Pienen ihmisen koskettava juhlatilaisuus

Vanhemmuus on vaativaa, mutta muistakaa että ette ole yksin. Pitäkää huolta myös keskinäisistä väleistänne, sillä se on se koti, missä tämä pieni kasvaa aikuiseksi”.

Jotenkin näin pappi puhui eilen. Sanon jotenkin näin, sillä hänen puheensa meni niin sanotusti tunteisiin. Vain hetki sitten pidin omia nyyttejäni sylissäni heidän kastetilaisuuksissaan kyyneleitä niellen. Nyt nuo ”isot” tytöt istuivat kauniisti penkeissään ja katselivat, kun serkkutyttö kastettiin. Minä meinasin ihan yks kaks alkaa vollottamaan niin pahasti ääneen, että tuijotin välillä ikkunasta ulos ja mietin niitä näitä, välilä ryystin, välillä valokuvasin ja silitin oman tyttäreni selkää. Hän jännitti hurjasti kunniatehtäväänsä kuivata vauvan pää, mutta upeasti siitäkin selvittiin. Huomasin vasta jälkikäteen, että hänestä tuli eri tyttö kun jännitys laukesi, en tajunnutkaan kuinka paljon hän sitä mietiskeli! Upea persoonallinen lisä tilaisuudessa oli kuorolaulu, joka jäi varmasti kaikkien vieraiden mieleen!

Huomasin myös, että koko penkkirivistömme niiskutti. Siinä vaiheessa, kun pikkuveli edessäni, pieni tyttövauvansa sylissään liikuttui ajattelin etten kestä. Se näky oli pysäyttävä. Ihan juuri hetki sitten laitoin pikkuveljelle pupunkorvat päähän ja käskin pomppia perässä. Yritin kurkkia huoneeseensa, mistä kuului jatkuva autojen pärryytys ja sain aina vastaukseksi ”MEE POIS!”. Jonka kanssa kilpailtiin kumpi on parempi pelaamaan Donkey Kongia. Vain hetki sitten hän hikoili esikoiseni sylikummina jännittäen, miten selviää kirkko-osuudesta. Miten ihmeessä hänestä kasvoi aikuinen mies, joka nyt niin tottuneen näköisesti jo pyöritteli pientä vauvaansa? Meikit oli korjattava koskettavan kastetilaisuuden jälkeen. Itseäni liikutti myös valtavasti nähdä se katse, kun tuoreet vanhemmat katsoivat toisiaan hymyillen. Ja sitten katsoivat tytärtään. Heidän onnensa loisti kilometrin päähän ja mietin, että tuo pieni ihminen on valtavan rakastettu. Hän katseli menoa silmät suurina ja lopulta nukahti, luottaen siihen, että syleissä on hyvä olla. Ja monessa sylissä hän olikin suurena päivänään.

On upeaa, että pieni ihminen kokoaa suvun yhteen ja oli ihanaa nähdä perhettä. Tilaisuus oli kyllä aivan liian pian ohi. On valtava rikkaus, että paikalla oli perhettä neljässä sukupolvessa, ympyrää juokseva ja kimallekenkiä esittelevä 2-vuotiaani, joka ilmoitti päättäväisesti ”ukki mä tulisin nyt sun syliin” kuin 92-vuotias mummoni, jonka reippautta en voi kuin ihmetellä. Sunnuntaisessa iltapäivässä oli valtava tunnelataus, joka oli ensimmäisenä mielessä tänä aamuna. Ja illalla, kun hiivin taskulampun kanssa lastenhuoneeseen heidän nukkuessaan ja nielin kyyneleitäni. He olivat niin täydellisiä siinä nukkuessaan, niin ison lapsen oloisia vastasyntyneen jälkeen, niin rakkaita ja kauniita. Minua itketti vielä illalla pimeässä unta odotellessani, eilen tuntui, että pakahdun rakkaudesta kaikkia lähimmäisiäni kohtaan.

Kyllä perhe on paras. Näissä tunnelmissa kohti uutta viikkoa, vieläkin itkettää, mutta onnesta. Taidan teettää eilen ottamani kuvan täydellisestä pienestä neidistä, joka nukkuu isänsä käsivarsilla.

Onni on tässä ja nyt. Onnellista uutta viikkoa juuri sinulle!

Vauva tulossa

Vauvalle

Vauva sinä olet kovin odotettu
ja jo ennen syntymääsi rakastettu.
Sinä tulet saamaan vanhemmat parhaimmat
joilla on geenit hauskimmat.
Ei tule sinulta rohkeutta puuttumaan
ja urheilua alat varmasti harrastamaan.
Uskon, että omaat naurun raikavan
ja puhetulvan jatkuvan.
Vanhempasi tulet hurmaamaan ja 
heidän elämänsä hyvällä tavalla muuttamaan.
Muista välillä nukkua, muuten voi olla että joudut öisin
katsomaan jalkapalloa.
Saat isovanhemmat ihanat, tädin, sedän, enon ja serkut parhaimmat.
Olen varma, ettei elämästäsi tule rakkautta puuttumaan 
ja syntymäsi myötä tulee monen elämä muuttumaan.
Minusta tulee ensi kertaa täti ja lupaan ja vannon, että tulen 
hemmottelemaan sinua iäti.
Halaan ja pussaan sekä otan yökylään,
jos vanhempasi valittavat väsymystään.
Serkkutyttösi odottavat myös sinua malttamattomana
eikä mene kauaa, kun tiedät keitä ovat Disneyn Merida, Tähkäpää ja Anna.
Isäsi on turha laittaa vastaan, kun serkkutyttösi panevat parastaan.
Toivon vauva sinulle ja vanhemmillesi kaikkea hyvää
ja uuden edessä onnea syvää.
Me kaikki sinua odotamme ja jo nyt rakastamme,
tervetuloa syliimme ja elämäämme.

Tätisi Katja

Yllä olevan runon luin eilen ääneen kälyni baby showereissa ja arvaatte, etten pystynyt siihen ilman pieniä liikutuksen kyyneleitä. Sain luvan julkaista runon, vauvan työnimen vaihdoin nyt ihan vain vauvaksi tähän versioon. Minä olen odottanut häntä niin kovasti, ostellut pieniä vauvanvaatteita ja odottanut, että saan ensimmäistä kertaa tavata hänet. Ja kutsua itseäni virallisesti tädiksi.

Eilen vietettiin lämminhenkisiä babyshowereita ja pöytä notkui vieraiden tekemistä herkuista. Minä itse toin matkassani vauvakakun, sillä omista babyshowereistani jäi mieleen upea kakku ja toiveissa oli yllättää sankari kauniilla kakulla. Annoin Pilvilinnan leipomon Annalle vapaat kädet kakun suhteen ja siitä tuli mielestäni hyvin kaunis, lisäksi vieraat kehuivat kovasti sen makua. Kakussa oli kaakaopohja, välissä tummasuklaamousse vadelmilla ja kuorrutteena marenkivoikreemi. Tykkäsin erityisesti siitä, että kreemi oli ihanan ohut eikä päällä ollut esimerkiksi senttitolkulla sokerimassaa. Aidot kukat tekivät ihana säväyksen koristeluihin.

Söimme siis herkkuja, joita porukka oli tuonut nyyttäriperiaatteella ja juttelimme. Mukana olivat myös mummit. Ohjelmassa oli perinteisesti muun muassa nimen ja syntymäpäivän, painon ja muun veikkailua. Koska minä olen alkuvuodesta asti odottanut sydän syrjälläni tädiksi tuloa, miettinyt milloin hän syntyy, mikä voisi tulla nimeksi ja horoskoopiksi, en paljoa miettinyt kirjoittaessani vastauksia. Saas nähdä menikö yhtään sinnepäin!

Päivänsankari sai ihania lahjoja, joista ehkä hauskin oli tuo jo kaljuuntumassa oleva kylpyankka. Herkkujen lisäksi tuo holiton skumppa oli todella hyvää ja voin sitä lämmöllä suositella, jos alkoholitonta juomaa etsit!

Niin. Lähisukuun on siis tulossa vauva. Asia on ollut minulla mielessä päivittäin koko kevään ja kesän. Kuinka innolla odotan, että saan pitää häntä sylissäni, nyt kun omat lapset ovat jo ”isompia”, mutta vaippatouhut ja vauva-aika on silti kohtalaisen hyvin mielessäni. Kuinka odotan, että saan ottaa hänet yökylään, ostaa joululahjan, viedä Särkänniemeen, viedä serkkutyttöjen kanssa jätskille. Voi kuinka toivon, että asuisimme lähempänä, olisin varmaan päivittäin häntä ihastelemassa.

En oikeasti tiennyt, että muitakin kuin omaa lastaan voi rakastaa ennen kuin hän on edes syntynyt. Tunnen niin suurta kiintymystä jo nyt tuohon pieneen ihmiseen ja tunnen suurta ylpeyttä uuden roolini edessä. Pussaan sinut rikki, kun tähän maailmaan tulet!

Kiitos Annalle kakusta ja ihanalle porukalle vauvajuhlista! Kuinka monta tätiä löytyy ruudun takaa, jaatteko ajatukset tästä, kuinka kovasti toisen vauvaa voi odottaa?

*Kakku yhteistyössä Pilvilinnan leipomon kanssa

Kaksi vuotta sitten

Tämä postaus on mietityttänyt pitkään. Miten ihmeessä kaksi vuotta on mennyt niin siivillä? Mihin hävisi se pieni, kapalopussissa nukkuva toukka niin äkkiä? Muistinko haistella vauvatuoksua tarpeeksi ja nauttia siitä, kun hän oli ihan pieni? Toisaalta hän on 2-vuotiaanakin hyvin pieni ja nyt ei oma superväsymys ja valvominen enää vie niin terää siltä, etten jaksaisi nauttia lapsieni seurasta.

Kaksi vuotta sitten oli aurinkoinen perjantaipäivä, kun sain luvan kävellä suoraan synnytyssaliin 7 viikon tuskailun jälkeen. Olin iloinen, että pääsimme täysiaikaisuuteen, vaikka loppuodotus rankkaa olikin. 1,5 tuntia käynnistyksen jälkeen minulla oli sylissäni kuopus, joka oli aivan identtinen isosiskonsa kanssa mittoja myöten. Katselin häntä hämmästyneenä ja tunsin heti sen tarmon, mikä pienessä oli, kun hän puolen tunnin ikäisenä tarttui sormeeni. Tunsin, että tästä tytöstä ei tule puuttumaan tahtoa.

Eikä ole puuttunut. Yksivuotiaasta asti häntä ei ole saanut auttaa ruokailussa. Nyt kaksivuotiaana hän haluaa pukea itse. Kävelemään hän lähti yhdeksänkuisena. Ekan kerran laski laskettelurinteen alas 1v ja 10kk ollessa mittarissa. Potkupyöräili siskon perässä sisähallissa 1,5-vuotiaana. Oppi 1,5-vuotiaana r-kirjaimen ja puhua pölöttää jo kunnon tarinoita. Hänellä on ollut hirveän kova sisäinen tahto tehdä kaikki heti, eikä paikallaan voi olla hetkeäkään. Edelleenkään en ymmärrä, miten saisin tuon höyryheikin vaikka istumaan hetken ruokapöydässä. Hän on hirveän vahvasti läsnä kaikessa tekemisessä, eikä todellakaan tyydy katselemaan mitä muut tekevät, vaan tekee myös. Perjantai-iltana pimeällä hän kurotti käsiään kohti taivasta ja sanoi, ettei yletä tähtiin. Minua yhtä aikaa nauratti ja itketti ja sanoin, että sinä olet sellainen luonne, että jos haluat ylettää tähtiin, varmaan rakennat raketin ja lennät sinne.

Pelkäsin odotusaikana hirveästi, miten jaksan taas vuosien valvomisrumban, mutta onneksi nukkumaan hän on rauhoittunut paremmin kuin isosiskonsa. Kaikki on mennyt kakkosen kanssa muutenkin pienemmällä stressillä ja enemmän omalla painollaan. Hän on ollut mukana kaikessa mitä on tehty ja paljon onkin ehditty!

Lasten syntymäpäivä on aina iso juttu. Sitä miettii mennyttä aikaa, miettii hetkeä, kun hän syntyi. Katselee miten valtavasti pieni nyytti on kehittynyt ja nieleskelee palasia kurkussa. Niin klassisesti se aika lentää ja lasten kasvusta sen näkee. Heitä on yhtä aikaa haikeaa ja aivan mahtavaa seurata.

Hyvää syntymäpäivää perheemme kuopukselle, en voisi kuvitella elämäämme ilman sinua. Olen äärettömän onnellinen saadessani olla kahden tytön äiti. <3

Löytyykö sieltä maaliskuisia? Meillä on ollut aikamoinen synttärirumba, eikä vielä loppua näy! Ihanaa!