Miela – parhaita suomalaisia Tampereella

Suomalaisten brändit ovat viime vuosina olleet ihailtavassa nousussa. Kuinka moni tuntee jo merkit kuten Kaiko Clothing, Cobblerina, Maanantaimalli, VALKAMA, RIEMUpuoti ja Aarrekid? Uskon, että moni on kuullut näistä sekä monista muista kotimaisista merkeistä. Parasta on, kun tuotteita pääsee tutkimaan ja testaamaan livenä, eikö olekin? Nyt Tampereella, Kuninkaankadun sekä Hämeenkadun kulmassa, Sokosta vastapäätä sijainnut Showroom Finnish Brandstore on muuttunut pysyväksi kivijalkapuodiksi nimeltään Miela Designroom. Sloginaan ”Loveable Finnish brands” se tuo ydinkeskustaan suuren määrän suomalaisia tuotteita ja vielä vaihtuvia sellaisia, sillä esillä olevista merkeistä moni vaihtuu parin kuukauden välein.

Sain kutsun Mielan kutsuvierasavajaisiin, mutta olin tuolloin Helsingissä. Päätin kuitenkin että heti kun voin, nappaan kameran kainaloon ja pyörin liikkeessä. Halusin näyttää teille vaaleanpunaisen, maailman kauneimman sovituskopin, pyöriä liikkeessä tutkimassa ja ihailemassa yksityiskohtia ja innostaa muitakin paikan päälle. En löytänyt heti tilaisuutta käydä paikan päällä yksin, joten eilen teimme epämääräisen kuvausreissun Mielaan. Sanon epämääräisen, sillä assarini olivat lähinnä kiinnostuneita vetämään keinutuolilla ympäri ja kiskomaan isot peilit alas seinältä. Kuvasin siis katsomalla toisella silmällä linssin läpi ja toisella peilin kimpussa pyörivään 2-vuotiaaseen. Selvittiin, eikä tullut kallis reissu, ei rikottu mitään!

Suosittelen lämpimästi tutkimaan paikan tarjonnan ja käymään uudelleenkin vaihtuvien merkkien vuoksi. Viime kesänä avattu Showroom on Proakatemian opiskelijoiden perustama, jonka oli tarkoitus olla pop up-liike, mutta joka jatkaa nyt vakituisena kivijalkaliikkeenä. Huikeaa tahtotyötä nuorilta ihmisiltä! Valikoimista löytyy vaatteita sekä asusteita niin naisille, miehille kuin lapsillekin. Liike on superkaunis ja kaikki laitettu esille niin, että niitä on helppo bongailla. Niin ja sovitella siellä superkauniissa kopissa, josta ei ole nyt kuvaa. Käykää kurkkaamassa!

Onko tuttu paikka? Mikä on oma suosikkisi kotimaisista vaate- tai asustemerkeistä?

MIELA DESIGNROOM
Hämeenkatu 20
ma-pe 11-18
la-su 11-16

Mutkattoman kiva Huurre

Joskus ihmisellä käy mäihä. Kuten loppuvuodesta, kun voitin käyttämällä #hungryfortampere neljän hengen illallisen Public House Huurteeseen. Hommaan kuului ruoan lisäksi panimokierros, joten vähän aikaa piti säätää, jotta saatiin hoidettua lastenvahtihommat ja sovittua sellainen ilta, että siinä onnistuu järjestää myös panimokierros. Helmikuu tuntui niin kaukaiselta viime vuonna, mutta odotettu lauantai-ilta tuli nopeammin kuin arvasinkaan!

Me olemme puhuneet miehen kanssa pitkään, että pitäisi testata Huurretta, joka löytyy keskeltä Kalevaa. Kai olemme odottaneet jotain iltaa, että pääsisimme kaksin, mutta miksi, Huurre oli kyllä niin mutkaton ja mukava paikka, että sinne voisi alkuillasta varsin hyvin suunnata lasten kanssa. Itse asiassa tämä käydään lasten kanssa jäi kutkuttelemaan takaraivoon, täytyy toteuttaa vaikka jonain sunnuntaina!

Public House Huurre toimii Sammonkadulla ja samassa rakennuksessa seinän takana on heidän panimonsa. Pieni 130 neliön tila, mutta tarpeeksi toimiva tila, jotta sieltä lähtee mahtavia paikallisia oluita myyntiin. Mikropanimot ovat ainoa kasvava panimoala tällä hetkellä, enkä ihmettele, sillä onhan se nyt eri asia ostaa Tam ja Pere-oluita kuin sitä iänikuista Lapin kultaa. Tiedätte, tuon nimiset leijonat olivat aikanaan Sorsapuistossa ja nyt Tampere-talosta saa leijonankuvilla varustettuja Kaleva Brewing oluita. Omaksi suosikikseni maistellessa nousi Kuru-olut. Juha Kanniston mukaan kierros kestää noin puolisen tuntia, mutta kyllä meidän kyselyiässä olevalla poppoolla taisi lipsahtaa tupla-aika!

Sitten siirryttiin seinän toiselle puolelle syömään ja tutkimaan listaa. Vege-annoksia oli useampi, mistä kiitos ja ruoka oli mutkatonta, mutta silti vähän parempaa pubiruokaa. Pöytään päätyi kaksi erilaista burgeria bataattiranuilla (jotka olivat todella hyviä!), halloumilla täytetty lettu sekä flank steak. Mies kehui pihviä ja talon omaa salsa verdeä kovasti ja kaikki taisivat olla ruokiinsa tyytyväisiä.

Kuten sanoin, paikka oli mutkattoman helppo ja varmasti monen opiskelijan olohuone, mutta monenikäistä porukkaa näkyi lauantai-illan aluksi. Hanasta löytyy vähintään kolmea panimon omaa olutta kerrallaan ja ruoan hinta-laatu suhde oli minusta kohdillaan. Oma lättyannokseni kustantaa 12,90 euroa, eli ei paha!

Oli todella kivaa päästä vihdoin tutustumaan tänne ja tutustua sitten kerralla kunnolla. Panimokierroksia järjestetään maksua ja varausta vastaan, eli jos kiinnostaa tutustua tamperelaiseen pienpanimoon, suuntaa tänne! Minä lupasin jättää kameran mukaan, mutta en sitten malttanutkaan ja räpsäisin muutaman kuvan, sillä halusin tulla jakamaan kokemuksen kanssanne, jos ilta olisi onnistunut. Ja olihan se, erittäin. Kiitos Juha kun pääsimme tutustumaan!

Onko Huurre sinulle tuttu paikka?

Polku läpi elämän

Ikurin jääveistospolku oli viime vuonna hieno, mutta tänä vuonna se vavahdutti syvältä aiheellaan Elämänpolku. Ajattelin, että päivällä on tylsää mennä kun valot eivät näy, mutta vielä mitä. Kun metsä oli tyhjä, kokemus olikin aika vaikuttava. Ihmisten äänten sijaan kuuntelin musiikkia ja tuijotin luurankoa elämänkellon kanssa. Lapsetkin pysähtyivät ajattelemaan ihmisen elämää. 2-vuotias sanoi että hänen perheestään ei kukaan koskaan kuole ja 5 vee mietti päänsä puhki luomiskertomuksen muuttumista simpansseiksi ja evoluutioteoriaksi. Minua tämä ihmiselon lyhyys ja sen läpi kulkeminen itketti, lapset paukuttivat sellaisen määrän kysymyksiä, että toivoin etten olisi yksin sepustamassa vastauksia. Lopuksi halattiin sitä tärkeintä rakkaussillalla. 

Näin. Tuohon tiistaiseen facebook-päivitykseen tiivistyi tunnelmani tämän vuotisesta jääveistopolusta Ikurissa. Muistatteko miltä viime vuotinen näytti, täältä voi kurkkia tunnelmia. Tuolloin kävelimme metsässä ystävien kanssa lauantaiseen ilta-aikaan. Ihmisiä oli paljon liikenteessä viikonloppuna ja mekin juttelimme mennessämme niitä näitä, emmekä niin täysillä keskittyneet veistoksiin. Valot näkyivät tuolloin upeasti pimeässä ja mietin, onko mitään järkeä mennä paikalle päiväaikaan. Tilaisuus mennä viime sunnuntaina avatulle polulle koitti kuitenkin tiistaina keskellä päivää ja niinpä ajelimme kohti Ikuria sakeassa lumisateessa.

Jääveistospolun nimi on tänä vuonna Elämänpolku ja se tosiaan oli nimensä veroinen. Astuimme sisään tyhjälle polulle teoksen nimeltään Elämänportti lävitse ja lähdimme tutkimaan, mitä tuleman pitää. Vastaan tuli jäästä tehty vauva, tuli ihmisen kehitystä, eläimiä, valoja sekä erittäin vaikuttavia musiikkeja. Kulkiessani ajatuksissani metsässä lasten kipittäessä vähän edellä pystyin todella eläytymään musiikkiin. Keskellä polkua on minusta vavahduttavin teos, jossa luuranko ja kellot vuorottelevat. Tuijotin jäästä tehtyjä elämän kelloja tuolla ajan alttarilla. Mietin, miten nopeasti ihmisen elämä oikeasti menee vauvasta vaariin ja muistammeko nauttia tarpeeksi matkalla. Musiikki kumisi tyhjässä metsässä, kurkkuuni nousi pala ja nieleskelin itkua.

Rakkauden sillalla tytöt halusivat halata toisiaan, sillä ovat kuulemma toisilleen maailman tärkeimpiä. Kelloteoksen ja musiikin nostattamat tunteet olivat pinnassa ja kun katsoin kahta pientä tyttöä, jotka halasivat hymyillen toisiaan itketti ja hymyilytti yhtä aikaa. Kuinka nopeasti hekin ovat kasvaneet. Kuinka kiire elämällä on. Kuinka ihana on olla täällä luonnon keskellä.

Jatkoimme kohti vanhusta esittävää teosta ja päädyimme keskustelemaan hengistä sekä ihmisten sieluista. En muista, milloin taide ja musiikki olisi vaikuttanut minuun noin vahvasti ja lapsissakin se aiheutti hurjan määrän kysymyksiä elämänkulusta ja kuolemasta. Päiväaika olikin itse asiassa ihan täydellinen aika keskittyä rauhassa ympärillä olevaan polkuun.

Noin vain olimme kävelleet ihmisen elämän läpi ja minä sulattelin kokemaani mielessäni. Annoimme tippimme taiteilijoille lopussa olevaan laatikkoon ja suuntasimme Virelän kahvioon viereen vohveleille, koska tiesimme niiden olevan superhyviä. Suosittelen jokaista, joka polulla poikkeaa käymään myös kahviossa. Voiko iloisempaa palvelua tänä päivänä saada tai herkullisempia kana- ja kalavohveleita? Ehkäpä ei.

Katselin iloisesti höpöttäviä tyttöjäni vohvelilla ja mietiskelin sekä omaa että heidän elämäänsä. Päätin taas nauttia jokaisesta hetkestä enemmän. Ja suositella jokaiselle, joka pääsee käymään Ikurin jääveistospolulla, että menkää ja menkää päivällä, jos suinkin voitte! Käsittämätöntä kuinka upeita juttuja meille tarjotaankin täysin ilmaiseksi!

Onko taide koskettanut sinua? Joko olet käynyt Ikurin polulla tai kävitkö viime vuonna?