Talviloman parhaat Jyvässeudulla (lapsella tai ilman, lumella tai ilman!)

*kaupallinen yhteistyö Visit Jyväskylän kanssa

Loma tulossa eikä mitään tekemistä? Viikonloppu, että haluaisit ottaa irtioton johonkin, ei liian kauas, ehkä lähimatkailua suosien? Minulla on ilo jakaa teille nyt iiiiso läjä suosituksia Jyvässeudulta kiitos viime viikonlopun. Suurin osa paikoista on sellaisia, että toimivat myös vaikka pariskuntana ilman lapsia ja ihan kaikki kohteet ovat lapsiperheen unelmakohteita, varsinkin jos on touhunpesiä perheessä! Lisäksi näitä on siitä kivaa jakaa, että toimivat jos on kaunis luminen talvipäivä, mutta jos taivaalta roikaa vettä ei hätää – monta vinkkiä niillekin päiville löytyy!

Meillä oli odotettu viime viikonlopun reissua todella hartaasti. Esikoinen odotti ehkä eniten aikaa kaksin äidin kanssa, mutta myös suosikkilajejaan laskettelua ja uimista. Hän hoki koko viikon voi kun olisi perjantai ja minä mielessäni hiljaa ”anna hänen säilyä terveenä”. Ja matkaan päästiin! Tervetuloa reissutunnelmiin mukaan, napatkaan teidän lomaan sopivia vinkkejä!

BEACH JUMP & PARK

Perjantai aloitettiin Beach & Jump Parkista, josta löytyy trampoliineja, hiekkakenttä jossa voi pelata vaikka lentopalloa ja pienimuotoinen kuntosali, jossa voi vanhempi treenata lasten pomppiessa. Kiva idea! Jo ensimmäisessä kohteessa lapseni totesi, että ihanaa kun reissusta saa uusia kavereita ja alkoi mennä ja touhuta Yli pyykkivuorten Hannan tyttären kanssa. Suloiset tytöt! Trampoliiniparkki on Seppälänkankaalla, noin 7 kilometrin päässä Jyväskylän keskustasta.

PEURUNKA

Kun on tarpeeksi saatu hiekkaa varpaisiin on aika siirtyä uimaan. Siirryimme siis Peurunkaan Laukaaseen, jossa meitä odotti illallinen sekä tietenkin kylpyläpuoli. Peurungasta olen useasti teille kertonutkin, se on oikea pieni aktiviteettiparatiisi mistä löytyy lenkkimaastot, hiihtoladut, fatbiket, jumpat ja kuntosalit, mutta toisaalta myös hemmottelupaikka, josta löytyy kauneushoitola, infrapunasauna ja porealtaita. Yllättäen lapseni ei suostunut juoksemaan Suomen pisintä vesiliukumäkeä ylös ja alas, vaan siirtyi kavereiden kanssa leikkimään kun äitinsä yritti rikkoa ennätystään. Kisasin itseäni vastaan, eikä muuten ollut eka kerta kun teen näin Peurungassa! Wibit-rata on myös hitti, siinä on kivaa niin äidin kuin lapsen kiipeillä. Siirryimme kylpytakeissa huoneeseen, jossa lakkasimme varpaankynnet turkooseiksi ja söimme parit matkaan ostetut karkit. Lapsi vaikutti ihan superonnelliselta (ja väsyneeltä, käväisin vessassa ja vastassa oli nukkuva tyttö <3).

Peurungassa oli ihan hurjan hiljaista ja ihanaa nukkua ja tein jotkut omat nukkumisennätykset tuona yönä. Siltä pohjalta olikin hyvä ponnistaa seuraavaan aktiviteettiin kohti Laajavuorta! Laajavuori eli Laajis on ihan huikea paikka monesta syystä – siellä on hyvät rinteet niin pienille kuin isoille, hyvä vuokraamo ja sijainti on mieletön, vain nelisen kilometriä keskustasta. Paikallisella Linkillä pääsee suoraan eteen hetkessä! Hiihtoladut lähtevät suoraan rinteen alta, jos osa poppoosta haluaa mäkeen ja toiset ladulle.

LAAJIS

Olen laskenut Laajiksessa monet kerrat ysärillä, mutta noista ajoista keskus on kehittynyt hurjasti. Kahvilassa on todella kiva lasten leikkipaikka, kesällä Laajiksessa toimii seikkailupuisto ja lapsille on niin naru- kuin mattohissi. Muistan kuinka kaiuttimista soi isollaan Neon 2-bändin Kemiaa, kun olimme koulun kanssa rinteessä ja hymyilytti, kun nyt radiosta soi isollaan No Doubtin iso 1990-luvun hitti Don’t Speak, kun laskin alas. Ihanat muistot tulvahtivat mieleeni!

Laajikseen saapuivat meidän kanssamme laskemaan myös mies ja kuopus ja olimme erinäisillä kokoonpanoilla rinteessä. Anoppi otti kuopuksen hoiteisiinsa kahvilan leikkipaikalla kun hän väsyi ja pääsimme kolmistaankin mäkeen. Rinteet olivat niin upeassa kunnossa, ettei parempaa olisi voinut toivoa. Oli todella ihanaa olla pitkästä aikaa laskemassa ja älyttömän hyvä idea olla siellä sillä hetkellä, kun rinteet aukeavat. Ei jonoja ja koskematonta lunta piisasi! Lapset saivat Laajis-pipot muistoksi ja muuta pipoa esikoinen ei ole tällä viikolla eskarissa pitänyt!

AALTO ALVARI

Posket punaisina ulkoilusta ja suupielet ruskeina kaakaosta siirryimme Aalto Alvariin, joka sijaitsee noin kilometrin päässä Jyväskylän keskustasta. Vuonna 1955 avattu Aalto Alvari oli yksi Suomen ensimmäisistä uimahalleista. 1991 sinne avattiin kylpyläpuoli ja täytyy sanoa, että kokonaisuus on huikea. On aaltoallas, vesiliukumäki, uimaratoja, koskiallas, poreita ja hyppypaikkoja. Vastikään rempatut pesutilat ansaitsevat hatun noston siisteydestään – jopa sunnuntaina siistijä kävi paikalla jatkuvasti! Kun lapsena pääsin koulun kanssa aina uimaan tähän kaupungin uimahalliin, luulin, että kaupungin uimahallit ovat näin upeita aina. Hämmästyin kun tajusin Tampereella, että kaupungin halleissahan on monesti vain ne perusaltaat. Aalto Alvari on lapsenkin mielestä huippupaikka, olemme siellä välillä mummilan reissuilla käyneet.

ALEXANDRA + FRANS & SANDRA

Laskettelu ja uinti uuvuttivat ja mietin, jaksaako lapsi illallista. Siirryimme keskustaan hotelli Alexandraan, jossa meitä odotti hotellin tervehdys, smoothieta ja karkkeja. Ja hotellissa näkyi Disney junior-kanava! Uutta virtaa tuli hetkessä, kun sai pötkötellä ja juoda smoothien. Lapsi huudahti ovelta, että äiti täällä on vain yksi sänky ja luulin, että se on huono juttu. ”Lohduttelin”, että ei hätää, kyllä me siinä pärjäämme ja hän totesi, että ei kun se on IHANAA! Voi pientä!

Illallisen söimme alakerran Frans&Sandrassa, jossa oli jälleen ihan mielettömän ihana palvelu ja herkullinen ruoka. Lapsi tykkäsi erityisesti lastenlistan alkuruoasta friteeratuista kukkakaaleista ja kaikki kehuivat annoksiaan. Allergiat otettiin upeasti huomioon ja illallinen oli todella onnistunut.

Ajattelin, ettei lapsi jaksaisi enää mitään, mutta niin me vetäisimme kylpytakit niskaan ja menimme vielä Alexandran saunaan. Siellä ei ollut ketään ja tiesin sen olevan todella ihana, joten halusin näyttää paikan lapselle. Saunassa on todella hyvät löylyt, siellä on Lumenen hoitotuotteita ja lainauikkareita. Saunan ulkopuolella on poreammeet, hedelmiä ja vettä. Ihan luksuspaikka hotellin saunaksi, käy ehdottomasti jos yövyt siellä!

Tarviiko sanoa, että kaaduimme sänkyyn päivän jälkeen ja nukuimme jälleen todella sikeästi? Alexandran aamiainen on kaupungin parhaita – millaista oli aloittaa sunnuntai vihersmoothiella, haudutetulla teellä, mielettömän hyvällä puurolla ja lähituottajien leivillä? Lapset halusivat olla yhdessä lasten pöydässä, joten nautin aamiaiseni rauhassa lehtiä lukien. Ihan mahtava sunnuntain startti!

HUTUNKI

Startin jälkeen suuntasimme kohti Vaajakoskea ja Hutunkia, joka sijaitsee noin 10 kilometrin päässä keskustasta. Aivan käsittämätöntä, etten ole ikinä siellä käynyt. Vannoin innostuneena, että tulen isovanhempien ja lasten kanssa ainakin keilaamaan, miten kivaa! Hutungissa voi keilata, pelata salibandya, sulkapalloa, kiipeillä, pelata hohtominigolfia ja jumppiakin näytti olevan. Kiipeilyseinä nousi aina 15 metriin asti ja sai minun polveni lyömään loukkua, kun katsoinkin ylöspäin. Wau! En ole koskaan tajunnut, että Hutunki on niin korkea. Keilakenkiä löytyi jopa koossa 26, joten ehdottomasti haluaisin perheen kanssa keilailemaan. Keilarata tunniksi, mihin nelihenkinen perhe hyvin mahtuu maksaa 22 euroa. Ei paha!

HÄKÄRINTEET

Keilailu jäi vähän kesken, kun aika oli jo jatkaa matkaa Hankasalmelle ja Häkärinteille, noin 50 kilometrin päähän Jyväskylästä. Olen käynyt siellä kerran 1990-luvulla, enkä muistanut paikasta enää paljoa. Siellä olikin alkamassa Dumle-laskukisa, jossa tarkoitus oli laskea kaksi kierrosta mahdollisimman samaan aikaan ja kaikki lapset innostuivat osallistumaan! Hissejä löytyi sompahissistä naruhissiin ja ankkureihin. Ja ruoka! Se yllätti! Häkärinteillä on lähi- ja luomuruokaa buffassa tarjolla ja se oli todella hyvää. Paikan omistaja Jukka kertoi, että heillä on paljon erilaisia tempauksia keskusessa – lauantaina oli ollut hiihtokoulu kympillä, sunnuntaina sitten Dumle-kisa. Hän näytti luotsaavan Häkärinteitä täydestä sydämestä!

Dumle-tikkari suussa sanoimme heipat rinteille ja iloisena lapseni kyseli ”mihin sitten mennään?”. Jouduin kertomaan reissun olevan ohi ja hän oli todella pettynyt, intoa olisi vielä piisannut. Kun olen yrittänyt kysellä mikä oli kivointa, ei yhtä suosikkia ole noussut. Kaikki oli kuulemma ihan mielettömän kivaa. No niin oli minustakin!

Ja tiedättekö mitä? Tämä viikko on ollut jotenkin erilainen. Lapsi on lähestynyt minua ihan eri tavalla. Jutellut jotenkin eri tavalla. Pitänyt enemmän kädestä. Tuo viikonloppu kaksin lähensi meitä niin paljon ja avasi silmiäni, että täytyy ottaa jollain tapaa tavaksi. Sillä oli niin valtavan suuri merkitys, kun isompi on jäänyt uhmailujen keskellä vähän paitsioon, etten etukäteen osannut arvata. Ehkä paras blogireissu minkä olen ikinä tehnyt. Korvaamaton. Se hetki kun kaikki oli ohitse ja lapselta pääsi itku.

Toivottavasti saitte inspiraatiota Jyväskylän seudulle matkaamiseen ja ideoita mitä kaikkea siellä voi puuhata! Onko suunnitelmissa talvilomaa Keski-Suomessa?

Kiitos seurasta bloggaakollegat ja minityypit! Reissulla oli mukana Yli pyykkivuorten, Ready Steady Flow, Valkoisen vuoren rinteillä sekä Outdoor family-bloggaajat lapsineen. Täältä voit lukea toisen jo ilmestyneen jutun reissustamme, jonka Johanna ehti kirjoittamaan!

Parhaat (talvi)juoksuvaatteet

Ihan ensiksi haluan huomauttaa, että juoksuvaatteita saa kyllä monessa värissä. Näistä omistani kolme ei ole itse ostamiani, mutta jotenkin pinkeröksi on vaatetus mennyt. Mutta näkyykin paremmin kuin musta vai mitä?

Saan usein kysymyksiä siitä, mitkä ovat parhaat juoksulenkkarit, mitä trikoita käytän talvella juostessa, omistanko nastakenkiä ja niin edespäin, joten ajattelin koota juoksusta (ja muusta talviurheilusta) innostuneille tähän, mitkä ovat minun luottojuttuni. Ehkä saat vinkkejä! Kaikki jutut eivät toimi kaikille ja esimerkiksi lenkkarista on aivan mahdoton sanoa, mikä on yleisesti hyvä. Jalat ovat niin erilaisia samoin kuin ihmisen askellus. Koska kaupassa hakeminen on vaikeaa, suosittelen lenkkaria etsivälle ehdottomasti XXL:n tarjoamaa 30 päivän palautusoikeutta. Siinä ajassa tietää jo, jos lenkkari on täysin väärä omalle jalalle. Tarjoaisikohan joku muukin kauppa tätä jo, en muista?

Aloitetaan kerrosten alta. En itse tykännyt juoksusta aiemmin, sillä se täryytti niin paljon, että mitkään liivit eivät pitäneet rintavarustusta paikallaan. Sattui aina ja tuntui epämiellyttävältä. Luonto (=kaksi lasta) hoiti asian pienentämällä minua kahdella kuppikoolla ja sitten löysin napakan Changen urheiluliivin, joka on pehmeä ja samalla kuitenkin todella tukeva. Peittosi hetkessä Shock Absorberit, joiden nimeen olin vannonut jumpilla. Toppimallinen liivi hengittää, tukee ja on mennyt +30 kelillä juostessa ihan sellaisenaan.

Sitten talven juoksupaita, jolla pärjää hyvin muutamien asteiden pakkasessa. Joulupukki toi minulle muistaakseni viime jouluna (vai sitä edellisenä?) Ulvangin villapaidan, jossa on mm. eristävää merinovillaa. Pehmeä päällä, lämmin olematta kuitenkaan tukala ja näillä keleillä, kun räntää tulee vaakatasossa ja tuuli vihmoo on poolokaulus ehdottoman hyvä! Sama paita on lämmittänyt lautaillessa hupparin alla ja toiminut myös hiihtopaitana.

Trikoot ovat olleet minulla 1,5 vuotta käytössä, toki ei kesäaikaan. Ne ovat kohtalaisen paksua matskua olevat housut, jotka voi ottaa käyttöön suunnilleen lokakuussa, aiemmin tulee tukala olo. Olen hyvin pärjännyt pelkästään niillä ilman aluskerrastoja vielä. Ja ostopaikka? Housut ovat Lidlistä! Ovat kyllä hyvin kestäneet jatkuvaa käyttöä, pesua ja trikoissa on myös pienet heijastimet.

Entä mitä päähän? Jotenkin saattaisi ajatella, että samapa tuo, kunhan on pipo. Mutta kun sataa räntää, pää kastuu ja tuuli vihmoo, sillä onkin entistä suurempi merkitys mikä päässä juokset tunnin pihalla. Vielä maanantaina oli niin lämmin (!), että juoksin pelkästään Haltin juoksupanta päässä, mutta sen jälkeen olen laittanut taas Asicsen juoksupipon. Siinä on lämmin vuori, minkä huomaa, kun eilen tuuli juostessa niin että ajattelin otsani jäätyvän ja nyin pipon ihan kulmakarvoihin kiinni. Jo helpotti!

Jo useamman vuoden olen juossut Kari Traan verkkamallisella juoksutakilla, joka toimiikin pitkään vallan mainiosti, mutta ei pidä vettä. Ja viimeisen kuukauden on tuntunut siltä, että taivaalta tulee koko ajan räntää tai vettä. Kuukausi sitten mieheni kävikin hakemassa minulle Haltin Huurre-takin, joka on ollut aivan unelma näillä keleillä. Bongasin sen -50% tarjouksesta ja näyttää olevan verkkokaupassakin alessa. On muuten napakkaa kokoa, ehdottomasti minulle normisti kokoa 36 käyttävälle koko 38 on passeli! Takki pitää kosteutta, siinä on heijastavia osia ja ennen kaikkea, se siirtää kosteutta jotenkin niin, ettei sen alla ole yhtään hikinen tai tukala olo. Samalla se pitää tuulen ja rännän poissa. Se on pehmeä ja istuva. Olen monesti hämmästynyt, kun juoksuliivit ovat ihan hikiset eikä tuntunut yhtään kuumalta! Kyllä tekninen vaate on tekninen vaate, voisin kehua tätä takkia loputtomiin. Täyskymppi näille keleille ja varmasti myös hiihtoon! Ihanan napakat hihansuut, joten tuuli ei pääse niistäkään menenmään sisään.

Sitten se suuri kysymys, lenkkarit. Oma jalkani on hyvin kapealestinen ja moni lenkkari on leveyssuunnassa liian leveä. Lisäksi askeleeni on aika neutraali. Näillä perusteilla olen kuluttanut kuusi paria Niken Vomeroita puhki. Kauhistuin keväällä, kun menin vain hakemaan uutta paria kaupasta ja kas – Vomero mallia 14 on aivan eri kenkä ja tuntui kamalalta! Amazon pelasti ja sieltä tilattiin yhdet ja viime viikonloppuna menin kauppaan nöyränä – tarvitsen uudet tossut ja tiesin, ettei Vomeroa mallissa 12 enää ole. Vaan kuinka kävi, myyjä Jyväskylän Intersportista kaivoi 9 paria vanhaa tossua esiin -60% alessa. JOULU! Nyt olen ehtinyt juosta kolmen päivän aikana uusilla tossuillani 30 kilometriä ja olen ollut yhtä hymyä. Huomaan alaselästä ja pakaran piriformiksesta kun tossu alkaa olla loppu – menen hetkessä jumiin. Ei jumeja tällä viikolla! Nike on lestiltään kapea ja ollut siksi minulle ihan ykköskenkä.

Sukkien mersu on mielestäni puolestaan Bridgedalen sukka. Mieheni sitä pitkään käytti ja ostin Finlandia-maratonilta viime vuonna ensimmäisen parin. Pitkillä lenkeillä paksu sukka säästää jalkaa ja onhan lenkkarin yläosa pelkkää verkkoa – se myös siis lämmittää. Ihanan pehmeä sukka! Jotain jatkuva käyttö ja pesu oli sukille tehnyt, sillä viikonloppuna ostin uuden parin ja nauratti, miltä se tuntui 14kk kovalla käytöllä olleeseen sukkaan verrattuna. Ihmekös tuo, vuodessa kertyy yli 1000 kilometriä, joten käyttö- ja pesuaste sukilla on ollut hurja.

Sitten ne lisävarusteet. Itse juoksen aina musiikin tahtiin ja juoksin ennen hyvin keveillä luureilla. Pari vuotta sitten ihastuin Sudion isoihin kuulokkeisiin, sillä fiiliksen mukaan vaihtelen biisiä juostessa ja noista se onnistuu todella helposti askeleen rullatessa – aiemmat kevyet heiluivat niin, ettei biisiä tehnyt mieli vaihtaa. Kesäkuumalla meinasivat olla vähän hiessä, mutta niin minä niillä rullasin heinäkuussakin kesän kuumimpana päivänä!

Sykemittari. Minulle Suunnon kello kertoo ensinnäkin matkaa, jos reitti on vieras, sykkeitä ja vauhtia, sillä tapanani on aina mennä liian kovaa. Olen tykännyt kellosta kovasti, mutta rannesykettä en saa siinä toimimaan. Se näyttää tauotta jotain 180 tai vastavasti 90, joten siihen on liitetty vanha Polarin sykevyö, joka on luotettava kaveri. Minua ei sykevyö haittaa, mieluummin luotettava tulos! Spartan rekisteröi palautumiset, unet ja muut ja on aina ranteessa. Ja onhan se pinkki! Sekin!

Sitten se kysymys: onko sillä jotain väliä, mitkä trikoot tai takki on päällä, jos lenkkari on hyvä? On, sillä on ihan huimasti väliä, varsinkin jos tahkoat sen 1000 kilometriä vuodessa kuten allekirjoittanut. Juoksin ensimmäisen ”kunnon” lenkkini miehen kanssa lähes päivälleen kolme vuotta sitten, 23.12.2016. 8 kilometriä hölkötimme ja ärsyynnyin jo siinä päälläni olleeseen tuulipukuun. Joulukuun tuulessa se oli kuin purje vastatuuleen. Siinä on huima ero, ovatko vaatteet ns. virtaviivaiset vai lepattavat.

Kengän istuvuus on tietenkin itsestäänselvyys, mutta kyllä Suomessa täytyy olla mm. kunnon takki, jos haluaa juosta näissä keleissä mitä nykyään on. Ei ole märät kuteet lopussa, ei palele, vaan homma on miellyttävää. Myös lautailutakkini on Haltin ja olen itse hyvin vakuuttunut heidän takeistaan, vaikken sinällään hirveän merkkiuskollinen ole (paitsi Vomeroiden kohdalla!).

Lisäksi vaatteissa, jotka on tehty liikuntaan ulkona ja jotka on suunniteltu Suomessa, on aina myös heijastavia osia. Haltin takissa on heijastavia osia, Lidlin housuissa ja Asicsen pipossa. Minulla on myös heijastinliivi erikseen, mutta jostain syystä useasti unohdan sen, juoksen niin paljon kuitenkin päiväaikaan! Silloin on pelastus, että edes vaatteet heijastelevat.

Tekniset takit, hyvät villapaidat ja muut ovat hirveän hintaisia, mutta toisaalta, nämä ovat käytetyimpiä vaatteitani. Kun kauhistelin voinko ostaa 80 euroa maksavan takin (ovh oli siis 160 euroa), kysyi mieheni ”mieti paljonko sitä käytät ja paljonko maksoit juuri DR. Martensin kengistä. Niin, totta. Jos käytän vaatteita tunteja joka viikko, ne kestävät vuosia ja tekevät talvijuoksusta todella paljon mukavampaa, ehkä tällä takilla oli paikkansa. Onneksi löytyi!

On suorastaan vähän hassua, että sitä monesti panostaa ihan muihin vaatteisiin enemmän kuin harrastuskamoihin, joita käyttää koko ajan. Ei muka raaski. Lenkkareita kuluu kahdet vuodessa. Onneksi joulupukki on älynnyt tuoda minulle tuon villapaidan sekä juoksupipon, niistä en enää luovu. Enkä tuosta takista! Ja viime viikonlopun lenkkarit olivat tämän joulun ennakkolahja.

Näillä kamoilla siis mennä päästelen räntää vastaan. Huh missä kelissä eilenkin juoksin, eipähän tarvitse väistellä porukkaa näillä ilmoilla, hih! Pimeän myötä juoksu henkireikänä on oikein korostunut. On pakko saada raitista ilmaa, ideat syntyvät juostessa ja endorfiinit jylläävät. Nyt jos koskaan täytyy juosta!

Minkä juoksukamojen/urheiluvaatteiden nimeen sinä vannot? Onko meillä samoja suosikkeja?

*Changen liivit, LIDLin trikoot sekä Sudion kuulokkeet saatu
* sis. Haltin mainoslinkin

Jotain uutta ja jännää

HUI, nilkkoja jäätää! Iih kylmää! Tämähän ottaa henkeen! Hengästyttää, ihan kuin oikeasti urheilisi!

Olipa jotenkin ihan älyttömän kiva ja pitkä viikonloppu. Se aloitettiin suunnilleen noilla yllä olevilla sanoilla. Tuntuikohan se siksi niin pitkältä? Siksi, että perjantai aloitettiin jollain rutiinista poikkeavalla, josta tuli todella hyvä mieli vielä seuraavallekin päivälle.

Me emme ole miehen kanssa juosseet tammikuun jälkeen yhdessä hänen polvivaivansa vuoksi, tästä olenkin kertonut. Sitten katkesi käsi, joka jarrutti menoa myös. Nyt jalka on alkanut olla parempi ja pyörän päällä sekä uimassa hän on jo pystynyt käymään, juoksulenkkejä kaipaan hänen kanssaan kovasti. Eniten siksi, että niiden aikana käytiin vaikka minkälaisia keskusteluja. Ja se fiilis, mikä oli molemmilla 15 kilometrin jälkeen kantoi pitkälle.

Juttelimme, josko palkattaisiin tuttu lastenvahti taas silloin tällöin ja keksittäisiin jotain uutta. Mies ehdotti talviuintia. Olen kärsinyt aina huonosta ääreisverenkierrosta, jonka myötä varsinkin varpaat ja usein myös sormet ovat kalikat. Hieroja, jolla olen käynyt pitkään pelästyi aluksi, että minulla on todella paha jumi tai hermopinne, kun jalkani olivat jääkylmät. Totesin, että ei hätää, ne ovat olleet aina. Yläasteikäisenä ratsastimme talvella vuorotellen hevosellamme kaverin kanssa. Suorastaan itkin, kun jaloista ja sormista meni tunto. Meillä oli kaverin kanssa samat kengät ja talvihanskat. Hän antoi ulkona omat hanskansa minulle, ne olivat hikiset ja lämmitti käsillään minun jääkylmät hanskani. Siellä 15 asteen pakkasessa. Muistan ihmetelleeni tätä silloin ja ihmettelen vielä yli 20 vuotta myöhemmin.

Moni onkin suositellut avantouintia minulle verenkierron parantamiseksi, mutta se on ollut ihan hirveän vaikeaa. Yritin viime talvena, sain nilkat veteen. Mies ehdotti nyt, että aloitetaan syksyllä, ei ole niin vaikeaa ja jatketaan talvea vasten. Niinpä perjantai-iltana meille tuli kahdeksi tunniksi lapsenvahti ja kurvasimme Kaukajärvelle saunaan ja uimaan.

Yllätys oli suuri, kun minä olin meistä se, joka oli +8 asteisessa vedessä ekana. Mies sanoi oho ja molskahti perässä. Minun räpiköintini olivat tosin hyvin lyhyitä, siinä missä mies hyppäsi laiturilta pommilla uppeluksiin ja ui pidempiä matkoja. Mutta menin ja uin neljästi! Yllätin oikeasti itseni ihan täysin. Saunassa oli ihanaa istua varpaiden nipistellessä ja jälkikäteen olo oli sellainen, että todellakin ymmärrän miksi ihmiset tekevät tätä. Ja oli ihanaa puuhata jotain kaksin pari tuntia!

Olo oli jälkikäteen raukea, jalat jotenkin väsyneet, ihan kuin olisin urheillut ja lämmöntunne jaloissa hauska. Kotiin palasi iltatoimiin kaksi hyvin tyytyväistä tyyppiä! Kun otin tästä uudesta lajivaltauksestamme selfietä laiturilla, sattui saunasta kipittämään Thaimaan tuttu 10 vuoden takaa. Oli nurkan takana eri firmassa töissä kuin me. Nolotti, että nyt joku tuttu osuu laiturille kesken selfien! Hän huikkasi, että te sitten aina vaan olette yhtä kyyhkyläisiä, johon mies kuittasi, että pitää näyttää hyvältä somessa. Hah. En tiedä siitä, mutta olin oikeasti todella iloinen ja onnellinen tuolla lokakuisella laiturilla uikkarissani ja kroppakin tuntui tykkäävän kovasti. Oli ihan huippua, että 18,5 vuoden yhdessäolon jälkeen löysimme taas jotain, mitä ei ennen ole testattu ja mistä tuli todella hyvä mieli. Pienestä se pitkäkin parisuhde piristyy, menin endorfiineillä koko viikonlopun! Kuvia ottaessa vielä satoi ihan tosissaan, siinäpä seisot lokakuisessa kaatosateessa uikkarissasi. Alkoi jo pelkkä tilanne naurattaa!

Parin viikon kuluttua olisi seuraava kerta, kun lapsenvahti palkattu, aloin jo odottaa sitä! Kuinkakohan pitkään pystyn tähän, tekeekö lumi ja pimeys vielä stopin hommalle. HYRRR!

Mutta hei mikä syksy, olen parin kuukauden aikana kokeillut ensimmäistä kertaa elämässäni muun muassa mönkijällä ajoa umpimetsässä, tankotanssia, kilpa-autoilua radalla ja nyt menin ekaa kertaa kylmään järveen!

Se koukuttaa, sanovat. Kuka on koukussa? Saunalla vai ilman? Raikasta uutta viikkoa!