Ihan uusi tuttavuus Lie_mi

Tuntuu, että Tampereen keskustasta tällä hetkellä enemmän häviää liiketiloja ja ravintoloita kuin saapuu uusia, joten oli hurjan piristävää lukea, että viime viikolla Hämeenkadulle Koskipuiston kulmille avattiin uusi ravintola, Lie_mi. Rynnistimme koko perheen voimin testaamaan lounaan, sillä perjantaina oli vielä voimassa tarjous 2 lounasta yhden hinnalla. Ja hetki meidän saapumisemme jälkeen oli jono jo kadulle asti, olipa positiivista huomata miten ihmiset löysivät paikan!

Lie_mi oli itselleni ihan uusi paikka, mutta niitä löytyy muutama Helsingistä, joten siellä paikkaan tutustuneet jo odottivat kieli pitkällä Tampereen version avautumista. Aasiassa asuneelle tuli paikkaan astuessa kotoisat fiilikset, kun vastassa oli chilikastiketta, nuudelita, kuvia Aasiasta sekä aasialaisia oluita. Paikka on upean värikäs astioita myöten ja värikylläisyyttä rakastavalle näyttäytyi todella kutsuvana paikkana!

Kiireestä ja täydestä paikasta huolimatta henkilökunta pysyi ystävällisenä ja erityisesti ravintolapäällikkö Mika Pelttarin rauhallisuus ja ystävällisyys kasvavasta jonosta huolimatta jäi mieleen. Jouduimme odottelemaan jonkin aikaa, jotta paikasta vapautui neljän hengen pöytä ja se oli homman tuskaisin osuus. Tilaa odottelulle ei juuri ollut, lapsilla oli nälkä ja ravintolassa oli todella kuuma. Lisäksi musiikki oli mielestäni liian kovalla, lasten äänet ja kysymykset painuivat musiikin alle ja odotteluun käytetty vartti tuntui pitkältä. Mutta selvittiin ja se oli odotettavissa, kun kyseessä oli uusi paikka ja oli vielä lounastarjouskin.

Olin etukäteen fiilistellyt listaa (kaipaan aina Thaimaan vuosilta nuudeliruokia), mutta lounasaikaan olikin valittavissa kolme eri lounasta, todella runsas salaattipöytä ja listalta voi tilata klo 15 jälkeen. Päädyimme kaikki samaan vaihtoehtoon, tofutäytteiisin Shnaghai-tacoihin ja vegedumplingseihin. Aloitimme salaattipöydästä, joka lupasi hyvää. Kaikki oli ihanan freesiä ja maukasta ja nuudelisalaatit todella maistuvia. Pääruokaakaan ei tarvinnut kauaa odotella ja vakuutuin ensimmäisestä suupalasta. Vitsi miten maistuva annos, herkulliset dumplingsit sekä täydellinen taco! Potkua löytyi hieman, mutta tarpeeksi vähän, jotta esimerkiksi lapset tykkäsivät. Alla ollut lettu oli lasten mielestä ihan ykkönen, samoin kuin dumplingsit. Tofu oli yksi parhaita, mitä olen ikinä maistanut.

Hintaan kuuluu kahvi tai tee ja meille ystävällisesti kerrottiin tilatessa, että sen voi halutessaan ottaa myös mukaan. Jos meteli paikassa olisi ollut hieman vähäisempi, olisin antanut 10/10 lounaskokemuksellemme. Niin ja se hinta! Lounaan hinta on 10,80 ja kun niitä sai kaksi yhden hinnalla, ei ollut paha rasti.

Aivan varmasti palaamme uudelleen lounaalle tai testaamaan sen varsinaisen listan joku ilta! Lapsetkin otettiin hyvin huomioon tilatessa, heille sai annoksen pienemmällä hinnalla. Tykkäsimme! Kiva uutuus Tampereen ytimessä!

Onko itsellesi tuttu ravintola?

Boom with Veronica – behind the scenes

Yhteistyössä Särkänniemen kanssa

Särkänniemi kutsui viime viikolla kourallisen vaikuttajia kuvaamaan videota, jossa NRJ:lta ja youtubesta tuttu mariieveronica eli Veronica Verho emännöi meille aamupäivää Särkässä. Olin heti mukana, kun sattumoisin sattui tytöillä vielä olemaan tarhapäivä. Kiinni olevassa huvipuistossa on jotain lumoavaa, puhumattakaan siitä iloisesta joukosta, jonka siellä saa ympärilleen henkilökunnan ja muiden sometyyppien myötä. Ihanaa vaihtelua yksinäisille päiville! Itse kuvauksista ei ”ollut tarkoitus” tehdä mitään postausta tai julkaista kuvia, mutta minä halusin teille tuoda ihanan iloisia ja värikkäitä fiiliksiä keskiviikkoon. Kamera on aina laukussa, joten räpsäisin muutaman kuvan aamupäivästämme, niistä voitte sitten kurkkia miltä meno näyttää verrattuna valmiiseen videoon.

Saavuin Särkkään raakkuvana tapauksena, taisi olla kevätflunssani pahin päivä. Jännitin, kuuluuko pihisevä ääneni videolla ja tsemppasin, etten yskisi ja hyvin selvittiin. Hauska, miten juttu pöydässä alkoi luistaa ihmisten kesken heti, vaikkemme kaikki toisiamme tunteneetkaan ja miten ihania uusia tyyppejä kohtasin. Heistä on mainittava iloa pursunut, ysiluokkailainen lettitaituri, Alina jonka IG-tilin löydät nimellä Moonlightbraids.

Mikä meidän tehtävä oli? Nauttia pöydän antimista, härkäpapuhodareista ja karkeista sekä jutustella. Oli hauskaa, miten itse ainakin unohdin ihan täysin kamerat ympärillä, joten tilanne oli hyvin luonteva. Pääsimme myös hurvittelemaan Hypeen (no en mennyt, viime kesän kaksi äiti-huutoa aiheuttaneet kerrat vielä mielessä) sekä heppakaruselliin. Katselin hämmentyneenä, miten tyyni ilme naamallaan Hydraulic Press Channelin Anni eli Rahkamuija halusin uudelle kiekalle Hypessa, eikä päästänyt äännähdystäkään. Minä kiljuin kesällä kurkkuni käheäksi, nyt se oli sitä jo ilman kyytiäkään.

Valitettavasti emme päässet testaamaan vielä Boomia. Sen avajaisia vietetään lauantaina ja paikalla on myös mm. Veronica. En ole vielä päättänyt, uskallanko kyytiin. Jos 45 metriä korkea Hype tuntui jäätävän korkealta, niin miltä mahtaa 68 metriä korkea Boom tuntua. HEEELP! Mutta arvatkaa mitä – lapsi on täysillä menossa. Ja 120-140cm pitkät, johon väliin esikoinenkin osuu pääsevät laitteeseen aikuisen seurassa. Joten… Mitenköhän tässä käy, onko se pakko lennättää vielä itsensä taivaalle. Maisemat ovat kuulemma vertaansa vailla koko Tampereella.

Ihan mahtavan hauskaa on päästä aina mukaan näkemään kaikkea. Oli ihanaa tavata Veronica livenä, täytyy kommentoida, että olipa hersyvän iloinen ja maanläheinen tyyppi! En tiennyt millaista tyyppiä odottaa, koska en ole hänen vloggaamistaan seurannut, mutta nainen muutti hyytävän kelin aurinkoiseksi.  Mielenkiinnolla odotin, miten kuvaajat peittävät Veronican lumisateesta valkoiseksi muuttuvan tukan. Saadaanko videoon kesäfiilistä? Ei näytä kyllä ollenkaan niin hyytävältä kuin oli! Mitä mieltä olette, tarttuuko iloinen fiilis? Olin itse ainakin todella hyvällä tuulella aamupäivän jälkeen!

Kurkkaa valmis video täältä!

Lopputuloksessa meikäläisestä näkyy ehkä nenänpää jossain lopussa, mutta oli hauskaa nähdä taas niin sanotusti kameran toiselle puolen! Lauantaina 11.5. vietetään muuten Boomin virallisia avajaisia Särkässä, joissa mukana on niin Veronica, muita tubettajia kuin muun muassa Reino Nordin. Menossa? Me odottelemme hieman lämpöisempää keliä täällä, lapset ovat hinkuneet jo kohti Särkkää monesti!

Kuka on suunnitellut menevänsä 68 metrin korkeuksiin Boomilla? Tai menitkö jo vappuna?

Tampereen pizzabattle – oliko tämä pizza parasta ikinä?

Tampereen pizzakuninkuudesta on käyty vääntöä ja yhteinäistä mielipidettä siitä, missä tehdään Tampereen parhaat pizzat ei liene löytynyt. Eilen neljän hengen pöytäseurueessamme kolme oli vahvasti yhtä mieltä siitä, että parhaat pizzat löytyvät Lucasta. Minä istuin seuraan mielenkiinnolla ja tunnustin siinä sitten suorilta, etten ole ikinä vielä maistanut Lucan pizzaa ja tähän asti ykkönen on ollut Sitkon kasvispizza.

Eilen avattiin taas Tampereen paras terassi Finlaysonilla, joka oli vakkarivalintoja jo vuosia sitten, kun paikalla oli vielä toinen ravintola. Ihana iso aurinkoterassi, jossa on kiva katsella ihmisiä. Nyt paikalla on Lucan ravintola, joka toimi ennen Hämeenkadulla ja maaliskuusta asti ravintola on sijainnut Frenckelillä. Olisiko voinut olla täydellisempää keliä terassiavajaisiin kuin eilen oli, ei tarvinnut värjötellä! Kirsikankukat ovat alkaneet kukkia terassin vieressä, pizza tuoksui järkyttävän hyvälle ja kylmät Aperol Spritzit maistuivat ihanalle. Varsinaiset avajaiset alkoivat vasta iltapäivällä esiintyjineen, mutta me nautimme rauhassa antimista jo puoliltapäivin.

Mikä tekee Lucan pizzasta niin spesiaalin? Luca on pizzamestari Roomasta ja tuonut oppinsa mukanaan Suomeen. Kaikki lähtee taikinasta. Sitä kohotetaan mahtavat 72 tuntia, jonka jälkeen pizzaa paistetaan vain 90 sekunnin ajan 400 asteisessa Scugnizzonapoletano-uunissa. Ja tuloksena on hurjan rapea pizzapohja, joka on pizzojen sydän. Ja meille luvattiin, että pizzat tehdään suurella sydämellä ja sen pitäisi niissä maistua myös!

Lucan lista on suhteellisen napakan mittainen ja tarjolla on alkupaloja, pizzoja (yllätyyyys!) sekä salaatteja. Pitkän pohdinnan ja tarjoilijan kolmatta kertaa tullessa kysymään tilaustamme pääsimme lopputulokseen – tilasimme jaettavaksi Insalata di pomodoria, Insalata verdeä sekä burrataa. Pizzoista päädyimme valitsemaan neljä, jotka olivat Think Finnish, Zucchine e prosciutto, Cheeeese sekä Patate, joista viimeinen tehtiin puoliksi ilman possunposkea ja on siksi puoliksi leikattu.

Siinä auringossa odotellessa ja höpistessä vaihdoimme muun muassa mielipiteitä erilaisista ravintoloista ja pizzoista. Söimme alkupaloja, joista burrata oli täydellisen kermaista ja pehmeää, sardini siinä ehkä tökki ainakin minua. Sen saa valita myös kinkulla tai tomaateilla. Salaatit olivat raikkaita ja valkosipulisia, mutta alkupaloista ei vielä tullut mitään tajunnanräjäyttäjäfiilistä. Kun pizzavalintamme sitten saapuivat pöytiin, oli meininki jo toisenlainen. Henkäisimme ihastuksesta, miten kauniita pizzoja! Niitä sitten kuvattiin urakalla ja samalla äkkäsimme, ettemme tilanneet yhtään tomaattipohjaista pizzaa vaan neljä valkoista pizzaa sen enempää asiaa harkitsematta. Eipä tuo haitannut.

Kimppuun. Mistä aloittaisi? Peruna pizzassa kuulosti niin eksoottiselta, että aloitin siitä. Oli hyvää, uskon, että originaaliversiona lihan kanssa vielä maukkaampi. Jatkoin superjuustoiseen neljän juuston pizzaan, joka oli aivan ihana. Sen kruunu ja herkullinen suolapala olivat päällä koristeena olleet parmesanilastut. Ihan suosikkini! Lohipizza maistui hyvältä myös ja oli ihanan esteettinen, mutta yllättäen tykkäsin myös ihan hirveästi prosciuotto-pizzasta, jota ei ollut edes tarkoitus kinkun takia maistaa. Äkkäsin kuitenkin edessäni houkuttelevan palan, johon kinkkua ei ollut osunut ollenkaan mutta kesäkurpitsoja kyllä ja suosittelen. Kurpitsoissa oli hurjan hyvä maku!

Ihan jokaista suupalaa pizzoista emme pystyneet viimeistelemään, mutta aika hyvä suoritus. Jälkkäriksi pöytään tilattiin mansikkatiramisua, joka oli hämmentävä kaikkien mielestä. Kuten seurueen sananiekka Janica totesi, ei ole oikeaa tapaa tehdä tiramisua. Tässä vaaleassa versiossa maistui mansikka ja vanukas, eli sellaisen tumman kahviin vivahtavan jälkkärin sai tämän kohdalla unohtaa. Hurjan makea jälkkäri, joka ei minulle uponnut (no, en ole kyllä jälkkärityyppejä muutenkaan), mutta toisella puolella pöytää sai kehuja.

Mikä sitten on tuomio? Mistä ne Tampereen parhaat pizzat saa? Käyn itse sen verran harvoin pizzalla, etten ole ehkä paras kertomaan, mutta luotan, kun pöytäseurueeni sanoi, että Luca on ykkönen. Eikä toisaalta ihme, pizzat ovat valittu viime kesänä Italiassa Pohjois-Euroopan parhaiksi! Tykkäsin itsekin hurjasti taikinasta eli pohjasta, joiltain täytteiltä olisin toivonut enemmän makuja, toisaalta välillä suuhun osui ihan täydellinen juuston ja basilikan liitto. Aivan ehdottomasti suosittelisin pizzaa kaipaavalle paikkaa. Sijainti on mahtava, sekä sisä- että terassitilat ovat laajat. Täydestä ravintolasta ja avajaisista huolimatta odotusajat olivat maltilliset ja palvelu toimi alkukankeuden jälkeen hyvin. Hinta-laatu-suhde on kohdillaan, pizzat maksavat 14-18 euroa kappale.

Käy testaamassa. Oiva valinta vaikka vappupizzalle. Minä kiitän kivasta iltapäivästä pöytäseuruetta, oli aika täydellinen tapa viettää lauantaita auringon lämmittäessä. Seuraavan kerran palaankin sitten koko perheen kera testaamaan, mitä he ovat mieltä, ovatko nämä ne Tampereen parhaat!

Missä on sinun mielestä (Tampereen) parhaat pizzat?

*ruoat ja juomat saatu