Ne ovat täällä taas!

Vappu hurahti ohi ja täällä köhi kolme neljästä. Voi miten harmittaa, kun tänäänkin ajattelin juosta pitkän lenkin tulevaa puolimaratonia ajatellen, mutta ei auta. Lapsi on köhinyt jo 1,5 viikkoa, mies viikonlopusta asti, oma vuoroni alkaa röhimään tuli vappuaattona.

Eilen kävimmekin vähän pyörähtämässä Nokian mammojen järjestämässä vapussa, jossa soitti muun muassa kavereiden Pellepändi. Kuopus tykkää heistä hurjasti, mutta livenä alkoikin jännittää kovaa ääntä ja pellen nenää ja halusi olla sylissä. Kiva tapahtuma, jossa saatiin niin kasvomaalaukset kuin askarreltiin itse vappuhyrrät.

Olin toivonut, että pääsisin kuvaamaan vappuna myös upeista upeimmat kirsikankukat. Ne ovat loistossaan niin hurjan vähän aikaa ja ei ole niin sanottua, että juuri silloin pääsisi käymään keskustassa ja saisi vielä miehen kameran taakse. Niinpä kurvasimme Keskustorin kautta vielä eilen kotiin. Oli tietenkin alkanut sataa ja se peittyy aika hyvin kuvista, mutta näkyy läikittyvästä hameesta. Siellä me kaksi lenssuista yskimme ja köhimme kirsikkapuissa. Apua, kaikkea sitä. Mutta ihanaa, että päästiin kuitenkin käymään! Nämä ovat niin supernättejä kukkia, ettei tilaisuutta voinut ohittaa. Kohta varmaan alkaa somessa pyöriä myös Roihuvuoren kuvia, olen itsekin siellä kerran käynyt ja onhan se upea.


paita UHANA DESIGN/ hame TFNC/ takki ONLY/ kengät ADIDAS/ korvikset MAANANTAIMALLI/ rannekoru BY PIA’S

Jotenkin tuolla kylmässä sateessa puun vieressä seistessä tuli vahvasti mieleen viime vuoden toukokuu. Olin ollut kaksi viikkoa vatsataudissa ja varma jo, ettei se ikinä lopu. Käynyt pari kertaa sairaalassa tiputuksessa ja muuta. Kun se sitten loppui, oli lähes helle, kaikki kukat kukkivat ja menimme tuonne kuvaamaan kirsikoita. Oli oli vähän heikko, mutta samalla ihan superonnellinen. Ja tiedättekö, sitä se oli eilenkin puussa heiluessa. Oli niin hyvä mieli siitä, että sain viettää vappua köörini kanssa. Jotenkin yhdessä perheenä touhuaminen on monesti vain sitä parasta, kun vielä kelpaamme tytöille seuraksi. Illalla saunassa katselin, kun tytöt puuhasivat vaahtokylvyssä hihittäen keskenään ja mietin, että he sulkeutuvat usein johonkin täysin omaan kuplaansa. Heillä on ihan oma siskosten maailma, jonne me emme mahdu ja jossa he ovat täysin erottamattomat.

Taisinpa vappuna sanoa, että tulee olemaan kova paikka ensi syksyn eskari ja sen myötä päivät erossa toisistaan. Heitä on kyllä ihanaa katsoa yhdessä (ainakin se pieni osa ajasta, kun eivät tappele, heh!).

Tällaisissa vaaleanpunaisissa lenssutunnelmissa vietettiin meidän vappua! Piti laittaa sitten asukin ihan vaaleanpunaista, kun olin matkalla kohti pinkkiä puuta. Saatteko pinkkiöverit näistä torstaihin? Niitä ehkä tarvitaankin, keli muuttui nyt hetkeksi niin jäätäväksi, iik!

Minä riennän nyt kohti Särkänniemeä, ehkä kuulette myöhemmin miksi. Toivotan jokaiselle ihastuttavaa alkanutta toukokuuta, omenankukkia odotellessa! Ai että! Mahtavaa kun se aika on taas täällä ja luonto herää henkiin. Nautitaan!

Miten oma vappusi sujui? Joko olet bongaillut kirsikoita?

Ei minkäänlainen pääsiäinen?

Jotenkin ajattelin, että tänä vuonna pääsiäistä ”ei ole”. Palmusunnuntaina olemme jo reissussa ja virpomiset jäävät, ruohoja ei kannata kasvatella kun ei niitä kukaan ole katsomassa tai kastelemassa ja laitanko koristeita esille, kun kukas niitä katselee. Koin tästä jotenkin vääränlaista oloa, sillä kuten olen kertonut, meillä on kaksi pääsiäislasta. Pääsiäinen on ollut monta vuotta jotenkin sellainen, että teen sen juustokakun, jota söin sairaalasta tullessa, fiilistelen koristeita laittaessa, kuinka niitä laitoin esille ja elin vauvakuplassa. Että eihän sitä pääsiäisperinnettä voi rikkoa tekemällä ei mitään pääsiäistä!

Kun lähdimme reissuun, olin jopa ihan helpottunut. Ei tarvinnut miettiä virpomisasuja ja ekana päivänä hiihtäessään virpomista harmitellut esikoinen totesi, että Rukalla on kyllä kivempaa. Ei tarvinnut mennä perinteiden mukaan. Pääsiäinen tuli, vaikka meillä ei ollut yhtään narsissia tai koristetta esillä. Niitähän näki vaikka missä. Kuusamossa syötiin niin suklaamunia kuin mämmiä. Mitäpä siihen oikeastaan tarvitsee, että pääsiäistä voi viettää!

Olimme ajatelleet saapuvamme vasta sunnuntaina kotiin, mutta tulimmekin jo lauantai-iltana. Eilen sitten sain pestä 7 koneellista pyykkiä ja kaikki toppavaatteet ovat puhtaina kaapeissa ensi talvea varten. Mies oli puoli päivää ulkona pesten autoa ja vaihtaen renkaita, esikoinen oli onnellinen kun sai puuhata kavereiden kanssa taas. Kyllähän se reissussa on sitä jatkuvaa vanhempien kanssa oloa, hän nautti ulkona lämmöstä ja ystävistä. Minä repäisin keskellä päivää ja luin tunnin kirjaa. Ei ollut tarvetta rynnätä ulos aurinkoon, kun oli koko viikon möllöttänyt aamusta iltaan ulkona reissussa! Iltapäivällä juoksin vielä kympin ihmetellen leskenlehtiä ja pölyn määrää. Kyllä se lumi Kuusamossa vielä säästi ihmisen tältä pölyltä! Tsemppiä allergikot, ei varmasti ole helppoa.

Kaikki olivat vähän omissa touhuissaan koko päivän, tavarat löysivät paikkansa ja lapsille tupsahti kotipiirit takaisin. Siinä missä itse kaipaan reissuun, tuntuu että he monesti takaisin kotileikkeihin ja kavereiden luo. Tänään on tarkoitus urheilla lisää, siivota lisää, käydä brunssilla ja ehkäpä leffassa! Sehän on jo traditio suorastaan, kävimme nimittäin viime pääsiäisenä brunssilla ja leffassa katsomassa Petteri Kaniinia!

Pääsiäinen, jonka ei pitänyt olla minkäänlainen pääsiäinen on ollut täynnä yhdessäoloa ja rauhallista menoa. Mummon synttärit ja matkustuskin siihen mahtuivat, mutta olen iloinen, että tulimme jo lauantaina kotiin. Olemme todella harvoin kaikki kotona ilman aikatauluja ja kaksi sellaista päivää tuntuu jo aika luksukselta. Huomasin miehestä, että hänkin lauleskeli eilen ja oli ihanan hyvätuulisen oloinen. Rauhallinen olo, loma ja aurinko näyttää toimivan itse kullekin! Olen nyt ihan ylpeä itsestäni, sillä Kuusamon viikosta kertyi yli 1000 kuvaa vähemmän kuin alkuvuodesta ja keskityin yhteen lajiin. Sen päälle pystyin meikittä möllöttämään kotona pääsiäisenä. Nämä eivät kuulkaa ole niin yksinkertaisia juttuja levottomalle suorittajasielulle, mutta ehkä vähän opin.

Ei minkäänlainen pääsiäinen, eli rauhallinen pääsiäinen olikin tähän väliin just meille sopiva. Tiukasti asetellut servetit, hiki päässä väännetyt pashat ja virpomisoksien teko eivät olleet niitä juttuja, mitä nyt kaivattiin. Rauhallisia päiviä selkeästi kaivataan sen viipotuksen lisäksi ja minäkin rentoudun, kun normaalisti arkena viuhdon päivät yksin lasten kanssa.


haalari POMP DE LUX/ liivi ONLY/ tennarit ADIDAS/ rannekoru BY PIA’S/ korvikset UHANA DESIGN/ aurinkolasit RAYBAN (saatu)

Ja hei, katsotkaa, löysin Jyväskylästä ne narsissitkin kuviin! Päälleni vetäisin liivin, jonka kaivoin esiin keväisin jo aikana ennen kuopusta, sillä alkaa siis olla aika monta ikävuotta takana. Kevät!

Ihanaa kun toiset jaksavat koristella, saa sitten ohikulkijatkin nauttia. Ja huomaatteko, maailman tuskaisin projekti aka hiustenkasvatus alkaa näkyä, nyt mennään omassa inhokkimitassa, mutta jotain on selkeästi tapahtunut!

Ja eikö ole parasta, kun sunnuntaina ei ole sitä inhottavaa sunnuntaioloa, että arki alkaa taas? Vaan saadaan nauttia vielä tänäänkin? Aurinkoista toista pääsiäispäivää jokaiselle!

Uuden ajan alku (sisältää arvonnan)

Koska päätin viikonloppuna keskittyä pääasiassa kaikkeen muuhun kuin koneen näpyttelyyn, tulee tämä asupostaus päivän etuajassa. Voi kai maaliskuun vikana päivänä jo niputtaa maaliskuun? Tänään alkoikin uusi aika, kesäaika. Kuinka moni kärsii kellojen siirrosta? En muista kärsineeni aiemmin ollenkaan, mutta lasten rytmejä tuo tuntikin vähän sekoittaa ihan selkeästi, tosin se kestää yleensä kolme päivää ja sitten ollaan taas sopeuduttu uuteen aikaan.

Maaliskuu vei lumet mennessään ja tänään on tarkoituksemme vielä mennä tutkimaan, kuinka paljon lunta on Himoksen rinteissä. Veikkaan, että jää kevään viimeiseksi kerraksi. Huhtikuu tuo tullessaan kevään, pääsiäisen, parit synttärit taas lähipiirissä ja toivottavasti monet hyvät juoksutreenit. Oli enemmän kuin mahtavaa päästä perjantaina juoksemaan viikon sairastelun jälkeen! Voi että liikuntaa tuleekin ikävä!

Mitä bloggaamiseen tulee, maaliskuu oli suhteellisen tuottelias ja… Oma henkilökohtainen blogikävijäennätykseni syntyi maaliskuussa. Olen siitä hyvin kiitollinen kaikille teille, jotka tänne löysitte sekä kaikille yhteistyökumppaneille, jotka tekivät kanssani postauksia ja esimerkiksi jakoivat niitä omissa somekanavissaan, joka selkeästi toi tänne lisäliikennettä. Kiitos siis kaikille. Olen laittanut tähän hommaan niin paljon aikaa, rahaa ja vaivaa, että tuntuu hyvältä, kun täällä käydään. Ja vaikka tuntuisi miten vähäpätöiseltä laittaa viesti Instassa tai jättää kommentti täällä, niin minulle ne merkkaavat todella paljon!

Huhtikuun suhteen on suunta ja postausjutut vielä vähän hukassa. En oikein tiedä mihin suuntaan lähtisin tätä hommaa viemään, mutta josko se siitä kevään myötä kirkastuu. Kokosin tähän postaukseen maaliskuun asut ja vähän normaalia suuremman arvontapaketin luonnonkosmetiikkaa kiittääkseni siitä, että pysytte matkassa. Klisee, mutta ilman teitä, kommenttejanne sekä viestejänne esimerkiksi Instagrammin puolella tätä ei olisi mitään järkeä tehdä.

Tiedättekö minkä koen onnistumiseksi maaliskuun asuissa? Niissä on seuraavat kotimaiset merkit esillä: Nosh Organics, Uhana Design, Minna Parikka, Via Minnet, Valkama, Maanantaimalli ja Katri Niskanen. Hyvä kotimaisuus, jes!

Tule siis mukaan arvontaan ja huikkaa oma asusuosikkisi maaliskuun asuista tähän postaukseen! Myös postaustoiveita otan mielelläni vastaan. Ja mielelläni kuulisin, onko sinulla huhtikuulle esimerkiksi pääsiäissuunnitelmia?

Jätä kommenttisi 4.4.2019 klo 18 mennessä ja olet mukana ihanan ison luonnonkosmetiikkapaketin arvonnassa! Onnea matkaan kaikille ja tsemppiä kesäaikaan siirtymisen kanssa!

Rentouttavaa sunnuntaita!