Uusi sushimesta Tampesterissa

Pitkään on suosikkejamme olleet lounaspaikkoina sushipaikat, joita Tampereella löytyykin ilahduttavasti. Koskikeskuksen Luckiefun’sissa olemme monesti käyneet lasten kanssa, samoin useasti on tullut käytyä Hallituskadun Itsudemossa. Ne ovat olleet lasten kanssa kaksi suosikkiamme, sillä esikoinen ei ole niin sushin perään. Näiden lounasbuffissa löytyy kuitenkin paljon muutakin ruokaa, kuten bataattiranskalaisia ja kevätkääryleitä, jotka ovat lapsemme suosikkeja.

Viikko sitten joukkoon jyräsi ketju nimeltään Konnichiwa. Se avasi ovensa Kyttälässä, Stockmannin takana sekä Bistro Naapurin naapurissa. Sijainti on siis loistava (siitä tuli hei lähinnä Pikku Kakkosen puistoakin oleva sushibuffa!), mutta miltä sen sushit maistuivat?

Astuimme sunnuntaina sisään ravintolaan vähän ennen yhtä ja se oli kohtalaisen tyhjä, mutta tuntia myöhemmin porukkaa olikin urakalla. Syöttötuoleja oli hyvin tarjolla samoin kuin tilaa, eli ravintola on helppo lähestyttävä lastenkin kanssa. Konnichiwa on sisustettu hyvin yksinkertaisesti, pöytien ja tuolien lisäksi löytyi muutamia koristeita. Se, mistä tykkäsin erityisesti, oli valon määrä, joka ravintolaan lankesi. Peittosi tässä suhteessa kaksi muuta suosikkiamme täydellisesti. Lisäksi olen usein harmitellut sitä, että Itsudemossa on kuuma sekä hirveän kova musiikki – Konnchiwassa oli viileää, valoista sekä musiikki hiljaisella. Ei tullut sellaista tuskaista sekametelioloa, jos tiedätte?

Susheja oli pitkä pöytä tarjolla, lisäksi oli muun muassa friteerattuja rapuja, kevätrullia, teryakikanaa, nuudeleita, salaatteja – sitä aika samaa kuin muuallakin, tosin rapuja en ole aiemmin syönyt buffissa ja ne olivat vielä todella hyviä! Joskus on harmittanut, ettei ruokia ole nimetty hyvin ja saa arpoa, mitäköhän tässä on, mutta Konchiwassa ei ollut sitä ongelmaa. Dumplingsien kohdalla lukenut ”paistetut nyytit” tosin jätti arvoitukseksi, ovatko nyytit kasvis- vai lihatäytteisiä.

Sushit olivat ihanan raikkaita ja tuoreita. Ne kiersivät vauhdilla, joten kovin kauaa seisonutta sushia ei tarvinnut syödä. Tarjolla oli myös raakaa kalaa ihan sellaisena, ilman riisiä tai merilevää, en muista sellaista nähneeni muissa buffissa! Hintaan kuului ruokajuomana vesi tai mehu, limpparit maksoivat euron hanasta.

Jälkkäripöydässä oli vaikka mitä porkkanakakusta suklaakekseihin, jätskiin ja tuulihattuihin. Mausta en tiedä mitään, sillä tungen napani sushibuffissa niin järisyttävän täyteen suolaisista, ettei tarvitse enää vilkaistakaan jälkkäriin päin! Lapset kyllä kehuivat porkkanakakkua kovasti!

Ensimmäisen käynnin perusteella tästä tuli kyllä suosikki. Freesit maut, rauhallinen tunnelma, valoisuus ja sijainti – sanoisin että ovat menneet aika nappiin!

Ketkä muut tykkäävät sushibuffista? Mikä on oma suosikkisi? Onko Konnichiwa tuttu?

KONNICHIWA
Tuomiokirkonkatu 24
Lounasbuffet 12 e (tarjolla muuten aina klo 17 asti!)

Hurja aamupäivämme Lohjalla!

*Lidlin pr-tapahtuma, vaatteet saatu

”Apua, kaatuuko tämä, tostako pitää mennä!”
”Anna mennä Katja, sä olet rämäpää, hyvin menee!”
”IIIK, tämä on paljon hurjempaa kun ikinä kuvittelin, miten noi muut mimmit ei yhtään pelkää”
”Katja, äitiyden myötä pelottaa paljon enemmän ja iän, se vaan pahenee iän myötä!”
”No on tossa edessäkin kahden lapsen äiti ja menee vaan!”

40 minuuttia minun ja Tiian meno mönkijäsafarilla kuulosti jokseenkin tältä. Lähdin ajamaan ihan innoissani, Tiia kyydissäni ja pellolla sekä tiellä meno oli huisia. En ollut uskoa silmiäni, kun näin mihin letka meni, yli möykkyisen kallion, yli kantojen, kuopista ja mutalätäköstä. Vesi ei haitannut mitään, mutta kivien päällä ajo sai sydämen hakkaamaan. Siis miten tästä kuuluu mennä? Kiviä päin, yritää väistää isoimmat vai miten? Tämä kaatuu! Ei kuulemma hevillä kaadu ja Pois tieltä-yrityksen henkilökunta oli ohjaamassa ajolinjojamme monessa kohtaa ja sanoi, mitä linjaa ei kannata ajaa. Seurueen varmasti kokenein kuski, autoharrastaja Emma Kimiläinen sanoi, että aika hiljainen vauhti. Apua, kuka tässä vauhtia ehtii miettiä, kun yrittää lähinnä selvitä ja olla kaatumatta?

RÄKS. Kuulitteks te? Huusin taakse. Ei muilta kuulunut tollaista! Mä rikoin tämän huusin 40 minuutin kohdalla. Tuli ahdistus, ajoin varmaan väärin enkä saa mönkijää pysymään pystyssä. Tuli sellainen kokovartalomakaronius, tietäjät tietää. Emme olleet puolivälissä vaihtaneet kuskiakaan Tiian kipeän käden vuoksi, joten kaikki jännittäminen uuvuttikin. Yllättävän fyysistäkin hommaa! Pelästyin tosissani kovaa ääntää mönkijän alta, mutta ei se tainnutkaan hajota. Yritin hetken jatkaa, kysyin Tiialta haluaako hän ajaa ja kun ei halunnut, totesin, että luovutan. Ei olisi ollut enää pitkä matka tielle pois metsästä, mutta liian monta kivenmurikkaa minulle. Tosin, jos olisin tiennyt, että kun hyppäämme maastoauton kyytiin ja kuski vetää omien sanojensa mukaan hardcore-reittiä, olisinko valinnut mönkijän. Hui hirveää, en ole varmaan ikinä nähnyt pelkkää kalliota auton ikkunasta, miten se ei mennyt ympäri kun oli niin pystyasennossa? Vaistoimaisesti kiljuin ja kuski mutisi, että meidän kanssa olisi pitänyt olla korvatulpat. Hah!

Sellainen iisi aamupäivä oli isolla porukallamme Lohjalla, Pois tieltä-firman safarilla. Mönkijä itsessään oli huippuhauska vehje, mutta olisin voinut hurjimmat mäet ja lohkareet skipata. Kun alkoi epäröimään, uskon, että se hitaasti sutien kivien ylittäminen oli vielä pahempaa kuin reippaasti eteenpäin meno. Perillä osa porukasta vaan hihkui riemusta, osa ei ollut ajanut ollenkaan ja osa oli myös ollut vähän kipsissä, kuten allekirjoittanut. Mutta ylitin monesti jo oman mukavuusalueeni ja testasin uutta lajia. Uskoisin, että mieheni olisi nauttinut tuolla menosta ja mietinkin, mistä saan hänelle tuollaisen setin lahjaksi (vinkatkaa, jotka tiedätte vastaavaa esimerkiksi Pirkanmaalta!).

Päivän oli meille järjestänyt Lidl yhdessä PR-toimisto Marsaanan kanssa. Testasimme ajaessamme huomenna kauppaan tulevia ulkoilumallistoa, jossa erityisesti tykkäsin trikoista ja ulkotakista, jossa on irrotettava fleece-vuori. Värit olivat tällä kertaa todella onnistuneita ja kauniin syksyisiä! Koko malliston näet täältä ja se on saatavilla kaikissa Lidlin myymälöissä.

Ja jos joku kaipaa vauhtia elämäänsä, niin ei kun Lohjalle. Paikka on todella ihana ja sieltä löytyy kuulemma saunakin, jos haluaa viettää koko päivän kreiseillen. Aika ykkösmesta hurjille polttarisankareille tai työpoppoolle (no, kyllä sieltä kaksi äiti-ihmistäkin ihan hyvin selvisi takaisin, hih!).

Kiitos järkkäilyistä, kiitos Tiia kun uskalsit olla kyydissä ja kiitos Pois tieltä kokemuksesta! En kyllä hetkeen unohda! Vitsi miltä ruoka maistu ulkona kokemuksen jälkeen!

Oletko testannut kyseisen paikan tai mönkijähommia muualla?

P.S. Tiialla oli vauhdissa kypärä päässä, älkää huoliko!

Hyvä italialainen hakusessa? Tsekkaa uusi Il Posto!

*söimme ja joimme veloituksetta

Myönnetään heti alkuun, etten ole mikään vuosisadan pizza-asiantuntija. Kyllähän hyvän pizzan tunnistaa kun sellaista syö, mutta sitten siihen liittyy niin monta makukysymystäkin. Pitääkö pizzan reunojen olla rapeita vai pehmeitä? Itse tykkään pehmeämmistä versioista ja sellaista sainkin maistaa uudessa, HERVANTAAN avatussa Il Posto-ravintolassa. Oli täysi yllätys, että toukokuussa Insinöörinkadulle, ihan Hervannan keskustaan ja lähelle ratikkatyömaita on perustettu uusi Trattoria, josta saa laadukasta pizzaa. Kun kutsu kävi ja ravintoloitsija Yusef Alush kutsui meidät syömään, mehän menimme. Hän toimi itse kokkina lähes 500-asteisen pizzauunin vieressä, jossa paistaminen vie vain 45 sekuntia! Kylmänä heinäkuisena iltana uuni lämmitti myös ihanasti tyylikkäästi sisustettua, joskin tosiaan hieman viileää ravintolaa.

Pizzoissa käytetään samoja jauhoja kuin napolilaisissakin pizzoissa ja taikina tehdään alusta asti itse. Se on hyvää. Ilahduttavin pizzapohjasta tehty ylläri löytyi vuohenjuustosalaatin reunalta. Pohjasta oli tehty ”leivänpala”, jonka keskellä oli juustoa ja valkosipulin paloja. Palat oli käytetty uunissa, ne olivat lämpimiä ja juusto sulanut. Ihan sairaan hyviä!

Il Poston lista koostuu pääasiassa pizzoissa, lisäksi on pari alkuruoat sekä muutama salaatti ja pasta. Päädyimme tilaamaan pizzaa sekä yhden salaatin, joka oli mielestäni todella hyvä salaattigenressä! Alkuun antipasto Miston, jossa oli niin hyvää Provolone-juustoa, että tytöt ihastuivat kovasti. Lisäksi savustettu miekkakala hävisi lasten suihin vauhdilla, todella hyvää! Sen sijaan toinen alkuruoka tomaateista ja mozzareilloista oli perinteinen, mutta ehkä vähän tylsä.

Pizzoista valitsimme Parman, Margheritan sekä vegaanisen pizzan erikoislistalta. Parmankinkkua sisältänyt Parma nousi muun porukan suosikiksi, minä ihastuin vegaaniseen pizzaan, jossa oli munakoisopyrettä eikä se ollut niin valtavan tuhti. Siinä oli ihanasti vihreää ja muun muassa granaattiomenansiemeniä, hyvää! Tosin parin suupalan jälkeen tajusin, että listassa lukeneet saksanpähkinät uupuivat annoksesta ja ne tuotiin erillisessä kipossa. Pizzat olivat maltillisen kokoisia ja saimme hyvin muutaman pizzan tuhottua. Maut olivat freesejä ja reuna pehmeää ja ihan superherkkua itse tehdyn chiliöljyn kanssa. Vitsi siinä öljyssä maistui mm.valkosipuli, nam!

Rouheasti sisustettu ja tyylikäs trattoria on aika oiva lisä Hervannan ravintolatarjontaan. Ruoat olivat maukkaita ja uskallan ehdottomasti suositella paikkaa pizzan ystäville! Lounaskin on tarjolla arkisin! Tarjoilu ehkä vähän junnasi, emmekä mm. ikinä saaneet alkupalojen kanssa pyytämiämme lisälautasia, eikä mitään suositeltu listalta tms. Siinä puolessa vielä selkeästi alkukankeutta. Jäi myös mietityttämään, löytääkö ravintola asiakaskuntaansa ratikkatyömaan keskeltä hieman kalliimmilla (mutta toki laadukkaammilla) pizzoilla, kuin peruspizzeriat tarjoavat. Toivottavasti, oli suositeltava paikka! Tytöt kehuivat ruokia kovasti ja erityisesti ihastuivat kalaan!

Oletko ehtinyt testaamaan? Minkälainen on lempparipizzasi? Kiitos kaunis kutsusta!