Parhaat vinkit ja reitit kesä-Rukalle sekä Kuusamoon

”Me ollaan maailman onnellisimpia lapsia” tyttäreni hihkuivat kun kipittivät ympäri Rukan tunturia. Ajoimme suoraan tunturin päälle ihailemaan ja ottamaan kuvia, sillä sääennustus näytti, että loppulomasta tulisi kohtuu sateinen. Ja kyllä kannatti! Olin itsekin aivan sydän sykkyrällä maisemasta, kelistä ja lasten onnesta. He rakensivat kivikasaa (otathan huomioon, että tätä ei saa kansallispuistossa tehdä, mutta laskettelurinnettä möyrytään muutenkin) ja mietin, että meillä kaikilla on todella onnellisia muistoja paikasta talvelta – olihan se upeaa nähdä kesälläkin. Mitä kaikkea kivaa Rukalla ja Kuusamossa voikaan kesällä tehdä? Saimme itse idean lähteä Rukalle viikkoa ennen reissua ja mietimme onko järkeä ajella tuo pitkä matka vain muutamaksi päiväksi – no todellakin oli. Samana päivänä kun palasimme Tampereelle, varasimme samanlaiset muutaman päivän syyslomalle Kuusamoon. Siitä on tullut perheemme happy place.

Pysähdy matkalla Hiljaisen kansan äärellä

Meidän mielestä Kuopion ja Kajaanin kautta kulkeva reitti on paljon mukavampi kuin Oulun reitti ja siitä ajoimme nytkin molempiin suuntiin. Olemme pysähtyneet Suomussalmella olevan teoksen luona tammikuussa -30 keleissä, mutta lapset olivat vähissä vaatteissa autossa emmekä jaksaneet heitä pukea piipahdusta varten. Oli siis lähinnä aikuisten piipahdus. Keväthangilla puolestaan upposin polveani myöten teoksen ”sisään” ja rämmin sieltä pois pitkän aikaa. Nyt +20 kelissä oli ihan paras aika piipahtaa tuolla ja helppoa lasten kanssa, tosin se ainoa mäkärä joka turvotti lapsen silmän umpeen pisti tuolla. Eipä tullut varottua kun vähän vaan piipahdamme. Niittykahvilasta, joka on kesäisin auki, saa nokipannukahvia ja yrttiteetä sekä muurikkalettuja, jotka näyttivät aikamoisen ihanilta! Lisäksi ostin jo siitä menomatkalla pari paikallista tuotetta kotiin tuliaisiksi.

Hiljainen kansa käsittää noin 1000 turvepäistä hahmoa, joita vaatetetaan pari kertaa vuodessa – nyt hahmoilla oli mm. koronasuojia, kuten lapset maskeja kutsuvat.

Mitä Rukalla on auki kesällä?

Hämmästyimme miten moni ravintola esimerkiksi on kesällä kiinni Rukalla – tosin en tiedä onko aina, vai oliko nyt niin, ettei joitain kannattanut avata poikkeusolojen jälkeen. Rukakylän isoin matkamuistomyymälä on avoinna, samoin kuin suosikkimme RUOK burger, josta haimme mökille matkaamme halloumisalaattia, pari burgeria sekä bataattiranskalaisia. Ihanat maut heidän tuotteissaan! Älä missaa paikkaa Rukalla ollessasi!

Minetin jäätelökioski rinteiden alla oli myös ykkönen – mikäs sen ihanampaa kun olet ekaa kertaa jaksanut polkea pitkän mäen kylään asti ja saat herkullisen minttusuklaajäden ylhäällä! Esikoinen oli hyvin onnellinen.

Ja Kuusamon juustot, ne ovat ihan parhaita! Maista!

En jotenkaan ollut tajunnut, että on alennusaika. Rukastoren -40% alennukset houkuttelivat niin, että ostin lumilaudan. Edellinen on vuodelta 1996 ja käytettynä ostettu, oli todellinen once in a lifetime-haksahdus. Kannattaa piipahtaa myymälässä ehdottomasti, jos kaipaa talviurheiluvälineitä!

Rukan kelkkarata – älä jätä väliin!

Kesällä Rukalla on auki kelkkarata, jonne mennään Rukakylästä tuolihissillä. Rata on auki päivittäin kello 10-20 ja nousu sekä lasku kustantaa aikuiselta 11 euroa ja lapselta 7 euroa. Koska olimme ensi kertaa ikinä yötä ihan rinteiden kupeessa, Ruka Ski-Inn majoituksessa, meidän majoitukseemme kuului lippu/yö eli neljästä yöstä saimme siis liput kaikille. Pelkäsimme, että jäävät käyttämättä, sillä kelkka ei ole sateella auki ja se avautuu noin 1-2h sateen jälkeen. Tuntui, että sade taukosi aina hetkeksi, muttei koskaan kokonaan. Sitten tulikin pidempi kuiva pätkä ja suorastaan juoksimme kohti tuolihissiä. Luulin, että kelkka menee hurjaa vauhtia ja jarrutin vähän liikaakin aluksi, joudin kiskomaan itselleni ja kuopukselle reunoista vauhtia kun se hiipui. Älä siis jarruta liikaa!

Niinhän siinä kävi, että kun viimeinen päivä oli todella aurinkoinen ja esikoinen hinkusi, että haluaa laskea yksin kelkalla (eka kerran tulimme kahdella kelkalla, molemmissa kaksi päällä), niin kävimme sitten toisenkin kerran kelkkailemassa. Periaatteessa ikäraja on 8 vuotta, mutta vastuu on laskijalla ja esikoinen ei ole hirveän kaukana 8 vuodesta, niin hissimies päästi hänet. Onni oli suuri, kun sai itse valloittaa kilometrin radan. On se aikamoisen hauska tapa kokea rinne, jota olet laudalla normaalisti tullut alas!

Pyöräile ja patikoi Rukan huipulle

Ehdottomasti kannattaa myös ihan kävellä rinteitä ylös maisemia ihailemaan. Lapsetkin jaksoivat yllättävän hyvin. Mies puolestaan oli maastopyöräreittien perässä ja kävi pyörällä mm. Valtavaaran huipulla. Näytti aikamoiselta se liejussa pitkospuilla pyöräily, en olisi onnistunut, mutta hän oli onnessaan. Toisena iltana suuntana oli Valkeisenvaara, joka oli profiililtaan kuulemma helpompi.

Perheenä päätimme pyöräillä Kivilammen reitin, josta löytyy myös mäen päältä todella kiva ja uudehko laavu. Siihen tuli pyörällä vain pari kilometriä mökiltä, sen jälkeen parin kilometrin Kivilammen reitti ja sitten takaisin mökille (eli käytännössä pari kilometriä pelkkää ylämäkeä). Ajattelimme, etteivät lapset jaksa ja menimme autolla parkkipaikalle, josta pääsee Kivilammen reitille. Se on suht helppo reitti, tosin 14 tuumaisella pyörällä kivet aika isoja ja kuopus luovuttikin jossain vaiheessa ja meni ns. isin hinaukseen, mutta polki kyllä siinäkin vimmatusti! Laavulla keli oli upea ja paikalla toinen mukava perhe, joiden kanssa juttu luisti – istuimme varmaan tunnin siinä. Ei ollut ruuhkaa. Ja niinhän siinä kävi, että kun olimme takaisin parkkiksella, ei esikoinen suostunut lopettamaan vaan polki takaisin Rukakylään asti, me muut perässä. Miehen piti sitten lähteä erikseen hakemaan se auto metsästä. Aliarvioimme lasten jaksamisen siis!

Porot ja Porokello-sovellus

Me ei nyt sitten varmaan nähdä enää yhtään poroa, sanoin, kun kaksi ensimmäistä matkalla jäi kuvaamatta. Haha, olinpa niin väärässä kuin voi olla! Niitä oli ensinnäkin pitkin Rukaa, rinteessä, Intersportin edessä ja parvekkeemme alla, mutta sen lisäksi emme päässeet yhtään siirtymää autolla ilman, että poroja olisi ollut tiellä. Niitä oli todellakin joka puolella. Ja lapsista se oli yksi reissun parhaista jutuista! Vaikka olemme talvisin käyneet poroja katsomassa ja rekiajelulla, onhan se erilaista nähdä ne luonnossa ja yllättyä aina mistä kaikkialta niitä tuleekaan.

Luin, että vuosittain tapahtuu 3000-5000 porokolaria. Porot eivät onneksi yleensä hyppää puskasta eteen kuten hirvet, vaan möllöttävät rauhassa keskellä tietä tai laiduntavat tien varressa ja näin valoisaan aikaan ne näki aina hyvinkin pitkältä. Vastaantulijat vilkuttivat välillä valojaan ja latasimme puhelimeen Porokello-sovelluksen. Sinne autoilijat voivat merkata missä näkevät poroja ja varoitus on päällä 30 minuutin ajan. Sen kerran kuin kello kalkatti luurissa, ei kyllä enää poroja näkynyt. Ainoa huih-tilanne tuli ajaessamme pois Karhunkierrokselta, pienellä tiellä ei vauhti ollut kova, mutta nurkan takana oli keskellä tietä kolme kunnioitettavan kokoisilla sarvilla varustettua poroa.

Kuusamon suurpetokeskus

Mietin, että kannattaako täällä käydä, mutta lasten into nähdä karhu oli niin suuri, että ajattelin ihan niiden takia mennä. Toisaalta katselin itse 1990-luvulla telkkarista Suloa ja Juuso-karhua ja minusta on ihan käsittämätöntä, että siellä ne kaksi edelleen porhaltavat. Käyvät joskus metsäretkillä ja mitä kaikkea. Karhu voi elää tarhassa jopa 40-vuotiaaksi! Olin siis jotenkin vaikuttunut, että siinä se nyt on, the Juuso, jota katselin uutisissa noin 25 vuotta sitten. Vihdoin tapasin! Juuso on tiettävästi Euroopan suurin karhu ja painaa tyhjällä vatsalla noin 483 kiloa. Ja käy metsäretkillä tarhan pitäjän kanssa. Aika ajatus. Niin kunnioitettavan kokoinen kontio, ettei voinut kuin tuijottaa.

Ja itse asiassa lapset kuuntelivat ihan älyttömän tarkkaan oppaan puheet eläimistä. He selittivät niitä mummille ja ukille palattuamme juurta jaksain. Heitä vähän järkytti se, että emokarhulla oli ollut kolme poikasta, joista yksi kuriton löytyi aamulla tarhasta kuolleena ja on nyt täytettynä kahvilan puolella. Siitä puhuimme ja paljon ja puhumme edelleen! Lisäksi kämmenen kokoisena löytynyt ilves, jolta puuttui toinen silmä ja koirasudet olivat aika ihmeellinen juttu. Sanoisin kierroksen ja käynnin olleen hyvin opettavainen elämys lapsille ja suosittelen lämmöllä! Kuusamon suurpetokeskus on avoinna joka päivä kello 10-17 ja liput maksavat aikuisilta 15 euroa ja lapsilta 10 euroa. Päivän viimeinen opastettu kierros lähtee kello 16, yksin paikassa ei saa liikkua.

Huh! Mitä vielä kertoisin? Olimme niin innostuneita ja vaikuttuneita ihan kaikesta, että unohdimme täysin sateen. Tai oikeastaan luovimme aika hyvin sen ohi, mennessä Suurpetokeskukseenkin satoi kaatamalla, muttei paikan päällä ollenkaan. Suosittelen ihan älyttömästi (ehkä huomasittekin jo!) Rukaa ja Kuusamoa kesällä lapsiperheen kohteeksi. Syyslomaa odotellessa, toivottavasti maailmantilanne sallii silloinkin kotimaan matkailun.

Olisi ollut vielä hirvittävä läjä kuvia ja hehkutusta luonnon upeudesta, mutta etteköhän tästäkin saa pääkohdat irti. Niin ja pari päivää sitten tein postauksen Karhunkierroksesta lasten kanssa, kurkkaa sekin jos Kuusamoon matkaat!

Kuka on menossa vielä tänä kesänä tai ollut kesäisin? Mitkä ovat omat tärppisi?

Karhunkierros pienten lasten kanssa

Jos metsään haluat mennä nyt sä takuulla yllätyt…! No todellakin piti paikkansa tällä kertaa, voi wau miten upea luonto meillä Suomessa onkaan! En ihmettele, että kansallispuistot ovat täynnä ihmisiä tällä hetkellä, mutta muistakaa käyttäytyä kun lähdette luontoon. Hämmästyimme tosissamme, ettei ihmisille ole itsestään selvää se, että roskat täytyy kantaa metsästä ihan itse pois. Lapset puolestaan pettyivät hieman, kun Karhunkierroksella ei nähtykään luonnossa oikeaa karhua, mutta sanoin, että äitiä tämä fakta ei kyllä haitannut yhtään! Millaista olikaan käydä Karhunkierroksella lasten kanssa?

Karhunkierroksella lasten kanssa

Ajattelimme alkujaan, että tukehdumme Kuusamossa hyttysiin. Itse asiassa ehkä sateisen ja tuulisen kelin vuoksi (?) hyttysiä oli hyvin vähän. Suihkutimme vähän Offia päälle ja siinä se. Suurin purema tuli matkalla Kuusamoon, kun esikoisen silmä turposi umpeen mäkärän puremasta, mutta kukaan meistä ei rapsutellut itseään reissun jälkeen. Pahemmin on käynyt Hankasalmella ratsastusleirillä! Jos siis on miettinyt, ettei lasten kanssa viitsi mennä ”syötäväksi”, niin siitä ei ole huolta. Ainakaan nyt ei ollut! Tai oli, muttei mustissa parvissa. Kyllä lapset tykkäsivät pitää huput päässä, ettei korvia ja niskaa syöty, joten suositus hupputakille!

Mutta miten lapset jaksavat Karhunkierroksella? Lyhytkin kierros on 12 kilometriä pitkä ja meillä ainakin lapset ovat sellaisia, että juoksevat edes takaisin ja kiipeilevät mennessään, eli kilometrejä tulee vielä enemmän kuin aikuisilla. Päätimmekin oikaista kahdelle P-paikalle autolla, toinen oli Oulangan luontokeskus ja toinen Oulangan basecamp. Näin saimme lasten voimat riittämään ja näimme mitä olimme toivoneet – upeita koskimaisemia sekä pääsimme sille riippusillalle!

Kiutaköngäs ja Myllykoski – Karhunkierroksen parasta antia

En tiedä voinko sanoa näin, että paikat olivat Karhunkierroksen parasta antia, jos en ole muualla käynyt, mutta palvelivat hyvin toiveitamme ja nelivuotias jaksoi hyvin mukana. Oulangan luontokeskukselta on noin kilometri Kiutakönkään koskelle ja itse asiassa siinä pyöriessämme ja tutkiessamme maisemaa kilometrejä kertyi 1,6. Huomaamatta niitä askelia tulee. Maisema on vaikuttava samoin kuin kosken kohina – upeaa! Sateen jälkeen kävellessä sai kyllä olla todella tarkkana ja hereillä lasten kanssa, kalliot ovat liukkaita ja koski pauhaa loppujen lopuksi aika lähellä. Lapset kävelivät hokien, että kaikki on kaunista ja upeaa ja sadekin taukosi meidän lähtiessämme metsään. Oulangan luontokeskukselta saa hyvin karttoja, tulitikkuja ja ohjeita. Siitä mekin kysyimme, missä pääsisimme sinne riippusillalle ja meidät ohjattiin Myllykoskelle.

Myllykosken riippusillalle oli noin kilometri basecampin P-paikasta. Eli yhteensä kävelimme päivän aikana noin 5 kilometriä ja lapset jaksoivat hyvin. Maasto on kohtuu helppokulkuista, mutta riippusillalle on jyrkät portaat edessä. Pahemmat olivat pienen kanssa alas kuin ylös, mutta hyvin meni! Mylly oli mielenkiintoista tutkia myllyn edessä on nuotiopaikka ja puita, siinä istuimme eväitä syöden ja tilaa oli. Eikä niitä hyttysiä juuri ollenkaan! Siinä istuessamme tuli porojakin viereen, emä vasansa kanssa. Niitä on todellakin joka puolella! Kosken pauhu oli korvia huumaavaa ja maisema hyvin vaikuttava, suosittelen kyllä lämpimästi!

Älä roskaa tai tuhoa luontoa

Tämä. Kun kansallispuistoissa on porukkaa enemmän kuin ehkä koskaan, tätä ei voi korostaa tarpeeksi. Kunnioita ympäristöäsi äläkä jätä itsestäsi jälkeä luontoon. Facebookin kansallispuistoketjussa oli kuva, kuinka jäkälät oli ajettu maastopyörillä lyttyyn, kun haluttiin oikaista. Tiesitkö, että Suomen jäkälistä peräti viidesosa on tätä nykyä luokiteltu uhanalaisiksi ja sitä ei saisi esimerkiksi kerätä mukaansa?

Toinen asia ovat roskat. Metsässä ei ole roskiksia. Jos jaksat kantaa eväät sinne, jaksat ehkä kantaa ne tyhjät rasiat toiseen suuntaan? Tai tietenkin jaksat. Olimme hämmentyneitä laavupaikalla, kun vieressämme istunut perheenäiti poltti muovimukinsa sekä pillimehupurkit nuotiossa. Kylteissä vielä erikseen mainittiin, että ÄLÄ POLTA MUOVIA, sillä siitä irtoaa haitallisia kaasuja. Vielä kun palava muovi savutti meidän makkaroihin, oli pakko mainita asiasta. Hän valitteli, ettei paikassa ole roskiksia. Ei ole ei. Jonkunhan ne jätteet täytyy sieltä kantaa pois. En jaksa ymmärtää, miksei tyhjiä pillimehupurkkeja jaksa kantaa pois metsästä?

Myöskään metsässä kuulunut huuto ”katso poro, mene silittämään sitä vasaa” ei ollut minusta luonnon kunnioittamista. Vaikka poro on puolikesy eläin, en itse lähestyisi eläimiä vauvojen kanssa. Tai no, juurikaan muutenkaan eläimiä. Kyllä se porokin ehkä osaa aika kovaa potkaista? Todennäköisesti luikkii karkuun, mutta annetaan luonnon ja luontokappaleiden olla rauhassa.

Metsä on elämys – Karhunkierros todellinen sellainen

Vaikka Karhunkierros on supersuosittu reitti, ei ruuhkassa tarvinnut mennä ollenkaan. Metsä on aina elämys, mutta kyllähän upeat kosket, joita en ole etelässä nähnyt olivat jotain mielettömän vaikuttavaa. Tai se riippusilta! Käytiin vain yhdellä, mutta joskus ehkä vielä pääsen kiertämään vaikka sen pienen kierroksen! Lapsille jäi todella hyvin mieleen miten upea luonto Kuusamossa on ja ne parhaat asiat, nehän oli ne porot. Itse loikin jalat märkänä kuvaamaan suloisia tupasvilloja, ne ovat jotenkin pohjoisemman Suomen merkki. Kaikki oli niin erilaista kuin talvella ja todella kiehtovaa, olen onnellinen kun päästiin! Niin ja ne porot – P-paikoille ajaessa oli aikamoinen sarvijengi kulman takana odottamassa, eli kannattaa ajella varovasti siellä! Mitä kaikkea paikalla onkaan annettavana – pidetään se kunnossa!

Onko sinulla kokemuksia Karhunkierroksesta? Missä olet käynyt? Onko teltassa ihan mahdoton nukkua sääskiltä?

Postikortteja Kuusamon kesästä

Muistatteko postaukseni 1,5 vuotta sitten, jossa olimme ihan sekaisin Kuusamon talvesta? Pakkasta oli parhaimmillaan -30 astetta, mikä teki luonnosta ihan huikean kauniin. Olin ollut Kuusamossa lapsena, itse asiassa Ruka on ensimmäinen paikka, missä olen noussut suksille ysärin alussa. Menimme kaikki hiihtokouluun, äiti, isä, minä ja veljeni, emme olleet koskaan kukaan lasketelleet. Mutta se jäi ainoaksi kerraksi, keväisin suuntasimme vuosikaudet Iso-Syötteelle, Rukalle ei palattu.

Mies on ollut Rukalla myös ysärillä useita kertoja. Ikimuistoisin taitaa olla syysloma vuonna 1997, kun hän oli saanut viikon hissilipun ja paineli lauta kainalossa intoa täynnä rinteeseen. Toisena laskupäivänä hyppy tuli huonosti alas ja käsi murtui – hän kuulemma lenkitti loppuloman perheen koiraa mäen alla. Yhtään ei harmittanut.

Perheemme happy place

Kuvitelkaa, että olimme täällä viime vuonna ensi kertaa. Siinä lauteilla istuessamme puhuimme, että palataan keväthangille, pakko. Vanhemmillani on lomaosake 20 kilometriä Rukalta, joten aikamoista ajelua vaatii, kun hinkkaa sitä väliä laskemaan joka päivä. Mutta niin me tulimme takaisin pääsiäisenä ja viikko oli yksi upeimpia! Oli selvää, että palaamme Kuusamoon seuraavana talvena. Varasimme maaliskuun viikon (lomaosake on perheellä joka kuudes viikko) jo syksyllä ja aloimme odottamaan keväthankia ja aurinkoisia laskupäiviä.

Korona iski lomalla

Muistatte, että lähdimme matkaan samaan aikaan, kun poikkeusoloista puhuttiin. Kevään loma oli upea, mutta samalla uskomattoman ahdistava. Katselimme tuplauutiset joka ilta, mietimme mitä täällä kuuluu tehdä ja samalla tunsimme, että olemme paljon paremmin turvassa kuin kotona, jossa lapsi olisi ollut esimerkiksi vielä tuolla viikolla eskarissa. Minusta laitettiin jopa viestiä yhteistyökumppanille, että olen vastuuton somevaikuttaja, kun postaan juttuja keväthangilta. Kaikesta huolimatta olimme lomalla 10 päivää ja pala sydäntä jäi jälleen tänne.

Kuusamon kesä

Kun Kyproksen reissu peruuntui, miehen loma siirtyi ja kesä näytti ns. ihan tyhjältä, istuimme arpomassa juhannuksena mitä teemme tänä kesänä. Ehdotin Kuusamoa. Rukalle on aika hyviä tarjouksia näin kesällä ja mietimme, jaksammeko ajaa pitkän matkan, kun vastassa ei ole odottamassa upeita maisemia ja lautailua. Otimme majoituksen vasta reilu viikko sitten ja päätimme tulla. Kyllä kannatti. Miten eksoottista etelän ihmiselle on joka puolella kävelevät porot? Miten ihanaa rinteessä on kävellä lenkkiä, pyöräillä ja juosta? Miten upea on Karhunkierroksen kosket ja riippusillat? Miten sydän ja mieli lepää, vaikka itse teen joka päivä töitä. Olemme ehkä maailman onnelisimpia, huolimatta siitä, että asteita on ollut 10 ja koko ajan sataa. Sanoin aamulla lapsille, etten tiennyt olevani näin onnellinen lomalla, jossa sataa koko ajan. Kaikki on ollut… Ihanaa. Tästä on tullut perheemme happy place, neljäs kerta täällä ja viime vuonna oli eka!

Saatte siis muutaman Kuusamon kesän postikortin tähän väliin, kun palaamme, on paaaaaaljon asiaa lasten kanssa Kuusamon kesässä lomailusta. Mutta nyt on kiire pyöräilemään, iloista tiistaita kaikille!