Vihreä tee on parempaa!

En ole pitkään aikaan kirjoittanut teille yhdestä lempparipaikastani. Se johtuu siitä, että pääasiassa olemme ajaneet pihaan, perhe odottanut autossa kun hoidan ostokseni ja sitten taas mennään. Tai on ollut hirveän pimeä aika kuvaamiselle, kuten joulukuussa aatonaattona. Tai jotain muuta.

Mikä on tuo lempparipaikkani? Moni teistä tietääkin, vähintäänkin Instagrammin myötä. Ei ole aikaa, ettei meillä olisi kotona Teeleidin teetä. Onko ketään, joka muistaa postaukseni heinäkuulta 2014? Teeleidi oli juuri avattu, olimme ainoita asiakkaita ja vannoutuneena teenjuojana olin ihan myyty. Annen ystävällisyys, täydellinen tee, ihana Lutakon tunnelma, kaikki iski. Olen ollut paikalla kun Annelle alkoi tulla työntekijöitä, kun Lutakon paikka alkoi laajentua, kun vietettiin 2-vuotis synttäreitä kylmässä heinäkuun kelissä vaahtokarkkeja syöden, kun maisteltiin teetä kiinalaisopeissa, kun oltiin bloggajaporukalla Lutakossa, kun vietetetiin avajaisia nykyisessä paikassa Kramsunkadulla ja… Olen ollut aika monta kertaa Teeleidissä viiden vuoden aikana. Ja monta kertaa siitä kirjoittanut, lisää löydätte hakusanalla Teeleidi. Jos on paikka kasvanut ja kehittynyt viidessä vuodessa, niin apua, niin on oma bloginikin, kun tuota vanhaa postausta vilkaisee!

Eilen ajoimme suoraan Tampereelta Kramsunkadulle kulkematta lähtöruudun kautta. Teki niin mieli afternoon teetä, jota periaatteessa tarjoillaan klo 14-18, mutta riippuen kuinka paljon leivonnaisia piisaa. Viileä heinäkuun keli oli houkutellut porukkaa paikalle, sillä juuri ennen meitä, kello 16.15 afternoon tea myytiin loppuun. Harmitti, mutta kun siellä oltiin, jäätiin teelle, juustokakulle ja siemenleivälle. Laadukasta teetä olisi kuitenkin tiedossa.

Kävi ilmi, että viileän päivän kello 16 odotteluaika oli yllättävän pitkä. Lapset eivät jaksaneet enää odottaa, mutta onneksi pihasta löytyy leikkimökki, jossa he viihtyivät pitkään ja hartaasti. Kun kutsu tuli teelle, he tulivat juoksujalkaa maistelemaan vihreää ja mustaa teetä. Vihreä oli parempaa molempien mielestä, äidin vannoessa sen mustan nimeen!

Yksi hauskimmista yksityiskohdista nykyisessä Teeleidissä on pöytänumerot, jotka ovat pieniä teepurkkeja varustettuna numerolla. Pistaasitee tuoksui kuulemma ihan vaniljalta, pitkään ja hartaasti tulevat teenjuojalapseni (okei, jos oikeasti pitävät joskus kahvia parempana, elän sen kanssa) sitä haistelivat. Ovat ihania pieniä aisteja herättäviä yllätyksiä teetä odotellessa!

Kauas on tultu siitä, kun Teeleidi oli avattu ja olimme ainoita asiakkaita ja 1-vuotiaamme leikki maatuskalla. Olen vilpittömästi iloinen menestyksestä ja siitä, että kun menen Tampereellakin brunssille, saatan saada Teeleidin teetä. Moneen paikkaan Annen kehittelemät maut ovat ehtineet löytää. Isäni oli juuri Teeleidin antimia bongannut Kuopiosta Kauppahallista. Anne on tehnyt mielettömän työn ja luonut Kramsunkadulle suositun ja elävän teehuoneen, jonka vakioasiakas olen (olemme) olleet sen 5 vuotta, kun se on ollut pystyssä. Huolimatta 150 kilometrin välimatkasta.

Vaikka eilen harmitti aika pitkäksi venynyt odotusaika ja loppuneet skonssit, niin meitä ei silti saa mikään pysymään täältä poissa. Vähintään pikavisiittejä teen täydentääkseni varastot (tai on äitikin ollut monesti kuljettanut ohjeideni perusteella Tampereelle teetä). Käykää kokeilemassa!

Onko siellä teefaneja? Teeleidin faneja? Onko Teeleidi muuttanut käsityksesi siitä, että vihreä tee olisi kitkeää tai pussitee ”oikeaa” teetä?

Kun taas tuli melkein jännäpissa! Toinen päivä Jyväskylän vieraana

*kaupallinen yhteistyö Visit Jyväskylän kanssa

Siellä ylhäällä sä olet sitten ihan up yours”. Taas tuo lause tulla pöllähti jostain mieleeni, kun livuin Tuomiojärven ”tyrskyihin” kajakillani. Sitten katsahdin horisonttiin, siellähän se Matin mäkikin Laajavuoressa on. Apua! Miksi aina ajattelen tuota lausahdusta, kun minua jännittää? Ja miksi olin lipunut yksinäni Tuomiojärvelle ja höpötin lievässä paniikissa Instastoriesiin, että paniikki ja pissahätä? Kyseessä oli toinen päivä Visit Jyväskylän vieraana toukokuun lopulla. Kaksi muuta kirjoitusta Jyväskylän edesottamuksista voit lukea täältä sekä täältä. Älyttömän hyviä vinkkejä vaikka nyt kesälomalaiselle!

Mutta palataan tuohon toukokuun viimeisen viikonlopun päivään. Olimme saapuneet aamupäivästä Tuomiojärven rantaan, jota katselin vähän nieleskellen. Siellä ei ole enää leirintäaluetta, vaan kerrostaloja! Huih! Rannassa meitä odotti herttainen Tavinsulan yrittäjä Bela Pavelka, joka oli pukeutunut villapaitoihin ja sadeviittoihin. Erittäin, erittäin fiksua, sain huomata myöhemmin.

Tarkoitus oli lähteä kanoottiretkelle. Minä sitten siinä aloin horisemaan innostani päästä kajakkiin yksin, sehän olisi kunnon treeniä samalla. Saamani piti, sain kajakin, livuin kohti ulappaa ja roikuin siellä kauempana telineissä pitämässä kiinni, kun muut vielä kuivaharjoittelivat kanootin ohjaamista laiturilla. Satoi ja tuuli, olin aivan alipukeutunut, tärisin ja kajakki tuntui jotenkin hallitsemattomalta tuulessa. Katja, oliko ihan pakko taas haastaa itsesi, mutisin mielessäni. Ja tuijottelin sitä Matin mäkeä.

Lopulta päästiin liikkeelle ja aika pian livuttiin isolta Tuomiojärveltä moottoritien ali kohti Palokkajärveä ja sieltä jatkoimme kohti Tourujokea. Keli oli aivan hirveä, vettä tuli hetkellisesti kuin aisaa, mutta sinnikkäästi meloimme eteenpäin. Ja kannatti – sade taukosi ja perillä Tourujoen uomissa olin kuin ulkomailla. Vaikka olen asunut pitkät ajat Jyväskylässä ja kolunnut mielestäni aika monet nurkan, olen molemmilla Visit Jyväskylän reissuilla löytänyt jotain uutta ja koskematonta. Paikka oli _ihana_. Jos en olisi ollut läpimärkä ja sormet kohmeessa, minulla olisi siitä teille paaaaljon kuvia. Mutta nyt en kyennyt! Ehdottomasti silti kannatti se nähdä.

Tavinsulka järjestää ohjattuja, pidempiäkin retkiä, joissa yövytään eri paikoissa. On lyhyitä retkiä, on melontaa, kajakkia sekä suppailua. Ihan ykkösjuttu nyt kesäkeleillä ja esimerkiksi polttaripoppoille, käykää kurkkaamassa Jyväskylässä Tuomiojärven huudit! Vitsi olin ylpeä, kun voitin pelkoni ja lopulta huidoin (mielestäni) ihan sujuvasti ja voimieni tunnossa kohti rantaa.

Kun siirryimme rannasta Original Sokos Hotelli Alexandraan, joka sijaitsee ihan rautatieaseman kupeessa tuuletimme kaikki, kun kuulimme, että saisimme huoneet heti. Ryntäsin riisumaan läpimärät vaatteet, kävin suihkussa ja ihastuksekseni huomasin, että uuden puolen huoneissa oli myös kylpytakit tarjolla. Äkkiä kylpytakki päälle ja teetä. Olo oli kuin uudestisyntynyt, ah! Kävin muuten myös aamulla testaamassa Alexandran saunatilat, jotka olivat ihanat. Isot poreammeet, siistit saunat ja tarjolla mm. erilaisia Lumenen puhdistustuotteita. Kiitin respassa hyvästä saunasta ja minulle sanottiin, että naiset eivät siellä monesti käy. KÄYKÄÄ! Oli ihana ja rempattu! Olen käynyt kyseisessä hotellissa vappulounaalla joskus… 1990-luvulla ja totesin, että sitä on todella hyvällä maulla uudistettu ja tuotu nykypäivään. Ilme on raikas ja mikä ylläri meitä vielä odotti huoneissa! Kiitos!

Söimme Frans&Sandra Bistron menut lounaaksi ja palvelu oli ensiluokkaista ja parsa hyvää. Kun otimme jälkkärin kanssa teetä ja kahvia, meille mainostettiin, että kahvi on jyväskyläläisen yrityksen Paahtimo Pavun kahvia, teenä oli Keisarin morsianta. Minä heti älähdin, että miksi ihmeessä teillä ei ole paikallisen Teeleidin teetä, mutta no hätä, tulossa kuulemma on. Jes! Olin tyytyväinen!

Matka jatkui kohti Jyväskylän satamaa, joka on muuten todella kaunis paikka kesäoleskeluun myös. On juoksubaanaa, konttiravintolaa, kylmää juomaa, jätskiä, ulkokuntosalia ja vaikka mitä. Jyväskylän satamaa ei saa kesällä missata! Me hyppäsimme Suomen Suven kyytiin ja teimme muutaman tunnin Päijänne-risteilyn kohti Säynätsaloa ja Lehtisaarta, josssa allekirjoittanut on suorittanut yläasteensa. Matkan ajaksi oli luvattu hirveää keliä, mutta mitä vielä, ilma kirkastui ja näimme niin sateenkaaren kuin joutsenia. Välillä porukka tuuletti kuullessaan, että Suomi menee lätkän MM-finaaliin. Kyllä, se oli se ilta! Aika upea kokemus, Jyväskylä on kuitenkin vahvasti järvikaupunki. Minä vain tuijottelin järven ympäri menevää juoksureittiä ja mietiskelin, noinkohan paahdan siellä puolimaratonia taas syyskuussa. Mieli tekisi jolkottaa tutuissa maisemissa taas!

Laivalla soitteli myös trubaduuri Antti Roihu, joka mainosti soittavansa lisää illalla keskustassa. Risteilyn jälkeen tiemme erosivat ja lähdimme kuka mihinkin. Minä lähdin katsomaan lisää Anttia (mainos tehosi!), osa suuntasi nukkumaan ja oli aika jättää hyvästit. Harmitti, Minnean, Ready Steady Flown ja Arjen Pilkahduksia Susannan seura oli ollut hyvää ja emäntämme Johanna piti meitä kuin kukkia kämmenellä viikonlopun ajan. Tuli voitettua paniikkia ja höpistyä itsekseen, naurettua seurassa ja syötyä todella hyvin.

Suosittelen lämpimästi käymään Jyväskylässä ja testaamaan muun muassa näitä kesäjuttuja, näyttäytyvät heinäkuussa vähän eri valossa kuin näissä minun harmaissa kuvissa. Mutta kivaa oli harmaudesta huolimatta, ihana Keski-Suomi!

Onko tuttuja maisemia/juttuja tässä tai edellisissä Jyväskylän postauksissa?

Jyväskylän kovista kovin perheketju

*Kaupallinen yhteistyö Visit Jyväskylän kanssa

Te tiedätte, kun kaupunkeihin muodostuu legendaarisia paikkoja. Sellaisia, joista kukaan ei enää osaa sanoa, milloin ne ovat perustettu tai milloin paikassa kävi ensi kerran ja samalla sellaisia, että niihin on mentävä. Kaikkien niin kaupungissa asuvien kuin ulkopuolelta tulevien.

Jyväskylässä tätä genreä edustaa mielestäni hotelli Yöpuu sekä ravintola Pöllöwaari, jotka löytyvät Puistokoulun nurkilta, kauniilta sijainnilta keskustassa. Samaan perheketjuun kuuluu myös ensimmäisen yön majapaikkamme viime viikonlopun reissussa, hotelli Verso, joka on niin Jyväskylän ytimessä Kauppakadulla, että sen keskeisempää sijaintia ei hotellilla voi olla. Tämä perheketju kätkee sisällensä valtavan määrän hyviä makuja ja kauniita hotellihuoneita!

Kun perjantaina astui sisään Pöllöwaariin ja pääsin tutustumaan myös samassa rakennuksessa olevaan hotelli Yöpuuhun, olo oli nostalginen ja nieleskelin kyyneleitä. Minä heräsin juuri eilen tuosta hotellista rouvana ja kirjoitin ensi kertaa uuden sukunimeni vieraskirjaa. Ei, en ollut harjoitellut ja se oli ihan kamalan vaikeaa. Kerroin matkaseurueelle, että muistan hyvin elävästi katossa olevat enkelit sviitistä, se oli niin erikoinen ja upea. Kun kurkkasimme sviittiin ja katselin katossa olevaa taulua, meinasin alkaa kyynelehtiä muistoissani. Miten ihmeessä tuosta aamusta tulee kuluneeksi 14 vuotta kesällä?

Kurkimme muitakin huoneita, sillä Boutique hotelli Yöpuu on ihan omaa luokkaansa. On Mansikkapaikka-huone, Afrikka-huone ja vaikka mitä erilaisia teemahuoneita, yhteensä 26 erilaista. Kerta kaikkisen upeita! Jos varauksen tekee suoraan hotellista, on mahdollisuus varata veloituksetta tunniksi alakerrasta löytyvä uudenkarhea saunatila. Oli muuten hieno, kävimme kurkkaamassa.

Niin ja se illalliinen Pöllöwaarissa! Ai että. Pöllöwaari on ehdoton Jyväskylän fine dining-helmi, jossa on se legendaarisuus ja ns. vanhanaikaisuus mukana. Maut ovat moderneja ja hyvinkin ajan hengessä, mutta sisustus, tyyli ja tarjoilijoiden tarkat tehtävät vievät ajassa hieman taaksepäin. Yhtä kaikki, homma toimii.

Pöllöwaarissa on koostettu kolme eri menua, Kausi, Suomi ja Vihreä, joita sai myös vapaasti miksata. Mahtavaa, otin siis jokaisen kolmesta ruokalajista eri menusta. Vanhempani olivat wine tasting-tilaisuudessa Pöllöwaarissa juuri pari päivää ennen meidän vierailuamme ja kehuivat saksalaista viini-iltaa vuolain sanoin. Annoin palautetta siis tarjoilijalle tuosta ja odotukseni olivat korkealla ruoan suhteen.

Alkuruoaksi sain lemppareitani, punajuurta sekä lehtikaalia ja annoksen jännittävin osuus oli puffatut kvinoat! Pääruoaksi popsin niin täydellisen kuhan siitakesienien kera, etten muista milloin olisin syönyt niin hyvää kalaa. En ole jälkkäri-ihmisiä, mutta suositusjälkkäri biskeliasuklaata ja veriappelsiinia oli ihanan raikas. Ja kaunis. Ylipäätään ihanaa, kun ravintolassa on ilmeikkäät Iittalan Taika-astiat ja kaikki on samalla täydellisen harkittua, mutta jotenkin mutkatonta.

Aterian täydentää juomat, valita voi joko viinimenun tai mehumenun, joka oli ihan omaa luokkaansa. Mehut sekoiteltiin tilauksesta eri ruoille ja yksi mehu sisälsi mm. viherherukkaa, angostuuraa sekä basilikaöljyä. Ihan huippujuttu tällainen vaihtoehto! Pöllöwaarin viinilista on palkittu useamman kerran kaupungin parhaana, joten siltäkin voi odottaa paljon. Kannattaa muuten kurkata ihastuttava sisäpiha kesäkeleillä!

Ilta oli ihan mahtava ja sain maistella ihania makuja hyvässä seurassa. Kävelimme yöpaikkaamme hotelli Versoon kävelykadulle. Pari vuotta auki ollut hotelli (entinen Jyväshovi) on kokenut täydellisen remontin ja huoneet ovat uutuuttaan kiilteleviä. Suomalaisuus näkyy vehreillä käytävillä sekä aamiaisessa, jossa oli saatavilla muun muassa täydellisiä karjalanpiirakoita. Tiesittekö, ettei kaupassa yleensä myydä karjalanpiirakoita, vaan riisi- tai Imatran tai jotain muita piirakoita? Aito karjalanpiirakka täytyy tehdä tietyllä reseptillä ja kotimaisuuteen panostava Verso niitä tarjoili. Sen sijaan esimerkiksi hedelmiä ei ole, kalaa ja marjoja kyllä. Koska suomalaisuus. Minä annoin isot pisteet suurista Taika-mukeista ja haudutetusta teestä, ai että! Ei pientä kahvikuppia mistä ryystää pussiteensä!

Yöllä nukutti hyvin ja koska aamulla oli hetki aikaa, vetäisin juoksukamat niskaan ja treffasin mieheni entisen Lyseon takana ja suuntasimme Harjulle aamulenkille, sillä tuo päivä oli seurustelumme 18.vuotispäivä. Kannattaa hyödyntää hotellin mahtavan keskeinen sijainti, siitä pääsee niin ostoksille, aamulenkille kuin vaikka leffaan muutamalla askeleella.

Ihana ja laadukas perheketju, joka tarjoaa Jyväskylän parhaita juttuja. Vai mitä olette mieltä, näitä testanneet? Innostuitko testaamaan Jyväskylän huippuja?