvette on naisten urheiluvaatebrändi, jolta löytyy vaatteita monenlaiseen treeniin ja menoon. Sanoisin, että uudessa Yvette x Martina-mallistossa on myös paljon sellaista vaatetta, johon on kivaa pukeutua muutenkin kuin treenatessa. Nahkaisia yksityiskohtia sisältävät trikoot ovat esimerkiksi tyylikkäs valinta, jos viihtyy yhtä paljon trikoissa ja lenkkareissa kuin allekirjoittanut. Otinkin ne itse asiassa heti eilen testiin ja ihastuin napakkuuteen. Ne ovat ihana napakat päällä ja tuntui, kuin olisin käynyt pepputreenissä kun vedin ne päälle. Nahkaiset yksityiskohdat tekevät niistä suhteellisen lämpöiset, eli mitkään kesäkelin juoksutrikoot nämä eivät ole. Leikkaukset ja erilaiset materiaalit takaavat sen, että nämä trikoot tuovat kantajansa parhaat puolet esiin, ihanan imartelevat!

Sen sijaan yksi malliston suosikeista, vaaleanpunaista ja harmaata sisältävät housut ovat ohutta materiaalia ja varmasti täydelliset kesäpäivien lenkeille tai joogaan. Ihan ykkössuosikkini mallistosta oli yllättäen hupparit, joiden yksinkertainen tyylikkyys iski täysillä. Ja varsinkin tiilenpunainen väri! Kesän keleistä riippuen tuosta hupparista saattaa tulla kesän käytetyin vaatteeni. Verkkokaupasta bongasin vasta mustan hupparin, eli tuo punainen on varmasti vasta tulossa myyntiin, kun eilen Yvetten naiset kertoivat sitä saavansa.

Uuden malliston suunnittelu alkoi lokakuussa ja nyt se on nähnyt päivänvalon. Martinalla ainakin piisaa kokemusta treenaamisesta ja erilaisista treenivaatteista, joten uskon hänen osanneen suunnitella toimivan malliston. Trikoiden v-mallinen vyötäröosa on muuten myös ihana! Mallisto sisältää huppareita, housuja, urheiluliivejä, eri materiaalista tehtyjä paitoja ja housuja sekä uikkareita ja bikineitä, joten valinnan varaa piisaa. Ai niin, jonkin verran oli myös leopardikuosia, selkeästi jätin alitajuisesti ne kuvaamatta, kun eläinkuosi on se, joka ei itseeni iske.

Muuten hyvin tyylikäs ja jotenkin tekijänsä näköinen mallisto! Miltä näyttää mielestäsi, onko Yvette tuttu merkki sinulle?

Ylä- ja alamäkiä 18 vuoden ajan

Terkkuja metsästä taas! Voi mikä into on ollut iltarasteilla parina viimeisenä viikkona, porukkaa on ihan hirveästi suunnistushommissa. Johtuukohan siitä, että Jukola on tänä kesänä Kangasalla, eli moni on suuntaamassa sinne? En muista nähneeni tällaista rynnistystä rasteilla aiemmin!

Me olemme miehen kanssa päässeet nyt kahtena peräkkäisenä maanantaina rasteille sen ansiosta, että äitini on ollut Tampereella työreissussa ja meillä yökylässä. Viime maanantaina vielä yskin tosissani flunssan jämiä, eilen oli jo hyvä mennä. Minä olen ihan todella surkea suunnistaja, enkä varmasti yksin löytäisi rasteja, mutta intoa ryntäillä pitkin metsiä on sitäkin enemmän! Huomasitteko eilisillalta innostuneet juoksuni Kaupin metsässä, joissa huusi meneväni täysiääää? Tajusin, että hommastahan saa ihan huikean intervallitreenin (ja olisin siinä varmaan kipittänyt rastien ohi, jos mies ei olisi ollut se kartanlukija).

Metsässä täytyy loikkia jatkuvasti kivien, kantojen, juurien ja ojien yli, joten tasaisesti paukuttavalle juoksulle se on aika vaihtelua. Myös hyvin haasteellista tällaiselle asfalttijuoksijalle! Välillä pääsee spurttaamaan ihan pururataa pitkin ja välillä menee kävelyksi, kun mäet ovat niin jyrkkiä. Monesti maastoissa mennään vuorotellen ylä- ja alamäkiä, joten suunnistus on ihan hurjan hyvä intervallitreeni ja tahti voi olla mitään vaan täysillä menosta kävelyyn. Omat sykkeeni menivät eilen ylämäkeen juostessa lukemaan 176, mutta keskisykkeeksi jäi vain 124, sen verran sitten pysähdyttiin, mietittiin ja käveltiinkin. Aloittelijoita molemmat, joten tahti ei ole päätä huimaava.

Koska mies otti ja ilmoittautui Jukolaan, minä sanoin että saa harjoitella ja enemmänkin peesaan menossa. Toki katselin välillä karttaa ja hahmotin, että nyt mennään vesitornia kohti Kaupissa ja niin pois päin, mutta kuten sanoin, rastit olisivat jääneet löytymättä yksin. Luulisin.

Siinä kun jolkotin miehen perässä ylös ja alas, mietiskelin samalla kaikenlaisia vertauskuvia päässäni. Kuten että olemme olleet ensi viikolla 18 vuotta yhdessä ja kohdattu noiden vuosien aikana aika monet ylä- ja alamäet. Ja kyllä siihen yhdessä pysymiseen ovat auttaneet paljon yhteiset harrastukset, olisi vaikeaa edes kuvitella, ettemme puuhaisi jotain yhdessä.  Mietin tuota asiaa ilmeisen paljon, sillä näin yöllä unta toukokuusta, kun kävelimme ensi kertaa käsi kädessä. Oi ihana toukokuu!

Iltarasteja voi valita helposta reiteistä haastaviin, mutta haastavinta tuntuu välillä olevan maasto. Tampereen Kauppi on yhtä pientä polkua joka suuntaan ja asettaa kyllä omat haasteensa kartan tulkitsemiseen! Mutta voin lämpimästi suositella, älyttömän hyvää vaihtelua juoksutreeneihin. Ei ihme, että suunnistajat ovat niin hyviä juoksijoita, sitähän menee miljoonaa tasaisella, kun on tottunut kirmaamaan kivien välissä. Huikeaa touhua, tuo metsäily!

Oliko joku eilen rasteilla? Tai onko joku suuntaamassa Jukolaan? Onko teillä joku yhteinen harrastus pariskuntana?

Täysin uudenlainen treenikonsepti – innostaisiko heimolaisuus?

Voi että kuulkaa. Olen viime vuosina ollut aika monessa mediatilaisuudessa ja yksi mieleenpainuvimpia on ollut elokuinen Lidlin reissu, jossa trikoot jalassa pyöräiltiin ja melottiin. Että nautin, kun sai juttelun ja kuvailun lisäksi urheilla! Kun sain kutsun Trib3-treenipaikan ennakkotilaisuuteen, olin ihan into piukeana. Pääsisin treenaamaan ja vetämään kovaa! Muutama päivä ennen tuota tilaisuutta ääni lähti. Se oli pitkälti poissa vielä, kun saavuin viime maanantaina avattuun, Töölöntorin vieressä sijaitsevaan rouheaan treenimestaan. Toiveikkaasti vielä vaihdoin treenikamat ja ajattelin, että josko teen rauhaksiin, mutta briefiä kuunnellessani totesin, ettei tule mitään. Tämä on treeni, joka kannattaa tehdä täysillä ja tiedän, etten pysty himmaamaan. Luovuin ajatuksesta treenata niin puolikuntoisena ja tyydyin kuvailemaan ja katselemaan. Oli muuten järkyttävän vaikeaa, pakenin välillä pois salista kun teki niin mieli hikoilla. Kun näin, miten Coaching Kira-blogia pitävä Kira alkoi hikimäärän noustessa laulamaan ääneen ja teki selvästi täysillä, tiesin, että juuri noin minäkin tekisin. Salissa soivat biisit olivat ihan huikeita ja kannustivat tekemään parhaansa.

Mutta peruutetaan hieman. Mikä ihme sitten on Trib3-sali, ihan uusi konsepti Suomessa? Ensimmäinen paikka avattiin nyt Töölöntorin kulmille, entisen elokuvasalin Adlonin tiloihin. Paikkaan oli jätetty industriaalinen sisustus ja hieno henki, lisäksi valot olivat aika hämärällä. Ainoa mikä allekirjoittanutta tökki, oli aulassa soiva musiikki. Se oli liian kovalla ja kun halusin kysellä uudesta konseptista ja ääni oli puoliksi poissa… Tiedätte.

Hipsin tutkimaan pukuhuoneen, joka sekin on hyvin pelkistetty ja jätetty betoniseinälle. Sitten olikin aika kurkkia saliin, olimme ensimmäisiä, jotka sinne astuivat. Komeassa valaistuksessa oli rivissä kahvakuulia, step-lautoja, juoksumattoja ja käsipainoja. Trib3-treenissä tehdään 45 minuutin HIIT-treeni, jossa nostetaan sykettä juoksumatolla ja siirrytään sitten vauhdilla tekemään esimerkiksi punnerruksia, kahvakuulaheilautuksia tai burpeeta. Tämä jo kertoo, että maksimisykkeen treeni on. Treenejä on erilaisia: on alavartalosetti, koko kropan treeni ja niin edelleen. Jokaisella valmentajalla on omat liikkeensä, joten kokovartalotreenikään ei ole aina sama, jonkin konseptin treeni, vaan valmentajat saavat muokata niitä mieleisekseen.

Katselin 20 minuutin näytetuntia, jonka jälkeen näkyi aika punaisia naamoja. Kovaa siis mennään, toki saa itse säätää juoksumaton vauhtia pienemmälle, ottaa pienempiä painoja tai vaihtaa esimerkiksi helpompaan punnerusasentoon, joten mukana pärjää monentasoinen treenaaja. Katsellessani mietin, että ehkä ihan alusta treeninsä aloittava olisi vähän ulkona kuvioista, kun nopealla tahdilla huudetaan seuraava liike. Entä jos ei tiedä mikä on burpee? Minulle jäi epäselväksi, onko mitään opastuksia tiedossa vai täytyykö ihmisillä olla vähän treenitaustaa tietääkseen kaikki liikkeet. Äkkiähän sen kyllä näkee, mitä vierustoveri tekee. Lisäksi kuulin naisihmisiltä kommenttia, että paljon tehdessä vitosen painot olivat vähän liikaa, ne olivat siis pienimmät tarjolla olevat.

Lisäksi treeniin saa sykevyön rintaansa, josta näkee edessä näytöllä kaikkien salissa treenaavien sykkeet. Tämäkin on vähän niin ja näin juttu mielestäni, sillä jokaisen sykealueet ovat niin valtavan erilaiset ja päivät erilaisia. Olen itse vetänyt tismalleen saman juoksutreenin viikosta riippuen sykkeellä 160 tai 142. Kannustaako se siis, että joku vetää hurjilla sykkeillä, jos oma sykealueesi on alhainen? En tiedä, mutta voisin suoraan sanottuna pitää sykkeet itseni tiedossa.

Treenin jälkeen voi aulaan siirtyä vaikka palauttavalle smoothielle, jotka olivat hurjan hyviä ja lisäksi salille on tulossa A-oikeudet, eli halutessaan voi jäädä treenin jälkeen skumpalle. Jännä ajatus, olisi kivaa kuulla tekeekö moni näin. Maistelin treenejä katsellessani ihania Reloven herkkuja, joita muuten suosittelen todella lämmöllä, vastapäätähän löytyy myös Reloven kahvila ja kirppis.

Vaikka julkisista sykkeistä en innostunut, niin itse treenistä innostuin hurjasti. Hyvin perusliikkeillä vedettävä HIIT-treeni, joka on varmasti omiaan vaikka kerran viikossa muiden treenien joukkoon, kun haluaa niistä itsestään kaiken irti! Ihanaa, ettei jokainen tunti ole jonkun konseptin mukainen vaan ohjaajat saavat päättää itse sisällöistä! Ja tiedättekö mitä? Jos ette pääse Helsinkiin treenaamaan niin ei hätää, samanlainen keskus avataan Tampereelle Tampellaan näillä näkymin huhtikuun alussa. Koska saimme treenikortit matkaamme, voit olla varma, että minuun törmää Tampereen treeneissä. Haluan niin kokea tuon fiiliksen, kun mennään kovaa ja ohjaaja sekä musat kannustavat eteenpäin.

Eka kerta on ilmainen, eli kannattaa käydä testaamassa, muuten treeni maksaa 20e/kerta. Treenaajista otetaan polaroid-kuva seinälle, jonka myötä sitä sitten kuuluu heimoon, kenen kanssa hikoilla yhdessä.

Miltä kuulostaa, innostaako heimolaisuus? Oletko törmännyt maailmalla tähän konseptiin?