Välähdyksiä viikon varrelta

Tuntuu nyt lauantaina, että kun katselen viikon kuvia, maanantaista on iäisyys. Niin paljon juttuja sitä ehtii kyllä viikkoon mahtua! On siihen mahtunut monta väläystä, niin aivojen älynväläyksiä, kameralla otettuja väläyksiä ja kännykkäväläyksiä. Tein eilen poikkeuksellisesti makaronilaatikkoa jauhelihasta. Siinä sitten ihmettelin Instastoriesiin että paistelen tässä nauta-sikaa, ei kun sika-nautaa ei kun kumpaa se on! Sain läjän viestejä, että riippuu siitä kumpaa siinä on enemmän. Nauratti kyllä ihan tosissani tämä oma blondius, AIVAN! Siinähän on järkeä! Puolustelen sillä, että en ole yli 20 vuoteen sitä syönyt ja kokannut ehkä kolmesti sinä aikana kun olen äiti, eli olen aivan kahvilla. Ja heitin jo paketin ennen viestien lukemista piharoskikseen, joten en edes voinut tarkistaa kumpaa se oli. Sikanautanautasikaa. Mutta maistui kaikille kolmelle ruoka ja itse söin muuten ensi kertaa nyhtökaurapyöryköitä, olivat superhyviä hummuksen kanssa!

Se siitä lihakeissistä. Piti siis tuoda teille muutama välähdys kännykästä viikon varrelta. Sellaisia ihan räpsyjä, joita ei hirveästi mieti tai asettele ottaessaan. Fiiliksiä viikon varrelta, sellaisia, joita voi heittää vaikka perheen whatsapp-ketjuun. Tiedätte?

Alkuviikosta näin palasen pyörästäni. Se on pinkki, siinä on glitterlakkaa joka kimmeltää ja Apulannan laulunsanoja. Kuka tunnistaa yhden suosikkibiiseistäni? Mies halusi itselleen talviprojektin ja halusi maalata pyöräni. Se on siis ollut muutamia kuukausia palasina ja kun mies jotain tekee, hän tekee sitten muuten täysillä. Sitä on hiottu ja laitettu viimeisen päälle. Vähän jo hihityttää, että pitääkö minulla pokka lähteä liikenteeseen pinkillä Apulanta-läskilläni. Siis oikea nelikymppisen äidin polkupyörä, apua! Mutta kohta tsygä rullaa, kuten eräässä biisissä sanotaan.

Keskiviikkoaamuna heräsin mummon luota. Lueskelin Hesaria, söin puuroa ja juttelimme vaaleista. Monesti lähden Helsingin tilaisuuksiin osaksi senkin takia, että pääsen näkemään häntä ja ehkä ystäviä pääkaupunkiseudulla. Jatkoin matkaa Green Caren tilaisuuteen, jossa oli huikeat Cargon eväät. Kuka muistaa kun kirjoitin ravintolan avajaisista nelisen vuotta sitten? Huikea oli tuo leipä! Opin muuten tilaisuudessa senkin, että ainoastaan tyrni tarvitsee ehdottomasti ristipölytystä. Siinä loppui ihmettely, miksi meidän yksinäinen omppupuumme pärjää. Iltapäivällä kävin katsomassa Riannon showroomilla Prisman uutuksia ja mietin että näyttääpä ihanalta tuo mansikkajuttu, mutta unohdin maistaa kun lähdin kipittämään junaan. Höh hei.

Torstai olikin kaikenlaista pientä täynnä. Ihastuttava ilma, lämpöä 13 astetta. Eka kerta puoleen vuoteen, kun ei palellut Pikku Kakkosen puistossa! Kävin verikokeessa rauta-arvojen tsekkauksen takia pikkunaiset assarinani. Kävelimme Pikku Kakkosesta labraan ja pienin tuijottelisi Tammerkoskea loputtomiin. Putoava vesi on hänestä mielettömän upeaa ja vangitsevaa. Toinen taas etsii sillalta sydämenmuotoisia rakkauslukkoja. Minä mietiskelin taustalla, että hassua kun meillä on kaksi paljasjalkaista tamperelaista perheessä ja kuvailin narsisseja. Voi kun saisivat olla rauhassa, niin monesti kukille tehdään pahaa. Joku nakkasi ne koskeen viime vuonna. Ei helvata ihmiset!

Ilmeisesti ulkoilu ja labrahommat olivat jänniä, sillä kuopus pyysi ykskaks päiväunille ja tilttasi saman tien kärryyn. Siis noin naamalleen, pylly pystyssä. Luulin että hän pelleilee, mutta ihan reporangan tytön sain kääntää ympäri. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja äänestin ex tempore, ihan eri tyyppiä kuin piti. Tuntuu niin hölmöltä koko touhu hallituseroineen, mutta tuntuu väärältä myös jättää äänestämättä. Sitten piti juoda vaalikahvit. Esikoinen joi mehun ja tutki puistosta löytämiään aarteita, korkkia ja pinniä ja minulla jäi vaalikahvi eli tee mukiin, otin vahingossa jotain niin savuista teetä että mukiin jäi. Yäk.

Perjantaina pysähdyin sekuntiksi räpsäisemään kuvan pajunkissamerestä juoksulenkilläni ja mietin, noinkohan luvattu takatalvi tulla pöllähtää ensi viikolla. Lähdimme siis äkkiä kuvailemaan yhtä yhteistyötä ulos, sillä muksut eivät kestä palelua. Ihanaa miten tossu lentää kuivalla asfaltilla, on kyllä helppo taas juosta talvijuoksun, lumen ja rännän jälkeen!

Sellaisia arkiräpsyjä tästä viikosta! Tai välähdyksiä. Sikanautanautasika. Ja silleen. Pitääkö sitä aina paljastaa blondiutensa, hah!

Olitpa blondi, brunette tai punapää, toivon sinulle aurinkoista viikonloppua! Mitä omaan viikkoosi on mahtunut, mikä on ollut viikon paras juttu?