Onko sinulla firman paita?

Nimimerkkini oli netissä vuosikaudet Amanda ja tuolla nimellä pidin blogiakin pari (?) vuotta. Ekoissa blogitilaisuuksissa joissa kävin ihmisten oli vaikeaa mieltää nimeni olevan Katja, kun olivat ajatelleet Amandan olevan ihan virallinen nimi. Amanda oli siis vain keksitty nimi, suosikkini kyllä ja 1990-luvulla minulla oli marsu nimeltä Amanda.

No, siihen nimeen vuosien saatossa oppi niin, että katsellessani Kostoa (Maikkarilta tullut tv-sarja), jossa päähenkilö oli Amanda samaistuin tuohon nimeen jotenkin aina. Ihan kuin olisi jotenkin puhuttu kaimasta.

Sama on käynyt nyt vuosien saatossa sanalle optimismia. Sitä harvoin näkee juuri tuossa muodossa, onhan blogini nimi alun perin väännetty englanninkielisestä lauseesta, jonka Desigualin perustaja heitti ilmoille. Desigualin vaatteet ovat vaatteita, jotka tuovat optimismia ja energiaa:Clothes that exude happiness, optimism and energy in every seam”. Siitä se ajatus nimeen sitten joskus lähti. Vaikka monesti on tuntunut, että blogini nimi on maailman noloin ja Desigualin vaatteitakin käytän enää hyvin harvoin verrattuna kuuden vuoden takaiseen, en ole nimeä osannut vaihtaa. Siitä on tullut niin osa minua.

Kun sain Ratinan upouuteen Zaraan lahjakortin ja haahuilin tekemässä päätöstä mihin käytän sen, heilui Lindexin ovella paita, jossa luki OPTIMISM pinkillä pohjalla. Se paita huusi nimeäni, enkä vain voinut ohittaa sitä. Selkeästi olen brändännyt itseni sanaan, kun vappuna veljeni kysyi ”oletko firman paidassa?” ja äitikin epäili, olenko teettänyt sen. Lempivärini yhdistettynä ”sanaani”. No, vahvisti vain sitä, että se todellakin oli minun paitani, pikku piilomainos vai mitä?


t-paita LINDEX/ neuletakki ONLY/ housut ZARA (lahjakortti saatu blogin kautta)/ kengät ZARA (second hand)/ rannekoru BY PIA’S/ korvikset CORUU (saatu)

Zaran lahjakortin päädyin käyttämään kesäkenkiin ja noihin pinkkeihin housuihin ja kengät nappasin blogikirpparilta Kristan pöydästä. Hänellä oli hirveästi ihania kenkiä myynnissä omassa koossani, otin nuo ja pysyin sen jälkeen kaukana, apua! Kävikö kukaan ostoksilla?

Vapun fiiliksiin tämä värikäs asu sopi mielestäni täydellisesti ja viihdyin kokonaisuudessa todella hyvin. Teeleidin edestä saatiin vähän väriäkin kuviin luonnon ollessa tällä hetkellä niin superharmaa! Nyt kaivattaisiinkin aimo annos optimismia, sillä kaksi viikkoa olimme terveenä, kunnes vatsatauti löysi taas ja minä heräsin ennen viittä huonoon oloon tänään. Kuopus-parka, hänellä on todellinen telkkariviikko, kun emme päässeet ensiksi ulos esikoisen kanssa ja nyt minä en kykene pihalle. Juuri kun eilen olimme monta tuntia pihalla ja mietin, että ihanaa perjantaina nähdä kavereita ja ulkoilla rauhassa. Ehkä eniten jurppii lähestyvä puolimaraton, kohtalaisen pian tulisi saada itsensä kuntoon, jos mielii juosta. Onneksi tauti vaikuttaa lievältä, mutta katsotaan.

Joka tapauksessa ihanaa viikonloppua kaikille! Kuinka moni muisti, mistä blogini nimi kumpuaa? Mitä pidätte asusta?

P.S. Viikonloppuna sulkeutuu kaksi kivaa arvontaa, kosmetiikkaa täällä ja teetä täällä, käy osallistumassa!

Teetä ja tivolia

Huomenta ja sateista keskiviikkoa! Miten arkeen laskeutuminen on sujunut siellä? Meillä pidetään sairastupaa, vaihteeksi. Mutta siitä ei enempää, vaan ihanasta vapusta! Emme päässeet sairastelujen vuoksi pääsiäisenä Jyväskylään ja seuraavaan kertaan tulee aikaa, joten oli aivan ihanaa päästä nyt muutamaksi yöksi putkeen paikalle. Mies sai järkättyä maanantain vapaaksi ja näin ollen ehdimme nähdä niin kummit, mummit, isomummon kuin ystävätkin. Kiertää tivolin ja nauttia brunssista, joka oli ainakin minulle ja kälylle ihan unelmien täyttymys. Käydä useammalla juoksulenkillä ja kokata mummilassa brunssia. Tuli ainakin syötyä! Kolme yötä tuntui siltä, että olisin ollut jossain minilomalla ja silti tulimme eilen niin ajoissa kotiin, että ehti vaikka mitä.

Mutta siihen vappuaaton brunssiin, se nimittäin nautittiin lempparipaikassani Teeleidissä. Itselleni tällainen brunssi, jossa saa valita kannullisen teetä ja hintaan kuuluu vielä uudelleenhaudutus on ihan parasta. Jokainen seurueessamme valitsi eri teen, kaksi maisteli vihreää teetä, mies otti sitruksisen Halssila-teen, minä perinteisen Assamin ja pikkuveli joi Teeleidin uutuutta, Lady in Blackia. Siinä tuoksui ja maistui vahvasti lakritsa! Esikoinenkin maisteli reippaasti vihreää teetä, näin meille saadaan ehkä toinenkin teenjuoja perheeseen!

Brunssi puolestaan oli kauniisti katettu ja siitä kiva, että mukana oli monia makuja ja kaikkia pienet annokset, joten saimme maistella vaikka mitä. Makeanpuoleinen se oli, mitä käly taas ylisti kovasti, hän kuulemma rakastaa tällaista. Todellinen kello viiden tee, kuten äitini totesi. Oli macaronseja, panna cottaa, herkulliset pienet rahkamunkit, ihanaa fetapiirakkaa, mozzarellapiirakkaa, croissantteja… Ihan napakymppi, jos minulta kysytään. Saimme jopa istua rauhassa teellä, kun lapset päätyivät höpöttämään ummet ja lammet Teeleidin Annelle ja hänen työntekijöilleen. Paikassa on muuten nykyään mahdollista saada myös kuohari teen kylkeen! Kaiken kaikkiaan tunnelma oli ihanan rauhallinen ja viipyilevä verrattuna moneen vappubrunssiin ja hälinään ja meillä oli ihana nurkkapöytä, jossa istuimme rauhassa. Jos brunssia on tarjolla toistekin, lämmin suositus jälleen Teeleidille! He myyvät myös nurkan takana olevien mehiläisten tekemää hunajaa nykyään, tämä oli minulle uusi tuttavuus!

Teeltä siirryimme Suomen tivoliin, joka tekee minulle sen vapun. Emme käy koskaan katsomassa teekkarikastetta tai mene Särkänniemeen vappuna, Särkkä on kesäjuttuja. Ylipäätään vappu Tampereella ei tunnu vapulta. Kyllä sen tekee perinteinen tivoli, jossa on pyöritty lapsena ja teininä, se on vain vappuperinne! Tällä kertaa saimme seuraksi ystäviä ja sydämeni suli, kun katsoin kahta pikkutyttöä kävelemässä käsi kädessä laitteesta toiseen, halaamassa ja syömässä samaa hattaraa. Ystävät ovat kyllä jotain korvaamatonta, enkä voinut olla taas miettimättä, miksi nämäkään eivät asu lähempänä! Erityisen hellyttävää heissä on se, että isänsä ovat tunteneet koko elämänsä ja jakavat monet muistot, toivottavasti näillekin tytöille niitä kertyy.

2-vuotias hurjapäämme halusi juosta myös isompien perässä kaikki laitteet mihin pääsi, mitä kovempi vauhti, sitä leveämpi hymy. Väliajat hän tanssi tivolissa pauhaavien musiikkien tahtiin ja nautti vappuhumusta. Kyllä oli ihana vappuaatto lasten ehdoilla ja onneksi vielä sateeton sellainen!

Väsyneet tytöt jatkoivat iltaa kylpemällä mummilassa, mekin palasimme mummilaan jutellen siitä, miten tällaisista vapuista jää niin paljon parempi mieli kuin niistä rymyvapuista. Kiitämme seurasta ystävät!

Sitten vielä loppuun: Teeleidi uusii pakkauksensa ja uudet pakkaukset ovat sekä tyylikkäitä, että kivan informoivia, sillä niistä näkyy pitkälle onko kyseessä vihreä, valkoinen vai musta tee. Rooibos on saanut suloisen pinkin paketin ylleen. Anne antoi nämä minulle maisteltavaksi ja olen jo haudutellut useamman mukillisen niin mustaa kuin rooibosta, jotka ainakin ovat ihan napakymppejä. Rooibos on rocky road-versiota ja ihan oikeasti maistuu ihanan kermaiselle, hyvin erilaiselle kuin perinteinen rooibos! Join kolme mukillista eilen iltateetä, ihanaa!

Mustassa teessä maistuu puolestaan mm. ruusunmarja, gojimarja, vadelma ja granaattiomena ja siitä lähtee ihanan marjaisa ja hieman kirpeä tuoksu. Vihreä tee kätkee sisälleen mangoa ja aurinkokukan terälehtiä ja valkoinen puolestaan granaattiomenaa ja magnoliaa.

Koska keli on ainakin Tampereella nyt kurja ja sateisella kelillä teen juominen on ihanaa, päätin arpoa yhdelle lukijalleni tuon valkoisen ja vihreän teen. Huikkaa tähän postaukseen mitä vain, vappukuulumiset, lemppariteesi, toukokuun suunnitelmat tai päivän fiilikset – ja olet mukana kahden teen arvonnassa! Suljen arvonnan sunnuntaina 6.5.2018 klo 18. Toki saa kommentoida vappujuttuja muutenkin, jos et halua mukaan teearvontaan.

Ihanaa keskiviikkoa sateesta huolimatta, heittäkäähän vappukuulumisia kehiin!

Entä jos se onkin vahvuus?

Niin kauan kuin olen asunut Tampereella, olen koko ajan vähän haikaillut takaisin kotiin. Ehkä ikävä jo helpotti ulkomaan vuosien myötä, mutta lasten myötä aloin kaivata enemmän takaisin vanhempien lähelle, monien kavereiden ja tuttujen lähelle, ketä Jyväskylässä on. Joka paikassa on muistoja. Tivolikin on takaisin siinä missä ennenkin, oltuaan vuosia satamassa.

Eilen ajattelin kaupungissa ajellessani ensi kertaa, että oikeastaan on aika vahvuus, että on niin paljon juttuja kahdessa kaupungissa. Näen yhtä lailla Jyväskylässä kuin Tampereella tuttuja kaupungilla, on tuttuja paikkoja ja muistoja. Tampereellekin on alkanut muodostua yhä enemmän hyvin tärkeitä tunnesiteitä kahden tamperelaisen tyttären myötä. Heidän lapsuusmuistonsa pyörivät nyt siellä kosken pauhussa ja heidän myötä olen saanut uusia tuttavuuksia ja löytänyt uusia harrastuksia.

Näissä fiiliksissä siis laskettelimme vappuun, oli ihanaa viikonloppuna istua syömässä, kun pöydän ympärillä oli molemmat veljeni puolisoineen. Oli ihanaa juosta lenkki Jyväsjärven ympäri jälleen kerran, ensimmäistä kertaa niin mielettömässä säässä! Viime vappuna juoksimme räntäsateessa, joten eilinen auringonpaiste ja tuuleton keli oli nannaa. Tosin myönnän, että alan jo jännittää hirveästi Helsinki City Runia ja se takoo vähän liikaa takaraivossa juostessa. En niinkään jännitä matkaa, vaan aikaa, mutta yritän unohtaa sen ja yrittää nauttia niin treeneistä kuin matkasta.

Juoksun lisäksi on nähty rakkaita kavereita, joiden lapsiseurasta tytöt nauttivat täysillä ja tänään suuntaamme muun muassa Teeleidiin vappubrunssille! Ihanan erilaista juhlistaa vappua juomalla teetä ja syömällä muutama herkku, odotan innolla pääsyä tuonne yhteen Jyväskylän lempparipaikoistani. Eilen piipahdin myös Designtorilla tuttuja treffaamassa, kaikkea kivaa onkin riittänyt!

Asukuvat tivolin edustalla ovat tähän vuodenaikaan aivan must ja niihin piti ympätä kevään hitti väriyhdistelmä, eli pinkki ja tummanpunainen. Muistan sen yhdistelmän olleen pinnalla kun aloitin blogini kuusi vuotta sitten ja taas mennään sillä!


t-paita & neuletakki VILA/ farkut MANGO/ kengät OFFICIAL/ korvikset & lippis LINDEX/ aurinkolasit RAYBAN (saatu)

Tämä lause on lainattu Karoliinan Vauvavuosi-kirjasta (noin suunnilleen meni näin): ”Inhoan sanaa voimaannuttava, mutta sitä tämä teki”. Juuri sitä muutama päivä Jyväskylässä pitkästä aikaa tekee, voimaannuttaa. Ystävän tsemppaus työasioiden suhteen antoi kovasti innostusta tulevaan ja kälyn ihanat sanat blogistani ja kirjoittamisestani motivoivat rustaamaan blogia uudella innolla. Ystäviä ja perhettä on täällä ympärillä koko ajan ja ensimmäistä kertaa pystyin suhtautumaan tähän niin, että onkin ehkä hyvä asia, kun juurtuu kahteen kaupunkiin ja kulkee niissä niin kotonaan. On niitä ihania ihmisiä Tampereellakin. Entä jos sydämen jakautuminen kahteen kaupunkiin onkin vahvuus? Vielä kun saataisiin kuopus mummilassa nukkumaan ennen puoltayötä, ihme kukkuja!

Näissä sekalaisissa fiiliksissä toivotan jokaiselle supermukavaa vappua! Mitä on suunnitelmissasi tänään tai huomenna? Mitä fiiliksiä asusta?