Mä tein sen! Miten päädyin yrittäjäksi?

Huh heijaa kun ovat fiilikset heitelleet riemusta kauhuun. Miten ihmeessä minusta tuli yrittäjä? Sillä sitä nyt virallisesti olen. Perjantaina katkesi työttömyyteni, kun torstaina sain myönteisen päätöksen starttirahasta.  Sitten sain Y-tunnuksen. Olin ensiksi ihan hyppiä riemusta, seuraavassa hetkessä haukoin kauhusta henkeäni. Mitä olen tekemässä! En minä ole mikään piinkova bisneslady, päinvastoin, olen herkkä ja vähän liikaa stressaava. Miten päädyin tähän tilanteeseen?

Ja tiedättekö muuten mitä – odottelin vain kiltisti, että saan päätöksen starttirahaan ja kyllästyin odottamaan. Piti saada selkoa asiaan, sillä olin jo saanut tulevalle yritykselle yhden koko syksyn kestävän projektin, joka pitäisi saada käyntiin. Tämä siis liittyen viestintään, mutta täysin esimerkiksi blogin ulkopuolella oleva työ. Palattuani Pärnusta soittelin torstaina Työkkäriin starttirahan perään. Sieltä käskettiin soittaa yrityspuolelle. Sieltä annettiin starttirahakäsitellijöiden numeroita kaksi. Toisesta numerosta vastasi nainen, joka kysyi onko hänen hakemuskäsittelijäni. Ööö, mistäs sen tietäisin? Selvisi, ettei ole. Hän jätti soittopyynnön sille, joka on käsittelijäni. Joka soitti tietenkin, kun olin lapsen kanssa lääkärissä. Sitten soittelin takaisin. Ja selvisi, että hakemukseni on kuitattu vastaanotetuksi, mutta hukattu sen jälkeen. Se ei olisi ikinä tullut käsittelyyn ilman soittorumbaani sen perään. Oikeasti, argh. Käsittelijä kysyi voiko palata asiaan ensi viikolla. Pidin pintani ja sanoin, ettei se oikein käy, etten menetä töitä ja sain sitten haastattelun jälkeen myönteisen päätöksen starttirahaan. JES! On joku pieni turva siellä pohjalla sitten.

Miten tähän tilanteeseen on päädytty? Varmaankin omien valintojen sekä nykyisen työelämän myötä. Kun valmistuin yliopistosta yli 10 vuotta sitten kasvatustieteiden maisteriksi, valitsin lähteä Thaimaahan puuhaamaan kaikkea muuta. Tässä vaiheessa elämää en missään nimessä kadu, enkä vaihtaisi noita vuosia ulkomailla mihinkään, mutta eihän se ollut paras startti työelämälle. Silti se oli parasta, mitä voin muistojeni pankkiin tallettaa toimistossa istumisen sijaan ja suosittelen ehdottomasti kaikille! Haikailemme tasaisin väliajoin miehen kanssa takaisin edelleen.

Niin, aiheeseen taas. Sitten työelämä oli pätkiä erilaisissa paikoissa, joissa viimeinen tiedottajan pesti päättyi, kun olin yli puolivälissä raskaana. Jatko oli selvä, jäin odottelemaan perheenlisäystä. Kävin lapsen ollessa 1,5-vuotias vuoden kestävät muotitoimittajaopinnot ja sitten kuopus ilmoitti jo tulostaan.

Viime syksystä lähtien olen tasaisin väliajoin pusertanut työhakemuksia pääsemättä edes työhaastatteluun. Olin niin iloinen, kun pääsin haastatteluun reilu viikko sitten, vihdoin! Työ olisi siis ollut yrittäjänä tehtävää työtä yhdistystoiminnassa ja näin ollen tuntitaksalla laskutettavaa. Starttirahan iloa himmensi myös se, että yhtä aikaa sen kanssa sain kuulla olleeni toisen hakijan kanssa tosi pätevä, mutta valitsivat sen toisen. ÄRRRR. Ehkä raastavinta olla kakkonen, niin lähellä ja silti niin kaukana! Harmitti ihan silmittömän paljon!

Olen kuitenkin todennut, että kun olen puuhaillut some- yms. hommia nämä vuodet, alkaa olla helpompi myydä osaamistani sisällöntuottajana, copywriting-hommissa, blogiyhteistöissä ja kaikkeen viestintään liittyvässä sen sijaan, että painaisin kohti kasvatustieteiden töitä. Ja mitä nekin oikein ovat edes? Itse asiassa luin enemmän hallintotieteitä ja tiedotusoppia yliopistossa kuin kasvatustieteitä, joten tuo tittelikin on todella hämäävä.

Näin päädyin kokeilemaan siipiäni yrittäjänä. Tässä sitä sitten ollaan, ensimmäistä kertaa SEITSEMÄÄN vuoteen en ole virallisesti työtön, kevytyrittäjä tai muuta vastaavaa, vaan ”ihan oikea” yrittäjä. Edessä on hirveästi opeteltavaa liittyen kirjanpitoon ja verotukseen sekä yhtä tärkeisiin juttuihin, nimittäin siihen myymiseen ja verkostoitumiseen. Minä olen luonut verkostoja paljonkin pääkaupunkiseudulle, mutta Tampereella tunnen olevani vielä aika hukassa. Lisäksi se töiden saaminen ja myyminen vähän jännittää. Yrittäjäkurssin voi käydä kuka vaan (se tarjottiin muuten ilmaiseksi työttömille korkeakoulutetuille, mahtavaa!) ja starttirahahakemuskaan ei ollut niin haastava tehdä kuin pelkäsin. Toiminimen perustaminenkin on suhteellisen yksinkertaista. Mutta sen jälkeen alkaakin vasta se totinen työ, eli hommata riittävästi töitä, jakaa aikansa järkevästi, verkostoitua, kouluttautua, pitää osaamista yllä ja… Huh!

Eli kaikki te, jotka olette yrittäjiä, olette joskus olleet tai miettineet sitä, heittäkää vinkkejä kehiin! Otan kaiken tiedon ilolla vastaan. Tästä tämä lähtee toivottavasti! Tällä hetkellä yrittäjyydessä yhtä lailla kiehtoo ja jännittää se, että asioita saa tehdä koko ajan. Tein useamman palasen taas viikonloppuna, mutta sitten taas voin lähteä arkena tunniksi lenkille keskellä päivää. Työteho on yksinään välillä huomattavasti parempi, kun aikaa ei mene lounaisiin, avotoimistossa höpöttelyyn tai teehetkiin. Näin ollen päivisin jää aikaa sitten vaikka urheilulle. Ja joustaahan tämä homma sitten kun lapsi sairastaa ja antaa siimaa sille, ettei kuopuksen tarvitse olla vielä kokopäivähoidossa. Samalla se on juuri se haaste, osata olla välillä tekemättä yhtään mitään. Ihan loma-lomalla on ollut jo pitkään mahdoton olla, ehkä siis tavoitteissa joku kännykätön viikko perheen kanssa vielä! Yrittäjyydessä kiehtoo myös se, että kun tekee niitä asioita mistä tykkää, ne tekee ilolla, täysillä, huolellisesti ja mielellään.


mekko & OTHER STORIES (second hand, Magicpoksin kirppiskamoista) / takki H&M (second hand)/ kengät DR. MARTENS/ korvikset LINDEX/ hiuspanta VALKAMA ACCESSORIES

Ja tiedättekö mitä. Väkisin puristui silmästä lääkärissä pari kyyneltä ollessani niin huolissani lapsesta ja kuullessani diagnoosin, mutta siinä lääkärin kysellessä kuka lasta voi hoitaa ja tarvitseeko kirjoittaa töihin todistuksia sanoin ensimmäistä kertaa ääneen, että olen yksityisyrittäjä. Sen sijaan että olisin ”vaan kotona”, ”työtön”, ”kotiäiti” tms. Olipa jännää! Se jotenkin nosti omaa ihmisarvoani (vaikkei näin pitäisi olla, ehkä tämä on oman pään sisäistä, kun olen niin pitkään ollut työtön ja selittänyt ihmisille tilannettani auki sataan kertaan).

Vinkkejä ja onnenpotkuja kehiin siis, toivottavasti saa työllistettyä itseni tarpeeksi tehokkaasti! Iloista uutta viikkoa kaikille! Sanoinko jo, että viikko on eka seitsemään vuoteen, etten joudu kutsumaan itseäni virallisesti työttömäksi? Sanoinhan? Hih!

Uuden ajan alku (sisältää arvonnan)

Koska päätin viikonloppuna keskittyä pääasiassa kaikkeen muuhun kuin koneen näpyttelyyn, tulee tämä asupostaus päivän etuajassa. Voi kai maaliskuun vikana päivänä jo niputtaa maaliskuun? Tänään alkoikin uusi aika, kesäaika. Kuinka moni kärsii kellojen siirrosta? En muista kärsineeni aiemmin ollenkaan, mutta lasten rytmejä tuo tuntikin vähän sekoittaa ihan selkeästi, tosin se kestää yleensä kolme päivää ja sitten ollaan taas sopeuduttu uuteen aikaan.

Maaliskuu vei lumet mennessään ja tänään on tarkoituksemme vielä mennä tutkimaan, kuinka paljon lunta on Himoksen rinteissä. Veikkaan, että jää kevään viimeiseksi kerraksi. Huhtikuu tuo tullessaan kevään, pääsiäisen, parit synttärit taas lähipiirissä ja toivottavasti monet hyvät juoksutreenit. Oli enemmän kuin mahtavaa päästä perjantaina juoksemaan viikon sairastelun jälkeen! Voi että liikuntaa tuleekin ikävä!

Mitä bloggaamiseen tulee, maaliskuu oli suhteellisen tuottelias ja… Oma henkilökohtainen blogikävijäennätykseni syntyi maaliskuussa. Olen siitä hyvin kiitollinen kaikille teille, jotka tänne löysitte sekä kaikille yhteistyökumppaneille, jotka tekivät kanssani postauksia ja esimerkiksi jakoivat niitä omissa somekanavissaan, joka selkeästi toi tänne lisäliikennettä. Kiitos siis kaikille. Olen laittanut tähän hommaan niin paljon aikaa, rahaa ja vaivaa, että tuntuu hyvältä, kun täällä käydään. Ja vaikka tuntuisi miten vähäpätöiseltä laittaa viesti Instassa tai jättää kommentti täällä, niin minulle ne merkkaavat todella paljon!

Huhtikuun suhteen on suunta ja postausjutut vielä vähän hukassa. En oikein tiedä mihin suuntaan lähtisin tätä hommaa viemään, mutta josko se siitä kevään myötä kirkastuu. Kokosin tähän postaukseen maaliskuun asut ja vähän normaalia suuremman arvontapaketin luonnonkosmetiikkaa kiittääkseni siitä, että pysytte matkassa. Klisee, mutta ilman teitä, kommenttejanne sekä viestejänne esimerkiksi Instagrammin puolella tätä ei olisi mitään järkeä tehdä.

Tiedättekö minkä koen onnistumiseksi maaliskuun asuissa? Niissä on seuraavat kotimaiset merkit esillä: Nosh Organics, Uhana Design, Minna Parikka, Via Minnet, Valkama, Maanantaimalli ja Katri Niskanen. Hyvä kotimaisuus, jes!

Tule siis mukaan arvontaan ja huikkaa oma asusuosikkisi maaliskuun asuista tähän postaukseen! Myös postaustoiveita otan mielelläni vastaan. Ja mielelläni kuulisin, onko sinulla huhtikuulle esimerkiksi pääsiäissuunnitelmia?

Jätä kommenttisi 4.4.2019 klo 18 mennessä ja olet mukana ihanan ison luonnonkosmetiikkapaketin arvonnassa! Onnea matkaan kaikille ja tsemppiä kesäaikaan siirtymisen kanssa!

Rentouttavaa sunnuntaita!

Meidän äiti lasten sanoin!

Meidän likat ovat täynnä tarinoita ja molemmat tuottavat päivässä hirveän määrän puhetta, kuten varmasti monet alle kouluikäiset. Keskiviikkona esikoiseni sanoi, että hänellä on paljon ajatuksia päässä, muttei voi kertoa niitä. Kysyin että miksei, johon hän vastasi, että ”niitä tulee koko ajan lisää, sitten puhuisin koko ajan, en voi puhua koko ajan!”. Kyllä hymyilytti.

Siispä Anniinan Instasta inspiroituneena ajattelin, että miksen päästäisi pikkulikkoja ääneen kertomaan muutamalla virkkeellä, millainen heidän äitinsä on heidän mielestään. Piti haastatella tytöt erikseen, sillä kuopus toistaa hyvin herkästi isosiskon jutut, vaikka on itsekin täynnä mitä hauskempia ajatuksia.

1. Mitä teet äidin kanssa?

6v: tykkään kerätä aarteita ja käydä äidin kanssa kaksin leffassa
3v: teen palapeliä

2. Mikä tekee äidin iloiseksi?

6v: rakkaus ja äitienpäivä
3v: haliminen

3. Kuinka monta vuotta äiti on?

6v: Hmmm. Nyt en kyllä tiedä.
3v: kolme vuotta!

4. Mitä äiti tykkää tehdä?

6v: äiti tykkää halata meitä ja tykkää kun me ollaan iloisia
3v: äiti tykkää pussata meitä, halata meitä ja silittää meitä. Sitten se tykkää tehdä tietokoneella ja puhelimella juttuja ja mennä meidän kanssa ulos! (Oho, osuipa 3vee oikeaan!)

5. Mitä ei osaa tehdä?

6v: ei osaa piirtää niin hyvin kuin minä. Eikä kirjoittaa niin hyvin kuin minä. Ei osaa rakentaa niin hyvin palikoilla kuin minä. Eikä osaa kasvattaa kasvejakaan niin hyvin kuin minä!
3v: äiti ei osaa maalata pyörää, isi osaa.


mekko NOSH ORGANICS/ takki ESPRIT/ kengät DR.MARTENS/ panta VALKAMA/ korvikset UHANA DESIGN (DIY)

6. Missä äiti tykkää olla?

6v: äiti tykkää olla juoksemassa ja jumpassa.
3v: jumpassa, juoksemassa ja pyöräilemässä

7. Kuinka pitkä äiti on?

6v: äiti on 140 metriä pitkä
3v: 500 minuuttia

8. Kuinka paljon äiti painaa?

6v: äiti painaa 100 tonnia (!)
3v: neljä

9. Mikä on äidin lempiväri?

6v: pinkki ja turkoosi
3v: punainen, vihreä ja vaaleanpunainen

10. Mitä äiti rakastaa?

6v: minua ja pikkusiskoa, iskää ja kukkia
3v: minua ja isosiskoa

Näin! Aika hienosti he äitinsä tuntevat ja yllätyin, miten pitkiä ja pohdittuja vastauksia pienemmältäkin tuli. Kuvissa puolestaan taas kolmen kotimaisen kombo, siinä yhdistyy niin Nosh, Valkama kuin itse tekemäni Uhanan korvikset. Mitä tykkäätte näin mustasta asusta, minulla harvoin näkee kokomustaa?

Minä alan nyt leipomaan tyttöjen kanssa suklaakakkua, saas nähdä tuleeko tästä muuta kuin suklaalla kuorrutetut pikkunaiset ja keittiö. Yrittänyttä ei laiteta!

Ihanaa alkavaa viikonloppua!