Pärjäät sä?

Jos olette yhtään katsoneet Instagramin storieseja (@optimismiakatja) tiedätte, että olen ihan älyttömän hyvä puhumaan tauotta ei mistään. Siis hölpötän ihan vieraillekin ihmisille ummet ja lammet ja tiedättekö mitä – usein mieluiten vieraille ihmisille. Kerromme jonkun kärryjä työntävän äidin kanssa elämästämme toisillemme kaupungilla ja sitten emme ehkä enää kohtaa. En jää pyörittelemään päähäni, mitäköhän tuokin minusta ajattelee tai mitä kehtaan sanoa ensi kerralla, sillä sellaista ei välttämättä tule.

Sen sijaan olen aika huono kertomaan tutuille, mitä oikeasti kuuluu. Ja moni ei kysykään, sillä minunhan kuulumiset voi lukea blogista ja Instasta ja facebookista. Eikö? No, totuushan on, että nämä kuulumiset pysyvät pääasiassa sillä kohteliaisuustasolla, sillä harvoin tulee kirjoitettua ihan arkikiireistä raadollisesti. Sellaisista, kun tällä viikolla 2-vuotias sai raivarin, kirkui tunnin huutaen inhoavansa minua. Pidin rimpuilevaa lasta sylissä, hyssytin, silitin, juttelin ja yritin kaikkeni. Esikoinen söi itsekseen, piirsi hiljaisena ja lähti ulos kaverin kanssa. Koin pahaa oloa, kun olin täysin kiinni pienemmässä. Kun mies tuli kotiin, hän löysi meidät sylikkäin istumasta lattialta ja luuli, että meillä on joku halihetki. Olikin kai, mutta vain pari minuuttia ennen hänen tuloaan huuto oli lakannut, itselläni oli lopenuupunut olo ja nieleskelin täysillä itkua.

Tai sellaisista, kun eilen katosi lastenhoitajan kanssa ulkoillessa lapsen lempipupu. Hyvä etten itkenyt pelkästä ajatuksesta, mitä yöstä tulee. Kiskaisin toppatakin päälle ja kollasin lähimaastot, laitoin ilmoituksen alueen äitien whatsapp-ketjuun kuvan kanssa ja mietin, miten tästä selvitään. Tyttököörimme mennessä suihkuun mies lähti taskulampun kanssa vielä kauemmas etsimään pupua ja tiedättekö, miltä 2-vuotias näytti, kun astui ulos suihkusta ja pupu oli ilmestynyt suihkun eteen. Mietin, että tuon ilmeen takia se melkein kannatti hukata. Mutta oli pieni epätoivo jo päällä.

Tai sellaisista, kun vedämme jonkun väsymysriidan miehen kanssa ja marssimme kiukuissamme eri paikkoihin nukkumaan. Ei sellaisista vaan osaa someen huudella. Mutta sitähän se on, pikkulapsiarki.

paita VERO MODA/ housut PART TWO/ kengät SO WHAT/ takki H&M/ korvikset VIA MINNET/ hanskat A+ MORE

Harva kysyykään nykyään ihan pieniä sanoja, kuten mitä sinulle kuuluu tai mikä hurjinta, pärjäätkö sinä? Marraskuussa kävin kerran viikossa hierojalla ja eräänä pimeänä päivänä hän täräytti ilmoille kysymyksen ”pärjäät sä?”. Nielin tyhjää, mitä tuo mies nyt tuollaisia kyselee? Hän selitti, että on 1,5 vuotta nähnyt minua säännöllisesti ja vaikutan hyvin väsyneeltä, nyt monetta kertaa putkeen. Minulta tuli itku siinä penkissä, luulin olevani mestari piilottamaan uupumukseni, mutta hän näki lävitseni ja kuuli jutuistani, että uin vähän syvällä marraskuussa. Selitin huonoista öistä, työttömyysstressistä, uhmataisteluista ja muista ja sain sielunhoidon fyysisen hoidon lisäksi.

Sattumalta törmäsin saman tien facebookissa Via Minnetin kilpailuun, jossa kysyttiin kuka on arjen sankarisi. Kerroin tarinani hierojakäynnistä ja siitä, kuinka taakka putosi sisältäni. Joskus on niin helppoa puhua vieraille, kun keskustelut eivät kierrä sitä samaa kehää. Vieras ihminen ei ala ratkoa nukkumisjärjestelyjäsi tai tule auttamaan iltataistoissa, hän vain kuuntelee. Joskus pelkkä kuuntelu on kultaa kalliimpaa ja auttaa jaksamaan. 10 tarinaa voitti Via minnetin korvikset. Nämä korvikset ovat siis hierojan ansiota. Kerroin hänelle joulukuussa voittamistani korviksista sekä siitä, että ne ovat hänen ansiotaan. Hän vain kertoi olleensa huolissani minusta. Hieroja. Olen edelleen häkeltynyt.

Nämä korvikset korvassa muistan toivottavasti aina, kuinka kaksi pientä sanaa iskivät marraskuun pimeydessä sisimpääni. Toivottavasti muistan kysyä kohtaamiltani ihmisiltä kuulumisia ja kysellä heidän jaksamisestaan. Näille tuli suuri arvo tarinansa myötä.

Kuvat otettiin juuri ennen joulua, kun lunta ei ollut vielä paljon ja riemu sisälläni kupli, kun alkoi sataa. Valkoinen joulu! Tuntui todella omituiselta pukeutua keltaiseen pari päivää ennen aattoa. Ja hei, kuvissa on vuonna 2004 ostettu toppatakki, tällä saisi kyllä hyvät pisteet kestotyylihaasteessa, tänä vuonna 15 vuotta ikää takilla ja hyvä on edelleen!

Onko sinun helppo kertoa niitä niin sanottuja oikeita kuulumisia? Kuka on arjen sankarisi tai kuuntelijasi? Hyvää alkavaa viikonloppua!

Pastellisävyinen keikka-asu

Varmaan joka ikinen blogini lukija on vuosien varrella joutunut lukemaan Apulanta-rakkaudestani. Tuo bändi, johon 12-vuotiaana ihastuin, sittemmin rakastuin on kulkenut vähän koko elämäni matkassa, tarkemmin nyt jo lähes 24 vuotta. Se on hurjan pikä aika. Onnessani olen ollut, kun Tonista on kadonnut punk-henkeä sen verran, että on hurahtanut lähtemään mukaan niin Vain elämäähän kuin Voice of Finlandiin. Siis en ole onnellinen siitä, että punk-henkisyys on karissut, vaan siitä, että näen hänet telkkarissa parikin kertaa viikossa. Tyyppi on koko ohjelman suola ja sokeri, en ole koskaan ennen jaksanut sitä seurata!

Minä siis yläasteella tapetoin seinäni Apulanta-julisteilla, sain käsinkirjoitetun kirjeen Tonilta ja kiersin keikkoja, joilla pääsi takahuoneeseenkin. Oli aikaa ennen bändin suurempaa suosiota. Kulutin puhki ekat levyt ja luukutin Särkyneiden sydänten kerhoa uudelleen ja uudelleen. Bändi oli mukana joka päivässä.

viaminnet+official ginatricot+pörröneuleEhkä oma notkahdus tuli, kun Tuukka lähti bändistä, tuntui, että tämä oli tässä. Ettei bändi tule pysymään kasassa, vaan erkanee hiljalleen. Noihin aikoihin kuuntelin tätä biisiä kovasti.

Tulit vastaan kadulla joukossa ihmisten
Liikaa nähneet silmäs katsoi ei mistään välittäen
Mä huomaan kuinka sä pelkäät jonkun taas löytävän
Kilpesi ainoon halkeeman
Huutaa on kenenkään aivan turhaa
Sillä ketään ei kaupunkimme kuule kuitenkaan
Yksin on helpompi päästä karkuun
Kun pitäisi päästä kauemmas kuin koskaan aiemmin

Samoihin aikoihin aloin seurustelemaan mieheni kanssa ja silloin soi aika paljon muun muassa Muistijäljet-biisi.

Sun kädessä
On maailma
Missä mut tehtiin lasista

viaminnet+gt viaminnet+ginatricot

Vuodet vierivät ja olen tykännyt bändistä välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta edelleen osaan sanasta sanaan ne vanhat biisit Silmämunasta Matoon sekä Aurinkoon ja Elliin. Niissä on kaikki nuoruuden tunteet. Sain jotenkin uuden buustin Apulanta-rakkaudelle, kun odotusaikanani Toni kirjoitti biisin, jonka jälkeen hän ei ole pystynyt biisejä tekemäänkään. Se biisi oli kirjoitettu tyttövauvalle, kuopuksemme syntyi aika pian heidän esikoisensa jälkeen. Tuon biisin voimin paukutin puolimaratoninkin pahimman kohdan yli.

Valot pimeyksien reunoilla
ovat toisinaan himmeitä ja harvassa
Sul on sisälläs valtameren kokoinen voima
jonka sä voit oppaaksesi valjastaa

viaminnet+nahkakorvis
neule GINA TRICOT/ hame TFNC/ kengät OFFICIAL/ korvikset VIA MINNET (saatu)

Minun nuoruudestani ei voi puhua ilman Apulantaa. Siksi odotin hirveän kovasti taas Älä usko lauluihin-konserttisalikiertuetta, jossa olimme viime perjantaina. Keikka-asuksi valikoitui perinteisen mustan sijaan keväisen pastelliset sävyt, kun pomppisen sijaan salissa piti istua. Melkein pystyin, vähän heilun, huidoin, kiljuin ja… itkin. Kun Kadut-biisi (jonka sanat ekana) alkoi harpun soitolla, luulin tukehtuvani itkuuni. Oli kanteletta, akustisia vetoja, harrasta tunnelmaa ja monta tärkeää biisiä matkan varrelta. Oli huikea keikka ja niin erilainen, kuin perinteiset rytinäkeikat.

Kuka muu on kokenut tämän konserttisalikiertueen? Mitä mieltä asusta? Onko itselläsi joku artisti tai yhtye, jonka musiikki on suuresti vaikuttanut elämääsi?

Juhlatyylin kruunu – kuplivat Via Minnetit!

viaminnet+korvakorubyemka+viaminnet

Ikä on vain numero, sanovat. Niin kai se on, mutta alkaa olla jo niin komea numero, että minun oli saatava ilmapallot viime viikonlopun synttäreille! Hihkuin palloja Ilmapallomestareilta hakiessa, että ekat omat pallot, olen hakenut täältä lapsille aina synttäripallot, nämä ovat mun ekat omat! Miehet pallotehtaalla katselivat vähän pitkään, voiko ihminen olla noin fiiliksissä. Voi. Olin kauan haaveillut niistä kolmekymppisistä, jotka aina vaan jäivät pitämättä ja harkitsin varmaan kaksi kuukautta uskallanko järkätä nytkään synttäreitä, koska kaikilla tämän ikäisillä tuntuu kalenterit räjähtelevän. Lenssukausikin vielä. Tuleeko kukaan?

Rohkaisin mieleni ja järjestin, kutsuin lopulta 60 tyyppiä (tiesin etteivät varmasti kaikki pääse) ja 20 saimme kasaan. Oli lopulta todella sopiva määrä ja ilta erittäin onnistunut. Palataan vielä synttäreihin ja tarjoiluihin omassa postauksessaan, keskitytään nyt vain asuun. Mitä isommat numerot pallossa, sitä yksinkertaisempi tuntuu tyylistäni tulevan.

Viime lauantain keli oli järkyttävä, joten saadaksemme pallot kuviin ilman hurjaa sivutuulta ja sävyttääksemme taivaan asuun sopivaksi, välttääksemme tihkusadetta päädyimme parkkihalliin kuvaamaan. Sinne oli edellisenä iltana syttyneet valoviikkojen joulutähdet ja sehän oli ihastuttava lisä näihin kuviin!

vekkihame+byemka ilmapallot+asu

Hame on vanha tuttu ja valikoitui pinkin teeman mukaisesti päälle. Paitaan törmäsin vahingossa By EMKAssa ja se oli ihanan yksinkertainen ja samalla minusta niin kaunis, etä oli saatava. Tuo etuosan pitsi vei sydämeni. Ennen kuin olin paitaakaan miettinyt, tiesin mitkä korvakorut toivoisin asuuni. Olen pitkään ihastellut somessa Via Minnetin koruja ja nämä unelmakevyet korut siinsivät haaveissani. Niitä näkyi I love me-messujen näytöksissäkin ja lepattelivat ihanan näyttävästi catwalkilla, mikä vain vahvisti päätöstäni siitä, että haluaisin kyseiset korvikset. Ne ovat lampaan- ja poronnahkaa ja suomalaista käsityötä, mikä on aina suuri plussa. Kun ne on saatu vielä itseltään korujen tekijältä, on niitä ihan erilaista kantaa. Ne eivät kolise, eivät paina vaan todellakin leijuvat korvissa ollen samalla näyttävät. Lisäksi ne kuuluvat Via Minnetin Bubbles-mallistoon, joten eivätkö ole täydellinen valinta kuplivaan synttäri-iltaan, jossa riitti niin skumppakuplia kuin ilon kuplia sydämessä!

viaminnet+korvakoru+pinkki viaminnet+syntymäpäivä+byemka

Samat korut olivat korvissani tällä viikolla pressipäivissä ja niistä sanottiin, että ovat ihan nahkakorujen näköiset (ja nahkaa ovatkin) ja samaan syssyyn kehuttiin Marinan korviksia, jotka ovat saman tekijän. Minulle kommentoitiin, että taidan aika paljon käyttää suuria korviksia ja oikeastaan tajusin asian itsekin sillä hetkellä. Kevyet ja isot korvakorut tekevät asuun näyttävyyttä, jos ja kun en ehdi monesti aamulla miettiä asua niin pitkälle muuten. Asiaa ajatellessani äkkäsin, että viime aikoina korvissani on ollut lähes ainoastaan suomalaisten yrittäjien tekemiä suuria korvakoruja vai oletteko samaa mieltä? Näiden Via Minnetin korujen lisäksi olen pitänyt useasti Uhana Designin pisarakorviksia, Poola Katarynan puisia lintuja, Elvarin karkkikorviksia sekä Coruun silikonisia sulkia. En ollut edes ajatellut asiaa niin tarkasti, mutta mieletön juttu, että suomalaisten yrittäjien käsityöt ovat olleet kivointa, mitä voi ylleen valita!

pitsipaita+vekkihame
paita NEO NOIR /hame TFNC/ kengät HÖGL/ takki GARCIA/ rannekoru BY PIA’S/ korvakorut VIA MINNET (saatu blogin kautta)

Korujen alkuperää kyseltiin myös synttäri-illassa ja kaveri käski kirjoittamaan merkin ylös, jotta löytäisi samanlaiset itselleen. Minä vien ilolla yrittäjien tarinoita eteenpäin ja sen sijaan, että vastaisin ”en oikein muista mistä nämä ostin” on ihanaa kertoa näiden olevan helsinkiläisen Minnan käsialaa. Via Minnetilla on myös mm. huikeita hiuskoristeita ja muita asusteita, suosittelen kurkkaamaan erityisesti pikkujoulukautta silmällä pitäen!

Upeaa suomalaiset naisyrittäjät!

Palataan kuplivaan synttäri-iltaan vielä uudemman kerran, oletteko muuten pelanneet peliä nimeltä psykiatri? Vähän kesti allekirjoittaneella sisäistää säännöt, mutta olipa hauskaa touhua lopulta, eikä olisi hurjan isolla poppoolla toiminutkaan.

Kiitos jo nyt teille, jotka olitte mukana juhlissa, kiittelen vielä toisenkin postauksen verran! Arvostin kovasti sitä, että olitte mukana!

Mitä mieltä synttäriasusta? Ovatko Via Minnetin korut tuttuja? Rauhallista viikonloppua sekä pyhäinpäivää!