SHABU SHABUA! Että mitä?

Kyllä olivat lapseni innoissaan ajatuksesta, että pääsevät syömään Shabu shabua! Olin todella iloinen kutsusta ravintola Masuun testaamaan uutta Shabu shabua, mutta vielä iloisempi siitä, että päästiin paikalle koko perhe! Kuopus kipitti seuraavana päivänä päiväkotiin hihkuen shabu shabusta, johon sai vastauksena kysymyksen, mitä ihmettä se on?

Niin, mitä on shabu shabu? Se on japanilaisen keittiön ”vastine” fonduelle tai en tiedä voidaanko puhua vastineesta, kun juuston kanssa asialla ei ole mitään tekemistä. Keskellä pöytää on ravintolassa on hot pot, eli rautapata, jossa on lientä. Siinä kypsennetään kasviksia, kalaa, äyriäisiä tai lihaa. Lisänä pöydässä on riisiä, nuudeleita ja erilaisia kastikkeita sekä mausteita ja esimerkiksi kimchiä.

Ihan parasta tässä touhussa on yhdessä tekeminen! Tällainen on sitä todellista sosiaalista syömistä paljon enemmän, kuin pienten kippojen pyöritys ympäri pöytää ja ns. annosten jakaminen. Masuun uutuutena rantautunut shabu shabu valmistetaan vähintään kahdelle ja maksimissaan pöydässä oli kuusi paikkaa. Levyllisiä pöytiä Masussa on puolestaan neljä kappaletta, eli varsinkin viikonloppuisin kannattaa tehdä varaus, sillä tätä ruokalajia ei voi syödä missä tahansa pöydässä vaan tarvitaan tuo keittolevy.

Pöytään valitaan kolmesta eri vaihtoehdosta pääraaka-aine, vaihtoehtoina on kalaa ja äyriäisiä, black angus filettä tai kasviksia. Jokaiseen settiin kuuluu lisäksi kasviksia, riisiä, nuudeleita, mausteita ja muun muassa aivan ihania yamitsuki-kurkkuja, oli yksi omista lemppareistani setissä! Jokaiselle pääraaka-aineelle on myös oma liemensä!

Me olimme etukäteen valinneet kalaa- ja äyriäisiäsetin, jonka väittäisin ihan muita maistamatta (lihaa en syö ja pelkäsin kasviksen olevan ”tylsä”) kaikkein maukkain vaihtoehto. Missä setissä Suomessa saa erittäin maukkaita kampasimpukoita, lohta, vihersimpukoita ja jättirapuja? Ravut olivat aivan ihania mausteisten kastikkeiden kera, muu pöytäseurue taisi liputtaa eniten kampasimpukoiden puolesta. Myös vihersimpukat saivat kiitosta, sillä ne ovat aika harvinainen juttu ravintoloissa. Ja! Ne kypsyvät viisi sekuntia padassa, eli saa olla homman kanssa nopea, etteivät mene sitkeiksi!

Lapsetkin löysivät syötävää sienistä, lohesta ja nuudeleista ja heille tarjoiltiin niin hienot lasten syömäpuikot, että nuorempi sai hepulin kun pandapäisiä puikkoja ei saanutkaan mukaan. Reippaasti maistoivat mm. kampasimpukkaa, mutta ei päässyt lasten suosikiksi. Alkujaan varoiteltiin lasten kanssa, että pöydässä on kuuma pata, mutta ei muuten haitannut pätkääkään. Tilaa on niin paljon, ettei hätää sen puolesta ole!

Sen lisäksi, että maut olivat ihan hurjan maukkaita ja monipuolisia, parasta tässä oli se yhdessä syöminen. Syöminen oli hidasta, maha tuli sopivasti täyteen hitaasti syödessä ja kaikki saivat maistella kaikkea. Koska lapset eivät tehneet osuuttaan simpukoiden eteen, jäi neljälle aikuiselle ihan hurja määrä simpukoita tuhottavaksi (eihän niitä voi jättää lautasellakaan!) ja olimme supertäynnä lopulta. Sanoisin, että tässä setissä riittää kyllä syötävää niin paljon, että vatsansa saa täyteen. Jäin vähän haaveilemaan uudesta kalasetistä lokakuisena synttäri-iltana, joka sattuu vielä viikonloppuun.

Lämmin suositus tälle uutuudelle, tämä on mielestäni jotain ihan uutta Tampereella! Onko joku testannut muualla kuin Masussa Shabu shabua?

*ruoat saatu

Uusi sushimesta Tampesterissa

Pitkään on suosikkejamme olleet lounaspaikkoina sushipaikat, joita Tampereella löytyykin ilahduttavasti. Koskikeskuksen Luckiefun’sissa olemme monesti käyneet lasten kanssa, samoin useasti on tullut käytyä Hallituskadun Itsudemossa. Ne ovat olleet lasten kanssa kaksi suosikkiamme, sillä esikoinen ei ole niin sushin perään. Näiden lounasbuffissa löytyy kuitenkin paljon muutakin ruokaa, kuten bataattiranskalaisia ja kevätkääryleitä, jotka ovat lapsemme suosikkeja.

Viikko sitten joukkoon jyräsi ketju nimeltään Konnichiwa. Se avasi ovensa Kyttälässä, Stockmannin takana sekä Bistro Naapurin naapurissa. Sijainti on siis loistava (siitä tuli hei lähinnä Pikku Kakkosen puistoakin oleva sushibuffa!), mutta miltä sen sushit maistuivat?

Astuimme sunnuntaina sisään ravintolaan vähän ennen yhtä ja se oli kohtalaisen tyhjä, mutta tuntia myöhemmin porukkaa olikin urakalla. Syöttötuoleja oli hyvin tarjolla samoin kuin tilaa, eli ravintola on helppo lähestyttävä lastenkin kanssa. Konnichiwa on sisustettu hyvin yksinkertaisesti, pöytien ja tuolien lisäksi löytyi muutamia koristeita. Se, mistä tykkäsin erityisesti, oli valon määrä, joka ravintolaan lankesi. Peittosi tässä suhteessa kaksi muuta suosikkiamme täydellisesti. Lisäksi olen usein harmitellut sitä, että Itsudemossa on kuuma sekä hirveän kova musiikki – Konnchiwassa oli viileää, valoista sekä musiikki hiljaisella. Ei tullut sellaista tuskaista sekametelioloa, jos tiedätte?

Susheja oli pitkä pöytä tarjolla, lisäksi oli muun muassa friteerattuja rapuja, kevätrullia, teryakikanaa, nuudeleita, salaatteja – sitä aika samaa kuin muuallakin, tosin rapuja en ole aiemmin syönyt buffissa ja ne olivat vielä todella hyviä! Joskus on harmittanut, ettei ruokia ole nimetty hyvin ja saa arpoa, mitäköhän tässä on, mutta Konchiwassa ei ollut sitä ongelmaa. Dumplingsien kohdalla lukenut ”paistetut nyytit” tosin jätti arvoitukseksi, ovatko nyytit kasvis- vai lihatäytteisiä.

Sushit olivat ihanan raikkaita ja tuoreita. Ne kiersivät vauhdilla, joten kovin kauaa seisonutta sushia ei tarvinnut syödä. Tarjolla oli myös raakaa kalaa ihan sellaisena, ilman riisiä tai merilevää, en muista sellaista nähneeni muissa buffissa! Hintaan kuului ruokajuomana vesi tai mehu, limpparit maksoivat euron hanasta.

Jälkkäripöydässä oli vaikka mitä porkkanakakusta suklaakekseihin, jätskiin ja tuulihattuihin. Mausta en tiedä mitään, sillä tungen napani sushibuffissa niin järisyttävän täyteen suolaisista, ettei tarvitse enää vilkaistakaan jälkkäriin päin! Lapset kyllä kehuivat porkkanakakkua kovasti!

Ensimmäisen käynnin perusteella tästä tuli kyllä suosikki. Freesit maut, rauhallinen tunnelma, valoisuus ja sijainti – sanoisin että ovat menneet aika nappiin!

Ketkä muut tykkäävät sushibuffista? Mikä on oma suosikkisi? Onko Konnichiwa tuttu?

KONNICHIWA
Tuomiokirkonkatu 24
Lounasbuffet 12 e (tarjolla muuten aina klo 17 asti!)

Hurja aamupäivämme Lohjalla!

*Lidlin pr-tapahtuma, vaatteet saatu

”Apua, kaatuuko tämä, tostako pitää mennä!”
”Anna mennä Katja, sä olet rämäpää, hyvin menee!”
”IIIK, tämä on paljon hurjempaa kun ikinä kuvittelin, miten noi muut mimmit ei yhtään pelkää”
”Katja, äitiyden myötä pelottaa paljon enemmän ja iän, se vaan pahenee iän myötä!”
”No on tossa edessäkin kahden lapsen äiti ja menee vaan!”

40 minuuttia minun ja Tiian meno mönkijäsafarilla kuulosti jokseenkin tältä. Lähdin ajamaan ihan innoissani, Tiia kyydissäni ja pellolla sekä tiellä meno oli huisia. En ollut uskoa silmiäni, kun näin mihin letka meni, yli möykkyisen kallion, yli kantojen, kuopista ja mutalätäköstä. Vesi ei haitannut mitään, mutta kivien päällä ajo sai sydämen hakkaamaan. Siis miten tästä kuuluu mennä? Kiviä päin, yritää väistää isoimmat vai miten? Tämä kaatuu! Ei kuulemma hevillä kaadu ja Pois tieltä-yrityksen henkilökunta oli ohjaamassa ajolinjojamme monessa kohtaa ja sanoi, mitä linjaa ei kannata ajaa. Seurueen varmasti kokenein kuski, autoharrastaja Emma Kimiläinen sanoi, että aika hiljainen vauhti. Apua, kuka tässä vauhtia ehtii miettiä, kun yrittää lähinnä selvitä ja olla kaatumatta?

RÄKS. Kuulitteks te? Huusin taakse. Ei muilta kuulunut tollaista! Mä rikoin tämän huusin 40 minuutin kohdalla. Tuli ahdistus, ajoin varmaan väärin enkä saa mönkijää pysymään pystyssä. Tuli sellainen kokovartalomakaronius, tietäjät tietää. Emme olleet puolivälissä vaihtaneet kuskiakaan Tiian kipeän käden vuoksi, joten kaikki jännittäminen uuvuttikin. Yllättävän fyysistäkin hommaa! Pelästyin tosissani kovaa ääntää mönkijän alta, mutta ei se tainnutkaan hajota. Yritin hetken jatkaa, kysyin Tiialta haluaako hän ajaa ja kun ei halunnut, totesin, että luovutan. Ei olisi ollut enää pitkä matka tielle pois metsästä, mutta liian monta kivenmurikkaa minulle. Tosin, jos olisin tiennyt, että kun hyppäämme maastoauton kyytiin ja kuski vetää omien sanojensa mukaan hardcore-reittiä, olisinko valinnut mönkijän. Hui hirveää, en ole varmaan ikinä nähnyt pelkkää kalliota auton ikkunasta, miten se ei mennyt ympäri kun oli niin pystyasennossa? Vaistoimaisesti kiljuin ja kuski mutisi, että meidän kanssa olisi pitänyt olla korvatulpat. Hah!

Sellainen iisi aamupäivä oli isolla porukallamme Lohjalla, Pois tieltä-firman safarilla. Mönkijä itsessään oli huippuhauska vehje, mutta olisin voinut hurjimmat mäet ja lohkareet skipata. Kun alkoi epäröimään, uskon, että se hitaasti sutien kivien ylittäminen oli vielä pahempaa kuin reippaasti eteenpäin meno. Perillä osa porukasta vaan hihkui riemusta, osa ei ollut ajanut ollenkaan ja osa oli myös ollut vähän kipsissä, kuten allekirjoittanut. Mutta ylitin monesti jo oman mukavuusalueeni ja testasin uutta lajia. Uskoisin, että mieheni olisi nauttinut tuolla menosta ja mietinkin, mistä saan hänelle tuollaisen setin lahjaksi (vinkatkaa, jotka tiedätte vastaavaa esimerkiksi Pirkanmaalta!).

Päivän oli meille järjestänyt Lidl yhdessä PR-toimisto Marsaanan kanssa. Testasimme ajaessamme huomenna kauppaan tulevia ulkoilumallistoa, jossa erityisesti tykkäsin trikoista ja ulkotakista, jossa on irrotettava fleece-vuori. Värit olivat tällä kertaa todella onnistuneita ja kauniin syksyisiä! Koko malliston näet täältä ja se on saatavilla kaikissa Lidlin myymälöissä.

Ja jos joku kaipaa vauhtia elämäänsä, niin ei kun Lohjalle. Paikka on todella ihana ja sieltä löytyy kuulemma saunakin, jos haluaa viettää koko päivän kreiseillen. Aika ykkösmesta hurjille polttarisankareille tai työpoppoolle (no, kyllä sieltä kaksi äiti-ihmistäkin ihan hyvin selvisi takaisin, hih!).

Kiitos järkkäilyistä, kiitos Tiia kun uskalsit olla kyydissä ja kiitos Pois tieltä kokemuksesta! En kyllä hetkeen unohda! Vitsi miltä ruoka maistu ulkona kokemuksen jälkeen!

Oletko testannut kyseisen paikan tai mönkijähommia muualla?

P.S. Tiialla oli vauhdissa kypärä päässä, älkää huoliko!