Miten Fingerporista saa teatteriesityksen? Ja oma fingerporityylinen lipsahdukseni!

*lippu esitykseen saatu

Kaikki varmasti tietävät mikä on Fingerpori, tuo Pertti Jarlan luoma suomenkielen sananvääntelyn kuningassarjakuva, jolle nelivuotiaammekin nauraa nykyään. Onhan se isinkin suosikki, joka naurattaa, joten pienikin hihkuu sille vaikka taitaa mennä vähän ohi vielä sananvääntely. Mutta tarkkaan se meillä aamulehdestä tankataan!

Minusta tuntuu, että Fingerpori on ollut meillä suosikki ”aina”, 13 vuotta sitä on nyt julkaistu. Muistan nimittäin erittäin hyvin, kun hieman väsyksissä kahdeksan vuotta sitten esikoista odottaessa kuulin uutisissa sanottavan ”riippumaton tutkimus” ja ehdin sanoa ääneen miehelle, miksi tutkijat tutkivat riippumattoa, kunnes välähti mistä on kyse. Mies on nauranut vuosia aivopierulleni ja taisi lähettää sen juttuvinkiksikin Jarlalle. Sellainen sarjis on muuten julkaistu, ehkä tekijä oli keksinyt sen itsekin, mutta hymyilytti kun riippumaton tutkimus oli Aamulehdessä. Mutta miten lyhyet sarjakuvastripit voivat taipua teatterinäytökseksi? Siitä lähdin ottamaan viikonloppuna selvää Tampereen Komediateatteriin Lapintielle.

Petja Lähteen kirjoittama ja Panu Raipian ohjaama teos osuu naurusuoneen

Petja Lähde on käsikirjoittanut esityksen, jota esitetään samalla juonella eri kaupungeissa, viime vuonna se nähtiin Helsingissä, aiemmin Turussa ja tänä vuonna muun muassa Tampereella ja Raumalla. Alussa Fingerporissa on kaikki hyvin, kunnes kaupunginjohtaja Homelius kutsuu Heimo Vesan puheilleen – on hätätilanne, Fingerpori aiotaan pakkoliittää Tampereeseen ja kaupunginjohtaja tarvitsee Heimo Vesan apua tilanteeseen. Jo alkuasetelma pistää naurattamaan kovasti, sillä Homeliusta esittävä Aku Sajakorpi on ihan hulvaton Homelius ja täydellinen kopio sarjakuvista. Pelkkä se olemus naurattaa, saatikka jutut. Ihan sama mitä kaupunginjohtaja sanoo, se päätyy lööppeihin ja moni lausahdus onkin tuttu sarjakuvista. Aku sai kyllä itsestäni isoimmat naurut esityksen aikana irti! Kun Tampereesta on kyse, mukana on myös paikallisia julkkishahmoja ja rakennuksia – uppoaa kuin häkä!

Homma etenee vauhdilla ja varsinkin toinen osio väliajan jälkeen on hulvaton. Kaikki näyttelijät vetävät aika täysillä, sillä kuvitelkaa, 5 näyttelijää vetää 71 roolihahmoa näytöksen aikana. Ihan hervotonta tahtia vaihtuvat lennosta hahmot, hatunnosto näyttelijöille! Toinen naurunpurskahduksia aiheuttava hahmo on Jere Riihisen esittämä Asko Vilenius puhumattakaan kaikista muista Riihisen esittämistä hahmoista Mikki Hiireen asti. Uskomattoman hyvin käydään läpi mieletön määrä henkilöhhahmoja Jarlan sarjakuvasta ja tyrskähdyksiä piisaa. Pakko myös nostaa esiin Tuukka Huttusen esittämät imitaatiopätkät Suomen julkimoista, kyllä osui ja upposi, mieletön ammattitaito!

Tampereen Komediateatteri poikkeusaikana

Tämä on asia, joka varmasti mietityttää tällä hetkellä teatterissa kävijöitä – uskaltaako mennä teatteriin? Hyvin ensiluokkaisesti kaikesta oli pidetty huolta komediateatterissa. Jos oma maski oli unohtunut, sellaisen sai ostaa eurolla paikan päältä. Näytöksiin myydään vähemmän paikkoja eli kenenkään vieressä ei tarvitse istua ja paikkanumeroita ei ole. Visiirillä varustettu henkilökunta ohjaa ihmiset rauhassa vuorollaan istumaan ja katsoo, että välit ovat kunnossa. Vielä ennen esitystä annettiin ohjeet siitä, että rivi kerrallaan pääsee väliajalle, joka on kyllä tarpeeksi pitkä. Lisäksi kysyttiin, ovatko kaikki tyytyväisiä paikkoihinsa, nyt voi vielä vaihtaa.

Käsidesiä oli tarjolla ja ainakin näin päivänäytöksessä ei ollut pienintäkään ruuhkaa missään vaiheessa. Koska kyseessä oli päivänäytös ja sali oli suhteellisen väljä, jäi jotain pientä ehkä puuttumaan siitä, kuinka isompi yleisö lähtisi enemmän mukaan taputuksiin tai heistä lähtisi isompi naurunremakka. Itseäni ei haitannut, mutta mietin tuntuiko näyttelijöistä erilaiselta esittää tyhjemmälle salille.

Fingerporin huumori – täydellinen lepo aivoille tässä tilanteessa

Itse koin, että Fingerpori oli parasta, mitä saatoin käydä katsomassa tässä syksyn epävarmassa tilanteessa. Tuntui todella hyvältä katsoa ei niin vakavaa esitystä ja nauraa sekä hymyillä. Unohdin täysin miettiä maskia naamalla tai vallitsevaa maailmantilannetta, Fingerpori vei pariksi tunniksi muihin tunnelmiin. Jos yhtään kiristää tai väsyttää loputtomat uutiset, ota suunnaksi Komediateatteri – takaan että rentoudut ja pääset nauramaan!

Kulttuuriala on ollut tänä vuonna aikamoisissa vaikeuksissa, joten toivon ihmisten mahdollisuuksien mukaan lähtevän esityksiin mukaan jatkossakin. Kyllä nämä ihmiset ovat yleisönsä ansainneet, mieletöntä hahmojen ilotulitusta toinen toisensa perään ja yllättäviä hetkiä fingerporilaisella räävittömyydellä. Syksyn hauskinta antia, jos yhtään kyseiset sanamuunnokset ja hahmot uppoavat!

Oletko nähnyt Tampereella tai muualla FIngerporin? Mitä pidit? Mikä on syksyn teatterisuosikkisi?

Syyskuun alakuloa ja tiivistelmä – voita iso hyvinvointipaketti!

Viikko lokakuuta takana ja nyt on aika vihdoin summata syyskuu ja laittaa kehiin arvonta. Koska on ehkä vuoden lempparikuukauteni sekä oma synttärikuukauteni, laitan teille vähän isomman paketin arvontaan kehiin ja arvontaan voi osallistua myös IG:n puolella. Vähän kyllä jo mietityttää ”kehtaako” näitä äänestä kivoin asu-arvontoja enää järjestää, kun syyskuultakin kertyi hurjat neljä asua! Sille on olemassa montakin selitystä, mutten tiedä haluanko kertoa niitä, ilman että kuulostan ihan maailmanlopun naiselta. Olisiko kuitenkin reilua avata vähän fiiliksiä täältä optimistisen blogiotsikon takaa?

Syyskuun kivoimmat ja ankeimmat

Syyskuun kivoimpia juttuja oli ehdottomasti tehdä äidilleni illallista, käydä ihan mielettömän ihanalla purjehduksella sekä viettää vuorokauden staycation miehen kanssa. Painuivat kyllä mieleeni monella tapaa. Syyskuun luetuin uusi juttu oli tämä starttirahan loppumisesta (hei ja sitä voi nykyään hakea 1,5v vuodeksi, lue jos olet uusi yrittäjä, minulta meni ohi!), mutta edelleen syyskuussa luetuin juttu oli kolmatta kuukautta putkeen lähes kaksi vuotta vanha artikkeli Tampereen lounasravintoloista!

Nyt tulee se osa, mitä en tiedä onko järkevää kirjoittaa julkisesti. Olen ollut pitkään todella allapäin, enkä ole saanut oikein kunnolla iloa mistään muusta kuin lapsistani (no, se nyt on tietenkin jo mielettömän iso juttu että he ovat olemassa). On tuntunut parhaalta sulkea some ja sulkea lapsetkin sieltä ja olla perheen kanssa. Olen yrittänyt analysoida syitä tälle alakulolle jo pitkään ja ajatellut sen johtuvan monesta asiasta. Väsymyksestä, siitä että stressaa koko ajan toimeentulostaan, anemiasta, siitä, ettei ole nähnyt ystäviä juuri ollenkaan puolen vuoden aikana. Siitä, että on ihminen, joka itkee joka ikisen kaatuneen yrityksen neuvotteluja tai menettää yöunensa YT-neuvotteluista. Mieshän sai lomautuslapun viime viikolla mm. syyslomaksi. Siinä sitten mietittiin, onko se hyvä juttu, viikkohan on mitä parhain kun lapset ovat myös lomalla, mutta kyllähän lomautukset tuntuvat aina taloudellisesti ja painavat mieltä alas, kun miettii väkisin mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Maailmantilanne on niin epävarma.

Olen liikkunut vähemmän kuin koskaan. Kaivannut edelleen jumppia, joissa jo uskalsin elokuussa käydä ja nyt en taas uskalla. Painoa on tullut ja mikään vaate ei tunnu kivalta – sen myötä myöskään kameran eteen ei tee mieli marssia. Älyttömän harvoin tulee muutenkaan pukeuduttua, kun painaa kotona välillä farkuissa, pääasiassa juoksutrikoissa eikä käy missään kuten ennen. Olen tuntenut itseni todella epäonnistuneeksi kaikessa mitä teen urheilusta kodinhoitoon, pukeutumisesta hiustenlaittoon, yrittäjyydestä puhumattakaan. Mutta ei näistä halua puhua ääneen! Olen herkkä ihminen, jonka pitkään jatkunut epävarmuus on uuvuttanut henkisesti ja vienyt ilon elämästä. Kaipaan niin mummolle kylään, haluan kutsua ystäviä kylään ja muuta, mutta kun mitään ei uskalla. Ja tiedän, että tilanne koskee kaikkia, toiset vain osaavat käsitellä sitä paremmin kuin toiset.

Lokakuu ja häivähdys normaalista

Ehkä nyt ymmärrätte, miksi kirjoitin sunnuntain puolimaratonpostaukseeni, että sain puhtia kaikkeen tekemiseeni? Kuukausitolkulla olen ollut aika allapäin ja ihan vihainen itselleni, että negatiiviset ajatukset pyörii kehää. Olemme selvinneet ihan hyvin ja täytyisi luottaa tulevaisuuteen. Sitten erehdyt lukemaan lehden ja katsomaan uutiset ja taas mennään… Kaikkea tekemistä täytyy miettiä tarkkaan.

Siksi pähkäsin ihan viime hetkeen uskallanko lähteä puolimaratonille. Lähdin ja olin siitä ihan hirveän iloinen. Ehkä parasta oli se fiilis. Kaikki olivat iloisia ja positiivisia, se oli oikea onnenryöppy puolen vuoden tauon jälkeen. Oli monta tuttua naamaa ja ihania lauseita ehdittiin vaihtaa monen kanssa. Suorastaan sekin olisi riittänyt, mutta onnistuin tahkoamaan juoksunkin läpi ja saamaan mitalin ja fiilistelemään onnesta. En miettinyt epäonnistumisia, en yksinäisyyttä, en toimeentuloa, enkä koronaa. Mietin hengittämistä, Helsingin tuulia, korvissa soivaa musiikkia ja jaksamistani. Kurkistelin näkyisikö reitin varrella tuttuja. Viime lauantai antoi hirveästi potkua ja uskoa siihen, että tästä selvitään. Ehkä sitä ”sekopäistä” hehkutustani on helpompi ymmärtää jos kerron, miten syvissä vesissä olen rämpinyt keväästä asti.

Arvonnassa The Body Shopin joulutuotteita, hampunsiemeniä, Heleinin vitamiineja

Koska avainsana tämän kaiken keskellä on oikeasti pitää huolta omasta jaksamisesta (se perinteinen syö hyvin, nuku ja ulkoile toimii aika pitkälle), halusin kerätä teille hyvinvointipaketin tähän lokakuun arvontaan. Vähän normaalia isomman, koska on synttärikuukauteni ja koska uskon, etten ole yksin fiilisteni kanssa. Toivon tästä paketista tulevan iloa voittajalle, valitettavasti vain yksi saa sen.

Haluan kiittää isosti teitä, että vaikka somestani on saattanut paistaa alakulo ja väsymys välillä, te olette jaksaneet mukana, käyneet lukemassa juttujani ja painaneet Instassa sydäntä. Hyviä keskusteluja on käyty usein IG:n yksityisviesteissä. KIITOS. Kyllä me selvitään näistä ajoista vai mitä? Pitäisi muistaa vaan pitää siitä omasta jaksamisesta huolta, minä olen luistanut niin hyvistä yöunista kuin järkevästä syömisestäkin liian usein. Viime viikon pitkät yöunet juoksukisaan valmistautuessa olivat aikamoinen herätys siitä, mitä uni tekee ihmiselle. Minähän leijuin nukkuessani tarpeeksi!

Isompi kiitos kuuluu myös kotijoukoille, väsynyt ja alakuloinen ihminen on huono vaimo ja vielä huonompi ystävä olen ollut. Olen vain vetäytynyt kuoreeni ja lakannut pitämästä yhteyttä kehenkään. Ladannut kaiken lapsiini ja rutistanut heitä hirveän lujaa. Ihanat pieneni, jotka saavat kyyneleet silmiini joka päivä kehumalla maailman parhaimmaksi äidiksi.

Haluan uskoa, että tästä on tie ylöspäin ja niin kuin aina muinakin vuosina, lokakuu tuo mukanaan kaikkea hyvää. Ja se arvonta! Alla olevan paketin arvonnassa olet mukana, kun jätät tähän postaukseen kommentin ja kerrot, miten sinä voit? <3 Paketti sisältää hampputuotteita, Heleinin vahvaa biotiinia sekä kollageenia, The Body Shopin joulusesongin kuorinta-aineen huulille ja vartalolle sekä warm vanilla-vartalovoin, Foodinin raakasuklaata sekä kasvonaamion.

Saa sen asusuosikkinsakin sinne huikata, mutta mieluummin kuulen teidän kuulumisia! Sillä saat yhden arvan ja toinen arpa irtoaa, kun tykkäät arvontakuvassa Instagrammin puolella @optimismia_katja. Arvonta on auki viikon verran, eli ensi viikon keskiviikkona14.10.20 klo 20 arvon voittajan!

Oikein paljon onnea arvontaan kaikille!

Palmroth – upea uusi showroom sekä syysuutuudet. Mitkä valitsin itse?

Hei nämä kengät olivat aina meillä eteisessä, onko tämä malli ysäriltä?” Näin hihkuin eilen Palmrothin uuden uutukaisessa toimisto-showroom tilassa, jossa tutkailin syksyn uutuuksia ja ihastelin kenkien ajatonta maailmaa. Sitten hyllystä pisti silmään tuttu pari avokkaita (kuvassa alla) ja vannon, että tuo malli oli lapsuudessani usein äitini jalassa. Muistan äitini vannoneen laadukkaiden Palmrothien nimeen kun olin lapsi ja siihen, että ne kestävät Suomen säitä.

”Kyllä se on ysäriä, on niitä, jotka muistavat sen lapsuudesta, nuoria, joille se on uusi malli ja heitä, jotka käyttivät mallia jo tuolloin”, kertoo Anu Haalahti Palmrothilta. Samassa oveen koputetaan ja asiakas astuu sisään. Hän on nähnyt ikkunassa sellaisen lestin, jonka käytti Palmrothilta aivan loppuun. ”Haluaisin ehdottomasti uudet, ne olivat niin hyvät hän sanoo”. Palmrothin historia ulottuu aina vuoteen 1928 ja sen huomaa juurikin vannoutuneista asiakkaista sekä iättömistä malleista.

Uusi showroom Aleksis Kiven kadulla

Palmrothia luotsaavat Mikko Palmroth sekä Anu Haalahti ja he esittelivät uutta tilaansa Aleksis Kiven kadulla Tampereen keskustassa. Pyynikiltä muuttanut Palmroth on nyt todellisella paraatipaikalla. Vain kivenheitto Keskustorilta tai Laukontorilta ja millainen katu tuosta pätkästä on tullutkaan! Ennen kuljin siitä useinkin viedessäni lasta kerhoon, mutta nyt harvemmin. Tänä syksynä kadulle on noussut uusia kotimaisia lifestyle-kauppoja Palmrothin lisäksi. On Culinaria keittiöelämää, on varmasti Tampereen upein sisustuskauppa Mosa Interiors, on Pura Finland sekä monta upeaa ravintolaa. Jos Tampereelle tulet, saat kulumaan varmasti useamman tunnin tuolla kadunpätkällä! Olin hirvittävän iloinen Palmrothin puolesta siitä, että uusi showroom on näin keskeisellä paikalla – varmasti niin tamperelaiset kuin turistit löytävät sen paremmin!

Showroom on avoinna torstaista lauantaihin kello 11-17 ja muina aikoina sinne pääsee ajanvarauksella.

Palmroth – säänkestäviä tyylikkäitä kenkiä

Palmrothin kengät suunnitellaan Tampereella ja valmistetaan Portugalissa. Niistä tehdään kestäviä Suomen loskaisiin oloihin, mutta samalla tyylikkäitä ja käytännöllisiä. Mokka ja nahka hylkivät likaa sekä kosteutta ja pohjat tehdään pitäviksi liukkailla keleillä. Saatavilla on lähes kaikista malleista kokoja puolen numeron välein, joka edesauttaa mukavuutta Suomen talvissa. Olen säälinyt välillä Palmrothin yli polven saappaitani, kun olen lompsinut niillä iltapäivän loskassa, mutta uskomattoman hyvinä ovat säilyneet!

Uutuutena Anu esitteli käärmeennahkan näköistä materiaalia, joka itse asiassa on vegaaninen materiaali, eikä tuossa kyseisessä nilkkurissa ole käytetty lainkaan eläinperäistä materiaalia. Wau, tuolle on varmasti kysyntää!

Kun astuin showroomiin sisälle, näin välittömästi suloiset paksupohjaiset nauhalliset Chunky-kengät, enkä sitten oikein muuta nähnytkään, ihastuin niin. Tennari-ihmisenä ja lasten kanssa paljon kävelevänä suosin tasapohjaisia kenkiä monesti ja nuo suloisuudet näyttivät niin näköisiltäni. Kun otin kengän käteen yllätyin, miten lämmin vuori siinä onkaan, eli näillä pärjää pitkälle vaikka pakkaset tulevat ja pinta kestää loskaa. Kun nelivuotiaani näki kengät kotona, hän jäi ihastelemaan, miten sisus voi olla niin pehmeää. Vastasin sen olevan lampaanvillaa, johon tyttäreni kuittasi ”mutta kun Late Lammas on valkoinen ja tämä sisus musta!”. Hah, ihana ajatus. Mutta varmasti pysyy jalka kuivana ja lämpöisenä ja samalla pysyn lasten perässä. Jäin kyllä haaveilemaan vielä näistä saappaista edustustilaisuuksiin, ovat alennuksessakin. Kummat iskevät sinuun, matalat vai korolliset kengät? Toki showroomissa on vielä kesääkin jäljellä ja Uhana Design kanssa sävy sävyyn olevia avokkaita!

Syksyn 2020 Designtori

Tampereella jo legendaarikseksi muodostunut Designtori järjestetään tänäkin vuonna ja on ehkä pakko päästä käymään keskustassa sunnuntaina, kun lueskelin mitä kaikkea siihen kuuluu. Tapahtuma järjestetään verkossa maailmantilanteen vuoksi, mutta paljon asioita tapahtuu myös livenä. Täältä voit kurkata tarkemman ohjelman, Palmrothilla pääsee muun muassa tapaamaan suunnittelijoita. Ja pelkästään Aleksis Kiven kadulla saa imeä kyllä mahtavan määrän desingia.

Nyt saa syksy ja kylmemmät kelit tulla, varpaani pysyvät lämpöisinä! Onnea ja menestystä uudelle showroomille!

Onko sinulla Palmrothin kenkiä tai muistatko merkin lapsuudestasi? Mitkä ovat suosikkijalkineesi?

P.S. Koodilla Katja15 saat 15% alennuksen kaikista Palmrothin kengistä aina 11.10.20 asti. Nyt on hyvä tilaisuus panostaa laadukkaisiin syyskenkiin, verkkokauppa täällä.

*kengät saatu