PUNK – tämä täytyy kokea!

*liput saatu

Punkkarit huolehtivat heikoimmistaan, toisistaan, ympäristöstä, eläimistä, luonnosta, kulttuurista, jopa ulkonäöstään. Kaikkien kannattaisi olla vähän punkkari.” Anni Lötjönen, Huora-yhtyeen laulaja.

Eletään vuotta 1991. Tanja Vienonen on valittu missiksi, Boris Jeltsin on Venäjän ensimmäinen presidentti. Tähän aikaan sijoittuu eilen ensi-iltansa saanut Tampereen Työväen Teatterin näytös PUNK. Mietin pitkään mitä siitä sanoisin, kertomatta liikaa, paljastamatta yllätyksiä, mutta samalla saaden jokaisen vakuuttuneeksi, että tämä kannattaa nähdä. Varsinkin meidän nostalgiahakuisten nelikymppisten, kuten vieressä istunut nainen kuvaili väliajalla tuttavalleen. Meille tämä sopi täydellisesti, olin itsekin ysärillä se vihainen nuori.

PUNK – rytinää ja asennetta valtionosuusteatterin lavalla

Näytelmän käsikirjoittanut ja ohjannut Marko Järvikallas miettii, kuoleeko punk, kun se tuodaan teatterilavalle. Voiko se edes toimia valtionosuusteatterissa? Vastaan tähän ponnekkaasti voi voi ja voi ja se toimii kuin häkä. Odotin paljon lempeämpää esitystä ja jo alusta asti sai hämmentyä, millainen määrä asennetta ja rytinää lavalle on tuotu. Punk-biisit rytisevät kuin parhaimmalla keikalla konsanaan, kun Jari Leppänen, Hiski Grönstrand ja Juha Junttu veivaavat menemään. Lopussa saa riehua ja pomppia lavan edessä, mutta rauhallinen tiistai-illan katsojakunta ei oikein repeä. Mieli teki kyllä ja kovasti!

PUNK saa parituntiseen mahtumaan uskomattoman hyvän kuvan ajasta, jota elettiin vuonna 1991. Vähän yhden jos toisen vanhempi oli työtön. Samalla se kertoo siitä ulkopuolisuuden tunteesta, jota moni nuori tuntee. 30 vuotta sitten ulkopuolisuus oli erilaista kuin nykyään, mutta siitä tunteesta kasvukipujen kanssa saa varmasti kiinni. Lavalla on uskomaton määrä energiaa, vihaa ja punk-aatetta. Rakastin itse tuota genreä ysärillä (ja edelleen) ja näytelmä palauttaa nuoruuden tunteet ja muistot vahvasti mieleen. Mietin farkkuja, jotka laitoin täyteen hakaneuloja, mietin, että ysärillä loppui myös oma lihansyöntini, kun näytelmässä esiin tulee banderolli, jossa lukee ”meat is murder”. Oliko se lähtöisin punk-aatteesta? En ole koskaan ajatellutkaan! Ihan mieletön energia- ja muistolataus tulee mieleeni kahden tunnin aikana ja tekee mieli hyppiä tasajalkaa. Tämä on mahtavaa!

Uskomattomat näyttelijäsuoritukset – Suvi-Sini Peltola loistaa roolissaan

10 näyttelijän voimin pyöritetään esitystä lavalla ja näyttelijät yltävät toinen toistaan upeampiin näyttelijäsuorituksiin. Missä ajassa vaatteet vaihtuvat, miten nopeasti tunnelma vihaisesta nuoruudesta saadaan muutettua näiden nuorten keski-ikäistymiseen ja taas takaisin nuoruuteen. Lavalla näkyy verta ja… No vaikka mitä, mitä en halua paljastaa, teidän on nähtävä itse!

Suvi-Sini Peltola on äärettömän vakuuttava roolissaan miehenä, vihaisena Petenä, jonka tarina ei juuri onnellisemmaksi muutu ajan kuluessa. Eriikka Väliahde on Tinden roolissaan puolestaan niin vaikuttava, että välillä ei uskoisi hänen näyttelevän. Jokainen ilme ja ele viedään loppuun asti.

Auvo Vihro, joka esittää rauhallista isää tarjoilee ehkä parhaimman yllätyksen näytelmän puolivälissä. Minkä, se teidän täytyy nähdä itse. Mikä attitude, en voi muuta sanoa. Puhumattakaan Janne Kallioniemen hahmon Sakan tuskasta ja muutoksesta keski-ikään mennessä. Siinäkin on komea roolisuoritus!

Joskus teatterissa miettii, että mitä en nyt tässä tajunnut tai joutuu tekemään kovasti töitä pysyäkseen kärryillä tai yrittäessään tulkita tapahtumia. Tämä oli jotain aivan muuta. Tarina vei mennessään, siinä pysyi mukana, se toi oman nuoruuden mieleen ja laittoi laulamaan vielä seuraavanakin aamuna. Lavalla kiroiltiin, huudettiin ja oltiin todellakin niin sanotusti takki auki. Mietin, että mummoni kanssa en ehkä tulisi katsomaan tätä, mutta itse olin aivan fiiliksissä. Kotona kuunneltiin vielä Terveiden käsien biisejä aiheesta innostuneena. Korvissa soi jotenkin punk-biisit kiteyttävä esityksessäkin kuultu biisi ”Mulla on liian lyhyt sänky”.

Mene ja koe, jos rakastat punkia. Mene ja koe jos olit nuori ysärillä. Mene ja koe vaikket ollutkaan, punk-aatteeseen pääsee hyvin sisälle näytelmän myötä. Kuten lopussa sanottiin, räp-musiikki ei ole aikansa punk.

Mieletön veto, ihanan erilaista ja ilahduttavaa. Kiitos koko porukalle ensi-illasta!

P.S. Eniten jäin kaipaamaan biisilistaa käsiohjelmaan, kaikki biisit eivät olleet tuttuja allekirjoittaneelle.

Ihana äiti-tytär vuorokausi Valkeakosken terveyskylpylässä

Kaupallinen yhteistyö Aino-klinikka/Valkeakosken terveyskylpylä

Me täällä olemme vähän kuin hovineitoja. Haluamme saada jokaisen tuntemaan täällä olonsa kuningattareksi päivän ajan” sanoi Leena Larva Valkeakosken terveyskylpylässä illalla mennessäni nukkumaan.

Voi mikä elämys, en ole ollenkaan tottunut hoitamaan itseäni näin tauotta”, huokaili puolestaan äitini, joka oli kanssani Valkeakoskella ensi kertaa.

Meille jäi vuorokaudesta Valkeakoskella kyllä lähtemättömiä muistoja, joista ehkä yksi parhaita oli, kun hihitimme syksyn viileydessä pimeydessä pellon reunassa. Mutta mitä me siellä teimme? Tule mukaan vuorokauteemme, kun tarkoitus oli vain hoitaa, hemmotella ja palautella itseään. Täällä saa todellakin olla kuningatar – kun nouset uima-altaasta, sinua vastassa on lämmitetty aamutakki. Tossut autetaan jalkaan, löylyä heitetään puolestasi ja kaikki ruoat ja juomat kannetaan eteen. Saa vain olla!

Hyvää tekevä turvesauna – aineenvaihdunta aktivoituu ja nestekierto piristyy

Muistatteko, miten lapseni ihastuivat turvesaunaan kesällä? Olen käynyt saunomassa nyt kolmesti ja aina olen palannut Valkeakoskelta äärettömän rentoutuneena. Äitini kiinnostui kokemuksistani ja kertoi, että toivoisi pääsevänsä myös kokeilemaan. Sovimmekin Leenan kanssa, että tulemme testaamaan äitini kanssa vuorokauden mittaista hoitojaksoa, kun äidilläni on syntymäpäivä syyskuussa. Varmasti uudenlainen kokemus hänelle! Ja mikä rauha, kun olemme kaksin talossa verrattuna johonkin kylpylän hälinään. Maalaismaisema tervehtii ikkunasta ja samalla olemme vain kivenheiton päässä Tampereelta. Noin puolessa tunnissa tuo matka on taitettu.

Vuorokauden mittainen reissu terveyskylpylään rentouttaa, puhdistaa ja voimaannuttaa. Turve, joka kylpylässä on kotimaista ja kaivettu maasta vuonna 2016 on täynnä terveysvaikutuksia. Sen sanotaan palauttavan, auttavan urheiluvammoihin ja erityisesti se kiihdyttää kehon lymfakiertoa, jolloin saadaan nesteet kiertoon kehossa. Olo kevenee ja rentoutuu, lihakset palautuvat, stressi helpottuu ja esimerkiksi unettomuuteen voi turvesaunasta saada apua. Sen lisäksi, että Valkeakosken terveyskylpylästä löytyy kolme erilaista saunaa (kaksi sisällä, telttasauna ulkona), on siellä allas vesijumppaa varten (talvisin kiiinni), kylmävesiallas, tärinälaite treenaamista varten, infrapunasauna ja lepotuolit. Niin ja majoitusmahdollisuus kahdeksalle hengelle, eli pienryhmät pääsevät saunomaan ja yöpymään porukalla. Tai esimerkiksi perheet!

Vuorokauden mittainen terveyskylpyläpaketti

Me aloitimme äitini kanssa vuorokauden retriittimme (siltä se vähän tuntui, irtiotolta arjesta ja täydelliseltä keskittymiseltä hyvinvointiin) perinteisesti vedellä ja pienellä määrällä popcorneja. Nestettä täytyy nauttia jatkuvasti, sillä sitä poistuu aikamoisella vauhdilla ja samalla on tärkeää pitää huolta suolatasapainosta. Koko ajan on saatavilla Himalajan suolakiteitä, jottei huono olo pääse yllättämään. Vesipuolesta ei oikeastaan tarvitse huolehtia itse, sillä saunottaja Marjo kaataa vettä mukeihin koko ajan lisää ja muistuttelee lempeästi ”vettä, vettä, vielä enemmän vettä”.

Seuraavaksi laitoimme Nanson treeniasut päälle (löytyy paikan päältä, et tarvitse oikeastaan mitään mukaan!) ja istahdimme infrapunasaunan lämpöön. Jalat laitettiin puolestaan kylmään turveveteen. Saunassa lämmenneitä lihaksia olikin hyvä täryytellä täryytyslaitteella, jota käytetään muun muassa astronauttien lihasten treenaamiseen. Itse auoin siinä juoksujumejani lonkista sekä pohkeista. Treenien jälkeen kävimme vielä uimassa.

Ja sitten turpeeseen! Ensiksi kehon lämpöä nostetaan saunassa pötkötellen ja ihoa hierotaan raakasilkkihanskalla. Nesteet liikkeelle ja ihon kuorintaa! Sen jälkeen kylpyhuoneen puolella levitimme turpeen ihan joka puolelle (se on jääkaappikylmää ja aiheutti äidissäni kiljahduksia). Turpeen annetaan vaikuttaa saunassa maksimissaan 20 minuuttia ja saunan lämpöä lasketaan. Näin turve ei muun muassa kuivu täysin iholle.

Turve pestään pois ja sen jälkeen saa halutessaan hulahtaa 6-asteiseen kylmäaltaaseen. Minä pääsin jo lähes sinne istumaan! Kun siinä saa ylellisen Luin Livingin kylpytakin päälleen, menee hämärään pötköttelemään, juomaan teetä ja rentoutumaan, olisi jo aika valmis nukkumaan. Mutta kello oli vasta kuusi illalla tässä vaiheessa!

Ensiluokkaista ruokaa laadukkaista raaka-aineista

Olen huomannut aiemmillakin kerroilla, että Leena panostaa tarjoamassaan ruoassa raaka-aineisiin. Ruoka on todella hyvää. Nautimme illalliseksi viherpuuroa, jossa oli tällä kertaa muun muassa selleriä, lehtikaalta, hapankaalta, ananasta, inkivääriä ja omenaa, eli sellaisia ruoka-aineita, jotka myös osaltaan kiihdyttävät nesteenpoistoa elimistössä. Pääruokana oli erittäin hyvää lohta, perunamuussia suppilovahverosuolalla (kiva idea!) sekä salaattia. Olin muuten suhteellisen valmis taas unille, mutta äitini oli virtaa täynnä. ”Mennään Katja vesijumppaan, minä rakastan vesijumppaa” tuo eläkeläinen hihkui. Ihmettelin oikeasti, miten toinen on aivan lötkö turvesaunan jälkeen ja toinen tuntui voimaantuneen täysiin energioihinsa.

Lähdimme siis kohti allasta ja vesijumppaa. Kello läheni kahdeksaa illalla, mikä tarkoitti, että hipsimme aika pimeydessä ja syksyn viileydessä altaaseen ja laitoimme 30 minuutin intervalliohjelman ruudulta päälle. Siellä pellon reunalla olevassa 27-asteisessa altaassa sitten pompimme aika hämärässä menemään ja mietin, että on tämä kyllä mieleenpainuva elämys kerta kaikkiaan. Äitini sai suorastaan pakottaa pois altaasta.

Menimme lämmittelemään infrapunasaunaan ja Leena tarjoili meille vielä sinne teetä (tee on muuten aina kofeiinitonta yrttiteetä). Vielä iltapalaksi uunissa valmistettua Metsuri-juustoa leivän kanssa ja olin aivan tillintallin.

Vuorokauden hoitoon kuuluu täyshoito ja esimerkiksi laserhoito

Vuorokauden mittaiseen hoitoon kuuluu kaikki turvesaunasta infrapunaan sekä laserhoitoon ja lisäksi ateriat, eli päivällinen, iltapala, aamiainen ja lounas. Kylpytakit, pyyhkeet, uikkarit, läpsyt, pesuaineet, kaikki saa paikan päältä. Kun suuntasimme yöpuulle, Leena antoi meille vielä laserhoitoa ns. laserkynällä, joka kohdistettiin kehon triggerpisteisiin tai paikkoihin, joissa on kiputiloja. Esimerkiksi äiti otti hoidon sekä illalla että aamulla niskan alueelle ja minut käsiteltiin ympäri kehoa.

Upea auringonlasku saatteli meidät vielä sopivaan mielentilaan ja hiljaisuuteen, joka maalla nukkuessa vallitsi. Keskikerroksessa on kaksi makuupaikkaa, joihin pääsee esteettömästi ja yläkerrassa kuuden sängyn makuutila. Joka kerroksessa on myös omat vessansa.

Aamumme alkoi viherpuurolla ja vedellä ja taas menimme turvesaunaan, jossa oli vuorossa selkä. Kun turpeet oli levitetty, Leena vielä tehosti vaikutusta ns. bambuvihdalla ja veri alkoi todella kiertämään. Pötköttelin aamusaunassa ja mietin, että kaikilla tavoin sitä voikin päivänsä aloittaa. Wau!

Päälle saimme runsaan aamiaisen, jossa aika luksusta oli vastapuristettu mehu sekä pitkään haudutettu kaurarouhepuuro. Jälleen minä olin aivan pyörryksissä saunasta ja runsaasta aamiaisesta ja äiti hihkuin testaavansa kaikkea. Mitä ihmettä! Kun päivittelin tätä, äitini kuittasi, että eläkeläisellä on rauhallinen tahti eikä työstressiä kuten ruuhkavuosia elävällä. Niinpä tämä ikilikkuja-äitini lähti Leenan kanssa treenaamaan tärinälaitteelle ja seuraava sukupuolvi paineli unille. Kyllä. Nukahdin kello 11 aamupäivällä ja puoli tuntia myöhemmin heräsin hämmentyneenä. Mutta ohjelman saa valikoida mieltymysten mukaan ja Leena sanoi, että unen täytyy antaa tulla kun se tulee. Milloin sellaiselle onkaan mahdollisuus?

Lopuksi keräsimme vielä kukkakimput viereiseltä pellolta matkaamme ja kiittelimme kovin tästä elämyksellisestä vuorokaudesta. Olimme puhdistautuneita ja levänneitä. Meillä oli elämysrepussa hyvin hauska äiti-tytär-vesijumppahetki pellon reunan hämärässä. Terveyskylpylän ajatuksena on kohdata ja hoitaa ihminen kokonaisvaltaisesti ja niin tässä kävikin. Meitä hoidettiin hyvällä ruoalla sisäisesti, hoidoilla fyysisesti ja elämyskokemuksin henkisesti. Leena on kehitellyt kylpyläänsä jo 20 vuoden ajan ja toteuttaa palveluja intohimolla, minkä kyllä huomaa.

Tämä jää mieleen! Suosittelen lämpimästi testaamaan vuorokauden elämyksen porukalla tai perheen kesken. Vuorokauden hinta on 260 euroa ja luvassa on hoitoja, yöpyminen sekä laadukkaat ruoat. Varauksia voi tehdä sähköpostilla info@ainoklinikat.fi tai puhelimitse 0500 607 553. Laita korvan taakse syntymäpäivälahjana tai esimerkiksi joululahjana, sillä myös lahjakortteja voi ostaa!

Oletko testannut koskaan turvesaunaa? Kumpaan kategoriaan kuulut, reipastuva eläkeläinen vai liian rentoutunut ruuhkavuosilainen?

Sappeen seikkailupuisto: mahtava perhe-elämys!

Kuten ehkä tiedätte, meidän perhe on sellainen touhuperhe, joka tykkää kokeilla uusia lajeja, puuhata pihalla ja harrastaa. Meidän piti kesällä testata heinäkuun alussa auennut Sappeen seikkailupuisto, mutta jotenkin se aina jäi. Kesä livahti käsistä. Mutta ei hätää, vieläkin ehtii! Puisto on avoinna tiistaisin (kymppitiistai, eli kahden tunnin seikkailulippu 10 euroa) sekä pe-su syyskuussa. Myös lokakuussa puisto on auki ja syyslomalla vieläkin enemmän. Lisää aukioloajoista voit kurkata täältä!

Me kävimme testaamassa puiston viikko sitten ja voin todella lämmöllä suositella!

Miksi Sappeen seikkailupuisto on niin hyvä?

Olen käynyt aiemmin vastaavissa kiipeilupuistoissa Hyvinkäällä SeikkailuSveitsissä sekä Varalassa Tampereella Flow-parkissa. Tampereen puistossa kävimme miehen kanssa kaksin ja Hyvinkäällä olimme koko perhe. Silloin tosin kuopus oli vasta 3-vuotias, eli hän ei päässyt kuin ihan pienten radalle. Silloin täytyi aina toisen aikuisen olla alhaalla pienen kanssa ja toisen kiipeillä esikoisen kanssa. Hyvinkäällä on kiva ja laaja puisto ja myös Suomen pisin vaijeriliuku yli rotkon, se on huikea ja täytyy kokea! Pääsimme käymään sen kaksin henkilökunnan katsoessa lasten perään tuon ajan.

Tampere oli minusta hyvin vaativa. Helpoimmatkin radat nousivat niin korkealle, että polvet menivät vähän veteliksi. Minä en tykkää kiipeillä kauhean korkealla, aivot sanovat vastaan vaikka kuinka tietäisi, ettei puusta putoa. Pienten kanssa Varalassa ei ole hirveän montaa rataa tarjolla.

Sen sijaan Sappee oli sopiva niin äidille, kuopukselle kuin miehelle ja hurjapäiselle esikoiselle. Menimme harjoitteluradan yhdessä läpi, sen jälkeen yhden sinisen radan, jonka jälkeen mies jatkoi esikoisen kanssa vaikeammille ja minä olin ihan tyytyväinen sinisellä radalla. Yllätyin, miten paljon ratoja ja puuhaa löytyi ihan kaikille meille, ajattelin, että pyörin kuopuksen kanssa jotain samaa rataa.

Sappeen seikkailupuisto – 12 erilaista rataa, joista 38 vaijeriliukua sekä 96 tehtävää

Perheratoja, joille pääsee vähintään 110 cm pitkä lapsi oli viisi kappaletta. Me tykkäsimme kuopuksen kanssa niistä kovasti. Vaikka hänellä tuli tuo minimipituus täyteen, hän ei meinannut ylettää siirtämään monesti karabiini (ne metalliset lukot) seuraavalle radalle, eli ehdottomasti mukana piti mennä auttamaan. Ja itse asiassa alle 10-vuotiaiden kanssa täytyy aikuisen kiipeillä, eli esimerkiksi kolmistaan lasten kanssa puistoon ei kannattaisi mennä. Tykkäsimme molemmat eniten radasta numero 6, joka oli täydellinen korkeudeltaan, pituudeltaan ja tehtäviltään. Sen menimme useasti.

Mies ja esikoinen painoivat läpi punaisia harrastajaratoja, joille minimipituus on puolestaan 130 cm. Esikoinen pärjäsi niissä erittäin hyvin ja tykkäsi kovasti liukua yläilmoissa. Radat olivat aika pitkiä, varsinkin radalla numero 10 heillä meni hyvä tovi. Niinpä tuo kahden tunnin lippu oli sen verran tiukkaan mitoitettu, että kun kipitimme vielä viime hetkillä tilaamaan ruokaa Huippu-ravintolasta, jäivät extreme-radat kokematta. Ne ovat siis vapaapudotus sekä pari pidempää liukua ja maksavat vielä erikseen. Mutta ei se ketään haitannut ja olen varma, että menemme tänne vielä uudemman kerran! Todella kivasti suunniteltu koko perheelle. Täältä voit lukea radoista lisää.

Mukana tulisi olla omat hanskat tai ne voi ostaa paikan päältä. Homma selitetään pala palalta, eli sen saa varmasti otettua haltuun niin pienet kuin isommat. Kivaa syyspuuhaa puuhailla puissa ja Tampereelta matka ei ole pitkä. Minä vain ajattelin siellä puissa, että onpa mahtavaa, kun omat lapset ovat jo näin isoja, että heidän kanssaan voi tehdä vaikka mitä!

Oletko itse testannut Sappeen puiston? Tai suosituksia muista puistoista?