Jyväskylän parasta aamiaista uuden perheenjäsenten kanssa

Voi mikä fiilis olikaan sunnuntaiaamuna, kun tapasin ”uudet perheejäsenet” tai uudet sukulaiset hotelli Solo Sokos Paviljongin aamiaisella Trattoria-ravintolassa. Meille oli varattu kabinetti, eli saimme olla ihan keskenään, kaikki olivat iloisia, hääpari onnellinen ja oli ihanaa nähdä vielä morsiamen puolen sukua, joka asuu sen verran kauempana, ettei hirveän usein tapaa. Kaveri toi lapsemme sinne, yökyläily oli mennyt hyvin, vaikka väsymys oli kaamea lapsilla, ymmärrettävästi. Mutta niin suloista, kun meillä oli jo viisi pientäkin ympärillämme!

Olen päässyt testaamaan useampaa brunssia sekä hotelliaamiaista Jyväskylässä ja sanoisin, että Trattoria vetää kyllä pisteet kotiin. Kaikki oli niin hyvää! Puuro oli herkkua, mansikka-raparperimehu raikasta, lähituotannon rieska taivaallista ja löytyipä kaverimme siskon omistaman Miriam’sinkin brownieseja aamiaiselta, olin todella ilahtunut!

Siellä me höpöttelimme, mietiskelimme edellispäivän häitä ja katselimme onnellista pariskuntaa, jolle hotellin henkilökunta toi pienen tervehdyksen onnitteluksi. Esikoinen kaivoi laukustaan kaikki pöytäkoristeet häistä, heillä oli lupa kerätä ne kahvien aikaan ja yllättäen mahtui koko Aladdin-perhe pikkuneidin laukkuun. Olipa kiva tapa aloittaa sunnuntai, etteivät vain kaikki häipyneet omille teilleen häiden jälkeen!

Aamiaisessa ihanaa on haudutettu tee, hyvät mehut, valtava määrä lähiruokaa, maistuvat leivät, pikkuihmisille erikseen varatut astiat, ruokalaput ja värikyniäkin tuli heti kun pyysimme. Gluteenittomia tuotteitakin on todella hyvin tarjolla. Paikka on S-ketjun omistuksessa, mutta siitä puuttuu sellainen ketjupaikkojen tuntu ja fiilis on todella kiva. Suosittelen todella lämpimästi testaamaan, vaikka ihan asuisit Jyväskylässä! Niin ja hei hotellin leikkipaikka oli kuin mini-HopLop, kuten veljeni asian kuvaili. Siellä oli kaikkea potkupyörästä lähtien, eli käy ihmeessä sielläkin!

Kiitos uudet ja vanhat sukulaiset seurasta ja Trattoria ruoista, oli ihana sunnuntai!

Vihreä tee on parempaa!

En ole pitkään aikaan kirjoittanut teille yhdestä lempparipaikastani. Se johtuu siitä, että pääasiassa olemme ajaneet pihaan, perhe odottanut autossa kun hoidan ostokseni ja sitten taas mennään. Tai on ollut hirveän pimeä aika kuvaamiselle, kuten joulukuussa aatonaattona. Tai jotain muuta.

Mikä on tuo lempparipaikkani? Moni teistä tietääkin, vähintäänkin Instagrammin myötä. Ei ole aikaa, ettei meillä olisi kotona Teeleidin teetä. Onko ketään, joka muistaa postaukseni heinäkuulta 2014? Teeleidi oli juuri avattu, olimme ainoita asiakkaita ja vannoutuneena teenjuojana olin ihan myyty. Annen ystävällisyys, täydellinen tee, ihana Lutakon tunnelma, kaikki iski. Olen ollut paikalla kun Annelle alkoi tulla työntekijöitä, kun Lutakon paikka alkoi laajentua, kun vietettiin 2-vuotis synttäreitä kylmässä heinäkuun kelissä vaahtokarkkeja syöden, kun maisteltiin teetä kiinalaisopeissa, kun oltiin bloggajaporukalla Lutakossa, kun vietetetiin avajaisia nykyisessä paikassa Kramsunkadulla ja… Olen ollut aika monta kertaa Teeleidissä viiden vuoden aikana. Ja monta kertaa siitä kirjoittanut, lisää löydätte hakusanalla Teeleidi. Jos on paikka kasvanut ja kehittynyt viidessä vuodessa, niin apua, niin on oma bloginikin, kun tuota vanhaa postausta vilkaisee!

Eilen ajoimme suoraan Tampereelta Kramsunkadulle kulkematta lähtöruudun kautta. Teki niin mieli afternoon teetä, jota periaatteessa tarjoillaan klo 14-18, mutta riippuen kuinka paljon leivonnaisia piisaa. Viileä heinäkuun keli oli houkutellut porukkaa paikalle, sillä juuri ennen meitä, kello 16.15 afternoon tea myytiin loppuun. Harmitti, mutta kun siellä oltiin, jäätiin teelle, juustokakulle ja siemenleivälle. Laadukasta teetä olisi kuitenkin tiedossa.

Kävi ilmi, että viileän päivän kello 16 odotteluaika oli yllättävän pitkä. Lapset eivät jaksaneet enää odottaa, mutta onneksi pihasta löytyy leikkimökki, jossa he viihtyivät pitkään ja hartaasti. Kun kutsu tuli teelle, he tulivat juoksujalkaa maistelemaan vihreää ja mustaa teetä. Vihreä oli parempaa molempien mielestä, äidin vannoessa sen mustan nimeen!

Yksi hauskimmista yksityiskohdista nykyisessä Teeleidissä on pöytänumerot, jotka ovat pieniä teepurkkeja varustettuna numerolla. Pistaasitee tuoksui kuulemma ihan vaniljalta, pitkään ja hartaasti tulevat teenjuojalapseni (okei, jos oikeasti pitävät joskus kahvia parempana, elän sen kanssa) sitä haistelivat. Ovat ihania pieniä aisteja herättäviä yllätyksiä teetä odotellessa!

Kauas on tultu siitä, kun Teeleidi oli avattu ja olimme ainoita asiakkaita ja 1-vuotiaamme leikki maatuskalla. Olen vilpittömästi iloinen menestyksestä ja siitä, että kun menen Tampereellakin brunssille, saatan saada Teeleidin teetä. Moneen paikkaan Annen kehittelemät maut ovat ehtineet löytää. Isäni oli juuri Teeleidin antimia bongannut Kuopiosta Kauppahallista. Anne on tehnyt mielettömän työn ja luonut Kramsunkadulle suositun ja elävän teehuoneen, jonka vakioasiakas olen (olemme) olleet sen 5 vuotta, kun se on ollut pystyssä. Huolimatta 150 kilometrin välimatkasta.

Vaikka eilen harmitti aika pitkäksi venynyt odotusaika ja loppuneet skonssit, niin meitä ei silti saa mikään pysymään täältä poissa. Vähintään pikavisiittejä teen täydentääkseni varastot (tai on äitikin ollut monesti kuljettanut ohjeideni perusteella Tampereelle teetä). Käykää kokeilemassa!

Onko siellä teefaneja? Teeleidin faneja? Onko Teeleidi muuttanut käsityksesi siitä, että vihreä tee olisi kitkeää tai pussitee ”oikeaa” teetä?

Kun taas tuli melkein jännäpissa! Toinen päivä Jyväskylän vieraana

*kaupallinen yhteistyö Visit Jyväskylän kanssa

Siellä ylhäällä sä olet sitten ihan up yours”. Taas tuo lause tulla pöllähti jostain mieleeni, kun livuin Tuomiojärven ”tyrskyihin” kajakillani. Sitten katsahdin horisonttiin, siellähän se Matin mäkikin Laajavuoressa on. Apua! Miksi aina ajattelen tuota lausahdusta, kun minua jännittää? Ja miksi olin lipunut yksinäni Tuomiojärvelle ja höpötin lievässä paniikissa Instastoriesiin, että paniikki ja pissahätä? Kyseessä oli toinen päivä Visit Jyväskylän vieraana toukokuun lopulla. Kaksi muuta kirjoitusta Jyväskylän edesottamuksista voit lukea täältä sekä täältä. Älyttömän hyviä vinkkejä vaikka nyt kesälomalaiselle!

Mutta palataan tuohon toukokuun viimeisen viikonlopun päivään. Olimme saapuneet aamupäivästä Tuomiojärven rantaan, jota katselin vähän nieleskellen. Siellä ei ole enää leirintäaluetta, vaan kerrostaloja! Huih! Rannassa meitä odotti herttainen Tavinsulan yrittäjä Bela Pavelka, joka oli pukeutunut villapaitoihin ja sadeviittoihin. Erittäin, erittäin fiksua, sain huomata myöhemmin.

Tarkoitus oli lähteä kanoottiretkelle. Minä sitten siinä aloin horisemaan innostani päästä kajakkiin yksin, sehän olisi kunnon treeniä samalla. Saamani piti, sain kajakin, livuin kohti ulappaa ja roikuin siellä kauempana telineissä pitämässä kiinni, kun muut vielä kuivaharjoittelivat kanootin ohjaamista laiturilla. Satoi ja tuuli, olin aivan alipukeutunut, tärisin ja kajakki tuntui jotenkin hallitsemattomalta tuulessa. Katja, oliko ihan pakko taas haastaa itsesi, mutisin mielessäni. Ja tuijottelin sitä Matin mäkeä.

Lopulta päästiin liikkeelle ja aika pian livuttiin isolta Tuomiojärveltä moottoritien ali kohti Palokkajärveä ja sieltä jatkoimme kohti Tourujokea. Keli oli aivan hirveä, vettä tuli hetkellisesti kuin aisaa, mutta sinnikkäästi meloimme eteenpäin. Ja kannatti – sade taukosi ja perillä Tourujoen uomissa olin kuin ulkomailla. Vaikka olen asunut pitkät ajat Jyväskylässä ja kolunnut mielestäni aika monet nurkan, olen molemmilla Visit Jyväskylän reissuilla löytänyt jotain uutta ja koskematonta. Paikka oli _ihana_. Jos en olisi ollut läpimärkä ja sormet kohmeessa, minulla olisi siitä teille paaaaljon kuvia. Mutta nyt en kyennyt! Ehdottomasti silti kannatti se nähdä.

Tavinsulka järjestää ohjattuja, pidempiäkin retkiä, joissa yövytään eri paikoissa. On lyhyitä retkiä, on melontaa, kajakkia sekä suppailua. Ihan ykkösjuttu nyt kesäkeleillä ja esimerkiksi polttaripoppoille, käykää kurkkaamassa Jyväskylässä Tuomiojärven huudit! Vitsi olin ylpeä, kun voitin pelkoni ja lopulta huidoin (mielestäni) ihan sujuvasti ja voimieni tunnossa kohti rantaa.

Kun siirryimme rannasta Original Sokos Hotelli Alexandraan, joka sijaitsee ihan rautatieaseman kupeessa tuuletimme kaikki, kun kuulimme, että saisimme huoneet heti. Ryntäsin riisumaan läpimärät vaatteet, kävin suihkussa ja ihastuksekseni huomasin, että uuden puolen huoneissa oli myös kylpytakit tarjolla. Äkkiä kylpytakki päälle ja teetä. Olo oli kuin uudestisyntynyt, ah! Kävin muuten myös aamulla testaamassa Alexandran saunatilat, jotka olivat ihanat. Isot poreammeet, siistit saunat ja tarjolla mm. erilaisia Lumenen puhdistustuotteita. Kiitin respassa hyvästä saunasta ja minulle sanottiin, että naiset eivät siellä monesti käy. KÄYKÄÄ! Oli ihana ja rempattu! Olen käynyt kyseisessä hotellissa vappulounaalla joskus… 1990-luvulla ja totesin, että sitä on todella hyvällä maulla uudistettu ja tuotu nykypäivään. Ilme on raikas ja mikä ylläri meitä vielä odotti huoneissa! Kiitos!

Söimme Frans&Sandra Bistron menut lounaaksi ja palvelu oli ensiluokkaista ja parsa hyvää. Kun otimme jälkkärin kanssa teetä ja kahvia, meille mainostettiin, että kahvi on jyväskyläläisen yrityksen Paahtimo Pavun kahvia, teenä oli Keisarin morsianta. Minä heti älähdin, että miksi ihmeessä teillä ei ole paikallisen Teeleidin teetä, mutta no hätä, tulossa kuulemma on. Jes! Olin tyytyväinen!

Matka jatkui kohti Jyväskylän satamaa, joka on muuten todella kaunis paikka kesäoleskeluun myös. On juoksubaanaa, konttiravintolaa, kylmää juomaa, jätskiä, ulkokuntosalia ja vaikka mitä. Jyväskylän satamaa ei saa kesällä missata! Me hyppäsimme Suomen Suven kyytiin ja teimme muutaman tunnin Päijänne-risteilyn kohti Säynätsaloa ja Lehtisaarta, josssa allekirjoittanut on suorittanut yläasteensa. Matkan ajaksi oli luvattu hirveää keliä, mutta mitä vielä, ilma kirkastui ja näimme niin sateenkaaren kuin joutsenia. Välillä porukka tuuletti kuullessaan, että Suomi menee lätkän MM-finaaliin. Kyllä, se oli se ilta! Aika upea kokemus, Jyväskylä on kuitenkin vahvasti järvikaupunki. Minä vain tuijottelin järven ympäri menevää juoksureittiä ja mietiskelin, noinkohan paahdan siellä puolimaratonia taas syyskuussa. Mieli tekisi jolkottaa tutuissa maisemissa taas!

Laivalla soitteli myös trubaduuri Antti Roihu, joka mainosti soittavansa lisää illalla keskustassa. Risteilyn jälkeen tiemme erosivat ja lähdimme kuka mihinkin. Minä lähdin katsomaan lisää Anttia (mainos tehosi!), osa suuntasi nukkumaan ja oli aika jättää hyvästit. Harmitti, Minnean, Ready Steady Flown ja Arjen Pilkahduksia Susannan seura oli ollut hyvää ja emäntämme Johanna piti meitä kuin kukkia kämmenellä viikonlopun ajan. Tuli voitettua paniikkia ja höpistyä itsekseen, naurettua seurassa ja syötyä todella hyvin.

Suosittelen lämpimästi käymään Jyväskylässä ja testaamaan muun muassa näitä kesäjuttuja, näyttäytyvät heinäkuussa vähän eri valossa kuin näissä minun harmaissa kuvissa. Mutta kivaa oli harmaudesta huolimatta, ihana Keski-Suomi!

Onko tuttuja maisemia/juttuja tässä tai edellisissä Jyväskylän postauksissa?