Loistava lisä Tampereen ravintolatarjontaan – Cafe Katto

Tämä on kyllä nyt sattumuksien sattuma, että hehkutan kaksi päivää putkeen kattoterasseja kotona vietetyn kevään jälkeen, mutta toivottavasti ei häiritse! Niin ihana uutuus on Tampereelle saatu aikaiseksi Finlaysonin katolle, etten voi olla kertomatta miten innostuimme ennakkoavajaisissa eilen. En ollut täysin hahmottanut somesta bongailemieni juttujen perusteella missä uusi Cafe Katto sijaitsee ja yllätyin kun tajusin olevani saunatilassa, jossa vietin valmistujaisiani vuonna 2008. Ei se kyllä siltä enää näyttänyt, mutta siellä samassa kohtaa kuitenkin!

Cafe Katto osana Finlaysonin 200-vuotisjuhlaa

Cafe Kattoon hipsitään siis sisälle Siperiasta, lähimmät ulko-ovet ovat ne vikat ennen koskea, ne, mistä mentiin legendaariseen Rodeo-baariin. Siellä on teipattuna lattiaan tarroja, jotka ohjaavat kohti hissiä. Hissillä ylös ja 5.kerrokseen ja avot! Siellä on vastassa ihan järjettömän iloiset yrittäjänuoret, herkkuja tiskin takana ja upea kattoterassi kattokävelyineen. Minua ilahdutti kovin, että paikan takana ovat nuoret Proakatemian yrittäjät – toivon heille kovasti onnea ja menestystä!

Finlaysonin alueella juhlitaan 200-vuotista taivalta tänä vuonna ja Cafe Katon kattokävelyt ovat osa siihen liittyvistä tempauksista. Voit valita 4 euroa maksavan reitin, jossa kävellään lankuista tehtyä reittiä pitkin katon Vapriikin puoleiseen päähän tai voit valita enemmän reunalla menevän reitin, joka on hinnaltaan 29 euroa. Tällä kävelyllä laitetaan päälle valjaat ja klipsataan köysi kiinni reunassa olevaan kaiteeseen. Huomaathan, että tuohon City View-reitille täytyy olla ennakkovaraus ja se sisältää opastuksen! Me kävimme tuolla pienemmällä kävelyllä ja hienosti näki katolta joka puolelle Tamperetta. Esikoinen oikein innostui vetämään kävelyä ja selittämään Pyynikin näkötornista ja muista nähtävyyksistä!

Cafe Katon ruoka ja tunnelma

Testasimme porukalla nyhtökalkkunasalaatin sekä brownien. Nyt tulee ihanin osuus – katto on täynnä hyötypuutarhaa, joten esimerkiksi salaatti ja retiisit ovat siitä terassilta kasvatusaltaista. NAM! Sen kyllä maistaa! Browniessa oli valtavasti tuoreita mansikoita ja palakin oli suuri. Drinkissä oli katolla kasvatettu orvokki ja kaikki drinkit sai holittomina, joten lapsetkin saivat juoda hienon kukkajuoman ja maistella orvokin sen jälkeen. Maailmalla on jo olleet huudossa tällaiset kattopuutarhat, mahtavaa että hyödynnetään Tampereellakin. Salaatti oli niin freesiä, ettei enempää voisi olla! Listalla oli salaatteja, leipiä salaattipedillä, makeita herkkuja ja hyvin kattava oli myöskin juomalista.

Ja hei, sisältä löytyy mehiläishotelli, arvatkaa kuinka kiinnostavaa lapsista oli seurata mehiläisarmeijaa työssään ja yrittää etsiä kuningatarta. Olipa huippu idea sekin!

Cafe Katon avajaiset juhannuksena

Kello 11 juhannusaattona perjantaina se sitten aukeaa virallisesti. Käykää tutustumassa! Jos jotain miinusta sanoisin, niin kaikki penkit olivat suuret ja korkeat ja pöydät matalat. Äidistä oli ihanaa ”loikoilla”, mutta lapsilla oli vaikeuksia, piti syödä seisten. Tämän ansiosta jätimme pienen browniekasan terassille. Lisäksi kävelyreitti oli aika kapea ja siinä oli mahdotonta ohittaa – lankuilta ei saanut poistua, mutta ohi ei mahtunut kuin seisomalla katolla. Esikoinen mietti että kestääkö katto, ettei romahdeta keskelle Siperiaa. Aivan ihana idea paikka on terasseineen, maisemineen ja ennen kaikkea hymyilevine yrittäjineen, ihanat tyypit tiskin takana. Kiitos!

Oletteko kuulleet tällaisesta uutuudesta tai katolla järjestettävistä kävelyistä jo? Kuka menee testaamaan?

P.S. Tänään ehtii vielä osallistua Särkänniemen rannekearvontaan!

Mitä lahjaksi opettajalle tai muille juhlijoille? Kurkkaa Valkoinen Puu!

Nyt en malttanut olla kertomatta teille lahjaideaa, jonka itse asiassa itse bongasin somesta tällä viikolla. Tungen nyt siis kaksi postausta samalle päivälle, jos joku sattuu tällä hetkellä pähkäämään vimmatusti lahjaa opettajalle tai muulle viikonlopun juhlijalle. Pakkohan ei ole opettajiakaan millään muistaa, mutta minusta se on ihana tapa, joku pieni kiva juttu. Varsinkin, jos heidän kanssaan ei enää jatketa, niin kuin eskarimme tapauksessa ainakin käy.

Mitä lahjaksi opelle kouluun tai päiväkotiin?

Se teettää aina päänvaivaa. Varsinkin päiväkodissa, jos porukkaa vaihtuu ja on paljon sijaisia tms., olen aina ollut vähän pihalla siitä, kenelle kaikille viedä ja mitä. Sainkin Instagrammissa eilen paljon ideoita tähän liittyen: päiväkotiin on viety muun muassa yhdessä kerättyä herkkukoria, jossa on ollut kesän lämpöisille päiville opettajille vichyä ja muuta kivaa. Myös kannatusta sai saippuakuplat, joista on päiväkodin lapsille yhteistä iloa. Eniten innostuin, kun sain viestin joltain päiväkodin opettajalta – hän oli saanut jätskilahjakortin ja tykännyt paljon. No vien sellaisia! Olen suhtautunut lahjakortteihin vähän kaksijakoisesti, sillä hyvin pienelläkin summalla saattaa keksiä kivan jutun (tai osaa tehdä vaikka itse), mutta lahjakortista näkee aina sen summan. Jouluna vein korealaisia kasvonaamioita, joita ostin laivareissulta. Vitsi että pähkäsin sitäkin, eihän kukaan ota loukkauksena vaan ymmärtää, että ovat joulun hemmotteluhetkiä varten.

Yritin muuten etsiä tänään jätskilahjakortteja, mutta kioskista sanottiin, ettei myydä. Minetti kuulemma myy. Täytyykö vielä siis yrittää uudelleen!

Uutuskahvila Valkoinen Puu Keskustorilla

Valkoinen Puu on yrittäjäpariskunnan, Kirsin ja Markin luoma kahvila. Ensimmäinen kahvila on avannut Kauhajoelle vuonna 2011, seuraavana Seinäjoelle vuonna 2016 ja nyt on Tampereen vuoro. Lukekaa Kirsin ja Markin tarinaa täältä, sehän on kuin sadusta!

Kun vähän tyhjäpäisenä selasin Instagrammia alkuviikosta ja siellä Valkoinen Puu mainosti, että hommaa vaikka lahjakortti lahjaksi, he avaavat pian, lahjaidea opeille loksahti. No siinä! Olin aiemmin lukenut hehkutusta Valkoisen Puun tuotteista somesta, erityisesti niistä kakuista. Janica kehui niitä omassa Instagrammissaan kovasti! Lisäksi Valkoisesta Puusta saa ensi viikosta lähtien lounasta ja muun muassa suolaista piirakkaa ja salaatteja. Eskariopet saavat siis lahjakortit sinne, näin tuetaan yritystä ja uutta kahvilaa Tampereella ja tarjonta on kohtuu laaja, saavat opet sitten käyttää sen miten tykkäävät. Minähän olen esimerkiksi tunnettu teenlitkijä, mutten kestä Clipperin teetä, joita monesti ihmiset tuovat lahjaksi. Näin on helpompi antaa opettajien valita mieleistä, vaikka se summa siinä näkyykin, mitä vähän itse karsastan.

Entä ne Valkoisen Puun kakut?

Otin kotiin palan Britaa ja palan valkosuklaa-vadelma-oreojuustokakkua. Jälkimmäisestä tapeltiin. Katseltiin miehen kanssa hetki ihan hämmentyneinä lapsia, jotka suuttuivat toisilleen kun palat oli tarkoitus jakaa. On niin hyvää, onpa ihanaa! Ei niitä siis selkeästi ole turhaan kehuttu. Oreo-pohja oli mainio ja juustokakku jotenkin jytympää kuin Suomessa yleensä saamani, ehkä siellä maistui myös se amerikkalainen kosketus taustalla!

Ja hei ensi viikon ruokalista näytti todella hyvältä. Keitot kuulostivat täydellisiltä. Pakko päästä testamaan niitä pian! Ihastuin myös teekuppien kokoon – aivan täydellisen suuret!

Mutta sitä ennen, kertokaahan ideoitanne opettajien lahjoista? Laitan korvan taakse jatkoa ajatellen!

Valkoinen Puu
Aleksis Kiven katu 24

Tienaa tarpeeksi unelmaduunari!

Alkuviikosta postista kolahti minulle Satu Rämön ja Hanne Valtarin uutuuskirja, Unelmaduunarin tilipäivä. Suhtauduin siihen vähän skeptisesti, sillä en ole mikään self help-oppaiden fani. Tiedättekö sellaisten, joissa on ”mene metsään ja mietiskele”-harjoituksia. Joo joo, ulkoilusta tulee hyvä mieli, mutta en minä jaksa sellaisia vinkkejä kirjasta lukea!

Ja mikä ihme on unelmaduunari? Onko kirja nyt hehkutusta siitä, että jokainen voi alkaa tehdä unelmaduunia jos vain haluaa? Pilvilinnojen maalailua? Huomaatte varmaan, etten ole lukenut heidän ensimmäistä kirjaansa. Koska olemme Sadun kanssa samassa blogiportaalissa ja olen häntä pitkään seurannut somessa, olen huomannut, että hän on rautainen ammattilainen työssä jota tekee, hänellä on vinkkejä, ajatuksia ja rohkeutta. Samoilla sanoilla voisin kuvailla myös Hannea niiden kertojen perusteella, joina olen häntä tavannut. Siis pakkohan minun oli tarttua välittömästi kirjaan, jonka kannessa luvataan, että ”näin tienaat tarpeeksi”. Uskoin, että vuosia somealalla työtä tehneillä naisilla olisi minulle varmasti annettavaa, molemmat tekevät omien blogiensa lisäksi monia muitakin kirjoitustöitä ja heidän kokemuspohjansa on mieletön.

Avasin kirjan ja olin koukussa muutaman sivun jälkeen. Kirja oli ehkä parasta antia pitkään aikaan juuri minun tilanteeseeni: puoli vuotta takana yksinyrittäjänä ja monta aallonpohjaa ja -harjaa jo koettu. Yrittäjyyteen kuuluu niin sosiaalista mediaa kuin tietenkin jatkuvaa myyntiä. Nämä olivat aiheita, joita sivuttiin kirjassa heti, vaikka se sopii kyllä ihan mitä alaa vain tekevälle ihmiselle tai siitä haaveilevalle. Aloin ahmia opusta vauhdilla, Hanne ja Satu kirjoittavat molemmat taitavasti ja kuulin heidän äänensä pääni sisällä. Aika alussa Hanne kuvaili vaikuttajailtaa Uhana Designilla, jossa itsekin olin läsnä ja tuntui, kuin kaverit olisivat tulleet olkapäälle kannustamaan ja antamaan vinkkejänsä, kun tätä kirjaa luki.

Kirjassa on 8 askelta, joiden avulla tienata tarpeeksi. Siinä on hyvinkin konkreettisia vinkkejä, kun olin lukenut Sadun kappaleen Linked Innista, avasin koneen kirja vielä kädessä ja aloin päivittää sitä. Päivitin muitakin erilaisia työnhaun profiilejani ja ilahduin, miten hyviä vinkkejä kirjasta sai. Ja otsikon ”keskity olemaan kiva” allakin oli vaikka mitä järkevää asiaa ja nimen omaan kerrottuna esimerkein työelämästä, mikä teki tekstistä todella mielenkiintoista. Sadullakin on valtavan pitkä kokemus yrittäjyydestä sekä työelämästä muutenkin ja esimerkit elävästä elämästä olivat hyvin mielenkiintoisia lukea. Vähemmän stressiä, parempi tulotaso – eikö kuulosta hyvältä?

Mielenkiintoista oli myös lukea sähköpostiviestittelyä, millä tyylillä Satu myy omia yhteistöitään. Se oli todella konkreettinen vinkki myös ja se on se alue, mikä aiheuttaa itselleni eniten päänvaivaa – millä sanoilla myydä, jotta on vakuuttava ja erottuu? Kehtaako tästä ja tästä pyytää rahaa? NO TOTTA KAI kehtaat ja pitää pyytää, siihen puoleen kirja kasvatti suurta selkärankaa. Esimerkit siitä, kuinka paljon yksi IG kuva kerää näkyvyyttä vs. kerran lehteen painettu mainos olivat ihan totta. Kirjan myötä aloin myös arvostaa enemmän omia tekeleitäni. Oikeasti!

Synninpäästön antoivat tekstit siitä, paljonko aikaa päivässä voi käyttää töihin, kuinka on todella jees pitää vaikka pyykkien mittainen tauko ja jaloitella. Olen kuulkaa joskus kokenut ihan hurjan huonoa omatuntoa siitä, että teen ns. työpäivän aikana ruoan tai laitan pyykit! Mutta samalla väännän aina jotain viikonloppuisin tai iltaisin, eli miksi laskea juuri ne keskipäivän minuutit? Minullakin on ollut joku päähänpinttymä, että töitä tehdään aikavälillä 8-16 ja sillä sipuli!

Kirjassa on sähköpostivinkkejä, käytösvinkkejä, myymisvinkkejä, arjen helpottamisvinkkejä ja vaikka mitä vinkkejä, jotka ovat oikeasti konkreettisia ja hyviä. On askelia siihen, miten voit oikeasti alkaa tehdä unelmaduuniasi. On niitä harjoituksia, mutta ne ovat tehokkaita (löytyy jopa riskilaskelmille taulukko) ja auttavat eteenpäin työssä. On muistettu myös käsitellä unta, harrastuksia ja hyvinvointia. Kirja ei nimestään huolimatta ole missään nimessä kylmäkiskoinen uraopas, jossa lasketaan kannattavuuslaskelmia otsa rypyssä. Ei missään nimessä. Se on kahden naisen teos, kuin käden ojennus ystävälle: anna minä autan, kun olet itse yrittäjyytesi alussa. Se on hyviä ja toimivia vinkkejä. Rohkeutta. Vertaistukea siitä, että on itsekin onnistunut kuitenkin monta asiaa tekemään oikein. Tsemppipuhe. Ja kaikkea siltä väliltä.

Kaksi raudanlujaa ammattilaista ovat kirjoittaneet oppaan, jossa perhe ja hyvinvointi on läsnä. Samalla tehdään paljon töitä, mutta myös niistä unelmista totta. Usein se vaatii paljon töitä ja määrätietoisuutta, mutta se kannattaa. Kirjasta huokuu se, kuinka paljon Satu ja Hanne nauttivat tämän hetkisistä töistään ja ovat todellakin omissa unelmaduuneissaan. Se antaa pontta tavoitella entistä enemmän niitä omiakin unelmia, virittää myyntitaktiikoitansa ja lähettää sinnikkäästi sähköposteja uudelleen ja uudelleen. Tästä saa moni niin yrittäjä kuin unelmaduuniaan etsivä mahtavan buustin tekemiseensä. Kahdessa päivässä ahmin naisten jutut ja valvoin aivan liian myöhään, mutta ei teosta voinut laskea käsistään kun sen aloitti – niin mielenkiintoinen se oli. Puhetta rahasta on mielestäni aivan liian vähän. Se on vähän tabu juttu edelleen, eikö ole? Ja mikä on tarpeeksi tienaamista? Senkin raja on jokaiselle vähän eri asia. Mutta siksihän niitä unelmaduunejakin tehdään, että saadaan myös sitä rahaa.

Mahtavaa Satu ja Hanne! Kiitos kun jaatte kokemuksenne meille kaikille! Minun versioni lähtee jo kiertoon toiselle yrittäjälle.

Oletko lukenut ensimmäisen heidän kirjansa tai tämän jo? Fiiliksiä?

*kirja saatu