Hyvää viikonloppua ihmiset! Me palasimme eilen illalla reissusta, jossa olimme vain kolme yötä, mutta ehdimme kokea ja tehdä niin paljon, että reissu tuntui todella paljon pidemmältä. Ehkä eniten viehätyin taas Turun saaristosta ja halusinkin aloittaa reissuvinkkien purkamisen siitä.
Mehän suunnittelemme reissut aina viimeiseen asti ja tutkimme paikat etukäteen ja… Niin ei. Olimme siis varanneet pari yötä Turusta ja yhden Hyppeiksistä, missä kävimme pari vuotta sitten. Kaipasin sellaista ihanaa saaristorauhaa ja muistelin, ettei sinne ole pitkä matka. Vasta Turussa aloimme asiasta keskustella ja tutkailimme matkaa – se olisi 5,5 tuntia lauttamatkoineen ja seuraavana päivänä sama takaisin. Tyttöjen kanssa, jotka eivät viihdy autossa. APUA! Lennossa soitimme ja peruimme tuon majoituksen ja keksimme muuta. Koska olimme kiertäneet rengastiestä viimeksi tuota Nauvo-Houtskäri-aluetta, menimme nyt toiseen suuntaan eli Iniöön. Sinne pääsi tunnin ajollla, yhdellä lautalla ja lossilla. Juuri hyvä. Ennen lossimatkaa kävimme vielä nappaamassa Jumosta yhden geokätkön.
Majoituksen nappasimme entisen kunnantalon tiloista, jossa nykyään toimii Villa Högbo. Meidät otettiin hyvin vieraanvaraisesti vastaan ja kerrottiin Iniön palveluista. Päätimme kävellä satamaan syömään ravintola Leonellaan, jolla olikin iso terassi ja sen vieressä minigolf ja leikkipaikka. Tytöt viihtyivät mainiosti! Siinä syödessämme katselimme vierasvenesatamassa olevaa saunaa ja arvoimme, onko jo liian myöhä mennä saunaan ja uimaan, sauna oli auki klo 22 asti. Koska tytöt kannattivat ajatusta, päätimme vielä ottaa puhelun satamamestarille. Hänelle sai maksaa saunan ja saimme siihen ovikoodin.
Se olikin sitten paras päätös ikinä. Saunassa oli pari hassua ihmistä, miesten puolella enemmän. Meressä uiminen oli ihanaa ja Iniön levätilannekin oli hyvä, eli siellä eli lauttoja lillinyt. Esikoinen sanoi taas uimahommissa, että hänellä on mahtavan kivaa ja itsekin nautin täysillä. Saunat ovat uudehkot ja hyvin siistit ja maksoivat aikuiselta 5 euroa. Kun kello oli jo sen 22 ja olimme pukeutuneet ja lähdössä, halusi pikkuneiti vielä juosta mereen. Siinä sitten istuimme katselemassa auringonlaskua hänen kipittäessä mereen ja takaisin. Kyllä hymyilytti. Näissä paikoissa tuntee jotain ihmeellistä yhteenkuuluvuutta sen pienen porukan kanssa, joka sattuu samaan aikaan samaan paikkaan.
Seuraavana aamuna kävelimme n. 500 metrin matkan Norrbyn luontopolun alkuun, joka sekin oli aivan täydellinen lasten kanssa. Edestakaisin käveltynä matkaa kertyi 2,5km ja polun varrella oli tietoiskuja (niin ja geokätköjäkin löydettiin!). Hämmästyin kuinka hyvin taapero jaksoi kävellä itse metsässä, käsilaukkua kantaen ja hameenhelmat heiluen. Ei suostunut luopumaan hameesta metsään mennessä. Polku vei Iniön korkeimpaan kohtaan, josta olikin komeat maisemat. Kannattaa kävellä!
Palatessamme nautimme saaristolaislounaan Lolan luona ja taas tuli yhteisöllinen olo vieraanvaraisuudesta. Meillä oli vain pankkikortti matkassa, joka ei käynytkään maksuksi ja saimme matkaamme laskun. Mitään tietoja meistä ei otettu ylös, eli täysillä luotettiin, että maksun hoidamme. Jotenkin ihana fiilis tulee tällaisesta!
Sanoimme heipat Villa Högbolle (siellä oli muuten niin paljon esim. lautapelejä, että koko päivä olisi mennyt niitä tutkiessa) ja tutkimme vielä vieressä olleen kirkon, jossa oli menossa livemusiikkiharjoituksetkin. Suuntasimme lauttaan ja olimmekin ensimmäinen auto, joka ei siihen mahtunut (kannattaa ottaa tämä huomioon kesäaikana reissatessa, kaikki eivät välttämättä mahdu!). Eipä tuo haitannut, kun aikatauluja ei ollut, suuntasimme uimaan viereiselle rannalle ja istuimme hetken sataman kahviossa.
Lauttaan hypätessä olimme olleet Iniössä alle vuorokauden, mutta kokeneet ihanaa hiljaista Suomen luontoa, katselleet peltomaisemaa, kantaneet leppistä mukanamme pitkät matkat, kokeneet ihanaa yhteisöllisyyttä ja vieraanvaraisuutta ja hengittäneet keuhkot täyteen meri-ilmaa. Aivan ihana paikka ehdottomasti koko rengastie on käymisen arvoinen. Kuinka sielu lepääkään tällaisissa paikoissa, eikä tule sitä suorittamisen makua, kun ei ole ”liikaa” nähtävää ja tehtävää.
Kenelle paikka on tuttu, mitä suosittelisit sieltä?