Puputerapiassa! Toinen rakasti, toinen pelkäsi

En ole tainnut pahemmin koskaan puhua suhteestani eläimiin. Jotenkin pienet lapset ovat niin täyttäneet eläinten paikan, enkä ole edes ehtinyt ajatella, että tähän väliin hankkisi lemmikkejä. Mutta lapset ovat totta kai sitä miettineet. Isommalla on pupurahasto ja hän säästää omaan pupuun (taisin joskus kai todeta, että voidaan puhua asiasta uudelleen kun hän on 10-vuotias, laskee siis päiviäkin!).

Minulla on ollut koiran ja ponin lisäksi viisi marsua ja yksi hamsteri, eli olen ollut koko lapsuuden ja teini-iän jyrsijiöiden parissa. Tai jopa aikuisuuden, sillä viimeinen marsumme kuoli minun ollessani 26-vuotias. Ne ovat siis tutuimpia pikku piipertäjiä minulle, mutta pupuista kokemusta on itse asiassa hyvin vähän.

En tiedä miksemme ole ikinä käyneet Itsenäisyydenkadulla löytyvässä 3D Crush Cafessa. Siellä saa tehdä 3D-tulosteita, syödä pientä suolaista sekä herkkuja, ihastella akvaariota, pitää peli-iltoja ja mikä suurinta, siellä saa puputerapiaa! Neljä vuotta auki ollut kahvila on käynyt pariin otteeseen mielessä (kissakahvilaan en uskalla, jostain syystä vähän pelkään kissoja), mutta aina jäänyt. Samalla olen miettinyt, miten siellä lasten kanssa ”pärjää”, syövätkö he pupujen kanssa lattialla? Miten homma toimii, uskalletaanko?

Perjantaina lupasin lapsille, että mennään vihdoin ja testataan. Sittenpähän nähdään miten homma toimii. Astuimme sisään ja saimme hyvin perinpohjaiset ohjeet. Jokaisen pitää ostaa vähintään 4 eurolla kahvilatuotteita/henkilö, jotta pääsee huoneeseen. Siellä saa olla noin 20 minuuttia, riippuen onko jonoa vai onko tyhjää. Yläkerran huoneessa on 6 pupua ja alhaalla 3. Pupuja ei saa jahdata tai ottaa syliin, mutta jos ne itse tulevat syliin, se toki ok. Kengät pois.

Teimme tilauksemme (ihastuttavasti lähes koko lista on kasvista, otin itse vihapiirakan!) ja ostimme myös pupusalaattia. Sitten kohti huonetta. Portilla 3-vuotias teki stopit. Myönnän, että itsekin hämmennyin kuinka isoja puput ovatkaan marsuihin verrattuna ja ymmärän, että alle metrin vinkkelistä kuusi isoa pupua loikkimassa vastaan tuntuivat hurjalta. Teimme sitten niin, että 6-vuotias istui lattialla huokaillen ihastuksesta ja pienempi käpertyi syliini. Otin kuvia yhdellä kädellä lapsen heiluessa sylissä, joten ihan priimaa ei nyt niistä tullut. Mutta näette jo kuvistakin, miten pehmoisia tyyppejä! Oi joi!

Samalla kun söimme eväitä (käsienpesupiste on heti huoneen ulkopuolella, oli siis helppo pestä kädet ennen ruokailua), meille esiteltiin ketä huoneessa on (nimet ja syntymäajat ovat myös seinällä kivasti nähtävissä). Lapset menivät jo jumiin, kun oli äitiä, tytärtä, mummoa ja isomummoa, yhteensä viisi sukupolvea pupuja talossa! Meidän kaikkien suosikki oli ihana mustavalkoinen Salmari, joka hurmasi meidät ehkä persoonallisella värityksellään.

Arkoja puput eivät olleet, tulivat kyllä syliin ja söivät vauhdilla salaatit. Kuopuskin uskalsi syöttää sylistäni. Yläkerran huoneessa puput eivät hypänneet tuoleille, eli sai syödä suht rauhassa, alakerrassa näytti olevan sohvatkin aika papanoissa (yksi pupu tekee 200-300 papanaa päivässä, joten niitä on, vaikka siivotaankin usein), toisaalta papanat ovat lähinnä kuitua.

Puolen tunnin kuluttua meitä pyydettiin vaihtamaan puolta ja istuskelimme jäden kanssa sitten toisella puolella tutkien akvaariota. Kun olimme lähdössä, kuopus ihmetteli miksi täällä on vettä lattialla? Kerroin, että taisit astua pupunpissaan. MULLA ON PUPUNPISSASUKAT hän huusi hämmentyneenä kahvilassa! No, ne oli äkkiä otettu pois.

Jännittävä kokemus kerta kaikkiaan ja jälkikäteen ajateltuna ehkä kävisin terapiahuoneessa telmimässä pupujen kanssa ja sitten söisin rauhassa ulkopuolella, oli vähän kurjaa raijata eväitä edes takaisin lasten kanssa. Mutta pupukuumetta se ei esikoisella parantanut, hän oli todella ihastunut paikkaan, kiitteli monta kertaa että vein heidät ja oli entistä vakuuttuneempi siitä, että meillekin täytyy hommata joskus pupu. Tyypit veivät hänen sydämensä!

Kuka on käynyt pupujen kanssa teellä tai kissojen kanssa kahveella? Onko jossain lisää tällaisia teemakahviloita?

P.S. Huomasitteko, että kun poistuimme ovesta, kakkuja tilaamassa oli toinen bloggari, hänen kertomuksensa paikasta täällä!

Hyvä italialainen hakusessa? Tsekkaa uusi Il Posto!

*söimme ja joimme veloituksetta

Myönnetään heti alkuun, etten ole mikään vuosisadan pizza-asiantuntija. Kyllähän hyvän pizzan tunnistaa kun sellaista syö, mutta sitten siihen liittyy niin monta makukysymystäkin. Pitääkö pizzan reunojen olla rapeita vai pehmeitä? Itse tykkään pehmeämmistä versioista ja sellaista sainkin maistaa uudessa, HERVANTAAN avatussa Il Posto-ravintolassa. Oli täysi yllätys, että toukokuussa Insinöörinkadulle, ihan Hervannan keskustaan ja lähelle ratikkatyömaita on perustettu uusi Trattoria, josta saa laadukasta pizzaa. Kun kutsu kävi ja ravintoloitsija Yusef Alush kutsui meidät syömään, mehän menimme. Hän toimi itse kokkina lähes 500-asteisen pizzauunin vieressä, jossa paistaminen vie vain 45 sekuntia! Kylmänä heinäkuisena iltana uuni lämmitti myös ihanasti tyylikkäästi sisustettua, joskin tosiaan hieman viileää ravintolaa.

Pizzoissa käytetään samoja jauhoja kuin napolilaisissakin pizzoissa ja taikina tehdään alusta asti itse. Se on hyvää. Ilahduttavin pizzapohjasta tehty ylläri löytyi vuohenjuustosalaatin reunalta. Pohjasta oli tehty ”leivänpala”, jonka keskellä oli juustoa ja valkosipulin paloja. Palat oli käytetty uunissa, ne olivat lämpimiä ja juusto sulanut. Ihan sairaan hyviä!

Il Poston lista koostuu pääasiassa pizzoissa, lisäksi on pari alkuruoat sekä muutama salaatti ja pasta. Päädyimme tilaamaan pizzaa sekä yhden salaatin, joka oli mielestäni todella hyvä salaattigenressä! Alkuun antipasto Miston, jossa oli niin hyvää Provolone-juustoa, että tytöt ihastuivat kovasti. Lisäksi savustettu miekkakala hävisi lasten suihin vauhdilla, todella hyvää! Sen sijaan toinen alkuruoka tomaateista ja mozzareilloista oli perinteinen, mutta ehkä vähän tylsä.

Pizzoista valitsimme Parman, Margheritan sekä vegaanisen pizzan erikoislistalta. Parmankinkkua sisältänyt Parma nousi muun porukan suosikiksi, minä ihastuin vegaaniseen pizzaan, jossa oli munakoisopyrettä eikä se ollut niin valtavan tuhti. Siinä oli ihanasti vihreää ja muun muassa granaattiomenansiemeniä, hyvää! Tosin parin suupalan jälkeen tajusin, että listassa lukeneet saksanpähkinät uupuivat annoksesta ja ne tuotiin erillisessä kipossa. Pizzat olivat maltillisen kokoisia ja saimme hyvin muutaman pizzan tuhottua. Maut olivat freesejä ja reuna pehmeää ja ihan superherkkua itse tehdyn chiliöljyn kanssa. Vitsi siinä öljyssä maistui mm.valkosipuli, nam!

Rouheasti sisustettu ja tyylikäs trattoria on aika oiva lisä Hervannan ravintolatarjontaan. Ruoat olivat maukkaita ja uskallan ehdottomasti suositella paikkaa pizzan ystäville! Lounaskin on tarjolla arkisin! Tarjoilu ehkä vähän junnasi, emmekä mm. ikinä saaneet alkupalojen kanssa pyytämiämme lisälautasia, eikä mitään suositeltu listalta tms. Siinä puolessa vielä selkeästi alkukankeutta. Jäi myös mietityttämään, löytääkö ravintola asiakaskuntaansa ratikkatyömaan keskeltä hieman kalliimmilla (mutta toki laadukkaammilla) pizzoilla, kuin peruspizzeriat tarjoavat. Toivottavasti, oli suositeltava paikka! Tytöt kehuivat ruokia kovasti ja erityisesti ihastuivat kalaan!

Oletko ehtinyt testaamaan? Minkälainen on lempparipizzasi? Kiitos kaunis kutsusta!

Toivepostaus: Sadekelin (aikuisten) puuhia Tampereella

Sain kesäkuun asuäänestykseen parikin kivaa postaustoivetta, joista ajattelin toteuttaa heti yhden, kun sadekelejä on nyt jonkin verran piisannut. Toiveessa kyseltiin sadepäivän tekemisvinkkejä Tampereella erityisesti aikuisille. Mietin yhtenä iltana tätä pidemmän hetken, sillä minähän teen ihan todella vähän mitään ilman lapsia Tampereella, paitsi käyn urheilemassa. Mutta sitten mieleeni juolahti muutamia juttuja, jotka toki osa sopivat lapsillekin, mutta myös aikuisporukoille. Linkkaan siis samalla vanhoihin postauksiini aiheista, jospa saisitte vinkkejä!

Ensimmäisenä mieleeni tuli pakohuoneet. Niissä ei paljon ole kelillä välillä, kun ikkunattomassa huoneessa uppoutuu peliin. Ihan huikeaa aikuisporukoiden tekemistä! En ole Tampereen pakohuoneista käynyt kuin ElämysTeerin Marien muotokuvat, mutta voin sitä lämpimästi suositella – oli todella taidokkaasti tehty huone ja yksityiskohdat tarkkaan mietitty. Se oli ensimmäinen pakohuoneeni jossa kävin, mutta sittemmin olen käynyt muitakin ja älynnyt, miten vimpan päälle tämä huone oli tehty!

Tampere on museoiden luvattu kaupunki, joten lista niistä kannattaa kyllä tsekata. Yksi ikisuosikki on Vapriikki, siellä riittää aina todella monenlaista näyttelyä, tekemistä niin aikuisporukoille kuin lapsille ja siellä on kaikkea osallistavaa tekemistä, jos ei ole niin taidenäyttelyiden ystävä. Pelipuoli on ihan huikea, kyllä tämä aikuinen ainakin villiintyy kun saa pelata Hugoa! Kuka muistaa iki-ihanan Hugon? Lounas on Vapriikissa myös todella hyvä!

Toinen suosikkini on Milavida Näsikalliolla. Huikean upea rakennus ihastuttavalla kahvilalla ja vaihtuvilla näyttelyillä. Kannattaa kurkata!

Tallipihan kahvila palvelee myös sateella, vaikka alueella ei olisi niin kiva kierrellä kaatosateessa, kannattaa luikkia sisälle teelle tai hyvälle salaatille. Rakastan sitä miljöötä! Auton saa lähelle yleensä parkkiin, joten pitkää matkaa ei tarvitse kipittää sateessa. Juttuni taitavat olla kirjoitettu pääasiassa joulun alla, mutta toimii täydellisesti kesälläkin!

Saunat toimivat sateellakin. Yksi mahtavia saunapaikkoja sateella on Kuuma. Ei pitkää matkaa parkkipaikoilta tai Keskustorin bussipysäkeiltä. Saman katon alta saat herkulliset lounaat, on hyvä a la carte-lista ja tosiaan, sauna kuumana. Saunat ovat yhteissaunoja, eli uikkari mukaan! Pulahdusallaskaan ei ole pöljempi vaihtoehto, vaikka sataisi. Sadetta voi fiilistellä vaikka katetulla terassilla saunajuoman kanssa. Toimii. Illanviettoa voi jatkaa pitkälle iltaan saman katon alla, ei tarvitse juoksennella sateessa vaihtaakseen paikkaa!

Brunssit. Olen kirjoittanut teille monenlaisista brunsseista vuosien varrella, mutta ne toimivat sateella täydellisesti. Brunssilla voi istua pidempään kuin esimerkiksi lounaalla ja tankata välillä lisää tuijotellen kesäsadetta. Ikisuosikkini on eilenkin käyty Pella’s Cafen brunssi ja viime viikonloppuna käyty Viikinsaaren brunssi toimii myös sateella, laiva on katettu ja montaa askelta samasta ei tarvitse kipittää brunssille sisätiloihin. Myös Cafe Pispalan brunssi on huikea, kuten Lillanin brunssi (kuva lounaasta, mutta kävimme kesäkuussa Lillanin brunssilla joka oli ihana!) jaja… Näitä riittää!

Kauppahalli. Tampereen ytimestä löytyvässä Kauppahallissa kannattaa käydä lounaalla esimerkiksi Ohanan Burgereilla tai 4 Vuodenaikaa-ravintolan herkuilla. Istuskella teellä kuuntelemassa aitoa manselaisuutta (olen törmännyt aina vakkariasiakkaisiin siellä ja kuullut tarinoita Tampereesta). Ostaa tuliaisia ja ihan vain fiilistellä tunnelmaa. Siellä saa kulumaan hyvän tovin sadepäivästä ja matkaa voi jatkaa Sokoksen puolelle shoppailemaan, ilman että menee pihalle välissä!

Toki Tampereella on valtava ravintolatarjonta, kaksi leffateatteria, useampi teatteri (kesäteatterikin Pyynikillä on hyvin katettu, ei huolta sateesta), Tampere-talo näyttelyineen, taidemuseot, Sara Hilden jajaja… Lista on siis todella pitkä, mutta nostin tähän muutaman suosikkini!

Saitteko ideoita tai vinkkejä sadepäivään Tampereella? Mitä itse lisäisit vinkkeihin?

P.S. Asuäänestyksen voittajaksi valitsitte asun numero 1, vaikka perässä tuli kolme muuta asua vain äänen erolla. Tasainen äänestys siis! Seerumin sekä Marimekon aamutossut voitti Sari P. KIITOS osallistuneille! Olen niin ihastunut tuohon oliiviöljyseerumiin, että jos joku on lähdössä Kreetalle, tilaan sitä lisää, laittaakaa viestiä! :D