Mistä hyvinvointi koostuu?

Kaupallinen yhteistyö Teva Finland

Mitä sinulle merkitsee hyvinvointi? Onko se onnellinen mieli, jaksava kroppa, joku
onnistunut suoritus vai aikaa perheen tai ystävien kanssa? Todennäköisesti se on kaikkeanäitä yhdessä. Ihmisen hyvinvointi on valtava kokonaisuus, jossa mieli vaikuttaa kehoon jatoisinpäin. On hyvin vaikeaa sanoa, että kun teet näin ja näin, alat voida hyvin. Siihenvaikuttavat niin monet asiat ja samalla jokainen ihminen on oma persoonallinen kokonaisuutensa – se mikä toimii minulla, ei välttämättä toimi sinulla.

Joitakin yleistyksiä voidaan kuitenkin tehdä. Sanoisin, että sopiva määrä liikuntaa, riittävät yöunet, ulkoilu ja monipuolinen ruokavalio ovat sellaisia perustekijöitä, joiden avulla jaksaa paljonkin. Kokonaisuus korostuu erityisesti näin pimeään ja synkkään marraskuun aikaan ja huomaan heti itsessäni, jos lipsun jostain. Jos unta tuli 6 tuntia 8 tunnin sijaan, jos söin vain leipää jonain päivänä tai en päässytkään moneen päivään ulos lenkille (juoksumatto ei vain korvaa sitä, mutta jäätikkö oli jo hetkellisesti aika haastava!).

Tänä syksynä kroppani on joutunut hirveän koville. On ollut lasten jatkuva sairastelu, josta kirjoitinkin viime viikolla, on ollut yrittämiseen liittyvä stressi ja muutokset, olen juossut puolimaratoninja paahtanut paljon. Tämä jos mikä kuluttaa kroppaa ja on tärkeää pitää huolta monipuolisesta ruoasta ja unista mahdollisuuksien mukaan. Syyskuusta asti olen syönyt vahvaa Betolvex Strong B12-vitamiinia, joka sisältää myös foolihappoa sekä biotiinia. Miksi se on niin tärkeä vitamiini?


Itse olen oppinut paljon omasta kropasta kokeilemisen kautta. Mitkä ovat parhaat juoksulenkkarit minulle, mikä leipä sopii ja mitä vitamiineja tarvitsen. En ole yli 20 vuoteen syönyt punaista lihaa ja se tekee kestävyysurheilun rinnalla muun muassa raudan tarpeelliseksi lisäksi itselleni. Tiedättekö mikä muu aiheuttaa anemiaa kuin raudan puute? B-vitamiinin puute. Myöskään kasvisruokavaliosta sitä ei kerta kaikkiaan saa. Ja anemia ja B-vitamiinin puutos vaikuttavat myös ihoon, kynsiin ja hiuksiin – lista on loputon! Yritys ja erehdys olivat oppejani, kun 15-vuotiaana päätin lopettaa lihansyönnin. Se ja jo silloin haastavat kuukautiset heittivät hemoglobiinin tasolle 90 ja suupieleni halkeilivat jatkuvasti. Luulin olevani allerginen tomaatille ja mitä lie, mutta vasta jossain vaiheessa yksi farmaseutti äkkäsi, että kärsit varmasti B-vitamiinin puutoksesta. Ohentuneet hiukseni, alhainen hemoglobiinini ja haljennet suupielet kertoivat omaa kieltään siitä, että olin vain yks kaks lopettanut punaisen lihan panostamatta varmasti tarpeeksi monipuoliseen ruokavalioon ja vitamiineihin. Siitä päivästä lähtien, siis 20 vuoden ajan, minulla on ollut lähes aina ruokavalion tukena jokin b-vitamiini.

Betolvex Strongin sisältämä B12-vitamiini, foolihappo sekä biotiini ovat elintärkeitä vitamiineja, jotka vaikuttavat moneen asiaan. Foolihappoakaan ei synny elimistössä vaan se tulee saada ravinnosta (sitä on mm. maksassa, joka ei omaan ruokavalioon kuulu). Foolihappo on erityisen tärkeää raskaana oleville ja sanoisin, että biotiini raskauden ja imetyksen jälkeen. Hui sitä hiusten ohenemista!
Tiedättekö mihin muuhun b-vitamiini vaikuttaa? Muistiin! En tiedä kuvittelenko, mutta
väitän, että aina kun syön vahvaa b-vitamiinilisää, en sekoile ja unohtele hetktisessä
pikkulapsiarjessa yhtä paljon. Toki monesti on vaikeaa sanoa mistä unohtelu ja väsymys johtuu, mutta vitamiinit ovat itselleni ympärivuotinen lisä hektisen arjen, kovan liikunnan ja kasvispainotteisen ruokavalion rinnalle.

Ja, kun ulkoilu, monipuolinen ruokavalio (se inkiväärijuoma, muistatteko postauksen siitä!), vitamiinit ja urheilu yhdistetään riittäviin yöuniin, on tuloksena hyvä vastustuskyky ja terveys. Niin olen porskuttanut sairastuvassa viisi viikkoa pysyen itse terveenä (kop kop). Uusimpana mukana kuvioissa on villityksemme avantouinti, jonka uskon vakaasti myös lisäävän hyvinvointia, en ole koskaan nukkunut niin hyvin kuin avantokertojen jälkeen (tai järven, eihän siellä vielä mitään jäätä ole ollut).

Käytätkö itse jatkuvasti jotain vitamiinilisää? Mitkä ovat omat kulmakivesi hyvinvoinnissa?

Stressi vie järjen

Elämän epävarmuus on välillä kuormittavaa. Elän itse tilanteessa, jossa jokainen päivä ja viikko on erilainen ja seuraavan viikon jutuista ei välttämättä tiedä. Elämä on aika säätöä, enkä voisi koskaan esimerkiksi lyödä sunnuntaina kalenteriin viikon treenejä tai suunnitella elämääni jotenkin järkevästi, kun asioita saattaa pudota eteen lyhyelläkin varoitusajalla. Ja mikäs siinä, minä rakastan säätää ja hämmentää ja en jaksaisikaan samanmoisia päiviä.

Mutta sitten on sellaisia päiviä kuten torstai. Tai keskiviikko. Ei niissä mitään vikaa päivinä ollut, mutta keskiviikkoiltana yritin ensinnäkin ottaa selkoa verolapustani ja kaikesta mitä siihen pitäisi säätää. Laskin samalla minä päivänä maksan minkäkin laskun ja niin joo, se esikoisen suunnistuskoulukin kai täytyy maksaa. Illalla esikoinen meni huoneeseensa ovia paiskoen ja itki erinäisiä asioita, jonka myötä istua kökötin siellä lattialla ja juttelin ja juttelin ja halasin ja väänsin ja käänsin. Kaikki päättyi hyvin, mutta tuntui, että sisuskalujani revittiin tilanteessa ja väsähdin henkisesti. Kun kello 22.30 yritin ymmärtää Helmissä (koulujärjestelmä, jossain kaupungeissa Wilma jne) olevaa viestiä kesän maksuttomista tarhakuukausista, meni jotenkin järki. Hermostuin, kun en tiedä mille päiville jaan huhtikuun jäljellä olevat kolme tarhapäivää. Tiedän mihin tarvitsisin ne ajatellen Helsingin reissuja ja samalla mietin onko tulossa jotain vappukemuja päikyssä, mihin pitäisi säästää yksi päivä, jottei lapsille tule paha mieli. Siinä sitten tekstiviestejä naputtelin lasten päikkyryhmiin vappubileistä! Ja samalla ajattelin, että täytyykö aina ajatella. Ihan jokaista skenaariota ja jokaista perheenjäsentä ja vaihtoehtoa. No totta kai täytyy. Mutta pönttö siinä ylikuumenee ajoittain ja pahasti.

Seuraavaksi ajattelin vähän pelolla kesää, jonka olemme suurimmaksi osaksi kolmisin miehen ollessa töissä ja kasautuvia hommiani. Ajattelin, että huhtikuun seuraava tarhapäivä on kahden viikon kuluttua ja silloin on siis seuraava hetkeni keskittyä esimerkiksi siihen veroasiaan. Klo 23 mennessä olin ihan hepulitilassa kaikkien lomakkeiden ja loppuvan ajan kanssa. En tiedä onko huhtikuun alku paras hetki stressata kesästä, mutta kun lumipallo lähtee vyörymään, sitten tulee ahdistus kaikesta. Ja samalla soimasin itseäni, etten ole tarpeeksi läsnä lapsilleni, kun tuollaisia itkukohtauksia saavat. Vaikka kai sekin on ihan normaalia ja kuuluu asiaan.

Iskiessäni pääni tyynyyn ajattelin, ettei ehkä tule uni tällä sekopäisyysasteella, mutta vielä mitä, nukahdin saman tien. Ei mennyt kauaa, kun lastenhuoneesta kaikuvat painajaiset ja pissareissut alkoivat herätellä ja lopulta en saanut enää unta ja ajattelin, että nousen. Varmistin mieheltä mitä kello on, että luovutan. Toivon että vastaa kellon olevan 6 tai jotain. ”Just tulee kolme hän mutisi”. Mietin nukkuneeni herätysten kanssa varmaan parisen tuntia, mutta yrityksistä huolimatta uni ei enää löytänyt minua. Nousin ja vimmatusti kynä sauhuten vain oksensin paperille asioita, joista pitää ottaa selvää, joihin pitää keskittyä, töistä jotka on tehtävä. Helpotti heti. Kävin vielä viiden aikaan pötköttelemässä unen toivossa, mutta ei sitä kuulunut. Sen sijaan kellon ollessa 8 aamulla, kun olimme syöneet aamupalat ja lapset olivat virtaa täynnä, olisin ollut täysin valmis nukkumaan. Mutta minkäs teet, ei silloin enää voinut.

On hirveää, miten stressi tuntuu vievän järjen ajoittain sen myötä, että se vie unet. Aika koomassa menin sitten eilisen, mutta reippaasti mentiin ja tehtiin mitä oli tarkoituskin. Illalla suunnistuskoulusta palasi ihanan onnellinen ja innostunut kuusivuotias, metsässä kolunneet lapset nukahtivat kohtuu helpolla ja päätin keskittyä veroihin pääsiäisen jälkeen. Hulluinta on, että seuraavanakin yönä olin viimeinen perheestä joka nukahti. Kun kierrokset ovat korkealla, en enää tunne väsymystä. Onneksi uni tuli ja jatkui lasten herätysten jälkeen ja heräsin tänä aamuna kahdeksan tunnin unien jälkeen. En tiedä olisinko herännyt ilman herättelyjä toissayönäkään, se on aina tässä lapsiasiassa ollut kompastuskiveni, saada unta heräilyjen jälkeen. Ihan mahdoton rasti! Jos saa nukahtaa ja nukkua, ei ongelmaa.

Tarkoitukseni ei ole valittaa tilanteesta, vaan mietiskellä, miten välillä jaksaisi paremmin. Miten ihmeessä sitä saisi edes päivän, ettei pyöritä kaikkea päässään ja osaisi relata? Ja tosiaan, jos pää vähän tyhjenee, niin sitten alan sitä täyttää vaikka yllätyssynttäreillä. Nostan hattua joka ikiselle yrittäjälle ja freelancerille, jotka saavat tulonsa vähän sieltä sun täältä ja vähän silloin sun tällöin. Olin itse jo aivan täynnä yrittäjähenkeä, mutta sitten taas viime viikko on tuntunut siltä, etten pysty. Ei minun luonteella ja herkkyydellä.

Millä te painatte eteenpäin ja uskotte itseenne? Jaksatte myydä osaamistanne? Vinkkejä (ja unta!) kaivataan! Miten oppisi ottamaan edes hitusen enemmän löysin rantein? Rentouttavaa alkavaa viikonloppua kaikille!

P.S. Nämä kuvat ovat eiliseltä, fiilispohjan räpsyjä. Jotka kertovat, että se oli ihan oikeasti hyvä päivä ja hyvin meidän tyttökööri taas veti. Ja akut lataantuivat illalla, kun mies vei tytöt harrastuksiin ja ulos pariksi tunniksi, kaikki kiitos hänellekin!

Frillahulluutta ja täydellinen ”elämänmuutos”

Kesän päivetys vielä iholla, syksyn viileys puhaltavassa tuulessa. Haikeus loppuvasta kesästä ja haave siitä, ettei tarvitsisi vielä käyttää sukkia ja pitkiä housuja. Siirtymävaihe, jossa voi vielä laittaa kirkkaita värejä ylle ja ahdistavien farkkujen sijaan liehuvat kukkalahkeet jalkaan.

Tässä asussa olen mennyt lähes koko viikon, koska siinä on ollut niin hurjan hyvä olla.

frillapaita+conversefrilla+onlyuusi

Frillabuumi alkoi viime keväänä, mutta nyt syksyn myötä se jyrää ihan joka paikassa. Itse olen bongannut mm. Pomp de Luxin, House of Lolan, Bestsellerin ja Lindexin syysmallistoissa frilloja. Meillä on tähän asti ollut pikkuneidillä aika paljon supersuosittuja ”frillapyllyjä”, eli leggareita, joissa frillat ovat pepun päällä. Menevät muuten hyvin kaupaksi lastenvaatekirppareilla enkä ihmettele, söpöjä ovat. Nyt tytöillä näkyy frilloja paidoissakin, joten oli äidinkin saatava oma pinkki frillapaita. Tämä vaaleanpunaisen sävy on sellainen, mihin voisin pukeutua aina.

converse+pink flowers+frilla

Syksyn tulon huomaa jo valokin määrässä (no mikä nyt on kun ei kamera tarkenna, vähentynyt valo, ei!), alkaneissa harrastuksissa (nautin muuten ihan hirveästi taaperomuskarista ja muista jutuista) sekä tarpeessa laittaa valot päälle.

Kulunut viikko on ollut kuitenkin ihan täydellinen. Olen huomannut viikossa, kuinka ihoni on kirkastunut, mielialani kohentunut ja jaksamiseni ollut ihan uudella tasolla. Miksi? Unen takia. Makkarimuutoksen myötä tytöt nukkuvat yönsä paremmin, itse nukun taas omassa sängyssä sohvien sijaan, enkä heräile jatkuvasti ähellykseen. Painajaisiin herännyt nelivuotias ei ole huutanut öisin nyt siskonsa kanssa nukkuessa. Melkein itken onnesta, kun herään aamulla levänneenä, huolimatta siitä, että aamut ovat aikaistuneet, kun tytöt herättävät toisensa aikaisin. Millaista onkaan lukea illalla kirjaa sängyssä ennen nukahtamista sen sijaan, että hipsii pimeässä sänkyynsä ja kuitenkin onnistuu herättämään taaperon? Ehkä muutos olisi pitänyt tehdä aikaisemmin. Jopa perhekerhossa eräs äiti sanoi minun näyttävän jotenkin reippaalta. Olokin on. Toivottavasti yöt eivät tästä huonone, kyllä taas 1,5 vuoden pätkäunien, peiton kanssa sohvalta toiselle vaelluksen ja sitä ennen supistusten takia valvomisen jälkeen uni on jotain. Korvaamatonta. Voisin kirjoittaa varmaan useamman postauksen aiheesta unettomuus, uni ja siitä, miten tottuu selviämään muutaman tunnin unilla, mutta ei sitä jotenkaan ole oma itsensä kuitenkaan. Ja se sitten vaikuttaa koko perheen hyvinvointiin, kun äitiä väsyttää ja paljon.

frilla+leather
paita ja takki ONLY/ housut H&M/ kengät CONVERSE/ rannekoru BY PIA’S

Niin syvällä alitajunnassa heräily ja unettomuus on, että tulevasta yöstä ei koskaan tiedä ja aina nukkumaan mennessä vähän ahdistaa. Että mitä tästä taas tulee. Mutta nyt on herännyt toivo paremmista unista ja syksy ei yhtään haittaa tässä asiassa, valoisat aamuyöt eivät ole minua varten.

En osaa edes kuvailla sitä onnea, mikä on ollut ryömiä omaan sänkyyn iltaisin rauhassa. Makkarin telkkarista ei ole raskausajan jälkeen katsottu kuin aamuisin Pikku Kakkosta. Ja se muutoskin, että huone vaihtui virkistää, minun luonne kaipaa aina pikkaisen jotain muutosta ja säpinää.

Miten teillä on ratkaistu nukkumisjärjestelyt? Unettomia äitejä sohvalla vai hyväunisia perhepedissä? Entä iskeekö frillat vai onko liian tyttömäistä?

Oikein ihanaa viikonloppua just sulle!