Häpesin olla nainen – naistenpäivän ajatuksia

Naistenpäivä. Ulkona paistaa upeasti aurinko, istun junassa matkalla kotiin. Siellä odottaa minua elämäni pikkunaiset. Samalla ikävöin, kun en ehtinyt Jyväskylässä nähdä yhtä tärkeistä tärkeintä elämäni naista, äitiäni. Naistenpäivä herättää valtavasti ajatuksia laidasta laitaan. Ajatuksia tasa-arvosta, ajatuksia kauniista päivästä, ruusuista ja naisten yhdessäolosta, ajatuksia naiseudesta.

Naistenpäivää vietetään ensi sijaisesti naisten oikeuksien takia. Vaikka maailma on muuttunut paljon, on monissa maissa naisen asema edelleen surkea. Tässä YK:n tutkimuksessa oli hämmentävää huomata, että 28% vastaajista oli sitä mieltä, että aviomiehellä on oikeus pahoinpidellä vaimoaan. Naistenpäivänä monet tuovatkin esiin juuri tätä perimmäistä syytä siitä, miksi naistenpäivää vietetään ja hyvä niin. Sen taustalla on aika paljon muuta kuin ruusuja ja skumppaa. Muun muassa Planin kautta voi tehdä lahjoituksen antaakseen tytöille paremman tulevaisuuden.

Minä itse häpesin hyvin pitkään olla nainen. Menin 12-vuotiaana kampaajalle Green Dayn kuvan kanssa ja pyysin leikkaamaan samanlaiset revityt hiukset kuin laulajalla. Pukeuduin aina löysiin vaatteisiin ja ehdottomasti housuihin. Minua luultiinkin usein pojaksi ja olin siitä vain hyvilläni. Tykkäsin hengata monesti poikien kanssa ja koin tyttöjen väliset ystävyydet hankaliksi. Mistäköhän sekin johtuu? Omasta epävarmuudesta? Ja siitä, että pojat olivat jotenkin kovempia, poikamaisena pärjäisin paremmin? Inhosin aikaisin kehittynyttä vartaloani ja toivon olevani poika.

Kun täytin 20 vuotta, päätin ensi kertaa elämässäni kasvattaa pitkät hiukset. Kyllä. 20 vuotta siihen meni. 24-vuotiaana lähdimme vaihto-opiskelemaan Englantiin ja sain siitä ajasta jonkinlaista rohkeutta olla nainen – aloin käyttämään hameita! Muistan, kun palasimme kotiin ja oli kesä, miespuolinen ystäväni sanoi, että hän on kiinnittänyt huomiota, että olet alkanut käyttämään hameita, mahtavaa. Niin pitkään meni, että aloin kokea naiseuden olevan enemmänkin ylpeys kuin taakka.

Kahta pikkunaista kasvattaessa saa olla joka käänteessä miettimässä omia epävarmuuksiaan ja malleja, mitä antaa tyttärilleen. Olen suurin naiseuden malli heille. Sitä kyseenalaistaa koko ajan tekemisiään: miksi äiti meikkaat? Miksi me ei? Miksi värjäät hiuksiasi ja me ei saada? Miksi sinä saat mennä talvella ulos hameessa ja me ei? Ennen kaikkea olen yrittänyt sanoa lapsilleni tauotta, että he ovat valtavan arvokkaita, kauniita ja heistä voi tulla ihan mitä vain he haluavat. Naiseus ei ole este, siitä pitää olla ylpeä.

Kuuntelin tällä viikolla myös ensimmäisen jakson Nuorgam & Pentikäinen podcastista. Historiallista, siitä tuli ensimmäinen kuuntelemani podcast! Emmin ääni on muuten mielettömän rauhoittava ja jotenkin tuo lohtua, kuunnelkaapa. Erityisesti mieleen jäi kohta, jossa Emmi sanoi, että jos joku julistaa somessa rakastakaa itseänne (tai aika monikin julistaa), et voi painaa itsestäsi nappia ja alkaa rakastaa itseäsi ehdoitta, jos olet vuosikymmeniä enemmän tai vähemmän vihannut itseäsi. Jakso käsitteli kehopositiivisuutta, itsensä arvostamista ja rakastamista. Sitä, että onko ok, ettei hoikka vaalea nainen ole itseensä tyytyväinen tai ei pysty rakastamaan itseään. Koska pitäisihän sen, kun on oikea stereotypia naiseudesta, se jota somessa viljellään. Jakso oli hyvin voimaannuttava ja auttoi ainakin minua itseni hyväksymisessä.

Viimeisen vuorokauden olen ollut 10 naisen seurassa Jyväskylässä pressimatkalla. Kaikki hyvin erilaisia naisia, eri puolilta Suomea, eri ikäisiä. Kaikkien kanssa ehdin jotain jutella, toisten kanssa enemmän, toisten kanssa vähemmän. Oli hyvin voimaannuttavaa olla isossa naisporukassa, samalla tapani mukaan koen aina pientä ulkopuolisuutta. Etten kuuluisi porukkaan koskaan. Tiedän, että tämä on täysin oman pääni tuotos ja menin porukassa varsin hyvin. Oli ihanaa tavata uusia kasvoja ja jutella vanhojen tuttujen kanssa. Aamiaisella juttelimme siitä, että miksi esimerkiksi IGssa keskittyy siihen haukkumaviestiin, jos sadasta viestistä 99 on ihania ja yksi ilkeä. Miksi pitää keskittyä siihen ilkeään ja märehtiä, että taas mokasin ja taas tein väärin? Sillä tähän itse sorrun. Sitten haukun itseäni ja mietin, miten päin pitäisi olla, etten saisi näitä viestejä? Mutta pitäisi unohtaa ne ja keskittyä niihin hyviin.

Tänään haluaisin sanoa ihan jokaiselle naiselle, että olette hyviä. Riitätte sellaisena kuin olette ja olette ihania juuri sellaisena kuin olette. Olen viime aikoina tavannut todella paljon upeita naisia, joita olen katsonut ihaillen ylöspäin – menestyviä yrittäjiä, upeita äitejä, iloisia naisia, voimaannuttavia naisia, ihan kaikenlaisia naisia. Olen tällä viikolla saanut tukea kollegoilta, naisyrittäjiltä tuskaillessani pärjäämistäni. Olen saanut aivan ihanan kasvohoitohetken upean naisen käsissä. Olen saanut upeita viestejä teiltä. Olen saanut PR-toimiston naiselta mielettömän kivan naistenpäivän lahjan. Olen saanut upealta jyväskyläläiseltä yrittäjältä paketin, josta myöhemmin lisää. Olen istunut teellä yhden tamperelaisen valokuvaajanaisen kanssa. Olen istunut kampaajalla suorastaan itkien pari viikkoa sitten tapahtunutta asiaa ja hän nuoremmasta iästä huolimattaan suhtautui tilanteeseen paljon järkevämmin kuin minä ja antoi hyvää perspekstiiviä. Olen tavannut mielettömän energisen ja valovoimaisen esiintyjänaisen, Sannin. Lista on loputon. Meissä on niin paljon voimaa naiset! Ollaan upeita!


paita ONLY (second hand)/ hame GARCIA JEANS/ sukkikset KAIKO/ korvikset UHANA DESIGN/ kengät DR.MARTENS

Niin ja naistenpäivän ”ruusunkin” sain jo tällä viikolla. Olin vähän tuskissani Helsingin lumimyrskyssä matkalla Vantaalle ja höpötin lähellä olevalle miehelle, että kännykästäni loppuu akku ja eksyn kun ei ole navia, apua! Hän kaivoi minulle laukustaan vara-akun ja käski pitää omana, sanoen vielä, että eihän sinua voi tuonne myrskyyn päästää hortoilemaan. Jäin bussiin ihan hämillläni istumaan. Mikä ele! Kuinka paljon sykähdytti ja muistan pitkään, mitä ihanaa naistenpäivän viikolla kävi.

Ollaan ystäviä toisillemme. Pidetään huolta tytöistämme ja tuetaan heikompia. Aurinkoista naistenpäivää! Minkälaisia ajatuksia se sinussa herättää?

We’re Brave ja ihana elämänvaihe

Lauantaita ystävät! Onpa ollut ihmeellinen viikko – olen ollut ihan hirveästi yksin tällä viikolla. Tai tarkoitan, että ilman perhettäni. Vähän vahingossa (mies on hoitanut harrastukset ja ottanut toisenkin mukaan), vähän tarkoituksella (yksi ilta tuli yllättävä Skype-puhelu ulkomailta ja hautauduin puhumaan siihen) ja sitten käynyt pari kertaa Helsingissäkin yksin ja yöpynyt tyhjässä mummolassa. Niin paljon on tullut oltua muualla (vaikka toisaalta maanantainakin oli kotipäivä ja kuopus poissa päikystä), että nyt on jo ikävä perhettä. Ihanaa, kun on viikonloppu. Vaikkakin ehkä vähän väsynyt sellainen, kuopuskin oli viime yönä ekaa kertaa yksin kaverilla yökylässä. Koko syksyn ovat sitä kyselleet ja nyt toteutui, hän oli niin onnellinen! Mutta onhan se pienelle rankkaa ja väsy iskee jälkikäteen.

Torstaina tuli joku ihan todella ihmeellinen rauha itselleni kaiken tämän kiireen keskellä. Oli ollut superenerginen aamu Uhanalla Helsingissä, olin juossut pitkän lenkin lumisateessa ja saimme naapurit iltateelle. Sen sijaan, että sitä hössöttäisi ties mitä siivouksia ja muita, istuimme rauhassa naapurien kanssa juttelemassa lasten leikkiessä. Miksei tällaista tee useammin? Ei muka ehdi, mutta kyllä nyt tunnin tai kaksi ehtii kyllä useamminkin irroittaa!

Jo aiemmin torstaina päivällä tuli kaiken stressin jälkeen fiilis, että kyllä tämä tästä. Pala kerrallaan tehden, aina saa jotain valmiiksi ja aina jää jotain tekemättä. Aina on vähän stressi mistä töitä seuraavaksi, samalla kun on ylpeä siitä, mitä on saanut aikaan. Isompi kuntaprojektini päättyy nyt tulevalla viikolla ja jättää aukon päiviini, jonka tilalle toivon löytäväni uusia haasteita! Saa muuten vinkata, jos on esimerkiksi kuntapuolen hommia Pirkanmaalla tiedossa, olipa kivaa tehdä niitäkin vuosien tauon jälkeen.

Ylipäätään tämä viikko on antanut tietynlaista rauhaa ja onnea elämäntilanteesta tällä hetkellä. Aina on omat haasteensa, epävarmuutensa ja menneisyyden traumansa, mutta tällä hetkellä meillä on menossa ihana elämänvaihe. Lapset ovat ihan superiässä. Itsenäisiä leikkijöitä, kaverien kanssa touhuajia, mutta samalla vanhempien syliin käperytyviä, iltalaulun, suukot ja muut vaativia. Aika menee ihan hirveän äkkiä, sen tajuaa nyt. Ihan hetki sitten en uskaltanut käydä edes vessassa taaperon kaatuillessa, jätin käymättä illalla suihkussa kun nukutustaistelulta ei ehtinyt ja ajattelin, etten varmaan vuosikausiin tule lukemaan kirjoja. En ehdi. Niin vain pari vuotta myöhemmin meillä on yllättävänkin paljon aikaa tehdä omiakin juttuja, mutta silti ihanan pienet pallerot (sain juuri heiltä palautetta, etteivät halua olla palleroita. Kieltäydyin tottelemasta ja sanoin että ovat aina pikkupalleroitani).

Yrittäjyyskin on näyttänyt paljon niin hyviä kuin huonoja puolia tämän neljän kuukauden aikana, jotka olen ehtinyt olla täysipäiväinen yrittäjä. On stressannut toimeentulo, seuraavien töiden löytäminen ja ärsyttänyt jatkuva osaamisensa myyminen. Olen unohdellut välillä asioita, kun päällekkäin menee niin monta eri projektia. Samalla on ollut ihan huippua, että voin suostua ja kokeilla vähän ”sitä sun tätä” työtehtävää ja tehdä töitä missä vain. Tällä viikolla olen naputellut kahvilassa Helsingissä, tyhjän mummolan lattialla, kampaajalla, kotona eri paikoissa, junassa, Onnibussissa ja ties missä. Sopii luonteelleni ihan äärimmäisen hyvin, viuhtoa sinne tänne.


jumpsuit VERO MODA/ korvikset UHANA DESIGN (saatu)/ neule VILA/ kengät H&M/ rannekoru OXXO

Täytyy nauttia kyllä siitä tilanteesta, missä juuri tällä hetkellä on, sillä mikään ei ole pysyvää. Elämä muuttuu tauotta. Lapset muuttuvat vuodessa ihan eri tyypeiksi. Sitä, missä ja mitä töitä teen vuoden päästä en tiedä vielä yhtään, mutta rohkeasti täytyy ottaa vastaan kaikki, mitä elämä antaa ja kääntää joka kivi.

Rohkeudesta kertovat nämä mielestäni älyttömän upeat Uhanan korvikset, joiden nimikin on We’re Brave. Niiden keraaminen osa on valmistettu Nuutajärven lasikylässä ja jokainen keraaminen ympyrä on vähän erilainen – niin kuin me ihmisetkin. Ylpeänä kannan näitä korviksia ja kerron niiden tarinaa, Uhana Design lienee menestyneimpiä tamperelaisia yrityksiä!

Huh, että tuli onnellinen olo kaikesta tätä kirjottaessa. Siitä, miten kiitollinen olen elämäntilanteestani, sillä tällä viikolla olen taas raottanut verhoa menneisyyden traumoistani. Kiitollinen siitä, ettei minun tarvitse pelätä, saan mennä touhottaa yrittäjänä ja kotona on tyyppi, joka pitää palikat kasassa ja kannustaa kokeilemaan kaikkia. Kun väsyksissä tappelee illalla hänen kanssaan, unohtaa välillä miten mielettömän arvokasta on, että minulla on täysi tuki ja turva kotona. Ja ihanat, ihanassa elämänvaiheessa olevat pallerot.

Kiitollisin mielin viikonloppuun, ihanaa sellaista kaikille! Oliko vähän liian siirappista tämä meno tällä kertaa, hih!

Jotain upeaa tulossa – sneak peek Uhanan SS20 mallistoon!

Olipahan energisoiva aamu! Aamuhämärässä, upeassa auringonnousussa kävelin Espalla sijaitsevaan Uhanan ja Papun yhteiseen liikkeeseen, jossa odotti Ohmygoodnessin tekemä vegaaninen aamiainen, ihania iloisia ihmisiä niin Uhanalta kuin Sugar Helsingiltä sekä uusi kevään ja kesän mallisto. Osui kyllä maaliin, kun sai hörppiä raikasta smoothieta, ihailla upeita kuoseja ja hitaasti aurinko nousi ja valaisi koko myymälän hehkuvaksi kesäiseksi keitaaksi. Iloinen puheensorina täytti paikan ja Uhana ei pettänyt – mallisto oli upea! Kotimatkalle lähdin uusien korvisten ja kukkakimpun kanssa hymyn ulottuessa varmaan korviin asti. Ihanaa!

Onko ruudun takana ketään, kuka ei olisi kuullut tamperelaisesta Mira Vanttajan ja Hanna Virkamäen perustamasta Uhana Designista? Rohkeista kuoseistaan tunnettu Uhana on kasvanut koko seitsemänvuotisen historiansa ajan ja saanut valtavasti viime aikoina näkyvyyttä, sillä myös pääministerimme Sanna Marin Tampereelta tykkää pukeutua heidän vaatteisiinsa. Aivan mahtava menestystarina!

Oma rakkauteni merkkiin syttyi perinteisten pisarakorvisten myötä ja laajeni sitten heidän collareihin, joita minulla on monessa eri kuosissa. On meduusaa, banaania ja kukkia. Mikä ihaninta, uudessa mallistossa on kaksi eri collaria myös, joista vihreä näytti aivan täydelliseltä. Rakastan pukeutua värikkäästi ja näyttäviin kuoseihin ja niitähän Uhanalla riittää. He kulkevat rohkeasti omaa polkuaan ja mallistoista löytyy collarien lisäksi muun muassa paljon silkkivaatteita. Monet asut ovat yhdisteltävissä niin arkeen, töihin kuin juhlaan. Näyttävät korvikset riittävät tekemään asusta kuin asusta kiinnostavan.

Miltä uusi mallisto näyttää? Vihreältä ja trooppiselta. On eläimiä, on paljon vihreää, mutta toisaalta myös mustaa ja pitsiä. Hametta, rohkeita toppeja, housuja, collareita ja kaiken keskellä kuin huutomerkkinä aivan upea oranssi takki. On kimonoa, puseroa ja perinteisiä pisarakorviksia pilkuilla tällä kertaa. Ja ihanaa vaaleanpunaista, joka toistuu nyt aamuhämärän kuvissa hieman liian persikkaisena. Ei voi olla huono päivä, kun vedät näitä vaatteita päällesi, eihän?

Hyppääkö joku kuosi heti esiin mihin ihastuit? Onko Uhana omia lemppareitasi? MY LIPS DON’T LIE-mallisto tulee helmikuun lopussa myyntiin! Energistä torstaita kaikille!