Miksi Juhannustanssit ei vedä yleisöä?

Lokakuussa Tampereen Työväen Teatterissa sai ensi-iltansa tulkinta Hannu Salaman kirjallisuusklassikosta Juhannustanssit. Katselin kiinnostuneena Instagrammissa paikalla olleiden stooreja ja suurin osa tuntui olevan hieman hämmentyneitä näkemästään, yhden todella ylistävän arvion tuoreeltaan näin. En itse päässyt ensi-iltaan, vaan meni marraskuun loppuun, että löytyi aika joka sopi niin lapsenvahdille kuin johon osui näytelmän esitys. Muutamia viikkoja sitten satuin lukemaan Aamulehdestä jutun, että Juhannustanssit pyörivät hyvinkin tyhjälle katsomolle, mutta teatterinjohtaja Otso Kautto ei ollut lehden haastattelussa huolissaan – tähän osattiin varautua ja esitys on budjetoitu 50 prosentin mukaan. Kun lähdimme miehen kanssa viime viikolla Juhannustansseihin keskellä joulunodotusta, osasinkin odottaa jotain erilaista, erikoista ja ehkä hämmentävää. Ja toden totta, katsomo oli ehkä puolillaan.

Mistä Juhannustanssit kertovat? En ole lukenut alkuperäistä 1960-luvulla ilmestynyttä teosta, joka kertoo juhannuksen vietosta, on alkoholin ja sukupuolisuhteiden ryydittämä ja josta kirjailija sai kolme kuukautta ehdollista vankeutta rangaistukseksi jumalanpilkasta. Muurari Hiltunen kun siinä vetää aikamoisen jumalanpilkkasaarnaan, joka Tampereen Työväen Teatterin versiossa 50 vuotta myöhemmin on hämmentävästi naisnäyttelijä Minea Långin esittämä, valtavan vaikuttava monologi. Minea on vasta lainassa näyttelijäopinnoistaan, mutta hänestä kuullaan vielä varmasti, niin vahvasti hän vetää muurari Hiltusen roolin.

Näytelmä tulee vahvasti iholle, sen saa katsoja todeta jo ennen kuin pääsee edes katsomoon. Näyttelijät ovat viettämässä juhannusta lämpiössä yleisön seassa ja huutelevat ”hyvää juhannusta” ja bändi raahaa kamojaan paikalle. Alakerrassa on vastaanottamassa pöhinäteltta ja odotellessan näytöksen alkua voi pelailla vaikka mökkipelejä. Selvää on, että jostain erilaisesta on kyse.

Katsomoon on puolestaan rakennettu ulkohuussi riville 7 ja katsomo taipuu muutenkin osaksi esitystä näyttelijöiden kiipeillessä penkeille osassa kohtauksia. Lavalla puolestaan on pyörivä bussi, joka muuttuu niin tanssilavaksi kuin bussiksi, joka lopussa joutuu onnettomuuteen. Näyttelijät vetävät tauotta täysillä laulaen, juosten, huutaen ja kontaten. Esitys vaikuttaa fyysisesti hyvin rankalta ja eräänlaisen pääroolin siinä vetää Helmi-Leena Nummela, joka on samalla kaunis bändin laulaja kuin kertojankin ääni.

Mitä näytelmä sitten viestii? Siitä voidaan varmasti olla montaa mieltä, sillä useampaan otteeseen olo on hieman hämmentynyt. Ohjaaja Linda Wallgren sekä käsikirjoittaja Juho Gröndahl ovat itsekin kolmekymppisiä pätkätyösukupolven kasvattaja. He ovat tuoneet näyttämölle tämän sukupolven epävarmuuden, ahdistuksen sekä pelon tulevasta ajasta ja ilmastonmuutoksesta. Näyttelijät kiskovat lenkkarit jalkaan ja juoksevat oravanpyörässä, jota ei voi pysäyttää, välillä joku kaatuu, mutta ylös on noustava ja jatkettava juoksua. Välillä fiktio muuttuu faktaksi ja näyttelijöistä puhutaan heidän omilla nimillään ja mietitään, joko pääsisi kotiin, pitäisikö mennä lakkoon vai mitä. Kokko palaa holtittomasti, joku juhannusporukasta syttyy tuleen, on epätoivoisia rakkaussuhteita, sauna (ja sauna-Timo) sekä paljon alkoholia. Kunnon juhannusmeno siis!

Sinällään esitys on hyvinkin viihdyttävä ja varmasti jotain, mitä ei ole hetkeen teatterissa koettu. Miksi se ei vedä yleisöä? Uskon, että osaa katsojista ahdistaa miten iholle se tulee. Kohdassa, kun lavalle pitäisi saada joku yleisöstä auttamaan kohtauksessa ovat ihmiset hiljaa ja salissa mielestäni hieman painostava tunnelma. Joku näyttelijöistä heittää, että josko lavalle menisi eturivissä istuva kiekkolegenda Raimo Helminen, mutta lopulta rohkea Raipe kakkonen ilmoittautuu ja onkin esityksessä loppuun asti. Kun näyttelijät kipuavat lemmiskelykohtauksessa yleisön sekaan olen näkevinäni parin katsojan kasvoilla ahdistusta ja jumalansaarna-kohtaus hätkähdyttää näin yli 50 vuotta myöhemminkin. Enpä itsekään haluaisi mummoni kanssa istua teatterissa sitä katsomassa.

Silti suosittelen, että menet ja koet tämän. Sillä todellinen elämys ja kokemus tämä teatteri on, eikä sitä kannata jättää välistä. Minä itse pidin todella paljon siitä, että näyttelijät olivat yleisön seassa ja mukana niin alussa kuin väliajallakin. Se toi ihan uuden latauksen näytelmään. Toisaalta taas kohdassa, jossa etsittiin vapaaehtoista yleisöstä mukaan ja tunnelma oli hieman piinaava, toivon täyttä salia ja enemmän fiilistä. Ihan ehdoton pikkujoulunäytelmä tämä varmasti on, silloin porukka saattaa olla enemmän mukana!

Mielettömän työn näyttelijät tekevät lavalla ja katsojien seassa tuon kaksi ja puolituntisen aikana. Tällä näytelmällä halutaan selkeästi vähän ravistella ajattelemaan ja siinä se kyllä onnistuu. Oletko käynyt katsomassa tai lukenut teoksen?

*liput saatu

Tampere pukeutui jouluasuun!

Voi hurja, liekö jääkuningattaren tekosia eilinen lumi/räntämyräkkä Tampereen joulunavauksen aikaan! Kun lähdimme kohti keskustaa, oli aurinkoinen talvikeli. Kymmenisen minuuttia ennen jouluparaatin lähtöä taivas synkkeni ja räntää alkoi tupruttaa urakalla ja tupruttikin sitten koko joulunavauksen ajan. Sitten taas illalla sää selkeni. 3-vuotias lauloi reippaasti PellePändin tahdissa Keskustorilla joululauluja vesi pitkin naamaa valuen ja esikoinen halusi ehdottomasti juuri avatulta joulutorilta niitä ihania pähkinöitä!

Mutta ihanampi se valkoinen sade oli kuin vesisade, aikamoinen jouluntuntu oli ilmassa. Keskustorille on mielestäni löydetty ihan superupea kuusi tänä vuonna ja se on hieno hetki, kun kuuseen sytytetään valot joulunavauksessa. Paraati oli iloinen ja Juhlaprinsessan Elsa sekä Anna olivat ensi kertaa esillä uusissa asuissaan. Meidän juuri päiväunilta herännyt kuopus, joka on suuri Elsa-fani, alkoi itkeä Elsan tullessa juttelemaan, miten hän saattoikin säikähtää niin! No, äiti sai Elsalta halin ja tuijotin heidän saappaitaan, miten upeat asut ja jokainen yksityiskohta mietittynä! Jono paraatin jälkeen olevaan kuvauspisteeseen olikin pitkä, kyllä edelleen löytyy ja paljon innokkaita Frozen-faneja!

Ja nyt se ihanaa tunnelmaa luovaa joulutorikin on auki! Ne tuoksut mitä siellä leijailee ovat mielettömiä, ilmassa tuoksuu niin munkki, valkosipulileipä kuin pähkinä. Joululaulut soivat, teltasta saa riisipuuroa ja glögiä ja ihania käsitöitä on taas mökeissä tarjolla. Tori on avoinna aina 22.12.2019 joka päivä klo 11-19, glögiteltta puolestaan tunnin myöhemmin klo 20 asti. Montakohan kertaa siellä ehtii käydä puurolla ja ihastelemassa tunnelmaa? Joko sinä olet käynyt?

Joulukuu ja joulunodotus saavat virallisesti alkaa! Nyt on kaksi kalenteriluukkua jo auki, nämä viikot menevät varmasti vauhdilla. Yritetään nauttia tunnelmasta ja olla stressaamatta liikaa, eikö? Kuka oli paikalla eilen jouluavauksessa? Me hipsimme pois Laura Voutilaisen upean laulun aikana, sormista alkoi mennä tunto läpimärissä hanskoissa ja kaikki valuimme vettä. Mutta iloisin mielin poistuttiin kauniista keskustasta!

Kiire vaihtui ihanaan jouluoloon Hohde-kaupassa

Glögi ja hyasintit tuoksuivat ja jouluvalot kimmelsivät pimeässä, kun hiippailin tyhjällä Tallipihalla kohti Hohde-joulukauppaa eilen. Huomenna se avaa taas kuukaudeksi ovensa nyt neljättä kertaa peräkkäin, eli viimeistä kertaa kauppa on auki aatonaattona. Hämmästyin tästä faktasta, sillä siitä on tullut meidän jouluperinne, vastako kolmesti siellä olemme käyneet! Olin ajanut paikalle hieman stressissä, sillä kaupungissa tuntui liikenne olevan ihan jumissa ja nitkutin ruuhkassa muutaman minuutin myöhässä paikalle – ja fiilikseni vaihtuivat kerta heitolla.

Astuessani sisään henkäisin ihastuksesta. Juustoja ja glögiä, hedelmiä ja… määkivä tervetulotoivotus! Kyllä, vanhassa tallissa sijaitsevan kaupan perällä on perinteisesti lampaita. Tänä vuonna kolmikolla on poikien nimet, mutta viime hetkessä pojat vaihtuivat tyttölampaisiin. Lämminhenkinen joulutunnelma sai unohtamaan hetkessä mustana sateesta kiiltävän kaupungin ja ruuhkat.

Hohde-joulukaupan takana on ideoita ja iloa pursuava Noora Nooran Putiikin takana sekä Jutta Pienet ihmeet-sisustuspalvelun takana. Tapetit seinällä ovat Seinäruususta, aulassa olevat ihanat joulukukat ja asetelmat ovat floristi Marja Forsmanin käsialaa Kukkien-firman takana. Olen useasti ostanut äidilleni jouluksi jonkin hyasintin tai jouluasetelman tallista viemisiksi Jyväskylään. Tallipihalta on löytynyt myös kauneimmat kranssit ulko-oveen jouluksi ilahduttamaan. Hohde-joulukaupasta löytyy erilaisia joulukoristeita ja paljon erilaisten kotimaisten tekijöiden tuotteita joululahjoiksi tai omaksi iloksi.

Olemme useasti käyneet Tallipihalla useamman kerran fiilistelemässä, ajelemassa vanhan ajan karusellilla ja syömässä kahvilassa riisipuuroa. Kuten olen aiemminkin paikasta kirjoittanut, tuolla keitaassa keskellä keskustaa on ihan omassa maailmassaan ja jouluolo tarttuu väkisinkin. Hohde-kaupan eteiseen tulee myös Joulupuu-keräyspiste, jonne voi viedä joulumuistamisen vähävaraisille perheille vaikka koko perheen voimin. Siinä myös yksi meidän oma joulutraditio, olemme aina osallistuneet Joulupuu-keräykseen!

Perinteisiin kuuluu myös käydä Suklaapuodissa, missä käykin aikamoinen kuhina joulunaikaan. Olen mielestäni maistanut hyvin montaa heidän suklaataan ja tunnen monet maut, mutta vitsi miten surkea olin eilisessä suklaanmaistelukisassa! Yksi ainoa helppo ja varma maku, puolukka löytyi, mutta esimerkiksi samppanja-suklaan kohdalle veikkaisin Baileysia. Sitruunan kohdalle omenaa. Hmm. On oikeasti yllättävän vaikeaa keksiä makua, vaikka se tuntuisi suussa tutulle, se ei vaan tule ulos. Ei tullut siis voittoa kisassa tällä kertaa, se oli kyllä kaikille haastava. Tarvitsen lisää harjoitusta ja suklaanmaistelua selkeästi!

Huomisesta eteenpäin Hohde on avoinna ja joulufiilistely voi alkaa! Kenen perinteisiin kuuluu Tallipihalla piipahdus? Suosittelen lämpimästi tutustumaan ja tukemaan pienyrittäjä joulumuistamisia miettiessä!

Kiitos illasta, jäipä ihana fiilis!