Manselaiset merkit jyräävät Torikorttelissa!

Ihan mielettömällä paikalla Helsingissä, Kauppatorin kupeessa, vastapäätä Espan puistoa löytyvät Torikorttelit. Siihen kulmaan paraatipaikalle on avattu yhteinen liike kahdelta tamperelaiselta merkiltä, Uhana Designilta sekä Papu Storiesilta. Liike on jo ollut jonkin aikaa auki, mutta eilen vietettiin virallisia avajaisia, joihin pääsin osallistumaan ja kälyni lähti aveciksi.

Jarrutetaan tähän kohtaan. Koska nyt on pakko kertoa omaa tutustumistani noihin merkkeihin. En itse asiassa muista missä ja milloin olen tutustunut Uhanaan. Muistan, että 2015 mies osti minulle hääpäivälahjaksi ensimmäiset pisarakorvikseni. Ja siitä lähtien on mennyt muuten aika nappiin, jos ostaa Uhanaa lahjaksi. Papuun tutustumisen muistan paremmin, sillä se oli ihan sattuma. Haahuilin pitkin Sokosta vauvani kanssa vuonna 2013, taloamme rempattiin (tiedätte miksi) ja asuimme evakossa. Sokoksella oli pop up ja katselin, että onpa ihania pipoja. Ja niitä saa niin äidin kuin vauvan koossa! Näin meille kotiutui kaksi mustaa pipoa mustavalkoisella rusetilla. Papun tarina ja kasvu alkoi noista pipoista.

Vuosien aikana olen rakastunut aivan palavasti Uhanaan ja mielipiteeni Papusta on vaihdellut. Rakastin sitä aiemmin, sitten nakkikuosit hirvittivät ja viime keväänä ostin taas ihan parhaat mustat leggarit pinkeillä polvipaikoilla tytöille. Niillä on rymytty, niitä on pesty ja paljon eivätkä mene miksikään. Eilen avajaisissa sorruin Papun mekkoon (näette varmasti myöhemmin millaiseen) ja ylipäätään tykkäsin hirveästi heidän uusista kuoseistaan. Paljon somessakin näkyneet reput ovat ihania ja erittäin sopivia niin äidille kuin lapsillekin!

Mutta tärkeämpää kuin se mistä minä tykkään tai en tykkää on se, että kotimaiset, ennen kaikkea manselaiset merkit menestyvät. Voivat laajentaa niin, että avaavat liikkeen Helsinkiin. Kotimaisen designin ja tekemisen arvostus on jatkuvassa nousussa ja niin pitääkin. Nämä upeat naiset kahden merkin takana tekevät mieletöntä työtä mielettömällä intohimolla. Kehittävät brändejään jatkuvasti ja keksivät uutta. Miettikää, Uhanalta saa jo vaatteiden ja korvisten lisäksi muun muassa meikkipusseja ja lakanoita siinä missä Papulta saa aikuisten sekä lastenvaatteiden lisäksi raheja, reppuja tai vaikka leikkuulautoja! Mieletöntä kehitystä! Ja mikä lisäksi on upeaa, nämä molemmat merkit haluavat viedä eteenpäin myös syvempää sanomaa ja muuttaa maailmaa sekä asenteita. 

Saimme kurkkia tilaisuudessa syksyn uutuuskuoseja, jotka varsinkin Uhanalla poikkesivat totutusta. Itse kyllä ihastuin tuohon punasävyiseen kuosiin! Uusi Kyoto-mallisto kunnioittaa elämän keskeneräisyyttä ja sen harha-askelia. Papulla puolestaan oli syksyn kuoseissa muun muassa suloinen heppa niin aikuisille kuin lapsille!

Ihastelimme liikettä, sitä pinkin määrää ja Papun U-kirjaimen muotoisia sovituskoppeja ja kuuntelimme Annin (Mansesta, tietty) musaa. Voi että olen iloinen näiden mimmien menestyksestä, kiitos kutsusta!

Kenen muiden lemppareita? Mitä pidät uusista kuoseista?

Mikä on yksi matkustamisen helmiä?

Tätä juttelimme miehen kanssa lauttamatkalla Bracista Splitiin maanantaina. Mikä on yksi mahtavimmista asioista matkustamisessa? Syitähän siihen touhuun keksisi loputtomiin (toisaalta myös syitä, miksi ei pitäisi matkustaa), mutta nostan nyt tämän esiin. Sillä se on toiset matkaajat sekä ehdottomasti ne paikalliset ihmiset. Miten paljon voit hetkessä oppia jostain ihmisestä tai kulttuurista alkamalla höpöttämään. Mieheni joskus ihmettelee, miksi aina alan pulista kaikille ja kerron hetkessä elämäntarinani, mutta kyllä kuulkaa kannattaa.

Me esimerkiksi kuulimme, että 74-vuotias kanadalaismies oli Bracissa yksin purjehtimassa. Oli tehnyt veneensäkin itse! Miten tämä kuultiin? Mies tuli pyytämään apua veneensä sitomiseen ja mieheni hyppäsi hänen veneeseensä hetkeksi. Omasta pikkujollastamme irtosi ankkuri ja minä lähdin ajelehtimaan kauemmas vähän stressissä, mutta tuossa hetkessä ehdittiin kuulla, että mies purjehtii siellä ja omien sanojensa mukaan odottaa kuolemaa. Näytti kyllä onnelliselta ja hyvinvoivalta.

Lautassa avasin suuni kuunnellessani brittiläisen pariskunnan höpötystä. Pariskunnan mies oli ollut pitkään lentokentällä töissä ja sanoi työn olleen hyvin uuvuttavaa. Oli tehnyt elämänmuutoksen ja nyt teki muun muassa remppatöitä. Oli iloinen ja sanoi, että mitäs siitä, että Kroatiassa oli aika sateiset ja pilviset kelit, sillä jokainen päivä kun heräät hengissä on hyvä päivä. Satoi tai paistoi. Mieleeni jäi pyörimään hänen rempseä olemus ja lausahdus, ”every day is a good day, when you are alive”. Otan kuulkaa käyttöön. Näinhän se on.

Sunnuntaina menimme pyöräreissulle, johon meidät noudettiin omasta kaupungista. Istuimme elämysretkiä järjestävän yrityksen pariskunnan kanssa autossa parikymmentä minuuttia ja kuulimme milloin Kroatiassa käydään koulua, kuinka ilmastonmuutos näkyy siellä juuri ääri-ilmiöinä, nyt oli vähän kylmä ja sateista, viime kesänä meni yli 70 päivää ilman vettä. Talvisin on nykyään aina vuorilla lunta. Pyöräretken veti itse omistaja, joten kuulimme kolmen tunnin aikana vaikka mitä ja hän tarjoutui, että voi heittää meidät takaisin omaan kaupunkiin milloin vain. Vasta kello 23 palasimme hänen autonsa takapenkillä ja kuulimme, miten paljon hän arvostaa kotisaartaan, mistä hänen vanhempansa ovat kotoisin, miten hän päätyi perustamaan yrityksensä, että meillä on Suomessa yhteinen tuttu. Ja että lompakon voi unohtaa Bracissa rannalle vuodeksi ja se vielä löytyy, niin turvallista siellä vielä on. Ja vaikka mitä muuta.


shortsit CUBUS/ toppi VILA/ kengät Kreetalta/ korvikset LINDEX/ mekko/kimono UHANA DESIGN

Kyllä ihmisille kannattaa puhua aina ja joka paikassa, olen niin mielenkiintoisia juttuja kuullut, kun olen alkanut horisemaan omiani. Ihan mielettömän kivoja ihmisiä nytkin tavattiin.

Ja hei, tiedättekö toisen matkailun helmen, kun on ollut kaksin reissussa? Se on paluuhetki! Se hetki kun näimme tytöt ja kuulimme valtavat tarinat siitä, mitä kaikkea heille oli tapahtunut. Se hetki, kun he olivat vieressäni sängyssä ja toinen nukahti välittömästi kainaloon, samalla kun pienempi kutsui meitä ekan illan mummiksi ja ukiksi. Oli aika helmeä palata myös kotiin ja tuntea pienet kädet kaulan ympärillä ja rutistaa taas kovaa.

Oletko itse kuullut hauskoja tarinoita matkoilla?

Ne ovat täällä taas!

Vappu hurahti ohi ja täällä köhi kolme neljästä. Voi miten harmittaa, kun tänäänkin ajattelin juosta pitkän lenkin tulevaa puolimaratonia ajatellen, mutta ei auta. Lapsi on köhinyt jo 1,5 viikkoa, mies viikonlopusta asti, oma vuoroni alkaa röhimään tuli vappuaattona.

Eilen kävimmekin vähän pyörähtämässä Nokian mammojen järjestämässä vapussa, jossa soitti muun muassa kavereiden Pellepändi. Kuopus tykkää heistä hurjasti, mutta livenä alkoikin jännittää kovaa ääntä ja pellen nenää ja halusi olla sylissä. Kiva tapahtuma, jossa saatiin niin kasvomaalaukset kuin askarreltiin itse vappuhyrrät.

Olin toivonut, että pääsisin kuvaamaan vappuna myös upeista upeimmat kirsikankukat. Ne ovat loistossaan niin hurjan vähän aikaa ja ei ole niin sanottua, että juuri silloin pääsisi käymään keskustassa ja saisi vielä miehen kameran taakse. Niinpä kurvasimme Keskustorin kautta vielä eilen kotiin. Oli tietenkin alkanut sataa ja se peittyy aika hyvin kuvista, mutta näkyy läikittyvästä hameesta. Siellä me kaksi lenssuista yskimme ja köhimme kirsikkapuissa. Apua, kaikkea sitä. Mutta ihanaa, että päästiin kuitenkin käymään! Nämä ovat niin supernättejä kukkia, ettei tilaisuutta voinut ohittaa. Kohta varmaan alkaa somessa pyöriä myös Roihuvuoren kuvia, olen itsekin siellä kerran käynyt ja onhan se upea.


paita UHANA DESIGN/ hame TFNC/ takki ONLY/ kengät ADIDAS/ korvikset MAANANTAIMALLI/ rannekoru BY PIA’S

Jotenkin tuolla kylmässä sateessa puun vieressä seistessä tuli vahvasti mieleen viime vuoden toukokuu. Olin ollut kaksi viikkoa vatsataudissa ja varma jo, ettei se ikinä lopu. Käynyt pari kertaa sairaalassa tiputuksessa ja muuta. Kun se sitten loppui, oli lähes helle, kaikki kukat kukkivat ja menimme tuonne kuvaamaan kirsikoita. Oli oli vähän heikko, mutta samalla ihan superonnellinen. Ja tiedättekö, sitä se oli eilenkin puussa heiluessa. Oli niin hyvä mieli siitä, että sain viettää vappua köörini kanssa. Jotenkin yhdessä perheenä touhuaminen on monesti vain sitä parasta, kun vielä kelpaamme tytöille seuraksi. Illalla saunassa katselin, kun tytöt puuhasivat vaahtokylvyssä hihittäen keskenään ja mietin, että he sulkeutuvat usein johonkin täysin omaan kuplaansa. Heillä on ihan oma siskosten maailma, jonne me emme mahdu ja jossa he ovat täysin erottamattomat.

Taisinpa vappuna sanoa, että tulee olemaan kova paikka ensi syksyn eskari ja sen myötä päivät erossa toisistaan. Heitä on kyllä ihanaa katsoa yhdessä (ainakin se pieni osa ajasta, kun eivät tappele, heh!).

Tällaisissa vaaleanpunaisissa lenssutunnelmissa vietettiin meidän vappua! Piti laittaa sitten asukin ihan vaaleanpunaista, kun olin matkalla kohti pinkkiä puuta. Saatteko pinkkiöverit näistä torstaihin? Niitä ehkä tarvitaankin, keli muuttui nyt hetkeksi niin jäätäväksi, iik!

Minä riennän nyt kohti Särkänniemeä, ehkä kuulette myöhemmin miksi. Toivotan jokaiselle ihastuttavaa alkanutta toukokuuta, omenankukkia odotellessa! Ai että! Mahtavaa kun se aika on taas täällä ja luonto herää henkiin. Nautitaan!

Miten oma vappusi sujui? Joko olet bongaillut kirsikoita?