Vuodenvaihteen parhaat ja vuoden 2021 toiveet

Miten tuntuu, että olisi ollut jotenkin ihan hirveän kauan poissa kotoa! Uudenvuodenaattona me pakkailimme autoon ulkoiluvarusteet, itse tekemämme perunasalaatin ja aineksia dippailupöytään ja suuntasimme kohti Jyväskylää. Tampereella oli hurjan harmaa vaippa, joka oikein imaisi sisäänsä, joten oli ihanaa palata Jyväskylän lumimaisemiin. Ja siellä ollessa oli Mansekin muuttunut valkoiseksi, toivottavasti tämä tilanne pysyy! Kuka on nauttinut lumileikeistä- tai lajeista viime päivinä? Mutta summataan vielä uusivuosi ja listataan toiveet tälle vuodelle. Piti tehdä tämä jo aikaisemmin, mutta enhän minä malttanut reissussa avata konetta ja tämä päivä on lipunut käsistä vauhdilla, kun mies on toimistolla ja minä yksin lasten kanssa.

Uudenvuoden parhaat

  • perunasalaatti oli huikeaa
  • yhtään rakettia ei ostettu, eikä tarvinnut, pommeja kyllä riitti
  • Aamulehden sivuilta tuli livenä pubivisa, jota tehtiin vanhempien kanssa etänä keväällä. Tai ei sama visa, vaan saman vetäjän. Mä voitin, en voita ikinä ikinä isääni missään tietovisassa! Tai no, sain 0,5 pistettä enemmän kuin mies ja puolikkaita ei kai saisi jakaa, eli ehkä myönnettävä miehelle tasapeli.
  • Ylen vuodenvaihteen konsertti oli ihan tosi hieno ja upea. Katsoitteko? Upea sinfoniaorkesteri ja kapellimestari Eero Lehtimäki hurmasi ainakin minut täysin. Mikä intohimo!
  • Lapset saivat ekaa kertaa valvoa sinne klo 00.00 asti. Katselimme nelistään pihalta raketteja, joita näkyi ympäriinsä ja kuopus kiljui tämän olevan elämänsä paras päivä!
  • Seuraavana päivänä treffasimme isomummoa. Pihalla, mutta siinäkin tuntui olevan kaikilla kivaa ja hän sai vähän touhotusta ympärilleen. Rakensimme ison lumiukon pihaan, joka muistuttaa meistä. Toivottavasti ei sula ja tuo iloa, taisi peittyä ehkä eilen jo kinokseen.
  • Kävin ekassa työpalaverissa. Oli ihan huiman ihana tunteroinen!
  • Kävin hiihtämässä! No joo, jonkun 5 kilometriä koska ei ollut latua, mutta kuitenkin kävin!
  • Teimme maistuvan brunssin, jonka chiavanukas-mangosorbettiosaa täytyy tehdä pian uusiksi!
  • Mies laski kaverin kanssa Himoksessa lauantaina ja eilen otimme kotimatkalla sinne neljän tunnin stopin. Oli niin ihana keli ja onnellinen olo siellä rinteessä.
  • Katsottiin kaikki kolme osaa sarjasta Sisäilmaa (Ylellä). Pureutui minusta äärettömän tärkeisiin aiheisiin monessa mielessä, mutta vika osa oli kyllä pettymys. Hyvä että herätteli ajattelemaan kuitenkin ja naurattikin useamman kerran!
  • Isovanhempien ja lasten tekemä tähtisadevuosiluku. Tuossa kuvassa hellyttää nuo pituuserot, numeroa 0 tehdään vimmatusti alhaalta nelivuotiaan toimesta.

Jotenkin muutamassa päivässä tapahtui todella paljon, sitten ei taas välillä mitään, mutta tuntui kunnon lomalta ja oli paljon kaikkea kivaa!

Vuoden 2021 toiveet

  • Työt, työt ja työt. Toivon pärjääväni, saavani myytyä hommia ja pääseväni tekemään niitä monipuolisesti. Vähän jännittää. Yhtenä työhommanani on treenaaminen erääseen tapahtumaan (ei juoksu) ja tämäkin jännittää kokonaisvaltaisesti aika paljon.
  • Terveys. Reippaampi minä. Uniin panostaminen, paremmin syöminen, vuosi 2020 meni aika penkin alle itsestään huolehtimisessa.
  • Rautainfuusion onnistuminen. Olo on ollut loppuvuodesta tosi huono ja anemia selkeästi painanut. Voi kun infuusio onnistuisi, en saisi mitään pahoja reaktioita ja reipastuisin!
  • Jonkun ystävän/ystävien kutsuminen kylään. Edellinen kerta tapahtui puoli vuotta sitten. Kaipaisin sellaista esimerkiksi tavallista iltapalahetkeä ystäväperheen kanssa.
  • Että näkisin Helsingin mummon mahdollisimman pian (hän tosin tsemppasi hienosti jouluna ja soitti parit videopuhelut joululahjapuhelimellaan, sekin oli ihan uutta kun näki meidät pelkän ääneen sijaan! <3).

No niistä koronajutuista ja ns. normaalista en edes kirjoita, niitä me toivotaan kaikki.

Sellainen oli vuodenvaihteemme, millainen oli sinulla? Voi että kun voisin lähteä joka päivä lauta kainalossa mäkeen, se on kyllä niin parasta! <3 Mukavaa uutta viikkoa kaikille, minä palaan taas enemmän linjoille, kun lasten loma loppuu ja ehdin keskittyä rustailuihin.

Mitä itse toivot alkaneelta vuodelta?

30 tiukkaa kysymystä viime vuodesta

Huomenta! Se olisi sitten vuoden eka arkipäivä, oletko itse lomalla vai sorvin ääressä? Minä aloitin vuoden pitämällä lähes täydellisen vapaapäivän, vähän tein laskutusasioita. Luin muun muassa yhden kirjan kannesta kanteen. Kylläpä oli ihanaa!

Koska en käyttänyt eilistä ottamalla kaikkia niitä kuvia mitä oli tarkoitus juttujani varten, mennäänkin nyt kuvilla, jotka ovat kuukauden takaa Jyväskylästä. Löysin Jonnan blogista vielä niin kivan summauksen vuodesta, että halusin käydä vuoden 2019 läpi näillä kysymyksillä. Olipa erityisen helppoa vastata missä olen ollut eniten täynnä elämäniloa! Mitä sinä vastaisit näihin 30 kysymykseen?

 

Mistä tänä vuonna tekemästäsi asiasta olet erityisen ylpeä?

Kaikesta pelottavasta, mihin olen uskaltanut heittäytyä. Yrittäjyydestä, istumisesta rallikuskin kyytiin, itseni voittamisesta useaan kertaan.

Kuka oli inspiroivin ihminen, jonka tapasit tänä vuonna?

Näitä luettelinkin edellisessä postauksessa, on tosi vaikeaa valita yhtä. Yrittäjät, jotka ovat ihan henkeen ja vereen hommansa takana ovat todella inspiroivia. Kuten Teeleidin Anne tai Helkanhelmen Sini. Huikeita naisia!

Mikä lukemasi runo, kirja tai lehtiartikkeli sai sinut ajattelemaan uudella tavalla?

Ei varmaankaan täysin uudella tavalla, mutta Naiset joita ajattelen öisin riipaisi omien Tansanian-kokemusteni myötä ja oli todella järisyttävä lukukokemus.

Mitkä musiikkikappaleet olivat sinulle merkittäviä tänä vuonna?

Kuuntelin ihan hirveästi juostessa Disney-biisejä, niitä alkuperäisiä. Vaianan tunnari sekä Sharikan vetämä Zootropoliksen versio saivat juoksemaan aina kovemmin.

”I won’t give up, no I won’t give in
Till I reach the end
And then I’ll start again
Though I’m on the lead
I wanna try everything
I wanna try even though I could fail

Mille asioille nauroit niin paljon, ettet saanut henkeä?

Kuopuksen jutuille. Hän on niin suloinen. Maanantaina olimme kolmisin uimassa ja sanoin, että laitetaan märät asiat muovikassiin. ”Laitetaanko mun tukkakin” 3-vuotias kysyi ja nauroi röhönaurua päälle omalle sutkautukselleen. AHHAHHA! :D

Mitkä olivat vuoden suosikkielokuvasi?

Käyn ihan todella harvoin leffassa, muistan nähneeni tänä vuonna Leijonakuninkaan sekä Tarantinon uusimman ilman lapsia. Kotona katsomme lastenleffoja tai aikuisten sarjoja. Mutta vastaan ehkä vähän nolosti: Frozen 2. Se vei oikeasti sydämeni!

Mitä pelkäsit vuoden alussa, mutta mitä et tänä päivänä pelkää?

Että olen koko loppuelämäni vailla työtä. Päätin sitten sisuuntua ja työllistää itse itseni!

Mikä on lempimietelmäsi tältä vuodelta?

Se ei pelaa joka pelkää.

Millä keinoin pidit huolta itsestäsi tänä vuonna?

Juoksemalla. Ja sitten taas jättämällä juoksun väliin kun tuntui kuormitus liian kovalta. Se on välillä viisautta, pysähtyä!

Mitä asioita toivot vieväsi mukanasi myös uuteen vuoteen?

Sitä innostumista ja onnistumista, mitä koin yrittäjyydessä loppuvuodesta.

Mitä asioita teit tänä vuonna, joita et ikinä olisi uskonut tekeväsi?

Toistanko itseäni? Mutta aloin yrittäjäksi. En olisi ikinä, ikinä uskonut!

Mitkä olivat vuotesi suosikkiasiat?

Matkat, kirjoittaminen, luetut kirjat, Särkäniemen reissut, lapset, yhdessä perheenä koetut asiat.

Mitkä olivat tärkeimmät tänä vuonna oppimasi asiat?

Että kaikkia ei voi miellyttää. Olen pyrkinyt siihen koko elämäni, eikä siitä tule kuin itselleen paha olo ja hankalia ihmissuhteita. Kaikki eivät pidä minusta ja se on ihan normaalia. En tiedä miksi sitä on ollut niin vaikeaa kestää.

Mikä on lempivalokuvasi tältä vuodelta?

Varmaankin Saaran Rukalla ottamat kuvat, niissä oli tunnetta niin paljon! Ne näet tästä postauksesta.

Mitä asioita haluaisit sanoa läheisillesi?

Että anteeksi kun olen niin äkkipikainen ja haastava tyyppi, tiedätte että rakastan teitä kaikkia hirveästi.

Missä paikoissa koit suurinta elämäniloa?

Tämä on helppo! Urheilemassa ja ulkoilemassa. Juostessani ja laulaessani ääneen, hiihtäessä, lautaillessa. Rukan rinnekahvilassa perheen kanssa auringonpaisteessa istuessa. Uimarannalla lasten kanssa.

Missä paikassa koit olevan eniten oma itsesi?

Kotona. Minulla on edelleen vähän suojamuuri päällä. Vaikka olen avoin ja höpötän tuntemattomille ja niin edespäin, olen silti aina vähän suodatin päällä. Kotona verkkareissa en ole, en tiedä olenko koskaan ihan täysin oma itseni muuta kuin mieheni ja lasteni seurassa. Niin ja vanhempieni seurassa ei kyllä suodatin toimi myöskään!

Mikä oli lempiruokasi tänä vuonna?

Ravintoloista taisin saada Tallinnassa parhaat maut, mm. Maidelin punajuuret olivat ihania! Kotona tein edelleen paljon salaatteja, kun on parsakaalia ja juustoja ja jokin proteiini niin mitäpä sitä muuta. Salaattipaikoista paras oli Powau!

Miten selviydyit stressaavista ajoista?

Hyvä kysymys. Olen sellainen krooninen stressaaja. Yrittämällä irrottautua, lukemalla vaikka kirjaa ja ajattelemalla jotain muuta. Lähtemällä lenkille.

Mitkä kehut vaikuttivat sinuun tänä vuonna?

Jokainen viesti, jossa ihmiset kertovat inspiroituneensa kauttani vaikuttaa minuun. Oli se sitten lenkille lähtö tai esim. suosittelemani hammastahnan osto. Tuntuu, etten tee ihan turhaan tätä kaikkea!

Ketkä ihmiset saavat sinusta parhaat piirteet esiin?

Varmaankin lapseni. He ovat opettaneet minulle pyyteetöntä rakkautta, pidempää pinnaa, neuvottelutaitoja ja muuta. Samalla he kyllä saavat esiin niitä heikoimpiakin ominaisuuksia.

Mitkä tänä vuonna ostamasi vaatteet tuntuivat eniten sinulta?

Papun löysä collarimekko oli yksi suosikeista!

Mitä et malta odottaa jättää taaksesi vuoteen 2019?

No ei siihen kyllä mitään ikävää jää taakse, jota ei olisi edessäkin (kuten yövalvominen). Ehkä yrityksen perustamisasiat!

Mistä asioista ruoskit itseäsi, vaikka sinulla ei ollut siinä tilanteessa mahdollisuutta toimia muuten?

Minähän ruoskin itseäni kaikesta koko ajan, mutta ehkä eniten harmittaa kun hermostuu lapsille. Siinä tilanteessa kyllä olisi usein mahdollisuus tehdä toisinkin.

Mitkä olivat parhaat tänä vuonna saamasi neuvot?

Kaikki yrittäjyyteen liittyvät, joita sain Ensimetristä, kollegoilta jne.

Mitkä olivat parhaat antamasi neuvot?

Sanoisin, että ne mitä olen sanonut lapsille. Kaikki ystävyyteen ja itsetuntoon liittyvät asiat. Olen itse kärsinyt aina huonosta itsetunnosta, joten yritän boostata ihan hirveästi lasteni itsetuntoa.


paita PART TWO/ hame GARCIA JEANS/ panta VALKAMA ACCESSORIES/ kengät DR.MARTENS/ takki VILA

Mitkä asiat jätit tekemättä, koska sinulla ei ollut aikaa?

Rauhalliset teehetket ystävien kanssa, ylipäätään ystävien kanssa olin liian vähän. Työt, perhe ja liikunta olivat aina ykkösenä. Ja välillä kun on superväsynyt, haluaa vain lukea itsekseen kirjaa jos tulee hetki, eikä jaksa ajatellakaan juttelevansa.

Mihin asioihin haluaisit panostaa tulevana vuonna enemmän?

Henkiseen hyvinvointiin. Lukea enemmän, käydä joogassa tai venyttelytunneilla, pysähtyä paremmin.

Mitkä piirteesi pääsivät tänä vuonna todella esiin?

Itsepäisyys, periksi antamattomuus, tahdonvoima

Mitä toivot tapahtuvan vuonna 2020?

Töitä! Niitä kaipaan hirveästi lisää! Lisäksi joku perheen etelänmatka on haaveissa, muttei näytä vielä ainakaan mahdolliselta. Ja terveyttä, terveyttä toivon ja rukoilen!

Näin on blogivuosi 2020 polkaistu käyntiin, täytyy sanoa, että kynnys aloittaa oli aika suuri. Rima ylitetty ja parin viikon kuluttua blogini täyttää 8 vuotta!

Miten siellä meni uuden vuoden juhlinnat? Iloista alkanutta vuotta!

Pitäisikö tehdä joku tilinpäätös? 87 asukuvaa ja tämän vuoden parhaat sekä pahimmat!

Siis todella kliseistä, mutta minusta tuntuu että juuri juhlittiin Milleniumia. Oli tuskaa keksiä tuolloin mihin mennään ja lopulta pyörittiin vähän siellä sun täällä pitkin Jyväskylän keskustaa ja meno oli mielestäni aika lattea. Se niin valtavasti odotettu Millenium, joka ei tuntunut miltään!

Ja johonkin hurahti 20 vuotta. Uusi vuosikymmen alkaa huomenna ja somessa on pyörinyt erilaisia yhteenvetoja sekä tilinpäätöksiä niin vuosikymmenestä kuin kuluneestakin vuodesta. Koska tein joulukuussa jo tämän postauksen, missä summasin kulunutta vuosikymmentä, ihastuinkin IGssa näkemääni kysymykseen: sano yksi asia mistä olet kiitollinen tältä vuodelta. Vain yksi. VAIN YKSI? Ihmettelin siinä lukiessani, että täysin mahdoton tehtävä ja päädyin lopulta kahteen suurimpaan kiitollisuudenaiheeseen – terveyteen ja perheeseen. Emme ole miehen kanssa olleet kipeänä kertaakaan tänä vuonna, mikä on aika kova suoritus tällä uni-, stressi- ja pöpötasolla, mitä kotona pyörii. Wau! Olen miettinyt sitä mm. juoksulenkeillä usein. Toinen isoista isoin kiitollisuus on tietenkin perhe, niin oma kuin perhe laajennetussa mielessäänkin.

Mutta koska olen toivoton hölpöttäjä, eihän tämä nyt näin yksinkertaista voi olla. Josko joku summaus vuodesta kaikkien julkaisemieni asujen myötä? Yritetään tiivistää!

VUODEN 2019 IHANIMMAT
– Perhe, lasten kasvu ja kehitys
– Urheilu, juoksuinto pysyi huipussaan läpi vuoden
– Reissu kaksin Kroatiaan
– Hyvin käynnistynyt eskari
– Viikarin vuosi-kuvaukset
– Ihan sellaiset tavalliset arkiset asiat. Mansikanpoimintareissu kesällä. Kiipeilyreissu viime viikonloppuna. Uimahallireissut nelistään. Kaksi Rukan reissua, talviurheilu. Hetket iltapalalla kun kaikki nauravat ja lapset höpöttävät. Ne pienet hetket, kun lapset rutistavat ja sanovat minun olevan maailman paras äiti. Kun haluavat kävellä käsi kädessä aamulla päiväkotiin. Ne hetket, pienet ja ohikiitävät. <3
– Perheemme vauvan (anteeksi vain, en voi tälle mitään!) eli nuoremman veljeni häät. Hän sai ihanan vaimon!
– Miehelle järkkäämäni yllätyssynttärit keväällä. Että onnistuin saamaan lapset yökylään kaverille ja mies jauhoi kaikki asiat läpi ystävänsä kanssa istuen keittiössä aamukuuteen. Tunsin onnistuneeni.

VUODEN KAUHEIMMAT
– Syksyn sairastelurumba meinasi väsyttää (ja väsyttikin) koko nelikon
– Miehen käden murtuminen. Sydämeen sattui, kun hän sanoi sen kipeytyneen hiihtäessä jouluna. Toivon kovasti, että käsi vielä suoristuu ja paranee joskus.
– Käden murtumisen myötä kahden viikon loman meno uusiksi. Sitä oli odotettu puoli vuotta, mutta meni pitkälti soitteluksi lääkäreihin, ravaamiseksi sairaalassa, leikkaukseen, stressiin siitä mitä tässä tapahtuu ja olin ihan tosi poikki sen jälkeen.

VUODEN HAASTAVIMMAT
– Yrittäjyyskurssi ja liiketoimintasuunnitelma. Tein yrittäjyyskurssia verkkokurssina lasten ollessa lomalla kesällä, väsyneenä stressaavasta lomasta. Istuin jopa Leon leikkimaassa kuuntelemassa jotain rahoitusluentoa. Koin todella huonoa omatuntoa lasten takia, olinko yhtään läsnä.
– Koko yrittäjyys! Huh, että varsinkin alku oli takkuamista ja koko ajan joutuu elämään tietyssä epävarmuudessa.
– YÖT! Aina vaan ne yöt! Täällä kävellään unissaan öisin, mikä on oikeasti jo todella pelottavaa mm. portaiden vuoksi. Siinä missä toinen nukahtaa helpolla, mutta aloittaa yöllä omat seikkailunsa toinen taas ei nykyään mene millään nukkumaan ja tuntien taistelut joka ilta vievät hermot. Huomasin jouluna, kuinka loppu olemme tähän kohta seitsemän vuotta kestäneeseen yöralliin.

VUODEN ONNISTUMISET
– No se yrittäjyys. Sain sen kurssin tahkottua kesän aikana, sain starttirahan ja sain yrityksen pystyyn.
– Sain myös heti tehdä ison kuntapuolen projektin, joka kohta päättyy. Olin siitä ylpeä ja todella iloinen!
– Pari maaliin tullutta puolimaratonia
– Uutena harrastuksena talviuinti. HAHAA, I did it!
– Upeat elämykset joihin olen päässyt. Gugguun muotinäytös Billnäsissä tai Changen maailman upein näytös Kööpenhaminassa. Huh mitä muistoja!

TOIVEET JA TAVOITTEET VUODELLE 2020
– Terveys, ihan ennen kaikkea.
– Toive onnistua saamaan vähintään sen verran töitä että pärjää, tavoitteena tietenkin saada ihan kunnolla töitä!
– Ylihuomenna menen koulutukseen, tarkoituksena ryhtyä vapaaehtoiseksi kaveriksi vanhukselle. Odotan jännityksellä, haluan tehdä jotain hyvää!
– Tähän liittyen, haluan ylipäätään olla parempi ihminen. Kevyt tavoite.Tälle vuosikymmenelle mahtui järjetön määrä valvomista, kahden lapsen syntymä, paluu koti-Suomeen, erilaisia työpaikkoja, muuttoja, hirveä, edelleen arkeen suuresti vaikuttava hometalotaistelu ja jatkuva epävarmuus rahasta. Se koko rumba on tehnyt minusta väsyneen, stressaantuneen ja kiukkuisen ihmisen. Kaverisuhteita on kaatunut, sillä minusta ei ole ollut kaiken keskellä selvittämään ihan normaalejakin konflikteja, kun olen ollut varma että kuolen väsymykseen. Olen ollut hankala ihminen. Tänä syksynä on tuntunut, että nyt jaksaisin taas puuhata ystävien kanssa, mutta moni on kaikonnut. Enkä ihmettele. Yritän olla parempi ihminen ja aloitan siitä kaveruudesta yksinäisen vanhuksen kanssa!
– Totta kai on myös juoksutavoitteita. Haluaisin niistää muutaman minuutin niin kympin kuin puolikkaan ennätyksestäni. Mutta nämä tavoitteet ovat sellaisia ”olisi kiva”, eivät niin vakavia.

VUODEN 2019 KOHTAAMISET
Tämän touhuni plussapuoli, kohtaa ihan koko ajan uusia kasvoja. Eniten ovat jääneet mieleen seuraavat kohtaamiset:
– Studio Mimi&Nöden Saara. Hän otti tytöistä joulukorttikuvia syksyllä 2016 ja pari vuotta myöhemmin kohtasimme Viikarin vuosi-kuvauksissa. Sen jälkeen kohtasimme pitkin vuotta, eri paikoissa, jopa Kuusamossa. Upea tyyppi!
Zaida ja Leevi, pyörätuolitanssijat, joiden mielettömän tarinan sain kuulla
– Uhanan tyypit. Tamperelaisen lempimerkkini upeat yrittäjät, joihin on saanut tutustua mm. itse pisarakorviksia tehdessä.
– Kaikki blogitilaisuuksissa tapaamani tyypit. Heitä on kymmeniä, upeita ihmisiä. Aina olen yhtä iloinen heitä tavaessa!
– Evelin ja Thea, voimanaiset, jotka asuvat Tallinnassa. Viron pressireissut ovat olleet huikeita näiden naisten johdolla!
– Ja pressireissujen matkaseura, kuten Sanna, toimittajaidolini, johon sain tutustua syksyllä
– Ihmiset kuten Anna, jotka haluavat leipoa sinulle synttärikakun ja ovat hyvin pyyteettömiä ja ihania
– Uudet tulokkaat, ystäville on tullut pari vauvaa tänä vuonna
– Kreetalla asuva Terhi, joka tuli kanssani illalliselle ja johon tutustuin Thaimaassa vuosikymmen sitten. Ihana ihminen jonka kanssa ystävyys kestää hyvin ajan ja välimatkan.
– Upeat yhteistyöyritysten ihmiset. Ette usko millaisia tyyppejä pyörii esimerkiksi Särkänniemen, Teeleidin tai Changen takana! <3
Helkanhelmen Sini. Menkää kokeilmaan jos suinkin voitte. Mikä ihminen, mikä rauha!
– Kaikki tyypit, joiden kanssa saa jutun aikaiseksi. Niitä on lukemattomia. Eskarilaisten vanhemmat, Kroatiassa pyöräreissua vetänyt opas, matkustaessa kuullut tarinat (kreetalainen taksikuski mm. oli huikea!), kaikki pienet kohtaamiset ihmisten kanssa. Ne tekevät elämästä elämää.
– Kaikki te, jotka olette tulleet nykäisemään hihasta ja kertoneet, että luette juttujani ja olette inspiroituneet jostain. Tai laittaneet minulle viestiä. KIITOS!
– Haluaisin tehdä tästä listasta loputtoman ja pelkään, että unohdin jonkin olennaisen. Mutta te kaikki ketä olen kohdannut tänä vuonna! <3

ODOTETTAVAA VUONNA 2020
– Tällä viikolla jo minireissu miehen kanssa Tallinnaan.
– Megatreenit miehen kanssa tammikuussa Pirkkahallissa!
– Apulannan keikka
– Perheloma Rukalla. Vitsi perhelomat ovat ihania, mutta yleensä myös yllättävän raskaita kun unipaikat ja rytmit muuttuvat.
– Tammikuussa alkaa niin kirjoituskurssi, joka on pidempikestoinen kuin yhden päivän mediatyöläisen myyntipäivä. Odotan innolla, yritän panostaa vähän osaamiseeni ja kouluttautumiseenkin välillä!

Ja bonus! Koska täytyyhän sitä 10 vuoden takaista, silloin alkanutta vuosikymmentä vähän jotenkin muistella! Facebookiin kirjoitin tänään näin:

10 vuotta sitten mulla ei ollut juurikaan kuvia yksin, oltiin ulkomaiden kokemusten vuoksi tiiviisti yhteenkasvettu yksikkö ja ihan hölmöjä. Oltiin oltu jo 5v naimisissa, kamala mitä lapsia oltiin kun naimisiin mentiin. Tämä vuosikymmen on repinyt rajusti yksikköämme erilleen, hometaloriita on painanut niskassa jo viimeiset 7 vuotta ja painaa edelleen päivittäin, samaiset 7 vuotta on valvottu ja huudettu väsyksissä toisillemme lukemattomia kertoja. Mutta samalla vuosikymmen on tuonut meille kaksi täydellistä lasta, ennen kokemattoman rakkauden, yrittäjyyden, uusia harrastuksia, vanhojen elvyttämistä ja ties mitä. Parhaiten on ehkä jäänyt mieleen keväinen sunnuntai vuonna 2013. Mies, joka on saanut mut sukeltamaan ja ylittämään rajojani joka käänteessä huusi mulle aamun pimeydessä, että jos joku tähän pystyy niin sinä. Olin karjunut niin kovaa etten pysty, että naapurihuoneestakin kommentoitiin seuraavana päivänä. 10 min sen miehen karjaisun jälkeen esikoinen oli maailmassa. Että tervetuloa uusi vuosikymmen, vielä pysyy yksikkömme ja sen päälle rakennettu jälkikasvu pystyssä. ❤️ Hyvää uutta vuotta kaikille!

Sainko tiivistettyä? Bonarina 87 kuvan päälle pari 10 vuoden takaa. Huih! Toinen on Samuilta ja toinen Singaporesta.

Vuoden 2019 kaikki asut, suurimmat kokemukset ja mietteet. Paljon olisi voinut lisääkin kirjoittaa. Noiden kuvien ja paikkojen taakse kätkeytyy satoja muistoja ja tilanteita, joissa niitä on otettu. Kiitos vuosi 2019.

En laita tähän arvontaa mukaan, sillä juuri olen selvinnyt joulukalenteripostituksista. Ajattelin muutenkin, että voisin ehkä lopettaa ensi vuonna nämä kollaasit, pyörittänyt niitä niin monta vuotta, mitä olet mieltä? Oletko tykännyt vai pitäiskö jo lopettaa?

KIITOS VUODESTA 2019 JA RÄISKYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!