Huvipuistattava päivä, josta tuli aivan erityinen!

*kaupallinen yhteistyö Särkänniemen kanssa

Eilen se alkoi, Särkänniemen jo syyslomaperinteeksi muodostunut Karmiva karnevaali. Sade loppui kuin sovitusti puiston ovien auetessa ja sisään vaelsi monenlaista naamiaisasua ja taidokkaita kasvomaalauksia. Ruska ja pilvien takaa kimmeltävä aurinko värjäsi upeasti puistoa ja sen puita, kun suuntasimme tutkimaan miltä karnevaali tänä vuonna näyttää. Ja mikä päivä siitä tulikaan, saatte nyt hurjan määrän kuvia kun en osannut valita, tunnelma oli niin ihana! Päivällä oli ihan eri tunnelma kuin hämärtyvässä illassa, jossa valohattara vilkkui ja chilisuklaa-kaakao lämmitti ihanasti pihalla vietetyn päivän jälkeen. Henkilökunta heilui luurankopuvuissa ja erilaiset esitykset virittivät karnevaali-päivään.

Se tunnelma on ihan mahdotonta kuvailla sanoin. Jätskiä syövät helleasuiset ihmiset ovat poissa. Maassa on lehtiä, laitteissa hämähäkinseittejä, koristuksena pääkalloja ja kummituksia. Musiikki on erilaista kuin kesällä, illan hämärtyessä huvipuisto niin sanotusti herää eloon. Laitteiden valot, jotka kesällä jäävät näkemättä näyttävät upeilta ja jokainen nurkka on koristeltu ja mietitty. Oma suosikkikohtani on ns. Kuolleiden kaupunki Angry Birds-puiston ympärillä. Se väriloisto, musiikki ja tunnelma vievät hetkessä ajatukset jonnekin aivan muualle kuin lokakuiseen Tampereeseen! Paikka on aivan erilainen kuin kesällä ja syksyn fiilikset kannattaa käydä aistimassa!

Tuolta puiston nurkilta mekin aloitimme iltapäivämme, sillä Angry Birds-shopista saa kasvomaalauksia. Esikoinen otti kaverinsa kanssa oikein kunnon maalaukset, jotka näyttivät hienolta iltapäivän teemassa. Kuopus valitsi poskeensa kurpitsan ja molemmat olivat hyvin pahoillaan, kun maalaukset jouduttiin pesemään pois illalla. Olipa hurjan näköisiä tyttöjä kyllä!

Keskityimme kiertämään laitteita, joihin lapset halusivat ja he aloittivat perinteisesti kierroksen possujunasta sekä heppakarusellista. Jonoja ei juuri pienten laitteisiin ollut eilen, joten saivat painaa niin paljon kuin jaksoivat. Jossain vaiheessa tajusin tarkastaa, josko kuopuksella olisi tullut metri pituudessa täyteen. Kesällä sitä ei saatu vielä rikki ja häntä harmitti monesti, ettei päässyt esimerkiksi Vauhtimatoon, Teekuppeihin tai moneen muuhun mihin sisko meni. ”Pipo pois”, kuului mittausohje ja jännitin, rajoilla mentiin. ”Kyllä se juuri metri on” oli tuomio. Sen jälkeen kuopus huusi laitteissa ”OLEN METRIN!” ja jonotti heti Vauhtimatoon, meni Taikapyörään ja Teekuppeihin. En ole hetkeen nähnyt niin onnellista naamaa, miltä 3-vuotias näytti Vauhtimadon kyydissä. Kotimatkalla selitys kävi siitä, että isojen tyttöjen laitteet aukesivat. Hurjapää kun on, kyseli pääsisikö Boominkin kyytiin, mutta ihan siihen ei metri riittänyt. Kyyneleet silmissä katselin toisen iloa ja mietin, että hänelle tästä syksyn huvipuistoreissusta tulikin ihan erityinen. Mahtavaa!

Välillä syötiin Riemu-ravintolassa buffa ja jatkettiin taas laitteesta toiseen. Riemun kulmilla on tämän syksyn uutuus, CREEPS-kauhukuja, jonne ikäraja on K16. Sinne on erillinen pääsymaksu ja olisin halunnut kurkata sinne, mutta… En rehellisesti sanottuna uskaltanut! Olisi pitänyt mennä yksin ja korvaan kuiskivat zombiet saivat karvat pystyyn jo ajatuksen tasolla. Jäi testaamatta! Kuka kävi, oliko superkauhea?

Huvipuiston päädyssä oleva zombie-alue piti käydä tutkimassa pariin kertaan, sillä olisimme halunneet nähdä morsian-zombien, mutta häntä emme onnistuneet bongaamaan. Menin alueelle tyttöjen kaverin kanssa, sillä esikoinen ei halua zombeilla ja kuopus kävi kurkkaamassa ja totesi, ettei halua enempää. Alue on onneksi hyvin rajattu päätyyn, joten zombeja ei todellakaan ole pakko nähdä koko reissulla, jos ne pienempiä hirvittävät. MIelestäni tyypit olivat jotenkin leppoisampia kuin aiempina vuosina, tulivat kanssani selfieen ja osa jopa jutteli. Ehkä heistä oli tehty hieman leppoisampia ja suurin kauhu jätetty sinne Kauhukujalle! Mielettömät maskeeraukset heillä on ja uutuutena oli muun muassa Tapparan ja Ilveksen joukkueesta karanneet zombiet. Ystävällinen professori kysyi haluammeko yhteiskuvan ja ystävällinen ääni kuulosti hullulta katsoessaan hänen ulkonäköään. Älä anna ulkonäön hämätä, kivoja kavereita ovat!

Minusta tuntuu, että nautin melkein eniten siitä tunnelmasta, koristeista ja väriloistosta, kesällä tuli juostua niin monet laitteet useasti läpi. Ja tullaan muuten käymään ensi kesänäkin, sillä kausarit on päivitetty! Nyt ei tarvitse varata uutta kuvaa Kausikorttiin, sillä vanhan saa päivitettyä Näsinneulan aulassa. Näin säästää vaivaa kuvien etsimisessä, eikä tarvitse käyttää uutta muovia. Päivitetyllä Kausikortilla pääsee rajattomasti Karmivaan karnevaaliin ja seuraavaksi sillä pääsee nauttimaan Koiramäen joulusta ennen ensi kesän huvitteluja. Kausikortti on myös ennakkohintaisena halvempi, päivitys maksaa 119 euroa.

Voi olla, että täytyy vielä käydä ensi viikon aikana uudelleen aistimassa Karmivaa karnevaalia. Kukakohan lähtisi kanssani Creepsiin? Vai haluanko edes sinne? Apua, aikuisenkin on vaikeaa hokea itselleen, että näyttelijöitä ovat vain. Karmivaan karnevaaliin pääsee huvittelemaan tänään sunnuntaina ja ensi viikolla tiistaita lauantaihin, maanantai on lepopäivä.

Kiitämme kovasti eilisestä huvipuistattavasta päivästä, hymyilin aamulla miettiessäni pienen onnellista naamaa ja esikoinenkin kiitti kivasta eilisestä. Painui muistoihin!

Kuka on menossa tai oli jo eilen? Eikö ole huikeasti maskeerattuja zombieita?

SHABU SHABUA! Että mitä?

Kyllä olivat lapseni innoissaan ajatuksesta, että pääsevät syömään Shabu shabua! Olin todella iloinen kutsusta ravintola Masuun testaamaan uutta Shabu shabua, mutta vielä iloisempi siitä, että päästiin paikalle koko perhe! Kuopus kipitti seuraavana päivänä päiväkotiin hihkuen shabu shabusta, johon sai vastauksena kysymyksen, mitä ihmettä se on?

Niin, mitä on shabu shabu? Se on japanilaisen keittiön ”vastine” fonduelle tai en tiedä voidaanko puhua vastineesta, kun juuston kanssa asialla ei ole mitään tekemistä. Keskellä pöytää on ravintolassa on hot pot, eli rautapata, jossa on lientä. Siinä kypsennetään kasviksia, kalaa, äyriäisiä tai lihaa. Lisänä pöydässä on riisiä, nuudeleita ja erilaisia kastikkeita sekä mausteita ja esimerkiksi kimchiä.

Ihan parasta tässä touhussa on yhdessä tekeminen! Tällainen on sitä todellista sosiaalista syömistä paljon enemmän, kuin pienten kippojen pyöritys ympäri pöytää ja ns. annosten jakaminen. Masuun uutuutena rantautunut shabu shabu valmistetaan vähintään kahdelle ja maksimissaan pöydässä oli kuusi paikkaa. Levyllisiä pöytiä Masussa on puolestaan neljä kappaletta, eli varsinkin viikonloppuisin kannattaa tehdä varaus, sillä tätä ruokalajia ei voi syödä missä tahansa pöydässä vaan tarvitaan tuo keittolevy.

Pöytään valitaan kolmesta eri vaihtoehdosta pääraaka-aine, vaihtoehtoina on kalaa ja äyriäisiä, black angus filettä tai kasviksia. Jokaiseen settiin kuuluu lisäksi kasviksia, riisiä, nuudeleita, mausteita ja muun muassa aivan ihania yamitsuki-kurkkuja, oli yksi omista lemppareistani setissä! Jokaiselle pääraaka-aineelle on myös oma liemensä!

Me olimme etukäteen valinneet kalaa- ja äyriäisiäsetin, jonka väittäisin ihan muita maistamatta (lihaa en syö ja pelkäsin kasviksen olevan ”tylsä”) kaikkein maukkain vaihtoehto. Missä setissä Suomessa saa erittäin maukkaita kampasimpukoita, lohta, vihersimpukoita ja jättirapuja? Ravut olivat aivan ihania mausteisten kastikkeiden kera, muu pöytäseurue taisi liputtaa eniten kampasimpukoiden puolesta. Myös vihersimpukat saivat kiitosta, sillä ne ovat aika harvinainen juttu ravintoloissa. Ja! Ne kypsyvät viisi sekuntia padassa, eli saa olla homman kanssa nopea, etteivät mene sitkeiksi!

Lapsetkin löysivät syötävää sienistä, lohesta ja nuudeleista ja heille tarjoiltiin niin hienot lasten syömäpuikot, että nuorempi sai hepulin kun pandapäisiä puikkoja ei saanutkaan mukaan. Reippaasti maistoivat mm. kampasimpukkaa, mutta ei päässyt lasten suosikiksi. Alkujaan varoiteltiin lasten kanssa, että pöydässä on kuuma pata, mutta ei muuten haitannut pätkääkään. Tilaa on niin paljon, ettei hätää sen puolesta ole!

Sen lisäksi, että maut olivat ihan hurjan maukkaita ja monipuolisia, parasta tässä oli se yhdessä syöminen. Syöminen oli hidasta, maha tuli sopivasti täyteen hitaasti syödessä ja kaikki saivat maistella kaikkea. Koska lapset eivät tehneet osuuttaan simpukoiden eteen, jäi neljälle aikuiselle ihan hurja määrä simpukoita tuhottavaksi (eihän niitä voi jättää lautasellakaan!) ja olimme supertäynnä lopulta. Sanoisin, että tässä setissä riittää kyllä syötävää niin paljon, että vatsansa saa täyteen. Jäin vähän haaveilemaan uudesta kalasetistä lokakuisena synttäri-iltana, joka sattuu vielä viikonloppuun.

Lämmin suositus tälle uutuudelle, tämä on mielestäni jotain ihan uutta Tampereella! Onko joku testannut muualla kuin Masussa Shabu shabua?

*ruoat saatu

Ihan kuin koski olisi räjähtänyt

Eilen nähtiin Tampereella jotain ennen näkemätöntä uskaltaisin väittää. Tammerkoskessa tanssi eri värisiä vesiä Nirvanan, Lady Gagan ja Backstreet Boysin tahtiin ja ilotulitteet pamahtelivat kertosäkeissä taivaalle. Ihan mieletön maailmanluokan show sanoisin!

Mistä oikein oli kyse? Tanssivat vedet liittyivät Tampereen 240-vuotisjuhliin ja ne olivat nähtävissä eilen viimeistä kertaa. Ilotuliteshow liittyi puolestaan Tampereen Valoviikkoihin, jotka avattiin eilen upealla tavalla ja jotka jatkuvat aina maaliskuun alkuun asti. Mahtavan pitkä aika! Teoksia on nähtävissä ympäri kaupunkia ja ne syttyvät hämärän laskeutuessa ja sammuvat arkisin noin kello 23 ja viikonloppuisin kello 05. Huikea tuo yllä olevan teoksen valo, joko saat vihreät hampaat tai näyttää kuin hampaita ei olisi ollenkaan!

Koskipuisto oli eilen mustanaan ihmisiä ihastelemassa showta. Somen perusteella siellä olivat ”kaikki”, muutamia tuttuja kasvoja onnistuin bongaamaan yleisömerestä. Kävin hetkellisesti ihan ihmeellisiä tunteita läpi siinä kosken rannalla muiden tamperelaisten kanssa seistessä. Meillä ei miehen kanssa ole tässä kaupungissa juuria, ei sukulaisia, ei lapsuusmuistoja. Samalla katselin 6-vuotiastani joka tanssi biisien tahtiin ja huuteli ”huikeeta” ilotulitusten aikaan ja mietin, että heille kasvaa tänne juuret. Lapseni ovat paljasjalkalaisia manselaisia ja heille syntyy tähän kaupunkiin erilainen suhde kuin mikä itselläni on. Sen ajatteleminen pimeässä illassa ja musiikin pauhussa jotenkin herkisti. Saavat lapset olla ylpeitä kotikaupungistaan! Lapset totesivat kosken näyttäneen siltä, kuin se olisi räjähtänyt!

Kiitos Tampere eilisillasta ja kaamoksen piristämisestä näin pitkillä Valoviikoilla! Menkäähän katsomaan mitä kaikkea keskustasta löytyy!