Onpahan ollut viikko! Maanantaina alkoi yläkerran vessaremontti, joka ei nyt sitten mennyt ihan odotetusti (meneekö remontit ikinä??) ja aiheutti oman stressinsä. No, jotta ei liian helpolla päästäisi, miehelle alkoi nousta näppyjä maanantaina kovan kuumeen kera ja pelästyin tosissani vauvan puolesta, ettei siihen tarttuisi mitään hurjaa tautia. Suuntasimme siis myöhään maanantai-iltana ensiapuun ja onneksi diagnoosi oli vesirokko, jonka itse olen sairastanut joten vauvan pitäisi olla turvassa.
Viikko on siis mennyt siinä, että olen kaikin mahdollisin tavoin yrittänyt auttaa miestä, joka on ollut hurjan hurjan kipeä. Koiran lenkit yms. ovat myös tietysti olleet vastuullani, joten ei ole tullut mieleenkään kuvailla asuja ja suurin osa viikosta onkin mennyt kotona.
Torstaina olin hoitamassa asioita kaupungilla ja samalla reissulla ostin useamman Vero Modan trikoopaidan. En ole koskaan ymmärtänyt näiden ylipitkien trikoopaitojen viehätystä, mutta nyt mahan kanssa ne saavat uuden merkityksen. :) Päälleni pääsi ensimmäisenä neonkeltainen trikoojakku.
Chiliä ja sympatiaa
Eilen paistattelin päivää ystävän kanssa Aschan-coffeen terassilla. Se on kohtuullisen uusi kahvila, joka löytyy Koskikadulta. Hetkessä siitä on tullut lempparikahvilani. En itse juo kahvia, joten hyvän kahvilan kriteereihin kuuluu erityisesti se, että sieltä saa muutakin teetä kuin Yellow Labelia (joka on täysin yäk). Ja Aschanin sijainti on myös ihana!
Kun aurinko alkoi vetää pilveen, hyvästelin ystäväni ja siirryin miehen ja ystäväpariskunnan kanssa chilifestareille. Mitä kaikkea chilistä saakaan! Olen itse kohtuullisen tulisuuden ystävä ja myös Thaimaassa asuttu aika totutti makuhermoja hieman tulisempaan suuntaan. En silti koskenut pahimpiin kastikkeisiin pitkällä tikullakaan, vaan maistelin mm. napalmi-nallekarkkeja (nam!), miedompia sooseja, wasabipähkinöitä (rakastan wasabia yli kaiken) ja ihanin herkku taisi olla chilisuklaakakku. Hurjan hyvää.
Katselimme myös naga-syöntikisan ja minulle tuli aivan kamala sääli kilpailijoita kohtaan, niin tuskaiselta se syöminen näytti. Uusi maailmanennätys kuitenkin syntyi, kun Janne Kiviniemi popsi yli 200 grammaa chiliä. Huih! Sympatiapisteet sinne, tuo ennätys varmasti vaatii veronsa olossa… Voittaja löytyy kuvan oikeasta reunasta.
Niin ja se sympatia-osuus. Sympatiaa aiheutti myös tuo syömiskisa, mutta otsikko viittaa kilpailuun nimeltään ”Suomen sympaattisin koirapersoona”. Jokainenhan pitää omaa haukkuaan maailman parhaana, mutta väitän nyt käsi sydämellä, että meidän koiruus on sympaattisuudessa mitattuna tämän maan kärkitasoa (okei, ehkä kaikki labradorit ovat, pelkkä katse sulattaa meikäläisen sydämen).
Joten ilmoitin koiramme kisaan ja olemme onnellisia jokaisesta äänestä, jonka keräämme. Äänestämään pääsee tästä. Sieltä voi myös lukea perustelut miksi haukkumme on mielestäni tuon tittelin arvoinen.
 |
| Tuo ilme pyytää: vote for me! :D |
Vielä on kesää jäljellä…
Tämä viikko on ollut aika haipakkaa ja valtaosan ajasta olen kaiken lisäksi viettänyt kotiasussa. Eilen sentäs irtosi jonkinlainen kuva terassilta lohisalaatin ääreltä.
