Tavataan sitten siellä taivaan kodissa – ikimuistoinen lauantai

”Tavataan sitten ainakin siellä taivaan kodissa kaikki”

Katsoin mummoani, joka kyynelsilmin kiitti, että olimme tulleet paikalle ja jätti taas jonkinlaisia hyvästejä. Emme uskaltaneet ostaa hänelle mitään lahjaa, koska mummo on kaikkea kulutusta ja ostamista ehdottomasti vastaan. Toimme itsemme ja lasten piirrustukset, itse tehtyä omenasosetta ja äitini itse tekemää mehua. Entinen naapuri toi paljon kortteja ystäviltä. Menimme brunssille Kluuvinkadun Fazerille, jonne mummoni ja ukki veivät vanhempani syömään jo 1970-luvulla, koska se oli hieno paikka keskustassa. Niin se on edelleen.

En ollut nähnyt mummoani lähes puoleen vuoteen ja kun nyt katselin häntä hymyilemässä kukkakimppu kädessä ja kiittelemässä kyynelsilmin mietin, että jos tämä nyt olisi viimeinen kerta kun näemme, muistaisin ainakin ikionnellisen mummon. Joka onnellisena nauroi poikansa höpsöille jutuille, katseli hymyillen pojanpoikaansa, oli kiinnostunut pojantyttären miehen juoksukunnosta, sekä pojantyttärentyttären koulun aloituksesta. Mummo on terävä kuin partaveitsi, joten on vaikeaa kuvitella, että hän heittää hyvästejään vähän joka kerralla. Ihana, onnellinen, vähän kasaan painunut isomummo. Aina hän sanoo, että aika hänestä jättää ja aina hän on yhtä iloinen, terävä ja yhteiskunnasta kiinnostunut. Omilla jaloilla lenkillä käyvä. Supertyyppi.

Kluuvikadun Fazer

Keskustelimme pöydässä brunssilla ollessamme siitä, onko vuonna 1891 perustettu Fazerin kahvila todellakin ollut siinä silloin. Siis ajattelimme, että tehdas on ollut silloin, mutta ei, kyllä se kahvila on perustettu siihen 1800-luvulla, kuten äitini väitti. Karl Fazer perusti tuolloin Kluuvikadulle ranskalais-venäläisen konditorian ja nykyään sieltä saa lounaita, mainiota brunssia, mielettömiä jätskiäannoksia sekä tuliaisia. Kahvilassa on ostettavissa Fazerin uutuussuklaat sekä perinteiset herkut, joten se on täydellinen nähtävyys myös turisteille!

Me suuntasimme brunssille, jonne muuten kannattaa tehdä etukäteen pöytävaraus. Meitä oli 10 henkeä, emmekä kyllä olisi mahtuneet sekaan ex tempore käynnillä. Brunssipöydän valikoima oli sellainen, että harmittelin vielä monta kertaa kotimatkalla miehelle, etten jaksanut syödä enempää. Leipiä oli montaa lajia, salaatteja sitä enemmän, ihania juustoja sekä aivan taivaallista mansikka-raparperihilloa niiden kanssa. Lohta, munakasta, kapriksia, haudutettua teetä ja…. kakkubuffa! Lapset olivat silmät pyöreinä sen äärellä. Oli Geisha-kakkua, suklaakakkua, juustokakkua, brownieta, no, oli kakkua. Itse mietin muuten jo mennessäni paikkaan, että ihanaa saada haudutettua teetä, voin luottaa Fazerilla siihen. Ja sitä sain!

Neljä sukupolvea yhdessä – mikä onni

Takaisin mummoon. Meillä on hyvin pieni suku. Olen kasvanut ilman serkkuja ja isäni on ainoa lapsi. Joskus sitä on ajatellut somesta (!) serkkutapaamisia katsellessaan, että millaista olisi, jos olisi 10 serkkua. Tai olisi vaikka setiä. Olen ajatellut asiaa usein, mutta aina palannut siihen, mitä minulla on. Kiittänyt lujasti siitä. Sillä se on paljon se, eilen taas tuli se todistettua. Minulla on hyvin läsnäolevat vanhemmat, hyvin rakastava isä ja hyvin läheiset mummot. Olen ollut ainoa lapsenlapsi molemmilta puolilta syntyessäni. Arvatkaa mikä prinsessa-asema siitä seuraa!

Meitä oli eilen 10 henkeä brunssilla. 3 puuttui. Siinä olisi jo ollut ns. kaikki. Pieni, sitäkin tärkeämpi, läheisempi ja erittäin kullanarvoinen suku. Oli ihan hurjan arvokasta kävellä eilen pitkin Helsingin katuja lähes puolen vuoden jälkeen (oli ikävä!), nähdä mummoa ja jutella, nähdä perhettä, nähdä mummon onnellisuus. Nähdä miten isäni taantuu vähän pikkupojaksi äitinsä edessä (kukaan ei jaksa nauraa enää isäni kalat on vetteen pissanneet jutulle paitsi mummo), ja samalla nähdä isäni auttamassa häntä kantamaan kahvia ja valitsemaan kakkuja pöytään. Hyi en minä syö makeaa, sanoo mummoni. Haha, ymmärrän, itsekin jätin kakut väliin. Onko tuo pikkupoikakin jo ukki? Aika katoaa tässä seurassa. Olen vain järjettömän kiitollinen siitä, mitä näen ja todistan.

Se parituntinen, jonka eilen olimme Helsingissä oli ihan korvaamaton. Kevään jälkeen se, että sai istua Helsingissä oman pienen perheensä (sen 10 hengen) ympäröimänä tuntui siunaukselta.

Taivaan kodissa nähdään myös mummo. Mutta monta kertaa ennen sitäkin. Olet super! Onnea 94 vee!

Linnan kuningattaren lempirafla Ventuno!

Pidimme perinteistä kiinni äitini kanssa suunnatessamme Kaija Koon Hartwall-areenan keikalle. Edellisestä kerrasta Areenalla sekä Tomi Björkin Bronda-ravintolassa oli kulunut neljä vuotta. Nyt suuntasimme ennen keikkaa syömään uudehkoon, Tomin sekä Matti Wikbergin Ventunoon, joka löytyy Designmuseon vierestä Korkeavuorenkadulta. Se sijaitsee Ohranan talossa eli tsaarin ajan salaisen poliisin rakennuksessa. Rakennus oli toiselta puolelta remontissa ja ikkunan takana hipsivät työmiehet meinasivat viedä huomioni pariin otteeseen, mutta sisäpuolella oli oikein lämmin ja niin sanotusti jämpti tunnelma. Astuimme nälkäisinä sisään jo vähän ennen viittä jolloin keittiö aukesi iltaa varten ja hipsin tutkimassa paikkaa kännykkäni kanssa. Järkkäri ei päässyt reissulle mukaan, joten pahoitteluni puhelimella otetuista kuvista.

Marraskuun illassa palavat kynttilät, ikkunan takaa suhahtava ratikka ja ihana iso napolilainen puu-uuni toivat tunnelmaa paikkaan. Aloitimme illan bellineillä ja sanoisin, että oli ehkä paras sellainen, jonka olen maistanut. Persikkapyre oli ihanaa! Päädyimme aika äkkiä ruokavalinnassamme maistelumenuhun, joita oli valittavana kaksi eri kokoista. Otimme niistä pienemmän ja sen kanssa viinipaketin, jonka sai myös jakaa. Kiva ehdotus tarjoilijalta oli puolittaa se, niin hinta ei nouse niin korkeaksi ja juotavaa ei tule niin isoa määrää yhdelle.

Ventunossakin mennään samalla periaatteella kuin muissa Björkin ravintoloissa, eli ajatus on jakaa annoksia, mutta jakamattakin pärjää. Minä skippasin punaisen lihan menussa, eli kaksi maistelumenun seitsemästä annoksesta piti muokata, mutta se ei ollut ongelma.

Sitten vain ensimmäisen ruoan kimppuun, järjestys oli eri kuin netissä löytyvässä versiossa. Ensimmäisenä äitini maisteli siis fenkolikeksiä ja mausteista makkaraa, minä sain puolestani katkarapua ja mustekalaa simpukankuoressa. Oli muuten hurjan kaunis annos, äiti puolestaan kehui kovasti makkaran makua. Illallinen jatkui ihanan maukkaalla risottopallolla ja seuraavaksi pöytään tuotiin suoraan uunista juustoinen leipä, jossa oli kolmea eri juustoa. Voitte uskoa, kuinka hyvää oli.

Olimme etukäteen miettineet kuinka pieniä tai isoja ovat maistelumenun annokset ja kaikki olivat kohtuullisen pieniä ja ihanan erilaisia makuja. Seuraavaksi saimme maistella raakaa kuningasmakrillia ja oliivia, joka omasta mielestä oli menun ehkä tylsin osio. Sitten tuli se, joka pamautti mahat kunnolla täyteen, eli pasta. Menuhun kuuluva haudutettu häränrinta oli äitini mielestä menun parhaita annoksia ja todella maukas. Minä sain puolestani sienipastaa ja jäin kyllä kaipaamaan siihen enemmän suolaa tai makua. Se oli niin ulkonäkönsä kuin makunsa puolesta aika halju. Kun kerroin asiasta tarjoijalle, hän kertoi että yleensä moittimista tulee liiasta suolasta. Äitini testasi sieniversion myös ja oli kyllä samaa mieltä mauttomuudesta.

Viimeinen lämmin ruoka oli paistettua kalaa, sinipallas frittereitä ja peruna-kaalipaistosta. Tämä annos oli taas puolestaan todella ihana. Illan kruunasi sitruunapiirakka ja karhunvatukkasorbetti, olimme molemmat annoksesta naama muikeana. Hurjan hyvää! Ja vaikka kyseessä oli jo seitsemäs ruokalaji, sen jaksoi hyvin ja sitruuna oli ihanan kevyttä ja raikasta monen ruokalajin jälkeen. Tänne kannattaa mennä jo pelkästään tämän takia! Jälkiruokaviinikään ei ollut makea ja tuhti kuten monesti, vaan punainen ja pirskahteleva, todella nappi valinta sekin!

Tarjoilijamme oli ihanan napakka ja täsmällinen, ainoa mitä jäimme kaipaamaan oli tarkempi avaus viineistä. Ne vain tulivat laseihin ilman sen tarkempia kertomuksia tai maisteluita. Toisaalta kivan rentoa. Kokonaisuus oli niin hyvä ja jälkkärikin ihan yliveto, että annoin anteeksi välissä tulleen mauttoman pastan. Seitsemän ruokalajin setin jaksaa kyllä hyvin syödä, isompi menu olisi jo tehnyt tiukkaa.

Italialaiseen keittiöön nojaava Ventuno tarjoilee kaikkea aamiaisesta illalliseen, eli siellä voi vierailla moneen vuorokauden aikaan. Remontti talossa valmistuu vuodenvaihteessa ja siihen valmistuu 60 luksusasuntoa, joten oven takana häärivät työmiehetkin ovat pian poissa. Niin ja miksi otsikoin tämän postauksen näin? Koska idea ravintolasta tuli jostain Tanssii tähtien kanssa ohjelmasta, jossa äitini oli kuullut Jaana Pelkosen sanovan Ventunon olevan hänen lemppareitaan. Itsenäisyyspäivänä Jaana puolestaan kruunattiin Linnan juhlien kuningattareksi ainakin iltapäivälehtien mukaan, joten näin me kävimme testaamassa kuningattaren lempparin.

Suosittelen lämpimästi, käy sinäkin! Ihana idea vaikka joululahjaksi istua pitkän kaavan mukaan maistelemassa! Onko kokemuksia paikasta? Ja kiitos äiti upeasta synttärilahjasta!

Ensimmäinen visiitti

Jotenkin hassua, että olen käynyt joulutoreilla niin Tsekeissä kuin Saksassakin, mutta oman pääkaupungin joulutori on kokematta. Olen aina käynyt joulukuun visiittini Helsingissä niin kiireisellä aikataululla, etten ole ehtinyt sinne kurvata. Oikea häpeäpilkku tällaiselta jouluihmiseltä ja joulutorien rakastajalta kuten minä! Suorastaan asun Tampereen joulutorilla joulukuun, joten täytyihän minun joskus päästä näkemään Helsinginkin versio!

Senaatintorilla pidettävät Tuomaan markkinat avautuivat eilen kello 10 ja pian avaamisen jälkeen lompsin mökkien välissä äitini kanssa. Keli oli mielettömän upea ja aurinko valaisi takana näkyvän Tuomiokirkon, kojuissa alkoivat ensimmäiset kaupat käydä ja me tutkailimme tarjontaa ja nuuskimme tuoksuja. Ihanaa joulufiilistä!

Omat suosikkini löytyivät pian ja toin miehelle kotiin Lappeenrannasta kotoisin olevaa Lehmus-roasteryn Kettu-kahvia kojusta numero 100 sekä ostin herkkuja maisteltavaksi Chjokon mökiltä numero 70. Aivan järjettömän hyviä, Helsingissä käsintehtyjä suklaita olivatkin! Nukenvaatteet sekä samassa kojussa olleet prinsessapyyhkeet pysäyttivät meidän myös, voi olla, että joulupukki saattaa paketoida tytöille Frozen-kasvopyyhkeet pukinkonttiin!

Ehkä mielenkiintoisimmat koristeet löytyivät karusellin lähistöltä (menin jo unohtamaan yrittäjän nimen), mutta bongaatte ne kyllä. Siellä mökissä roikkui muun muassa hampurilainen, sushi, soijapullo ja kurkkukuusenkoristeita! Kyllä pistivät hymyilyttämään pakkasessa, sushikuusi! Suosittelen kurkkaamaan!

Tuomaan markkinnoilla on käsitöitä, lahjaideoita ja herkkuja vaikka millä mitalla, lisäksi siellä on iso ruokapiha herkuttelua varten. Istahdimme upeassa auringonpaisteessa glögille lämpölamppujen alle ja kuuntelimme joululauluja samalla.

Markkinoilla voi lisäksi tavata joulupukin päivittäin ja tiedättekö mikä on ihan ykkösjuttu? Tuomaan markkinoilla voi saunoa! Joo-o! Sauna on puulämmitteinen sekasauna ja sinne mahtuu kerrallaan 15 saunojaa. Olisin rynnännyt sinne kiljuen, jos se olisi ollut jo auki, sauna valitettavasti aukesi vasta kello 14 kun minä jo istuin bussissa kotimatkalla. Miettikää miten ihanaa olisi istahtaa saunaan joulutorilla! Kuunnella joululauluja pimeässä, tuijotella Tuomiokirkkoa ja fiilistellä. Voi vieläköhän pääsisin siellä käymään ennen joulua? Sauna on auki keskiviikosta sunnuntaihin ja saunamaksu on 5 euroa.

Saimme torin kierrettyä kohtuu väljään aikaan ja yksi joululahja, suklaat ja kahvit laukussa poistuimme joululaulujen saattelemana. Olin iloinen, että vihdoin pääsin käväisemään Tuomaan markkinoillakin. Suosittelen lämpimästi, ohjelmaa piisaa, samoin kuin herkkuja ja joulutunnelmaa.

Tiedättekö missä olin sitten iltapäivällä? No kotikaupungin joulutorin avajaisissa, haistelemassa pähkinöiden tuoksua ja syömässä kauden ekaa riisipuuroa. Lapseni esitti joulupukille toiveen yksisarvisesta (sellaisesta limaa kakkaavasta, you know) ja torilla esiintynyt Anne Mattila ilmoitti toivovansa samaa. Joulupukki kuuli nyt sitten molempien toiveet.

Kyllä joulukuu ja rauhoittuminen tunnelmaan on ihanaa aikaa, oletteko samaa mieltä? Oletko menossa Tuomaan markkinoille?