Parhaat (talvi)juoksuvaatteet

Ihan ensiksi haluan huomauttaa, että juoksuvaatteita saa kyllä monessa värissä. Näistä omistani kolme ei ole itse ostamiani, mutta jotenkin pinkeröksi on vaatetus mennyt. Mutta näkyykin paremmin kuin musta vai mitä?

Saan usein kysymyksiä siitä, mitkä ovat parhaat juoksulenkkarit, mitä trikoita käytän talvella juostessa, omistanko nastakenkiä ja niin edespäin, joten ajattelin koota juoksusta (ja muusta talviurheilusta) innostuneille tähän, mitkä ovat minun luottojuttuni. Ehkä saat vinkkejä! Kaikki jutut eivät toimi kaikille ja esimerkiksi lenkkarista on aivan mahdoton sanoa, mikä on yleisesti hyvä. Jalat ovat niin erilaisia samoin kuin ihmisen askellus. Koska kaupassa hakeminen on vaikeaa, suosittelen lenkkaria etsivälle ehdottomasti XXL:n tarjoamaa 30 päivän palautusoikeutta. Siinä ajassa tietää jo, jos lenkkari on täysin väärä omalle jalalle. Tarjoaisikohan joku muukin kauppa tätä jo, en muista?

Aloitetaan kerrosten alta. En itse tykännyt juoksusta aiemmin, sillä se täryytti niin paljon, että mitkään liivit eivät pitäneet rintavarustusta paikallaan. Sattui aina ja tuntui epämiellyttävältä. Luonto (=kaksi lasta) hoiti asian pienentämällä minua kahdella kuppikoolla ja sitten löysin napakan Changen urheiluliivin, joka on pehmeä ja samalla kuitenkin todella tukeva. Peittosi hetkessä Shock Absorberit, joiden nimeen olin vannonut jumpilla. Toppimallinen liivi hengittää, tukee ja on mennyt +30 kelillä juostessa ihan sellaisenaan.

Sitten talven juoksupaita, jolla pärjää hyvin muutamien asteiden pakkasessa. Joulupukki toi minulle muistaakseni viime jouluna (vai sitä edellisenä?) Ulvangin villapaidan, jossa on mm. eristävää merinovillaa. Pehmeä päällä, lämmin olematta kuitenkaan tukala ja näillä keleillä, kun räntää tulee vaakatasossa ja tuuli vihmoo on poolokaulus ehdottoman hyvä! Sama paita on lämmittänyt lautaillessa hupparin alla ja toiminut myös hiihtopaitana.

Trikoot ovat olleet minulla 1,5 vuotta käytössä, toki ei kesäaikaan. Ne ovat kohtalaisen paksua matskua olevat housut, jotka voi ottaa käyttöön suunnilleen lokakuussa, aiemmin tulee tukala olo. Olen hyvin pärjännyt pelkästään niillä ilman aluskerrastoja vielä. Ja ostopaikka? Housut ovat Lidlistä! Ovat kyllä hyvin kestäneet jatkuvaa käyttöä, pesua ja trikoissa on myös pienet heijastimet.

Entä mitä päähän? Jotenkin saattaisi ajatella, että samapa tuo, kunhan on pipo. Mutta kun sataa räntää, pää kastuu ja tuuli vihmoo, sillä onkin entistä suurempi merkitys mikä päässä juokset tunnin pihalla. Vielä maanantaina oli niin lämmin (!), että juoksin pelkästään Haltin juoksupanta päässä, mutta sen jälkeen olen laittanut taas Asicsen juoksupipon. Siinä on lämmin vuori, minkä huomaa, kun eilen tuuli juostessa niin että ajattelin otsani jäätyvän ja nyin pipon ihan kulmakarvoihin kiinni. Jo helpotti!

Jo useamman vuoden olen juossut Kari Traan verkkamallisella juoksutakilla, joka toimiikin pitkään vallan mainiosti, mutta ei pidä vettä. Ja viimeisen kuukauden on tuntunut siltä, että taivaalta tulee koko ajan räntää tai vettä. Kuukausi sitten mieheni kävikin hakemassa minulle Haltin Huurre-takin, joka on ollut aivan unelma näillä keleillä. Bongasin sen -50% tarjouksesta ja näyttää olevan verkkokaupassakin alessa. On muuten napakkaa kokoa, ehdottomasti minulle normisti kokoa 36 käyttävälle koko 38 on passeli! Takki pitää kosteutta, siinä on heijastavia osia ja ennen kaikkea, se siirtää kosteutta jotenkin niin, ettei sen alla ole yhtään hikinen tai tukala olo. Samalla se pitää tuulen ja rännän poissa. Se on pehmeä ja istuva. Olen monesti hämmästynyt, kun juoksuliivit ovat ihan hikiset eikä tuntunut yhtään kuumalta! Kyllä tekninen vaate on tekninen vaate, voisin kehua tätä takkia loputtomiin. Täyskymppi näille keleille ja varmasti myös hiihtoon! Ihanan napakat hihansuut, joten tuuli ei pääse niistäkään menenmään sisään.

Sitten se suuri kysymys, lenkkarit. Oma jalkani on hyvin kapealestinen ja moni lenkkari on leveyssuunnassa liian leveä. Lisäksi askeleeni on aika neutraali. Näillä perusteilla olen kuluttanut kuusi paria Niken Vomeroita puhki. Kauhistuin keväällä, kun menin vain hakemaan uutta paria kaupasta ja kas – Vomero mallia 14 on aivan eri kenkä ja tuntui kamalalta! Amazon pelasti ja sieltä tilattiin yhdet ja viime viikonloppuna menin kauppaan nöyränä – tarvitsen uudet tossut ja tiesin, ettei Vomeroa mallissa 12 enää ole. Vaan kuinka kävi, myyjä Jyväskylän Intersportista kaivoi 9 paria vanhaa tossua esiin -60% alessa. JOULU! Nyt olen ehtinyt juosta kolmen päivän aikana uusilla tossuillani 30 kilometriä ja olen ollut yhtä hymyä. Huomaan alaselästä ja pakaran piriformiksesta kun tossu alkaa olla loppu – menen hetkessä jumiin. Ei jumeja tällä viikolla! Nike on lestiltään kapea ja ollut siksi minulle ihan ykköskenkä.

Sukkien mersu on mielestäni puolestaan Bridgedalen sukka. Mieheni sitä pitkään käytti ja ostin Finlandia-maratonilta viime vuonna ensimmäisen parin. Pitkillä lenkeillä paksu sukka säästää jalkaa ja onhan lenkkarin yläosa pelkkää verkkoa – se myös siis lämmittää. Ihanan pehmeä sukka! Jotain jatkuva käyttö ja pesu oli sukille tehnyt, sillä viikonloppuna ostin uuden parin ja nauratti, miltä se tuntui 14kk kovalla käytöllä olleeseen sukkaan verrattuna. Ihmekös tuo, vuodessa kertyy yli 1000 kilometriä, joten käyttö- ja pesuaste sukilla on ollut hurja.

Sitten ne lisävarusteet. Itse juoksen aina musiikin tahtiin ja juoksin ennen hyvin keveillä luureilla. Pari vuotta sitten ihastuin Sudion isoihin kuulokkeisiin, sillä fiiliksen mukaan vaihtelen biisiä juostessa ja noista se onnistuu todella helposti askeleen rullatessa – aiemmat kevyet heiluivat niin, ettei biisiä tehnyt mieli vaihtaa. Kesäkuumalla meinasivat olla vähän hiessä, mutta niin minä niillä rullasin heinäkuussakin kesän kuumimpana päivänä!

Sykemittari. Minulle Suunnon kello kertoo ensinnäkin matkaa, jos reitti on vieras, sykkeitä ja vauhtia, sillä tapanani on aina mennä liian kovaa. Olen tykännyt kellosta kovasti, mutta rannesykettä en saa siinä toimimaan. Se näyttää tauotta jotain 180 tai vastavasti 90, joten siihen on liitetty vanha Polarin sykevyö, joka on luotettava kaveri. Minua ei sykevyö haittaa, mieluummin luotettava tulos! Spartan rekisteröi palautumiset, unet ja muut ja on aina ranteessa. Ja onhan se pinkki! Sekin!

Sitten se kysymys: onko sillä jotain väliä, mitkä trikoot tai takki on päällä, jos lenkkari on hyvä? On, sillä on ihan huimasti väliä, varsinkin jos tahkoat sen 1000 kilometriä vuodessa kuten allekirjoittanut. Juoksin ensimmäisen ”kunnon” lenkkini miehen kanssa lähes päivälleen kolme vuotta sitten, 23.12.2016. 8 kilometriä hölkötimme ja ärsyynnyin jo siinä päälläni olleeseen tuulipukuun. Joulukuun tuulessa se oli kuin purje vastatuuleen. Siinä on huima ero, ovatko vaatteet ns. virtaviivaiset vai lepattavat.

Kengän istuvuus on tietenkin itsestäänselvyys, mutta kyllä Suomessa täytyy olla mm. kunnon takki, jos haluaa juosta näissä keleissä mitä nykyään on. Ei ole märät kuteet lopussa, ei palele, vaan homma on miellyttävää. Myös lautailutakkini on Haltin ja olen itse hyvin vakuuttunut heidän takeistaan, vaikken sinällään hirveän merkkiuskollinen ole (paitsi Vomeroiden kohdalla!).

Lisäksi vaatteissa, jotka on tehty liikuntaan ulkona ja jotka on suunniteltu Suomessa, on aina myös heijastavia osia. Haltin takissa on heijastavia osia, Lidlin housuissa ja Asicsen pipossa. Minulla on myös heijastinliivi erikseen, mutta jostain syystä useasti unohdan sen, juoksen niin paljon kuitenkin päiväaikaan! Silloin on pelastus, että edes vaatteet heijastelevat.

Tekniset takit, hyvät villapaidat ja muut ovat hirveän hintaisia, mutta toisaalta, nämä ovat käytetyimpiä vaatteitani. Kun kauhistelin voinko ostaa 80 euroa maksavan takin (ovh oli siis 160 euroa), kysyi mieheni ”mieti paljonko sitä käytät ja paljonko maksoit juuri DR. Martensin kengistä. Niin, totta. Jos käytän vaatteita tunteja joka viikko, ne kestävät vuosia ja tekevät talvijuoksusta todella paljon mukavampaa, ehkä tällä takilla oli paikkansa. Onneksi löytyi!

On suorastaan vähän hassua, että sitä monesti panostaa ihan muihin vaatteisiin enemmän kuin harrastuskamoihin, joita käyttää koko ajan. Ei muka raaski. Lenkkareita kuluu kahdet vuodessa. Onneksi joulupukki on älynnyt tuoda minulle tuon villapaidan sekä juoksupipon, niistä en enää luovu. Enkä tuosta takista! Ja viime viikonlopun lenkkarit olivat tämän joulun ennakkolahja.

Näillä kamoilla siis mennä päästelen räntää vastaan. Huh missä kelissä eilenkin juoksin, eipähän tarvitse väistellä porukkaa näillä ilmoilla, hih! Pimeän myötä juoksu henkireikänä on oikein korostunut. On pakko saada raitista ilmaa, ideat syntyvät juostessa ja endorfiinit jylläävät. Nyt jos koskaan täytyy juosta!

Minkä juoksukamojen/urheiluvaatteiden nimeen sinä vannot? Onko meillä samoja suosikkeja?

*Changen liivit, LIDLin trikoot sekä Sudion kuulokkeet saatu
* sis. Haltin mainoslinkin

Jotain uutta ja jännää

HUI, nilkkoja jäätää! Iih kylmää! Tämähän ottaa henkeen! Hengästyttää, ihan kuin oikeasti urheilisi!

Olipa jotenkin ihan älyttömän kiva ja pitkä viikonloppu. Se aloitettiin suunnilleen noilla yllä olevilla sanoilla. Tuntuikohan se siksi niin pitkältä? Siksi, että perjantai aloitettiin jollain rutiinista poikkeavalla, josta tuli todella hyvä mieli vielä seuraavallekin päivälle.

Me emme ole miehen kanssa juosseet tammikuun jälkeen yhdessä hänen polvivaivansa vuoksi, tästä olenkin kertonut. Sitten katkesi käsi, joka jarrutti menoa myös. Nyt jalka on alkanut olla parempi ja pyörän päällä sekä uimassa hän on jo pystynyt käymään, juoksulenkkejä kaipaan hänen kanssaan kovasti. Eniten siksi, että niiden aikana käytiin vaikka minkälaisia keskusteluja. Ja se fiilis, mikä oli molemmilla 15 kilometrin jälkeen kantoi pitkälle.

Juttelimme, josko palkattaisiin tuttu lastenvahti taas silloin tällöin ja keksittäisiin jotain uutta. Mies ehdotti talviuintia. Olen kärsinyt aina huonosta ääreisverenkierrosta, jonka myötä varsinkin varpaat ja usein myös sormet ovat kalikat. Hieroja, jolla olen käynyt pitkään pelästyi aluksi, että minulla on todella paha jumi tai hermopinne, kun jalkani olivat jääkylmät. Totesin, että ei hätää, ne ovat olleet aina. Yläasteikäisenä ratsastimme talvella vuorotellen hevosellamme kaverin kanssa. Suorastaan itkin, kun jaloista ja sormista meni tunto. Meillä oli kaverin kanssa samat kengät ja talvihanskat. Hän antoi ulkona omat hanskansa minulle, ne olivat hikiset ja lämmitti käsillään minun jääkylmät hanskani. Siellä 15 asteen pakkasessa. Muistan ihmetelleeni tätä silloin ja ihmettelen vielä yli 20 vuotta myöhemmin.

Moni onkin suositellut avantouintia minulle verenkierron parantamiseksi, mutta se on ollut ihan hirveän vaikeaa. Yritin viime talvena, sain nilkat veteen. Mies ehdotti nyt, että aloitetaan syksyllä, ei ole niin vaikeaa ja jatketaan talvea vasten. Niinpä perjantai-iltana meille tuli kahdeksi tunniksi lapsenvahti ja kurvasimme Kaukajärvelle saunaan ja uimaan.

Yllätys oli suuri, kun minä olin meistä se, joka oli +8 asteisessa vedessä ekana. Mies sanoi oho ja molskahti perässä. Minun räpiköintini olivat tosin hyvin lyhyitä, siinä missä mies hyppäsi laiturilta pommilla uppeluksiin ja ui pidempiä matkoja. Mutta menin ja uin neljästi! Yllätin oikeasti itseni ihan täysin. Saunassa oli ihanaa istua varpaiden nipistellessä ja jälkikäteen olo oli sellainen, että todellakin ymmärrän miksi ihmiset tekevät tätä. Ja oli ihanaa puuhata jotain kaksin pari tuntia!

Olo oli jälkikäteen raukea, jalat jotenkin väsyneet, ihan kuin olisin urheillut ja lämmöntunne jaloissa hauska. Kotiin palasi iltatoimiin kaksi hyvin tyytyväistä tyyppiä! Kun otin tästä uudesta lajivaltauksestamme selfietä laiturilla, sattui saunasta kipittämään Thaimaan tuttu 10 vuoden takaa. Oli nurkan takana eri firmassa töissä kuin me. Nolotti, että nyt joku tuttu osuu laiturille kesken selfien! Hän huikkasi, että te sitten aina vaan olette yhtä kyyhkyläisiä, johon mies kuittasi, että pitää näyttää hyvältä somessa. Hah. En tiedä siitä, mutta olin oikeasti todella iloinen ja onnellinen tuolla lokakuisella laiturilla uikkarissani ja kroppakin tuntui tykkäävän kovasti. Oli ihan huippua, että 18,5 vuoden yhdessäolon jälkeen löysimme taas jotain, mitä ei ennen ole testattu ja mistä tuli todella hyvä mieli. Pienestä se pitkäkin parisuhde piristyy, menin endorfiineillä koko viikonlopun! Kuvia ottaessa vielä satoi ihan tosissaan, siinäpä seisot lokakuisessa kaatosateessa uikkarissasi. Alkoi jo pelkkä tilanne naurattaa!

Parin viikon kuluttua olisi seuraava kerta, kun lapsenvahti palkattu, aloin jo odottaa sitä! Kuinkakohan pitkään pystyn tähän, tekeekö lumi ja pimeys vielä stopin hommalle. HYRRR!

Mutta hei mikä syksy, olen parin kuukauden aikana kokeillut ensimmäistä kertaa elämässäni muun muassa mönkijällä ajoa umpimetsässä, tankotanssia, kilpa-autoilua radalla ja nyt menin ekaa kertaa kylmään järveen!

Se koukuttaa, sanovat. Kuka on koukussa? Saunalla vai ilman? Raikasta uutta viikkoa!

Ylä- ja alamäkiä 18 vuoden ajan

Terkkuja metsästä taas! Voi mikä into on ollut iltarasteilla parina viimeisenä viikkona, porukkaa on ihan hirveästi suunnistushommissa. Johtuukohan siitä, että Jukola on tänä kesänä Kangasalla, eli moni on suuntaamassa sinne? En muista nähneeni tällaista rynnistystä rasteilla aiemmin!

Me olemme miehen kanssa päässeet nyt kahtena peräkkäisenä maanantaina rasteille sen ansiosta, että äitini on ollut Tampereella työreissussa ja meillä yökylässä. Viime maanantaina vielä yskin tosissani flunssan jämiä, eilen oli jo hyvä mennä. Minä olen ihan todella surkea suunnistaja, enkä varmasti yksin löytäisi rasteja, mutta intoa ryntäillä pitkin metsiä on sitäkin enemmän! Huomasitteko eilisillalta innostuneet juoksuni Kaupin metsässä, joissa huusi meneväni täysiääää? Tajusin, että hommastahan saa ihan huikean intervallitreenin (ja olisin siinä varmaan kipittänyt rastien ohi, jos mies ei olisi ollut se kartanlukija).

Metsässä täytyy loikkia jatkuvasti kivien, kantojen, juurien ja ojien yli, joten tasaisesti paukuttavalle juoksulle se on aika vaihtelua. Myös hyvin haasteellista tällaiselle asfalttijuoksijalle! Välillä pääsee spurttaamaan ihan pururataa pitkin ja välillä menee kävelyksi, kun mäet ovat niin jyrkkiä. Monesti maastoissa mennään vuorotellen ylä- ja alamäkiä, joten suunnistus on ihan hurjan hyvä intervallitreeni ja tahti voi olla mitään vaan täysillä menosta kävelyyn. Omat sykkeeni menivät eilen ylämäkeen juostessa lukemaan 176, mutta keskisykkeeksi jäi vain 124, sen verran sitten pysähdyttiin, mietittiin ja käveltiinkin. Aloittelijoita molemmat, joten tahti ei ole päätä huimaava.

Koska mies otti ja ilmoittautui Jukolaan, minä sanoin että saa harjoitella ja enemmänkin peesaan menossa. Toki katselin välillä karttaa ja hahmotin, että nyt mennään vesitornia kohti Kaupissa ja niin pois päin, mutta kuten sanoin, rastit olisivat jääneet löytymättä yksin. Luulisin.

Siinä kun jolkotin miehen perässä ylös ja alas, mietiskelin samalla kaikenlaisia vertauskuvia päässäni. Kuten että olemme olleet ensi viikolla 18 vuotta yhdessä ja kohdattu noiden vuosien aikana aika monet ylä- ja alamäet. Ja kyllä siihen yhdessä pysymiseen ovat auttaneet paljon yhteiset harrastukset, olisi vaikeaa edes kuvitella, ettemme puuhaisi jotain yhdessä.  Mietin tuota asiaa ilmeisen paljon, sillä näin yöllä unta toukokuusta, kun kävelimme ensi kertaa käsi kädessä. Oi ihana toukokuu!

Iltarasteja voi valita helposta reiteistä haastaviin, mutta haastavinta tuntuu välillä olevan maasto. Tampereen Kauppi on yhtä pientä polkua joka suuntaan ja asettaa kyllä omat haasteensa kartan tulkitsemiseen! Mutta voin lämpimästi suositella, älyttömän hyvää vaihtelua juoksutreeneihin. Ei ihme, että suunnistajat ovat niin hyviä juoksijoita, sitähän menee miljoonaa tasaisella, kun on tottunut kirmaamaan kivien välissä. Huikeaa touhua, tuo metsäily!

Oliko joku eilen rasteilla? Tai onko joku suuntaamassa Jukolaan? Onko teillä joku yhteinen harrastus pariskuntana?