On vuosi 1993. Olen nauhoittanut naapurilta hienolla tuplamankallani tyhjälle C-kasetille Dingon Kerjäläisten valtakunta-albumin ja kuuntelen sitä istuskellen vesisängyssäni. Neumannin äänessä on jotain vangitsevaa. Se menee läpi esiteinin sielun ja osuu siellä johonkin syvälle. Istun sängyllä ja kirjoitan – en seiniin autiotalojen vaan päiväkirjaan. Niitä täyttyy teinivuosien aikana loputtoman monta, ne kuulevat teinin sielunmaiseman tuskan ja kasettimankassa Nipa tuntuu ymmärtävän siitä myös paljon.
”Ja kuluneet kulmahampaat loput kynsistä syö….” kajahtaa teatterin lavalla lähes 30 vuotta myöhemmin. Tekee mieli laulaa mukana, osaan kaikki edelleen sanasta sanaan ja teini sisälläni herää. Samaan aikaan lavan täyttää lähes 100 lukioikäistä nuorta. Tuo näky on jo itsessään ihan hurjan vaikuttava, mutta jotain räjähtää sisällä, kun he alkavat laulaa. Siis kuinka hyvin he voivat vetää! Ensimmäisten sekuntien aikana kaikki epäilykseni siitä, ettei näitä biisejä voi tulkita kukaan muu kuin Nipa omintakeisella tyylillään katoavat.
Neumann on tehnyt yllättävänkin iättömiä lauluja, kun niitä kuuntelee 2020-luvun nuorison suusta tulkittuna. Ne kääntyvät muitta mutkitta tähänkin päivään ja niiden ympärille on rakennettu upea ja ammattimainen musikaali, joka kertoo samaistuttavasti lukioikäisten ihmisten rimpuilusta elämässä, kaveruudesta, koulukiusaamisesta sekä muista polttavista aiheista. Kuinka ihanasti rakkaus ja ihastuminen kumpuilee pitkin tarinaa ja kuinka täysillä pystyn eläytymään esimerkiksi hetkeen koulun terveydenhoitajan luona. Kun elämä ei menekään niin helposti ja kipuilua riittää.
Tampereen työväen teatterin lavalla nähtävä Dingo-musikaali, Nahkatakkinen tyttö, on esitys, jota ei voi kuvailla ilman ylityssanoja. Se on hervottoman hyvä. Nuoret ovat lavalla uskomattoman aitoja ja heidän intonsa tehdä tätä musikaalia säteilee aivan varmasti takariviin asti. Heidän äänensä ovat puhtaita ja kuulaita ja kyynel nousee silmään, kun yksi pääosan esittäjistä, Kataa esittävä Helmi Hollstörm avaa suunsa ensi kertaa. Myös ”tätikööri” Sylvi (Sanna Stolberg), Aili (Tinja Taipale) sekä Helmi (Josephne Lenick) on mielettövän hyvä trio. Tuntuu väärältä kyllä nostaa ketään esiin, sillä kaikki on mielettömän hyviä ja ottavat paikkansa lavalla. Puhumattakaan bändistä taustalla, upeaa! Eikö heitä jännitä, mietin? Olisin pyörtynyt lavalle lukioikäisenä, mutta varmasti porukassakin on voimaa!
Ohjaaja Marietta Kunnas on tehnyt tarinasta erilaisen kuin aiemmin esitetyt ja vaikken ole niitä nähnyt, sanon, että tämä tarina toimii ja uppoaa kuin häkä. Surullisten teemojen lisäksi tarina on täynnä hauskoja pieniä vitsejä ja elämäniloa, joka ei tee esityksestä surumielistä. Tampereen yhteiskoulun ilmaisutaidon lukio juhlii 125-vuotista taivaltaan ensi lokakuussa ja juhlavuosi aloitetaan tällä mielettömällä yhteisproduktiolla TTT:n kanssa. Uskomattoman työn ovat tehneet ja saaneet aikaiseksi Suuren näyttämön todellakin täyttävän esityksen.
Lopussa porukka seisoo, hakkaa käsiään yhteen (milloin olisi sattunut käsiin taputtamisesta), laulaa mukana Autiotaloa ja uskon, että joka ikinen salissa ollut nautti täysillä parituntisestaan. Kuin olisi elänyt palan nuoruudestaan uudelleen, niin samaistuttava esitys oli. Ja miksi ihmeessä ajattelin, etten kirjoita tästä mitään? Esityksiä on vain muutama ja nekin loppuunvarattuja, sillä nuorilla on koulu hoidettavanaan. Ajattelin siis, etten voi sanoa, että mene ja koe tämä. Sinun on pakko nähdä tämä. Sitten tulin järkiini ja totesin, että meneehän tämä ainakin kiitoksena tekijöille. Ehkä parasta teatteria, mitä olen aikoihin nähnyt. Kliseistä, mutta sanon tämän silti: näistä nuorista kuullaan vielä. Kun laitoin pätkän loppuaplodeista ja laulusta Instastorien puolelle (@optimismiakatja, näette vielä iltaan asti tuon pätkän), sain viestin, että kylmät väreet meni sen 15 sekuntin aikana, vaikka katsoi ruudun läpi. Ymmärrän hyvin. Kehuimme seurani Annan kanssa esityksen läpi jo väliajalla. Se upposi ja syvälle.
Eilinen ilta oli elämys, jollainen jokaisen tulisi saada kokea teatterissa. Kiitos ja kumarrus, mieletön duuni tyypit!
*liput saatu
