Perheen yhdessä liikkumisen riemua!

Kaupallinen yhteistyö Bikesterin kanssa

Liikunnan ilo, suorastaan riemu ja sen kehoon tuomat endorfiinit ovat jotain ihanaa. Siihen jää koukkuun! Liikunnan ilon voi aistia kauas, kun päästää meidän lapset ulos. Kun menimme ottamaan näitä kuvia urheilukentälle, eihän lapsista näkynyt kuin viuhtovat jalat, halusivat ehdottomasti juosta kenttää ympäri helteestä huolimatta. Olen joskus miettinyt, pitäisikö heitä ohjata muiden kuin liikunnallisten harrastusten pariin, jotenkin olemme ajatuneet aina erilaisiin sporttiharrastuksiin. ”Vaatimuksena” meillä on ollut, ettei laji olisi liian totinen ja tähtäisi vaan kilpailemiseen vaan yleisesti kehittävä, jossa voi pitää hauskaa. Temppukerho pienemmällä ja parkour isommalla ovatkin olleet todella mieleisiä harrastuksia, nyt kesällä lapset ovat käyneet urheilukoulussa, mistä ovat kovasti tykänneet. Uinti on myös hyvin rakas harrastus, eikä ole onneksi vielä mennyt kilpailuksi!

Perheiden kannattaa liikkua yhdessä

Minusta ihan paras tapa viettää perheen kanssa aikaa on harrastaa jollain tapaa liikuntaa. Sen ei tarvitse olla mikään mitattava ”hieno” suoritus, vaan hyötyliikkua voi lasten kanssa loputtomiin. Me valitsemme hyvin usein auton sijaan kävelyn tai pyöräilyn ja pääsemme liikkumaan perheenä paikasta toiseen pyörillä. Lapsetkin aina kysyvät, mennäänkö pyörällä tai kävellen, eli heille on selvää, ettei auto ole aina ykkösvaihtoehto. Perheen kanssa voi myös samoilla metsissä loputtomiin, lapset rakastavat metsää. Siellä he juoksevat ja kiipeilevät huomaamatta naama hymyssä – koskaan en muista, että metsässä olisi tullut raivareita. Siellä on ihmisen hyvä olla!

Vaikuttaako vanhemman esimerkki?

Uskoisin että vaikuttaa. Itse harrastin lapsena kaikenlaisia lajeja sekaisin – ratsastin, kävin nuorisoaerobicissa ja aloitin koriksen peluun. Äitini kävi ahkerasti jumpissa ja niin minäkin päädyin nuorisoaerobiciin, hirveän ylpeänä menin jumppapuvussa ja äidin kutomissa säärystimissä! Kuka muu on jumppaillut säärystimet jalassa, se oli niin kova juttu aikanaan. No, ei säärystimistä enempää, mutta arvatkaa miksi päädyin pelaamaan koripalloa? Koska isäni pelaa sitä edelleen ja pelasi tuolloin. Sanoisin siis, että vanhempien esimerkki vaikuttaa. Muistan hyvin, kuinka isäni kävi juoksulenkeillä ja minä olin mukana pyörällä – tätä komboa olen nyt harrastanut sitten omien lasten kanssa aikuisena. Lapset liikkuvat hyvin luonnollisesti ainakin vielä näin nuorena, joten heitä ei tarvitse vielä usuttaa liikkumaan. Lähinnä päästää vapaaksi urheilukentälle, harmi kun en voi näyttää miten loputtomiin naama punaisena kirmasivat menemään! Yhdessä tekeminen on huippukivaa!

Mistä tilata urheiluvaatteita ja -välineitä?

Meillä on ehkä vähän liikaa tai ainakin äidillä urheiluvaatetta. Lenkkareita kuluu ja minulla taitaa olla niitä viisi paria tällä hetkellä kuistilla. Urheiluvaatteet on saanut hellekeleillä pestä joka urheilukerran jälkeen, joten nekin kuluvat ja ovat kovassa käytössä. Lisäksi kuistiltamme löytyy muun muassa monenlaisia uimalaseja, sillä uinti on isossa roolissa perheessämme – kaikki muut jatkavat taas syksyllä uimakoulua paitsi äitinsä. Pitäisiköhän minunkin alkaa opetella?

Meillä on myös kaikilla muilla paitsi minulla ns. nopeat lasit, niin he niitä kutsuvat. Kevyet urheilulasit, jotka päässä on helppo pyöräillä ja juosta. Olen pitänyt vähän turhana, mutta nyt hellekeleillä lainasin miehen laseja  ja kuulkaa – juoksu oli kevyempää kun ei tarvinnut irvistää tauotta auringossa! Pitäisiköhän minunkin tilata lasit, huomaatte juoksukuvasta että erotun joukosta!

Näissä kuvissa meillä on useampia juttuja, jotka ovat tilattu Bikesterista. Vaikka luulisi nimen perusteella sen olevan pelkkä pyöräkauppa, niin ei, sieltä löytyy ihan älyttömästi välineitä eri urheilulajeihin. Juoksu, uinti ja pyöräily, juuri ne mitä meillä tehdään eniten on todella hyvin katettu kaupassa. On uikkareita, kypäriä, lenkkareita, toppeja, trikoita ja onpa muuten urheilujuomiakin. Tein meille pienen tilauksen, johon jokainen perheenjäsen sai jotain. Esikoinen sai SIGMAN uuden pyörämittarin (veti muuten juuri aamulla mäkeen huutaen ”MEEN YLI KOLMEAKYMPPIÄÄÄÄ”) ja pikkusiskonsa sai vanhan mittarin. Meillä ollaan vähän mittaushulluja, joten pyörämittari laskee niin matkat kuin vauhdit.

Mies sai puolestaan uudet juoksu/urheilushortsit, jotka ovat suhteellisen napakkaa mitoitusta, vinkiksi jos meinaat tilata. Itselleni tilasin uuden juoksupaidan, joka ainakin kuuden kilometrin jälkeen osoitti paikkansa – on niin kevyttä materiaalia, että pystyin juoksemaan hihattomassa. En yleensä pysty, vaan hihattoman paidan saumat hinkkaavat käsiin hiertymät, joten t-paita on valintani, mutta tämä Asicsin toppi ei hiertänyt! En ole itse vaatteissa mitenkään merkkiuskollinen, paitsi Niken tossuja on kyllä kertynyt, olen kokenut ne parhaaksi kapeaan jalkaan. Mutta vaatteissa menee kaikki!

Pikkunaisemme sai puolestaan ne omat nopeat lasit Alpinalta, joissa on hyvä remmi, etteivät lasit häviä lapselta. Ja lisäksi tilasin urheilujuomaa, joka on samanlaisessa muodossa tablettina kuin esimerkiksi c-vitamiinijuomat. Ei tarvitse sotkea jauheiden kanssa, vaan saa heitettyä tabletin juomapulloon. Ja on muuten kulkenut juoksuvyö ja juomapullo mukana lenkeillä viime aikoina, helteessä ei vaan pysty juoksemaan ilman nestettä ja urheilujuoma on parempi vaihtoehto kuin pelkkä vesi.

Minulla ei ole huonoa sanottavaa tilauksesta – sivusto on helppo ja sieltä voi hyvin määrittää mitä lajia varten hakee vaatetta, naiselle, miehelle vai lapselle ja koonkin voi määrittää. Koska tavaraa verkkokaupassa on valtavasti, koin sivut vähän hitaiksi, mutta toimivat kuitenkin moitteetta. Tilaus tuli postiin alle viikossa ja palautus on myös ilmainen, jos ongelmia tulisi. Ja arvatkaa mitä! Huomasin, että Bikester myy jopa vaihtorannekkeita Suunnon kelloon – olisi ehkä aika päivittää oman kelloni ranneke, joten voi olla, että uusi tilaus lähtee tänään.

Toiveissa on kesän reissuilla käydä niin juoksulenkillä yksin kuin pyöräreissulla perheen kanssa. Tällä hetkellä pihalla viritetään kuopuksen pyörää kiinni isänsä pyörään tangolla. Tiedättekö sellaisia liitossysteemejä? Yritämme varautua tällä siihen, että kun pienimmästä pyöräilijästä loppuu puhti, ei matka ihan heti katkeaisi. Niin ja tiedättekö mikä on ihan must, kun lasten kanssa retkeilee? EVÄÄT! Voi mikä kiukku iskee, jos nälkä yllättää ja sehän vauhdilla liikkuville kasvaville lapsille tulee usein. Nyt onkin aika paljon viileämpää keliä luvassa, joten säilyy eväätkin repussa. Odotan kovasti uusia pyörämaisemia ja luonnossa liikkumista yhdessä – ehkä paras tapa viettää kesää vai mitä olette mieltä?

Tulin niin hyvälle mielelle tästä, kun pääsi aurinkoiselle urheilukentälle ja sai puuhata kuvia pienen hetken perheen kanssa. Oli todella kivaa! Minä olen kyllä ehkä onnellisimmillani lenkkarit jalassa – tai paljain jaloin. Lenkkarikuvat oli parasta ja ihana muisto jäi!

Onko itsellesi Bikester tuttu kauppa? Mitä lajeja teillä harrastetaan?

Postauksen kaikki kuvat Saara / Mimi & Nöde Photography

 

Korona-aikojen innovaatio: (lasten) kotitriathlon!

Olen jo pitkään ajatellut, että naapurit pitävät varmaan vähän outona (yksi kerran kysyikin mitä teen), sillä juoksulenkeillä kilometrit jäävät monesti vajaiksi kotioven lähestyessä. Siis jos olen päättänyt juosta kympin, kodin lähestyessä mittarissa onkin 9,4 km, päättäessäni juosta 8 kilometriä koti näkyy jo 7,6 kilsan kohdalla. Siis lähes poikkeuksetta lenkkini päätyvät siihen, että juoksen pari kertaa lähikortteleita saadakseni kilometrit täyteen. En ymmärrä mikä pakkomielle tämä on, että täytyy olla tasan jotain kilometriä kuin lopettaa, miten nyt voisin pysähtyä kun mittarissa on 7,8 kilometriä! Tunnistaako tätä kukaan? Kerran eräs naapuri kysyi miksi juoksentelen korttelia ympäri ja jouduin kertomaan syyn. MUTTA! Näin yhden toisen juoksua harrastavan naapurin vetävän muutaman kerran korttelin ympäri ja ymmärsin hyvin, mitä hän puuhailee, hih!

Olen siis jo hetken ajatellut, että pitävät varmaan ihan outona, mutta arvatkaa mitä ajattelin, kun koko perhe nelivuotias mukaan lukien juoksi maanantaina korttelia ympäri? Mies niin tosissaan, että heitti huohottamaan nurmikolle sen jälkeen. Mitä he puuhasivat? Vetivät kolmistaan triathlonin kotinurkilla, kun kaikki kisat on peruttu. Esikoinen on halunnut mennä kesällä ensimmäiseen lasten kisaan ja halusi harjoitella sitä varten mm. vaihtoja.

Triathlon-treenit kotona

Juoksu ja pyöräilyhän sujuvat tietenkin helposti, mutta uinti on aiheuttanut kevään ajan päänvaivaa. Nyt meillä on ollut parin viikon ajan pihassa uima-allas, jonka ehkä olette IGsta bonganneet. Sitä ja kuinka pohjatyöt ovat tehty kävi eilen katsomassa kuopuksen harrastuskaverin äiti, allashommat kiinnostavat tänä kesänä monia! Mies on saanut treenit aikaiseksi siinä niin, että sitoo itsensä nilkoista kiinni altaan ulkopuolella olevaan tolppaan ja kauhoo menemään. Hullun näköistä touhua, mutta hyvän huohotuksen kanssa on noussut altaasta!

Lasten triathlon-kisa

Maanantain kisaa valmisteltiin huolella. Minun tehtäväni oli toimia kuuluttajana. Laitettiin vaihtopisteet paikalleen, mietittiin matkat ja suoritusjärjestys. Mies teki oman osuutensa vikana ja varmisteli risteykset mm. lasten pyöräsuorituksen aikana. Lasten kisan matkat olivat meillä seuraavat:

alle 5-vuotiaiden sarja: uima-allas 2 kertaa päästä päähän, pyöräilyä noin 500 metriä, juoksua 300m
alle 8-vuotiaiden sarja: uima-allas päästä päähän 5 kertaa, pyöräilyä 1 km, juoksua 300m
ikämiehet: uima-allas päästä päähän 10 kertaa, 1km pyöräilyä, 300m juoksua

Ja sitten mentiin! Kuopus ui ensimmäisenä ja autoin häntä vaihtamaan uikkarit pois, kun esikoinen kauhoi menemään. Hirveällä tohinalla nousi altaasta vaihtamaan sukkia ja lenkkareita ja pyörät piti taluttaa lähtöpaikalle eli kadulle. Sinne kiiti, nimittäin esikoinen. Pyöräilyn maksimivauhti oli 24,5km ja vielä ylämäessä vedetty kovimpaa, eli äärimmäisen tosissaan polki (hänellä oli isänsä vanha urheilukello kädessä joka mittasi vauhdit). Katselin hymyssä suin häntä kun tuli palauttamaan pyörää ja lähti juoksuosuudelle – miten tosissaan hän otti homman! Pienin juoksi urheasti perässä, mutta joutui pikku pätkän juoksusta kävelemään. Naapurin kysellessä mitä puuhataan nelivuotias huusi mennessään ”olen kisassa, kiitos kun kannustat!”. Kyllä meitä nauratti!

Lopulta oli miehen vuoro. Ajattelin, että suorittaa homman vähän ”sinne päin”, kun kyse on kisasta lasten kanssa, mutta menikin aivan täysillä ja totesi, että täytyyhän reitille pohjat vetää. Kyllä minua nauratti, mistä tämä perheen kilpailuhenkisyys kumpuaa! Mutta kauhean tyytyväisiä olivat kaikki, kun suoritus oli ohitse ja oli kuulemma kivaa ja täytyy vetää uudelleenkin!

Kangasala triathlon 2020

Tähtäimessä oli siis heinäkuulle Kangasalan triahtlon, jossa matkat menevät lapsilla aika samoihin kuin meidän kotikisassa. Kisa on kuitenkin siirretty elokuulle, toivotaan että toteutuu silloin! Itseäni alkoi houkuttaa KOKEILE-matkan triathlon, selviäisinköhän siitä? En nimittäin todellakaan ole mikään uimari ja vapaauinti ei suju, voisiko tuon 250m ihan mielenkiinnosta vetää rintauintia? Tai täytyykö sitä ylipäätään kisailla, voiko huvikseen juoksennella ja uida? Toki voi, mutta kyllä meidän perheessä on aikamoinen kilpailuhenki nähtävissä, joten mielenkiinnolla odotetaan miten kesän kisojen kanssa käy!

Kaikkea se koronakevät saakin aikaan, mitäs hassunhauskaa sitten keksitään. Pitäiskö minun ”opetella” uimaan? Onko siellä muita uimareita? Miten olette järkänneet uinnit tänä keväänä?

Tampereen kaunein pyöräreitti?

Onkohan tästä nyt ihan noloa kirjoittaa? Onko reitti kaikille ihan itsestäänselvyys ja pyöräilty ja juostu moneen kertaan? Ehkäpä, mutta 19 Tampere-vuoden jälkeen en ollut itse kokenut upean kaunista Pyhäjärven pyöräreittiä. Miksi? No, en pyöräile koskaan ns. huvikseni tai treenatakseni, vaan pyöräilen aina vain hyötymatkoja. Miehellä ei jalka kestä vieläkään juoksua (on kärsinyt pitkään polven kipuilusta, mutta pyörälyä se kestää). Siitä se ajatus sitten lähti!

Rajasalmensilta+pyöräily+maisema

19 vuotta yhdessä, 19 vuotta Tampereella, ensimmäinen pyörälenkki

Emme siis ole koskaan käyneet yhdessä kunnon pyörälenkillä. Eilen meidän piti olla koko perheen Kyproksen koneessa, mutta olimmekin Tampereella. Lapset hoidossa ja miehellä lomautuspäivä. Meillä 19 vuotispäivä. Mietin, miten sitä juhlistaisimme ja ehdotin, että mennään pyöräilemään. Olen itse arka lähtemään Pyhäjärven ympäri, sillä olen varma, että eksyisin matkalla. Mutta ajattelin, että miehelle reitti on tuttu ja päästään helposti. No, itse asiassa poljimme sellaista reittiä, että se oli hänellekin uusi ja jouduimme turvaamaan naviin. Pistäydyimme Pirkkalassa viemässä lastenvaatteita ja näin teimme pienen koukeron reittiin, mutta muuten meni näppärästi parilla navigointipysäytyksellä.

Pyhäjärven reitti – kolme eri kuntaa matkalla

Niin, oikeastaanhan ei voida ehkä puhua Tampereen upeimmasta pyöräreitistä, vaan ehkä kehua koko Pirkanmaata. Reittihän kulkee myös Pirkkalan ja Nokian puolella, joten ehdimme olla kolmen eri kunnan alueella. Lähdimme ensin kohti Pirkkalaa, josta reitti jatkui Nokialla ja Rajasalmen sillalle, joka on huikean kaunis paikka. Niin monesti siitä vain päästänyt autolla läpi, mutten koskaan pyörällä tai jalan ihaillen maisemia! Pikkuhiljaa suuntasimme Villilään poluille, jotka olivat paikka paikoin aika kapeita ja maastopyörän vaativia. Mies on aiemmin pyöräillyt reittiä vain maantiepyörällä asfalttia suosien, nyt oli ensi kosketus polkureittiin. Oli valtavan kaunista! Miten upeita maisemia Tampereella onkaan!

Kohti Pispalaa ja Pyynikin mäkiä

Villilästä matka jatkui kohti Pispalaa ja tuttuja entisiä kotimaisemia, joita tuli valtavasti koiran kanssa talsittua. Siinäkin saa ajaa pitkän matkaa rannassa, kun päästelee rantaraittia Pispalasta ja Tahmelasta kohti Pyynikkiä. Siellä odottaakin ihanat ylämäet reitin päätteeksi! Pyynikillä oli pakko ottaa maisematauko, jonka jälkeen ajoimme Pyynikin kesäteatterin ohi ja suuntasimme Laukontorille, josta nappasimme Sanna’s Cafesta salaatit matkaamme. 33 kilometrin kohdalla totesimme molemmat, että homman kruunaisi hyvät salaatit. Ja se toteutettiin! Sanna’s Cafe oli aiemmin vakkaripaikkoja, jossa

Pyöräilykipinä syttyi

39 kilometriä myöhemmin olimme kotona ja nautimme auringossa salaatit. Sanoin miehelle, että mihin poljettaisiin huomenna. No, ei mihinkään kun on työpäivä ja illalla ei pääse kaksin, mutta miten kivaa olikaan! Uudet maisemat piristävät aina ja oli ihanaa urheilla kaksin. Pyöräily, joka minusta on ollut hurjan tylsää ei ollutkaan ollenkaan tylsää kaksin ja jutellen. Voi milloinkohan päästään taas! Juosta voi musiikin kanssa hyvin yksinkin, mutta pyöräillessä en uskalla kyllä kuunnella musaa. Siksi seura oli niin kiva! Ja nyt uskaltaisin ehkä lähteä yksinkin taittamaan tuota reittiä, kun tiedän miten se kulkee. On siellä matkalla ajoittain Pyhä-kylttejä, mutta aika ujosti, en kyllä ehkä niillä pääsisi reittiä ympäri.

Oli siis niin meidän näköinen juhlapäivä! Nyt sitten 20. vuotta yhdessä aloittelemme, niin Tampereen kuin miehen kanssa. Mitäköhän siistiä täältä seuraavaksi löydämme?

Ja hei mun pyörä! Se keräsi eilen Instagrammissa kommentteja, selkeästi uusia seuraajia kehissä. Sehän oli yksi miehen projekteista, joka on nyt ajossa toista kesää. Täällä lisää pyörästä ja sen tuunaamisesta!

Ja kierroksesta innostuneille, kurkatkaa tämä linkki, siellä on hyvät kartat ja ohjeet reitille! Tervetuloa pyöräilemään Manseen!

Onko Pyhäjärven kierros sinulle tuttu? Mikä on omasta mielestäsi paras pyöräreitti Tampereella tai sen lähistöllä? Tai suosikkisi kotikaupungissa, voihan sitä pyöräillä muuallakin kesän aikana!