Tampereen paras (?) brunssi ja kesäkeidas

Voi wau, miten elokuu alkoi! Mieletön aurinko, tyyni järvi ja todellinen kesäpäivä. Suosittelen olemaan kesäpäivänä early bird – lähdimme polkemaan kohti keskustaa puoli kympiltä ja fiilis oli mieletön, kun aurinko paahtoi ja kuopus polki ihan yksin Laukontorin siltaa. Kannattaa kokeilla! Yleensä siinä täytyy taluttaa pyörää kovassa ruuhkassa.

Viime viikko oli yllättävä, sillä kävimme kahdesti Viikinsaaressa. Ja täysin päinvastaisissa keleissä! Tiistaina menimme kaatosateesa kolmistaan lasten kanssa katsomaan Tatua ja Patua kesäteatteriin ja lauantaina suuntasimme uudelleen saareen ihan mielettömässä kelissä. Oman mausteensa toi vielä käynnissä ollut Pirkan soutu, näyttipä hauskalta laivasta käsin ne lukuisat veneet!

Viikinsaari on oikea kesäkeidas

Sen lisäksi, että Laukontorin sillalla sai pyöräillä yksin, kannattaa Viikinsaareen suunnata päivän ensimmäisellä laivalla, joka lähtee kymmeneltä. Sielläkin saimme olla aika keskenämme. Takaisin tulimme 12.30 laivalla ja taas, tyhjää oli. Sen sijaan se massa, joka painoi kello 13 lähtevään lauttaan…! Suosittelen siis olemaan ajoissa, jos kyseessä on aurinkoinen kesäpäivä!

Onko Viikinsaari sinulle tuttu? Reilun vartin laivamatkan päässä Tampereen Laukontorilta löytyy ihana kesäkeidas, jossa tänä kesänä sinut vastaanottavat lehmät Ruka ja Romanssi. On iso leikkipuisto, luontopolku, minigolfia, kesäteatteri ja ihana ravintola. Lapset viihtyivät leikkipuistossa niin hyvin, että suunniteltu luontopolku jäi kiertämättä! Lisäksi Viikinsaaressa on uimaranta ja yleinen sauna, jossa pääsee torstaisin sekä sunnuntaisin saunomaan. Sen voi myös varata tilauskäyttöön, saunan edessä on hauska iglusauna sekä palju. Me testasimme saunan toissakesänä miehen osallistuessa Viikinsaaren ympäriuintiin, iso sauna ja pehmeä löyly, suosittelen lämmöllä!

Viikinsaaren brunssi – Tampereen parhaita makuja

Halusimme näyttää yövieraillemme Viikinsaaren brunssin, jossa kävimme kerran viime kesänä. Brunssi katetaan lauantaisin ja sunnuntaisin kello 11.30-16. Soitin pöytävarausta varten ravintolaan ja kävikin niin, että saaressa oli lauantaina häät ja brunssi katettiin paviljonkiin, joka on pienempi kuin ravintola ja oli aivan täynnä. Terassilla oli kuitenkin tilaa ja koska olimme saaressa jo aamukympiltä, olimme ekoina kärkkymässä brunssia. Ihana keli ja saimme olla keskenämme terassilla, ei ollut ruuhkaa!

Ravintolassa häärii ihana Anette Mellin, johon sain tutustua alkuvuodesta, kun testasimme Pikkubistro Kattilaa. Jos ruokaa voi tehdä sydämellä, tämä nainen tekee ja minusta sen maistaa. Puhtaita ja raikkaita makuja, lähiruokaa ja Ahlmanin juustoja. Ihania salaatteja, hyvää lohta ja erityistä ihastusta aiheuttanut munakas! Se oli niin samettista ja suussa sulavaa, etten voi sanoin kuvailla. Lapset kyselivät, voidaanko käydä pyytämässä kyseiseen munakkaaseen reseptiä ja kummastelivat, kun sanoin, että se on varmasti salainen. ”No jos ne kertoo vaan meille, ei kerrota kenellekään?”. Oli siis todella hyvää. Toinen pöytäseurueemme suosikki oli jälkkäripöydän pannari. Kuten käly sitä kuvaili, se oli vähän kuin mannapuuroa taiottuna pannariksi. Mielettömän hyvää. Sanoisin, että Viikinsaaren brunssilla nautitaan kyllä yhtä Tampereen parhaista brunsseista upeissa puitteissa! Kannattaa testata (ja kannattaa tehdä se pöytävaraus!).

Pari tuntia meni saaressa kuin siivillä ja lopulta kipitimme laivaan, kun veljeni totesi parkkiajan Laukontorilla alkavan loppua. Mahat olivat todella täynnä ja mieli iloinen, kun aurinkoisessa kelissä matkasimme takaisin Tampereelle. Paikka oli täynnä kesäisenä lauantaina ja häät aiheuttivat selkeästi paljon puuhaa ja kiirettä, mutta henkilökunta hymyili ja palvelu oli hyvin ystävällistä, kuten viimekin kesänä.

Käy testaamassa! Onko Viikinsaari sinulle tuttu paikka?

Stars on Stage – maailmanluokan tähdet Tampere-talossa

Tänä kesänä ei mennä massatapahtumiin ja mielettömiin maailmanluokan konsertteihin. Muistan jo joulukuussa, kun kävimme Tukholmassa ja näin siellä Green Dayn keikan mainokset, että sanoin miehelle – tuonne mennään alkukesästä! Olin siis menossa Tukholman keikalle, mutta huomasin, että bändi tulee Suomeenkin. Olen nähnyt Green Dayn viimeksi elokuussa 1995 Helsingissä (siis voitteko kuvitella, 25 vuotta sitten!), eikä mikään ole ollut niin hienoa, kuin tuo kokemus. Olin 13-vuotias ja pääsin päiväreissulle näkemään fanittamani bändin, kummisetäni osti lipun. Olen aina rakastanut musiikkia ja keikkoja, festareita, hallikeikkoja, vesisateessa tampattuja keikkoja. Maailmanluokan tähdillä, kuten Pinkillä on olleet mielettömät showtkin mukana menossa, puhumattakaan kotimaisista tähdistä kuten Kaija Koosta tai Apulannan hallikeikoista. Mutta nyt niitä ei pääse kokemaan, tämä poikkeuksellinen aika vei meiltä sen mahdollisuuden.

Stars on Stage – tähdet Tampere-talossa

Tänä kesänä artisteja pääsee kuitenkin ihailemaan Tampere-talossa. Eilen olin Stars on Stage-näyttelyn ennakkoavajaisissa ja se oli jotenkin haikean ihanaa. Kukaan ei arvannut näyttelyä buukatessa, että siitä tulee kesän keikkakokemus. Maailmankuulu kiertuevalokuvaaja Ralph Larmann on tuonut näyttelynsä Tampereelle ja sitä pääsee ihailemaan aina 18.8.20 asti. Eilen hän kertoikin avajaisissa, että Suomi on hänen toinen kotinsa – ja totta tosiaan, näyttelystä voi bongata muun muassa Cheekin tai Helsingin oopperan! Tyylilajeja on monenlaisia ja kuvia 60 erilaista. Niitä voi muuten jopa tilata ja ostaa itselleen, ne lähetetään sitten näyttelyn päätyttyä. Minä jähmetyin Kaija Koon kuvan eteen – olen tuolla, ei vitsi! Nenä taulussa kiinni sitten tihrustin, sillä kyllä, olimme äitini kanssa tuolla Hartwall-areenan keikalla, löysin vielä kohdankin missä istuimme, mutta se oli liian kaukana tarkennuspisteestä, en ollut varma mikä pää oli minun ja mikä äidin. Mutta olipa hämmentävää ajatella melkein olevansa maailmankuulun valokuvaajan teoksessa!

Ensimmäinen näyttely, joka on tehty täysin itse

Ralph Larmann kertoi meille eilen kongin kumeasti soitua avajaisten merkiksi, että tämä näyttely on ainoa laatuaan, hän ei ole koskaan tehnyt kaikkea ihan itse. Tällä kertaa hän on kuvaamisen lisäksi hoitanut myös printit itse ja näin ollen tämä on hänellekin aivan uusi kokemus. Kaikki ympärillämme näkemä on miehen pitkän uran tekosia, hän on aloittanut jo 1980-luvulla. Sen lisäksi, että kuvat olivat minusta upeita (se värimaailma!) on mieskin ihan omaa luokkaansa. Hän sanoi haluavansa vangita aina sen YEAH-hetken kameralle. Sen, kun artisti antaa kaikkensa yleisölle ja se näkyy kuvasta. Upeita ilmeitä ja lähikuvia oli myös paljon. Tosin hän muisti mainita, että Tampere-talon porukka on tehnyt valtavan upean työn valaistuksessa ja esillepanossa. Totta!

Jos vaikutuin miehen töistä Tampere-talossa, niin vaikutuin kyllä eilen lukemastani Aamulehden henkilökuvastakin. Hän kertoi siinä olevansa täydellisen onnellinen mies, jopa maailman onnellisin mies. Tuo yksi lause kertoo jo paljon siitä, kuinka paljon mies rakastaa työtään ja millä intohimolla hän sitä edelleen tekee, vaikka kuvausvuosia ja valokuvia on jo aikamoinen määrä takana.

Maailmanluokan keikkatunnelmaa Tampere-talossa

Jos Kaija Koon kuva pysäytti minut etsimään äitiä, niin kyllä pysäytti Green Daynkin keikkakuva muutaman vuoden takaa. Tuijotin sitä samalla vähän kuin hypnotisoituna kuin surumielisenäkin. Kuinka moni artisti jatkaa vielä pandemian jälkeen? Voi kuinka olisin halunnut nähdä bändin nyt kesällä! Hämärässä tunnelmassa, savukoneen pöhistessä päässäni alkoi soida Basket Case, tuo ikisuosikkini. Tuijotin Billie Joen kasvoja lavalla hoilottaen päässäni biisiä ja olin kuin hetken aikaa sillä keikalla, jota ei sitten tullut. Ja itse asiassa monikin biisi soi päässäni jälkikäteen, sillä kajareista tulee esillä olevien artistien musiikkia. Kotiin lompsiessa päässäni soi Depeche Moden Personal Jesus ja silmissä näkyi upea lähikuva heidän keikaltaan.

Jos rakastat värikkäitä valokuvia, keikkatunnelmaa ja upeita hetkiä eri puolilta maailmaa, käy ihmeessä katsomassa Larmannin näyttely tänä kesänä! Lippu näyttelyyn maksaa 12 euroa, joten ei ole minusta paha hinta. Tässä teille muutama maistiaispala kuvista, mutta ne täytyy kyllä nähdä läheltä!

Kuka pääsi keikkatunnelmaan? Onkohan näyttelyssä oma lempparisi?

Näyttely avoinna 30.6.-18.8. tiistaista sunnuntaihin klo 10-17 Tampere-talossa.

 

Kesän parhaat juoksusukat tulevat Mansesta!

Muistan hyvin edelleen lapsuudestani mainoksen, jossa koirat repivät sukkaa ja iloinen mies tokaisee iloisesti ”Sidoste sukka kestää!”. Sehän on oikea kasarilapsen ykkösmuisto! Meillä oli lapsuudessa Sidosteen sukkia, mutta sitten ne jäivät johonkin ja brändi vähän kuin unohtui. Kunnes. Muutin Tampereelle ja olen loputtomasti juossut Sidosteen tehtaan ohi siinä missä miettinyt, että menen käymään myymälässä. Ystävät asuvat tehtaan vieressä ja sielläkin on tullut käytyä useamman kerran ja… Arvatkaa olenko saanut aikaiseksi mennä myymälään? No äh en! Viime talvena sentään tilasin Sidosteen pipon verkkokaupasta ja olen tykännyt paljon, siitä on tullutkin aikamoinen hittipipo somessa. Mahtavaa, sillä ihan melkein naapurissa tehdään laadukasta ja kestävää tavaraa.

Sidoste – jo vuodesta 1945 kestäviä sukkia

Sidoste on perustettu vuonna 1945 Tampereella, eli mahtava historia jo takana. Sitä jatkaa nyt neljännessä sukupolvessa Janne Tamminen, jonka kanssa olemme jonkun verran olleet yhteyksissä Instagrammissa, sillä jaamme innostuksen muun muassa juoksuun. Tiesin hyvin heidän kauniin väriset piponsa, tietenkin sen että sukkia saa, mutta en tiennytkään, että heillä on vaikka minkä kokoisia teknisiä sukkia! Minulla on ollut testissä erilaisilla varsilla olevia sukkia ja olen ihan myyty. Jokainen sukkapari tarkistetaan käsin ja lapussa lukee, että jos vikaa on, säästä se niin tiedetään mistä parista on kyse. Sukat ovat perinteisesti kiinni palalla lankaa, kuten sukkaparit yleensäkin, mutta sen sijaan että nyhdät niitä hampain tai saksin, Sidosteen sukista ne lähtevät kevyesti vetämällä. Nerokasta! Kokeilkaapa!

Kesän parhaat juoksusukat

Eilen kun tarvoin helteessä menemään ja pysähdyin liikennevaloihin, huomasin takanani olevan naisen tuijottavan jalkojani ja tavaavan mitä niissä lukee. Mahtavaa, ihan ylpeänä seisoin siinä, sillä Tamperehan jaloissa lukee. Miten ihanaa olisi juosta isossa kisassa Tampere-sukat heiluen! Olen tykännyt kesäisin juosta kompressiosukissa sekä shortseissa, mutta sormiin sattuu repiä ne sukat päälle ja pois, ovat suhteellisen tiukat. Näissä ei ole sitä ongelmaa, ovat pehmeät, helposti puettavat sekä kevyet, silti pysyen juostessa hyvin ylhäällä.

En siis ollut tietoinen teknisten urheilusukkien olemassa olosta Sidosteella, kunnes Janne niistä vinkkasi. Testissä on ollut varrettomat sukat, 1/4 varrella olevat sukat sekä kolmet pidemmät tekniset sukat ja voin vannoa, että näette minut useamman kerran tänä kesänä Sidosteen Tampere-sukat asfaltilla viuhtoen. Ei hiertymiä, eivät yllättäen hiosta juuri ollenkaan ja toivon, että kestävät ja pitkään, näillä keleillähän ne menevät pyykkiin joka juoksun jälkeen. Seuraavaksi laitan tilauksen vetämään ja vakuutan miehenkin näistä.

Ihan oikeasti nolottaa, etten tiennyt teknisten sukkien olemassa olosta ja niitä tehdään ihan lähellä. Perinteisiä, kotimaisia, avainlipulla varustettuja sukkia kantaa kyllä ihan erityisellä ylpeydellä ja ne tekevät askeleesta kevyen. Olen myyty! Taisitte jo huomata?

Ja millaisia juoksumaisemia meillä on! Voisin hölköttää edestakaisin tuota kujaa. Eikö ole upea?

Seuraavaksi laitan ehkä tilaukseen juoksulasit. Lainasin eilen miehen laseja ja askel oli kevyempi, kun ei tarvitse irvistää tauotta. Miksen niitäkin ole hommannut omia aiemmin? Mitkä ovat omat hellesään juoksusuosikkisi, miten pukeudut?

*sukat saatu