Mene ihminen metsään (voi siellä vapunkin viettää!)

En ole unohtanut että tänään on vappuaatto. Se ei koskaan ole ollut minusta kiva juhla, vaan yksi pahimmista pakkojuhlista. Ihan parasta on ollut mennä Jyväskylään, nähdä kavereita ja käydä tivolissa lasten kanssa. Nyt vanhempani ovat reissun päällä vielä, mummilassa ei odota munkit ja juuri vapaata töistä ei ole. Vappu saa sujahtaa meidän puolesta ohi tällä kertaa, sillä täällä on vielä puolikuntoista porukkaa flunssassakin.

Eli postaan nyt sitten kaikkea mitä mielessä rullailee, sillä ideoita on kertynyt vaikka millä mitalla, en ole vain ehtinyt niitä kirjoittaa ja kuvata. Josko toukokuu tuo tullessaan uuden draivin! Ja olen satavarma, että munkki-, perunasalaatti ja muita vapunvietto-ohjeita ovat blogit niin pullollaan, että voin hyvin tehdä sitä mitä rakastan – kulkea vastavirtaan ja puuhata omiani!

Kyselin Instastoriesien puolella teiltä, tekeekö metsä hyvää. 12 tunnin äänestyksentuloksen perusteella olette kaikki 100% sitä mieltä, että tekee. Samaa mieltä olen itsekin. Miksi siellä tulee käytyä niin vähän?

Meillä ei ole takapihalla metsää johon kävellä, vaan metsään pitää aina vähän lähteä. Kuinka helppo onkaan sujahtaa mummilassa suoraan takapihalta pienelle metsäsamoilulle, mutta jos se vaatii ensiksi automatkan, se herkästi jää.

Esikoisen ollessa vuoden vanha, lähdimme ihan puolivitsillä kokeilemaan iltarasteja. Kaikille avoimia kerran viikossa olevia suunnistustapahtumia, joissa voi valita erilaisia reittejä helposta vaikeaan ja sujahdella pitkin metsää rasteja etsimässä. Ne järjestetään joka viikko eri paikassa ja tuolloin viisi vuotta sitten aloitimme Kangasalan Vatialasta rasteilun. Väittäisin, että tuolle polulle meidät innosti Jukolassakin pari kertaa suunnistanut pikkuveljeni, joka mennä ryskäsi metsissä kuin hirvi konsanaan, kun häneen joskus iltarasteilla törmäsimme. Kävimme kerran ja jäimme koukkuun. Tuo ensimmäinen suunnistuksemme on jopa tallentunut blogiin (hei onko noloa, että juoksen edelleen tuo sama huppari päällä ja jopa ihmettelin, miksi se ei näytä enää niin mustalta. Köh).

Koko kesän 2014 kiersimme rasteja pitkin Pirkanmaata, sehän oli ihan huippukoukuttavaa. Emme olleet kovin hyviä monesti touhussa, mutta ei se haitannut. Kirmasimme pitkin metsiä lapsi kantorepussa keikkuen ja mies juoksi jalat hapoilla kohti parempaa aikaa esikoisen hihittäessä. Välillä hän kyllästyi kun pysähdyimme tutkimaan karttaa, välillä juoksimme kauhuissamme ukkosen ryskätessä päälle ulos metsästä. Hauskaa hommaa se oli ja koukutuimme.

Seuraavana kesänä lapsi oli liian iso reppuun ja vähän liian pieni juoksemaan itse mukana. Sitten alkoi pahoinvointi ja seuraava kesä meni vähän pikkuvauvasumussa. Suunnistus jäi. Kävimme kerran ex tempore kaksin miehen kanssa iltarasteilla muistaakseni kesällä 2017, mutta se vaan unohtui.

Miettiessämme kesän harrastuksia kaveri puhui metsäkoulusta, eli suunnistuskoulun ensiasteesta, jota Tampereen Pyrintö tarjoaa. Hinta on ihan huippu minusta, koko vuosi 85 euroa! Lapselta asiaa kysellessä hän totesi, että metsässä on aina kivaa ja sinne. Nyt suunnistuskoulua on ollut muutamia kertoja kerran viikossa ja hintaan kuuluu välillä ilmaiset iltarastit. Päätimme valloittaa Oravapolun, eli 2 kilometrin suunnistusmatkan nelistään. Sehän on ihan pikkukeikaus, eikö?

Linnuntietä reitti on 2 kilometriä. Polkuja pitkin, hieman harha-askelin ja pieleen menneine oikaisuineen matkaksi tuli meillä 3,6 km. Se on jo kolmevuotiaalle todella pitkä matka. Lisäksi lapsilla ei meinaa riittää keskittymiskyky karttahommiin, vaan huomio keskittyy muurahaispesiin, hienoihin kiviin ja isoihin keppeihin. Mikä on tietysti mahtavaa, että innostuu luonnosta näin, mutta meidän suunnistuksemme tuntui välillä siltä, että kaikki neljä menevät eri suuntiin ja kukaan ei ole enää kartalla.

Mutta mitäpä sitten! Kaunis ilta metsässä, yhdessä perheenä koluten. Ulkoilua ja kivien yli hyppimistä. Tuloksena aika väsynyt poppoo, joka hotki iltapalansa ja halusi pian nukkumaan. Voiko parempaa olla?

En tiedä kuinka usein lähdemme valloittamaan rasteja nelistään, mutta toivottavasti useampana iltarastikertana. Siinä tulee ulkoiltua ja koluttua metsää ja ehkä opittua samalla hieman kartanlukua, joka on sekin hyvä ja tärkeä taito. Minä innostuin taas ihan hirveästi, vaikka jossain vaiheessa tyttöjen juostessa jossain syvällä metsässä väärään suuntaan itseään uuvuksiin ajattelin jo, että tänne jäädään koko yöksi. Ei jääty ja kivaa oli!

Onko siellä metsäihmisiä? Suunnistajia? Iltarasteilijoilta? Jos tilaisuus koittaa, menkää metsään. Voi miten hyvä olo siellä tulee. Nyt toivotan ihanaa vappua, mitä suunnitelmissa?

Ei päivän vaan koko viikon asu (sisältää alekoodin)

*postaus kaupallisessa yhteistyössä Haltin kanssa, takki saatu

Te tiedätte, että minä ja perheeni rakastamme olla pihalla. Siellä pitää möyrytä mahdollisimman paljon kelien suomissa rajoissa. Joten saatte vielä nauttia näistä ulkokuvista ja lumesta. Uskoisitteko, että Kuusamossa oli 10 senttiä vähemmän lunta kuin esimerkiksi Jyväskylässä viime viikolla? Ei näy näistä kuvista, mutta jopa osa laduista oli kiinni! Saas nähdä mikä tilanne on keväällä, voi nimittäin olla, että palaamme kohtuu pian näihin maisemiin, iik!

Mitä vanhemmaksi sitä tulee ja mitä enemmän sitä ulkoilee, sitä tärkeämmiksi ovat myös ulkoiluvaatteet tulleet. Vuodet lasten kanssa ovat saaneet hankkimaan kaappiini muun muassa sadetakin sekä parkatakin. Hassua edes ajatella, etteivät nämä olleet niin justiinsa juttuja ennen, vaikka oli muun muassa koiranomistaja!

Kuusamon reissussa olimme niin paljon ulkona kuin kykenimme, sillä pakkanen oli välillä aika kipakka. Oli hassua huomata lapsistakin, että toinen valitti kuumuutta ja toinen oli koko ajan jäässä – niin me ihmiset olemme erilaisia. Minäkin olen pääsääntöisesti pystyyn jäätyvää tyyppiä, mutta kun pukeutuu oikein ja liikkuu paljon, ei pakkasasteita edes huomaa. Ja kuinka paljon takin tai haalarin huppu suojaa ja lämmittää? Kunnon pakkasilla ero on huima. Lapsemme alkoivat käyttää huppuja päässä Kuusamon keleissä ja tapa jatkui kotonakin, vaikka mittari näytti jo nollaa astetta.

Pakkasin reissuumme neljä eri takkia, eri ulkoiluihin, eri liikuntoihin ja tilanteisiin. Kuinka kävi? Pidin tauotta sitä yhtä ja samaa, kerran lumikenkäillessä eri takkia, sillä oli hionnut ykköstakkini. Sain matkaani Haltin Elega-takin, joka on virallisesti nimeltään laskettelutakki. Niinpä siitä löytyy esimerkiksi hihasta hissilipputasku ja takin sisältä liina, jolla kuivata laskettelulasit. Lipputasku pääsi testiin ja toimi hyvin! Minä ihastuin takkiin ihan totaalisesti, tietenkin esimerkiksi sen värin takia, mutta myös upean lämpimän selässä ja hupussa olevan pehmeän karvan. Pinkki takki oli täydellinen väriläiskä valkoisessa maisemassa! Lisäksi plussaa saa tilavat edessä olevat taskut, joissa on hyvät vetskarit – ei huolta että kännykkä tai rahat lentäisivät niistä rinteeseen!

Koska tammikuun lopun kelit olivat sen verran kirpakat, kävi niin, että vaihtelin vain kerrosten määrää takin alla, mutta tein lopulta kaiken se päällä. Huomasin, että hiihtäessä tuli vähän turhan kuuma, vaikka pakkasta oli – 15 ja alla vain yksi tekninen villapaita. Minä siis lautailin, laskin pulkkamäkeä, hypin hangessa, hiihdin, pyöräilin ja käytännössä asuin takissa koko viikon. Uskon, että olette päivityksistäni huomanneet asian – vain pipo välillä vaihtui! Takissa on kevyt, mutta yllättävän lämmin (testattu -32 pakkasessa) vuori sekä veden ja tuulenpitävä DrymaxX-kalvo. Tajusin vasta kuinka lämmin takki on, kun heiluin se päällä lumitöitä kotona mittarin näyttäessä -1 astetta. Oikein harmitti, että on näin lämmin, sillä minä haluan käyttää tätä takkia mahdollisimman pitkään!

Vaikka se, ettei palele ja on mukavaa liikkua on ykkösjuttu ulkona, on kiva, että talvivaate myös näyttää hyvältä. Minä ja takki oltiin koko viikko yhtä. Kylmää en valittanut kertaakaan. Monet lajit ja erilaiset kelit se saikin testata. Pysyi jopa puhtaana, aika rajoilla mentiin, kun lapsi kaatui öljylammikkoon ja menin häntä auttamaan, apua!

Jos kaipaat tyylikästä sekä lämmintä ja vielä kaiken lisäksi kotimaisen brändin takkia talven ulkoriemuihin, lähtee tälle lämmin suositus! Takki löytyy monessa värissä, jos pinkki ei ole sinun juttusi, kurkkaa täältä lisää! Meillä on Haltilta erilaisia ulkoiluun tarkoitettuja asusteita repuista kenkiin ja takkiin, kaikkiin olemme olleet tyytyväisiä. Ja jos ajattelit takin hankkia vinkkaan parista jutusta: takki on kohtuu tiukkaa mitoitusta, minulla on koko 38 siitä, yleensä käytän kokoa 36. Lisäksi nettikaupassa kannattaa maksuvaiheessa syöttää alekoodiksi OPTIMISMIA20, niin takista (tai ihan mistä vain Haltin verkkokaupan tuotteista) irtoaa -20 % alennus! Koodi on voimassa 17.2.2019 asti!

Keneltä löytyy Haltin tuotteita tai onko harkinnassa esimerkiksi uusi takki? Olisi kivaa kuulla mielipiteitä!

Upea metsäelämys, joka kannattaa kokea!

pyhäpolku+suomenjouluvalo pyhäpolku+ikuri+veistos

Jos metsään haluat mennä nyt sä takuulla yllätyt! Kyllä, tämä biisi alkoi soida päässä, kun suuntasimme Ikurin metsiin. Nyt tunnustan, että kävin Ikurissa ensimmäistä kertaa elämässäni, mutta pakko oli! Eri somekanavat, Aamulehti ja jopa Maikkarin Kymppiuutiset kehottivat suuntaamaan Ikuriin Pyhäpolulle, joten pakkohan se oli itsekin nähdä.

Virelän kahvion takaa Ikurin metsistä löytyykin palanen taikaa. Vapaaehtoisvoimin on saatu upea polku aikaiseksi metsään, eikä voi kuin ihmetellä, mitä sitä saakaan ilmaiseksi kokea Suomen luonnossa! Tukeakseen toimintaa polusta voi maksaa myös vapaaehtoisen maksun, mekin kiitimme maksulla upeasta elämyksestä.

Mitä Pyhäpolulta sitten löytyy? Upeita veistoksia, joihin jää on nostettu Näsijärvestä ja polku avattu helmikuun alussa. Kiitos upeiden talvikelien, se on pysynyt kasassa ja hienossa kunnossa! Suomen jouluvalot ovat hoitaneet veistosten valaistuksen ja ne muun muassa vaihtavat väriä – aika taianomaista varsinkin pimeän tullen! Paikassa soiva musiikki antaa oman säväyksensä elämykseen.

pyhäpolku+ikuri pyhäpolku+jääpenkki pyhäpolku+jääveistos pyhäpolku+ice

Sen lisäksi, että valaistuksen, patsaiden ja musiikin eteen on tehty hirveästi töitä, polku on peitetty matoin, eli siellä on kohtalaisen helppo kulkea ja matto vähentää liukastumisen riskiä. Heti pimeän tullen paikalla oli aika paljon porukkaa, valoisalla oli enemmän tilaa. Paikka on auki vuorokauden ympäri ja metsään on luotu ihana tunnelma musiikilla ja valoilla.

pyhäpolku+pöllö pyhäpolku+lapset pyhäpolku+enkeli

Me veimme Ikurin metsiin pääkaupunkiseudulta saapuneet kuopukset kummit ja sattumalta törmäsin metsässä entiseen työkaveriin, joka asuu nykyään Helsingissä. Hänetkin oli tuotu Helsingistä asti tutustumaan tähän Tampereen huikeaan talvinähtävyyteen, eli on tämä paikka kyllä löydetty!

Pyhäpolun ympäristössä voi viettää vaikka koko talvipäivän, sillä vierestä lähtee hiihtoladut ja löytyy myös luistelukenttä. Lämmitellä voi Virelän kahviossa, jossa myydään muun muassa vohveleita. Oli ihan hurjan hyvä savulohivohveli, jonka oli kehittänyt Pate Mustajärvi. Tuon vohvelin paistossa ei oltu rasvaa säästetty, se oli kyllä maukas, suosittelemme!

pyhäpolku+karhu pyhäpolku+jääpatenvohveli+virelä
Aikamoisia elämyksiä sitä voi saada ihan kotikaupungissaan, tulipa nyt käytyä ensi kertaa Ikurissa ja nähtyä tämä kaunis polku. Koko viikolle on luvattu kunnon pakkasia, eli suosittelen piipahtamaan nyt kun keliäkin on! Minä tuleva puunhalaaja viihdyn siis edelleen pihalla ja luontoelämyksissä, tämä oli todella kiva pieni ohjelmanumero viikonloppuun!

Oletko käynyt täällä tai nähnyt paikan uutisista? Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!