Avainsana-arkisto: uusi vuosi

Joulurauhaa, korona ja joulukuun tunnelmia

24.12.2023
4

Ihanaa joulua someystävät, tutut ja tuntemattomat!

Olen ollut pitkään hiljaa täällä ihan ajanpuutteen vuoksi, mutta joulu on jotenkin sellainen virstanpylväs itselleni, jolloin täytyy päivittää jotain. Siis – ihan perinteinen kuulumispostaus, sillä moni lukee vain blogia, eikä seuraa Instaa ollenkaan.

Korona, Joulutori ja pikkujoulut

Niinhän siinä kävi, että kolme vuotta hurahti ilman pienintäkään flunssaoiretta. Joulukuun alkupuolella sanoin miehelle, että minua palelee saunankin jälkeen ja tajusin mitata kuumeen. Ei sitä paljoa ollut, mutta seuraavana päivänä olo huononi todella paljon ja koronatesti näytti positiivista. Oli paljon pahempi tauti kuin ensimmäinen korona, mutta se hirvein olo kesti kaksi päivää. Mies sairastui myös ja tästä tuli ensimmäinen kerta, kun sairastimme kaksin lasten mennessä kouluun.

Juoksimme kuitenkin perinteisen aatonaaton kympin Jyväsjärven ympäri ja oli kyllä hurjin keli hetkeen! Lunta tuli tauotta ja tiet olivat auraamattomat. Jotain kertonee 13 000 askelta normaalin kympin 10 000 askeleen sijaan – poljimme oikeasti tyhjää.

Joulukuussa olin myös Tampereen Joulutorilla töissä (kirjoitan Joulutorin isolla virallisen nimen vuoksi) ja se joulufiilis oli uskomattoman ihanaa! Biisilista oli sama kuin viime vuonna ja sen oppii aika äkkiä ulkoa. Mutta mikä fiilis oli torilla ja mikä porukka siellä on hommaa pyörittämässä! Aivan uskomaton yhteenkuuluvuuden tunne siellä on ja uskon sen välittyvän asiakkaillekin.

Joulukuu meni siis vauhdilla menojaan, töissä sekä sairastaessa. Paras idea, jonka sain, oli pikkujoulut esikoiselle. Hän piti joulukuun alussa pikkujoulut luokkakavereille. He söivät miehen tekemää pizzaa, leipoivat pipareita, leikkivät pantomiimia ja kaikki saivat jäädä yöksi. Se oli ja jännitys oli aivan ihanaa seurattavaa!

Uutta vuotta kohti

Tänään on joulu. Se on minun ja mieheni 23. yhteinen. Joulun olemme aina viettäneet samassa paikassa, eli vanhempieni luona. Ehdin itse asua kyseisessä talossa 1,5 vuotta, ennen kuin 18-vuotiaana muutin miehen perään Tampereelle. Lapsuudenkoti on siis muualla, mutta tässä talossa olemme luoneet joulumuistomme. Lapsemme eivät tiedä muuta.

Kolme joulua vietimme Thaimaassa ja sanoisin, etteivät olleet jouluja. Joulu oli Thaimaassa kiireisintä sesonkia ja ei helteessä mielestäni tule joulua. Nyt on saatu nauttia upeista korkeista hangista ja minullakin on viikon loma.

Kulunut vuosi oli hurjan upea ja antoisa töiden kannalta. Kiitos kaunis kaikille yhteistyökumppaneille, kiitos seuraajille! Ihanaa joulua ja uutta vuotta!

Joulu ja koko vuosi 2022

1.1.2023
4

En yhtään ymmärrä, mihin taas hurahti reilu viikko. Ajattelin, että joululomalla on sitten aikaa kuroa kasaan niitä postauksia, jotka ovat jääneet kirjoittamatta, mutta ei. Eilinen aattokin meni rinteessä ja mieluummin tartun kirjaan tai katselen leffan, kuin avaan läppärin. Mutta jonkinlainen koostehan täytyy tehdä kuluneesta vuodesta aina vai täytyykö? Huomasin eilen, että eniten mietin maailmanmenoa ja tämän vuoden töitä, kuin monia jo menneitä asioita. Esimerkiksi lapsen terveyshuolet keväällä tuntuivat jo kaukaisilta asioilta. Ei niitä jää vatvomaan, jos kaikki järjestyy hyvin. Sitä elää enemmän hetkessä ja tulevaisuudessa. Näin ainakin omalla kohdallani.

Tänään näin Instagrammissa otsikon, jossa luki ”10 asiaa, joista olen kiitollinen vuodessa”. Sen voit lukea pikkuserkkuni Isyyspakkaus-blogista. Ajattelin, että kiva idea. Näin saa käytyä vuoden läpi, ilman että kävisi läpi kaikki tapahtumat, surut ja ilot. En käy tässä läpi maailmantilannetta ja pelkoja sekä ahdistusta mikä meillä kaikilla on, vaan listaan vain omia kiitollisuudenaiheita.

Joulu 2022

Joulu tuli ja meni ihan hirveän nopeasti. Tytöt olivat onnellisia lahjoistaan, erityisesti kiittelivät pyjamista. Esikoinen pääsee mummin kanssa teatteriin joululahjaksi ja vanhempani kustansivat meille majoituksen Sappeesta joululahjaksi. Enoiltaan puolisoineen lapset saivat Lintsin rannekkeet. Todella kivoja juttuja ja kotiin ei kannettu mitään leluvuorta. Elämysjutut ovat parhaita!

Hauskin tapahtuma oli tapaninpäivänä ollut suunnistustapahtuma Tapanin tyrmäys. Veljeni siitä höpötti koko joulun, muttei itse päässyt osallistumaan. Me päätimme kokeilla! Paikalla tuntui olevan vain todellisia harrastajia, mutta otimme hauskuuden kannalta. Rastit olivat lapsuudenmaisemissani Keljonkankaalla, joten ehdin turista monta juttua lapsuudestani ja koulustani tytöille siinä suunnistaessa. Kivaa!

Mutta sitten niihin viime vuoden kiitollisuusasioihin!

1. Terveys

Kuten jo aiemmin viittasin, keväällä oli pidempään huolta terveysasioista ja tutkimuksia tehtiin valtava läjä. Kiittelin vakuutusta, pelkästään magneettikuvaus maksoi useita satoja euroja. Terveys on sellainen asia, mistä osaa olla ihan liian vähän kiitollinen. Lapsiperheissä pyörii räkää ja oksennustauteja, mutta se on niin pieni asia oikeasti vakavien juttujen rinnalla. Jalkani meni kesällä sököksi useaksi kuukaudeksi ja juoksin välillä kiukulla kipua vastaan, mutta useasti en juossut. Kun se lopulta parani (totaalilepo oli se avain sitten kuitenkin), oli aivan uskomaton tunne juosta ilman jatkuvaa kipua. Siltikin aivan mitätön juttu isossa mittakaavassa. Se tunne, kun pelkäät tosissasi oman lapsesi puolesta on musertava. Siksi todella kiitollinen aina, kun elämme päivän terveinä.


Kuva Saara/ Mimi & Nöde Photography

2. Perhe, isossa mittakaavassa

Minusta tuli kuukauden sisällä ensin tupla- ja sitten triplatäti. Oli kahdet ristiäiset, saimme nähdä niissäkin pientä sukuamme kahdesti. Kaikki pääsivät paikalle, kukaan ei ollut kipeänäkään.

Mummoni täytti 96 vuotta. Hän ensi kertaa alkoi puhua lapsuuden jouluistaan, kun vierailimme itsenäisyyspäivänä hänen luonaan. Nielin tauotta kyyneleitäni. Mitä kaikkea hän onkaan nähnyt. Miten hän edelleen muistelee 15 vuotta sitten menehtynyttä ukkiani lämpimästi. Kyynelten takaa hymyilin, kun mummoni muisteli, miten ukkini kantoi hänet

kynnyksen yli uuteen kotiin 1950-luvulla. Miten romanttista! Miten arvokkaita ovat tällaiset tarinat omienkin lasteni kuulla. Kiitollinen, kun minulla on vielä kaksi mummoa keskuudessamme. Onnistuimme viemään mummon yllätyksenä kesäretkellekin.

Ja hyvin kiitollinen olen myös siitä, kuinka paljon omat vanhempani osallistuvat elämäämme ja tukevat. Se ei ole itsestäänselvyys ja se on todella tärkeää myös tytöille.

3. Talvi ja talviurheilu

Meillä oli upea talvi aina huhtikuuhun asti viime vuonna. Rakastan sitä, että voimme harrastaa yhdessä. Hiihtää, luistella tai useimmiten toki lautailla. Se vaatii aina tietyt lähtötuskat, se saattaa vaatia muutamat kiukut rinteessä, mutta useimmiten päällimmäiseksi jää hyvä mieli sekä punaiset posket. Minulla alkaa olla vaikeuksia pysyä rohkeiden ja taitavien tyttöjen perässä. Ja saan sydämentykytyksiä, kuten eilen, kun kuopus kaatui selkäni takana, eli en nähnyt tilannetta. Kun käännyin, hän makasi ylösalaisin rinteessä paikallaan. Sydän jätti kirjaimellisesti pari lyöntiä väliin, kun hänellä oli silmät kiinni, kun menin luokseen. Silmät olivat kiinni lumisateen vuoksi ja hän ei liikkunut, koska otti päähän kaatua. Ei siis pienintäkään hätää, mutta mielessä aina välillä käy lajin riskit. Mutta miten ihanaa se on, että pääsemme nelistään menemään!

4. Reissut

Rukan keväthanget, iltamelonta Ahvenanmaan Käringsundissa. Minigolfaus Ahvenanmaan helteessä. Loputtomat uintitouhut Turkissa. Pitkään haaveilemani iltapäivätee miehen 40v reissulla Lontoossa. Kissakammon selättäminen Kööpenhaminassa kissavahtina. Kreetan lämmössä työskentely. Pyöräretki Tallinnassa. Paradox-museo Tukholmassa. Kaikkea kivaa tuli koettua!

5. Työt, upeat työt

Kulunut vuosi oli töiden kannalta aikamoinen aaltoliike. Kiljuin välillä ilosta, välillä itkin katkerasti ja välillä menin jännityksestä täristen paikalle. Kuten haastatellessani Peter Franzenia loppuvuodesta. Että jännitti! Mutta sitä kai se yrittäjyys on, pohjamutia, sieltä nousemista, onnistumista ja taas uusien töiden metsästämistä. Olikin ihanaa olla palkallisena loppuvuosi joulutorilla. Mennä töihin, tehdä kaikki mahdollisimman hyvin ja lähteä kotiin. Ajattelematta mitään laskutuksia, yeliä tai muuta työhön liittyvää. Ihanaa vaihtelua! Ja ihanan sosiaalista!

Kaikki lehtityöt, jota olen saanut tehdä olen tehnyt suorastaan riemusta kiljuen. Ne ovat edelleen unelmatöitäni. Isoimpina juttuina mieleeni ovat jääneet juttu Anssin kaupasta, sillä Anssi lienee maailman positiivisin ihminen, joka on tsempannut somessa koko vuoden tammikuun jutun jälkeen! Toisekseen mieleen on jäänyt syyskuun työreissu Ruotsin Korkearannikolle, joka oli hämmästyttävän upea. Sieltä on pitänyt kirjoittaa myös blogiin juttu ja aivan varmasti sen jossain välissä teen!

6. Nelikymppisyys

Odotin innolla ja kauhulla. Kyllähän sitä kehosta jo huomaa, että palauttelua tarvitsee aivan eri tavalla kuin aiemmin. Nelikymppiseni olivat ihanat ja ne kruunasi livemusa. Vappuna oli myös aivan ihanat miehen parhaan ystävän nelikymppiset!

7. Pieni yhteisö

Hyppäsin mukaan vanhempainyhdistyksen toimintaan syksyllä. Paljonhan siihen ei tarvitse tehdä, mutta parit kokoukset ovat olleet todella mukavia. Joulujuhlassa oli aivan ihanaa olla myymässä kahvilassa ja huomasin, kuinka paljon ihmisiä sitä jo tuntee tältä alueelta. Oli sellainen onnellinen yhteisöllinen olo, ihana tapa virittäytyä jouluun!

8. Elämykset

Olen kokenut todella monta upeaa elämystä tänä vuonna. Olen syönyt esimerkiksi ruususta juustoa, kokenut Tallinnan pyöräillen tai ollut monessa teatteri- tai konserttiesityksessä. Voi miten ihana olikaan Disney-konsertti Tampere-talossa marraskuussa! Lumikuningatar viime perjantaina! Come from Away TTT:ssa. Anastasia-musikaali. Ravintola Myllärit. Ihanaa, kun on päässyt kokemaan livenä kaikkea!

9. Arki

Se perusarki. Se, joka tuntuu välillä kaikkein tylsimmältä, onkin sitä maailman parasta. Se, kun lapsi illalla sanoo ”minulla on tosi onnellinen ja turvallinen olo” ja halaa. Kun on selkeät aikataulut ja sitten niitä kivoja yhteisiä hetkiä. Arki oli ihanaa viimekin vuonna.

10. Liikunta

Liikunta kuuluu arkeen oleellisesti ja nousi tähän listalle, kun kävin tänään vuoden ensimmäisessä jumpassa. Rakastan ryhmäliikuntaa, mutta voi että se on jäänyt vähälle viime vuonna! Jokaisesta kerrasta kun kävin, nautin hurjasti. Nautin juoksulenkeistä pääsääntöisesti, kaikesta liikunnallisesta. Siitä tulee maailman paras mieli!

Tästä postauksesta jäivät nyt huonot asiat pääsääntöisesti pois. Loppuvuosi ei ollut helpoin ja uupumus ja ahdistus ovat yrittäneet päästä niskan päälle. Yritän kuitenkin keskittyä hyvään ja toivon, että tämä vuosi tuo tullessaan uusia tuulia!

Mitä sinulle jäi mieleen vuodesta 2022? Moni on sanonut, ettei tule ikävä. Suhtaudutko pelolla vai ilolla nyt alkaneeseen vuoteen? Hyvää uutta vuotta kaikille!

P.S. Postausideoissa on muun muassa se Ruotsin Korkearannikko, pari juttua Kreetalta, vuoden 2022 luetut kirjat, vinkkejä Tallinnaan ja Tukholmaan sekä uusin Itämeren ylpeys MyStar. Kiinnostavatko nämä tai olisiko jotain, mistä toivoisit postausta?

Vuodenvaihteen parhaat ja vuoden 2021 toiveet

4.1.2021
4

Miten tuntuu, että olisi ollut jotenkin ihan hirveän kauan poissa kotoa! Uudenvuodenaattona me pakkailimme autoon ulkoiluvarusteet, itse tekemämme perunasalaatin ja aineksia dippailupöytään ja suuntasimme kohti Jyväskylää. Tampereella oli hurjan harmaa vaippa, joka oikein imaisi sisäänsä, joten oli ihanaa palata Jyväskylän lumimaisemiin. Ja siellä ollessa oli Mansekin muuttunut valkoiseksi, toivottavasti tämä tilanne pysyy! Kuka on nauttinut lumileikeistä- tai lajeista viime päivinä? Mutta summataan vielä uusivuosi ja listataan toiveet tälle vuodelle. Piti tehdä tämä jo aikaisemmin, mutta enhän minä malttanut reissussa avata konetta ja tämä päivä on lipunut käsistä vauhdilla, kun mies on toimistolla ja minä yksin lasten kanssa.

Uudenvuoden parhaat

  • perunasalaatti oli huikeaa
  • yhtään rakettia ei ostettu, eikä tarvinnut, pommeja kyllä riitti
  • Aamulehden sivuilta tuli livenä pubivisa, jota tehtiin vanhempien kanssa etänä keväällä. Tai ei sama visa, vaan saman vetäjän. Mä voitin, en voita ikinä ikinä isääni missään tietovisassa! Tai no, sain 0,5 pistettä enemmän kuin mies ja puolikkaita ei kai saisi jakaa, eli ehkä myönnettävä miehelle tasapeli.
  • Ylen vuodenvaihteen konsertti oli ihan tosi hieno ja upea. Katsoitteko? Upea sinfoniaorkesteri ja kapellimestari Eero Lehtimäki hurmasi ainakin minut täysin. Mikä intohimo!
  • Lapset saivat ekaa kertaa valvoa sinne klo 00.00 asti. Katselimme nelistään pihalta raketteja, joita näkyi ympäriinsä ja kuopus kiljui tämän olevan elämänsä paras päivä!
  • Seuraavana päivänä treffasimme isomummoa. Pihalla, mutta siinäkin tuntui olevan kaikilla kivaa ja hän sai vähän touhotusta ympärilleen. Rakensimme ison lumiukon pihaan, joka muistuttaa meistä. Toivottavasti ei sula ja tuo iloa, taisi peittyä ehkä eilen jo kinokseen.
  • Kävin ekassa työpalaverissa. Oli ihan huiman ihana tunteroinen!
  • Kävin hiihtämässä! No joo, jonkun 5 kilometriä koska ei ollut latua, mutta kuitenkin kävin!
  • Teimme maistuvan brunssin, jonka chiavanukas-mangosorbettiosaa täytyy tehdä pian uusiksi!
  • Mies laski kaverin kanssa Himoksessa lauantaina ja eilen otimme kotimatkalla sinne neljän tunnin stopin. Oli niin ihana keli ja onnellinen olo siellä rinteessä.
  • Katsottiin kaikki kolme osaa sarjasta Sisäilmaa (Ylellä). Pureutui minusta äärettömän tärkeisiin aiheisiin monessa mielessä, mutta vika osa oli kyllä pettymys. Hyvä että herätteli ajattelemaan kuitenkin ja naurattikin useamman kerran!
  • Isovanhempien ja lasten tekemä tähtisadevuosiluku. Tuossa kuvassa hellyttää nuo pituuserot, numeroa 0 tehdään vimmatusti alhaalta nelivuotiaan toimesta.

Jotenkin muutamassa päivässä tapahtui todella paljon, sitten ei taas välillä mitään, mutta tuntui kunnon lomalta ja oli paljon kaikkea kivaa!

Vuoden 2021 toiveet

  • Työt, työt ja työt. Toivon pärjääväni, saavani myytyä hommia ja pääseväni tekemään niitä monipuolisesti. Vähän jännittää. Yhtenä työhommanani on treenaaminen erääseen tapahtumaan (ei juoksu) ja tämäkin jännittää kokonaisvaltaisesti aika paljon.
  • Terveys. Reippaampi minä. Uniin panostaminen, paremmin syöminen, vuosi 2020 meni aika penkin alle itsestään huolehtimisessa.
  • Rautainfuusion onnistuminen. Olo on ollut loppuvuodesta tosi huono ja anemia selkeästi painanut. Voi kun infuusio onnistuisi, en saisi mitään pahoja reaktioita ja reipastuisin!
  • Jonkun ystävän/ystävien kutsuminen kylään. Edellinen kerta tapahtui puoli vuotta sitten. Kaipaisin sellaista esimerkiksi tavallista iltapalahetkeä ystäväperheen kanssa.
  • Että näkisin Helsingin mummon mahdollisimman pian (hän tosin tsemppasi hienosti jouluna ja soitti parit videopuhelut joululahjapuhelimellaan, sekin oli ihan uutta kun näki meidät pelkän ääneen sijaan! <3).

No niistä koronajutuista ja ns. normaalista en edes kirjoita, niitä me toivotaan kaikki.

Sellainen oli vuodenvaihteemme, millainen oli sinulla? Voi että kun voisin lähteä joka päivä lauta kainalossa mäkeen, se on kyllä niin parasta! <3 Mukavaa uutta viikkoa kaikille, minä palaan taas enemmän linjoille, kun lasten loma loppuu ja ehdin keskittyä rustailuihin.

Mitä itse toivot alkaneelta vuodelta?