Mihin haluan vaikuttaa?

Nykyään kun puhutaan bloggaamisesta, puhutaan pääasiassa vaikuttamisesta. Somea tekevät ihmiset ovat vaikuttajia, enemmän tai vähemmän tietoisesti. Tiedän itse, että olen innostunut monesta ravintolasta, reseptistä, vaatteesta tai tapahtumasta yksinomaan somen takia. Sieltä on löytynyt paljon hyvää, mutta välillä some saattaa innostaa myös ihan turhiin hankintoihin.

Olen itse ajatellut pitkään, että oma volyymi on vielä sen verran pientä, etten ole sanan varsinaisessa merkityksessä vaikuttaja. Mitä enemmän olen saanut palautetta Instassa tai vaikka kasvotusten, olen pikku hiljaa herännyt tajuamaan sen, että juttuni ihan oikeasti saattavat vaikuttaa ihmisten valintoihin. Sen myötä on ollut yhä tärkeämpää löytää se ns. oma linjansa ja asiat, joiden takana haluaa seistä. En halua tehdä somestani mitään ostotuputuskanavaa ja olenkin ollut hyvin iloinen, kun Instagrammissani on keskusteltu esimerkiksi luonnonkosmetiikan hyvistä puolista ja siitä, kannattaisiko vaihtaa edes osa tuotteista luonnonkosmetiikkaan. Olen iloinen, jos saan ihmiset miettimään valintojaan. Monen kosmetiikan mikromuovit ovat tuhoa merille, liian kovat hajusteet ahdistavat henkeä (vaihdoin eräänä päivänä juoksumattoa, kun viereiselle matolle tuli suihkutettavaa deodoranttia hippasen runsaasti käyttänyt mies) ja lasten kemikaalikuormaa kannattaa miettiä erityisesti. Tolu-pullon kanssa minäkin heilun oksennustautipäivinä, mutta ihan joka arkipäivä ei kannata lapsiaan altistaa ilmaan suihkutettavilla kemikaaleilla. Pesuainessakin on myrkyttömiä vaihtoehtoja vaikka millä mitalla tarjolla!

Olen herännyt siihen, että every little matters. Jos minun kanavieni kautta viisi ihmistä menee ja vaihtaa pesuaineen myrkyttömään ja ostaa mikromuovittoman hammastahnan, niin se on jo lottovoitto. Mitä sitä ajattelemaan, kuinka pieni oma vaikutus”valtani” on, vaan sitä, että jokainen pieni teko merkitsee. Olen pyrkinyt olemaan kanavissani rehellinen ja seisomaan sellaisten asioiden takana, joihin itsekin uskon. Oma linjakin on alkanut yhä enemmän löytymään ja tiedän, minkälaisia yhteistöitä haluan tehdä tai minkä merkkien takana seisoa.

Kotimaisuus on yksi arvo, jota haluan nostaa esille. Kotimaan matkailu ja pienyrittäjien tukeminen toinen tärkeä arvo. Hyvinvointi ja liikunta ovat lähellä sydäntäni. Olen ollut todella iloinen niistä monista viesteistä, joita olen saanut Instagrammin kautta liikuntaan liittyen. Yksi kertoi alkaneensa vuosien jälkeen hiihtää, kun oli katsellut hiihtojuttujani Instagrammin puolelta, toinen kertoi saaneensa liikunnan osaksi perheen arkea esimerkistäni ja kolmas sanoi lähtevänsä lenkille aina nähtyään fiilistelyni juoksulenkin jälkeen. Että hänkin haluaa tuon olon! Jopa kälyni laittoi eräs kerta viestiä, että hän luki minun juoksemista käsittelevän blogijutun ja paukasi niiltä sijoiltaan juoksulenkille ennen töihinmenoa. Kiitti innostamisesta. Mahtavaa! Näistä viesteistä olen ollut eniten innoissani, olen innostanut monen liikkumaan ja kaivamaan jopa sukset esiin. Niistä palautteista on tullut hurjan hyvä mieli itsellenikin. Kiitos kun jaatte fiiliksiä. Eilen sain viestiä lautailusta, joku pohti uskaltaisiko lautailla vuosien tauon jälkeen. Rohkaisin kokeilemaan, 14 vuoden lautailutauko itsellänikin oli ennen viime talvea. Huh!


paita ja housut H&M/ kengät Prahasta/ takki ESPRIT/ panta VALKAMA/ korvikset MAANANTAIMALLI

Bloggaajana saa jatkuvasti kaikenlaisia yhteistyöehdotuksia, joista moneen vastaan siltä istumalta ei kiitos. En halua kanavillani kehottaa ostamaan ns.turhina pitämiäni juttuja. Esimerkiksi kännykänkuoria tuupataan yhteistyönä ties mistä firmasta, mutta olen sanonut näihin aina ei kiitos. Miksi kehoittaisin ihmisiä ostamaan lisää muovia? Yllättävän paljon tulee myös ehdotuksia, joihin minun pitäisi sijoittaa itse rahaa. Siis saisin alennuksella ostaa jonkin tuotteen, sen lisäksi että siitä joutuu maksamaan jotain, siitä pitäisi postata ja sitä mainostaa. Sanomattakin selvää, että ovat jääneet tekemättä. Toki ostan omalla rahalla monia ”mainostamiani” asioita, kuten kuvissa näkyvän pannan, mutta sen teen sitten omasta valinnastani, en jonkun ulkopuolisen tahon pyytämänä. Pannan takana on suomalainen pienyrittäjä, joten mielelläni tuon sitä esille! Sama tarina kuvien korviksilla, niiden takana on nuori suomalaisyrittäjä.

Kaikkein helpoin on seistä merkkien takana, jotka ovat olleet vuosia käytössä ja joiden voi oikeasti sanoa olevan hyviä. Esimerkiksi Changen asiakas olen ollut niin monta vuotta kuin muistan ja kaapista löytyi paljon heidän tuotteitaan jo ennen mitään yhteistyökuvioita. Luotan merkkiin täysin ja tykkään sen puolesta puhua.

Iloitsen kovasti liikuntaviesteistänne ja hyvistä löydöistänne, joihin olette ehkä päätyneet kauttani. Laittakaa jatkossakin viestiä, niitä on kivaa lukea! Some on täynnä erilaisia mainoksia, yhteistöitä, alekoodeja ja muita, mutta uskon, että ihmiset osaavat yhä kriittisemmin tarkastella kulutustaan, löytää ne oman näköisensä vaikuttajat ketä seurata ja nähdä mikä on ns. aitoa ja mikä ei.

Mitä mieltä aiheesta, onko some aiheuttanut tekemään harkitsemattomia hankintoja? Oletko innostunut liikkumaan, lähtemään reissuun tai jotain muuta somen myötä? Iloista alkanutta viikkoa!

Mitä tapahtui viikonloppuna? Entä 17 vuotta sitten?

Nyt löi kyllä otsikon kanssa tyhjää, kun tekee mieli höhkätä vähän kaikesta! Viikonloppuna oli hyvin kahtiajakautunut olo – yhtä lailla pidin kiinni jokaisesta lumenmurusesta, hiihdin parikymmentä kilometriä ja olimme Sappeessa laskemassa. Voin henkisesti heti paremmin, kun sai olla ulkona ja laskettelukeskuksessa oli kuin talvi olisi tullut takaisin. Toisaalta kaupungissa ollessa oli jo aikamoinen kevätolo ja teki mieli vetää keväinen hame päälle. Kumpi tässä nyt onkaan, kevät vai talvi? Olisin niin pitänyt talvesta vielä hetken pidempään kiinni!

Viikonlopun brunssille menin hameessa ja ihastuttavaa ihastuttavammassa hiuspannassa, joka lähti mukaani Miela Showroomilta. Olen pitkään miettinyt tuon Valkaman pannan hankkimista, mutta epäillyt osaisinko sitä käyttää. Nyt kun hiustenkasvatusprojekti on inhottavassa vaiheessa ajattelin, että tuo panta voisi olla apu ja oikeassa olin, sehän on ihan loistava! En ymmärrä miksen ole hommannut tällaista aiemmin, sillä se pelastaa pipon alla lätistyneen tukan, ylikasvaneen tukan ja laittamattoman tukan. En ikinä ehdi lasten kanssa ollessa tehdä hiuksille mitään ja kärsin jotenkin tosi paljon tukastani, se on ohut ja laittamaton aina. Asukuvissakin murheenkryynini on ollut tukka – sain ihan älyttömästi itsevarmuutta pannalla, kun en miettinyt miten hirveältä tukka näyttää. Kuulostaako ihan älyttömältä? Lisäksi sain laittaudutta ennätysajassa ladulta brunssikuntoon, kun hiustenlaiton korjasi panta päässä. Ihastuin ihan hirveästi, varmasti vähän mielipiteet jakava panta, mutta voi olla että hengailen tänä keväänä tämä päässä ja paljon! Tunsin itseni kauniiksi se päässä, enkä muista milloin olisi ollut sellainen olo. Se oli kuulkaa aika hyvä fiilis! Huomasin muuten, että minulla on enää hyvin harvoin asua, missä ei olisi jokin osa kotimaista. Mahtavaa sekin!

Viikonloppuna tapahtui myös jotain, mistä ajattelin kirjoittaa ihan oman postauksensa myöhemmin. Oli ihanaa olla kohtuu aikatauluton viikonloppu perheen kesken pitkästä, pitkästä aikaa. Laski stressitasoja ja paljon!

Mutta mitä tapahtui 17 vuotta sitten? Silloin oli kahden parikymppisen nuoren kihlapäivä. Ei tullut mieleenkään pitää mitään kihlajaisia, vaan kävimme kaksin syömässä ja säästin muun muassa kuitin tuosta ruokailusta ja talletin sen valokuva-albumiin. Täytyy sanoa, ettei siitä kuitista enää oikein mitään selvää saa, kurkkasin joitakin viikkoja sitten. Alkaa olla valkoinen lappu. Mutta siellä se on, muistuttamassa tuosta jännästä päivästä, kun Tamperekin oli meille vielä niin uusi kaupunki, ettemme oikein tienneet missä siellä söisi. Kun lähdimme ruokailun jälkeen kotiin bussilla ja kävin matkalla ostamassa uusia sukkia. Ja siinä se sitten oli. Elämä oli jotenkin niin ihanan vaatimatonta nuorena, olin jotenkin hirveän pienestä tyytyväinen.


paita VERO MODA/ hame LINDEX/ kengät DR.MARTENS/ rannekoru OXXO/ takki ESPRIT/ panta VALKAMA/ korvikset POOLA KATARYNA

Tänä aamuna sain 17-vuotiskihlapäivän kunniaksi aamun uintitreenireissulla haettuja tuoreita sämpylöitä. Olin hyvin onnellinen niistäkin, rakastan tuoretta leipää ja on arjen pienet välittämisen hetket ovat ehkä parhaita. Tuo kuvissa näkyvä rannekoru on muuten sekin miehen ostama lahja, sopii näihin kuviin. Nyt lähden natustamaan tuoreita sämpylöitä lasteni kanssa ja innolla uuteen viikkoon panta päässä. Viikonlopussa oli paljon asioita, mistä olla kiitollinen ja oli ihanaa pitää siitä talvestakin vielä kiinni!

Mitä sinä teit viikonloppuna? Lomaillaanko teillä nyt hiihtoloman merkeissä? Mukavaa helmikuun vikaa viikkoa!