Ihanuudet kamaluuksien jälkeen

Sitten kun se vatsatauti loppui, niin se myös loppui. Siitä lähtikin sitten hetkessä pomppu kohti hyvää oloa ja vielä höystettynä kaikilla ihanilla tapahtumilla. Viikonloppuna söin ja söin ja voimat palasivat kroppaan yllättävän äkkiä, kun saikin taas nukuttua ja neste alkoi palautua kroppaan.

Sunnuntaina vietettiin äitienpäivää, jota sain viettää rakkaiden kanssa. Oli oma perhe, vanhempani, veli puolisoineen. Jotenkin korostui se äitienpäivän merkitys, sillä viime viikosta en olisi selvinnyt ilman äitini apua. En millään. En tiedä kenelle muulle soittaisin oli hätä mikä tahansa ja toisaalta, hänelle kerron edelleen (lähes) kaiken. Olin siis äitienpäivänä kiitollinen omasta äidistä, isoäideistä ja tietenkin omasta äitiydestäni.

Tiedättekö muuten mitä olivat porukalla hommanneet lahjaksi? LÄPPÄRIN! Olin niin iloinen, sillä edellinen ei ole kuukausiin ladannut. Ainoa tapa saada vanha kone lataamaan oli laittaa johto tuolinjalan tms. alle tiettyyn asentoon. Sitten odotella, että lataa täyteen, jonka jälkeen konetta pystyi käyttämään tunnin. Välillä postausten teko kesti hervottoman kauan, kun en vaan saanut konetta pysymään päällä, myös kansi siitä meinasi irrota. Kyllä helpotti elämää tämä lahja!

Fiilistä on kohottanut myös nämä kelit, onhan tämä aivan mahtavaa! Ekat lenkit shortseissa on tehty. Eilen illalla palasin Riesling & Spätburgunder-viikoilta yhdentoista aikaan illalla ja takkia ei tarvittu. Oli todellinen keskikesän fiilis, kun käveli kotiin kesäyön vihreydessä. Tämä mekko on siis päässyt jo useaan tilanteeseen ja siitä on kyselty paljon mm. Instassa. Olen bongannut näitä mekkoja vielä mm. Stockmannilla, on muuten käypä mekko monenlaiseen tilanteeseen! Tuo istuvuus on ylhäältä ihana, tosin kohtuu väljä, minäkin ehkä joudun pienennyttämään tätä kokoa 36 kainaloista. Minä olen ollut tässä mekossa niin äitienpäivälounaalla, ravintolakierroksella eilen kuin mainosvideon kuvauksissa Särkänniemessä. Kyllä, pääsin sellaiseenkin blogin kautta, jännittää nähdä lopputulos, se kuulemma loppuviikosta julkaistaan. Älyttömän hauskaa oli esiintyä ja yllätyin, etten mielestäni jännittänyt ollenkaan!


mekko VILA/ kengät VAGABOND/ korvikset THE OTHER STORIES/ rannekoru BY PIA’S

Tällaisissa, erittäin kiitollisissa ja innostuneissa fiiliksissä on lähtenyt tämä viikko käyntiin. Paljon ihanuuksia viime viikkoisten kamaluuksien jälkeen! Miten siellä on lähtenyt viikko rullaamaan, rakastatko lämpöä? Entä innostaako tämä maksimekko?

Ihanaa aurinkopäivää teille kaikille!

P.S. Huhtikuun asuäänestys jäi vähän sairastelun jalkoihin, mutta tavoitin kaikki voittajat ja palkinnot ovat toivottavasti (?) jo perillä! Suosiksenne huhtikuulta nousi keltaisen takkinsa ansiosta tämä asu, kiitos kaikille äänestäneille!

*linkki mainoslinkki

Vicaman lämmössä

Olen aiemminkin kertonut teille, että olen ihan armoton palelilja. Se tuntuu vain pahentuvan iän myötä, eikä mieskään usko, kun illalla täristen menen peiton alle villasukat jalassa ja hän valittaa kuumuutta. Pahin palelupaikka ovat sormet ja varpaat, ääreisverenkiertoni on huono ja raajat jäätyvät.

Mieleeni on jäänyt tapahtuma 1990-luvulta paleluun liittyen. Ostimme parhaan kaverini kanssa superlämpöiset, nahkaiset ratsastushanskat villavuorella. Meillä oli yhteinen hevonen ja sitä talven pakkasessa ratsastimme. Sanoin, etten tunne enää sormiani, kaveri sanoi että hänellä on aivan hikiset kädet. Vaihdoimme ne samaiset hanskat päikseen, hän sai minun jäätyneet versiot ja minä laitoin hänen oikeasti hieman hikiset hanskat käteen. Melkein itketti kun tunto alkoi palata käsiin ja kaveri lämmitti minunkin hanskani. Kyseessä olivat yhtä aikaa ostetut samat hanskat, eli tässä sen huomaa, ettei pelkkä pukeutuminen auta, palelu on kirjaimellisesti verissä!

Olipas hassu aasinsilta, mutta tuota episodia olen miehelle hokenut, kun hän käskee pukeutumaan lämpöisemmin, viime viikolla suositteli jo avantouintia. Apua. Lämmin pukeutuminen tekee syksystä miellyttävämpää ja kaipasin uutta takkia jo viime talvena, kun takit ”pyörivät päällä”. Lasten myötä pari lähtenyttä vaatekokoa sai takit jo liian suuriksi, vaikka pitäähän niissä tilaa olla, mutta sitten kun on liikaa tilaa, palelee. Käly tarjoutui katsomaan, jos saisi pienennettyä tätä rakasta Desigualiani, mutta sekin sitten jäi.

vicama+systerp vicama+takki+winter

Joten kun äitini kysyi mitä toivoisin synttärilahjaksi, oli vastaus sama kuin viime vuonna: takin. Viime vuonna sain parkatakin, joka on pelastanut puistoreissut, nyt kaipasin kaupunkitakkia. Kun sattui olemaan lauantaipäivä ilman ihmeempiä suunnitelmia, minä kipaisin _yksin_ kaupungille tutkimaan takkivalikoimaa. Marssin ensimmäisenä luottokauppaani Vilaan, mistä löytyy aina oman näköisiä vaatteita ja näin tämän hupullisen takin. Vetäisin päälle ja se oli siinä. Upean lämmin Vicama-takki ihanan ihanan isolla hupulla, jonka alle voi piiloutua! Laitoin miehelle viestin, että löytyi, hän luuli että vitsailen – olimme lähteneet eri suuntiin kaupungilla viisi minuuttia aiemmin.

vicama+takki+vila vicama+jacket+vila

Takkia löytyi mustana ja harmaana, harmaa oli ehdottomasti valintani. Siitä oli S-koot loppu, joten laitoin sen varaukseen. Hyvä niin, sillä kun seuraavalla viikolla hain sitä, oli Vilalla tarjous kaikki takit -20% ja tämä kyseinen takki tuli vastaan monella bussipysäkillä ihanan Millan päällä.

neulemekko+vila+pink vila+vicama
neulemekko ja takki VILA (samanlainen löytyy täältä alesta*)/ korvikset UHANA DESIGN/ huivi SYSTER P (saatu)/ kengät Prahasta

Hikoilin työntäessäni tuplakärryjä eteenpäin ja kun lähdin aamukuudelta kohti viikonlopun messuja, en palellut. Mikä fiilis. <3 Syksy tuntuu mukavalta, kun ei jäädy pystyyn, viikonlopun juoksukisassa huusin alkumatkalla mennessäni, etten tunne reisiäni – paluumatkalla ostin merinovillaisen juoksukerraston, kun oli -50% alessa Inter Sportissa. Hyrrr pyrrr.

Oletko itse vilukissoja? Vinkkejä miten selvitä palelusta? Ihanaa alkanutta viikkoa!

*mainoslinkki

Nyt minä sen tein.

Hah, aikamoinen klikkiotsikko, etten sanoisi. Mutta rehellisesti ensimmäinen, mitä tuli mieleen viime päivistä. Olen nimittäin viiden kotiäitivuoden jälkeen ostanut ensimmäisen sadetakkini. Niin. Vuodet on menty kosteilla takeilla sekä sateenvarjolla huitoen. Kerran meinasin jo aikanaan tilata Paula-kukka sadetakin Nansolta, mutta hinta oli sitten niin kova, että ajattelin ”etten tarvitse”. Enpä juuri, kun koko ajan kävelen kerhoon, puistoon, bussipysäkille tai seisoskelen muuten vain sateessa.

Nähdessäni siis Millan yhteistyön Vilan kanssa ja sitä kautta ihanan, kohtuuhintaisen vaaleanpunaisen sadetakin, päätin panostaa mukavuuteen. Onpa muuten ollut usein päälläkin viime päivinä, ihana pinkki sadetakki! Tämä asu on muutenkin aikamoinen arkitodellisuus päiviltä, kun juoksentelen kerhoihin, jumppiin tai kauppaan – juoksutrikoot ja hupparit aina päällä, pinkki ja musta ovat hallitsevat värit.

guess+vila vila+raincoat+guess+rainboot

Tiedättekö mitä muuta minä nyt sitten tein? Olen tunnettu siitä, etten hirveästi käytä kalenteria. Muistan kyllä, jos jotain on sovittu, muistan päivämäärät ja muistan, kenen nimipäivä tai synttärit on. Viime viikkoina minua on vaivannut ihan hirveä väsymys, joka on ihan nurinkurista, en ole vuosiin nukkunut niin hyvin kuin nyt makkarivaihdoksen myötä! Senkö takia väsyttääkin? Olen syönyt läjäkaupalla vitamiineja ja nukkunut ja olen väsyneempi kuin pitkään aikaan. Pää tuntuu ihan ylikuormittuneelta ja illalla on pakko saada istua pimeässä.

Oli miten oli, tiistaiaamuna rynnistin sateessa (näissä saappaissa ja takissa) kerhoon ja sanoin esikoiselle matkalla, että tästä tulee hyvä päivä. Hän juttelin iloisesti ja lupasi aina olla vähän minun vauva ja hyvillä mielin jätin hänet kerhoon, hyppäsin bussiin ja kurvasin kohti taaperotanssia. Olin vielä ehdottanut lounasta kaverille sen jälkeen. Puolivälissä matkaa puhelin huusi, että neuvolalääkäri 10 minuutin kuluttua. Olin ihan hämmästynyt, koska minä en unohda lääkäriaikoja, niin ei vaan ole koskaan käynyt.

Hyppäsin bussista ulos ja tiesin, etten kävellen ehdi, bussia tuonne ei mene suoraan. Joten soitto miehelle (joka ei muuten käy autolla vaan pyörällä töissä) ja avunpyyntö. Hän sai työkaverin auton lainaan, josta löytyi istuin ja kaasutti hakemaan meidät sateesta bussipysäkiltä. Kurvasimme neuvolaan viisi minuuttia myöhässä, mikä oli aika saavutus olosuhteisiin nähden. Neuvolalääkärin sanoessa ”voi, olisit soittanut ja siirretty aika iltapäivälle” en jaksanut edes selittää, että soitin kyllä, meni vastaajaan, enkä minä voi iltapäivällä tulla kun molemmilla päiväuniaika.

sadetakki+vila vila+sadetakki vila+sadetakki+vaaleanpunainen

Nyt minä sen tein, saavutin jonkun kotiäitihuipun ostamalla sadetakin ja unohtamalla neuvola-ajan ensimmäistä kertaa. Onneksi kyse ei ollut mistään isommasta ja onneksi lääkäri totesi, että tästä tytöstä ei tarvitse olla huolissaan kuunnellessaan pienen selitystä. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja kotiin päästyäni sain läpimäräksi ryntäillessä kastuneet housutkin vaihdettua. Seuraava panostus, sadehousut? Hih!

vila+guess
huppari PUMA/ housut NIKE/ sadetakki VILA (löytyy mm. täältä)*/ kumpparit GUESS/ korvikset ELVARI

Mutta mitä tykkäätte pinkistä sadetakista? Näitähän on peruskeltaisenakin, mutta vaaleanpunainen on niin meidän juttu! Ja tiedättekö mitä, aiheeseen liittyen? Nuo Elvarin kuppikakku-korvakorut sain kuopuksen kummitädiltä synttärilahjaksi kolme vuotta sitten ja mihin olenkaan menossa huomenna…? Päiväksi tutustumaan Elvarin tehtaaseen ja tekemään itse koruja! Hei kuinka innoissaan voi ihminen olla! Kenelle Elvarin jutut ovat tuttuja?

Tsemppiä keskiviikkoon kaikille, arkiviikko jo puolivälissä!

*mainoslinkki