Toinen puoli sydäntä

Lukeminen on ihanaa. Tiedätte miten sitä rakastan. Rakastan pelkkää kirjaston tuoksua. Joku juttu, johon oppi lapsena kirjastossa ”asuessaan” ja vieläkin kun avaan kirjaston oven, hengitän aina ekana syvään sisään. Ne kirjat tuoksuvat. Tiedättekö?

Käymme kirjastossa nykyään hyvin usein, sillä iltasatuja luetaan joka ilta ja niitä tarvitsemme koko ajan lisää. Useimmiten nappaan jotain itsellenikin mukaan, mutta usein sitä ei myöskään keksi, mitä lainaisi. Uutuuksia olen tosiaan jonottanut nyt jo yli 6 kk!

Reissuun lähti yksi kirjaston kirja sekä yksi oma. Lentokentällä mietiskelin, että kyllähän minä nyt kahdessa viikossa kolme kirjaa luen ja ex tempore-ostoksena nappasin kentän Suomalaisesta kirjakaupasta mukaan Sofia Lundbergin kirjan Toinen puoli sydäntä.

Avasin kirjan tokana lomapäivänä ja kolmantena olin jo lukenut sen. Ajattelin, ettei edes kolme kirjaa riitä ja nappasin hotellin respasta yhden lainaan. No, sittemmin on ollut lukuhetket vähissä, kun jäin useamman kerran yksin lasten kanssa sairaalahommien takia, autoiltiin ja niin edespäin, mutta eka lomakirja ja 400 sivua meni kahdessa päivässä! Te tiedätte tunteen, kun on ekat 100 sivua lukenut, jonka jälkeen kirjaa lukee illalla ennen nukkumaanmenoa (vaikka venyy liian myöhään), vessassa, ihan missä välissä vain. Se on hyvän kirjan merkki.

Toinen puoli sydäntä kertoo Elinistä, menestyvästä ja liikaa suorittavasta New Yorkissa asuvasta naisesta, jonka mies ja 17-tytär ovat saaneet tarpeekseen siitä, että työ on aina tärkein. Joka toinen hetki hypätään Elinin lapsuuteen, joka sijoittuu 1970-luvun Gotlantiin. Kesken lapsuuden Ruotsissa tapahtui jotain, jonka takia Elin halusi unohtaa kaiken, aloittaa uuden elämän ja jonka vuoksi hän ei ole parinkymmeneen vuoteen käynyt kotimaassan. Mies ja lapsi eivät edes tiedä, että hän on sieltä kotoisin. Sitten hän saa kirjeen lapsuudenystävältään, joka avaa kaikki padot ja kauhut menneisyydestä.

Olen aiemminkin kertonut, että itseeni vetoaa paljon enemmän kirjat, joiden sielunmaisema menee tutuissa maisemissa kuin ne, jotka sijoittuvat paikkaan, johon ei ole kosketusta. Gotlannin kuvaus ja lapsuus maalla ovat todella samaistuttavia asioita pohjoismaalaiselle ja itse koin jonkinlaista tarttumapintaa Elinissä, joka yrittää olla täydellinen ja suorittaa niin, että omakin perhe hermostuu.

Elinin tarina ja se, mitä oli tapahtunut menneisyydessä oli niin hämmentävä, että itkin hetkellisesti suorastaan ääneen tarinaa lukiessa. Sanotaanko, että ainakin äitinä tuntui ihan hirveältä. Lopussa, kun tarina lähti rullaamaan ja avautumaan, sanoisin, ettei se lopulta todentuntuinen ollut, niin uskomattomia käänteitä tarinassa oli. Mutta ainakin itseni oli pakko saada tietää, mitä Elinille oli tapahtunut ja tulisi tapahtumaan. Kirja oli järkyttävän koukuttava ja se sai ainakin itseni lukemaan sen mahdollisimman tauotta kannesta kanteen. Ihana kesäkirja!

Oletko lukenut? Innostaako? Ja hei, heittäkää kommentteihin hyviä kesän lukuvinkkejä!

Ihan uusi tuttavuus Lie_mi

Tuntuu, että Tampereen keskustasta tällä hetkellä enemmän häviää liiketiloja ja ravintoloita kuin saapuu uusia, joten oli hurjan piristävää lukea, että viime viikolla Hämeenkadulle Koskipuiston kulmille avattiin uusi ravintola, Lie_mi. Rynnistimme koko perheen voimin testaamaan lounaan, sillä perjantaina oli vielä voimassa tarjous 2 lounasta yhden hinnalla. Ja hetki meidän saapumisemme jälkeen oli jono jo kadulle asti, olipa positiivista huomata miten ihmiset löysivät paikan!

Lie_mi oli itselleni ihan uusi paikka, mutta niitä löytyy muutama Helsingistä, joten siellä paikkaan tutustuneet jo odottivat kieli pitkällä Tampereen version avautumista. Aasiassa asuneelle tuli paikkaan astuessa kotoisat fiilikset, kun vastassa oli chilikastiketta, nuudelita, kuvia Aasiasta sekä aasialaisia oluita. Paikka on upean värikäs astioita myöten ja värikylläisyyttä rakastavalle näyttäytyi todella kutsuvana paikkana!

Kiireestä ja täydestä paikasta huolimatta henkilökunta pysyi ystävällisenä ja erityisesti ravintolapäällikkö Mika Pelttarin rauhallisuus ja ystävällisyys kasvavasta jonosta huolimatta jäi mieleen. Jouduimme odottelemaan jonkin aikaa, jotta paikasta vapautui neljän hengen pöytä ja se oli homman tuskaisin osuus. Tilaa odottelulle ei juuri ollut, lapsilla oli nälkä ja ravintolassa oli todella kuuma. Lisäksi musiikki oli mielestäni liian kovalla, lasten äänet ja kysymykset painuivat musiikin alle ja odotteluun käytetty vartti tuntui pitkältä. Mutta selvittiin ja se oli odotettavissa, kun kyseessä oli uusi paikka ja oli vielä lounastarjouskin.

Olin etukäteen fiilistellyt listaa (kaipaan aina Thaimaan vuosilta nuudeliruokia), mutta lounasaikaan olikin valittavissa kolme eri lounasta, todella runsas salaattipöytä ja listalta voi tilata klo 15 jälkeen. Päädyimme kaikki samaan vaihtoehtoon, tofutäytteiisin Shanghai-tacoihin ja vegedumplingseihin. Aloitimme salaattipöydästä, joka lupasi hyvää. Kaikki oli ihanan freesiä ja maukasta ja nuudelisalaatit todella maistuvia. Pääruokaakaan ei tarvinnut kauaa odotella ja vakuutuin ensimmäisestä suupalasta. Vitsi miten maistuva annos, herkulliset dumplingsit sekä täydellinen taco! Potkua löytyi hieman, mutta tarpeeksi vähän, jotta esimerkiksi lapset tykkäsivät. Alla ollut lettu oli lasten mielestä ihan ykkönen, samoin kuin dumplingsit. Tofu oli yksi parhaita, mitä olen ikinä maistanut.

Hintaan kuuluu kahvi tai tee ja meille ystävällisesti kerrottiin tilatessa, että sen voi halutessaan ottaa myös mukaan. Jos meteli paikassa olisi ollut hieman vähäisempi, olisin antanut 10/10 lounaskokemuksellemme. Niin ja se hinta! Lounaan hinta on 10,80 ja kun niitä sai kaksi yhden hinnalla, ei ollut paha rasti.

Aivan varmasti palaamme uudelleen lounaalle tai testaamaan sen varsinaisen listan joku ilta! Lapsetkin otettiin hyvin huomioon tilatessa, heille sai annoksen pienemmällä hinnalla. Tykkäsimme! Kiva uutuus Tampereen ytimessä!

Onko itsellesi tuttu ravintola?

Boom with Veronica – behind the scenes

Yhteistyössä Särkänniemen kanssa

Särkänniemi kutsui viime viikolla kourallisen vaikuttajia kuvaamaan videota, jossa NRJ:lta ja youtubesta tuttu mariieveronica eli Veronica Verho emännöi meille aamupäivää Särkässä. Olin heti mukana, kun sattumoisin sattui tytöillä vielä olemaan tarhapäivä. Kiinni olevassa huvipuistossa on jotain lumoavaa, puhumattakaan siitä iloisesta joukosta, jonka siellä saa ympärilleen henkilökunnan ja muiden sometyyppien myötä. Ihanaa vaihtelua yksinäisille päiville! Itse kuvauksista ei ”ollut tarkoitus” tehdä mitään postausta tai julkaista kuvia, mutta minä halusin teille tuoda ihanan iloisia ja värikkäitä fiiliksiä keskiviikkoon. Kamera on aina laukussa, joten räpsäisin muutaman kuvan aamupäivästämme, niistä voitte sitten kurkkia miltä meno näyttää verrattuna valmiiseen videoon.

Saavuin Särkkään raakkuvana tapauksena, taisi olla kevätflunssani pahin päivä. Jännitin, kuuluuko pihisevä ääneni videolla ja tsemppasin, etten yskisi ja hyvin selvittiin. Hauska, miten juttu pöydässä alkoi luistaa ihmisten kesken heti, vaikkemme kaikki toisiamme tunteneetkaan ja miten ihania uusia tyyppejä kohtasin. Heistä on mainittava iloa pursunut, ysiluokkailainen lettitaituri, Alina jonka IG-tilin löydät nimellä Moonlightbraids.

Mikä meidän tehtävä oli? Nauttia pöydän antimista, härkäpapuhodareista ja karkeista sekä jutustella. Oli hauskaa, miten itse ainakin unohdin ihan täysin kamerat ympärillä, joten tilanne oli hyvin luonteva. Pääsimme myös hurvittelemaan Hypeen (no en mennyt, viime kesän kaksi äiti-huutoa aiheuttaneet kerrat vielä mielessä) sekä heppakaruselliin. Katselin hämmentyneenä, miten tyyni ilme naamallaan Hydraulic Press Channelin Anni eli Rahkamuija halusin uudelle kiekalle Hypessa, eikä päästänyt äännähdystäkään. Minä kiljuin kesällä kurkkuni käheäksi, nyt se oli sitä jo ilman kyytiäkään.

Valitettavasti emme päässet testaamaan vielä Boomia. Sen avajaisia vietetään lauantaina ja paikalla on myös mm. Veronica. En ole vielä päättänyt, uskallanko kyytiin. Jos 45 metriä korkea Hype tuntui jäätävän korkealta, niin miltä mahtaa 68 metriä korkea Boom tuntua. HEEELP! Mutta arvatkaa mitä – lapsi on täysillä menossa. Ja 120-140cm pitkät, johon väliin esikoinenkin osuu pääsevät laitteeseen aikuisen seurassa. Joten… Mitenköhän tässä käy, onko se pakko lennättää vielä itsensä taivaalle. Maisemat ovat kuulemma vertaansa vailla koko Tampereella.

Ihan mahtavan hauskaa on päästä aina mukaan näkemään kaikkea. Oli ihanaa tavata Veronica livenä, täytyy kommentoida, että olipa hersyvän iloinen ja maanläheinen tyyppi! En tiennyt millaista tyyppiä odottaa, koska en ole hänen vloggaamistaan seurannut, mutta nainen muutti hyytävän kelin aurinkoiseksi.  Mielenkiinnolla odotin, miten kuvaajat peittävät Veronican lumisateesta valkoiseksi muuttuvan tukan. Saadaanko videoon kesäfiilistä? Ei näytä kyllä ollenkaan niin hyytävältä kuin oli! Mitä mieltä olette, tarttuuko iloinen fiilis? Olin itse ainakin todella hyvällä tuulella aamupäivän jälkeen!

Kurkkaa valmis video täältä!

Lopputuloksessa meikäläisestä näkyy ehkä nenänpää jossain lopussa, mutta oli hauskaa nähdä taas niin sanotusti kameran toiselle puolen! Lauantaina 11.5. vietetään muuten Boomin virallisia avajaisia Särkässä, joissa mukana on niin Veronica, muita tubettajia kuin muun muassa Reino Nordin. Menossa? Me odottelemme hieman lämpöisempää keliä täällä, lapset ovat hinkuneet jo kohti Särkkää monesti!

Kuka on suunnitellut menevänsä 68 metrin korkeuksiin Boomilla? Tai menitkö jo vappuna?