Koronapäiväkirjat – koirankakkaa etsimässä!

Tällä hetkellä moni varmasti menee päivä kerrallaan. Joka päiväksi on tietyt pakolliset puuhat kuten koulutehtävät tai ruoanlaitot ja sitten on sitä aikaa. Meillä ainakin lapset kaipaavat hirveästi tekemistä, kun kavereitakaan ei nähdä. Viime viikolla he kävivät innoissaan läpi kaikki lelut ja tekivät läpi palapelejä, mutta nyt ensiviehätys niistäkin tuntuu hälvenneen. Hämmästyin muuten meidän Duplojenkin määrää, ei niillä kukaan ole aikoihin leikkinyt. Wau!

Eilen sitten selailin aamusta somea ja sieltä hyppäsi silmiin Jyväskylän ihanan perhepuiston, Mäki-Matin idea puuhaksi. Tehkää ruudukko lasten kanssa ja piirtäkää siihen kuvia asioista, joita löytyy luonnosta. Sitten käytte etsimässä ne yhdessä pihalta. Tuumasta toimeen! Vauhdilla syntyivät ruudukot ja lapset innostuivat tosissaan miettimään, mitä ulkoa löytyy. Siinä missä esikoinen piirsi muun muassa varpusen, itseään isomman kiven ja kannon, kuopus röhönaurun saattelemana piirsi koirankakkaa, pupun papanoita sekä viemärinkannen. Kyllä hymyilytti. Lisäksi hän piirsi pöllön ja kuulemma näkikin sen ulkona, me emme vaan usko.

Sitten lähdettiin paperit kädessä talsimaan, tulikin muuten aika pitkä kävely, jotta löytyi itseään isompi kivi ja kanto ja itsekin kuljin suunnilleen nenä maassa ojia pitkin. Kuinka monta kertaa sitä meinaa astua koirankakkaan, mutta auta armias kun olet sitä varta vasten estimässä, ei kyllä löydy sitten millään! Pupun papanat löysimme ja talitintin ja sen suuren kiven, mutta koirankakka ja varpunen olivat hukassa. Samoin kuin tietty nimetty naapuri, häntä ei myöskään löytynyt.

On hauskaa katsoa, miten pienen kimmokkeen pienet lapset tarvitsevat innostuakseen. He olivat todella tohkeissaan paperit kädessä etsimässä juttuja. Tämä tarvitsee ehkä toteuttaa uudelleen eri asioilla, sillä ulkoiluun kaipaa uusia ideoita jatkuvasti! Eilenkin satoi lunta ja pyöräilykeli oli aika jäätävä ja samalla puistoja täytyy vältellä. Joten luonto(kakka)kävely oli enemmän kuin paikallaan!

Iltapäivällä lapset lähtivät isänsä kanssa ulos ja löysivät pari asiaa lisää, lähinnä naapuri on enää bongaamatta. Tänään siis seistä möllötetään naapurin pihan edessä odottamassa häntä ulos, että saadaan ruudukko täyteen. Ai niin, pitäisköhän sitä pöllöä vielä etsiä vai uskonko suosiolla nelivuotiasta…

Kaikkea sitä päiviin löytääkin, todella simppeleitä juttuja, jotka eivät silti tule itsellä mieleen. Kiitos Mäki-Matin perhepuisto!

Olisiko tässä pieni idea teidän päivän puuhaksi? Ja hei, mielelläni luen ideoita, tätä uutta arkea jatkuu vielä pitkään ja tekemistä kaivataan!

Luontoon saa vielä mennä! Tee samalla pieni ekoteko. (sisältää arvonnan)

*kaupallinen yhteistyö SIGG kanssa

Päätin julkaista tämän postauksen vaikka ajat ovat mitä ovat, sillä ulos ei ole vielä kielletty menemästä. Saamme olla aika onnellisia tällä hetkellä siitä, että metsää riittää Suomessa ja sinne voi mennä omalla porukalla ulkoilemaan. Meilläkään ei ole mahdollisuutta lähteä suoraan kotoa metsään, mutta autolla pääsee. Ei tarvitse mennä sinne suosituimpaan luonnonpuistoon, lapsille riittää ihan metsänpätkä mummilan takapihalla. Kävyt ja kivet, niille kiipeily ja happihyppely. Metsässä kuluu helposti tuntikausia.

Olen itse henkeen ja vereen ulkoilmaihminen ja juoksuharrastukseni myötä olen ollut pihalla joka ikinen päivä vuodesta, kelistä viis. Siitä tulee vain niin hyvä olo, ulkoilusta. Ja mikään ei maistu niin hyvältä kuin eväät luonnon helmassa. Kuuma kaakao tai tee, eväsleivät ja makkarat. Kuuma kasvissosekeitto maistui keskellä metsää ihan järkyttävän hyvältä!

Olimme ajatelleet, että menemme pitkälti lomalla omilla eväillä lähinnä säästösyistä, mutta omat eväät nousivatkin ihan arvoon arvaamattomaan, kun ravintoloissa istuskelu on tällä hetkellä katkolla. Meillä oli matkassa läjä SIGG Finlandin tuotteita, jotka ovat ihan huippulaatuisia. Muistatteko tämän postauksen muutaman vuoden takaa? Nuo pullot ovat edelleen meillä aktiivisessa käytössä, vaihdoin niihin nyt kolme vuoden jälkeen korkit, mutta muuten ovat täysin moitteettoman monen vuoden jälkeen. Ne ovat lapsilla harrastuksissa vesipulloina, rannalla juomapulloina, kuumeessa mehupullona sohvalla ja automatkalla janojuomat ovat niissä. Rakastan sitä, että pulloihin voi luottaa – pienenkin lapsen on niistä helppo juoda, korkki avata ja ne eivät vuoda. Juomapullo valmistetaan Sveitissä yhdestä palasta alumiinia, joka on lähes hajoamaton metalli. Myrkytön ja hajuton pullo päihittää ekologisuudessaan esimerkiksi muovipullon sata nolla, sillä muovijätettä tulee pulloista valtava määrä ja niitä ostetaan tauotta ympäri maailmaa. Nyt kun kontakteja pitäisi välttää, on helppo ottaa oma pullo matkaan ja välttää se kaupassakäynti sekä vesipullon ostaminen. Kuopus ihastui kovasti uuteen SIGG  x Muumi Oursea-pulloonsa, jokaisen sellaisen myynnistä lahjoitetaan 5 euroa Itämeren tukemiseen. Sitä tukee jo paljon jättää se muovipullo ostamatta. Varaosia on pulloihin saatavilla ja näin ne ovat todella pitkäikäisiä ja kuormittavat luontoa vähemmän.

Ihastuin myös meille uusiin tuotteisiin, pinkkimustaan termarimukiini, jossa pihalla on ollut matkassa teetä ja mies totesi omasta kahvimukistaan, ettei hänellä ole koskaan ollut näin hienoa mukia. SIGG kehitti mukeja monta vuotta johtuen korkista ja tekivät tutkimusta siitä, miten korkin saa putsattua. Monissa kansissa maitokahvi jää korkin sisälle eikä sitä saa kunnolla putsattua ja he halusivat ehdottomasti putsaantuvan korkin ja rakensivat sen eri tavalla. Tuloksena on kansi, jonka saa osiin ja osat saa laittaa astianpesukoneeseen ihan kuten terästä olevat mukitkin. Lapsille kulki kaakaot termaripullossa, jonka korkki on supertiivis eikä kaakao päädy repun pohjalle. Uskalsin pitää kameraa ja juomapulloja samassa repussa. Eväsleivät kulkivat eväsrasioissa, jotka on helppo avata ja sulkea.

Mutta se mihin ihastuin totaalisesti oli food jar! Tunnustan, että lämmitin sinne ihan kaupan pakastekeiton. Ruoka säilyy termoksessa tunteja kylmänä tai kuumana ja pohjaan on integroitu ”lautanen”, jonka sisällä on kokoontaittuva lusikka. Kuinka nerokas ja pieneen tilaan mahtuva keksintö! Soppa oli todellakin ihan höyryvän kuumaa, vaikka hiihtokilometrejä oli paljon alla ja pakkastakin useita asteita. Miehen kanssa taivastelimme, ettei kaupan pakastekeitto voi maistua näin hyvältä. Se on se ulkoilmakin. Food jariin voi laittaa yhtä lailla kylmiä juttuja, kuten tuorepuuron tai sitten antaa kaurapuuron hautua siellä tunteja. Mainio keksintö!

Näillä tuotteilla säästää luontoa, rahojaan ja kontakteja, kun syö pihalla eikä mene ravintoloihin. Ja jos aika käy pitkäksi sisällä, lapsille eväsretki on ihanan helppo elämys. Minä olen joskus järjestänyt piknikiä ihan omalle pihalle, lapset rakastavat jo sitäkin! Toivotaan, ettei kieltoa ulkoilusta ja luontoon menemisestä tule, ollaan varovaisia ja mennään metsään omalla porukalla.

Saan arpoa myös yhdelle seuraajalleni vapaavalintaisen juomapullon. Osallistut arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen lempparipullosi, jonka voit käydä etsimässä täältä. Toisen arvan saat, jos hyppäät mukaan myös IGssa tililläni @optimismiakatja. Arvonta on auki aina 28.3.20 klo 12 asti. Onnea matkaan!

Hyviä ulkoiluhetkiä, pidetään huolta toisistamme!

Mene ihminen metsään (voi siellä vapunkin viettää!)

En ole unohtanut että tänään on vappuaatto. Se ei koskaan ole ollut minusta kiva juhla, vaan yksi pahimmista pakkojuhlista. Ihan parasta on ollut mennä Jyväskylään, nähdä kavereita ja käydä tivolissa lasten kanssa. Nyt vanhempani ovat reissun päällä vielä, mummilassa ei odota munkit ja juuri vapaata töistä ei ole. Vappu saa sujahtaa meidän puolesta ohi tällä kertaa, sillä täällä on vielä puolikuntoista porukkaa flunssassakin.

Eli postaan nyt sitten kaikkea mitä mielessä rullailee, sillä ideoita on kertynyt vaikka millä mitalla, en ole vain ehtinyt niitä kirjoittaa ja kuvata. Josko toukokuu tuo tullessaan uuden draivin! Ja olen satavarma, että munkki-, perunasalaatti ja muita vapunvietto-ohjeita ovat blogit niin pullollaan, että voin hyvin tehdä sitä mitä rakastan – kulkea vastavirtaan ja puuhata omiani!

Kyselin Instastoriesien puolella teiltä, tekeekö metsä hyvää. 12 tunnin äänestyksentuloksen perusteella olette kaikki 100% sitä mieltä, että tekee. Samaa mieltä olen itsekin. Miksi siellä tulee käytyä niin vähän?

Meillä ei ole takapihalla metsää johon kävellä, vaan metsään pitää aina vähän lähteä. Kuinka helppo onkaan sujahtaa mummilassa suoraan takapihalta pienelle metsäsamoilulle, mutta jos se vaatii ensiksi automatkan, se herkästi jää.

Esikoisen ollessa vuoden vanha, lähdimme ihan puolivitsillä kokeilemaan iltarasteja. Kaikille avoimia kerran viikossa olevia suunnistustapahtumia, joissa voi valita erilaisia reittejä helposta vaikeaan ja sujahdella pitkin metsää rasteja etsimässä. Ne järjestetään joka viikko eri paikassa ja tuolloin viisi vuotta sitten aloitimme Kangasalan Vatialasta rasteilun. Väittäisin, että tuolle polulle meidät innosti Jukolassakin pari kertaa suunnistanut pikkuveljeni, joka mennä ryskäsi metsissä kuin hirvi konsanaan, kun häneen joskus iltarasteilla törmäsimme. Kävimme kerran ja jäimme koukkuun. Tuo ensimmäinen suunnistuksemme on jopa tallentunut blogiin (hei onko noloa, että juoksen edelleen tuo sama huppari päällä ja jopa ihmettelin, miksi se ei näytä enää niin mustalta. Köh).

Koko kesän 2014 kiersimme rasteja pitkin Pirkanmaata, sehän oli ihan huippukoukuttavaa. Emme olleet kovin hyviä monesti touhussa, mutta ei se haitannut. Kirmasimme pitkin metsiä lapsi kantorepussa keikkuen ja mies juoksi jalat hapoilla kohti parempaa aikaa esikoisen hihittäessä. Välillä hän kyllästyi kun pysähdyimme tutkimaan karttaa, välillä juoksimme kauhuissamme ukkosen ryskätessä päälle ulos metsästä. Hauskaa hommaa se oli ja koukutuimme.

Seuraavana kesänä lapsi oli liian iso reppuun ja vähän liian pieni juoksemaan itse mukana. Sitten alkoi pahoinvointi ja seuraava kesä meni vähän pikkuvauvasumussa. Suunnistus jäi. Kävimme kerran ex tempore kaksin miehen kanssa iltarasteilla muistaakseni kesällä 2017, mutta se vaan unohtui.

Miettiessämme kesän harrastuksia kaveri puhui metsäkoulusta, eli suunnistuskoulun ensiasteesta, jota Tampereen Pyrintö tarjoaa. Hinta on ihan huippu minusta, koko vuosi 85 euroa! Lapselta asiaa kysellessä hän totesi, että metsässä on aina kivaa ja sinne. Nyt suunnistuskoulua on ollut muutamia kertoja kerran viikossa ja hintaan kuuluu välillä ilmaiset iltarastit. Päätimme valloittaa Oravapolun, eli 2 kilometrin suunnistusmatkan nelistään. Sehän on ihan pikkukeikaus, eikö?

Linnuntietä reitti on 2 kilometriä. Polkuja pitkin, hieman harha-askelin ja pieleen menneine oikaisuineen matkaksi tuli meillä 3,6 km. Se on jo kolmevuotiaalle todella pitkä matka. Lisäksi lapsilla ei meinaa riittää keskittymiskyky karttahommiin, vaan huomio keskittyy muurahaispesiin, hienoihin kiviin ja isoihin keppeihin. Mikä on tietysti mahtavaa, että innostuu luonnosta näin, mutta meidän suunnistuksemme tuntui välillä siltä, että kaikki neljä menevät eri suuntiin ja kukaan ei ole enää kartalla.

Mutta mitäpä sitten! Kaunis ilta metsässä, yhdessä perheenä koluten. Ulkoilua ja kivien yli hyppimistä. Tuloksena aika väsynyt poppoo, joka hotki iltapalansa ja halusi pian nukkumaan. Voiko parempaa olla?

En tiedä kuinka usein lähdemme valloittamaan rasteja nelistään, mutta toivottavasti useampana iltarastikertana. Siinä tulee ulkoiltua ja koluttua metsää ja ehkä opittua samalla hieman kartanlukua, joka on sekin hyvä ja tärkeä taito. Minä innostuin taas ihan hirveästi, vaikka jossain vaiheessa tyttöjen juostessa jossain syvällä metsässä väärään suuntaan itseään uuvuksiin ajattelin jo, että tänne jäädään koko yöksi. Ei jääty ja kivaa oli!

Onko siellä metsäihmisiä? Suunnistajia? Iltarasteilijoilta? Jos tilaisuus koittaa, menkää metsään. Voi miten hyvä olo siellä tulee. Nyt toivotan ihanaa vappua, mitä suunnitelmissa?